Kirjoittajan arkistot: Pekka Linnainen

Brand Vironia 2020 – Virumaa turismibrändiks?

Via VironiaTervitus tulevikust kogu Virumaale! Meil on rõõm anda esimene ülevaade ülevirumaalise disainitöörühma kaheaastasest, sisukast tööst tänasel kenal ja meeldejääval 2020. aasta iseseisvuspäeval.

Meile antud ülesanne oli luua Virumaast omapärane ja teistest turismipiirkondadest – Eestis ja naabermaades – selgesti eristuv kohabränd. Ülesande keskseks ajendiks olid haldusreform ja ajaloolise Virumaa maakonna kiire sulandumine tervikuks. Lue loppuun

Olla Põhjamaa või mitte olla? See on brändi küsimus!

Eesti brändi esmatutvustus 13.1.2017 (video)

Eesti brändi esmatutvustus 13.1.2017 (video)

Turundustermin „bränd” naasis kolm nädalat tagasi oma juurte juurde, põletusmärgiks EASi disainimeeskonna külge. Avalikkuse ette toodi Brand Estonia, aga see ei olnud märk, vaid tööriistakast ja turunduskontseptsioon.

Argikeeles tähendab „bränd“ siiski logosid ja kujusid nagu Mercedese täht või Coca-Cola pudel. Kui kast siis avati, arusaadavalt läks tähelepanu visuaalile. Rohelisest rahnust sai „Eesti bränd“ päevapealt – ja kõrbenud liha lõhnaga. Lue loppuun

Valdar Liive rakensi 12 vuotta siltaa Suomen ja Viron välille

”Täällä tehdään kenkiä, jotka maksavat Britanniassa 4000 puntaa pari”, Valdar Liive ohjaa toimittajan ylös portaita verstaaseen, jossa suutari – aivan kuin ennen vanhaan – vasaroi polvensa päällä nauloja nahkaiseen kengänpohjaan.

Näin alkoi Valdar Liiven henkilöesittely Viron johtavassa talouslehdessä Äripäev’issä 19.1.2016. Aiheen oli antanut pitkän toimikauden päättyminen Enterprise Estonian johtajana Suomessa. Liiven ajatukset Suomenlahden taloudellisen synergian mahdollisuuksista ovat nyt luettavissa myös suomeksi. Toimittaja Sirje Rankin kirjoittaman artikkelin käänsi Petteri Aarnos. Lue loppuun

Löylymiehen opas Tallinnan yleisiin saunoihin

Löylymiehen ensivierailu yleiseen saunaan Tallinnassa maksoi 20 kopeekkaa. Sauna palveli kerrostalossa vastapäätä Inturistin Tallinn-hotellia. Paikalla ei ollut nimeä, mutta iäkkäämpi herrasmies kertoi lauteilla, kuinka hän oli kylpenyt tässä Saarmannin saunassa  1920-luvulla. Itsenäisyyden myötä saunatalo on sittemmin jalostettu asunnoiksi ja hotellitiloiksi.
Tervetuloa saunaan, hyvä ystävä!
Kun punalippu nousi vuonna 1940 Pitkän Hermannin torniin, Tallinnassa lämpeni 18 yleistä saunaa. Nõmme oli vielä myös oma parin saunan kaupunkinsa.

Kun lippu laski, saunoja oli kolmetoista, joista yksi oli Maardussa ja kaksi Nõmmella. Näistä lämpenevät yhä Maardun sauna sekä jo ensimmäisen itsenäisyyden nähneet Kalman, Rauan ja Tarton maantien saunat.

Löylymies esittelee seuraavassa lyhyesti ja kevyesti Tallinnan nykyiset kuusi yleistä saunaa. Saunoja on toki myös hotelleissa, uimahalleissa, kylpylöissä ja useissa ravintoloissakin. Nämä kuusi ovat aidosti yleisiä ja mutkattomia kaupunkisaunoja. Kaupan päälle tulee vielä Maardun sauna, juuriltaan tallinnalainen.
Lue loppuun

Millaisia olivat saunatavat 1800-luvun lopun Tallinnassa? Ennenkuulumattomia, arvioi Uudisleht 1920-luvulla.

Uudisleht 12.10.1928

Uudisleht muisteli 21.10.1928 saunomista puolen vuosisadan takaisessa pääkaupungissa.

Suorastaan ennenkuulumaton tilanne vallitsi vanhan Tallinnan saunoissa. Niitäkin oli koko joukko. Kuuluisin oli Polkovoin sauna, sen jälkeen Peetrin sauna, joka sijaitsi nykyisen saapastehdas Unionin [eli Maakri-kadun Kommunaarin] paikalla, Antsun sauna ja Subben sauna. Kaikissa mainituissa saunoissa miehet ja naiset peseytyivät sekaisin. Lue loppuun

Mietteitä Narvan maineenrakentajille (2005)

Tämä mielipidekirjoitukseni ilmestyi kymmenen vuotta sitten Itä-Virumaan maakuntalehdessä Põhjarannik. Toimituksessa otsikoksi muuttui ”Itä-Virumaata kannattaisi myydä Narvanmaana”. Mikseipä niinkin, mutta varsinaisesti ajatuksissani oli maakunnan koilliskulman eli Narvan seudun huonomaineisuus. Vaikka suunta on jo parempaan, jostain syystä Suomenkin lehdistö yhä etsii Krimiä ja Donetskia Narvasta. – Käännös on osin soviteltu suomalaiselle lukijalle.

Narva jõeorg 16.09.2005Jos tuotteella on huono maine, sitä ei osteta. Jos ihmisellä on huono maine, häntä ei palkata töihin. Puuttuu uskottavuus. Samoin jokaisella paikkakunnalla on maine, joka vaikuttaa sen kehitysmahdollisuuksiin. Se on hyvä tai huono, mutta aina olemassa.

Maineesta puhuttaessa on olennaista oivaltaa omien asukkaiden tärkeys. Ovatko he ylpeitä kotipaikastaan? Ovatko he sen lähettiläitä, missä liikkuvatkin ja mihin sattuvatkin?
Lue loppuun

Mõtteid Narva(maa) mainekujundusest (2005)

See arvamuslugu ilmus täpselt kümme aastat tagasi Ida-Virumaa maakonnalehes Põhjarannik. Toimetuses pealkirjaks sai ”Ida-Virumaad tasub müüa kui Narvamaad”. Miks ka mitte, aga ennekõike teemaks oli maakonna idaosa ehk Narva piirkonna kehv maine. Võib-olla mainekujunduses on tehtud edusamme, aga – miks ajakirjanikud tahavad ikka veel otsida Donbassi Narvast?

Narva jõeorg 16.09.2005Kui tootel on halb maine, siis seda ei osteta. Kui inimesel on halb maine, siis puudub tema suhtes usaldus ja teda ei võeta sellepärast näiteks tööle. Samamoodi mõjutab iga linna või piirkonna maine tema arenguvõimalusi.

Paikkonna mainekujunduses on oluliseks sihtrühmaks tema enda elanikud. Kas nad on uhked oma kodukoha üle? Kas nad on selle saadikud maailma mis tahes punktis?
Lue loppuun

Soliseva virtasi Virosta kieltolain jälkeenkin

Kieltolaki kumottiin ja Suomen pitkäripaiset avautuivat 5. huhtikuuta 1932. Salakuljetus ei tähän päättynyt, vaan se jatkui sotavuosiin saakka. Kymmenen viikkoa myöhemmin Virumaa Teataja käsitteli uutta toimintaympäristöä varsin yrittäjälähtöisesti. ”Viron viina” oli muuten yleisimmin saksalaista ja tukkuvarastoina palvelleet pirtulaivat lähtöisin Danzigin vapaavaltiosta:

Soliseva virtaa yhä Suomeen – Virumaa Teataja 16.6.1932

”Soliseva” virtaa yhä Suomeen
Virurannan pirtumiehet hankkivat pikaveneitä
Vene, jonka ajotunti maksaa 780 kruunua

Vaikka Suomi onkin nyt täysin ”märkä”, pirtun salakuljetus ei ole silti muuttunut mahdottomaksi. Toki toimintaolosuhteet ovat hiukan heikentyneet ja riski kasvanut, mutta siitä huolimatta pirtua toimitetaan Suomeen entiseen tapaan. Tulee vain etsiä uusia väyliä ja mahdollisuuksia.

Suomen kieltolain aikaan, kun rajavalvonnassa oli vielä paljon vartioimattomia paikkoja, pirtukauppaa harjoittivat myös lähes kaikki rannikkopurjehtijat, jotka kuljettivat perunoita ja tiiliä Suomeen. Lue loppuun