Tapani Löfving – hurja poika Narvasta

Suomen tunnetuin narvalainen on Leo Komarov. Silloin, kun ei ollut älypuhelimia eikä edes telkkareita, kuuluisin oli tosihistorian seikkailusankari Tapani Löfving (1689–1777).

Tapani Löfving oli isonvihan eli 1700-luvun alkupuolen Venäjän miehitysajan sissipäällikkö. Hän piti päiväkirjaa, jonka pohjalta Kyösti Wilkuna laati jo sata vuotta sitten suositun kirjan Tapani Löfvingin seikkailut. Näin se kertoo poikavuosista Narvan valleilla:
Tapani Löfvingin seikkailut

Ensi kerran näin päivänvalon – niin vakuuttaa kastetodistukseni – jouluaattona 1689. Vanhempani asuivat silloin Narvassa, missä isäni palveli konstaapelina sikäläisessä varusväessä. Edelleen kertoo kastetodistukseni minun pari päivää sen jälkeen päässeen kristillisen seurakunnan jäseneksi, ja koska kastaminen toimitettiin pyhän Stephanin eli Tapanin päivänä, tehtiin minusta tuon ensimmäisen marttyyrin kaima.

Kun äitini, joka oli hyvin jumalaa pelkääväinen vaimo, myöhemmin teroitti mieleeni kristinopin pääkappaleita, luki hän usein Tapani-marttyyrin suuresta uskosta ja kuolemasta kehottaen minua vaeltamaan elämässäni niin, että olisin kunniaksi saamalleni nimelle. Kuinka minä monivaiheisen ja kirjavan elämäni aikana olen onnistunut näitä äitini kehotuksia toteuttamaan, sen ratkaiskoon Jumala.

Ensimmäiset vuoteni kuluivat leikeissä samanikäisteni kanssa Narvan valleilla. Kun me eräänä päivänä olimme tapamme mukaan sotasilla ja minä muutaman ovelan kujeen avulla olin houkutellut viholliseni ansaan, taputti eräs vanha vartiosotilas, joka hymyillen oli seurannut leikkiämme, minua olalle ja sanoi: »Mitä hyvänsä sinusta, poika, tuleekin, niin varo vain, ettet hirsipuussa päiviäsi päätä!» Myöhemmin johtuivat nuo vanhan sotilaan sanat usein mieleeni, kun kaulani oli vähällä joutua nuoransilmukkaan.

JaanilinnLinnoituskaupunki kahden puolen jokea

Tapahtuiko tämä Narvajoen länsi- vai itärannalla, sitä emme tiedä. Kaupunki ja linnoitus oli tuohon aikaan yhtenäinen. Ruotsin kuningaskunta oli saanut Iivananlinnan (kuvassa) ja koko Inkerinmaan jo Stolbovan rauhassa 1617. Jakamaton Narva säilyi myös myös Venäjän keisarikunnassa, jolle kaupunki luovutettiin Uudenkaupungin rauhassa 1721.

Yli 300-vuotisen yhtenäisyyden päätti Neuvosto-Venäjän marionettipresidentti Mihail Kalininin allekirjoitus Kremlissä 24.10.1944. Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetus tyydytti itärannan asukkaiden toistuvat pyynnöt tulla osaksi Venäjää. Kansan vapaa tahto oli jo tuolloin Moskovan ylin ohjenuora. Tallinnan vaunutehtaan sorvarin nimikirjoitus veti rajan Narvajokeen ja leikkasi Itä-Narvan, nyttemmin Ivangorodiksi kutsutun, osaksi Venäjää.

Vuonna 1698, Tapanin ollessa yhdeksänvuotias isä, tykistön konstaapeli Mårten Löfving sai siirron Käkisalmen varuskuntaan, jonne koko perhe siirtyi Narvasta. Oudolta kuullostava sotilasarvo vastasi muiden aselajien korpraalia. Syntymäkaupunkiaan Löfving ei Suomessa unohtanut. Seikkailujensa jälkeen hän sai Ruotsin kuninkaalta kapteenin arvon, mutta ei vastaavaa virkaa. Tämä johti köyhyyteen, josta Löfving sai lopulta tarpeekseen.

Paluumuutto Narvaan harkinnassa

Sissipäällikkö lähetti vuonna 1735 kuninkaalle anomuskirjeen, jossa hän pyysi vapautusta Ruotsin alamaisuudesta. Löfving ilmoitti muuttavansa Narvaan ja pyrkivänsä Venäjän keisarikunnan palvelukseen. Sotakollegio ei pitänyt ajatuksesta ja ehdotti kuninkaalle, että miehelle annettaisiin joko kapteenin virka ruotuväessä tai jokin kruununtalo.

Löfving saikin sitten Hommanäsin talon Porvoon pitäjästä ja Venäjän keisarinna jäi ilman sissipäällikköä. Löfving jäi Suomeen ja osallistui partioretkiin vielä pikkuvihan puhjettua vuonna 1741. Narvaan hän ei tiettävästi enää palannut. Seikkailujensa ohessa Löfving poikkeaa neuvokkaana vakoojana Zachris Topeliuksen Välskärin kertomuksissa.

Hommanäs, Tapani Löfvingin kruununtalo, Löfvingintie 98, Porvoo

Hommanäs, Tapani Löfvingin kruununtalo, Löfvingintie 98, Porvoo