Valdar Liive rakensi 12 vuotta siltaa Suomen ja Viron välille

”Täällä tehdään kenkiä, jotka maksavat Britanniassa 4000 puntaa pari”, Valdar Liive ohjaa toimittajan ylös portaita verstaaseen, jossa suutari – aivan kuin ennen vanhaan – vasaroi polvensa päällä nauloja nahkaiseen kengänpohjaan.

Näin alkoi Valdar Liiven henkilöesittely Viron johtavassa talouslehdessä Äripäev’issä 19.1.2016. Aiheen oli antanut pitkän toimikauden päättyminen Enterprise Estonian johtajana Suomessa. Liiven ajatukset Suomenlahden taloudellisen synergian mahdollisuuksista ovat nyt luettavissa myös suomeksi. Toimittaja Sirje Rankin kirjoittaman artikkelin käänsi Petteri Aarnos.

Ihmisen yhteen saattaminen on ollut Liiven intohimo, kutsumus ja yhtä lailla myös ammatti viimeisten 12 vuoden ajan, jotka hän toimi Helsingissä Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiön edustajana. Viime vuoden lopussa tämä pesti päättyi. ”Ei, ei, mitään välirikkoa ei tullut”, hän torjuu epäilevän kysymyksen. ”Ilmeisesti nyt vain oli oikea aika.”

Valdar Liive 50

Valdar Liive, 50, Helsingin Eesti Majan palkitsemana

Ennen haastattelun alkua hän ehtii tervehtiä talon alakerrassa sijaitsevan kahvila Klausin henkilökuntaa, pujahtaa – toimittaja vanavedessään – kuin ohimennen virolaisten muotoilijoiden näyttelyn lävitse ja vaihtaa pari arvostavaa sanaa ”palelevan taiteilijan” kanssa.

Keskustelemme siitä, kuinka Viroon saataisiin tuotua investointeja ja miten huonossa tilassa Suomen talous on, tai sitten ei ole. Liiven puhe on nopeaa ja rönsyilevää. Kahteentoista vuoteen mahtuu paljon ajatuksia ja tekoja.

Kerro kymmenellä

”Virolaisten yritysten ei kannata hylätä Suomea markkinana tai yhteistyökumppanina”, Liive vakuuttaa, vaikka naapurimaasta kantautuu jatkuvasti synkkääkin synkempiä makrotason talousuutisia. Yritystasolla tilanne on huomattavasti monimuotoisempi.

Suomalaisten pörssiyhtiöiden maksamien osinkojen kokonaismäärä on suurempi kuin Viron valtion budjetti. Kun verrataan talouspotentiaalia tai tuotemerkkien ja yritysten lukumäärää, Liiven nyrkkisääntö on kymmenen kertotaulun käyttäminen. Suomalainen autoteollisuus ja laivanrakennus (varsinkin saksalaisen Meyer Werftin investoinnin jälkeen) ovat myötätuulessa ja tuovat työtä myös virolaisille yrityksille. Suuria investointipäätöksiä – esimerkiksi biomassatehtaiden rakentamisesta – tehdään taloussuhdanteesta riippumatta. Ja suomalaiset ovat muuntautumiskykyisiä, valmistihan Nokiakin aikoinaan kumisaappaita.

”Suomen osalta kannattaa selvittää, myymmekö sinne sen tasoisia tuotteita kuin voisimme myydä”, Liive muotoilee. Myönteisiäkin esimerkkejä löytyy. Estanc vie Suomeen kallista teknologiaa, paineastioita. Viljandi Metall on kohonnut Suomessa sellaiseen maineeseen, että ”heille soitetaan ensimmäisenä”. Startup-yritys Indoor Ninja on Koneen yhteistyökumppani digitaalisten alustojen hyödyntämisessä.

”Ettemme myisi ainoastaan tuotetta, vaan myös suunnittelua, käyttöopastusta, komponentteja, asennusta, huoltoa, ja kaiken muun ohella myös itse tuotetta”, Liive kaavailee.

Lähisokeus on sitkeää laatua

Liiven suuri unelma on Suomen ja Viron yhteistyön vieminen sellaiselle tasolle, että valtiot esiintyisivät kaukaisemmilla markkinoilla yhdessä. Pääkonttoreista katsottuna sijaitsemme joka tapauksessa aivan samalla seudulla molemmat. Ja kun Kauppalehti pari vuotta sitten valitsi Valdar Liiven viikon tekijäksi, häntä tituleerattiin kaksoiskaupunki Talsingin puhemieheksi.

”Olemme vasta alkutaipaleella kohti sellaista synergiatilaa, jossa aletaan ymmärtää, ettei Suomen ja Viron tapauksessa ole olennaista se, kuinka monet käyvät jossain vastarannalla töissä tai montako yritystä naapuriin on perustettu, sillä meidän keskinäinen kaupankäyntimme on itse asiassa rahan siirtämistä taskusta toiseen. Investoijat, viejät ja turistit ovat todellisuudessa aivan muualla”, Liive kertoo. Toistaiseksi Suomen ja Viron ministerit ovat tehneet pari yhteistä vienninedistämismatkaa.

Suomi ja Viro ovat luonnollisesti toistensa kilpailijoita, mutta monissa tapauksissa yhteistyö voi hyödyttää kumpaakin yksin pyristelyä enemmän. Startup-yritysten toiminnassa tämä on jo nähtävissä: Slush ja Latitude59 eivät markkinoi itseään kansallisina, vaan laajemmin alueellisina tapahtumina, jolloin sekä osallistujien ja sijoittajien määrä että median kiinnostus on suurempaa. Myös Viron presidentti ja pääministeri ovat osallistuneet tapahtumiin. Yhteistuumaisuudesta on samaten merkkejä Aasiasta tulevan turismin hyödyntämisessä.

Panostusta valtakunnanrajat ylittävään kehitykseen

”Kysymys on siitä, pystymmekö yhdessä tarjoamaan jotakin enemmän, ja myös neuvottelemaan yhdessä. Vai pidämmekö kumpikin oman puheenvuoromme ja pitkän tikun vetää joku kolmas”, Liive toteaa. Viron KredEx ja Suomen Finnvera voisivat esimerkiksi tarjota joillekin asiakkaille yhteistä lainaratkaisua.

Myös investoijien etsinnässä Liive panostaisi ennen kaikkia yrityksiin, jotka haluavat kehittyä koko alueella valtakunnanrajat ylittäen. ”Uskon Viroon, uskon Suomeen, mutta vielä enemmän uskon koko Itämeren alueeseen”, hän sanoo.

ABB:n (joka ei tosin ole suomalainen yritys, mutta toimii Suomenlahden kummallakin rannalla), Fortacon ja Hyrlesin kaltaisissa yrityksissä ajatellaankin yhä enemmän alueellisella tasolla. Ne kehittävät verkostoja, joiden avulla voidaan toteuttaa nopeasti hyvin erisuuruisia ja -laatuisia tilauksia. Viro voi yrittää houkutella maahan jonkin konsernin osan, jotta olisi yksi toimitusketjun lenkeistä. Erityisen hyvä olisi Liiven mukaan kuitenkin, jos Viroon saataisiin teollisuuslaboratorioita. ”Niihin verkostoihin on mentävä mukaan entistä enemmän”, hän korostaa.

Yhteistyössä Suomen kanssa virolaisilla yrityksillä on enemmän rahkeita kehittää nykyaikaisia ns. teollisuus 4.0 -ratkaisuja, joita voidaan tarjota Saksan suurille markkinoille. Suomessa on enemmän tähän tarkoitukseen soveltuvia teollisuusyrityksiä, ja Virossa jaossa oleviin eurorahoihin verrattuna rahoitus on vakaampaa. Myös terveysteknologia ja henkilökohtainen lääketiede tarjoavat Liiven mukaan paljon mahdollisuuksia.

”Se tehdään, mitä vain suinkin voi tehdä”

Investointien saamiseksi Viron on ryhdyttävä toimimaan entistä tarkoitusperäisemmin. Esimerkiksi Tarttoon valmistuu muutaman vuoden kuluttua uusi it-keskus, ja Viroa tunnetuksi tekevien toimijoiden pitäisi tuoda asia näkyvästi esiin jo nyt. Ja kun Virossa kerran on koko maan kattava sähköautojen latausverkosto, miksemme kutsu autonvalmistajia tänne testaamaan sitä? Kun haluamme tänne palvelinkeskuksia, mutta emme ole niitä saaneet, tai kun valitamme, että energian hinta aiheuttaa ongelmia, meidän pitäisi ennen kaikkea miettiä, mitä voimme asialle tehdä, Liive sanoo.

Potentiaalinen investoija on Liiven silmissä ennen kaikkea asiakas, jonka tarvitsemien ratkaisujen löytämiseksi Viron julkisen sektorin eri tahojen olisi tehtävä paljon nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. Viron e-asukas-hankkeessa päästiin tältä osin jo hyvälle alulle: Viron suurlähetystöistä saa sähköisen henkilökortin lisäksi halutessaan mukaansa myös paljon oheismateriaalia eri elämänaloilta.

”Se tehdään, mitä vain suinkin voi tehdä”, näyttää olevan Liiveä liikkeellä pitävä ajatus ja motto.
”Yksikään tapahtuma ei ole näinä vuosina jäänyt väliin”, hän kertoo ylpeyttä äänessään. Monia hankkeita – kuten Helsingin Viro-keskuksen perustamista – hän on joutunut ajamaan vastatuulessa ja kekseliäisyyttä käyttäen. Nyt Viro-keskuksesta on tullut yksi Viron ja Suomen järjestöyhteistyön malliesimerkeistä.

Jälkikäteen Liive on tyytyväinen siihen, että hänelle on annettu riittävästi vapauksia kokeilla erilaisia asioita. Hän on johdattanut yhteen täysin eri aloja edustavia ihmisiä, kuten diplomaatteja ja muotoilijoita, hän on yhdistänyt voimat latvialaisten yritysten kanssa, jotta saisi entistä tärkeämmät ovet avautumaan Suomessa. Kaupanpäällisinä tulivat vielä uudet kontaktit latvialaisten ja virolaisten yritysten välille. ”Pisteitä ei välttämättä ropise heti, mutta niitä voi tulla yllättävistä paikoista”, Liive tietää.

Bryssel ei riitä

Henkilökohtaisia kontakteja ei hänen mielestään ole koskaan liikaa. Myös vallanpitäjät ja virkamiehet voisivat pitää paljon tiiviimmin yhteyttä – pikaiset tapaamiset Brysselissä eivät riitä. Tarvittaisiin enemmän kaksipäiväisiä vierailuja, sillä savusaunan löyly synnyttää aivan omanlaistaan synergiaa. ”Kun ei mene tapaamaan toista ihmistä valmiiden ennakko-odotusten kanssa, vaan uteliaana selvittämään, mitä toisella on mielessään, voi kahden henkilön ajatuksista versoa kolmas”, hän selvittää. Ja kun tällainen tulos syntyy, sitä hän pitää arvokkaimpana asiana työssään.

Kun puheeksi tulee Viron ja Suomen pääministereiden rohkeus tehdä päätöksiä, Liive ei halua ryhtyä vertailemaan. ”Virolla ei ole yhtä suuria ongelmia kuin Suomella”, hän tyytyy toteamaan.

Liive on ilahtunut uutta vauhtia saaneesta Helsinki–Tallinna-tunnelihankkeesta, sillä yleisessä taistelussa sijoittajien huomiosta se on erinomainen argumentti. ”15–20 prosenttia tunnelin hinnasta saamme markkinoinnin kautta takaisin”, hän sanoo.

Samalla tavalla kiinnostusta Viroa kohtaan ovat lisänneet Sofi Oksasen kirjat sekä suomalaisia puhuttanut kampanja, jossa markkinoitiin työskentelymahdollisuuksia Virossa. ”Minulle Work in Estonian sivutulokset ovat tärkeämpiä kuin tänne loppujen lopuksi töihin muuttavien ihmisten lukumäärä”, Liive toteaa. ”Nyt meillä on mahdollisuus kertoa kuuleville korville, mitä kaikkea muuta meillä täällä onkaan.”

Valdar Liiven Facebook-ystävät ovat yllättyneitä kuullessaan miehen lähdöstä. Olet paras sillanrakentaja, toteaa yksi heistä. Alatko kaivaa tunnelia? kysyy toinen. Jää tyhjä tunne, ounastelee kolmas.

Liive uskoo olevansa vastedeskin yhteydessä Suomeen. Lähitulevaisuudessa hän aikoo varata aikaa maisterin päättötyön kirjoittamiselle ja pyhittää muutaman päivän vuodessa vapaaehtoistyölle. ”Olen mielelläni siellä, missä tapahtuu.”


Kaksi kommenttia

Intohimoinen mies
Indrek Jõgisoo, Viljandi Metall

Valdarin suhtautuminen työhön on aina ollut tulvillaan entusiasmia ja hän osaa tuntea iloa siitä, kun on saanut aikaan jotain suurta – vaikkapa tutustuttanut toisiinsa yrittäjän ja investoijat, ja siitä on seurannut menestystarina. Intohimoinen mies.

Synnynnäinen markkinoija
Gunnar Okk, Pohjoismaiden investointipankki NIB

Valdar on synnynnäinen markkinoija, äärimmäisen aktiivinen ja energiaa puhkuva hahmo. Aika ajoin minusta tuntui, että Valdareita on monta, sillä hän ehätti kaikkiin mahdollisiin Viro-Suomi- tapahtumiin, konsertteihin, esityksiin ja seminaareihin lahden kummallakin puolella – ja yleensä vieläpä järjestäjän, esiintyjän tai tukijan roolissa. Hänet tunnetaan hyvin niin Suomen tasavallan presidentin kansliassa kuin Suomessa asuvien virolaisten keskuudessa, ministeriöistä, suurlähetystöistä ja yrityksistä puhumattakaan. Kauppalehti valitsi hänet pari vuotta sitten viikon tekijäksi. Valdarin loistavan persoonan ansiosta virolais-suomalainen yhteistyö on sekä talouden että kulttuurin alalla edennyt näinä vuosina pitkin harppauksin.


Ansiomerkit ja tunnustukset

  • 2010 Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki
  • 2011 Suomen Viro-yhdistysten liiton ansiomerkki
  • 2013 Viron ulkoministeriön ansiomerkki
  • 2013 Viron elinkeinoelämän kehittämissäätiön vuoden työntekijä
  • 2016 Viron talous- ja viestintäministeriön ministerien Liisa Oviirin ja Kristen Michalin allekirjoittama kiitoskirje Viron ja Suomen talousyhteistyön edistämisestä