Kilven kortteli, Karjan kolmio ja Pfaffin kulmat

Lämmin kesäilta, jalkapallo ja halpalennot täyttävät pubien ketjua. Olenko Suur-Karjassa vai Suur-Britanniassa? Baarimies ohittaa ahtauman Väike-Karjan kautta.

Karja-katujen kolmiossa on tehty historiaa. Keskiaikana kortteli sai muodostaan nimen Kilpi (Schilde). Kantana oli muuri ja Müürivahe-katu. Yhdessä kärjessä, nyky-Drinkiä vastapäätä, nousi hevosenkengän muotoinen Piruntorni (Kuraditorn).

Baarimiehen mielessä on nyt kuitenkin oluen historia. Tässä brittiriemun maisemassa syntyi tallinnalainen olutteollisuus. Georg Wilhelm Pfaff aloitti oluenpanon Suur- ja Väike-Karjan kulman piharakennuksessa vuonna 1832. Tästä panimosta on jäljellä vain muisto.

Vuonna 1912 Pfaffin syntymätontin täytti Riian Liikepankin Tallinnan konttori, jota isännöi sittemmin useampi virolaispankki, mm. Linnapank, ja Neuvostoliiton rakennuspankki. Kymmenen vuotta sitten rakennuksesta muokattiin ylellinen Barons-hotelli.

Kadun yli Suur-Karja 5:n takapihalle

Perustajan poika Julius Pfaff osti tontin kadun toiselta puolelta. Toiminta siirtyi vuonna 1858 lopullisesti Suur-Karja 5:n keskiaikaiseen piharakennukseen, jossa oluenpano jatkui 1870-luvulle. Tällöin rakennettiin kokonaan uusi oluttehdas Väike-Karjan ja Sauna-kadun kulmatontille. Entinen purettiin ja sijaan pystytettiin tilava olutvarasto. Kadun puolella, Suur-Karja 5:n päärakennuksessa palvelee tänään ravintola Cèst La Vie.

Väike-Karjan ja Sauna-kadun kulmassa panimo laajeni, se sähköistettiin kokonaan ja tekniikkaa kehitettiin. Vuonna 1894 valmistui Venäjän ensimmäinen paineilmaa käyttävä mallastamo. Sisäpihalle nousi pannuhuone ja astiapesula, jonka yläkerrassa oli tehtaan konttori. Alkuaan sisäpiha laskeutui Väike-Karjan tasolta kaltevasti Viru-kadun tasolle, mutta se muutettiin kaksitasoiseksi. Näin piha asettuu tänäänkin.

Logistiikkaa Viru-kadulta Sauna-kadulle

Olutvaunut ajoivat sisään nykyisen Peppersackin vasemmalta puolelta ja ulos Sauna-kadulta nykyisen Drinkin suuntaan. Tätä varhaista logistiikkaa ja pihatasoja palveli nosturi.

Saku oli silti nopealiikkeisempi. Vuonna 1877 se keitti vielä vain puolet Pfaffin tuotannosta, mutta jo kolme vuotta myöhemmin lähes yhtä paljon. Vuosisadan vaihtuessa Saku oli jo kolmanneksen suurempi. Perustajan pojanpoika Eduard Pfaff vaihtoi vuonna 1907 yhtiön nimeksi Revalia. Kaupungin nimellä hän otti etäisyyttä Sakun maalaisolueen.

Nimenvaihto oli myöhäistä. Vuonna 1911 Saku laajensi kaupunkivarastoaan, pudotti oluensa hintaa ”reilusti” ja kilpaili Revalian matalaksi. Oluenpano Saunan kulmassa päättyi. Laitteet myytiin Sakulle, jonka tuotanto oli viimeisenä vuotena jo kolminkertainen.

Suomalaisarkkitehtien lasikattoinen kauppakuja

Suomalaisten kannalta mielenkiintoinen jälkinäytös käynnistyi seuraavana vuonna. Idearikas vaatetusyrittäjä Herman Gerson Gutkin hankki panimon alueen yhdessä kumppaninsa Josef Sundelevitschin kanssa. Heidän silmissään oli Tallinnan ensimmäinen eurooppalaistyylinen lasikattoinen kauppakuja, jonka piti halkaista viistosti korttelia. Gutkin oli löytänyt esikuvansa kiertäessään Eurooppaa. Hänen kangaskauppansa nimikin oli Inglis Magasin.

Pasaasin piirustukset tilattiin W. G. Palmqvistin ja Einar Sjöströmin arkkitehtitoimistolta. Suunnitelmaan sisältyi kauppoja, kahviloita, hotelli, ravintola, biljardisali, lukusali ja 450-paikkainen elokuvateatteri. Hanke valitettavasti kaatui maailmansotaan.

Olutvaunujen väylä sai kuitenkin uuden ilmeen jo vuonna 1914. Kauppakujan osina Saunan kulmaan ja Viru 4:ään rakennettiin virolaisten arkkitehtien Karl Burmanin ja Artur Pernan vuokra- ja liiketalot.

Elokuvakeskus vuodesta 1918

Vuonna 1918 valmistui Kino Passaaž, joka sai vuonna 1931 funkkisasun Edgar Johan Kuusikin kynästä. Tuolloin se tunnettiin nimellä Helios. Neuvostoaikana Viru 4:n porttia käytti Oktoober-kino, jonka edustalta pääsi oikotietä Väike-Karjalle. Enää ei pääse.Katunäkymän takana muutostyöt jatkuivat Neuvostoliiton syleilyyn saakka. Gutkinin veljenpoika veti Pitkään Hermanniin punalipun: setä kohtasi kohtalonsa Uralin työleirillä.

”Pfaffin ajan loistosta muistuttaa enää vain olutvarasto vastapäätä Oktooberin sisäänkäyntiä (päälle on rakennettu lisäkerros), astiapesula Suur-Karjalle vievän porraskäytävän luona ja eräät vähäiset, huonosti havaittavat yksityiskohdat rakennuksissa.”

Näin kirjasi yrityshistorioitsija Heino Gustavson tasan 30 vuotta sitten.Pitääpä livahtaa ja tarkastaa, jostain portinraosta, pohtii Baarimies.