Romero – paluu laulun ja hiivan juurille

Romerossa Baarimies tilasi sillamäkeläistä ja kodused kotletid. Samalla tuli todetuksi, että baari sijaitsee Carl Robert Jakobsonin kadulla. Tälle kansalliselle herättäjälle omistettiin 500 kruunun seteli, jonka takakyljellä liisi haarapääsky.

Lähes kaikki lähikadut on nimetty 1800-luvun virolaisten kulttuurihenkilöiden mukaan. Selittävä tekijä on Laulujuhlankatu (Laulupeo)parin kadunkulman päässä. Se kulkee Tarton maantieltä kadonneelle niitylle, jossa vietettiin ensimmäisiä Tallinnan laulujuhlia vuonna 1880.

Kahdet ensimmäiset juhlat laulettiin liivinmaalaisessa Tartossa ja Jakobson kannusti tuomaan ne myös Vironmaalle. Musiikki onkin katukilvissä hyvin edustettuna.

Hiivatehtaan Romero

Laulujuhlien aikaan Romeron liuskivirakennus oli jo paikallaan. Kyseessä on yksi Tallinnan vanhimmista teollisuusrakennuksista, joka pystytettiin puristehiivatehtaaksi vuonna 1876.

Neuvostoaikaan sen tilat kuuluivat maitokombinaatille ja sittemmin Salvolle, jonka suomalaiset saattavat muistaa matkamuistoista ja muovileluista. Lähes koko Viron yleisradio on parin sadan metrin säteellä Romerosta. Ruutukasvot ovat silti toisaalla, ehkä työnsä ääressä. Toista oli monimerkityksellisesti armoitetun Kunglan baarin aikaan.

Pyhän perustan pelihelvetti

Neuvostoliiton ay-järjestön (VZSPS) hotelli Kungla valmistui vuonna 1970. Sen edustalla oli valmiina laaja puisto, Pioneerien aukio leikkikenttineen.

Alkuaan näyttävä rakennuspaikka oli tarkoitettu Paavalin kirkolle, jonka rakennustyöt keskeytyivät 1940. Ulkonaisesti suunnitelma muistutti Tampereen Viinikan kirkkoa, jonka arkkitehti Yrö Vaskinen tutkijain mukaan olikin tosiasiallinen suunnittelija.

Tuhannelle hengelle mitoitetun kirkon valmiiksi ehtinyt ensimmäinen kerros palveli varastona vuoteen 1967. Tällöin sen seinät purettiin, mutta perustukset jätettiin Kunglan tarpeisiin.

Hotelli on nyt Park ja pelihelvetti, mängupõrgu, jossa suomalaiset käyvät pokeriturnauksia. Puistollakin on toinen nimi, Politseiaed, suoraan kääntäen Poliisitarha. Itse asiassa nimi palaa keisariaikaan, jolloin Tallinnan poliisivoimilla oli täällä yhteinen juurikasmaa.

Kapakan ristimä kaupunginosa

Romeroa ei tuolloin vielä ollut, mutta oli ainakin yksi kapakka, Torupilli (suom. Säkkipilli), jonka nimen mukaan näitä Gonsiori-kadun kulmia jälleen kutsutaan.