Aamu kirvesmies Joosingin elämässä – ja Kekkosen

Presidentti Urho Kekkonen Virossa 1964

Johannes Joosing ja Urho Kekkonen keskustelevat ammattiasioista. ”Sõprusvisiit”, Tallinnfilm 1964

Tiellä Tarttoon saavuttiin Adaveren valtiontilan maille. Täällä presidentti ryhtyi puheisiin vanhan maamiehen Johannes Joosingin kanssa. He keskustelivat lähestyvistä kevättöistä.”

Näin kertoo selostusääni Tallinnfilmin dokumentissa Ystävyysvierailu, joka valmistui tuoreeltaan presidentti Urho Kekkosen Viron-vierailun jälkeen vuonna 1964. Aamuinen automatka Tallinnasta Tarttoon esitellään kuvin yhdessä minuutissa, josta Adaveren maamies saa neljänneksen.

Dokumentin kuvat kertovat leppoisasta keskustelusta, mutta myös siitä, että aiheena eivät olleet kevätkylvöt, vaan jotain aivan muuta. Lisävalaistusta antoi tuoreeltaan tukholmalainen pakolaislehti Eesti Päiväleht, jossa kuunneltiin korva tarkkana Tallinnan radion raportointia vierailusta:

”Presidentti Kekkonen pyysi pysähtymään Adaveressa. Häntä kiinnosti Adaveren kauppa, jossa hän tutki tavaroita ja kysyi hintoja. Hän keskusteli 70-vuotiaan kolhoosilaisen kanssa, joka oli tullut teroittamaan kirvestään, ja sanoi ukolle, että tämä näyttää ikävuosiaan paljon nuoremmalta.”

Kekkosen vierailun järjestelyistä vastasi Arnold Green, joka oli ”Neuvosto-Viron” ministerineuvoston puheenjohtajan sijainen eli varapääministeri ja sivutoiminen ulkoministeri. Virallisemmin isäntänä hääräsi korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja Aleksei Müürisepp, joka itse asiassa Kekkosen edellisenä kesänä Tamminiemessä – hiukan omin luvin – Viroon kutsuikin.

Kirvesmiehen kanssa ei kevätkylvöjä pohdittu

Arnold Green antoi pari vuotta ennen kuolemaansa võrulaislehdelle haastattelun, jonka kuvaus tapahtumista vastaa uutisdokumentissa näkyvää ja poikkeaa myös kauppaan sisälle:

”Tiellä Tarttoon pyysi Kekkonen yhtäkkiä kaikille odottamatta pysähtyä Adaveren kaupan luona. Hän astui kauppaan, katseli tavaroita, kokeili päähän jäniksennahkaista karvalakkia. Oli jo ostamassa, mutta jätti kaupanteon kesken. Kaupasta poistuttuaan hän kohtasi erään kylänmiehen, jolla oli kirves kainalossaan. Kekkonen lähti heti tuttavallisesti hänen luokseen ja kysyi, mihin mies on menossa. Mies ei tuosta hätkähtänyt ja vastasi menevänsä kunnostamaan navettaa. Kekkonen otti kirveen käteensä, kokeili terää ja pudisti päätään: tällä kirveellä hyvää työtä ei kyllä saa tehtyä. Mies vastasi, että ’mistä paremman ottaisi’ tai jotain siihen tapaan. Kekkonen puristi miehen kättä ja ajoimme eteenpäin. (Lõunaleht 7.7.2009)”

Adaveren kohtaaminen näytettiin kokonaan myös Viron television Ajavaod-sarjassa 25.11.2011. Toimittaja Mati Talvik haastatteli tilanteen kuvaajaa, äskettäin kuollutta Hans Roosipuuta:

”Hänen pyynnöstään pysähdyttiin, niin sanottiin. Ulos tullessa hän oli nähnyt erään työmiehen. Minä pääsin myös siihen lähelle, mutta sitä juttua, mitä he puhuivat, en osaa sanoa tarkkaan. Hän katsoi sitä terää – se kirveshän ei ollut mikään suurempi asia. Hänellä oli siitä omat huomionsa, muttei mitään pahastikaan sanonut. Tälläkö teet töitäkin? Jotain niin muistan kysyneen.”

Adaveren kauppa 1966

Adaveren kauppa 1966, kuvaaja Viktor Salmre, ERM Fotokogu

Presidentti Kekkonen ja kirvesmies Joosing kohtasivat Adaveren osuuskaupan edustalla kymmenen maissa 12. maaliskuuta 1964.

Vierailun tarkin ja tarmokkain kirjeenvaihtaja oli Uuden Suomen Aila Poukkula, joka raportoi Aleksei Müüriseppin saapuneen klo 8.15 onnittelemaan 64 vuotta täyttänyttä rouva Sylvi Kekkosta. Tämän jälkeen päästiin heti matkaan ja Tarton yliopistolle saavuttiin klo 11.30. Taukoa Adaveressa tai muualla toimittaja ei tosin mainitse pidetyn.

Kuka tekikään aloitteen pysähtyä Adaveren kaupalla?

Pysähdys Adaveressa ei ollut virallisessa ohjelmassa, mutta dokumentin leikkaus antaa vaikutelman odottavista kyläläisistä. Saapumis- ja lähtökuvien yhtäläisyys herättää kuitenkin epäilyksen, että kuvauksiin päästiin vasta siinä vaiheessa, kun Kekkonen astui ulos kaupasta. Epäilystä vahvistaa täysi ”saapuva auto”, jossa kuljettajan vierustoveri ei suinkaan avaa ovea, vaan sulkee sen.

Kuten voi havaita, aikalaistahotkin muistavat Kekkosen aloitteentekijänä, mutta aloitetta lienee ohjattu. Tuskinpa Tarttoon oltiin yhtä soittoa kiitämässä. Parin tunnin ajo ennakoi tunnetusti luonnonmukaisia, ”diplomaattisia” taukotarpeita, joita tuskin jätettiin sattuman varaan. Mietittiin ehkä vaihtoehtojakin? Arkkitehti Aino Ormin suunnittelema Adaveren kauppa oli kuitenkin juuri avattu – ja kuin tilauksesta tien laitaan. Ehkä vierailu jopa joudutti sen valmistumista.

”Turvamiehet kaatoivat hänet selälleen…”

Joosingin ja Kekkosen keskustelusta on haarautunut legendoja, jotka ovat ehtineet myös suomalaisten Kekkos-kaskujen joukkoon. Viron televisiolle vierailun raportoi toimittaja Rein Karemäe, joka tuli pari vuotta myöhemmin suomalaisille tutuksi Naapurivisan juontajana. Karemäe oli värikäs tarinaniskijä, joka tunnusti Mati Talvikille, että hänen muistumansa Kekkosen vierailusta ovat samoja legendoja, joita hän on itse ollut synnyttämässä, sillä hän ei enää muistanut, miten kaikki tarkalleen meni. Näin jännittävästi Karemäe kuvasi Adaveren ”välikohtausta” 40 vuotta tapahtumien jälkeen:

”Tarttoon ajettaessa autokolonna pysähtyi Adaveren kaupan luona, josta juuri silloin astui ulos olutta ostanut paikallinen mies. Kekkonen kysyi, mitä työtä mies tekee, ja sai vastauksen, että hän on kirvesmies. Kekkonen pyysi näyttämään työkalua. Kun mies otti kirveen repustaan, kaatoivat turvamiehet hänet selälleen. Asia ratkesi, Kekkonen tutki kirveen terää ja sanoi, ettei tällaisella yksikään kirvesmies tekisi Suomessa töitä. Kuultuaan, ettei parempaa ole saatavilla, hän lupasi lähettää. Myöhemmin lähettikin. (Eesti Päevaleht 11.3.2004)”

Saiko Joosing presidentiltä lupauksen uudesta kirveestä?

Karemäelle vastasi saman lehden palstoilla Adaveressä asunut Vaike Uuesoo:

”Tunsin hyvin Johannes Joosingin, elin tämän taatan perheessä yhdeksän vuotta täysihoidossa. Totta on, että sinä päivänä, kun Kekkonen ajoi Adaveren kautta, taata oli kaupan luona. Kekkonen todella katsoi hänen kirvestään ja sanoi, että se on liian tylsä kirvesmiehen töihin. Mutta turvamiehiä taata ei nähnyt lainkaan, puhumattakaan selälleen kaatamisesta.

Adaveren kauppa 21.10.2017

Adaveren kauppa 21.10.2017

Lupauksesta lähettää uusi kirves taata ei puhunut eikä sitä ole myös koskaan lähetetty, kuten Rein Karemäe väittää. Miksi hänellä on sellainen kuvitelma? (Eesti Päevaleht 17.3.2004)”

Kekkosen lupaama terävä suomalaiskirves on muuttunut legendasta totuudeksi. Tai ehkä se on totuus puolitiehen jääneestä lahjaideasta, joka heräsi Adaveren jälkeen Tšaikan penkillä tai loppumatkan juhlapöydissä.

Suomen mediassa Adaveren pysähdystä ei noteerattu…

Vaikuttaa siltä, että matkaan lähetetyt toimittajat jättäytyivät Adaveressa myöhempien legendojen varaan, sillä tapahtumat siellä jäivät heiltä tyystin huomiotta – ja niin lehtien palstoiltakin.

Viron television filmiryhmällä oli autossaan laatikollinen armenialaista konjakkia ja kaviaarivoileipiä, jotta he saattoivat osoittaa vieraanvaraisuutta suomalaisille kollegoilleen. Tauolla konjakkia meni kelpo annos ”kylmänlääkkeeksi”, kertoi Karemäe, juttumies, naureskellen Mati Talvikille.

Kirvesmies Johannes Joosing oli Kekkosen tavatessaan todella 70-vuotias, joten ikä ei ollut jäänyt vain oletukseksi. Hän oli syntynyt helmikuussa 1894. Kirkonkirjan mukaan hän oli ortodoksi, joka vihittiin ”seka-avioliittoon” luterilaisen Adelen kanssa vuonna 1921. Perheeseen syntyi kolme lasta samalla vuosikymmenellä. Kylän väelle Joosing oli Luisu Juhan tai nuoremmille Luisu-Taat kotitalonsa Luisun (Luisk) mukaan. Hän kuoli vuonna 1980 ja haudattiin Põltsamaan luterilaiselle hautausmaalle.

”Kui pakk metsas põhja poole ja vastutuult maha võtta, siis ei lõhke.” – Jos pohjoiseen kallellaan olevan tukkipuun kaataa vastatuuleen, se ei halkea. Tällainen Johannes Joosingin opetus on kirjattu Viron kirjallisuusmuseon kansanuskomusten tietokantaan. Se on merkitty muistiin vuonna 1929 Simunan Kadikülassa, vajaan 60 kilometrin päässä Adaveresta. Ehkäpä kirveen varressa oli tuttu mies.

Adaveren kauppa on yhä paikallaan, mutta kunnostettu tunnistamattomaksi. Kalkkihiekkatiiliset seinät on peitetty. Kahdesta leveästä sisäänkäynnistä toinen on poistettu ja toinenkin kavennettu. Kauppa kuuluu yhä osuuskauppaketjulle, silloiselta lyhenteeltään ETKVL, nyt COOP.


Ystävyysvierailu, Tallinnfilm 1964 – kuvasarja Adaveren pysähdyksestä

Lähteitä ja lisätietoa: