Itä-Saksan kiskoilta retroratikaksi Tallinnaan

Matkailijoiden uusimpia kuvauskohteita Tallinnassa on vanhahtavaksi kunnostettu raitiovaunu Konstantin. Näin vaikkakin ikävuosia sillä on vähemmän kuin helsinkiläisillä Valmetin ratikoilla. Ensimmäiset 13 vuottaan vaunu kuljetti asukkaita itäsaksalaisessa Cottbusin kaupungissa. Tallinnan katukuvaan se ilmaantui Torino-makaronin nimikkoratikaksi tarroitettuna vuonna 2004.

Väritykseltään Tallinnan raitiovaunukalusto saattaa vaikuttaa monenkirjavalta. Valtaosa vaunuista on kuitenkin perusrungoltaan samaa mallia ja valmistunut vuosina 1985–1990 tšekkiläisessä ČKD Tatran tehtaassa. Näiden ohella liikenteessä on 20 päästökaupalla hankittua espanjalaisen CAF-yhtiön vaunua, joista ensimmäinen, Moonikaksi nimetty, asetettiin liikenteeseen maaliskuussa 2015.

Tšekkiratikoiden yksinvaltaa Tallinnassa 1988–2015

Kaikki yhä liikennöivät tšekkiratikat ovat alkuaan mallia Tatra KT4. Näistä kahteentoista – uudelta malliltaan KT6 – on asennettu matalalattiainen, Saksasta hankittu väliosa. Nämä olivat ainoat mallit kymmenen vuotta, sillä 1970-luvulla rakennetut, keulastaan pyöreämmät ja yleensä pariksi kiinnitettynä liikennöineet Tatra T4:t poistettiin käytöstä vuonna 2005. Viimeisen T4-reliikin voi löytää Järva-Jaanin vanhan tekniikan turvapaikasta.

Tatroja edelsivät itäsaksalaiset Gotha-raitiovaunut, joista Tallinnassa luovuttiin syksyllä 1988. Yksi on sentään kunnostettu tilausliikenteeseen: kahvilaratikka Pauliine. Se valmistui vuonna 1967, jonka jälkeen sosialistinen työnjako käskytti raitiovaunutuotannon Tšekkoslovakiaan.

Valtaosa nykyisistä tšekkiratikoista on ostettu käytettyinä Itä-Saksasta, ja näistä useimmat Erfurtista. Viimeinen ruplatalouden aikaan hankittu kantaa helposti muistettavaa numeroa 123. Se valmistui ČKD Tatran tehtaalla vuonna 1990, kuten myös myöhempi raitiovaunu 136, joka aloitti tuolloin liikenteen Cottbusissa, Saksan sorbivähemmistön pääkaupungissa lähellä Puolan rajaa.

Makarong – Raision makaronijuna kiiti Tallinnassa

Raitiovaunu 136 saapui Tallinnaan elokuussa 2004 ja maalattiin täysisiniseksi. Värimallina oli Raision makaronipussi. Ikkunoihin tarroitettiin leikittelevästi Makarong, jonka voi kääntää makaronijunaksi. Torino-makaronin mainosjunana tuleva Konstantin liikennöi vuosikymmenen vaihteeseen, mutta raitiovaunuyhtiön omiin, silloisiin siniväreihin se maalattiin vasta loppuvuodesta 2012.

Makarong 2008

Virun aukio 26.9.2008. Kuvaaja: Artjom, Transphoto.ru

Konstantin on ensimmäinen kuuden retroratikan sarjasta. Sen tekniikka on kylläkin ajanmukaistettu, mutta niin sisätiloissa kuin ulkoasussa kerrotaan lähdetyn ”viime vuosisadan keskipaikan normeista ja esteettisistä totuuksista”.

Tuskinpa tällä on haluttu viitata Stalinin aikaan, vaan muistuttaa, että vielä 1950-luvun alussa Tallinnassa koottiin omia raitiovaunuja. Yksi näistä on säilynytkin ja ilmaantuu toisinaan erikoistapahtumiin tunnuksella T-11. Konstantinissa on ehkä samoja piirteitä, mutta niin myös Gotha-ratikoista ja 1930-luvun vaunuista.

Vanhassa vara parempi, opettivat Espanjan kaunottaret

Konstantin aloitti Tondin–Kadriorgin linjalla lokakuussa. Vain kaksi kuukautta aiemmin kiskoille oli palannut myös sen ikätoveri, Tallinnan viimeinen ”ruplaratikka” 123, joka kävi nuorennuskuurilla Tatran tehtaalla ja vaikuttaa nyt oikeastaan upouudelta. CAF-raitiovaunujen jatkuvasta reistailusta oppineena Tallinna kunnostuttaa uushankintojen sijaan vanhoja Tatrojaan Tšekinmaalla.

Tatrat eivät siten suinkaan ole ”vanhoja rautarotiskoja”, kuten niitä on saatettu joissain lehtijutuissa ja kommenteissa kutsua. Eiväthän sitä ole Valmetin ja Strömbergin ratikatkaan, joista vanhimmat yhä liikennöivat kuuluvat ensimmäiseen, vuosien 1973–75 valmistussarjaan. Käyttöikää ja -kelpoisuutta niille ovat antaneet matalalattialliset väliosat, joihin idea saatiin tallinnalaisilta kollegoilta.

Cottbusin raitiovaunu nro 56

Cottbusin raitiovaunu nro 56 Berliner Straßen varikolla vuonna 1991. Lähde: transphoto.ru/vehicle/445816/


Lisätietoa ja lähteitä: