Sirkus Barcelona sensaationa Virossa 1935

Sirkus Barcelonan esittely Film ja Elu -lehdessä 3.5.1935

”Väkeä liikkuu Meren puistotiellä sijaitsevaan tivoliin. Niin nuoria kuin vanhoja kiinnostaa siellä aidon sirkusihmisen Adolf Azisin eläintarha ”Barcelona”. Leijonat, norsu, susi, karhut, krokotiili, kilpikonna, apinat, mäyrät, leopardi, marsut ja jopa yksi joutsen ovat esillä. Suurin osa eläimistä on koulutettuja. Ensi viikonloppuna ne aloittavat esitykset täällä samassa avattavan sirkuksen areenalla.”

Näin esitteli Uudisleht 25. huhtikuuta 1935 Tallinnaan saapunutta latvialaista sirkus-eläintarhaa, jonka viisikuukautinen kiertue elää yhä Virossa kuvaavana sanontana. Alkuaan ”Sirkus Barcelona” lienee merkinnyt eriskummallisuutta tai sensaationhakuisuutta, mutta nykyisin se luonnehtii yleisemmin turhanaikaista karnevaalimeininkiä – niin myös päätöksentekoa, kun se sellaiseksi menee.

Sanapari esiintyi viimeksi presidentinvaaleissa ja lokakuun kuntavaaleissa se voi juontua mieleen niissä lukuisissa kiertuekohteissa, joissa Barcelona kokeili onneaan kesällä 1935. Yleisömäärä Tallinnassa oli nimittäin ollut pettymys, varsinkin kun katetta söi myös siellä peritty 24 prosentin huvivero. Viimeiset hyvästijättönäytökset elävine tykinkuulineen annettiin 12. toukokuuta.

Sirkus Barcelona lähtee maaseudulleVirumaalla kohtalon merkit eivät olleet lupaavia: Tapan kaupungissa hirmumyrsky tuhosi koko sirkuksen, ainakin uutisten mukaan. Kiertue jatkui pidemmäksi aikaa Narvaan ja Rakvereen sekä sieltä pienemmille paikakunnille, niiden kirkonkyliin ja hevos-, karja- ym. markkinoille.

Kauhistuttava sirkuselämys Simunassa

Kesäkuussa Barcelona pääsi taas otsikoihin, jonne sen nosti oikukas norsu. Sirkuskaravaani oli matkalla Rakveresta Viru-Jaagupiin, kun tämä käänsi Pajustin kylässsä kärsänsä takaisin Rakvereen. Ketjut katkeilivat ja puhelinpylväät kaatuivat, mutta lopulta norsu askelsi oikeaan suuntaan.

Kiertue jatkui edelleen etelään, Väike-Maarjaan ja sieltä Simunaan, jossa yleisö sai 14. kesäkuuta ”kauhistuttavan elämyksen”, kuten Virumaa Teataja otsikoi ja raportoi:

”Viime perjantaina pysähtyi sirkus Barcelona Simunassa, jossa näytöksen viimeisenä numerona esiintyi leijonankesyttäjä Adolf Azis neljän leijonan kanssa. Kun hän oli yhden leijonan kanssa tekemässä ratsastustemppua, tämä yllättäen heitti hänet selästään, jolloin kaikki neljä leijonaa hyökkäsivät kesyttäjän kimppuun. Sirkusteltassa syntyi suuri paniikki ja hälinä, muutamat naiset pyörtyivät. Sirkuksen henkilökunta ei silti menettänyt malttiaan. Ensimmäisenä apuun ehti klovni Magnus, joka antoi rautakangella kovan iskun sille leijonalle, jolla oli kesyttäjän pää leukojensa välissä. Toinen leijona kynsi Azisin selkään haavoja repien vaatteita. Kun muutkin sirkuslaiset ryhtyivät lyömään ja työntämään leijonia kepeillä, Azisin onnistui nousta ylös ja torjua leijonat etäämmälle.

Leijona oli ehtinyt tehdä torahampaillaan Azisin päähän kaksi haavaa, joista valui runsaasti verta. Niiden sitomisen jälkeen hän kuitenkin astui uudelleen leijonahäkkiin ja teki kesken jääneen ratsastamistemppunsa. Katsojien mukaan kesyttäjän pelasti varmalta kuolemalta vain klovni Magnuksen oikea-aikainen ja tulosta tuottanut apu.”

Mainittu klovni Magnus oli virolaisten suosikki jo itsenäisyyden alkuvuosilta. Hänet tunnettiin erityisesti musiikkinumeroista. Suomen Tivolissa hän vieraili klovni Rolandin parina.

Missä on ihmissyöjä-Zappikin häkki?

Kesällä 1935 Barcelonalla oli myös kilpailijoita. Samoilla paikkakunnilla saattoivat vierailla myös Empire-Tivoli ja lehdistön ”murhaajaleijonaksi” kutsuma Zappik kesyttäjineen. Viimeistään Simunan jälkeen maineet sekaantuivat. Otepään torilla yleisö etsi Barcelonasta Zappikin häkkiä. Sitä ei ole, näille vastattiin, mutta ”häkissä on kylläkin sen isä ja veli”. Tämä saattoikin pitää paikkansa, sillä Zappik syntyi 5–6 vuotta aikaisemmin toisen kiertävän eläintarhan vieraillessa Kadriorgissa ja jäi pentuna Viroon. Todennäköisesti pennut olivat ensimmäiset Virossa syntyneet leijonat.

Zappikin hurjalla maineella oli tuore taustansa ja traagisesti myös osansa suomalais-virolaisessa sirkushistoriassa. Helsingin Kaartin maneesissa järjestettiin uudenvuoden 1935 alla talvitivoli Lotta Svärd -järjestön hyväksi. Sinne saapui myös Zappikin omistaja ja kesyttäjä, 27-vuotias Ralf Rimmel, joka kesken ensimmäisen esityksensä joutui leijonan raatelemaksi. Hän onnistui saamaan sen vielä häkkiinsä, mutta vammat johtivat kuolemaan.

Rimmelin kohtalon jakoi vain kuukautta myöhemmin Tallinnan Grand-Marina-teatterissa leijonankesyttäjä Leopold Uusõue. Zappikia oltiin jo ampumassa, mutta se pelastui yllättävästä syystä – velkojen vuoksi.

Kirillin uhkarohkea silitys Sangastessa

Velkoja lyhentävää Zappikia esiteltiin kesällä ympäri maata. Huomion keskiöön se palasi heinäkuun lopussa, kun sen kuljetusauto, mukana myös karhu ja kaksi apinaa, kaatui kyljelleen Plaanin kylässä Võrumaalla. Zappikin karjunta houkutti runsaasti yleisöä seuraamaan karhun puolen tunnin pakoretkeä. Ehkä maine siiviitti ”ihmissyöjän” myös Tallinnan eläintarhaan heti perustamisvuonna 1939. Siellä leijonasta tuli jo syksyllä kahden urospennun isä.

Sirkus Barcelona jatkoi kierrostaan ympäri Viroa, aina etelärajan Mõisakülaa myöten. Otsikoihin se nousi taas Sangasten markkinoilla syyskuun loppupuolella, tällä kertaa karhun silityksestä.

Sakala-lehden mukaan Kirill Loptov saapui neitojen kanssa eläintarhaan myöhään illalla ja halusi varoituksista huolimatta silittää Barcelonan siperialaista karhua. Kun hän työnsi kätensä häkkiin, karhu rutisti sen välittömästi hampaittensa väliin. Mies karjui tuskissaan, kun karhu veti häntä ihmisten edessä häkkiin. Kesyttäjä sai lopulta karhun leuat auki, mutta käsi tuli amputoida.

Entä muistetut ”kaksi karvaista eläintä”?

Kiertue jatkui vielä syyskuun lopussa Petseriin, jonne Barcelona saapui vasta kolmantena Empire-Tivolin ja Zappikin jälkeen. Jälkijulkisuutta sirkus sai vielä kuukautta myöhemmin, kun paljastui, että joku ryökäle oli myynyt vierailun aikana kadonneeksi ilmoitetun hevosen leijonanruoaksi.

Niin jäi Sirkus Barcelona virolaisten mieleen ja kieleen. Fraaseissa sirkus näyttää ”ihmeellistä eläintä (näitab imelooma)” tai ”kahta karvaista eläintä”. Mistä jälkimmäinen muoto lienee peräisin? Ehkä jostain sketsistä tai pilkkalaulusta toriteatterien lavoilta, joille kiertue jätti kiitollista ainesta.

”Kaksi karvaista” vähättelee Barcelonaa humpuukina, mutta itse käsite ei tarkoita vähäisyyttä. Amerikkalaisen sirkuksen ja myös kummajaisnäytösten uranuurtaja P. T. Barnum tunnettiin ”humpuukin kuninkaana”. Jokin totuus siinä täytyy olla? Leijonia oli neljä, oli karhu ja susi. Marsujakin oli, ehkä juuri kaksi. – Tsirkus Barcelona näitas kahte karvast meresiga?


Sirkus Barcelona mielipidekirjoituksissa


Lisää aiheesta: