Suomalaissoturit Matti ja Vesteri unohtuivat sadaksi vuodeksi nimettömään hautaan Latviassa

Somu karavīru kapi – Suomalaisten sotilaiden hauta – De finska soldaternas grav – Soome sõdurite haud, Trapene, Latvia

Suomalaisten sotilaiden hauta Trapenēn kylän itäpuolella. Kuva: Mati Strauss, Viron Vapaussodan Historian Seura

”Tähän haudattiin vuoden 1919 helmikuussa Latvian vapaustaistelussa Trapenēssa kaatuneet Viron armeijan suomalaiset sotilaat.” – Näin kertoo opastaulu Latvian pohjoislaidalla, tosin yksikielisesti, vain latviaksi, kuten on otsikkokin: Somu karavīru kapi eli suomalainen sotilashautausmaa.

Somu karavīru kapi – Suomalaisten sotilaiden hauta – De finska soldaternas grav – Soome sõdurite haud, Trapene, LatviaHautapaikka on vaatimaton, mutta latvialaiset ovat pitäneet sitä sata vuotta mielessään ja huolenpidossaan. Haudalla on yksinkertainen puuristi – ehkä yhä sama kuin 1990-luvulla. Risti on nimetön, mutta ei tuntematon. Trapenēn kahden suomalaisen sotilaan hauta mainittiin Latvian vapaussodan muistomerkkien luetteloissa jo 1930-luvulla, silloinkin ristillä merkittynä – ja näin on nettiaikanakin.1 2

Nimettömäksi jääminen on outoa, sillä vaihtoehtoisten suomalaisten joukko ei ole suuri ja se rajautui jo vuonna 1919 muutamaan mieheen, itse asiassa kahteen.

Ovatko latvialaiset erehtyneet vai suomalaiset unohtaneet?

Kulkijaa mietityttää, ovatko latvialaiset erehtyneet vai ovatko suomalaiset todella unohtaneet tämän haudan. Mahdollisesti haudassa lepäävät ovatkin jotain muuta kansallisuutta, jotka sodan oloissa vain oletettiin asepuvusta tai muista syistä suomalaisiksi? Toisaalta, jos he olivat suomalaisia, jäikö hauta sittemmin tyhjäksi ja kumpikin Trapenēssa kaatunut noudettiin kotipitäjänsä multaan?

Virossa kaatuneiden Pohjan Poikien muistotaulu Valgassa, 113 nimeä.

Opastaulun ”Viron armeijan suomalaiset sotilaat” viittaa Viron vapaussodan toiseen suomalaiseen vapaajoukkoon eli Pohjan Poikain rykmenttiin, joka piti varsin hyvin kirjaa kaatuneistaan. Heidän etu- ja sukunimistään löytää toki ristiriitoja, jos vertaa kirkonkirjoja, taistelukertomuksia, aikalaisten lehtijuttuja ja muistomerkkejä, mutta aivan nimettömiä pohjanpoikia kentälle ei jätetty.

Pohjan Pojat ylitti Viron kansallisen rajan ja hyökkäsi ensi kerran Pohjois-Latviaan vasta helmikuun jälkipuoliskolla 1919. Rykmentin komentaja oli Suomessa kunnostautunut virolainen eversti Hans Kalm, joka lähti 19. helmikuuta valloittamaan Marienburgia eli nykyistä Alūksnen kaupunkia – ja siinä myös onnistui.3 4

Suomalaiset sotilaat – joiden joukkoon lienevät lukeutuneet myös kaksi Trapenēen haudattua – viipyivät Latviassa vain viikon verran. Viimeiset joukot palasivat Valgan kaupunkiin 26. helmikuuta.

Milloin, missä ja miten he kaatuivat – ja jäivät nimettömiksi?

Trapenēn kylä tunnettiin tuolloin saksankielisellä kartanonimellä Treppenhof, kuten yleensä muutkin paikkakunnat maaseudulla. Pohjan Pojat miehitti sen valloitusretken alkutoimina 18. helmikuuta. Erityistä vastarintaa tällöin ei kuitenkaan kohdattu eikä siten kaatuneitakaan jäänyt kentälle.

Sen sijaan rykmentin vetäytyessä Marienburgista sattui 25. helmikuuta kohtalokas erehdys, jonka Hans Kalm kuvasi 6. maaliskuuta 1919 Valgassa päivätyssä taistelukertomuksessaan:

Erikoisesti matkalta mainittava on, että Marienburgista lähdettäessä III patteriston kuormasto joutui harhaan, lähtien kulkemaan Seltinghofiin päin, josta noin 3 km pohjoiseen saavuttuaan joutui saarroksiin sekä vasta ankaran taistelun jälkeen onnistui perääntymään, paikalle jätettyä kuitenkin 3 kuollutta, 30 hevosta, kenttäkeittiön sekä osan kuormastoa.5

Seltinghof on nykyään Zeltiņi ja yhä puolivälin etappi Alūksnen kaupungista Trapenēen. Kalm kirjoitti kolmesta kaatuneesta, mutta Pohjan Poikien ensimmäisen kronikoitsijan J. E. Sainion samana vuonna julkaistun kirjan mukaan heitä oli vain kaksi. Suurempi määrä saattoi olla lähtöisin saman päivän tapauksesta Hoppenhofin eli nykyisen Apen asemalla, jossa kolme miestä lähti hevosella hakemaan heiniä ja maitoa. He joutuivat punapartion yllättämäksi ja lehdet kertoivat kaikkien kaatuneen. Yksi miehistä jäi tosiasiassa vangiksi, mikä paljastui huhtikuussa, kun hän ilmaantui Rajajoelle.

Paluureitti koitui väistämättä tuhoisaksi, sillä vihollinen oli edellisenä yönä ottanut Treppenhofin haltuunsa. Näin Sainio kuvasi ja myös selitti tapausta teoksessaan Pohjan Pojat Virossa:

Osa raskaan tykistön kuormastoa ja varahevosia ei ollutkaan mennyt junassa, vaan lähtenyt maanteitse paria tuntia myöhemmin Marienburgista kuin toiset. Mukana ei ollut yhtään upseeria eikä muutakaan tientuntevaa miestä, ja niin mentiin ensimmäisessä tienkäänteessä heti harhaan ja vähän matkaa kuljettua jouduttiin äkkiarvaamatta vihollistulelle alttiiksi. Tällöin jäi kaksi miestä ja 25 hevosta vihollisen saaliiksi, muiden päästessä pakenemaan.6

Pernajalainen Matti Salonen ja karijokelainen Vesteri Haaranoja…

Vastaava kuvaus sisältyi Vilho Helasen kirjaan Suomalaiset Viron vapaussodassa, mutta kertoen myös miesten nimet. Teos julkaistiin Viron Avustamisen Päätoimikunnan tilauksesta vuonna 1921:

Pohjan Poikain vetäytyessä Marienburgista Valkia (Valga) kohden sattui kuitenkin vielä yksi onnettomuus. Kolmannen patterin kuormasto lähdettyään Marienburgista 25. päivänä kulki harhaan lähtien Seltinghofiin päin. Kolme kilometriä sen pohjoispuolella kuormasto joutui saarroksiin. Sen onnistui vasta kiivaalla taistelulla raivata itselleen tie vapaaksi. Se menetti tällöin kaatuneina 2 sotilasta, Knut Haaranojan ja Matti Salosen, joiden ruumiit jäivät vihollisen haltuun. Punaisten käsiin joutui lisäksi saaliina 26 hevosta, 3 parivaljakon ja 8 yksivaljakon ajorekeä valjaineen, 14 satulaa ja osa kansliapapereita.7

Marienburg–Seltinghof–Treppenhof 25.2.1919

Treppenhofissa kaatuneiden kohtalontie 25.2.1919. Pääjoukko palasi Valgaan rautateitse Hoppenhofin eli Apen aseman kautta. Sen lähellä tapahtui päivän toinen onnettomuus, kun maitoa ja heiniä hakeneet sotilaat Torsten Silva ja Evald Simanainen kaatuivat väijytyksessä. – Erkki Hannulan kartta teoksessa Suomalaiset Viron vapaussodassa (1921)

”Terijoelta” kotoisin olevan Haaranojan ja pernajalaisen Salosen kaatuminen saapui Suomen lehtiin maaliskuun puolivälissä. Haaranoja oli tosiasiassa kotoisin Karijoelta, ja Ilkka-lehdessä julkaistu muistokirjoitus käytti hänestä jälkimmäistä etunimeä Vesteri. Sen sijaan Salosesta ei riviuutista enempää kirjoitettu, ja kummastakaan ei ilmeisesti julkaistu kuolinilmoitusta.8 9 10 11 12 13

Vesteri Haaranoja palasi julkisuuteen vielä 1. lokakuuta 1922, kun Karijoen kirkkomaalla avattiin sankaripatsas, johon oli koottu Suomen sisällissodassa ja heimosodissa kaatuneiden nimet. Kaiverruksen mukaan Haaranoja kaatui ”Virossa Treppenhoffin taistelussa 25.2.1919”. 14 15

Kaatumisen satavuotispäivä lähestyy – päättyykö nimettömyys?

Suomen sotasurmat 1914–1922 -tietokanta vahvistaa Haaranojan ja Salosen kaatuneen Treppenhofissa, mutta heidän hautapaikkansa ovat sille yhä tuntemattomia. Näin ollen ja aikalaiskertomusten valossa Trapenēen haudattujen nimet vaikuttavat ratkaistuilta, ellei jostain ilmaannu vahvistusta miesten hautaamisesta kotipitäjiensä Karijoen ja Pernajan kirkkomaille tai muualle Suomeen.16 17

Jos tällaista vahvistusta tai muuta parempaa tietoa ei ole, olisiko tullut aika kiittää latvialaisia ja kertoa, että he ovat hoitaneet Trapenēn hautaa Vesteri Haaranojan ja Matti Salosen muistoksi? Saattaisiko se tapahtua ennen miesten kaatumisen 100-vuotispäivää 25. helmikuuta 2019?

Trapenēen haudatut ovat suurella varmuudella vahvistuneet. Vesteri Haaranojan rinnalla pieneltä Karijoelta lähti Viron retkelle useita sotureita ja hän oli joukon vetureita. Haaranoja kuului ainoana tykistöön ja niin kohtalo jäi muille karijokelaisille epäselväksi. Joka tapauksessa Karijoelle häntä ei haudattu. Yhtä aikaa kaatuneen Matti Salosen kohtalo on epäilemättä sama, mutta hänen taustansa vaatii vielä selvitystä. Vapaajoukon tiedoissa hänen kotikunnakseen mainitaan Pernaja, mikä on jäänyt ainoaksi hataraksi johtolangaksi. – Lisätty 17.1.2019. 

Viron vapaussodan historian seuran aktivistit Mati Strauss ja Ain Krillo viimeistelevät parhaillaan matrikkelia sodassa kaatuneista suomalaisista. He ovat kiitollisia kaikesta Latviaan haudattuja tarkentavasta tiedosta (ks. yhteydet). Viestejä heille välittää myös artikkelin kirjoittaja.

Hauta sijaitsee Trapenēn itäpuolella, parin kilometrin päässä Alūksneen vievän maantien etelälaidalla. Viron rajalle on linnuntietä noin 7 km. Sijainti on merkitty niin paikalliseen matkailukarttaan kuin yleiskaavaan – ja Googlen karttapalvelusta löytää opastaulun ja haudalle vievän polun.18 19 20 21


Lisätietoa | Lisainfo

  • Pohjan Poikain toiminta-alue Walk–Marienburg–Petseri ja Valgan taistelukausi 1919, Erkki Hannulan piirtämät kartat kirjassa Suomalaiset Viron vapaussodassa, Kirja 1921
  • Kyllikki Pohjala, Pohjan Poikain matkassa, WSOY 1920
  • Sulo Kallio, Pohjalaisia Viron tantereella. Muistelmia Pohjan Poikain rykmentin II pataljoonan 6. komppanian osanotosta Viron vapaustaisteluun, Oma Kanta 1922
  • Oskar Kurvits (toim.), Vabadusmonument II. Soome abiväed Eesti Vabadussõjas, Vabadussõja Mälestamise Komitee väljaanne, Tallinn 1936
  • Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä, murrosvuodet 1918–1924, WSOY 1948
  • Olavi Hovi ja Timo Joutsamo, Suomalaiset heimosoturit Viron vapaussodassa ja Itä-Karjalan heimosodissa vuosina 1918–1922, Turun yliopiston Suomen historian laitos 1971
  • Iiris Heino, Hinnalla hengen ja veren. Suomalaisten vapaaehtoisten sotasurmat Virossa vuonna 1919, Helsingin yliopiston historian laitos 2000
  • Jussi Niinistö, Heimosotien historia 1918–1922, SKS 2005
  • Vabadussõjas langenud, MTÜ Vabadussõja Ajaloo Selts

Lähteet | Allikad

  1. Kritušo varoņu piemiņas zīmes, Vidzeme, Latvijas Kareivis 3.11.1938
  2. Latvijas teritorijā esošie kara kapi, nro 2168 (search), Latvian sotilashautojen luettelo
  3. Pohjan Pojat valloittaneet Marienburgin kauppalan, Uuden Suomen Iltalehti 22.2.1919
  4. Marienburgin uljas valloitus, Uusi Suomi 4.3.1919
  5. Hans Kalm ym., Pohjan Poikain retki, WSOY 1921
  6. J. E. Sainio, Pohjan Pojat Virossa, Otava 1919
  7. Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa, Kirja 1921
  8. Pohjan Poikain tappiot, Helsingin Sanomat 12.3.1919
  9. Hoppenhofissa kaatui tykistöstä Matti Salonen Pernajasta, Uusimaa 12.3.1919
  10. I Estland har stupat soldaten Matti Salonen från Pernå, Östra Nyland 12.3.1919
  11. Virossa kaatunut pernajalainen Matti Salonen, Loviisan Sanomat 14.3.1919
  12. O. R., Vesteri Haaranojan muistolle, Ilkka 2.4.1919
  13. Karijoen Nuorisoseuran toiminta 1896–1926, Ilkka 20.4.1926
  14. Karijoen sankaripatsas paljastetaan huomenna, Ilkka 30.9.1922
  15. Karijoen sankarien muistomerkki, Etelä-Pohjanmaan sotamuistomerkit, epmuisto.fi
  16. Knut Vester Haaranoja, Suomen sotasurmat 1914–1922, Valtioneuvoston kanslia 2002
  17. Matti Salonen, Suomen sotasurmat 1914–1922, Valtioneuvoston kanslia 2002
  18. Trapenēs pagasta karte, Trapenēn nähtävyyksien kartta (ks. nro 7)
  19. Iepazīsti Apes novadu, kuvia kunnan nähtävyyksistä (ks. Somu kapi), Apes novads
  20. Trapenes pagasta teritorijas funkcionālā zonējuma karte, Apes novads 2014
  21. Suomalainen sotilashautausmaa, koordinaatit ja kuvanäkymä, Google 2011