Alkeisopas kielimutkiin Viron kuntasuhteissa

Suomi–Viro-suursanakirja | Soome–eesti suursõnaraamat (2003)

Kunta on viroksi vald, opettaa Suomi–viro-suursanakirja.1 Näin on, mutta aivan tarkalleen vain silloin, kun kyseessä on virolainen kunta, joka ei ole kaupunkikunta eli itsehallinnolliselta kuntamuodoltaan kaupunki (linn), vaikkakin siihen voi kuulua yksi tai useampi itsehallinnoton kaupunki tai kauppala (alev) taajamana ja tilastollisena asutusyksikkönä. – Pitkä virke saattaa vaatia toista lukemista.

Suursanakirja julkaistiin 15 vuotta sitten, jonka jälkeen kuntaliitokset ja -uudistukset ovat ehtineet sekoittaa käsitteiden pakkaa. Kunta-sanan merkitys ”oman alueensa käsittävänä itsehallinnollisena yhdyskuntana” on sen sijaan pitänyt pintansa jo 1850-luvun alusta, vaikkakin Elias Lönnrot alkuaan sommitteli sen varsin keinotekoisesti vastaamaan käsitettä kommun.2 3 4 Virossa näin lyhyttä, kaikki kuntamuodot kattavaa yleiskäsitettä ei ole koskaan ollut. Lakikielessä sitä korvaa ”paikallinen itsehallinto” (kohalik omavalitsus), joka lehtiotsikoissa supistuu usein lyhenteeksi KOV.

Maaseutujemme kunnallishallinnot juontavat samoilta vuosilta. Suomessa maalliset asiat erotettiin kirkkopitäjistä helmikuussa 1865 ja vuotta myöhemmin Venäjän keisari sääti Itämeren maakunnille yhteisen maalaiskuntalain.5 6 Siitä pitäen maalaiskunta on ollut viroksi vald ja tarkoittanut vain tätä kuntamuotoa, ”ei-kaupunkia”. Suomen kunnan yleismerkitystä sana ei ole koskaan saanut, mistä johtuen se vaatii kääntäjiltä hiukan enemmän tarkkuutta ja asiayhteyteen syventymistä.

Linn ja vald – kuntamuodot perustuslain suojassa

Helpommalla pääsi itsenäisyyden alkuvuosina, jolloin kunnat (omavalitsused) jakautuivat molemmin puolin Suomenlahtea kaupunki-, kauppala- ja maalaiskuntiin (linn, alev, vald). Nykyään Suomessa ei ole erillisiä kuntamuotoja lainkaan, vaikkakin vaikutelmaa siitä luo kunnan oikeus käyttää kaupungin nimitystä, kun se katsoo täyttävänsä kaupunkimaisen yhdyskunnan vaatimukset.7 Virossa sen sijaan kuntien jakautuminen kaupunkeihin ja maalaiskuntiin on varmistettu perustuslaissa.8 Valtion alue jakautuu hallintoyksiköihin (haldusüksus), joita ovat maakunnat, kaupungit ja maalaiskunnat.9

Kauppalasta Viro luopui kuntamuotona jo kesäkuussa 1993, jolloin ne muutettiin maalaiskunniksi.10 Nimitys kuitenkin säilyi erottamassa samannimisiä kuntia toisistaan. Lokakuun kuntauudistuksessa kauppalakunnista viimeisetkin sulautuivat naapurikuntiin. Kuntamuotona kauppalat lakkautettiin toistamiseen. Edellisen kerran ne katosivat vuoden 1938 kaupunkilaissa, jonka myötä 14 kauppalaa kohosi kaupungiksi.11 12 Sitten tuli neuvostovalta ja ryhtyi perustamaan uusia jo vuonna 1945.

Venäjän keisarikunnan aikaan Virossa ei ollut itsehallinnollisia kauppaloita. Ensimmäiset saatiin vasta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja Venäjän väliaikaisen hallituksen säätämän lain nojalla.13 Tällöin myös Jõhvi vald haki kirkonkylänsä (Jõhvi alev) itsenäiseksi.14 Vanha esikaupungin ja maaseututaajaman nimitys alev virallistui vasta nyt merkitsemään itsehallinnollista kauppalaa.15 16 Pienennysmuoto alevik jäi itsehallinnottomille, vaikkakin samoin ”puolittain kaupungistuneille” kirkonkylille, tehdastaajamille ja asemanseuduille.17 Kansan kieleen erottelu ei ulottunut.

Kaupunki kaupungin sisällä – ja kolme maalaiskunnassa

Kaupunki merkitsee Viron lainsäädännössä sekä kaupunkikuntaa eli kaupunkia hallintoyksikkönä (linn haldusüksusena) että kaupunkitaajamaa eli kaupunkia asutusyksikkönä (linn asustusüksusena).18 Siten maalaiskunnan – ja nyttemmin kaupunginkin sisällä voi olla kaupunki. Tällöin ”kehyskaupunki” on kaupunkikunta ja sisäinen kaupunki sen itsehallinnoton taajama.19 20 21 Esimerkiksi Mulgin kuntaan22 kuuluu kolme kaupunkitaajamaa ja Pohjois-Pärnumaahan kolme kauppalataajamaa. Kaikki vastaavat kaupungit ja kauppalat ovat entisiä kuntia, joiden nimet on säilytetty myös postiosoitteissa.23

Ensimmäiset ”sisäkkäiset kaupungit” syntyivät Viroon viime lokakuun kuntauudistuksessa. Aiemman lain mukaan kaupungin ja kunnan yhdistymisen jälkeen saattoi itsehallintoa jatkaa vain tavallisena kuntana (vald). Käytäntö oli siis päinvastainen kuin Suomen puolella. Kaupungin arvon säilyminen ennallaan oli Viron vanhoille kaupungeille kynnyskysymys, jossa maan hallitus antoi myöten.24

Viron asutusyksiköt juontavat vuonna 1974 säädetystä asutuskeskusten luokituksesta, jossa taajamat (asula) jaettiin kaupunkimaisiin ja maaseutumaisiin. Edellisiin luettiin kaupunkien (linn) ohella suuret kauppalat (alev), jälkimmäisiin kylät (küla) ja uutuutena pienet kauppalat (alevik), jonka arvon saivat yhtenäiset, vähintään 300 asukkaan kyläkeskukset. Uusilta suurilta kauppaloilta säädös vaati yleensä 2000 asukasta ja alueellista merkittävyyttä. Kaupungin raja oli 8000 asukasta. Pienemmätkin silloiset kauppalat ja kaupungit saivat pitää arvonsa  – ja niin myös päätyessään sisäisiksi taajamiksi.25

Suuria ”pieniä kauppaloita” – ja pieniä suuria

Neljän asutustyypin jako on yhä voimassa ja sovitettu kuntauudistuksiin.26 Kaupunkimaiset taajamat voivat nyt kuulua maalaiskuntiin yhtä lailla kuin maaseututaajamat kaupunkikuntiin. Käytännössä asutusyksiköt ovat kuntien osa-alueita, sillä ne voivat sijaita vain yhden kunnan sisällä. Siten niitä ei voi rinnastaa suomalaisiin taajamaluokkiin, joka eivät riipu hallintorajoista.27 28 Yksiselitteinen ei ole kyläkään, joka merkitsee sekä haja-asutusta että ”yleensä alle 300 pysyvän asukkaan” taajamaa.29

Viron taajamanimikkeet kuvastavat niin asutushistoriaa kuin yhdyskuntarakennetta. Tänään maassa on yhtä aikaa alle 1000 asukkaan kaupunkeja, muutaman sadan asukkaan ”suuria kauppaloita” (alev) ja tuhansien asukkaiden, jopa yli 5000 asukkaan ”pieniä kauppaloita” (alevik). Tähänkin arvoon Tallinnan kaakkoinen lähitaajama Peetrin kylä nousi vasta 3000 asukkaan myötä.30 Vanhan nelijaon muuttaminen on kitkaista, sillä se vaikuttaa muissa laeissa säädettyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tästä syystä esimerkiksi helpolta tuntuva siirtyminen yhteen kauppalataajamaan, aleviin, on rauennut.31 32

Lopuksi todettakoon, että taajamat eivät ole kunnanosahallintoa, jonka yksiköitä ovat hallinnolliset kaupunginosat (linnaosa) ja kunnanosat (osavald).33 Edelliset ovat suuralueita – tällä hetkellä vain Tallinnassa ja Kohtla-Järvellä –, joihin voi kuulua useita tavanomaisia kaupunginosia (asum).


Vald on kunta, opettaa sanakirja. Se on entistä enemmän oikeassa, sillä kuntauudistuksen myötä sana on laajentunut merkityksestään maalaiskuntana. Itsehallinnosta puhuttaessa se ei toki vieläkään kata kaupunkeja – kuten käsite omavalitsus –, vaan on tarkalleen ottaen kunta, joka ei ole kaupunkikunta. Tätä kuvastaa myös keväällä yhdistyneen Viron kuntaliiton nimi: Eesti Linnade ja Valdade Liit.34 35


Lisätietoa | Lisainfo

Lähteet | Allikad

  1. Suomi–viro-suursanakirja 1–2, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Eesti Keele Instituut, Tallinna 2003; verkkosanakirja 2017
  2. Kustaa Vilkuna. Kihlakunta ja häävuode, Otava 1964
  3. Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1953
  4. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten keskus 2018
  5. Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla, Suomen senaatti, Helsinki 6.2.1865, Wikiaineisto
  6. Makoggukonna Seadus Baltia-merre kubbermangudele Ria-, Tallinna- ja Kura-male, keisari Aleksanteri II, Pietari 19.2. (3.3.) 1866, Digar
  7. Kuntalaki, 10.4.2015/410, Finlex
  8. Eesti Vabariigi põhiseadus, Riigi Teataja 1992, 26, 349
  9. Eesti territooriumi haldusjaotuse seadus (ETHS), Riigi Teataja I 1995, 29, 356
  10. Kohaliku omavalitsuse korralduse seadus, Riigi Teataja I 1993, 37, 558
  11. Eesti saab 33 linna. 14 alevile antakse linna nimetus ja õigused, Uus Eesti 16.4.1938
  12. Linnaseadus, Päewaleht 20.4.1938
  13. Aleviseadus, Vene Seaduste ja Korralduste Kogu (VSKK) 187, Pietari 15.7. (28.7.) 1917
  14. Maavalitsuse teated, ”Jõhvi valla täiskogu on otsuseks teinud Jõhvi alevi eraldamist valla alt nõuda. Jõhvi alev, millel praegu peale 2000 elaniku, tuleks eraldamise korral iseseisvaks omavalitsuslikeks üksuseks tunnistada”, Tallinna Teataja 5.9.1917
  15. Kristel Kikas, Mida sisaldab Heinrich Stahli ”Vocabula”? Tartu Ülikool 2003
  16. Vanade sõnastike andmebaas, Allew: klein Stättlein, Tartu Ülikool 2003
  17. Alev, Alevik, Eesti Entsüklopeedia I, K/Ü Loodus, Tartto 1932
  18. Linn kui haldusüksus ja kui asustusüksus, Rahandusministeerium 27.6.2018
  19. Eesti territooriumi haldusüksuste nimistu, Riigi Teataja I 1995, 40, 567
  20. Asustusüksuste nimistu, lisa 1, Riigi Teataja I, 16.10.2017, 1
  21. Uku Toom, Haldusreform kahandas Tallinna suuruselt viiendaks Eesti linnaks, ERR 10.8.2018
  22. Maa-amet, Hallinto- ja asutusjako, karttaohjelma
  23. Pekka Linnainen, Kuntauudistus muuttaa Viron osoitteita ja kylien nimiä, Estofennia 9.10.2017
  24. Interaktiivne kaart | Eesti uus haldusjaotus, Delfi 17.7.2017
  25. Eesti NSV Ülemnõukogu Presiidiumi seadlus «Eesti NSV asulate, linnade, alevite, alevike ja külade kategooriasse arvamise korra kohta», ENSV Teataja 1974, 47, 484
  26. Eesti territooriumi haldusjaotuse seadus (ETHS), Riigi Teataja I 1995, 29, 356
  27. Taajamat, Tilastokeskus
  28. Väestömäärä takaa taajaman palvelut, Suomen ympäristökeskus SYKE 29.8.2016
  29. Asustusüksuse liigi, nime ja lahkmejoonte määramise alused ja kord, Riigi Teataja I 2004, 82, 550
  30. Urmas Tooming, Peetri külast saab alevik, Postimees 30.12.2011
  31. Madis Filippov, Parts ütles alevike kaotamisele ei, Postimees 28.9.2012
  32. Nils Niitra, Seadusemuudatus muudab kaks linna aleviks, Postimees 27.11.2013
  33. Kohaliku omavalitsuse korralduse seadus (KOKS), Riigi Teataja I 1993, 37, 558
  34. Eva Klaas, Eestis on tekkimas linnu ja valdu koondav omavalitsusliit, Virumaa Teataja 27.2.2018
  35. Eesti Linnade ja Valdade Liit (ELVL), Viron kuntaliiton kotisivu