Lornjettimies tiiraa tarinoita ja totuuksia

Lornjettimies, Reichmannin talo (1909), Pikk 23/25. Tallinna. Viron kartta, Weilin+Göös 1919Hei siellä Pitkällä kadulla! Olen Reichmannin talon Lornjettimies. Tutkin täällä toistettujen tarinoiden todenperäisyyttä ja haastan aikakautenne luotetuimman auktoriteetin: toiston auktoriteetin.

Toisto tuhkaa totuuksia kuin lehtimies elokuvassa Mies joka ampui Liberty Valancen, joka viskaa muistiinpanonsa kaminaan ja toteaa: ”Kun tarinasta on tullut totuus, painetaan tarina.” 1

1. Lincolnin sisarenpojan surmanhyppy
Tarina Piritantien laidassa Tallinnassa on vuonna 1889 laskuvarjo­näytöksessä Maarjamäen edustalla hukkuneen Charles Lerouxin muistomerkki. Leroux oli Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin sisarenpoika. 2 3 4 5
Totuus Lincolnin ainoa sisar Sarah Lincoln Grigsby kuoli vuonna 1828. Leroux syntyi vuonna 1856. 6
Selitys Oletettavasti viihdetaiteilijan omaa myyntiväritystä. 7 8
2. Rusalkan kädestä viety kultaristi
Tarina Tallinnan Kadriorgissa on Suomen vesillä vuonna 1893 uponneen panssarilaiva Rusalkan muistomerkki, jonka jalusta on Hangon graniittia. Sillä seisoo Amandus Adamsonin veistämä vedenneito Rusalka kädessään kultainen, merelle suunnattu ortodoksinen risti. Neuvostoaikana risti poistettiin ja Rusalkan käsi osoitti merelle paljaana. 9 10
Totuus Veistos sisältyy kaikkiin 1950–1980-luvuilla sensuurin oloissa julkaistuihin laajempiin Tallinnan kuva­kirjoihin. Venäläisiä merimiehiä siunaava kultaristi on niissä paikallaan ja peittelyn sijasta hyvin nähtävillä. 11 12
Selitys Mahdollisesti risti on jossain vaiheessa käynyt kullattavana.13
3. Kartalta pyyhitty Sillamäe
Tarina Sillamäen kaupunki oli niin salainen, ettei sitä pitkiin aikoihin merkitty edes kartalle. 14 15 16 17
Totuus Sillamäen nimi nähtiin aina kaikissa riittävän mittakaavan kartoissa, kuten vuoden 1956 maantiekartassa, jossa ilmenivät etäisyydet 100 metrin tarkkuudella. Kadut ulottuivat Tallinnan–Leningradin päätielle, jolta kääntyminen kaupunkiin kiellettiin liikennemerkeillä, mutta olemassaoloa ei kiistetty. Taajaman historia alkaa vuodesta 1949, jolloin Vaivaran kunnan Sillamäen ja Türsamäen kylistä perustettiin Narvan alainen kauppala. Aiemmin Sillamäe oli tunnettu lomailupaikkana ja Türsamäe öljynjalostamostaan. Vuonna 1957 kauppala korotettiin kaupungiksi. Sillamäe oli perustettu palvelemaan sotateollisuuden uraaninrikastamoa ja suljettu muualla asuvilta, mutta sen asukkaat kävivät työssä myös ulkopuolella, kuten kaivosmiehinä Sirgalan ja Viivikonnan louhoksilla. 18 19 20 21 22 23 24 25 26
Selitys Toistuvan lause­muodon perusteella jäljet johtavat SL Õhtuleht ‑iltapäivälehden artikkeliin 27. heinäkuuta 2006. Mahdollisesti joku on rinnastanut Sillamäen suoraviivaisesti Neuvostoliiton aitoihin ”numerokaupunkeihin” ja muihin karttaharhautuksiin. Esimerkiksi Baikonurin avaruuskeskus sai 320 km:n päässä sijainneen kaivoskylän nimen. Uraanin­rikastamo oli toki salainen: tietoteokset tunsivat teollisuudesta vain tekstiili- ja leipätehtaat. 27 28

Sillamäe puuttui toki Intouristin jakamista autokartoista, joissa Narvan ja Tallinnan välillä ei ollut yhtään kaupunkia. ”Salatuksi” jäi siis myös Rakvere, samoin Pärnu ja Tartto. Parasta kuva-aineistoa Sillamäen markkinointiin olisi kartta, josta vain sen nimi on salaus­syistä pyyhitty. Tällaista karttaa ei nähty vuonna 2006 eikä koskaan sittemmin.

Hyvä matkaopas tai journalisti! Oletko nähnyt jossain ”pyyhityn kartan”? Sitä kaivataan kipeästi!

Intouristin autotiekartta 1976

Intouristin kartta suomalaisille automatkailijoille vuodelta 1976, josta Sillamäen nimi selvästikin puuttuu.
4. Ruotsin kuninkaanlinnan leijona Narvassa
Tarina Narvan keskustassa, jokilaakson töyräällä seisoo Ruotsin leijona, joka on pystetty Narvan taistelun 300-vuotis­muistoksi. Se on Ruotsin valtion lahja ja kopio Tukholman kuninkaanlinnan edustan leijonasta. 29 30 31 32
Totuus Ruotsin leijona on kopio Tukholman Fredsgatan 12:ssa sijaitsevan Kuninkaallisen taideakatemian päärakennuksen leijonasta, joka istuu sisääntuloaulan portaikon vasemmalla puolella parinaan oikean puolen Villisika. Mahdollisesti valinta oli käytännöllinen ja valokseen käytettiin samaa muottia kuin veistosparin pronssikopioon, joka paljastettin Skeppsholmenille muuttaneen Kuninkaallisen taidekorkeakoulun pääsisäänkäynnin edessä vuonna 1995. 33 34
Selitys Kysymys on kahdesta ulkonaisesti ja merkitykseltään erilaisesta Ruotsin leijonasta. Ensimmäinen oli Narvan taistelun voittajan, kuningas Kaarle XII:n muistomerkki, jonka Ruotsin nykyisen kuninkaan isä, perintöprinssi Kustaa Aadolf paljasti kaupungin länsipuolella, Narvan taistelun tykistön tuliasemaan 18.10.1936. ”Kyseessä on uusi leijona, joka on aiempaa noin kolmanneksen pienempi ja katsoo idän sijasta länteen”, kuvaili nykyistä patsasta vara­pääministeri Lena Hjelm-Wallén luovutustilaisuudessa 18.11.2000. Vanhan, vuonna 1944 tuhoutuneen leijonan harja kohosi 8,5 metriin Narvan rajamerkin tuntumassa. Otto Meyerin taidevalimon pronssiin valama, noin 1,5 m korkea veistos oli jäljennös kuninkaanlinnan edustan Lejonbackenin itäisestä leijonasta. Kuudesta kivestä koottu jalusta hakattiin länsi­ruotsalaisesta graniitista. Uusi leijona ei ole voittajan, vaan taistelun muisto­merkki. Eroa ei ole korostettu, mutta sitä osoittaa jalustasta puuttuva Kaarle XII:n monogrammi. 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50
5. Suomen ja Viron yhteinen rauhanpöytä
Tarina ”Kokoushuoneen täytti suuri soikea pöytä, jonka ääressä oli tarkoitus neuvotella. Sen ääressä oli Viron ja Neuvosto­liiton välinen rauha muutamaa kuukautta aikaisemmin [2.2.1920] tehty, mitä saatiin pitää hyvänä enteenä.” – Näin muisteli rauhanneuvottelija Väinö Tanner ensivierailua Virolaisen ylioppilasyhdistyksen (EÜS) taloon 10.6.1920. Samassa Tarton pöydässä solmittiin myös Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhansopimus 14.10.1920. 51
Totuus Moittiminen olisi saivartelua. Suomi ja Viro neuvottelivat rauhasta tässä ovaalissa pöydässä. Suomalaiset myös allekirjoittivat sopimuksen sen ääressä. Viron sopimus allekirjoitettiin pienessä sivupöydässä. 52
Selitys Rauhantekoon tarvittiin suuri neuvottelupöytä ja Tarton suurin lainattiin osuuskassalta (Tartu Eesti Laenu- ja Hoiuühisus) molempiin rauhanneuvotteluihin. Nykyään se on näytteillä Tarton kaupunginmuseossa. 53
6. Saarenmaan valssin nuori suomentaja
Tarina Saarenmaan valssin suomennos, jonka Georg Ots ja Viron radion viihde­orkesteri äänittivät vuoden 1954 kesäkuussa, on toimittaja Ilkka Kortesniemen (1936–1996) nuoruudentyö, kuten luettelot vahvistavat. 54 55 56 57
Totuus Saarenmaan valssin ja Otsin muutkin ennen vuotta 1957 äänitetyt laulut suomensi Viron radion suomen­kielinen toimitus. Kumpikin kuuluttaja, suomalainen Taimi Seljamaa, s. Rukkila (1917–1987) ja virolainen Artur Ader (1908–1975), oli muuttanut Viroon vasta vuonna 1940. Seljamaa oli syntynyt Helsingissä ja Aderkin asunut siellä passi­hakemuksen mukaan ”syntymästään saakka”. Lisäksi Aderin puoliso Aili oli Turusta. Kaukokirjoittimen uutisvirtaa hoitivat inkeriläiset Lempi Arro (1926–2017) ja Ester Püvi (1928–2015). Viime mainittu muisteli vuonna 1987, että lauluja käänsi Artur Ader. Hän toi esiin muitakin lähteitä ja lauluja, kuten Äidin sydämen (Hilja Haahti, 1922), mutta ei ratkaisevia vaihtoehtoja. Aderin perhelähteiden mukaan hän oli juuri se, joka ”õpetaski Georg Otsale soome keele selgeks”. Mainita tulee myös suomalaisen kirjallisuuden virontaja, samoin Suomessa asunut Linda Viiding 1906–2003), joka oli vuonna 1947 aloittaneen toimituksen ensimmäinen radioääni. 58 59 60 61 62 63 64 65
Selitys Suomentajaksi Kortesniemi on ilmaantunut vasta kuolemansa jälkeen. Saarenmaan valssin äänityksen aikaan hän oli 17-vuotias lukiolainen, mutta hän on saattanut laatia siitä jonkin muunnoksen, joka on sekoitettu alkuperäiseen. Syynä voi olla satunnainen lähdetiedon virhetulkinta, joka on vahvistunut toisto toistolta. 66 67 68 69 70

Viitteet | Viited

  1. Print the Legend. John Ford, The Man Who Shot Liberty Valance (1962). ”This is the west, sir. When the legend becomes fact, print the legend.” Movieclips. YouTube
  2. Wenäjältä. Hukkunut ilmassapurjehtija. Ilmassapurjehtija Charles Leroux nousi toissa päiwänä Rääwelissä ilmapallolla yläilmoihin. Uusi Suometar 26.09.1889
  3. Kuulus õhusõitja Charles Leroux surnud! Eesti Postimees 20.9./2.10.1889
  4. Mälestusmärk Lincoln’i õepojale Eestis. Vaba Eestlane 16.1.1990
  5. Leroux, Charles. 1857-1889. ”Kuulus õhukõrguste vallutaja oli USA presidendi Abraham Lincolni (1809-65) õepoeg ning on maetud Kopli kalmistule.” Eestigiid.ee
  6. Sarah Lincoln (1807–1828). National Park Service. U.S. Department of the Interior
  7. Lauri Jürisoo, Miks Pirita teel on mälestis Ameerika langevarjurile? Forte 23.11.2016
  8. Julgetele ja teotahtelistele inimestele. Tallinna linnaruumi kunstikaart
  9. Muistomerkki Russalka. ”Hyvä tietää: Neuvostoaikana risti poistettiin ja enkeli osoitti merelle paljaalla kädellä.” Viron matkailun edistämiskeskus 7.9.2015
  10. Monument Russalka. ”Huvitav teada: Nõukogude ajal oli rist eemaldatud ja ingel näitas mere suunas palja käega.” EASi Turismiarenduskeskus 7.9.2015
  11. Russalka mälestussammas. Aprill 1960. Fotograaf Valdur-Peeter Vahi. Rahvusarhiiv
  12. Russalka mälestussammas Kadriorus. 1966. Fotograaf Karl Oras. Rahvusarhiiv
  13. Russalka. Tallinna linnaruumi kunstikaart
  14. Sillamäe – salaperäinen kaupunki Itä-Virossa. ”Kaupunkia ei löytynyt edes kartoilta. Sen osoitteena oli erityiskoodi.” Yle TV uutiset 9.8.2007
  15. Lilian Hansar, Sillamäe muinsuskaitseala eksperdihinnang mälestise tunnustele vastavuse kohta, lk 8. ”Nõukogude ajal oli Sillamäe kõige salajasem asustatud punkt Eestis. Pikka aega ei olnud Sillamäed märgitud maakaartidele, linna aadressis kasutati koodnimetust ja linna sai sisse ainult erilubade alusel.” EKA muinsuskaitse ja restaureerimise osakond 2012
  16. Kaupunki, jota ei merkitty karttoihin. Iltalehti 24.6.2018
  17. Löydä Viro, Visit Estonia. ”Sillamäen kaupunki, joka oli pitkään suljettu ja niin salainen, ettei sitä näkynyt edes kartoissa.” Viron matkailun virallinen Facebook-sivu 27.10.2021
  18. Eesti NSV. NSV Liidu Geodeesia ja Kartograafia Peavalitsus 1944
  19. Eesti NSV administratiivne kaart. Eesti Riiklik Kirjastus 1952
  20. ENSV Narva rajoon. Tartu Kommunist 1952
  21. Eesti NSV. NSV Liidu Geodeesia ja Kartograafia Peavalitsus 1953
  22. Eesti NSV. NSV Liidu Geodeesia ja Kartograafia Peavalitsus 1955
  23. Eesti NSV teede skeem, Eesti NSV Autotranspordi ja Maanteede Ministeerium 1956.
  24. Autoga ümber Eesti. NSV Liidu Geodeesia ja Kartograafia Peavalitsus 1958
  25. Eesti NSV : administratiivne õppekaart. Geodeesia ja Kartograafia Peavalitsus 1963
  26. Eesti NSV : liiklusteede kaart keskkoolile. Geodeesia ja Kartograafia Peavalitsus 1981
  27. Kas tunned maad : teatmik Eesti NSV matkajaile ning kodu-uurijaile. Sillamäe, lk. 269–271. ”Siin on rajatud õmblusvabrik, leivatehas jne.” Eesti Raamat 1965
  28. Sillamäe – see lukku pandud linn. ”Pärast II maailmasõda algas Sillamäe ajaloos uus etapp: pikka aega ei olnud Sillamäed märgitud maakaartidele, linna aadressis kasutati koodnimetust ja linna sisse sai ainult erilubade alusel.” SL Õhtuleht 27.7.2006
  29. Ago Gaškov, Narva sai tagasi mälestuse Rootsi kuningast. Postimees 19.11.2000
  30. Narva ja Narva-Jõesuu. ”Leijona on kopio Tukholman kuninkaanlinnan edessä seisoneesta leijonasta.” Suomenkielinen opasvihko matkailijoille. Narva Turismiinfokeskus
  31. Muistomerkki ”Ruotsin leijona”. Visit Estonia. EAS Enterprise Estonia
  32. Mälestusmärk ”Rootsi lõvi”. Puhka Eestis. EAS Enterprise Estonia
  33. Vildsvinet. ”När det sista av Konsthögskolans undervisning flyttade från Akademihuset år 1995 – gjordes nya avgjutningar av de populära djuren i farstun. Idag kan du alltså även se Lejonet och Vildsvinet utanför Konsthögskolans entré på Skeppsholmen.” Konstakademien
  34. Mälestusmärk ”Rootsi lõvi”. Raamatust “Narva. Datšaast paleeni”. Narva Muuseum.
  35. Otto Meyers konstgjuteri 1900–1973. ”På 30-talet gjordes vid Meyers konst­gjuteri en kopia av det östra lejonet vid slottets norra fasad. Detta lejon skulle till Estland, närmare bestämt Narva, för att stå som ett minnesmärke över slaget vid Narva år 1700. Det nya monumentet formgavs av Ragnar Östberg och invigdes i oktober 1936, men blev inte långvarit på platsen. På försommaren 1944 demolerades det av rysk artillerield under slaget om Narva.” Ett Litet Hus i Vasastan
  36. Milline tuleb Narwa mälestussammas. Mälestussammas kujutab endast jäljendit Stokholmi kuningalossi kaunistamast lõwist. Pronksist walataw lõwi asetatakse rootsi graniidist alusele ja saadetakse laewaga Eestisse. Waba Maa 11.6.1936
  37. Kaarel 12. mälestussamba asukoht määrati kindlaks. Postimees 3.7.1936
  38. Karl XII mälestussamba ehitamine algab. Uus Eesti Narva uudised 3.8.1936
  39. Kaarel 12. mälestussamba osa jõudis Narwa lahinguwäljale. Postimees 8.8.1936
  40. ”Rootsi Raudpea” mälestussammas walmimas. Teataja 21.8.1936
  41. Rootsi lõwi saabub Narwa. ”5. septembril sai walmis Kaarel XII mälestussamba kiwiosa, mis on kokkupandud Rootsist toodud väljaraiutud 6 raskest graniitkivist, mille raskus kokku 31 tonni. Mälestussambale alla on tehtud Eesti tsemendist tugev põhi.” Põhja Kodu 7.9.1936
  42. Rootsi lõvi saabus Narwa. ”Narwa jaama saabus Rootsi lõwi, mis on Stokholmist wälja saadetud Kaarel 12. mälestussamba jaoks. Lõwi on walmistatud pronksist ja selle kõrgus on umbes 1,5 meetrit ja pikkus üle 2 meetri. ” Uus Eesti 8.9.1936
  43. Kaarel 12. mälestussammas Narwa lahinguwäljal sai walmis. ”10. septembril sai lõplikult walmis Narwa rootsiaegsel lahinguwäljal mälestussammas, mis wastawa Rootsi komitee korraldusel ehitatud Kaarel 12. auks. Mälestussammas on 8,5 meetrit kõrge ja tema ülemise osa moodustab pronksist walmistatud suur lõwi, mis peaga ida poole.” Postimees 10.9.1936
  44. Narwa ausamba awamine lumetormis. Tartumaa Teataja 19.10.1936
  45. Kolme rahva sõpruspäev. Põhjamaa rahvad mälestasid oma ühiseid kangelaslikke võitlusi Narva all kaks sajandit tagasi kuningas Karl l2. juhtimisel. Sakala 19.10.1936
  46. Sakeassa lumipyryssä kuin Narvan voitonpäivänä paljastettiin eilen Narvan leijona. Kolmen kansan yhteisten suurmuistojen vaikuttava juhla. Uusi Suomi 19.10.1936
  47. Lõvikultus valitseb maailma. Päewaleht 25.10.1936
  48. A. Gr., Eesti pale Stokholmis. Narva lõvi ja Narva tänav. Stokholmi kuningalossi ees valvab täpselt samasugune lõvi kui Narvas Karl XII lahinguväljal. Uus Eesti 4.6.1939
  49. Lejonbacken, Slottskajen. Itäinen leijona katunäkymässä. Google
  50. Kunsthögskolan. Leijona ja Villisika katunäkymässä. Google
  51. Väinö Tanner, Tarton rauha: sen syntyvaiheet ja -vaikeudet. Tammi 1949
  52. Raimu Hanson, Tartu rahu läbirääkimiste suur ümmargune laud vahetas asukohta. ”Lepingule allakirjutamine toimus pisikesel laual.” Tartu Postimees 27.1.2020
  53. Ajaloolik laud Eesti rahva muuseumile. Päewaleht 10.2.1920
  54. Saarenmaan valssi. Fono.fi-äänitetietokanta. Yle Arkisto
  55. Fenno, suomalaiset äänitteet 1901–1999. Musiikkiarkisto ja Suomen Äänitearkisto ry
  56. Georg Ots. Pomus – Populaarimusiikin museo
  57. Saarenmaan valssi. Kortesniemi, Ilkka, sanoittaja (ekspressio). Finna.fi. Kansalliskirjasto
  58. Soomekeelsete saadete ajaloost. Monteerimata materjal. Ülo Saldre 03:20: toimetusse tulid [ingerlannad] Ester Püvi ja Lempi Arro. Eesti Raadio, arvatavasti 1997. ERR Arhiiv
  59. Soomekeelsete saadete ajaloost. Ülo Saldre 09:10: ”Oli vaja leida keegi, kes oleks soome keelt vallanud, kõigepealt tõlkinud ja siis eetrisse lugenud. Ma ei mäletagi, kuidas me leidsimegi Linda, proua Linda Viidingu.” 25:45: ”Nii palju kui meile võimalik oli, püüdsime kuulajate soove ja maitset arvestada. Siis hiljem juba me siin toimetuses püüdsime tõlkida meie eesti laule soome keelde ja soome keeles anda neid eetrisse. Esimesed ja kõige populaarsemad olid muidugi Georg Otsa ja Harri Vasara esitused. Need laulud, eesotsas Saaremaa valsiga, mis on siiamaani meie naabrite juures populaarsed.” Eesti Raadio 15.7.2000. ERR Arhiiv
  60. 40 aastat Eesti Raadio soomekeelseid saateid. Kulle Raig 13:28: Mistä saatiin suomenkieliset sanat? Ester Püvi: Osa sanoista on muistaakseni Artur Aderin kääntämiä. Osa saatiin Suomesta, mm. Äidin sydän [Hilja Haahti 1922, Fazerin äänite] ja osa tuli erilaisten lehtien välityksellä, niin ikään Suomesta. Tällä tavalla niitä kertyi. Eesti Raadio 5.4.1987. ERR Arhiiv
  61. Nõukogudemaa soomlasi Reporter Pekka Lehtonen vestleb Taimi Seljamaaga, kuidas ta tutvus oma abikaasaga ja Eestisse 1940. aastal elama tuli. Eesti Raadio 14.04.1968. ERR Arhiiv
  62. Yrjö Kilpeläinen (Jahvetti), Suomi Neuvostoliiton radiossa. ”Tallinnan radiossa useimmiten käytettyjä suomenkielisiä radioääniä oli Artur Roman Ader, syntynyt Tallinnassa 10.3.1909, Viron kansalainen, mutta oleskellut Suomessa parisen­kymmentä vuotta. – Kun sisäasiainministeriö ei enää hänelle myöntänyt oleskelu- ja työlupaa, matkusti Ader 12.6.1940 Viroon. Suomen kieltä taitavana Ader pääsi sotamme puhjettua kohoamaan radiokuuluttajaksi.” Suomen Kirja 1942
  63. Ülo Koit, Raadio – aktiivne vestleja, nõuandja, abimees. ”Artur Ader tegi oma esimese tutvuse Eesti Raadio mikrofoniga aga juba 1940. aastal.” Raadioleht 5.12.1966
  64. Artur Ader. Ootamatu haigus viis Eesti Raadio töötajate perest ühe selle vanimaist liikmeist Artur Aderi tema 68. eluaasta künnisel. Raadioleht 24.11.1975
  65. Linda Viiding 1906–2003. ”Sota-aikana Viiding oli suomenkielisten radiolähetysten kääntäjä ja lukija. Sen jälkeen yhteydet Suomeen katkesivat, mutta Viidingin kielitaitoa tarvittiin taas Viron radion suomenkielisiä ohjelmia käynnistettäessä.” Helsingin Sanomat 24.12.2003
  66. Ilkka Kortesniemi 1936–1996. Helsingin Sanomat 16.10.1996
  67. Kaja Grünthal (Kunnas), Vain yhden valssin tähden. ”Laulun [Saarenmaan valssin] suomentajan henkilöllisyys on yhä arvoitus.” Helsingin Sanomat 12.7.1998
  68. Kulle Raig, Saarenmaan valssi : Georg Otsin elämäkerta. ”Saarenmaan valssin sanojen tunnetuin käännösversio oli [Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto] Teoston mukaan toimittaja Ilkka Kortesniemen (1936–1996) tekemä.” Ajatus Kirjat / Gummerus 2002
  69. Eva Lille, Saarenmaan valssin runoilija vironsi suomalaislyriikkaa. ”… kun hämärä aamulle kättä jo lyö”. (Suomennos Ilkka Kortesniemi.) Helsingin Sanomat 3.5.2007
  70. Georg Ots -ilta / Suveõhtu Georg Otsa lauludega. 53:55 min: ”Saarenmaan valssi. Raimond Valgre – Debora Vaarandi / Ilkka Kortesniemi.” YLE Viihde ja ERR 22.6.2007. ERR Arhiiv