Miten Viron-matkailu elpyi koronavuosista? Tallinnan hotelleissa heti – muu Viro yhä yli 30 % jäljessä

Tallinnan vanhankaupungin Viru-katu 29. lokakuuta 2020

Rauhallinen iltapäivä Tallinnan vanhankaupungin Viru-kadulla 29. lokakuuta 2020.

Vuonna 2019 suomalaiset lomailivat Virossa viimeistä kesää ennen koronapandemiaa. Suomessa asuvien osuus hotellien ulkomaisista majoituspäivistä oli kesä-elokuun huippukautena 34,6 prosenttia. Viime kesänä kertyi sama lukema: 34,6 prosenttia. Onko Viron-matkailumme siis elpynyt koronasta?

Nämä prosentit eivät anna siihen vastausta. Ne osoittavat vain, että Suomen merkitys hotelleille on pysynyt samana suhteessa koko ulkomaiseen kysyntään. Erityinen muutos on siinä, että pandemian jälkeen yhä suurempi osa majoitettavista tulee kotimaasta. Vuonna 2019 ulkomaisten matkailijoiden osuus kesä-elokuun yöpymisistä oli 62,9 prosenttia. Viime kesänä se oli 56,8 prosenttia. Majoituspäivien määrä on laskenut 260 000:lla, josta Suomen osuus lähes 90 000 vuorokautta.

Kysymys matkailun elpymisestä heräsi edellisestä kirjoituksestani (14.9.2025), joka käsitteli Viron maakuntien vetovoimaa. Siinä olivat jo vastauksen peruseväät, joita tässä vain täydennän. Keskityn hotelleissa rekisteröityjen majoituspäivien vertailuun. Ne antavat suuntaa matkailun kehityksestä, mutta eivät täyttä kuvaa, johon sisältyvät uudet majoitusmuodot ja mittava päivämatkailu.

Kahdeksan yli 600 000 aamun kesää 2010–2017

Elpyminen tarkoittaa toipumista ennalleen, mutta mikä olisi vertailutaso? Viron matkailun edistäjille löydämme sopivan tavoitetason kesäkuukausista 2010–2017, jolloin Suomesta saapuneet matkailijat heräsivät kaikki kesät peräkkäin yli 600 000 aamuna virolaisessa majoitusliikkeessä. Ennätys oli 667 000 majoitusvuorokautta, joka saavutettiin kesällä 2016, vain yhdeksän vuotta sitten.

Seuraavat kesät olivat karvas pettymys. Vuonna 2018 huipulta oli lasketeltu jo yli 100 000 majoitusvuorokautta. Koronaa edeltäneenä kesänä saatiin kuitenkin parin prosentin nousu ja päädyttiin 572 000 majoitusvuorokauteen. Käytän vertailussa tätä kesän 2019 positiivista tulosta.

Kahden koronakesän jälkeen sisärajavalvonta päättyi tammikuun lopussa 2022. Suomalaisille avautui tilaisuus entiseen Viron-matkailuun. Kesällä tuli kuitenkin todeta pudotus samassa mitassa, joka oli koettu juuri pandemian edellä: 108 000 majoitusvuorokautta. Ensi kerran kahteen vuosikymmeneen tilastokin notkahti alle puolen miljoonan. Seuraavana kesänä vaje kapeni 71 000 vuorokauteen ja sitä seuraavana se jo puolittui 53 000 vuorokauteen. Tähän lupaava suunta katkesi. Viime kesänä vaje verrattuna vuoteen 2019 kohosi 90 000 vuorokauteen, jonka luvun jo edellä mainitsin.

Tallinna ja Viro ovat eri tuotteita, joista Tallinna on aina voitolla?

”Suomessa asuvat henkilöt viettivät vuoden 2025 kesä-elokuussa Viron hotelleissa ja muissa majoitusliikkeissä 482 000 rekisteröityä vuorokautta, joita kertyi 16 prosenttia vähemmän kuin kesällä 2019.” Näin tulosta kuvaisi hyvä, tarkkuuteen pyrkivä tilastouutinen. Meille selviää, että ”Viron-matkailu on laskenut”, ja pohdimme, mikä siinä kiikastaa. Osa selitystä avautuu, jos ajattelemme, että Tallinna ja muu Viro ovat eri tuotteita, jotka kilpailevat keskenään ja joista Tallinna on aina voitolla.

Tallinnassa vuorokausien määrä on pandemian jälkeen ylittynyt jokaisena neljänä kesänä verrattuna vuoteen 2019, ensimmäisenä tosin niukasti 28 vuorokaudella. Vuoden 2023 ylitys oli lähes 15 000 ja seuraavan kesän jopa 36 000 vuorokautta. Viime kesänä Tallinna otti takapakkia, mutta tulos ylitti yhä yhdellä prosentilla, vajaalla 3 000 vuorokaudella. Siten koko maan vuosien 2022–2025 laskulukemat – itse asiassa tietysti niitä suuremmat – ovat täysin peräisin Tallinnan kaupugin ulkopuolelta.

Tallinnan suosion kasvutrendi juontaa jo kahdenkymmenen vuoden takaa. Kesällä 2005 Suomesta saapuneet matkailijat heräsivät Viron hotelleissa 542 000 aamuna, 60 000 aamua useammin kuin viime kesänä. Näistä kertyi 230 000 Tallinnassa (42,5 %), 174 000 Pärnumaalla (32,2 %) ja 52 000 Saarenmaalla (9,7 %), yhteensä 311 000 majoitusvuorokautta (57,5 %) Tallinnan ulkopuolella.

Kesän 2019 vastaavat määrät olivat: Tallinnassa 278 000 (48,7 %), Pärnumaalla 161 000 (28,1 %) ja Saarenmaalla 27 000 (4,7 %), yhteensä 294 000 majoitusvuorokautta (51,3 %) Tallinnan ulkopuolella. Pandemian jälkeen valtaosa vuorokausista on muun Viron sijaan kertynyt Tallinnassa, viime kesänä 281 000 (58,3 %). Pärnumaa keräsi tällöin 105 000 vuorokautta (21,8 %) ja Saarenmaa 16 000 vuorokautta (3,4 %). Kaikkiaan Tallinnan ulkopuolella kertyi 201 000 vuorokautta (41,7 %).

Mikä on ”muun Viron” diagnoosi? Kylpylät antavat elvytystä?

Onko kesämatkailu Viroon siis elpynyt koronavuosista? Tilastojen valossa Tallinna elpyi heti, saavutti vuoden 2019 tason ja palasi uuteen kasvuun. Viime kesänä tuli pudotus, mutta se lienee oire jostain muusta, kuten nopeasti kohonneesta hintatasosta, jota media yhä tiiviimmin vertailee.

Kesällä 2022 yöpymisten määrä laski Tallinnan ulkopuolella 186 000:een, jossa oli 36,7 prosentin lasku verrattuna kesään 2019. Oletettava osasyyllinen oli korona, joka kitkautti matkatoimistojen varauksia. Seuraavana kesänä saavutettiin 208 000, sitä seuraavana 204 000 ja viime kesänä 201 000 vuorokautta. Mahdollisesti 200 000:n tasoon olisi päädytty ilman koronaakin, sillä Tallinnan nousua on vastannut muun Viron laskutrendi. Pandemia saattoi toki nopeuttaa. Arvailtava tekijä on kieltojen edistämä kotimaanmatkailu, joka on luonteeltaan samantapaista kiertelyä ja lähimatkailua.

Lehdet kertovat, että Viron kylpylähotellien määrä on kasvamassa viidenneksellä. Virolaiset uskovat, että vetovoima on kylpylöissä, ja tätä todistavat myös suomalaisten matkailun tilastot. Kärjesssä ovat maakunnat, joissa on kylpylöitä, ja näistä pulskin johtotähti on Pärnumaa, jossa kertyy suomalaisten yöpymisistä yli puolet. Tarjolla voi olla luontoa, linnoja ja kulttuuria, mutta ilman kylpylähotellia vuorokaudet jäävät vähiin. Yksi esimerkki on Viljandi ja nyt sielläkin rakennetaan.

Aika näyttää, monipuolistavatko kylpylät ”muun Viron” matkailuamme. Suurten lukujen aikaan useat kilpailevat matkatoimistot myivät niihin matkasarjoja. Viron julkisessa markkinoinnissa vaikuttaa nyt korostuvan omatoimimatkailu, ja juuri siinä Tallinna on voittamaton. Muun Viron myynti ei ole niin helppoa. Avainasemassa on yhä se, miten matkanjärjestäjät sen vetovoimaan uskovat.

Edellä keskittyin kesäkuukausiin, mutta Tallinnan voittoputkea suhteessa muuhun Viroon osoittavat muutkin yhdeksän kuukautta. Vuonna 2019 tammi-toukokuun ja syys-joulukuun majoituspäivistä 62,8 prosenttia vietettiin Tallinnassa. Vuonna 2024 osuus nousi jo 72,9 prosenttiin.

Suomessa asuvien matkailijoiden majoitusvuorokaudet Virossa kesä-elokuussa verrattuna vuoteen 2019.

Missä on suomalaisille todella ”tuntematon Viro”? Majoituspäivien perusteella Põlvamaalla, luonnonkauniilla seudulla Tarton kaakkoispuolella, ja Raplamaalla, jonka pohjoisraja on vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta.

7.10.2018

Suomalaisten lomailu Virossa hiipui toista kesää

”Viron majoitusliikkeet menettivät merkittävästi Suomesta saapuvia asiakkaita jo toista kesää peräkkäin.” – Näin kuvasi matkailun kehitystä tämä kirjoitus lokakuussa 2018, jolloin koronapandemia oli vielä odottamaton tulevaisuus.