Suomen ensimmäinen henkilön digitaaliseen tunnistamiseen tarkoitettu sirukortti, sähköinen henkilökortti annettiin pääministeri Paavo Lipposelle 1.12.1999.
Päivälleen 15 vuotta myöhemmin, 1.12.2014, brittitoimittaja Edward Lucas sai käteensä juhlavasti henkilökortin, joka avaa monipuoliset e-palvelut maan ulkopuolella asuville ulkomaalaisille. – Virossa, vaan ei Suomessa.
Suomen ja Viron henkilökortit ovat saman perheen sisaruksia niin teknisesti kuin varmenteiden osalta. Pikkusiskosta kasvoi kuitenkin reipas isosisko jo syntymävuonna 2002.
Viro ohitti Suomen korttimäärän vuodessa – kymmenkertaisesti
Virossa ensimmäisenä digitaalisen henkilökortin saivat presidentti Arnold Rüütel ja hänen puolisonsa 28.1.2002. Samoihin aikoihin Suomi saavutti 12 000 sähköisen henkilökortin merkkipaalun. Virossa tämä määrä kertyi parissa kuukaudessa, ja vuoden lopussa maassa oli jo yli 132 000 kortinhaltijaa.
Selitys oli hyvin yksinkertainen. Viro määräsi sähköisen henkilökortin pakolliseksi kaikille maan pysyville asukkaille, niin omille kansalaisille kuin ulkomaalaisille, jotka olivat täyttäneet 15 vuotta. Sen sijaan suomalaisille digitaalinen kortti esiteltiin vanhanaikaisen henkilökortin ja passin vaihtoehtona.
Sähköisestä kortista Suomen poliisilaitos peri 160 markkaa, siruttoman kortin se tarjosi 130 markalla. Jälkimmäinen edusti vanhaa hallintovaltaa, jossa ihmisen tuli osoittaa olemassaolonsa fyysisesti esittämällä kasvonsa ja kuvallinen korttinsa yhtä aikaa viranomaisen vertailtavaksi.
Virossa digitaalisuus lähtökohtana
Kansalaisen digitaalinen identiteetti, jonka hän voi todistaa luotettavasti ja kiistattomasti verkossa, nähtiin Suomessa jonkinlaiseksi lisäpalveluksi. Virossa digitaalisuus oli lähtökohta.
Sähköiset visiot toki puhalsivat Suomenlahden rannoilla hyvin samaan suuntaan. Pohjoispuolella ohjasti Lipposen hallituksen helmikuussa 1998 hyväksymä periaatepäätös ”sähköisestä asioinnista, palveluiden kehittämisestä ja tiedonkeruun vähentämisestä”. Julkishallinnon korttien ennakoitiin siinä sulautuvan yhdeksi sähköiseksi henkilökortiksi, mikä Kela-kortin osalta sittemmin toteutuikin.
Kortinlukijat nähtiin piankin tietokoneiden vakiokomponenttina. Näin ei toki tapahtunut Virossakaan, mutta lukijat ilmaantuivat heti hyllyille ja operaattorit lisäsivät ne pakettiensa vakiovarusteisiin.
Paperiton e-hallitus jo vuonna 2000
Viron viranomaiset eivät jarruttaneet omia visioitaan, vaan veivät maan digiaikaan kuin epidemian. Hallitus alisti sille itsensä kokoontuessaan 8.8.2000 ensimmäiseen istuntoonsa remontoidussa Stenbockin talossa. Ministerien eteen ei enää kannettu papereita, vaan kannettavat. Sittemmin Suomea on johtanut kuusi pääministeriä, mutta vasta tuorein arveli äskettäin, että e-hallitus voisi sopia tännekin.
Siruttoman henkilökortin valinnut suomalainen säästi 30 markkaa. Siihen epäilemättä moni tyytyi myös siksi, ettei kortin sähköisyydelle ollut käyttöä. Tai jos oli, saman saavutti pankkitunnuksilla. Virossa sen sijaan oli heti kärkeen avoinna useita palveluita ja uusia avautui nopeaan tahtiin. Se oli mahdollista, sillä valtiovalta oli ohjastanut kaikki tietokannat seurustelemaan yhden tiedonvälitysalustan kautta.
X-väylä, tiedon risteysasema
Viron henkilökortti on yksinkertaisesti digitaalinen avain X-väylälle. Sen varrelta kortinhaltija löytää kaikki ne tietokannat, joihin hänellä on oikeus päästä. Alkuaan oudolta tuntunut nimivalinta, viroksi X-tee, kuvaa tiedon risteystä (rist-tee). X-väylän tietokannat hyödyntävät luonnollisesti myös toisiaan.
Presidentti Toomas Hendrik Ilves on todennut, että kansalaiselta ei saisi toistamiseen vaatia tietoa, joka on jo jossain tietokannassa saatavilla. Yksinkertainen periaate kuten X-väylän perusideakin.
Sähköisen henkilökortin toinen olennainen ja Viron hallinnossa hyvin käytetty ominaisuus on digitaalinen allekirjoitus. Vuosi sitten tästä sai kokemusta myös pääministeri Jyrki Katainen. Hän allekirjoitti Helsingissä yhteistyöpöytäkirjan, jolla Suomi sai Virolta X-väylän lähdekoodin ja ratkaisumallit.
Pääministeri Andrus Ansip antoi oman allekirjoituksensa virkahuoneessaan Tallinnassa. Viron X-väylä on nyt saapumassa Suomeen ”kansallisena palveluväylänä”. Vakaaseen, suomalaiseen tahtiin.
”Become Estonia’s e-resident!”
Turvallinen ja kiistaton tunnistautuminen verkossa on tietysti keskeistä. Toisaalta se on täysin hyödytöntä, jos verkossa ei ole kortinhaltijalle tarpeellisia ja aikaa säästäviä palveluita. Virolaiset avasivat maanantaina X-väylän myös maan ulkopuolella asuville ulkomaalaisille. Ehkä sitä pidettiin turhankin pitkään suljettuna, vaikkakin suomalainen henkilökortti on avannut Viron yritysportaalin jo viitisen vuotta.
X-väylän avaaminen ulkomaalaisille oli e-Virolle huippuluokan mediavoitto. E-asukas, e-oleskelulupa, jopa e-kansalaisuus – siinä sanoja, joilla hanke Suomen uutisissa kääntyi. Epäilemättä Suomikin voisi tehdä saman. Nimittäin, jos kyse olisi vain muovikortista. E-asukkaita voi olla vain e-valtiossa.
Tänään, 15 vuotta myöhemmin muovinen henkilökortti on yhä vallan mainio väline. Tarkoitan nimittäin alkuperäisessä tarkoituksessaan näyttökorttina, vaikkapa passin sijasta Viron matkoilla. Aika näyttää, pitääkö se pintansa digitaalisena tunnistekorttina myös mobiilivarmenteen aamunkoitossa.
Ensijulkaisu Uuden Suomen Puheenvuorossa 4.12.2014
6.11.2017
Suomi ja Viro – verkkainen voimakaksikko?
”Suomi ja Viro muodostavat dynaamisen duon.” Onko tämä nykyisyyttä vai ennustaako se loistavaa tulevaisuutta. Joka tapauksella sanapari kuvaa toisiaan täydentäviä ja yhdessä voittamattomia kumppaneita, supersankareita…
