Itä-Virumaa aikoo haastaa Pärnun matkakohteena

Suomenlahden rannalla ja Venäjän rajalla sijaitseva Itä-Virumaa aikoo kehittyä ”Seikkailumaana” kahdessatoista vuodessa Pärnua suositummaksi matkailukohteeksi. Maakunnan vuosien 2019–2030 kehitysstrategiaan aiotaan kirjata tavoite nousta Viron kakkoskohteeksi heti Tallinnan jälkeen.

Kehitysstrategia edellyttää majoitusvuorokausien kaksinkertaistamista Itä-Virumaan hotelleissa ja muissa majoitusliikkeissä – vähintään ja olettaen, että kysyntä Pärnumaalla jää nykytasolle.¹

Suomalaisten kakkoskohteeksi ei vielä pyritä, mutta meidänkin osuutemme on tarkoitus viisinkertaistaa vuoteen 2030 mennessä, kertoo Itä-Virumaan matkailuverkoston koordinaattori Kadri Jalonen.

Itä-Virumaan majoitusliikkeet ovat saaneet Suomesta vuosittain yleensä noin 9000 asiakasta, jotka ovat viipyneet yhteensä noin 20 000 vuorokautta.²

Vuoden 2030 tavoitteeksi on otettu 50 000 Suomesta saapuvaa asiakasta ja 100 000 majoitusvuorokautta. Tällöin Itä-Virumaa löisi yliopistokaupunki Tarton, Läänemaan kylpyläkaupunki Haapsalun ja jopa Suomessa tavaramerkiksi muuttuneen Saarenmaan sekä nostaisi maakunnan suomalaisten suosiossa kolmannelle sijalle heti Pärnun jälkeen.

Venäjällä kakkossija on jo lähtötilanteessa saavutettu. Sijainti vain 150 kilometrin päässä Pietarista on suotuisa, vaikkakin menestys on riippunut ja tulee aina riippumaan ruplan ja politiikan suhdanteista. Vuonna 2017 majoitusliikkeet saivat Venäjältä lähes 53 000 asiakasta. Se oli tähänastinen ennätys ja kahdeksan kertaa enemmän kuin Pärnussa. Valtaosin maakunta saa matkailijansa kotimaasta (62,4 %) ja Venäjältä (24,3 %), joiden yhteinen osuus oli viime vuonna 86,7 prosenttia (ks. taulukko alla).

Tavoitteen avaimina investoinnit, EU-rahoitus ja Seikkailumaa-brändi

Itä-Virumaa on nostanut rimansa korkealle. Matkailuverkostossa ei pidetä edes miljoonaa vuotuista turistia ylivoimaisena.³ Joka tapauksessa kakkossija vaatii tarjonnan kaksinkertaistamista, tiivistää Jalonen. Majoitusliikkeiltä hän odottaa 4000 uuden vuodepaikan investointia. Kyse on siis todellakin tuplaamisesta, sillä viime vuonna 73 majoitusliikkeellä oli tarkalleen 4106 vuodetta. Koko elinkeinolta päämäärä vaatii jatkuvaa markkinointia sekä laadullista ja määrällistä kehityshyppyä seikkailu- ym. tuotteissa, asiakaspalvelussa ja kielitaidossa. Olemme tähän valmiita, vakuuttaa Jalonen.

Merkittävän panoksen on antanut myös Viron elinkeinoelämän kehityssäätiö (EAS) eli Enterprise Estonia, joka on vuosina 2016 ja 2017 myöntänyt Itä-Virumaan matkailun suurille investointi- ja markkinointihankkeille yli 17 miljoonaa euroa Euroopan aluekehitysrahaston tukena.⁴ ⁵

Paikkakunnista suurimmat tuet, yhteensä yli 7 miljoonaa euroa, saivat kaksi Narvan hanketta. Toisella kunnostetaan parhaillaan keskiajalta periytyvää Hermannin linnaa, jonka näyttelytilat uudistuvat ja laajenevat merkittävästi.⁶

Toinen hanke on suljetun Kreenholmin tekstiilitehtaan puuvillavarastoihin luotava elämyskeskus, joka palauttaa mieleen Narvan maineikkaan teollisen historian ”Viron Tampereena ja Manchesterina”. Ensimmäisen maailmansodan alla Kreenholmin tehdaskompleksissa tienasi leipäänsä yli 10 000 työläistä. Sen rakennusmassat vastaavat tilavuudeltaan yli kymmentä Eduskuntataloa.⁷ Tähän verrattuna 2200 neliön Tekstiilimaailma on vasta silmäys Kreenholmin tulevaisuuteen.⁸ ⁹

Itä-Virumaan ja Narvan kaupungin maine ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa.¹⁰ Media on vuosia luonut uhkakuvia Narvan lojaalisuudesta Virolle. Nyt kaupungin maine on kääntynyt nousukiitoon narvalaisten vastattua myönteisesti kuluneeseen kysymykseen: ”Onko Narva seuraava?”

Narva on seuraava ( #NarvaIsNext ), mikä kertoo tulevaisuudenuskosta ja pyrkimyksestä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Tietä pohjustaa myös Kreenholm, josta Tallinn Music Weekin perustaja Helen Sildna valmistelee Narvaan syyskuisen kaupunkifestivaalin päänäyttämöä.¹¹

Itä-Virumaa kääntää ympäristöongelmatkin edukseen

Suurin yksittäinen EU-hanketuki, 3,7 miljonaa euroa, on myönnetty Aidun vesiurheilu- ja vapaa-aikakeskukselle. Itä-Virumaalle ominaisesti hanke on yhtä aikaa niin matkailun kehittämistä kuin ympäristöongelman ratkaisemista ja jopa kääntämistä myönteiseksi. Kyseessä on veden täyttämä avolouhos, jolle yllättävä kampamainen rakenne hahmottuu parhaiten satelliittikuvassa.¹²

Todellista metamorfoosia edustaa Kiviõlin seikkailukeskus, ”tuhkamäki”, kuten viron puhekielessä kaikkia kaivosteollisuuden kumpuja tavataan kutsua. Se on perustaltaan jätekasa, johon vuosina 1922–1976 läjitettiin palavankiven eli öljyliuskeen kuivatislausjätettä, nk. puolikoksia.¹³ Narvaan vievän päätien eteläpuolella kohoavat Viron korkeimmat täyttömäet ovat juuri puolikoksikasoja. Euroopan unioni edellytti jäsenyysneuvotteluissa Virolta näiden kaatopaikkojen sulkemista ja tekemistä ympäristölle haitattomiksi, mikä työ saatiin valmiiksi vuoden 2015 alussa.¹⁴ ¹⁵

Kiviõlin seikkailukeskuksen laskettelukeskus avasi ovensa asiakkaille ensi kerran helmikuussa 2013.¹⁶ Sitä on rahoitettu useista lähteistä ja kehitetty alusta alkaen ympärivuotiseksi.

Keskuksen vetävimpiä kohteita on 600 metriä pitkä vaijeriliuku, joista Suomen puolen pisin Kalajoella jää 330 metriin.¹⁷ Viimeisimpänä avattiin kesäkuun alussa perhepuisto, johon saatiin 1,5 miljoonan EU-rahoitus.¹⁸

Seikkailukeskuksesta Seikkailumaahan – lapsiperheistä pääkohderyhmä

Seikkailukeskuksen ensimmäisiä lumilautailijoita oli nuori kirjailija Sass Henno.¹⁹ Hänen ideastaan Itä-Virumaa siirtyi viime vuonna Seikkailumaa-brändiin. Henno kertoo pohtineensa aluksi maakunnan tuntemattomuutta. Sitä, miten keskivertovirolainen tietää, että Narvassa on paljon venäläisiä ja ehkä Toilan kylpylän. Tunnettuus voitetaan Itä-Virumaalla syntyvillä seikkailuilla. Ne voivat tapahtua niin makujen maailmassa kuin yksityiselämässä, joka tapauksessa luoden löytämisen iloa. Idean pohjalta Itä-Virumaan matkailu on nyt tuotteistettu seikkailuiksi – mönkijäsafarista korinpunontaan.²⁰

Seikkailumaa astui julkisuuteen Tourest-matkamessuilla Tallinnassa helmikuussa 2017.²¹ ²² Brändin julkaisun myötä Seikkailumaan ensisijaiseksi kohderyhmäksi kirkastettiin lapsiperheet, mikä erottaa sen vanhoista, ikäihmisten suosimista matkakohteista. Kotimaassa Seikkailumaata markkinoidaan lisäksi pariskunnille ja erilaisille seurueille sekä luokkaretkien ja kesäleirien järjestäjille.²³

Suomessa Seikkailumaa esittäytyi tammikuussa Helsingin Matka-messuilla ja toistamiseen huhtikuun Lapsi-messuilla. Osallistumiset rahoitettiin Euroopan aluekehitysrahaston 470 000 eurolla tukemasta Itä-Virumaan matkailun kaksivuotisesta kehityshankkeesta. Sen puitteissa toteutetaan kampanjoita valtaosin Virossa, mutta myös Venäjän ja Suomen markkinoilla sekä koulutetaan Seikkailumaan matkailuverkoston jäsenyrityksiä. Hankkeen päätoteuttaja on Viron Markkinointi-instituutti.

Suomalaiset piirtyvät Seikkailumaan kartalle

Suomesta saapuvien matkailijoiden määrä, noin 9000, on pysynyt vuosia samalla tasolla. Uudessa kehitysvaiheessa yrittäjät ovat havainneet tarpeen selvittää tarkemmin suomalaisten matkailijoiden kiinnostuksen kohteita.²⁴ Valmisteilla on ollut esimerkiksi Itä-Virumaan sinivalkoinen kartta, joka kertoisi Suomen ja Viron historian moninaisista risteyspaikoista maakunnassa. Eniten yhteyksiä on luonnollisesti Narvassa, jonka mailla ”pojat kansan urhokkaan vertaan vuoti” vuonna 1700.²⁵ Sama toistui kohta 100 vuotta sitten, 18. tammikuuta 1919, kun 1. suomalainen vapaajoukko vapautti kaupungin.²⁶ Narvasta ovat syntyisin myös hurjat pojat Tapani Löfving ja Leo Komarov.²⁷ ²⁸

Ranna kõrts, Purtse-Jõesuu 1920–1940

Suomalais-virolaisen yhteisyyden historiaa edustaa myös viime vuonna rahoitettu hanke Tuliveen salapirtumuseo ja konserttikeskus. Ei tosin kieltolain ansiosta, sillä täällä meri oli liian avoin ja maantiede suosi Suomen suunnan salakuljetusta lännempänä, Mahun satamasta eteenpäin.²⁹ ³⁰ Kyse on jopa 700 vuoden taakse juontavasta vaihto- eli seprakaupasta, jonka tärkeimpiä satamia ja tärkein Itä-Virumaalla oli Purtsen jokisuu, jossa Tulivee sijaitsee. Erityisesti ulappasaarten – Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin asukkaat tekivät sepramatkoja Purtsejoen suuhun, jossa heillä oli varastoja ja majapaikkana Püssin kartanon rakennuttama Ranna kõrts, Rantakievari.³¹ ³² ³³ ³⁴

Salakauppaa jokisuulla on toki käyty, mutta aikamme tuotteilla, kuten suolalla, kahvilla tai tulitikuilla. Venäjän hallitus tuki Jäämeren rannikon suolankeittämöitä ulkomaiselle suolalle asetetuilla korkeilla tulleilla, jotka eivät koskeneet Suomea. Niinpä suolankin salakuljetus Viroon oli hyvin kannattavaa. Huomattavaa on, että ennen sotia laillinen alkoholi oli kallista myös Virossa. Saksalaista alkoholia virtasi molemmille rannoille, Purtseen myös ulappasaarien kautta. Tytärsaarelaisten kerrotaan taitavina purjehtijoina tuoneen sitä jo 1800-luvulla Memelistä (Klaipėda) saakka.³⁵ ³⁶

Lopullinen Itä-Virumaan kehitysstrategia vuosille 2019–2030 on vielä julkaisematta – ja siten myös rahoittamatta. Aika näyttää, millainen seikkailu noususta Viron kakkoskohteeksi muodostuu.

12.2.2015

Mietteitä Narvan maineenrakentajille (2005)

Jos tuotteella on huono maine, sitä ei osteta. Jos ihmisellä on huono maine, häntä ei oteta töihin. Samoin jokaisella paikkakunnalla on maine, joka vaikuttaa sen kehitykseen. Maine on hyvä tai huono, mutta aina olemassa…

1.6.2017

Itä-Viro ilmansuuntien ristivedossa (2007)

10 vuotta sitten pohdin The Baltic Guidessa Viron matkailun ilmansuuntia Tallinnaan saapuvan asiakkaan silmin. Olin toistuvasti muistuttanut Tallinnasta lähtevien pääteiden merkityksestä matkailualueiden brändäyksessä…