Siihen aikaan kun kotkalaiset Tallinnaan, uuteen ystävyys­kaupunkiin laulujuhlille kutsuttiin

Tallinnan matka m/1955, Kuva-Posti 11.8.1955”Kotkalaiset tekivät reippaan tempauksen. Kun saivat valita itselleen Neuvostoliitosta ystävyyskaupungin, valitsivat Tallinnan. Vaali hyväksyttiin ja tuli kutsu kylään. Niin aukeni tiettävästi ensimmäisen kerran sodan jälkeen polku heimokansan asuinsijoille, joita toivottavasti ennen pitkää pääsevät muutkin suomalaiset katselemaan.” – Näin kehaisi viikkolehti Kuva-Posti 11. elokuuta 1955.

Ihmehän tämä oli, kirjoitti Ilta-Sanomat, sillä tiettävästi suoma­laisille ei ollut viimeisenä kymmenenä vuotena annettu mahdollisuutta pistäytyä veljes­maassaan. Ei edes kaikkein ”luotettavimmille”. Näistä lehti viittasi edellisvuonna kuolleeseen Hella Wuolijokeen, joka oli syntynyt Virossa ja vieraillut tavan takaa jopa Moskovassa, muttei silti ollut saanut matkustuslupaa entiseen kotimaahansa.

Kuva-Posti kertoi pyytäneensä kotkalaisilta kuvia ja sanoja tältä mielenkiintoiselta retkeltä. Lehdelle vastasi kirjoituksellaan ja valokuvin Kotkan kaupunginjohtaja Kustaa Rudolf Lindgren, jonka johtama viisi­henkinen valtuus­kunta oli viettänyt kuusi päivää Tallinnan kaupungin vieraana. Mahdollisesti Kuva-Postin herätti Helsingin Sanomien aikaisempi artikkeli, jossa Lindgren kuvaili vaikutelmiaan kohteliaasti, mutta suorasukaisesti. Edes Porkkalan tukikohdan läheisyys ei vaikuta Paasikiven presidentti­aikaan lehdistön kieltä suitsineen, ei läheskään kuten hänen seuraajansa.

Selkoa kotkalaisten retkestä tehtiin tarkoin Vironkin puolella, yhtä lailla Tallinnassa kuin maaseudun kolhoosilehdissä, mutta myös imperiumin päälehdissä Pravdassa ja Izvestijassa. Matkalaiset esiteltiin ”Kotkan kaupungin yhteis­kunnallisten organisaa­tioiden valtuus­kuntana”, joka oli saapunut Neuvosto­liittoon osallis­tuakseen ”Viron sosialistisen neuvosto­tasavallan 15-vuotis­juhlaan”. Lievä poikkeus oli Viron pakolaisille suunnattu, Berliinissä julkaistu Kodumaale tagasi­pöördumise eest eli ”Koti­maahan paluun puolesta”, joka nimesi kotkalaiset myös ”Suomen valtuuskunnaksi laulujuhlilla”.

Lindgrenin mukaan heidät kutsuttiin Tallinnaan nimenomaan laulujuhlien ajaksi. Hänen johdollaan matkaan lähtivät kaupunginvaltuuston puheen­johtaja Veikko Cajander, joka esiteltiin Kymin­laakson Osuus­liikkeen toimitusjohtajana; Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kotkan piirijärjestön puheen­johtaja Unto Mänttäri, joka esiteltiin kaupungin sosiaalisihteerinä; Enso-Gutzeitin paperitehtaan työläinen Anna-Liisa Tuominen ja kotkalaisen musiikki­harrastuksen monitoimi­mies, työväen­yhdistyksen soittokunnan kapellimestari Sulo Laine, joka esiteltiin kansakoulun vahtimestarina.

Kaupunginjohtaja palauttaa mieleen heimosuhteet

Kotkalaiset viipyivät Tallinnassa keskiviikosta maanantaihin 20.–25. heinäkuuta 1955. Laivayhteyttä ei ollut ja valtuuskunta saapui aamu­junalla Leningradista. Tapa oli Lindgrenille uusi, mutta ei Viro, jossa hän oli käynyt opinto­matkoilla ja Baltian kaupunki­­yhteistyön merkeissä. Lindgren oli Kotkan historian ensimmäinen kaupunginjohtaja ja astunut virkaansa vuoden 1930 alussa, jolloin maistraatin hallitus­valta siirtyi uudelle kaupunginhallitukselle. Sotien edellä hän oli luomassa Kotkan suhteita luontevasti etelään, Narvaan, jossa vierailtiin suoraan yli Suomen­lahden. Kesällä 1937 suhteita monipuolisti myös säännöllinen matkustajalinja. Lindgren mainitsi vierailleensa laulujuhlillakin, oletettavasti vuonna 1938, jolloin Sulasolin Kymenlaakson piiri ja varsinkin Kotka olivat vahvasti edustettuna.

Kotka linna ühiskondlike organisatsioonide delegatsioon Balti vaksalis 20.7.1955

”Kotkan kaupungin yhteiskunnallisten organisaatioiden valtuuskunta” kukitettuna Tallinnan rautatieasemalla. Kuva: Gunnar Loss tai Ilmar Prooso. Harju Elu 23.7.1955

Baltian asemalla olivat valtuus­kuntaa vastaan­ottamassa Tallinnan kaupungin­neuvoston toimeen­panevan komitean puheen­johtaja Aleksander Hendrikson ja vara­puheenjohtaja Valfrid Grauberg, Viron rauhan­komitean sihteeri Voldemar Telling, ammatillisen keskus­järjestön sihteeri Emma Jõgi ja osavaltion edustajana vara­kulttuuri­ministeri Paul Uusman. Läsnä oli myös kirjailija Debora Vaarandi, jonka runoon Raimond Valgre oli säveltänyt Saarenmaan valssin.

Kansallispukuiset virottaret kukittivat laiturille astuneet vieraat. Lindgrenin virkaveli Hendrikson tervehti heitä eri järjestöjen puolesta. Hän kutsui kotkalaisten saapumista Viroon renkaaksi, joka lujittaa Neuvosto­liiton ja Suomen kansojen ystävyyttä ja yhteis­ymmärrystä, ja totesi:

”Meitä ilahduttaa erikoisesti se, että olette saapuneet luoksemme päiviksi, jolloin juhlimme neuvosto­vallan 15-vuotispäivää, joka on meille kaikille suuri kansallinen juhlapäivä. Tervetuloa, rakkaat vieraat!”

Viimeiset sanat Hendrikson lausui suomeksi. Kiitospuheessaan Lindgren totesi koko valtuus­kunnan olevan syvästi liikuttunut vastaanotosta. Ulko­virolaisten Stockholms-Tidningen Eestlastele ‑lehden mukaan häneen suustaan kuultu vastasi sana­muodoltaan lähes vanhaa heimoaatetta:

”Pyydän esittää mitä lämpimimmän tervehdyksen Suomesta ja erityisesti Kotkan kaupungista, sen asukkailta. Suomen ja Viron kansojen suhteet ovat aina olleet sydämelliset, veljelliset, kuten niiden veljeskansojen välillä pitääkin olla. Sellaisina niiden tulee kehittyä myös tulevaisuudessa.”

Kaupunginjohtaja ei löydä Konstantin Pätsin kuvaa

Ohjelman aluksi Hendrikson otti vieraat vastaan virkahuoneessaan, joka tuolloin sijaitsi Tallinnan keski­aikaisessa raati­huoneessa, kuten koko toimeenpaneva komitea. Hän selosti kaupungin hallintoa, historiaa ja sodan jälkeistä jälleenrakennusta. Yliarkkitehti Otto Keppe esitteli kaupungin keskustan yleiskaavan. Kotkalaisten kerrottiin olleen kiinnostuneita kaupungin budjetista sekä mm. koulujen ja musiikki­laitosten hallinnosta. Vastaavasti Lindgren kertoi Kotkasta ja sen valtuuston toiminnasta. Toista tuntia kestäneen keskustelun jälkeen vieraat vietiin autoilla kaupunkikierrokselle.

Viron tietotoimiston (ETA) kuvien perusteella isännät aloittivat esittelemällä historiallista Tallinnaa. Ensimmäisessä kuvassa ryhmä kävelee Toompean linnan etelälaidalla Pitkän Hermannin tornilta kohti kumousjohtaja Johannes Lauristinin rintakuvaa. Kadriorgin puistossa kohteina olivat Pietari Suuren talomuseo ja Viron taidemuseo, josta Lindgren saattoi kertoa oppaitaan enemmän:

”Viron kansalliseen maalaus- ja veistotaiteeseen pääsimme tutustumaan museossa, joka on sijoitettu Pietari Suuren keisarinna Katariinalle rakennuttamaan palatsirakennukseen. Tässä rakennuksessa asui aikoinaan myös Viron valtionpäämies Päts, mutta ei edes yhtä kuvaa ole talossa siitä todistamassa. Viron kuvaama­taiteilijoiden joukossa on monta hyvää nimeä ja museossa on heiltä paljon hyviä töitä. Erikoista huomiota kiinnittivät kuvanveistäjä Amandus Adamsonin työt, jotka siroudellaan ja lennok­kuudel­laan sekä aivan pieniin yksityiskohtiin saakka ulottuvalla tarkkuudellaan viehättivät ja ihmetyttivät.”

Kotkalaiset Kadriorgin palatsin edustalla

”Tässä rakennuksessa asui aikoinaan myös Viron valtionpäämies Päts, mutta ei edes yhtä kuvaa ole talossa siitä todistamassa.” – Kadriorgin palatsin, taidemuseon edustalla. K. R. Lindgren vaaleassa puvussa. Kuva: Erich Kiisa. EFA.701.0.198735

Näin Lindgren kirjoitti Helsingin Sanomissa. Käynnistä taide­museoon Kuva-Posti sai kuvan, jossa ryhmä tutkii useita Viron vapaussodan muistomerkkejä veistäneen Voldemar Mellikin kipsiveistosta Kalastajat. Kuva­teksti kertoi suoma­laisten tutustuvan ”taiteellisesti niin lahjakkaan veljes­kansan nyky­saavutuksiin”.

Kulttuurilehti Sirp ja Vasar raportoi yksityiskohtaisesti kotkalaisten ohjelmasta, mutta sivuutti tämän käynnin Kadriorgin palatsiin. Sen sijaan palstaa riitti lauantain ohjelman neuvostotaiteen 15-vuotisnäyttelylle.

Vierailtiin myös Piritan luostarissa ja ilmeisesti samalla Kalevin pursiseurassa, jonka Rahva Hääl ‑lehti kertoi vieneen Sulo Laineen veneretkelle Piritanjoelle.

Laulujuhlien valtavuus tyrmää kaupunginjohtajan miellyttävästi

”Illalla klo 19 he olivat läsnä tasavallan 15-vuotisjuhlassa”, raportoi Suomen lehdille Neuvosto­liiton tiedotus­toimisto (SIB). Kyseessä oli tanssijuhlanäytös tai ”kansantaide­ilta”, kuten paikallinen ETA sitä osaltaan kutsui. Paikkana oli rakenteilla ollut Kommunistisen nuorisoliiton stadion eli nyky­juhliltakin tuttu Kalevin stadion. Seuraavana päivänä valtuuskunta seurasi ensin kaksi tuntia kestänyttä avajais­marssia ja sen jälkeen viisi tuntia ensimmäistä juhlakonserttia. Kotkalaiset eivät säästelleet sanojaan kuvatessaan laulujuhlia. Viron radion haastattelussa Lindgren totesi valtavuuden tehneen häneen ”miellyttävästi tyrmäävän vaikutuksen”. Vastaavat sanat ovat tuttuja myöhempien laulujuhlien vierailta, mutta kotkalaiset kokivat tämän ensimmäisinä suomalaisina sodan jälkeen:

”Kun joukkueemme lienee ollut ensimmäinen virallinen lähetystö, joka sotien jälkeen on Suomesta päässyt Tallinnaan, oli mielen­kiintoista tehdä havaintoja siitä, miten yleisö suhtautuisi meihin. Ennen vanhaan, sotia edeltäneinä aikoina, suhtautuivat virolaiset tunnetusti suomalaisiin mitä lämpimimmin, tavattoman sydämellisesti. Suhde ei näy muuttuneen. Meilläkin tunnettu säveltäjä, kapellimestari Karl Leinus irrotti pari-kolmekymmentä laulajaneitoa monikymmen­tuhantisesta laulajajoukosta, kukitti heidän avullaan suomalaiset kutsuvieraat ja satatuhantinen yleisömeri osoitti innokkaasti suosiotaan.”

Toinen vierailupäivä ei päättynyt laulukentällä, vaan Estonia-teatterissa, jonka baletin Joutsenlampi Lindgren arvioi ”todella kauniiksi voitoksi teatterille”. Suurinta huomiota herätti ensitanssijatar Helmi Puur, jonka oli pitänyt esiintyä Moskovan baletissa jo kahta päivää aikai­semmin, mutta jonka matkaa oli suomalaisten takia lykätty. ”Hän on synnynnäinen tanssijatar. Esitimme hänelle ja baletille kiitok­semme sanoin ja kukkasin ja saimme yleisön innokkaat suosion­osoitukset”, kertoi Lindgren.

Kotkalaiset Voltan sähkömoottoritehtaalla 1955

”Ikuinen kunnia ja maine suurelle vallan­kumoukselliselle M. I. Kalininille.” – Voltan sähkömoottoritehtaalla, jota Neuvosto­liiton tuleva ”presidentti” palveli sorvarina vuonna 1903. Kuva: Erich Kiisa. EFA.701.0.198736

Perjantaina, kolmantena matkapäivänä kotkalaiset vietiin lasten­seimeen, Nõmmen pikku­lastenkotiin, ja sen jälkeen teollisuus­vierailulle Voltan sähkö­moottori­tehtaaseen. Sen johtaja Petšenev tarjosi lounaan, jonka aikana keskusteltiin työtekijöiden asemasta Suomessa. Tästä oli kysymässä höyläri August Kuusk, joka tuli syyskuussa Tallinnan valtuuskunnan jäsenenä vastavierailulle Kotkaan.

Päivä päättyi toistamiseen Estoniassa. Vuorossa oli Rummu Jüri, jota tituleerattiin ”ensim­mäiseksi neuvosto­­virolaiseksi musiikkikomediaksi”. Lindgren kuvaili sitä tekijöidensä ”yritykseksi sopeutua valtion poliittiseen ajattelutapaan”. Laulunäytelmä ei ollut hänestä taiteellisesti mitenkään mittava, mutta siinä kiinnitti huomiota Asta Vihandin kaunis ja korkea sopraano naispääroolissa.

Kaupunginjohtaja saa tekstiilituotteita ja vihitään pioneeriksi

Lauantai oli päivistä monipuolisin. Alkajaisiksi tutustuttiin Kose-Lükatin Metsäkouluun, joka oli tuberkuloosia sairastavien lasten sisäoppilaitos. Johtaja Eduard Plaan kertoi, että metsän keskellä sijaitsevassa koulussa oli 150 oppilasta, jotka viettivät suurimman osan ajastaan ulko­ilmassa, mikä kohensi nopeasti heidän terveydentilaansa. Valtuus­kunnalle esiteltiin röntgensali sekä opetus- ja majoitustilat. Oppilaat toivat vierailleen niittykukkasia ja pääsivät yhteiskuvaan.

Täältä siirryttiin kierrokselle Maratin trikootehtaaseen, josta lähtiessä valtuuskunnan jäsenet saivat lahjapaketin tehtaan tuotteita. Lindgren kiitti sydämellisestä vastaanotosta todeten: ”Oli ilo vierailla tehtaassanne ja tutustua sen tuotteisiin. Toivoisimme teidän puolestanne saapuvan Kotkaan, missä meillä olisi tilaisuus näyttää teille omia saavutuksiamme.” Tämä toteutui syyskuun vastavierailulla, jolloin Tallinnan valtuuskuntaan kuului ompelimon ryhmänvetäjä eli brigadir Johanna Vaadevits. Vieraskirjaan jäi merkintä: ”Kotkan kaupungin edustajat Suomesta tutustuivat tänään Marat-tehtaaseen ja totesivat mielen­kiinnolla tehtaan erinomaiset, yhä kasvavat saavutukset.”

Päivällä kohteisiin kuului myös Kunstihoone, silloisen Voiton­aukion taidetalo, jossa taiteilijaliiton vastaava sihteeri Aleksander Peek esitteli kotkalaisille näyttelyn 15 vuotta Neuvosto-Viron taidetta. Muistoksi sai kukin samannimisen kuvakirjan ja toisen Neuvosto-Viron taide­teollisuudesta.

Kotkalaiset Rocca al Maren pioneerileirillä 1955

Unto Mänttäri ja Sulo Laine pioneereinä Rocca al Maren leirillä. Kuva: E. Lukin. EFA.204.0.6953

Iltapäivällä käytiin Rocca al Maren pioneerileirissä, jossa lapset sitoivat kotkalaisten kaulaan punaiset pioneeriliinat ja kiinnittivät heidän rintaansa pioneerien Lenin-merkit. Lapset olivat valmistelleet vierailleen lauluja, tansseja ja voimistelua. Muistoksi he antoivat lasten­kirjailijoiden teoksia ja saivat puolestaan rinta­merkkejä.

”Täällä pioneerileirillä, jossa kävimme, siellä jouduimme suorastaan ohjelman­suorittajiksi lasten pariin ja meistä tehtiin pioneereja. Oli kovin huvittavaa ja hauskaa siellä iloisten lasten kanssa metsässä liikkua, ja luulen, että lapsillekin jäi mieluinen muisto käynnistämme.”

Näin kuvaili pioneerihetkeä tuoreeltaan Sulo Laine iltapäivän seuraavassa kohteessa Radio­talossa, jossa Viron radion suomen­kielisen toimituksen toimittaja Artur Ader haastatteli kaikkia vierailta. Pisimpään sai puhua Lindgren, joka kiitteli Viron oloja kohteliaasti tasapainoillen:

Kaikkialta ovat vaikutelmamme, ainakin minun, myönteiset. Sikäli kun voimme olosuhteista päätellä ja meille esitetyistä tuotanto­numeroista, näyttää Eestin teollisuus olevan voimakkaassa nousussa.

Radiotalossa vieraat vietiin radioteatteriin ja studiotiloihin sekä Tallinnan televisioasemalle, jonka 192-metrinen masto oli juuri kohonnut pihamaalle. Parhaillaan lähetettiin viroksi jälkiäänitettyä Mosfilmin komediaa Tere hommikust (Dobroje utro, 1955). Näin tuli selväksi, että Neuvosto-Virosta oli tullut televisiomaa. Ensimmäinen laulujuhlia esitellyt koelähetys oli tehty neljä päivää aiemmin, ja sitä oli ihmetelty Helsingissäkin näyteikkunaan asetetun Sylvania-television ruudulta.

Samaan päivään sovitettiin vielä vastavalmistunut – ja lehtien mukaan elokuva­teattereissa jonotettu – värillinen taidefilmi Kui saabub õhtu…, johon oli koottu ooppera-, kuoro-, baletti- ja teatteri­esityksiä niin näyttämöiltä kuin Viron luonnosta. Mukana oli Kalevipoeg, joka kohtasi Suomen sepän.

Sanatorio nro 1 ei ole kaupunginjohtajasta vailla mielenkiintoa

Käynnit sosiaalisissa laitoksissa eivät olleet vailla mielenkiintoa, varsinkaan kunnallismiehelle, totesi Lindgren.  Mielenkiintoisin hänestä oli Pärnun entisissä kylpylä­­rakennuksissa toiminut loman­vietto­paikka, jota valtuus­kunta vietiin sunnuntaina katsomaan. Kotkalaiset näkivät lepokoteja, parantoloita, niiden hoito-osastoja ja erityisesti sanatorion nro 1, jonka funkkis­rakennus oli peräisin vuodelta 1937. Se muistettiin nimellä Rannahotell – jota kantaa nykyäänkin. Kaikki vieraat eivät olleet Virosta, arveli Lindgren, sillä tuttavuutta oli hakenut muun muassa eräs Neuvosto-Karjalasta tullut suomalais­mies. Tuttavuutta mutakylpyihin kotkalaiset eivät sentään tehneet, kertoi Työkansan Sanomat. Muutoin päivä vietettiin tutustuen Pärnun nähtävyyksiin. Vieraille järjestettiin täälläkin konsertti.

Kotka linna delegatsioon linnapea Kustaa-Rudolf Lindgreni juhtimisel külaskäigul Eesti NSV-s. Külalised tutvumas Pärnu sanatooriumiga.

”Kotkan kaupungin valtuuskunta Kustaa Rudolf Lindgrenin johdolla vierailulla Viron SNT:ssä. Vieraat tutustumassa Pärnun sanatorioon.” – Kuva: Erich Kiisa. EFA.701.0.198739

Ohjelmaa riitti vielä viimeiseenkin päivään: käynti Sõprus-elokuva­teatterissa, jonka valko­kangas esiteltiin vieraille näyttämällä virolaista uutuusfilmiä Andruse õnn.

Vierailun huipensi puheenjohtaja Hendriksonin tarjoama lähtö­päivällinen, jonka aikana esiintyi Lindgrenin mukaan ”kolme Viron parhainta oopperalaulajaa” sekä viron että suomen kielellä. Valitettavasti hän ei mainitse nimiä. Voisi kuvitella, että yksi oli Georg Ots, vaikka ei jäänytkään vielä nimenä mieleen. Suosionsa perustan, Saaren­maan valssin Ots levytti suomeksi vasta vuonna 1957. Lindgren luovutti muistoksi taide­lasi­maljakon. Hendrikson puolestaan jakoi vieraille Tallinnaa esittelevät albumit ja äänilevyjä, jotka sisälsivät virolaisia kansanlauluja ja sävelteoksia.

Kaupungin­neuvoston johdon ohella pöydässä istui kirjailijoita, taiteilijoita ja tiedemiehiä. Osavaltiota edusti jälleen vara­­kulttuuri­ministeri Uusman, samoin tutut sihteerit rauhan­komiteaa ja ay-järjestöjä. Läsnä olivat myös Yleisliittolaisen ulkomaiden kulttuurisuhteiden yhdistyksen (VOKS) Skandinavian osaston edustajat Georgi Šumilov ja Leonid Gogol. Tämä ”kansalaisjärjestö” oli vierailun virallinen järjestäjä. Suoranaisia valtapuolueen edustajia kotkalaiset eivät matkalla tavanneet.

”Asemalla vieraita oli saattamassa kaupungin­neuvoston puheen­johtaja A. Hendrikson, kaupungin­neuvoston ja rauhan­komitean jäseniä, ammatti­yhdistysl­iikkeen sekä kulttuuri­elämän edustajia (STT–SIB, Moskova).” – Kotkalaiset palasivat junalla Leningradiin ja sieltä lentäen Helsinkiin:

”Kun ylitimme rajan ja pellot muuttuivat maisemassa hyvin hoidetun näköisiksi ja talot kauniisti maalatuiksi, tunsimme taas olevamme kotimaan kamaralla ja olimme siitä iloiset.”

Kaupunginjohtajan havainnot kiirivät niin Amerikkaan kuin Australiaan

Kokonaisvaikutus matkasta jäi lyhyesti sanoen odotettua paremmaksi, kun poliittiset kommentit kokonaan sivuutetaan, mutta löytyy kyllä eräitä seikkoja, joiden ymmärtäminen on meikäläisen katsantokannan omaavalle vaikeaa. Politiikasta ei puhuttu eikä pyydetty puhumaan, mutta arvostelua heidän oloistaan ja elämästään kysyttiin monissa laitoksissa, mitä arvostelua emme kuitenkaan luonnollisesti antaneet.

Näin Lindgren tiivisti Viron-vierailunsa Helsingin Sanomissa 4. elokuuta 1955. ”Katsanto­kannaltaan” hän oli sosiaali­demokraatti, kuten Kotkan ykkösjohtajat yleensä. Lehden artikkeliin sisältyi havaintoja, jotka saivat laajan huomion ulko­viro­laisissa lehdissä. Matkaa tiiviisti seurannut ja sitä aluksi ”heimo­teatteriksi” kutsunut Stockholms-Tidningenin nimi­merkki Fakt eli toimittaja Voldemer Kures käänsi tekstin lähes sanasta sanaan. Koko mitaltaan se julkaistiin Tukholman ohella ainakin New Yorkin, Toronton ja Sydneyn virolais­lehdissä. Yksi Lindgrenin huomion kohde oli hintataso:

Työläisen keskiansion urakkatyössä sanottiin nousevan noin 40 ruplaan päivässä (rupla = 57 mk [ SP:n laskuri 2021: 1,93 € ]), tuntitöissä n. 900–1000 ruplaan kuukaudessa. Ruplan ostovoima ei kuitenkaan tuntunut olevan kovin suuri, joten elintaso ei voi olla niin korkea kuin Suomessa. Esimerkiksi Marat-tehtaan naisten silkkinen kerrasto maksoi 120 ruplaa, miesten keski­laatuinen pitopaita maksoi noin viisi kertaa enemmän kuin meillä. Elokuvalippujen hinnat olivat 10–12 ruplaa, paitsi valtion teettämien ns. valistus­filmien esityksiin, joihin pääsi 3–5 ruplalla. Kaikki oli paljon kalliimpaa kuin meillä.

Demokraattinen Lehtipalvelu / SKDL:n Vapaa Sana 28.7.1955

Tallinnassa ihmiset ovat iloisia, hyvin­syöneitä ja hyvin­pukeutuneita eikä minkäänlaisesta venä­läis­tyt­tä­misestä ei näy jälkeäkään. – SKDL:n äänen­kannnattaja Vapaa Sana 28.7.1955

Toisaalta DLP:n haastattelemat kotkalaiset kertoivat, että ihmiset olivat iloisia, hyvin­syöneitä ja hyvin­pukeutuneita, siis kuten vanhastaan. Ehkä tahattomasti uutistoimiston seuraava lause kuului: ”Minkään­­laisesta ’venä­läis­tyt­tä­mi­sestä’ ei näy jälkeäkään.” – Lindgren kuitenkin havaitsi muutoksen kielisuhteissa ja kysyi selitystä:

Mikä muuten herätti huomiotani Neuvosto-Virossa, oli se, että siellä puhuttiin venäjää melkein enemmän kuin viron kieltä. Viralliset puheet pidettiin aina kahdella kielellä ja yleisillä paikoilla yhtä mittaa esiintyvät propagandajulisteet olivat samoin kaksikielisiä. Minulle sanottiin, ettei venäjän kieli ole mitenkään pakollinen, mutta kun Tallinnassa on niin kovin paljon venäläisiä, on kaksikielisyys välttämätön.

Lindgren mainitsi myös sota-ajan tuhot. Sanottiin, että Kotkan vanha kumppani Narvan kaupunki oli kerta kaikkiaan pyyhitty kartalta. Tallinnassa ei tuhoja enää paljon huomannut paitsi puistikkoina, joita oli ilmaantunut sinne ja tänne entisten rakennusten paikalle. Sen sijaan…

Enemmän melkein kuin sota on Tallinnan kasvoja muuttanut Neuvostoliiton johtomiesten kuvien palvonta, jota siellä politiikan vuoksi näyttiin harrastavan suuremmassa skaalassa kuin jopa Leningradissa.

”Korkeimman neuvoston puheenjohtaja otti meidät vastaan…”

Edellä kerrotut ohjelmatiedot on jäljitetty vuonna 1955 julkaistuista lähteistä. Niiden ohella on syytä kiinnittää huomio matkan osan­ottajan Unto Mänttärin muistu­maan Kotkan ja Tallinnan kaupunkien vuonna 1985 yhteisesti toimittamassa juhlakirjassa Kotka, Tallinna : 30 ystävyyden vuotta:

Tallinn, Kotka : 30 sõprusaastat = Kotka, Tallinna : 30 ystävyyden vuotta, Jyväskylä, Gummerus 1985

Tallinn–Kotka–Tallinna : 30 sõprus­aastat, 30 ystävyyden vuotta, 1985

”Ensimmäiseen ystävyys­valtuus­kuntaan kuuluivat kaupungin­johtaja K. R. Lindgren, valtuuston puheen­johtaja Weikko Cajander, musiikki­harrastuksestaan tunnettu Sulo Laine, paperityöntekijä Anna-Liisa Tuominen ja minä. Vierailu ajoittui todella juhlavasti, sillä sen aikana Tallinnassa vietettiin sekä Eestin Sosialistisen Neuvosto­tasavallan 15-vuotis­juhlia että laulujuhlia. Hyvin merkittävänä seikkana koimme sen, että Korkeimman Neuvoston Puhe­miehistön puheen­johtaja Aleksei Müürisepp otti meidät vastaan vierailumme aikana.”

Aikalaislähteissä tästä ei ole tietoja. Demokraattinen Lehtipalvelu (DLP) haastatteli Mänttäriä, Tuomista ja Lainetta näiden palattua Kotkaan. He mainitsivar tavanneensa ”huomattavia tallinna­laisia”, mutta nimeltä vain vara­kulttuuri­ministerin, rauhan­komitean ja ay-järjestöjen sihteerit sekä koko ohjelman mukana seuranneen kaupunkikomitean vara­puheen­johtajan Graubergin.

Korkeimman neuvoston puhe­miehistön puheen­johtaja oli tuolloin kirjailija August Jakobson, jonka kotkalaiset ovat toki voineet tavata laulukentällä, samoin Müüriseppin, silloisen ministeri­neuvoston puheenjohtajan. Jakobsonia seurasi ”presidenttinä” maataloustieteilijä Johan Eichfeld vuonna 1958 ja lopulta myös Müürisepp vuonna 1961. Sittemmin hän tuli tutuksi Kotkassa: vieraili kaupungissa ystävyyspäivillä heinäkuussa 1963 ja istutti Sibelius-puistoon ”ystävyyden tammen”.

Valtuuskunnastakin on esitetty poikkeavaa tietoa. Viron television vuonna 2005 tuottamassa 50-vuotis­ohjelmassa mainitaan, että siihen kuuluivat Lindgrenin ohella kaupungin­valtuutetut Terttu Pylkkänen ja Anna-Liisa Linkola, myöhempi kansanedustaja ja varapuhemies. Tosiasiassa Pylkkänen kuului Kotkan valtuuskuntaan vuonna 1957 ja Linkola vasta vuonna 1960. Lindgren jäi eläkkeelle vuonna 1958, eikä tämä kolmikko tehnyt koskaan yhteistä ystävyysmatkaa Tallinnaan.


Kotka oli tehnyt ihmeensä ja avannut portin suljettuun veljes­maahan. Helmi-maalis­­kuun taitteessa päästettiin Viroon tiede­miehet Kustaa Vilkuna ja Väinö Kaukonen. Syys­kuussa oli vuorossa professori Lauri Postin johtama kulttuuri­ryhmä, johon kuului mm. kirjailija Olavi Paavolainen. Radio­- ja televisio­keskukseen oli heidän edellään ehtinyt jo vieraita Yleisradiosta. Lokakuussa otettiin vastaan Suomen ylioppilas­kuntien liiton valtuus­kunta ja samassa kuussa Pärnun ”työläis­­valtuus­kunta” vieraili Vaasan 350-vuotis­juhlilla, mikä johti pian ystävyys­­sopimukseen. Seuraavat kaupunki­ystävyydet saatiinkin sitten vasta 1960-luvulla: Porvoo ja Viljandi (1964) sekä Outokumpu ja Kohtla-Järve (1969).

Rahvakunstiõhtu 1955

”Kansantanhujen esityksessä laulujuhlilla oli esiintyjiä kentällä yhtä aikaa 3500. Hyvinpä on tutun näköistä.” – Kuva-Postin artikkelin alkuperäinen kuvateksti. Kuvannut ETA-tietotoimistolle joko Vitali Gorbunov tai Ü. Vatser. EFA.204.0.6945


4.12.2020

Suomalaiset sävelet Viron laulujuhlilla

”Vuoden 1869 laulujuhlilla luotiin perusta Suomen–Viron sävelsillalle.” – Näinkin juhlavasti voi sanoa, ja lisätä, että tukipilareita lyötiin seuraavillakin juhlilla. Eikä yhteinen kansallis­laulumme ollut ainoa edes ensi kerralla…


Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

  1. Muistettava konsertti tänään. K. Leinus’en seka- ja lapsikuoro Tallinnasta antavat konsertin Kansallisteatterissa. Laulajain lukumäärä on n. 200 henkeä. Uusi Suomi 21.5.1922
  2. Kotkan kaupunginhallitus aloittanut tehtävänsä vuoden alussa. Hallituksen puheenjohtaja, kaupunginjohtaja K. R. Lindgren astunut uuteen virkaansa. Eteenpäin 3.1.1930
  3. Algas II Balti riikide linnadeliidu konwerents. ”Esimestena jõudsid kohale Soome linnadeliidu tegelased – peasekretär Yrjö Harvia ja büroo-sekretär mag. Eino Varonen. Kotka linnapea R. Lindgren ja konsul M. A. Vilska Wiiburgist.” Päewaleht 6.9.1931
  4. Kotka Palloseura (Soome) sõprusvõistlused Narvas. Eesti Spordileht 8.9.1931
  5. Soome sportlased tulewad! ”Kotkan Into” ja Kotka ”Palloseura” wõistlewad nelipühil Narwas kergejõustikus, jalgpallis ja pesapallis. Alutaguse Elu 31.5.1933
  6. Kotka linnawalitsus Narwas külaskäigul. Põhja Kodu 7.6.1935
  7. Kotkalaisia kunnallismiehiä Eestissä. ”Jo merellä olivat vastassa Narvan kaupunginjohtaja J. Luts, sikäläinen Suomen konsuli, apteekkari Jaan Lust, kaupunginvaltuuston jäseniä, kaikki kaupunginhallituksen jäsenet, Narvan rykmentin päällikkö y.m.” Etelä-Suomi 13.6.1935
  8. Mida nägid meie linnategelased külaskäigul Soomes. Põhja Kodu 16.9.1936
  9. Linnavalitsuse juhid Soomest tagasi. Uus Eesti Narva uudised 17.9.1936
  10. Uusi Kotkan–Narvan matkustajalaiva. Eteenpäin 8.6.1937
  11. Lindgrén, Kustaa Rudolf, kaupunkineuvos. – Us. opintomatk. Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan, Ranskaan ja Viroon. Kotkan kaup. joht. 1930–. Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Otava 1954
  12. Esimese eesti nõukoguliku muusikalise komöödia esietendus Tartus. E. Arro ja L. Normeti muusikaline komöödia ”Rummu Jüri”, H. Lumeti ja A. Meringu libreto. Sirp ja Vasar 15.10.1954
  13. Linastub kunstiline film ”Kui saabub õhtu…” Sirp ja Vasar 22.4.1955
  14. Felix Randel, ”Rummu Jüri” RAT ”Estonia” laval. Elts: Asta Vihandi. Õhtuleht 9.7.1955
  15. Tallinnan televisio aloitti koelähetykset. Esitystä seurattiin Suomessa. Vapaa Sana 20.7.1955
  16. Tallinnan televisio keräsi katuyleisöä eilen Helsingissä. ”… mutta sitten tuleekin näkyviin teksti ’Laulupidu’, joka antaa aavistaa, että kysymys on Tallinnan ensimmäisistä Suomessa nähdyistä varsinaisista televisiolähetyksistä.” Helsingin Sanomat 20.7.1955
  17. TV-tittare trängs på Roberstgatan. Nya Pressen 22.7.1955
  18. 15 aastat Nõukogude Eesti kunsti. Kunstihoone. Nõukogude Õpetaja 23.7.1955
  19. Kotkan kaupungin valtuuskunta Tallinnassa. SIB / Työkansan Sanomat 23.7.1955
  20. Tallinna saabus Kotka linna ühiskondlike organisatsioonide delegatsioon. 20. juulil saabus Üleliidulise Välismaaga Kultuurisidemete Pidamise Ühingu ja Tallinna avalikkuse kutsel Eesti NSV pealinna ühiskondlike organisat­sioonide delegatsioon Kotka linnast (Soome). Delegatsiooni juhiks on Kotka linnapea Kustaa Rudolf Lindgren. ETA / Kolhoosi Tõde 23.7-1955
  21. Suure peo avaakord. Eesti NSV 15. aastapäeva pidustustest võttis osa ka Kotka linna (Soome) ühiskondlike organisat­sioonide delegatsioon. Harju Elu 23.7.1955
  22. Kotkan valtuuskunta vieraili Tallinnassa. Kotkan kaupungin valtuuskunta, joka parhaillaan vierailee Neuvostoliitossa, osallistui heinäkuun 21 pnä Eestin SNT:n 15-vuotis­juhlal­li­suuksiin. STT – SIB (Soviet Information Bureau) / Helsingin Sanomat 24.5.1955
  23. Tallinna laulupidu. Külalised Soomest. ”See, mida Kotka linnapea suust kuulsime, oli ju sõna­lises vormis peagu vana hõimusuhtlemine…” Stockholms-Tidningen Eestlastele 24.7.1955
  24. Laul loova rahva rõõmust. ”Tallinna avalikkuse kutsel saabus pidustustele Soome ühiskondlike organisatsioonide delegatsioon, eesotsas Kotka linnapea härra Kustaa Rudolf Lindgreniga.” Soome külalised kõnelevad. Kodumaale Tagasipöördumise Eest, Berlin, nr 6, juuli 1955
  25. Kotka linna külalised. Stockholms-Tidningen Eestlastele 26.7.1955
  26. Kotkan kaupungin valtuuskunta Eestiin tutustumassa. SIB / Vapaa Sana 27.7.1955
  27. Kotkan kaupungin valtuuskunnan vierailu Eestissä. Ilta-Sanomat 27.7.1955
  28. Soomlased Tallinnas. Stockholms-Tidningen Eestlastele 27.7.1955
  29. Kotkalaisvaltuuskunta Tallinnan vieraina. STT – SIB / Maakansa 28.7.1955
  30. Tallinna laulupidu televisioonis. Helsingis oli saade hästi nähtav. Vaba Eesti Sõna 28.7.1955
  31. Eestiläiset elävät varsin vauraasti. Kotkan kaupungin valtuuskunnan vaikutelmia Tallinnan matkalta. ”Valtuuskunta tapasi useita huomattavia tallinnalaisia, Eestin vara­kulttuuri­ministerin Uusmanin, Eestin kansallisen rauhankomitean puheen­johtajan Tellingin, Eestin ammattiliittojen keskuksen sihteerin Emma Jõgin sekä monia muita. – Tallinna on täysin jälleenrakennettu, ja kokonaisia uusia kaupungin­osia nousee jatkuvasti, kertoivat matkalaiset [Mänttäri, Tuominen ja Laine]. Ihmiset siellä ovat iloisia, hyvin­syöneitä ja hyvin­pukeutuneita. Minkäänlaisesta ’venä­läis­tyt­tä­misestä’ ei näy jälkeäkään.” Demokraattinen Lehtipalvelu (DLP) / Vapaa Sana 28.7.1955
  32. Kotkan edustajat palanneet. DLP / Työkansan Sanomat 28.7.1955
  33. ”Elävät vauraasti” (pääkirjoitus). ”Sellainenkin ihme on tapahtunut näiden poikkeuksellisten kesähelteiden aikana, että suomalainen valtuuskunta on vieraillut Eestissä eli Virossa. Ihmehän tämä on, sillä tietääksemme ei suomalaisille ole annettu mahdollisuutta viimeisen kymmenen vuoden aikana pistäytyä läheisimmässä veljesmaassamme. Ei edes kaikkein ”luotettavimmille” suomalaisille. Onhan tunnettua, että tässä jokin vuosi sitten eräs maamme tunnetuimpia kommu­nisteja, joka oli itse syntynyt Eestissä ja joka kyllä tavan takaa vieraili jopa Moskovassa saakka, ei saanut matkustaa entiseen kotimaahansa. Mistä tämä sitten lienee johtunut, sitä emme tiedä, mutta korkeintaan voimme syyt kuvitella ja ymmärtääkin.” Ilta-Sanomat 28.7.1955
  34. Kotka linna ühiskondlike organisatsioonide delegatsiooni viibimisest Tallinnas. ”Üle­liidu­lise Välismaaga Kultuurisidemete Pidamise Ühingu ja Tallinna avalikkuse kutsel viibis Eesti NSV-s Kotka linna (Soome) ühiskondlike organisatsioonide delegatsioon.” Sirp ja Vasar 29.7.1955
  35. Jutuajamine Kotka linna delegatsiooniga. Soomekeelne saade. Küsitleb Artur Ader. 18:37 min. Salvestatud Raadiomajas 23.7.1955. Eesti Raadio 31.7.1955, ERR arhiiv
  36. ”Soome delegatsioon Eestis!” Suomen lehdistä. Stockholms-Tidningen Eestlastele 31.7.1955
  37. Soomlaste delegatsioon rääkis hõimusuhetest. Vaba Eestlane, Toronto 3.8.1955
  38. Suomalaisten ensimmäinen askel Tallinnaan sotavuosien jälkeen. Kotkan kaupunginjohtaja R. Lindgren lehdellemme matkan vaikutelmista. Helsingin Sanomat 4.8.1955
  39. Fakt (Voldemar Kures), ”Ei saa mitte vaiki olla”. ”Soomlaste delegatsiooni külaskäiku Tallinna tõstetakse igas numbris suurelt esile, kusjuures on avaldatud rohkesti fotosid, kuidas näiteks Kotka linna delegatsiooni liikmed Anna-LIisa Tuominen ja Uuto Mäntari Nõmme rinnalaste kodus patsutavad mudilasi.” Stockholms-Tidningen Eestlastele 4.8.1955
  40. Fakt, Hõimusuhtlemise teater. Stockholms-Tidningen Eestlastele 7.8.1955
  41. Fakt, Kotka linnapea jutustab vabalt Eesti-muljeid. S-T Eestlastele 9.8.1955
  42. Tallinna laulupeole kutsuti külalisi ka Soomest. Meie Kodu, Sydney 11.8.1955
  43. K. R. Lindgren, Tallinnan matka m/1955. Kuva-Posti N:o 32. Valiolehdet Oy 11.8.1955
  44. Fakt, Soomlase muljeid Eestist. Vaba Eestlane, Toronto 17.8.1955
  45. Fakt, Mida soomlased nägid Eesti pealinnas. Vaba Eesti Sõna, New York 18.8.1955
  46. Fakt, Soomlaste muljeid Tallinnast. Meie Kodu, Sydney 1.9.1955
  47. Eestiläisvieraita Kymenlaaksossa. Enimmän ajan Kotkassa, mutta eilen he vierailivat Imatralla, Lappeenrannassa, Kouvolassa, Myllykoskella ja Inkeroisissa. Helsingin Sanomat 17.9.1955
  48. Tallinna linna delegatsioon jõudis tagasi Soomest. Harju Elu 24.9.1955
  49. Fakt, Porkkala-paugud. ”Meile on saadetud Helsingi suure pildileht ’Kuva-Posti’ number, millele Kotka linnapea K. R. Lindgren on kirjutanud artikli oma Eestis käigust ja lisanud neli fotot Tallinnast.” Stockholms-Tidningen Eestlastele, 11.10.1955
  50. Tallinn täis habemike pilte. Kotka linnapea oma reisist. Vaba Eestlane, Toronto 22.10.1955
  51. Nõukogude-Soome sõpruskuule pühendatud pidulik koosolek. Kolhoosi Tõde 10.12.1955
  52. Paul Ariste, Soome õpetlasi Tartu Riiklikus Ülikoolis. Tartu Riiklik Ülikool 9.3.1956
  53. Pühapäeva õhtupoolikul andis Soome Ringhääling erisaate eesti estraadimuusikast. Laule esitasid Silvia Urb ja Georg Ots. Saade helilindistati Tallinnas. Sirp ja Vasar 3.8.1956
  54. Välismaised külalised Eestis. Kaheksa päeva (17.–25. sept.) viibis Eestis külaskäigul Soome kultuuritegelaste delegatsioon. – Eesti NSV Kultuuriministeeriumi Raadioinformatsiooni Peavalitsuse juhataja L. Kaik ütles, et ka varem on siin, Raadiomajas, toimunud kohtumisi Soome esindajatega – Kotka linna delegatsiooniga, Soome Raadio töötajate [?] ja teistega, ning tervitas kohalviibijate nimel külalisi Soomest. Kodumaale Tagasipöördumise Eest, Berlin, nr 31, sept. 1956
  55. Külalised Soomest. Tartu Riiklik Ülikool 19.10.1956
  56. Soome üliõpilased Eestis. ETA / Nõukogude Õpetaja 20.10.1956
  57. Välisekskursantide tulv. Pärast kauaaegset täiesti suletud olekut on nüüd okupeeritud Eestisse hakatud sisse laskma ekskursioone ekskursioonide järele. Oktoobrikuu kestel viibis siin Jaapani ametiühingute delegatsioon ja Soome üliõpilased. – Pärnu töötajate delegatsioon (väljavalitud kommud) viibis Soomes Vaasa linna 350 a. juubelipidustustel. Vaba Eesti Sõna 25.10.1956
  58. Soome üliõpilased külastasid Eestit. Kodumaale Tagasipöördumise Eest, nr 33, okt. 1956
  59. Paul Ariste, Mõni sõna soome üliõpilastest. ”Olin Eesti NSV kultuurialal töötajate delegatsiooni liikmena 10 päeva Soomes. Et peale ühiste ürituste oli igal delegatsiooni liikmel võimalusi lähemalt tutvuda nende teaduse- ja kultuurialadega, mis isiklikult olid kõige lähemal, ei jätnud allakirjutanu muidugi käimata Helsingi ülikoolis. Tartu Riiklik Ülikool 23.11.1956
  60. K. Neeris, Mõningaid fakte ”Fakti” kohta. Kodumaale Tagasipöördumise Eest, nr 26, sept. 1957
  61. Georg Otsin konsertit. ”Hän esiintyy parinakin iltana ns. Kulttuuri­talolla. Alle­kirjoit­tanutkin kuulisi kovin mielellään suosikki­laulajaansa Otsia. Eiko hän voisi esiintyä yhtenä iltana esim. Konservatoriossa? Silloin eivät pääsy­lippu­tulot menisi yhteis­kuntaamme hajottavien kommu­nistien hyväksi.” Nimimerkki Epä­poliittinen musiikin­ystävä. Helsingin Sanomat 14.9.1957
  62. Kotka linna demokraatlike ühiskondlike organisatsioonide delegatsioon saabub Tallinna. Nõukogude Eesti № 33. September 1957. Kunstiliste ja Kroonikafilmide Tallinna Kinostuudio
  63. Tallinna saabus Kotka linna delegatsioon. Koosseisu kuuluvad Kotka linnapea hr. Kustaa Lindgren (delegatsiooni juht), pr. Aune Hurme, pr. Terttu Pylkkänen, hr. Kustaa Laaksonen ja hr. Heikki Brummer. Kodumaale Tagasipöördumise Eest, Berlin, nr 34, nov. 1957
  64. Külalised Soomest. Kodumaale Tagasipöördumise Eest, Berlin, nr 35, dets. 1957
  65. Pärnun valtuuskunta vierailee Vaasassa. ”Ensimmäinen virallinen kosketus kaupunkien välillä tapahtui pari vuotta sitten Vaasan viettäessä 350-vuotisjuhlaansa, jonka jälkeen Vaasan kaupungin edustajat suorittivat vastavierailun Pärnuun. Helsingin Sanomat 18.11.1958
  66. Ystävyyspäivät päättyivät Kotkassa. ”Istutettiin ystävyyspuu.” Helsingin Sanomat 8.7.1963
  67. Ystävyys, sõprus, družba. Kotka linn kandis 6. ja 7. juulil pidurüüd. Siin leidsid aset järjekordsed Soome – Nõukogude Liidu sõpruspäevad. – Aukohtadel istus Nõukogude Liidu delegatsioon, keda juhtis NSV Liidu Ülemnõukogu Presiidiumi esimehe asetäitja, Eesti NSV Ülemnõukogu Presiidiumi esimees A. Müürisepp. Tõe Hääl, nr 24, juuli 1963
  68. Tallinn, Kotka : 30 sõprusaastat. 30 ystävyyden vuotta. Kotkan kaupunki 1985
  69. Kustaa Lindgren 5.12.1893–31.1.1979. Helsingin Sanomat 1.2.1979
  70. Voldemar Mellik, ”Kalurid” (kips, 1947). Sirp ja Vasar 13.6.1980
  71. T. Ojaveski, A. Põldmäe & M. Puust, 130 aastat eesti laulupidusid. Talmar & Põhi 2002
  72. Ühekäelise Lenini saladus ehk Tallinn–Kotka 50. ETV 20.11.2005, ERR arhiiv. Viron television 50-vuotisohjelma ei kerro laajemmin vuoden 1955 matkasta, mutta leimaa Kotkan valtuuskunnan johtajan: ”Lepingut ette valmistama sõitis eeskujulik seltskond, eesotsas Kotka napsulembelise linna­pea Kustaa Rudolf Lindgreniga.” = ”Sopimusta lähti valmiste­lemaan edustava seurue johtajanaan Kotkan juopotteleva kaupungin­johtaja Kustaa Rudolf Lindgren.” – Selostajan äänen jälkeen entinen valtuuston puheen­johtaja Antero Anttila kertoo kaskunomaisesti (alk. 31:30 min), miten valtuus­kuntaan kuuluivat ”vodkan käyttöön hyvin ihastuneen” kaupungin­johtajan ohella tiukkaa kuria pitäneet rouvat Terttu Pylkkänen ja Anna-Liisa Linkola. Tosiasiassa Pylkkänen kuului Kotkan valtuus­kuntaan vuonna 1957 ja Linkola vuonna 1960. Lindgren jäi eläkkeelle vuonna 1958, eivätkä mainitut tehneet Anttilan kaupunkitarinaan sopivaa ystävyysmatkaa.
  73. Oliver Pagel, Tulus äri Moskvale: valuuta teenimine Soome välisturismilt Eesti NSV-s aastatel 1965–1980. Ajalooline Ajakiri – The Estonian Historical Journal 1-2/2015
  74. Oliver Pagel, Eesti NSV turistid Soomes aastail 1955–1980. Tuna 3/2016