Ivan Triesault – Hollywoodin kuuluisin virolainen

Kirjoittanut: Pekka Linnainen 21.5.2018

Amerikkalaisten klassikkoelokuvien ystävät tuntevat hänen kasvonsa. Hän päättää Alfred Hitchcockin vakoojaelokuvan Notorious – Kohtalon avain (1946) kuolemaa enteilevin sanoin: ”Alex, voisitko tulla sisään? Haluaisin jutella kanssasi.” Agentti Devlin (Cary Grant) on juuri pelastanut rakastamansa Alician (Ingrid Bergman) ja jättänyt tämän natsipuolison talon eteen odottamaan kohtaloaan.

Elokuva tapahtuu Rio de Janeirossa, jossa Alex Sebastian (Claude Rains) johtaa natsivehkeilijöiden ryhmää. Hitchcockin kokoaman pöydän ääressä istuu jännittävä kokoelma eurooppalaisia näyttelijöitä, kuten natsi-Saksassa kurittomasti käyttäytynyt Reinhold Schünzel. Mutta kuka onkaan tuo armoton herrasmies Eric Mathis, joka ylläpitää ryhmän sisäistä kuria ja saattaa ystävällisesti hymyillen kuolemaan salaisuuksia vain muutamalla sanalla lipsauttaneen kumppaninsa?

Hän oli Ivan Triesault, nimestään huolimatta täysiverinen hiidenmaalainen, jonka syntymästä tulee heinäkuussa kuluneeksi 120 vuotta. Hän on Hollywoodin historian menestynein virolainen näyttelijä, mutta yhä varsin tuntematon myös kotimaassaan. Triesault esiintyi 1940- ja 1950-luvuilla sivurooleissa useiden Yhdysvaltain tunnetuimpien näyttelijöiden rinnalla.

Ivan Triesault, Kirk Douglas ja elokuvailmaisun oppitunti

Hiidenmaalaisen rooleista epäilemättä muistetuin on Eric Mathis, jonka kasvoja Hitchcock käytti pelon välineenä. Loistoroolinsa – näin totesi elokuvahistorioitsija Peter von Bagh – hän teki kuitenkin veteraaniohjaajan roolissa Vincente Minnellin hurjassa melodraamassa Särkyneitten haaveitten kaupunki (The Bad and the Beautiful, 1952).

Tämä elokuva on Hollywoodin unelmatehtaan menestyksen ja raadollisuuden oppitunti, jonka henkilöhahmoilla on tunnistettavat esikuvansa, Triesaultin roolissa ilmiselvästi legendaarinen ohjaaja Erich von Stroheim. Elokuvailmaisun ammattimies torjuu tuottaja Shieldsin (Kirk Douglas) vaatimukset sanoilla, joiden ajankohtaisuus ei vaikuta huvenneen: ”Elokuva, jossa on vain kohokohtia, hajoaa kuin helminauha vailla lankaa.”

Triesaultin ja Douglasin kipakka sananvaihto antoi pikatiivistyksen ohjaajan työn kaksijakoisuudesta viihdeteollisuuden liukuhihnalla. Niinpä sen avulla myös ohjaaja Martin Scorsese avasi ja vei asiaan lähes nelituntisen ”matkansa amerikkalaiseen elokuvaan”, jonka Suomen TV1 esitti tuoreeltaan joulukuussa 1995: A Personal Journey with Martin Scorsese Through American Movies.

Juhan Treisalt, hiidenmaanlaisen perheen kuopus

Ivan Triesault syntyi Venäjän juliaanisen kalenterin mukaan 1. heinäkuuta 1898 ja merkittiin Tallinnassa saksankieliseen kirkonkirjaan etunimillä Johann Constantin. Gregoriaanisen kalenterin mukaan hän syntyi 13. heinäkuuta, vaikkakin Amerikan asiakirjoihin vaikuttaa pujahtaneen jo maahan saapuessa jälkimmäinen päivä 14. heinäkuuta.

Isän nimi oli Juhan Treisalt ja tällä nimellä myös hänen kuopuksensa sittemmin viron kielellä tunnettiin. Molemmat vanhemmat olivat syntyisin Hiidenmaalta, mutta avioiduttuaan muuttaneet Tallinnaan, jossa isä pääsi mestariksi Lutherin huonekalutehtaaseen ja äiti kotiapulaiseksi herrasperheeseen.

Poika oli 5-vuotias, kun isä hukkui purjeveneen kaaduttua Tallinnanlahdella ja perheen kolme lasta jäivät äidin vastuulle. Kymmenen vuotta vanhempi Julius-veli teki töitä Voltan sähkökonetehtaassa ja kahdeksan vuotta vanhempi Amanda-sisar kotiapulaisena, kunnes kumpikin lähti etsimään parempaa elämää New Yorkista, jonne veli suuntasi vuonna 1909 ja sisar kolme vuotta myöhemmin.

Tallinnan köyhäinkoulusta Siperian halki Amerikkaan

Opintiensä Juhan aloitti Roosikrantsi-kadun köyhäinkoulussa ja jatkoi vielä muutaman vuoden kaupungin alakoulussa, kunnes pääsi 14-vuotiaana oppipojaksi Reichmannin vaatturinliikkeeseen, jonka ilmeikäs kulmatalo on säilynyt ja suosittu kuvauskohde, vaikkakin sitä isännöi nyt Venäjän lähetystö. Hän pääsi myös avustajaksi Saksalaiseen teatteriin, jonka rakennus tunnetaan nykyään Draamateatterina. Juhanin tuli auttaa järjestelytöissä ennen ja jälkeen näytännön.

Palkka oli 25 kopeekkaa näytännöltä, mutta vapaalippuja tuli runsaasti, mikä tarjosi Juhanille tilaisuuden seurata ja oppia teatteri-ilmaisua. Joskus hänet saatettiin myös panna lavalle täyttämään jotain pikkuosaa, jolloin palkka nousi jopa 50 kopeekkaan. Tällöin hänen kasvonsa ensi kerran maskeerattiin, minkä hetken kokemusta tuoksuineen hän piti perustana koko elämänuralleen.

Juhan ryhtyi myös opiskelemaan englannin kieltä, sillä hän halusi seurata veljeään ja sisartaan Amerikkaan. Sinne häntä kannusti myös teatterikärpänen sekä uhkaava neljän vuoden varusmiespalvelus Venäjän armeijassa. Tallinnasta hän suuntasi New Yorkiin jouluaattona vuonna 1915. Juhanilla ei ollut minkäänlaisia henkilöpapereita, joten hänen tuli tehdä matkansa länteen idän kautta. Hyvällä onnella ja neuvokkuudella hän saapui Yhdysvaltain maaperälle jo huhtikuussa 1916.  Vladivostokissa hän oli pestautunut kansimieheksi Japaniin liikennöivälle rahtilaivalle. Täältä hän pääsi vastaavasti amerikkalaisella laivalla Hongkongin kautta Seattleen.

Yhdysvaltain maahanmuuttoviranomaisilta Treisalt sai viimein itselleen henkilötodistuksen. Laivalta erorahana saatujen kultadollarien ansiosta hän saattoi heti jatkaa junalla itärannikolle, New Yorkin osavaltioon, jonka rajan hän ylitti yhdeksän päivän kuluttua. Taskussa oli vielä 15 senttiä ja matka kestänyt vain neljä kuukautta. Se ei ollut maailmansodan riehuessa lainkaan kehno saavutus, arveli hiidenmaalainen.

Julius Treisalt järjesti veljensä metallitehtaaseen Pittsburghissa, jossa tämä työskenteli puoli vuotta kahden ja puolen dollarin päiväpalkalla. Päämäärät pysyivät teatterin maailmassa ja Juhan lähti etsimään tilaisuutta New Yorkista. jossa hän pääsi Yale Clubin hissipojaksi ja myös avustajaksi Metropolitan-oopperaan.

Vuonna 1917 hän sattui kuulemaan, että oopperan venäläinen balettimestari Mihail Fokin, kuuluisa ”Kuolevan joutsenen” koreografi etsi tanssijoita. Jo seuraavana päivänä Juhan pääsi harjoituksen väliajalla osoittamaan Fokinille, että hän osaa kasakkatanssia. Hän sai paikan, vaikkakin sellaisella näyttämötaiteen osa-alueella, jota oli tuskin edes kuvitellut.

Broadwayn valomainos syttyy ja synnyttää Ivan Triesaultin

Fokin lopetti jo kuukauden kuluttua, mutta Treisalt jatkoi baletin parissa esiintyen Vaudeville-teattereissa ja sai Broadwayllä vähitellen puheroolejakin. 1920-luvun puolivälissä hän pääsi teatteriryhmän mukana kiertueelle Eurooppaan ja opiskeli myös näyttämötaidetta Lontoossa. Baletti pysyi kuitenkin sotavuosiin saakka Treisaltin päätyönä joko tanssijana, teatterien tanssinjohtajana tai omien tanssiryhmien vetäjänä. Hän erikoistui myös pantomiimiin. 1930-luvun lama iski teattereihin, mutta ei niinkään Treisaltiin, jolla riitti töitä myös kesäteattereissa ja radiokuunnelmissa.

Taiteilijan nimi etsi muotoaan. Vuoden 1921 vihkitodistuksessa hän on Jack K. Triesalt, käyntikorteissa taas luki John K. Triesalt. Viron passihakemuksen hän allekirjoitti vielä kaksi vuotta myöhemmin Juhan Treisaltina. Lopullisen nimensä hän näki ensi kerran Broadwayn mainosvaloissa, joissa mainosmestari oli ääntämistä helpottaakseen käyttänyt hänen silloista liikanimeään, Juhanin venäjänkielistä muotoa Ivan ja muotoillut sukunimen kirjoitusvirheenä Triesaultiksi. Ehkä sävyltään venäläis-ranskalainen nimi antoi myös taiteen maailmassa olennaista uskottavuutta ja kiinnostavuutta.

Esimmmäinen suuri rooli, marsalkka Tuhatševski, Ensimmäinen maailmasota toi Treisaltin Yhdysvaltain itärannikolle, toinen maailmansota lähetti Triesaultin länsirannikolle. Hollywoodin filmituotantoihin hänet löysi unkarilaissyntyinen, elokuvasta Casablanca tunnettu ohjaaja Michael Curtiz, joka oli vuonna 1942 New Yorkissa etsimässä uusia kasvoja elokuvaan Tehtäväni Moskovassa (Mission to Moscow, 1943). Hän näki Triesaultin teatterin lavalla ja tarjosi tälle siltä istumalta marsalkka Mihail Tuhatševskin roolia. Kyseessä oli kuuluisin Stalinin näytösoikeudenkäynneissä tuomittu ja teloitettu sotilaskomentaja.

Triesault ei toki päässyt filmin alkuteksteihin, mutta kylläkin näyttävästi mainostraileriin. Kulminaatiohetkiin kuuluu kohtaus, jossa hän tunnustaa olevansa ”Saksan ja Japanin etuja ajavan trotskilaisen salaliiton sotilaallinen johtaja”. Elokuvan keskushenkilö on Yhdysvaltain tuolloinen Moskovan-suurlähettiläs Joseph E. Davies, josta esittää Walter Huston. Marsalkka pidätetään hänen aitiostaan kesken balettiesityksen. Yksi tuoleista jää odottamatta tyhjäksi.

Lähettiläs vakuuttuu omakohtaisesti Stalinin hyväntahtoisuudesta, neuvostokansan onnellisuudesta ja Suomen syyllisyydestä talvisotaan. ”Uskon, että teidät kirjoitetaan ihmiskunnan historiaan suurena rakentajana”, hän toteaa Stalinille. Kyseessä oli yksi niistä sota-ajan elokuvista, joita Hollywood tuotti selittämään kansalle ”epäpyhää liittoa” kommunistisen Neuvostoliiton kanssa. Tilaus Warner Brothersille tuli korkealta, sillä itsensä presidentti Franklin Delano Rooseveltin kerrotaan osallistuneen filmin valmisteluun.

Triesault ja Hollywoodin Stalin saapuvat Suomen valkokankaille

Tehtäväni Moskovassa tuli Suomessa ensi-iltaan vaaran vuosina 13. syyskuuta 1945, lähes 2,5 vuotta Washingtonin ensi-iltansa jälkeen. Filmiä mainostettiin ”paljastuksilla, jotka ovat hämmästyttäneet maailmaa”. Ensimmäiset kymmenen päivää sitä esitettiin maan suurimmassa elokuvateatterissa, Helsingin Kaisaniemenkadun Metropolissa, ja sen jälkeen vielä viikon verran Hakaniemen Tähdessä. Marraskuussa ”paljastuksia” jatkoi Robert Taylorin tähdittämä Laulu Venäjästä (Song of Russia, 1943), jossa Triesault näytteli komissaaria. Suomen televisiossa kumpaakaan ei ole esitetty.

Nykykatsojaa kummastuttavat propagandafilmit avasivat portteja uusiin rooleihin, jotka jättivät Triesaultin pysyvästi Hollywoodiin. Suomalainen teatteriyleisö saattoi nähdä hänet kolmessa pikkuroolissa jo alkuvuonna 1945.

Ensimmäisenä saapui valkokankaille helmikuussa Errol Flynnin elokuva Hän kaatui kunnialla (Uncertain Glory, 1944), jossa Triesault esitti Ranskan vastarintaliikkeen sabotööria. Huhtikuussa nähtiin Puolan sotakohtaloa kuvannut, Frédéric Chopinin musiikin säestämä Jäähyväiset menneisyydelle (In Our Time, 1944). Elokuussa oli vuorossa ”sensaatioelokuva koplasta joka varasti kansakunnan” Hitler ja kumpp. (The Hitler Gang, 1944), jossa Triesault esitti natsismin vastustajaa, keskitysleirille joutunutta pastori Martin Niemölleriä.

Seuraavana vuonna Triesault nähtiin Chopinin isänä elokuvassa Suuri unelma (A Song to Remember, 1945), joka tuli täällä ensi-iltaan marraskuussa 1946. Roolina hänellä oli useamminkin historian hahmo, joista mainittakoon Ison-Britannian kuningas Yrjö II, Rooman keisari Nero ja olympialiikkeen isä Pierre de Coubertin.

Varsinaiseksi leipälajiksi Triesaultille muodostuivat kuitenkin korkeammat upseerit ja Notoriuksen leimaamat kohteliaat, mutta armottomat ”herrasmiesnatsit”, jollaisena hän sai jahdata myös Marlene Dietrichiä sävelmästään tunnetussa vakoojaelokuvassa Kultaiset korvarenkaat (Golden Earrings, 1947).

Herrasmies Triesault oli myös hovimestarina Marilyn Monroen, Lauren Bacallin ja Betty Grablen tähdittämässä elokuvassa Kuinka miljonääri naidaan (How to Marry a Millionaire, 1953).

Triesault jatkoi filmiuraansa yli 70-vuotiaaksi, viimeisinä vuosinaan televisiosarjoissa Bonanzasta Batmaniin. Kotimaassaan hän kävi ainakin kerran 1960-luvun alkupuolella – junalla, kuten sieltä lähtikin. Hän kuoli Los Angelesissa sydämen vajaatoimintaan 3. tammikuuta 1980.

Internet Movie Database (IMDb) -portaali laskee Triesaultin esiintyneen 126 roolissa. Suomalaisista vertailuksi sopinee Impilahdella syntynyt Taina Elg, jolle kertyy kolmekymmentä roolia. Albert Salmi teki jopa 165 roolia, mutta hän oli alkuperäisasukas, Finntownin poika Brooklynista.

Rooleja voi toki olla enemmän. Kirjoituksen sivutuotteena IMDb sai tiedot Encyclopedia Britannican vuonna 1970 kouluille tuottamasta lyhytfilmistä The Lady, or the Tiger? – Kyseessä oli ajan hengen mukainen psykedeelinen versio Frank Stocktonin jo vuonna 1882 kirjoittamasta kasvatuksellisesta sadusta, jossa kuninkaan rooli jäi oletettavasti 72-vuotiaan Ivan Triesaultin viimeiseksi.

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisäinfo

JAA JAA JAA

Aiheeseen liittyen