Maamme-laulu ja kadonneen kerto­säkeen tapaus

”Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu”, näin sanotaan, mutta eihän se ole totta. Toinen lauletaan kerraten säkeitä ja toinen ei. Niinpä virolainen voittaja saattaa palkintokorokkeella kuulla Suomen kansallislaulun – ja päinvastoin. Mistä moinen on peräisin ja kuka siitä kantaa vastuun? ^{1 2 3 4}

Tapaus vaatii salapoliisityötä. Alustavasti epäilyksenalaisia asiassa ovat journalisti Johann Voldemar Jannsen Tartosta, urkuri Heinrich Hermann Wächter Viipurista ja maanmittari Isak Johan Inberg Hämeenlinnasta. Jäljet vievät 150 vuoden päähän ja Viron ensimmäisille laulujuhlille.

Avunannosta tutkittavana ovat myös yliopistomiehet Yrjö Koskinen ja Julius Krohn. Ensin mainittu on käynyt Tartossa kesäkuussa 1867 viettäen aikaa kansallismielisessä Jannsenin perheessä. Mukanaan seuranneen Krohnin väitetään tällöin opettaneen Lydia-tyttärelle, myös Koidulana tunnetulle, Maamme-laulun sävelmän ja jättäneen hänelle sen suomenkieliset sanat. Suomeen palattuaan Koskinen on osoittanut perheelle postilähetyksiä, mm. nuotistoja, samoin Viro-kiihkoisena tunnetulle Carl Robert Jakobsonille.^{5 6 7}

Jannsenit olivat pyytäneet vieraaltaan suomalaisia neliäänisiä mies­kuoro­lauluja laulujuhlien tarpeisiin, Jakobson myös sävelmiä lukukirjansa runoihin. Johto­langat vievät Koskisen postittamiin nuotteihin. Jäljittyvätkö niistä ne, joista Jannsen sovitti Viron tulevan kansallis­laulun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm? Jos ne tulivat Koskisen postissa, vaihtoehdot jäävät vähiin. Ennen laulujuhlia ehdittiin suomeksi julkaista vain kaksi neliäänistä, ”maallista” laulukirjaa – ja Maamme-laulun sisälsi kumpikin.^{8 9}

Kartanpiirtäjä epäiltynä todennäköisin perustein – urkurista aihetodisteita

Suomenkielinen lauluharrastus oli 1800-luvun puoliväliin saakka kirkollista ja lukkarivetoista, eivätkä nuottikirjat sisältäneet iloluontoisia, maallisia – tai edes isänmaallisia lauluja. Ensimmäinen suomen­­kielinen ja neliääninen mieskuoroille tarkoitettu lauluvihko Moniäänisiä lauluja Nuorisolle julkaistiin vuonna 1862. Sen kokosi tunnettu kartografi I. J. Inberg käyttäen tekijänimeä I. J. Iltanen. Kokoelman avasi Oulun kappalaisen Johan Bäckwallin vuonna 1857 kääntämä Maamme-laulu.^{10 11 12 13 14 15 16 17 18}

Toinen ennen laulujuhlia kuoroille julkaistu nuottikirja oli Kokous Neliäänisiä Lauluja, jonka Viipurin ruotsalais-saksalaisen Pietari-Paavalin kirkon urkuri ja kaupungin koulujen musiikin­opettaja Heinrich Wächter kokosi vuonna 1867. Maamme-laulu sisältyi Aleksanteri Rahkosen käännöksenä vuodelta 1865.^{19 20 21 22 23}

Kirjallisuus­historioitsija Aino Undla-Põldmäe kirjoitti vuonna 1970 artikkelin Koidulan Suomen-suhteista, jossa hän sivusi Jakobsonin Kurgjan maatilalta löytämiään tekstejä ja nuotistoja. Joukossa oli Wächterin kokoelma, jonka tutkija oletti saaduksi Koskiselta. Ansiokas artikkeli luovi taitavasti sensuurin aalloilla:

Wächterin toimittaman kokoelman ensimmäisestä vihkosta löytyvät muun muassa Oksasen ”Suomen valta” (Franz Abtin sävelmä), joka laulettiin ensimmäisten laulujuhlien kuorokilpailussa, ja Runebergin ”Vårt land” suomenkielisenä käännöksenä – ”Maamme”. ^{24 25}

Kilpailulaulun osalta Undla-Põldmäe merkitsi lähteekseen arkeologi J. R. Aspelinin matkakertomuksen Uudessa Suomettaressa, jonka mukaan Nouse, riennä, Suomen kieli esitettiin ”virolaisessa mukaelmassa hra Jannsenilta”. Aspelinin lehtijuttu on olettavasti ainoa lähde ”mukaelman” olemassaolosta, mihin viittaa myös toteamus: ”Vironkielisiä sanoja ei ole tähän mennessä onnistuttu löytämään.” ²⁶

”Deutschland, Deutschland über alles” johdattaa virhepäätelmiin?

Ratkaisu ei ollut kuitenkaan sanoissa, vaan sävelmässä, jonka Franz Abt oli kirjoittanut Hoffmann von Fallerslebenin vuonna 1841 kirjoittamaan runoon Lied der Deutschen eli Saksalaisten laulu. Se sisältyi Badenin Lahrissa vuonna 1867 julkaistuun laulukokoelmaan. Ilmeisesti se miellytti heti Wächteriä, joka sovitti sen vielä samana vuonna A. Oksasen eli August Ahlqvistin runoon Suomen valta.^{27 28}

Kokeileva, uusi sävelmä sopii kuorokilpailuun, mutta tällöin Aspelin olisi ehkä maininnut säveltäjän nimenkin. Mahdollisesti hän tunnisti Abtin teoksen sijaan Joseph Haydnin vuonna 1797 kirjoittaman Habsburgien keisarihymnin eli nykyisen Saksan kansallislaulun sävelmän, jonka mittaan Hoffmann von Fallerslebenin itse runonsa soinnutti. Samoin riimittivät omat runonsa Suomen valta ja Eestimaa käib üle kõige hänen innoittamansa Ahlqvist ja Jannsen – vieläpä samana vuonna 1860. Yhteisestä esikuvasta ja sävelmästä huolimatta nämä laulu­runot olivat itsenäisiä tekstejä.^{29 30 31 32 33 34}

Saksalaisten laulu innoitti myös säveltäjiä ja sille oli Viron laulujuhliin mennessä kertynyt jo puolen­sataa sävelmää, yhtenä Abtin teos. Haydnin sävelmä kuitenkin piti pintansa ja pitää yhä, vaikka laulu on supistunut kolmanteen säkeistöön. Suomen valtaa se kaiutti uusiin tasavaltaisiin oloihin saakka, joiden myötä sen tuli jättää paikkansa Emil Genetzin vuonna 1905 kirjoittama sävelmälle.^{35 36}

Jos Undla-Põldmäe olisi saanut käyttöönsä Inbergin kokoelman, hän olisi löytänyt siitä Suomen vallan Haydnin sävelmällä ja epäilemättä oivaltanut, että ”mukaelma” oli Eestimaa käib üle kõige. Emme tosin voi olla varmoja, kuuliko Aspelin sen Abtin vai Haydnin sävelellä. Jannsen tunsi ja varmaan arvostikin Abtin tuotantoa, josta Iltakellot (Die Abendglocken rufen) esitettiin laulujuhlilla vaikuttavalla paikalla ennen kahta Aleksander Kunileidin alkuperäistä virolaista sävelmää ja Venäjän keisarihymniä.

Aspelinin lehtiartikkeli saattoi vahvistaa Undla-Põldmäen olettamusta, että Jakobsonin jäämistön nuotit olivat myös Jannsenien käytössä. Ehkä se johti myös käsitykseen, että he tunsivat Vårt Landin vain suomennosten – ja varsinkin Wächterin mieskuorovihkon – pohjalta. Välikielenä suomi ei ollut kuitenkaan välttämätön, sillä esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinoista saatiin jo 1850-luvulla kolme kilpailevaa ja toki avausrunon sisältävää ruotsista tehtyä saksannosta. Edelle ehti Heinrich Julius Heintze, joka käänsi suomalaisen isänmaan­laulun, Finnisches Vaterlandslied, vuosikirjaan Illustrirter Kalender für 1850. Saksannos julkaistiin myös Helsingissä apukamreeri Fabian Rabben kustantamana ja SKS:n painamana jo vuonna 1851.^{37 38 39 40 41 42 43 44}

Savolaisen laulu kiristää silmukan…

Viron ensimmäiset laulujuhlat olivat kolmipäiväiset. Ensimmäinen päivä oli varattu hengellisille lauluille, toinen maallisille ja kolmas edellä kerrottuun kuorokilpailuun. Maallisten laulujen konsertissa, paikallisen kalenterin mukaan 19. kesäkuuta 1869 – suomalaisessa kalenterissa 1. heinäkuuta – kuultiin Viron tulevan kansallislaulun ohella myös Karl Collanin säveltämä Savolaisen laulu.⁴⁵

Koidula käänsi laulun Ahlqvistin alkuperäistekstin 1., 2., 9. ja 10. säkeistön pohjalta alkusanoilla Mu meeles seisab alati, jotka jäivät myös sen nimeksi. Lähdenuotisto oli neliääninen, kuten Jannsenin maaliskuussa 1869 Koskiselle lähettämä kiitoskirje osoittaa:⁴⁶

Teitä ehkä kiinnostaa saada tietää, että juhlamarssiksi tuli valituksi yksi Teidän hyväntahtoisesti meille lähettämistänne suomalaisista kvartettilauluista: Collan: ”Mun muistuu mieleheni nyt etc.” –

Undla-Põldmäe näki vaivaa, mutta ei löytänyt kiitosta vastaavaa nuotistoa. Hän mainitsee vain Wächterin vuonna 1864 kokoaman 50 Koulu-Laulua, mutta siinä laulu oli kaksiääninen ja kolmesta säkeistöstäkin vain ensimmäinen vastasi käännöstä.⁴⁷

Nuottiviivastot antavat lopullisen tuomion – tai eivät annakaan…

Wächterin Neliäänisissä on 35 kuorolaulua, mutta ei Savolaisen laulua. Sen sijaan Jannsenin kiitosta ja Koidulan käännöstä vastaa Inbergin kokoelma, johon Savolaisen laulu sisältyy sekä neliäänisenä että kaikkien 11 säkeistön kera. Nuotisto sisältää 18 laulua: Maamme-laulun ja Savolaisen laulun ohella Aspelinin muistaman Suomen vallan Haydnin sävelmällä. Maamme-laulun nuotit on jaettu viivasto­riveille täsmälleen samoin kuin Mu isamaa, mu õnn ja rõõm laulujuhlien vihkossa, mikä herättää ajatuksen, että Jannsen käytti Savolaisen laulun ohella Inbergin nuotteja myös hymnissä.^{48 49}

Tarkemmin verratessa Inbergin nuoteista löytää muutaman eron. Niissä Jannsen näyttää seuraavan Fredrik Paciuksen alkuperäisiä nuotteja, joilla oli toki ollut 20 vuotta aikaa ehtiä Tarttoon. Osuva vaihtoehto – yhden nuotin erolla – olisi Wächterin Neliäänisten sijaan hänen jo vuonna 1856, Saimaan kanavan avajaisjuhlien alla painattamansa Russische und Finnische Volks-Hymne, joka sisälsi Venäjän ja Suomen ”kansanhymnit” mies- ja sekakuoroille. Tekstit olivat vain saksaksi ja Vårt Landin säkeistöt peräisin Ida Mevesin vuonna 1852 kääntämistä Vänrikki Stoolin tarinoista.^{50 51 52 53}

Säkeistöt päättyvät eri sovituksissa mitättömin eroin, eikä niiden pohjalta voi sanoa, käyttikö Jannsen tiettyjä vai useampia nuotteja. Huomattavaa on, että hän kiitti Koskista erityisesti vain Savolaisen laulusta ja mainitsi nimeltä Collanin, muttei Paciusta. Kuitenkin Jannsenin voidaan olettaa olleen perillä Vårt Landin asemasta Suomessa. Esimerkiksi tallinnalainen Revalsche Zeitung ja tartto­lainen Dörptsche Zeitung kutsuivat laulua jo elokuussa 1863 – Aleksanteri II:n vierailtua Suomessa – nimellä das finnländische Nationallied, ”suomenmaalainen kansallislaulu”.^{54 55 56 57 58}

Sävelmää voitiin hyvinkin ajatella laulujuhlille jo ennen fennomaanien vierailua, mutta toki se antoi tukea. Keskustelupiirissä Krohn tunsi Inbergin nuotiston, sillä sisälsihän se hänen Sotamiesten laulunsa (No miekat, miehet naulahan), ja hän oli arvostellutkin sen tuoreeltaan vuonna 1862. Toisaalta, vaikka Wächterin Neliääniset ilmestyi vasta miesten palattua kotiin, Krohn oli ollut tekemisissä hänenkin aikaisempien vihkojensa kanssa. Wächter oli myös tuttu vieras Kiiskilän hovissa, Krohnien suku­kartanossa, jonka musiikki-illoissa hän soitti kvartetissa Krohnin isän kanssa.^{59 60 61 62 63}

Tutkintalinja vie Krohnin musiikinopettajaan

Joka tapauksessa nuotistot osoittavat, ettei Jannsen ole poistanut eikä edes voinut poistaa kertauksia, sillä kertaus­merkit puuttuivat nuoteista alkuaankin. Hän seurasi nuotteja uskollisesti. Moittia ei sovi Inbergiä eikä Wächteriäkään, kun jälkiosien kertausta ei ole alkuperäisissä Paciuksen miesäänille sovittamissa nuoteissakaan, joista hän harjoitutti Vårt Landin ensiesitykseen Flora-juhlassa 13. toukokuuta 1848 ja jotka itse J. L. Runeberg samana vuonna liitti Vänrikki Stoolin tarinoiden ensipainokseen.^{64 65}

Tutkimuslinja kääntyy Heinrich Wächteriin, joka saapui Viipuriin keväällä 1845 ja vaikutti kaupungissa laulunopettajana elämänsä loppuun. Mahdollisesti hänen opetustaan nauttivat myös Viipurin lukiosta ylioppilaiksi päässeet Julius Krohn, Aleksanteri Rahkonen ja Kaarlo Slöör. Kolmikko kuului ”viiteen vänrikkiin”, työryhmään, joka riimitti Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen kokonais­suomennoksen ja myös ne sanat, jotka vakiintuivat Maamme-lauluun – oletettavasti samat, jotka Krohn jätti Koidulalle.^{66 67}

Alusta alkaen Wächter opetti myös Behmin koulussa, sisä­oppi­laitoksessa, joka avattiin vuonna 1853 koulimaan Pietarin varakkaiden saksalais­perheiden poikia. Laulun- ja soitonopetus oli korkeatasoista. Syyskuussa 1856 Saimaan kanavan avajaisissa Behmin kuoropojat soudettiin kanavan saareen, jossa he esittivät Venäjän ja Suomen hymnit höyrylaivalla ohi lipuville arvovieraille. Heitä johti – Wächterin Volks-Hymne-nuoteista – pari viikkoa aiemmin Leipzigista toiseksi musiikin­opettajaksi saapunut Richard Faltin, tuleva Paciuksen seuraaja Helsingin yliopiston musiikin­opettajana.^{68 69 70 71 72 73}

Sivuhaara Viipurista Hiidenmaan kautta Tarttoon?

Behmin koulun opettajakuntaan liittyi kaksi vuotta ennen Faltinia hiidenmaalainen Gustav Felix Rinne, joka oli Tarton yliopistosta valmistunut Reigin kirkko­herran poika – ja koulun perustajan Karl Gottlieb Behmin tuore lanko. Hän oli teologi, mutta sai Wächterin ja Faltinin työtoverina hyvät valmiudet myös musiikki­kasvatukseen. Vuonna 1860 Rinne palasi isänsä seurakuntaan apulais­papiksi ja ryhtyi herättämään kotisaarensa laulu­harrastusta. Hän perusti Reigiin kirkkokuoron, jonka kehittyi nopeasti ja toi esikuvana kuorot myös muihin Hiidenmaan seurakuntiin.^{74 75 76 77 78}

Vuonna 1865 Rinne seurasi isäänsä Reigin kirkkoherrana ja kirjoitti esipuheen ”maarahvaan laulajille” kokoamaansa vihkoon 32 Laulo nelja heälega laulda, johon sisältyi nuottiopetusta ja 32 neliäänistä kuorolaulua. Viimeisenä vihkossa oli kuuden säkeistön mittainen Hiomaa- ehk issamaa-laul, jonka pastori sanoitti Behmin koulun opettajana tutuksi tulleeseen Paciuksen sävelmään.^{79 80 81 82}

Maallisia lauluja vihkoon pääsi vain kaksi: Hiidenmaan laulun ohella Venäjän keisarihymni, joiden sekakuoro­sovitukset Rinne lainasi kollega Wächterin vuoden 1856 Volks-Hymne-vihkosta.⁸³

Sittemmin Hiidenmaan hymniksi kutsutun laulun teksti on herättänyt aika ajoin kiistaa mahdollisena J. V. Jannsenin esikuvana Viron kansallislaulun sanoille.^{84 85 86 87 88}

Joka tapauksessa Rinne painatti 72-sivuisen nuotistonsa Tartossa vuonna 1868 samassa H. Laakmannin painossa ja saman sensuurin hampaissa kuin juhlajärjestäjä laulu­seura Vanemuine omansa. Hengellisenä sensorina toimi Adalbert Hugo Willigerode,  jonka kaukoviisas Jannsen kutsui myös laulu­juhlien järjestely­toimikunnan johtoon. Hän siunasi osaltaan Rinnen vihkon 15. marraskuuta 1867 ja Jubeli­piddo-Laulud -ohjelmavihkon 29. huhtikuuta 1869.

32 Laulon julkaisu venyi kevättalveen 1869. Jannsen julkaisi ensimmäisen mainoksen Eesti Postimees ‑lehdessään 19. maaliskuuta, mutta ei kirjoittanut siitä uutisissaan. Ajan mittapuulla hyvin erottunut ilmoitus rakennettiin oletettavasti Laakmannin painossa, jossa lehteäkin painettiin. Kvartettilauluja etsineen Jannsenin voisi olettaa kiinnostuneen hankkeesta jo tuotantovaiheessa ja yleensäkin olleen ajan hermolla kaikesta, millä hän voisi edistää vironkielistä kuorolaulua – myös Rinnen yhteyksistä Viipurin musiikkipiireihin. Joka tapauksessa Venäjän hymnin ohella nuotistojen toinen yhteinen sävelmä, Beethovenin koraali Jumalan kunnia luonnossa oli itsenäinen käännös ja sovitus.⁸⁹

Rinnen nimi kuulostaa suomelta, mutta suvun ­juuret juontavat Keski-Saksan Hildesheimista. Suomen-siteet alkavat vasta Ida-sisaresta, kotiopettajasta, joka avioitui Viipuriin vuonna 1854 ja jolta kolera vei puolison kolme vuotta myöhemmin. Ida Behm jatkoi miehensä koulun omistajana kymmenen vuotta – hoitaen talouden ja opettaen itse katekismusta – sekä johti sen jälkeen saksalaista tyttökoulua vuosina 1870–1888.^{90 91 92 93 94 95 96 97}

Suhteet Viipurin saksalaisperheisiin olivat lämpimät. Rinne löysi puolisonsa tunnetusta kauppias­suvusta: hänet ja Clara Sesemann vihittiin Pietarin saksalaisessa Katariinan kirkossa 16. elokuuta 1866. Tytär taas avioitui Franken­haeuserien lääkärisukuun.^{98 99 100}

Wächterin vihkot – laulua keventävät, mutta todisteena raskauttavat

Tutkimus palaa Wächteriin, joka kokosi ja myös kustansi Suomen ensimmäiset koulu­­laulu­­kirjat sekä opettajien tueksi ensimmäisen suomenkielisen musiikkiopin. Sibelius-Akatemian emeritus­professori Reijo Pajamo on kuvannut Wächteriä aikansa modernistina ja koulujen 1800-luvun laulunopetuksen uudistajana. Laulukirjoista ensimmäinen oli vuonna 1858 julkaistu ruotsin­kielinen Samling af Valda Sångstycken för Skolorna, johon sisältyi myös kaksi suomen­kielistä laulua. Ensimmäisenä lauluna oli Vårt Land kertauksellisena sovituksena – ja näin ehkä ensimmäistä kertaa painettuna.^{101 102 103 104}

Vuonna 1864 ilmestyi ensimmäinen suomen­kielinen koulu­laulu­kokoelma 50 Koulu-Laulua, joka sisälsi laulun kolmen säkeistön mittaisena ja kertauksellisena nimellä Syntymaamme.^{105 106 107}

Wächterin kokoelma oli käytetyin laulu­kirja suomenkielisissä kouluissa 1880-luvulle saakka. Seuraavissa painoksissa Maamme-laulun nimi ja suomennos hakeutuivat nykymuotoonsa, mutta kerto­säe pysyi ja löysi tiensä muidenkin kokoelmiin. Viipurin kansakoulujen tarkastaja Anton Rikström julkaisi vuonna 1884 laulukirjan Kaksiäänisiä lauluja kansakouluille, jonka Maamme sisälsi kaikki 11 säkeistöä, mutta myös kertausmerkit.^{108 109}

Koskisen Jakobsonile lähettämä Kokous Neliäänisiä Lauluja ilmestyi vuonna 1867. Sen vaikutus kaikui kaksilla seuraavilla laulujuhlilla, 1879 Tartossa ja 1880 Tallinnassa, joille siitä kantautui sävelmiä Jakobsonin vuonna 1871 julkaiseman nuotiston kautta.^{110 111 112}

Kirjallinen todistelu osoittautuu sisäisesti ristiriitaiseksi

Vaikka Jannsen kiitti Inbergin nuotteja, toki hän saattoi tutustua myös Wächterin Neliäänisiin. Näin juolahtaa mieleen, kun vertaa Rahkosen ja Jannsenin säkeitä: ”Oi, maamme, maamme, isänmaa, soi sana kallis sa!” / ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, kui kaunis oled sa!” – Ajatuskulku tosin mutkistuu, jos ottaa rinnalle myös Hiidenmaan hymnin: ”Oh Hiiumaa, sa meresaar, kui armas oled sa!” ^{113 114}

Undla-Põldmäe löysi Koidulan käsikirjoitusten joukosta Maamme-laulusta käännöksen saksan kieleen. Hänestä teksti oli jokseenkin sanatarkka käännös suomalaisista sanoista – ja ”saattoi olla  tehty Jannsenia varten”. Havainnossa tulee huomata, että tutkija Malle Saluperen mukaan saksannos katkesi kuudennessa säkeistössä, mutta Wächterin nuoteissa oli vain neljä ensimmäistä.¹¹⁵

Inbergillä on kuusi säkeistöä: 1., 2., 3., 7., 8. ja 9. säkeistö, mutta Bäckvallin ja Rahkosen teksteissä on merkittäviä eroja.

Varteenotettavin käännöslähde olivat ne Maamme-laulun sanat, jotka Krohn antoi Koidulalle kesäkuussa 1867. Oletet­tavasti Krohn halusi jättää uunituoreen suomennoksen, joka oli hänen oman työryhmänsä käsialaa ja julkaistu toukokuussa Länsi­suomalaisen osakunnan toimittamassa Penni-kirjastossa Suomen kansalle, juuri sopivasti ennen matkaa. Sanatarkkuuden perusteella voidaan epällä myös yhteyttä Rahkosen tekstiin, mutta sitä selittää hänen suomennoksensa sukulaisuus ja jalostuminen Krohnin ryhmässä. Enimmät erojen nyanssit tuskin olisivat välittyneet saksan kieleen: ”On maamme köyhä, olkoon niin, jos kultaa tahtoo ken.” / ”On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa ken.” ^{116 117 118}

Koidulan käännöstä ei ole syytä epäillä aikaisemman saksannoksen kopioksi, sillä ne eivät olleet sana­tarkkoja. Mainittua säeparia lähinnä vastaavan löytää Tarton yliopiston rikosoikeuden professorin Eduard Osen­brüggenin vuonna 1853 julkaistusta Suomen matkakuvauksesta Nordische Bilder. Toisaalta hän oli ainoa, joka käänsi fosterlandin kotimaaksi, Heimatland, muiden päätyessä Vaterlandiin:

– J. L. Runeberg 1846:  Vårt land är fattigt, skall så bli För den, som guld begär.¹¹⁹
– H. J. Heintze 1849:  Unser Land ist arm – ein traurig Wort, Begehrt man goldnen Tand.¹²⁰
– Ida Meves 1852:  Wohl wird für den, der Gold begehrt, Stets arm nur sein das Land.¹²¹
– Hans Wachenhusen 1852:  Wohl sagt ihr, daß es arm nur sei; Es sagt’s, wer Gold begehrt.¹²²
– Eduard Osenbrüggen 1853:  Arm ist unser Land und soll es sein Dem, der nach Golde dürftet.¹²³
– A. Thieringk 1859:  Arm – unser Land nur dem wohl sei, Der voll von Goldbegehr.¹²⁴

Seuraava suomenkielinen mieskuorolaulukirja oli vuonna 1871 julkaistu Ylioppilaslauluja-kokoelman ensimmäinen vihko, jonka kokosi 24-vuotias tenorilaulaja ja laulunopettaja Taavi Hahl.

Tässä vihkossa hän antoi Maamme-laululle sen suomenkielisen muodon, jossa se tänään tunnetaan. Sanoiksi Hahl otti vain kaksi Krohnin ryhmän säkeistöä: ensimmäisen ja viimeisen. Viimeisenä silauksena hän nykyaikaisti ”pohjaisen” pohjoiseksi. Kertausmerkit miehet saivat eteensä kuitenkin vasta 2. painoksessa, joka ilmestyi Hahlin varhaisen kuoleman jälkeen vuonna 1881. Seka­kuoroille hän ehti toki lisätä ne itsekin vuonna 1879 laulukirjan Sävelistö, kaikuja laulustamme ensimmäisessä vihkossa.^{125 126 127 128 129}

Loppulausunto: Cygnaeus ja Wächter syyte- tai kiitosharkintaan

”Kertosäkeen tapauksen” johtolangat kiertyvät Viipurissa – ja Heinrich Wächterin ympärille. Täältä Krohn välittää Wächterin vihkoja Helsingin vähävaraisille koululaisille, täällä hänen Leopold-isänsä soittaa selloa Wächterin ja Faltinin kvartetissa, täällä Rahkonen suomentaa lauluja Wächterin nuotteihin – ja ehkä täällä hänen opetustaan nauttii lukiolaisena vielä Hahlkin?^130 131

Täällä Wächter ryhtyy poistamaan ”turhamaista, kuivankiskoista opetustapaa”. Behmin koulun ohella hän ehtii opettaa ”kunnollista iloista laulua” Viipurin lukiossa ja tyttökoulussa sekä ala- ja yläalkeis­koulussa – opetuskielenään yleensä ruotsi, mutta suomenkielisiäkin lauluja laulattaen.

Mieskuoroille Wächter sovittaa Maamme-laulun vielä vuonna 1867 ilman kertauksia. Mahdollisesti hän kokee niiden pitkittävän täyttä 11 säkeistön kuoroesitystä. Kouluissa kertaaminen sen sijaan avitaa pedagogisesti Maamme-lauluun yhtymistä ja sen omaksumista. Sen suosio saa vauhtia ”lastenlauluna”, kun taas Mu isamaa säilyy Viron puolella puhtaana kuorolauluna.

Kertosäkeen isäksi Wächter on selkeä epäilty. Kantaako hän vastuun kansallislaulujen erosta? Jakaako sitä kansakoulun isä Uno Cygnaeus, joka toi laulun pakolliseksi oppiaineeksi – ja jolta Wächter kysyi sopivia tekstejä lauluvihkoonsa? Eron sijasta J. V. Jannsen pyrki samuuteen ja seurasi suomalaisia nuotteja. Sitten sama laulu opittiin kouluissa kertosäkeillä eri lauluksi. Niinhän siinä kävi.^{132 133}

---

2.5.2021

Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksan­kielisenä?

Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt Land esitettiin ensi kerran Helsingissä 13. toukokuuta 1848. Saksan Leipzigissa nuotit julkaistiin vuonna 1849. Veikö matka Viroon 20 vuotta?

---

VERTAA:  Inbergin, Jannsenin ja Wächterin (1867) nuotit rinnakkain

---

LYHYESTI:  Maamme-laulun erilaistumisen vuodet

1846

Kesä: J. L. Runeberg kirjoittaa 11 säkeistön mittaisen Vårt Land -runon.

1847

Huhtikuu: Täysimittainen runo julkaistaan ensi kerran kokoelmassa Fosterländskt Album III, jossa on nuottiliitteenä runoilijan oma sävellys mieskuorosovituksena.

1848

Toukokuu: Fredrik Pacius säveltää Vårt Land -runon mieskuorolle ja soittokunnalle esitettäväksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Flora-juhlassa.

1849

Syyskuu: Heinrich Julius Heintzen saksantama Finnisches Vaterlandslied, ”isänmaanlaulu”, julkaistaan Paciuksen nuotein Leipzigissa vuosikirjassa Illustrirter Kalender für 1850.

1852

Syyskesä: Unser Land julkaistaan Ida Mevesin saksantamissa Vänrikki Stoolin tarinoissa, liitteenä Paciuksen nuotit yksinlauluun ja mieskuorolle. Vain joitain viikkoja aiemmin kokoelma oli julkaistu Hans Wachenhusenin kääntämänä. Kumpikin Leipzigissa.

1856

Elokuu (?): Heinrich Wächter julkaisee Ida Mevesin kääntämän, mies- ja sekakuoroille sovittamansa Unser Landin nuottivihkossa Russische und Finnische Volks-Hymne.

1858

Marraskuu: Heinrich Wächter painattaa Suomen ensimmäisen koululaulukirjan Samling af Valda Sångstycken – ja samalla oletettavasti ensi kerran Vårt Landin kertosäkeellisenä.

1862

Elokuu: Isak Inberg julkaisee ensimmäisen suomenkielisen mieskuoro­­laulujen ­kokoelman Moni­äänisiä lauluja Nuorisolle, johon sisältyy neliääninen Maamme ilman kertauksia.

Joulukuu: Julius Krohn kirjoittaa Inbergin kokoelmasta Mehiläinen-lehdessä.

1863

Heinäkuu: Keisari Aleksanteri II paljastaa Helsingissä päänsä Vårt Landille.

Elokuu: Viron lehdet kutsuvat sävelmää Suomen kansallislauluksi.

1864

Heinäkuu: Heinrich Wächter julkaisee ensimmäisen suomenkielisen koululaulukirjan 50 Koulu-Laulua, johon sisältyy kertosäkeellinen Vårt Land nimellä Syntymaamme.

1867

Toukokuu: Julius Krohnin,  B. F. Godenhjelmin, Aleksanteri Rahkosen, Kaarlo Slöörin ja Antti Törneroosin runoilijaryhmänä kääntämät – ja nykypäivään vakiintuneet – Maamme-laulun suomen­kieliset sanat julkaistaan Länsisuomalaisen osakunnan Penni-kirjastossa.

Kesäkuu: Julius Krohn jättää Maamme-laulun sanat Jannsenin perheelle.

Syyskuu: Heinrich Wächter julkaisee kuoro­­vihkon Kokous Neliäänisiä Lauluja, johon sisältyy Aleksanteri Rahkosen kääntämä, nelisäkeistöinen Maamme ilman kertauksia.

1868

Maaliskuu: J. V. Jannsen kiittää Yrjö Koskista suomalaisten neliäänisten mieskuorolaulujen kokoelmasta, johon sisältyi Savolaisen laulu. Kiitosta vastaa vain Inbergin nuotisto.

1869

Maaliskuu: Gustav Felix Rinne julkaisee kuorolaulukokoelman 32 Laulo nelja heälega laulda, johon sisältyy hänen Fredrik Paciuksen sävelmään sanoittamansa ja Heinrich Wächterin vuoden 1856 sekakuorosovitusta noudattava Hiomaa- ehk issamaa-laul.

Kesä/heinäkuu: J. V. Jannsenin sanoittama Mu isamaa, mu õnn ja rõõm kuullaan mieskuoron esittämänä Viron 1. laulujuhlilla – Paciuksen alkuperäiseen tapaan ilman kertauksia.

1871

Lokakuu: Taavi Hahl julkaisee mieskuorolaulukirjan Ylioppilaslauluja, 1. vihko, johon sisältyy kertosäkeetön Maamme tekstinään Runebergin runon 1. ja 11. säkeistö Krohnin ryhmän kääntämänä – paitsi sana pohjainen, jonka korvaa pohjoinen. Näin vakiintuukin.

1879

Joulukuu: Taavi Hahl julkaisee sekakuoroille tarkoitetun laulukokoelman Sävelistö, kaikuja laulustamme, 1. vihko, johon sisältyy kertosäkeellinen Maamme-laulu.

1881

Lokakuu: Maamme löytää muotonsa Ylioppilaslaulujen 1. vihkon 2. painoksessa:
1.  Paciuksen sävelmä
2.  säkeistöjen 3.–6. säkeet kerraten
3.  tekstinä Krohnin ryhmän käännös
4.  Runebergin runon 1. ja 11. säkeistöstä,
5.  mutta laulaen pohjaisen sijasta pohjoisesta.

– – – – – – –

1992

Heinäkuu: Viron olympiavoittajalle Erika Salumäelle soitetaan Maamme-laulu.

---

13.5.2017

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi (2017)

Maamme-laulun kulttuurihistoria hautojen kertomana Helsingin Hietaniemessä, jossa lepäävät säveltäjä Fredrik Pacius ja laulun suomalaisten sanojen työstäjät…

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

1. Rallin MM-sarja pyytää anteeksi Kalle Rovanperältä, Iltalehti 19.7.2021
2. Rumeenlased mängisid Eestile Soome hümni, Postimees 15.10.2013
3. Täna 25 aastat tagasi võitis taasiseseisvunud Eesti esimese OM-kulla, Erika Salumäen haastattelu ja Barcelonan palkintojenjako 1992 : video 1:25 min –, ERR 31.7.217
4. Heldur Saade, Higi tuli otsaette, kui Erikale mängiti Eesti hümni asemel Soome hümni, Barcelonan vuoden 1992 olympialaisissa Viron sinimustavalkea lippu nousi Erika Salumäen kunniaksi ylösalaisin Suomen kansallislaulun soidessa, Muusikaleht 3–4/1993
5. Seppo Zetterberg, Suomen sillan kulkijoita, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2015
6. Niilo Liakka, Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Kyläkirjaston Kuvalehti, B-sarja 12/1900
7. Julius Leopold Fredrik Krohn, Kyläkirjaston Kuvalehti 15.10.1888
8. Carl Robert Jakobson, Kooli Lugemise raamat. 1. jagu : 80 pildiga, H. Laakmann 1867
9. Tahtovatko Suomen kansakoulunopettajat jäädä takapajulle? Sanomia Turusta 21.7.1892
10. Inberg, Iisakki Juhana (1835–93), maanmittari ja kartantekijä. ”Hänen harrastuksiaan muillakin aloilla osoittavat m. m. kuvateos ’Suomenmaan parhaat ruokasienet’ (1884) sekä hänen salanimellä I. J. Iltanen julkaisemansa ’Uusia huvilauluja Hämehestä” (2 vihkoa 1858) ynnä ’Moniäänisiä lauluja nuorisolle’ (2 vihkoa, 1862), jotka olivat ensimäiset suomeksi julkaistut moniääniset laulut.” Tietosanakirja 3, Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1911
11. I. J. Iltanen (Isak Johan Inberg), Moniäänisiä lauluja nuorisolle, G. E. Eurén 1862
12. Hämeenlinnan kirjapräntistä ulostullut, Hämäläinen 8.6.1862
13. Kommissionimaanmittari Iisakki Juhana Inberg, Hämeen Sanomat 19.12.1893
14. Uutisia maaseudulta. Iisakki Juhana Inberg, Suometar 19.12.1893
15. Isak Johan  Inberg, Suomen elämäkerrasto, toim. Ilmari Heikinheimo, WSOY 1955
16. Terttu Honkala, Hämäläinen merkkimies, komissiomaanmittari I. J. Inberg 1835–1893, Tampereen seudun sukututkimusseuran vuosikirja 1989
17. Johan Bäckwall, Maamme, Oulun Wiikko-Sanomia, nro1, 7.2.1857
18. Aukusti Simelius, Juhana Bäckvall : Muutamia piirteitä, Aika 8/1916
19. Kokous Neliäänisiä Lauluja : Mies-äänillä laulettavia : Sanat ja nuotit : 1:n wihko : sisältävä 35 laulua, toimittanut Heinrich Wächter 1867
20. Artturi Järviluoma, Heinrich Herman Wächter, Suomen Kuvalehti 4/1918
21. Heinrich Wächter. Huomattavan musiikkisivistyksemme uranuurtajan merkkipäivä, Uusi Aura 13.1.1918
22. Heikki Klemetti, Heinrich Wächter, 100-vuotismuisto, Säveletär 1–2/1918
23. Aleksanteri Rahkonen, Sääskiä : runollisia kokeita : 1. parvi, C. J. Wikberg 1865
24. Aino Undla-Põldmäe, Koidula suhted Soomega I, Keel ja Kirjandus 8/1970
25. Aino Undla-Põldmäe, Koidula suhted Soomega II, Keel ja Kirjandus 9/1970
26. J.R. Aspelin, Laulujuhla Tartossa V. ”Neist esitati ’Suomen valta’ (’Nouse, riennä, suomen kieli’) esimesel üldlaulupeol ühe võistleva koori poolt, J. R. Aspelini andmeil J. V. Jannseni mugan­dusena. Selle eestikeelseid sõnu pole seni õnnestunud leida.” Uusi Suometar 9.8.1869
27. Rudolf von Gottschall, Deutschlandlied, 1895, Lieder Archiv, Alojado Publishing
28. Erika Poettgens, Hoffmann von Fallersleben und die Lande niederländischer Zunge, Briefwechsel, Beziehungsgeflechte, Bildlichkeit, Waxmann Verlag 2014
29. Konrad Emil Holm, Det Sjungande Finland I, 50 Inhemska Sånger vid Pianoforte, N:o 7 Suomen valta (Nouse, riennä, Suomen kieli), Joseph Haydn – A. Oksanen, K. E. Holms Förlag 1869
30. Suomen valta, säv. Joseph Haydn, sanat A. Oksanen, laulu Abraham Ojanperä, pianosäestys Oskar Merikanto, Gramophone Concert Record. Helsinki 1906
31. A. Oksanen (August Ahlqvist), Säkeniä, kokous runoutta : Ensimmäinen parvi, SKS 1860
32. J. V. Jannsen, Eesti laulik : 125 uut laulo, H. Laakmann 1860
33. Eesti Lauliko wisi-ramat : 120 uut laulo-wisi, Estima käib ülle keige, H. Laakmann 1862
34. Gustav Suits, Jannseni’i ”Eesti laulik”, Eesti Kirjandus 10/1933
35. Gunter Quarg, Melodien zum Deutschlandlied, gesammelt von Hoffmann von Fallersleben, Jahrbuch für Volksliedforschung 1993, JSTOR
36. V. Neuvonen, Laulun opetus nuorisoseuroissa, Haydn vs. Genetz, Karjala 16.2.1908
37. Die Sagen des Fähnrich Stål, Leipzig, Rudolph Hartman 1852, kääntäjä Ida Meves, nuottiliitteenä Unser Land yksinlauluna pianosäestyksellä ja mieskuorolle, SKS
38. Gesammelte Dichtungen. 1, Die Sagen des Fähnrich Stahl, Leipzig, Carl B. Lorck 1852, kääntäjä Hans Wachenhusen, Suomen kirjallisuuden käännökset, SKS
39. Des Fähnrichs Stohl Sagen, Leipzig, Köhler 1859, kääntäjä A. Thieringk, SKS
40. En ny tysk öfversättning af Fänrik Ståls Sägner är verkstäld af signaturen C. F. N. och tryckt på öfversättarens förlag hos A. Twietmeyer i Leipzig. Morgonbladet 26.10.1883
41. Illustrirter Kalender für 1850. Jahrbuch der Ereignisse, Bestrebungen und Fortschritte im Völker­leben und im Gebiet der Wissenschaften, Künste und Gewerbe, J. J. Weber, Leipzig 1849
42. Vårt Land, Finnisches Vaterlandslied, Åbo Tidningar 23.10.1849
43. Johann Ludwig Runeberg, Uebersetzung des Herrn Heintze, Nordischer Telegraph 7.6.1850
44. Af kammarförvandten F. Rabbe, Vårt Land af J. Runeberg, jemte Finsk och Tysk öfversättning (SKS:n kirjapaino), Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 10/1851
45. I laulupidu. Eestirahwa 50-aastane priuse Jubelipiddo, Eesti Laulu- ja Tantsupeo SA
46. Oskar Loorits, Yrjö-Koskinens Briefwechsel mit seinen estnischen Freunden, Jannsen an Yrjö-Koskinen 13./25.3.1869 (s. 97): ”Es wird Sie vielleicht interessiren zu erfahren, dass der Festmarsch aus einem der durch Ihre Güte uns zugegangenen finnischen Quartette gewählt wurde: Collan: ’Mun muistun mieleheni nyt etc.’ –” Õpetatud Eesti Seltsi aastaraamat 1934
47. 50 Koulu-Laulua : Sanat ja Nuotit Yksi- ja Kaksi-Ääniselle Laulannolle, Heinrich Wächter 1864
48. Eestirahwa 50-aastase Jubelipiddo-Laulud, Vanemuine Selts 1869
49. Küllo Arjakas, Eesti hümn, Menu Kirjastus 2012. – Ansiokas kokonaisesitys ei mainitse lainkaan Inbergin kokoelmaa. Olisiko se jäänyt Virossa vertailematta vielä vuonna 2012?  Kirjoittaja toki tuntee edellä mainitun Undla-Põldmäen artikkelin, josta ilmenee, miten Jannsenin kiittämä kokoelma jäi Eeva Niinivaaran ja Ago Künnapin etsintäavusta huolimatta löytymättä.
50. Russische und Finnische Volks-Hymne, für Männergesang und vermischten Chor, Venäjän keisarihymni ja Vårt Land (Unser Land) mies- ja sekakuoroille, Heinrich Wächter 1856. – Richard Faltin on merkinnyt Kansalliskirjastossa säilyneen vihkon saaduksi Wächteriltä 28.8.1856.
51. Russische und Finnische Volks-Hymne, Halle 1856, nuottikortisto, Kansalliskirjasto
52. Die Sagen des Fähnrich Stål, aus dem Schwedischen von Ida Meves geb. Lappe, vuoden 1852 saksannoksen esittely, Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 7/1852
53. Ida Meves-Lappe (1812–1890), Svenskt biografiskt lexikon, Riksarkivet
54. Kotomaalta. Helsingistä. ”Noin klo 10 aikana [30.7.1863] käwi laulajakunta prowessori Pacius’en johdannon alla laulamassa Hänen Majesteetillensa, muun muassa Ahlqwist’inki laulun ’Mun muistuu mieleheni nyt j.n.e.’ Majesteetti seisoi balkongilla ja terwehti kädellään laulajoita ja hurraawata wäestöä. Kun Runebergin ’Wårt land’ (Meidän Maamme) laulettiin oli Hänen Majestettinsa awopäin.” Suomen Julkisia Sanomia 3.8.1863
55. H. K. M. Suuriruhtinamme käynti. ”K:lo 10 kokoontui palatsin edustalle joukko laulajoita, jotka professori Paciuksen johdossa laulelivat ensin professori Ahlqwistin tunnetun laulun ’Mun muistuu mieleheni nyt’ ja sitte kaksi ruotsinkielistä laulua, joista wiimeinen oli ’Meidän Maamme’. Tätä wiimemainittua laulua kuulteli H. Maj:ttinsa awoin päin.” Suometar 4.8.1863
56. Das finnländische Nationallied „Vårt Land“, Revalsche Zeitung 6.8.1863
57. Das finnländische Nationalied „Vart Land“, Dörptsche Zeitung 9.8.1863
58. Das Finnländische Nationalied „Vort Land“, Rigasche Zeitung 13.8.1863
59. Lopuksi pari sanaa kahdesta nuottiwihkosta jotka nimellä: „Moni-äänisiä lauluja nuorisolle toimittanut Iltanen”, owat tulleet Eurénin kirjapainosta Hämeenlinnassa. Tämä uusi hanke, että on ruwettu wihkoihin kokoilemaan semmoisia moni-äänisiä nuotteja, joilla on suomalaisia sanoja, on erinomaisen tärkeä ja kiitettäwä. Suonio (Julius Krohn). Mehiläinen 12/1862
60. I bokhandeln har nyligen utkommit ”Kokous Neliäänisiä Lauluja Miesäänillä laulettavia”, Åbo Underrättelser 19.9.1867
61. Uusien kirjain luettelo, Kirjallinen Kuukauslehti 11/1867
62. Huomaisitse, Julius Krohnin ilmoitus lauluopeista, Suometar 23.4.1866
63. Karl Th. Hällström, Richard Faltin Viipurissa, Karjala 16.6.1918
64. Studenternas Majfest, Morgonbladet 18.5.1848
65. Fredrik Pacius, Vårt Land, Fänrik Ståls sägner: en samling sånger af Johan Ludvig Runeberg, nuottiliite, Porvoo 1848
66. Vänrikki Stoolin Tarinat, runoilijan luvan saanut suomennos, kustantaja J. Krohn 1867
67. Pekka Linnainen, Ovatko Maamme-laulun vironkieliset sanat todella vanhemmat kuin suomenkieliset? Uusi Suomi 13.5.2015
68. Wiborg. Dödsfall (Karl Behm). ”Hr Behms skola räknade redan inemot 80 elever, större delen från S:t Petersburg, men äfven omkring 10 eller 12 finnar.” Wiborg 3.7.1857
69. Den 7 September 1856, Behmska skolans elever, Wiborg 9.9.1856
70. Saimaan-Kanavan aukaisemisesta, Sanan-Lennätin 13.9.1856
71. Robert Schweitzer, Die Wiborger Deutschen, Saksalaisen kulttuurin edistämissäätiö 1993
72. Seija Lappalainen, Fredrik Pacius ja Richard Faltin – kaks saksa muusikut Soome muusikaelu rajamas, Res Musica 1 – 2009
73. Riikka Siltanen, Richard Faltinin (1835–1918) elämä, opinnäytetyö, Metropolia 2010
74. Järvamaan esipappi Gustav Rinne on kuollut, Uusi Suometar 8.10.1895
75. Rinne, Gust. (5455), Album Academicum der Kaiserlichen Universität Dorpat, Tartto 1889
76. St. Petri, Gustav Felix Rinne in Wiborg, Weissensteiner Anzeiger, 16.4.1912
77. 75 aastat laulu. Reigi laulukoor pidas juubelit, Hiiu Teataja 27.10.1936
78. Vaimuliku koorilaulu algpäevilt Eestis, Eesti Sõna 27.5.1944
79. 32 laulo nelja heälega laulda, mis Maa-rahwa lauljattele römuks ja kassuks on sowinud ja kirja pannud G. F. Rinne, Reigi kihhelkonna öppetaja, H. Laakmann, Tartto 1868
80. O. A. F. Lönnbohm, Kirje Hiidenmaalta, Uusi Suometar 24.8.1877
81. Zur Erinnerung an Wiburg in Finnland, Behmin piirustuksen­opettajan, sittemmin Virossa vaikuttaneen Theodor Albert Sprengelin litografia, Heinrich Wächter 1859
82. Subskriptions anmälan, Behmska skolhuset, Wiborg 11.5.1859
83. Pekka Linnainen, Kas Hiiumaa hümn sündis hoopis Viiburis? Estofennia 21.3.2010
84. Victor Neggo, Noorkotka käsiraamat. I , Riigihümn, Noorte Kotkaste Peastaap 1931
85. August Annist, Meie hümni algupära, Eesti Kirjandus 10/1937
86. Artur Vahter, Mu isamaa… Mis on su hümn? Sirp ja Vasar 5.8.1988
87. Pekka Erelt, Kas papa Jannsen varastas Eesti hümni sõnad Hiiumaa pastorilt? Eesti Ekspress 20.6.2009
88. Eesti hümni autorid, Riigikantselei
89. Uus ramat. 32 Laulo nelja heälega laulda, mainos, Eesti Postimees 19.3.1869
90. Behm, Karl Gottlieb ja Dorothea Karoline Alexandra, Erik-Amburger-Datenbank, Ausländer im vorrevolutionären Russland, Leibniz-Institut für Ost- und Südosteuropaforschung
91. Behm, Carl (4307), Album Academicum der Kaiserlichen Universität Dorpat, Tartto 1889
92. J. W. Ruuth, Viborgs stads historia : Andra bandet, Helsinki 1906
93. Luettelo Viipurin kouluista, Wiborgs Tidning 6.7.1880
94. Pjotr Ivanovitš Štšukin, Muistelmia Behmin koulusta Viipurissa, Karjala 26.7.1911
95. Karl Behm -vainajan lesken Ida Behmin jatkaman yksityisen oppilaitoksen johtajaksi Wilhelm [Ferdinand] Zeidler, Suomalainen Wirallinen Lehti 12.3.1867
96. Privata skolor, ansökning af fru I. Behm och privatlärarinnan M. Schlegel, yksityisen tyttökoulun luovutus, Tidskrift utgiven av Pedagogiska föreningen i Finland 3/1888
97. In memoriam. Ida Behm, född Rinne, Wiborgs Nyheter 19.11.1915
98. Liivi Aarma, Põhja-Eesti vaimulike lühielulood 1525–1885, G. ja T. Aarma Maja 2007
99. Vihityt 16.8.1866, ”getraut v. Past: Baeckmann in St: P.burg”, vihkijä Karl Leberecht Baeckmann oli Pietarin saksalaisen Katariinan kirkon pastori, juliaanisen kalenterin päivämäärä 4.8.1866, Viipurin saksalainen seurakunta, Historiakirjat, Suomen Sukututkimusseura
100. Clara Maria Frankenhaeuser (Rinne), Reigi 1868 – Helsinki 1952, Geni.com
101. Reijo Pajamo, Heinrich Wächter Suomen koulujen laulunopetuksen uudistajana, Koulu ja menneisyys XX, Suomen kouluhistoriallinen seura 1972
102. Kort praktisk Sånglära. Inledning till författarens ”50 Koulu-Laulua” och ”Valda Sångstycken” : Vähäinen käytännöllinen Laulu-oppi. Johdatus toimittajan sovittamiin ”50 Koulu-Laulua” ja ”Valda Sångstycken”, esipuhe, Heinrich Wächter 1865
103. Samling af Valda Sångstycken för Gymnasier, Real-, Elementar- och Fruntimmers-skolor, utgifven af Heinrich Wächter, Leipzig 1858
104. Musikalisk Litteratur. Samling af valda sångstycken, Åbo Underrättelser 31.12.1858
105. 50 Koulu-Laulua, ”tulee täyttämään sopivan laulukirjan suurta puutetta myöskin kansakouluissamme”, Koti ja koulu : sanomia lasten kasvattajille 30.7.1864
106. Reijo Pajamo, Heinrich Wächter (1818–1881) ja laulunopetuksen uudistus, luentovideo, Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura 8.9.2018
107. Johan Vilhelm Murman (1830-1892), Ylioppilasmatrikkeli, Helsingin yliopisto
108. Ovatko Wächter’in koululaulut soveliaita kansakouluille, Kansakoulu 15.10.1878
109. Kaksiäänisiä lauluja kansakouluille : 1. vihko, toimittanut Anton Rikström (myöh. Valtavuo), Viipuri 1884
110. Wanemuine kandle healed. Tõine jagu : nelja healega meeste koorid, Carl Robert Jakobson, K. Wänja 1871
111. Eestirahwa teise Üleüldise Laulu-Pidu Meestekoorid, Vanemuine Selts 1877
112. Eesti tänu-laulu-pidu laulud, Tallinna 1880
113. Lea Laitinen, Maamme-laulun versioita: suomennoksia ja muunnelmia, Virittäjä 2008
114. Oh Hiomaa, sa meresaar (Hiiumaa hümn), Kärdla ÜG õpilased 21.02.2013, YouTube
115. Malle Salupere, Jannsen kui eesti laulupidude isa ning koorilaulukultuuri edendaja, Muusika 11.7.2019
116. Penni-kirjasto Suomen kansalle, V. Johan Ludwig Runeberg, Per Theodor Stolpe 1867
117. Yrjö Koskinen, Penni-kirjasto Suomen kansalle, Kirjallinen Kuukauslehti 16.5.1867
118. Pennikirjastoa, V vihko, Johan Ludwig Runeberg, Sanomia Turusta 24.5.1867
119. Vårt Land, Sång af J. L. Runeberg, Fosterländskt Album, III häftet, utgifvet af Herman Kellgren, Robert Tengström och Karl Tigerstedt, A. C. Öhmans förlag 1847
120. Vårt Land, jemte Finsk [K.K. = Kaarle Martti Kiljander] och Tysk [Julius Heintze] öfversättning, Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri (SKS), Fabian Fredrik Rabbes förlag 1851
121. Vårt Land. Maamme. Our Land. Unser Land, Ida Meves 1852, G. W. Edlund 1873
122. Unser Land, Die Sagen des Fähnrich Stahl, Leipzig 1852, Bayerische StaatsBibliothek
123. Eduard Osenbrüggen, Nordische Bilder, J. C. Hinrichs’sche Buchhandlung, Leipzig 1853
124. Unser Land, Des Fähnrichs Stohl Sagen, Leipzig 1859, Google-ilmaiskirjat
125. D. Hahl, Ylioppilaslauluja : Studentsånger, 1. vihko, K. E. Holms Förlag 1871, 2. painos 1881.
126. Laulukas, Ylioppilaslauluja, 1:nen vihko, arvostelu, Kirjallinen Kuukauslehti 28.2.1872
127. Taavi Hahl, Sävelistö, kaikuja laulustamme, seka-äänisiä laulelmia Suomen nuorisolle, K. E. Holms Förlag 1880.
128. Sävelistö, kaikuja laulustamme, 1. vihko valmistunut, Kansakoulu 15.12.1879
129. Taavi Hahl (1847–1880], Uusi Suometar 17.8.1880
130. Julius Krohn, Seuran sihteerin vuosikertomus, Kirjallinen Kuukauslehti 3/1868
131. Aarne Huuskonen, Aleksanteri Rahkonen : Viipurilainen kansanvalistus- ja suomalaisuusmies, Tähystäjä 25–26/1929
132. Reijo Pajamo, Suomen koulujen laulunopetus vuosina 1843–1881, Suomen musiikkitieteellinen seura 1976
133. Reijo Pajamo, Laulusta tulee kansakoulun pakollinen oppiaine. Teoksessa Musiikkikasvatus. Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Vaasa 2009