Arnold Walter Mikiverin (1906–1986) hautakivi Loksan hautausmaalla on vaatimaton. Siinä ei ole elinvuosia, vain nimi, risti ja lause: Mälestus sinust jääb igavesti (Muisto sinusta säilyy ikuisesti). Lauseella on oma merkityksensä vastarannalla Pernajassa, joka nykyään kuuluu Loviisan kaupunkiin. Loksalla lepää paikallinen poika, syntyisin Turbuneemen Prassin talosta, mutta samalla Suomen poika.
”Arno puhuu suomea ja oikeastaan hän on suomalainen.” Näin minulle esiteltiin yli 40 vuotta sitten eräs rauhallinen, harmaapäinen vanha herra. Sittemmin en häntä tavannut. Valitettavasti en.
Sen, kuka Arno oli, oivalsin suureksi yllätyksekseni vasta vuonna 2006, kun osallistuin Kabbölen kalastajakylän 100-vuotisjuhlan järjestelyihin. – Huom! Teksti on suomennos artikkelista, jonka kirjoitin viroksi ja virolaisille vuonna 2012, jolloin tapaamisesta oli vasta ”yli 30 vuotta”.
Pernaja sai virolaisen kalastajakylän vuonna 1906
Arnold Mikiver ja Kabbolen kylä olivat ikätovereita samalta vuodelta 1906. Kabbölen perustajat olivat Kuusalun pitäjän ja tuolloisen Kõnnun kunnan asukkaita Pärispeasta, Turbuneemestä, Viinistusta ja Mohnin saarelta. Kauppakirja kylän maista allekirjoitettiin 29. kesäkuuta 1906.
Arnoldin syntyessä Virossa elettiin juliaanista lokakuun 10. päivää. Suomessa jo 23. päivää. Joulukuussa isoisä Jaan ja tämän vanhempi poika Peeter muuttivat puolisoineen Kabböleen. Tästä kertoo Sven Bomanin yksityiskohtainen kirja Kabböle ester. En minoritet i minoriteten (1992). Arnoldin isä Jaagub Mikiver lähti perheineen Turbuneemestä kaksi vuotta myöhemmin. Isän aika jäi lyhyeksi: hänet laskettiin Pernajan kirkkomaahan jo vuonna 1912. Äiti Amalia kuoli 53 vuotta myöhemmin.
Virolaisten perustajien jälkeläiset ja Kabbölen 100-vuotismuistokivi 11. kesäkuuta 2006.
Kabbölessä vietettiin 11. kesäkuuta 2006 kalastajakylän 100-vuotispäivää. Viron suurlähettiläs Priit Kolbre ja Pernajan kunnanjohtaja Ralf Sjödahl paljastivat tällöin Mikiverien talon maalla vanhasta rajakivestä tehdyn muistomerkin. Siinä lukee viroksi, ruotsiksi ja suomeksi: ”Kesän 1906 virolaisten maahanmuuton muistoksi. Te muutitte uuteen maahan paremman elämän toivossa, mutta täälläkin elämä oli karua ja vaati ponnisteluja.”
Suomen silta Viinistusta Kabböleen
Elämä vaati todella vaivaa ja oli aluksi varsin alkeellista. Asuinsijaakin oli valmiina vain kahdelle perheelle, mikä hidasti muuttoa. Radikaalin muutoksen olosuhteisiin tuotti Suomen kieltolaki, joka astui voimaan kesäkuussa 1919. Kabbölen ja vastarannan Viinistun kylien merireitti tuotti helpotusta tehokkaasti ja tuloksekkaasti. Kylien valttina olivat sekä maantieteellinen läheisyys – reilu 80 km – että henkinen läheisyys: molemmilla rannoilla sukkuloivat sukulaiset. Ruotsinkielisen kantaväestön antama lempinimi Lilla Viru sai rinnalleen uutta toimeliaisuutta kuvaavan nimen Kanisterböle.
Sisarkylät vaurastuivat ja elintaso nousi molemmilla rannoilla. Kieltolaki kumottiin huhtikuussa 1932, mutta salakuljetus jatkui sotavuosiin saakka. Sittemmin kyläläisten kokemukset ja nopeat pirtuveneet olivat suureksi avuksi Viron pakolaisille ja jatkosodan vapaaehtoisille Suomen-pojille.
Humu ryhtyy Kabbölen nimismieheksi
Kielitieteilijä Matti Punttila haastatteli Kabbölen asukkaita 1960-luvulla. Muistetuin salakuljettajista oli Arnold Mikiver, lempinimeltään Humu, joka oli tempaustensa ansiosta varsinkin nuoren väen suosiossa. Erään kerran Pernajan nimismies oli lähtenyt muutaman poliisin kanssa pidättämään häntä Vuoskerin (ruots. Våtskär) tanssilavalle. Viranomainen katsoi asialliseksi esittäytyä ja kertoi olevansa Pernajan nimismies, mihin Arnold vastasi kuuluvasti ilmoittaen olevansa ”Kabbölen nimismies” ja häipyi samassa pitkin askelin pensaikkoon. Tästä hän sai jälleen uuden lisänimen.
Lain koura on pitkä. Niin on myös vuonna 1933 salakuljetuksesta tuomittujen luettelo. Se osoittaa, miten laillisen ja laittoman alkoholin hintaero ylläpiti kilpailukykyä, vaikka kieltolaki oli päättynyt. Kalastaja Arnold Mikiver edustaa kahdella rivillä: Kotkan raastuvanoikeus tuomitsi hänet toukokuussa 2000 markan sakkoihin ja Loviisan raastuvanoikeus lokakuussa 6 kuukaudeksi vankeuteen.
Arnold Valter Mikiffer ja Valtiollisen poliisin leimat 21.2.1938 annetussa Nansen-passissa, henkilötodistuksessa, jota ilman kansalaisuudetonta ei voinut karkottaa. Suomea asiakirjoissa sukunimi oli Mikiffer, jolla hän itsekin ne allekirjoitti. Passin myönsi Valpon päällikkö Paavo Säippä.
Karkotus Danzigin vapaakaupunkiin
Tuomiot eivät jääneet viimeisiksi ja temput kävivät viranomaisten kunnialle. Ensin Arnold sai Uudenmaan maaherralta kiellon asua rannikkoseudulla ja lopulta määräyksen poistua maasta. Viroon kansalaisuudetonta miesta ei kuitenkaan lähetetty, vaan Danzigin vapaakaupunkiin. Venäjän hajottua Kabböleen jääneet virolaiset eivät saaneet Viron kansalaisuutta eikä heillä ollut vielä Suomen kansalaisuutta. Kohdemaa ei ole yllättävä, sillä useimmat pirtulaivat purjehtivat juuri Danzigin lipun alla. Arnold poistui maasta 26.2.1938. Oletettavasti hänet ohjattiin höyrylaiva Cieszynin klo 12.30 lähteneelle viikkovuorolle Helsingistä Danzigiin.
Danzigissa Arnold ei kauan viipynyt. Pagėgiain ja Joniškisin rajaleimojen mukaan hän kulki Liettuan halki 5. maaliskuuta ja todennäköisesti Kõnigsbergin–Riian junassa. Kõnnun kunnan asukkaaksi, Vihasoon kylään hänet on kirjattu 27. huhtikuuta. Kunta merkitsi tiedoksi, että hän oli asunut tuohon päivään saakka pysyvästi Suomessa. Kansalaisuuden Arnold sai Viron kohtalon vuonna, 10. toukokuuta 1940. Hakemusta tukivat lausunnot nuhteettomuudesta ja kunnollisista elämäntavoista.
Kommunismin uhrien muistoa vaalivan Mementon tietojen mukaan Arnold liittyi Neuvostoliittoa vastaan Saksan miehitysvuosina taistelleeseen Omakaitse-järjestöön ja sittemmin metsäveljiin. Vuonna 1948 hän jäi kiinni ja tuomittiin ”vastavallankumouksellisena” 25 vuodeksi Venäjän vankileireille. Hän selviytyi hengissä, vapautui vuonna 1963 ja palasi kotiin.
Arnold Mikiver kuoli 30. syyskuuta 1985. Olimme tavanneet lähes neljä vuotta aiemmin. Aikaa kysyä ja kysyttävää olisi riittänyt, jos Humuksi olisin tietänyt. Ymmärrän kuitenkin, että elämän jälkipuoliskon vaitonaisuus oli osa hänen selviytymis- ja veijaritarinaansa. Nyt tarinassa olisi aihetta.
Arnold Mikiverin vanhempien ja veljen Jakob Lainelan hauta Pernajassa.
21.7.2012
Kabbölen satavuotisjuhlat 11.6.2006
Pärispean niemen asukkaat päättivät vuonna 1906 rakentaa tyhjästä omaa kalastajakylän vastarannalle Pernajaan. Suomenlahden yli heitä vetivät kalaisammat vedet ja merenkäynniltä suojaisampi rannikko…
Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo
- Perunakuopassa 950 litraa spriitä! Loviisan Sanomat 6.12.1927
- Raastuvanoikeuden kuulumisia. Loviisan Sanomat 17.10.1933
- Kabbölesmugglare få fängelsestraff. Östra Nyland 31.10.1936
- Arnold Mikiffer till Danzig på Nansen-pass? Borgåbladet 30.4.1938
- En statslös. F. d. ryska undersåten Arnold Mikifer, som länge varit bosatt i Kabböle och undergått frihetsstraff för flera lurendrejerier och olaga sprittransporter, har numera som statslös översänts till Danzig. Borgåbladet 3.11.1938
- Luettelo v. 1933 salakuljetuksesta tuomituista. Mikifer, Arnold Valter. Genealogia.fi
- Mikiver, Arnold-Valter, Jakobi pg. Kodakonsuse akt 1940. Siseministeerium. Saaga
- Arnold Mikiver, arr. 17.04.1948, vab. 17.04.1963. Märtsiküüditamine 1949: Väino Mikiver, Arnoldi poeg, 1946–1950. Eesti kommunismiohvrid 1940–1991
- Sven Boman, Kabböle-ester, en minoritet i minoriteten. Östra Nylands tr. 1992
- Pekka Linnainen, Kabbölen satavuotisjuhlat 11.6.2006. Aaltojen yhteys 10.8.2006
- Kabbölen virolaiset. Veljentyttären haastattelu. Löytöretkellä Pernajan saaristoon 2014
- Arnold Walter Mikiver. Hautapaikka. Haudi Kalmistute register
- Arnold Walter Mikiver. Geni.com
