”Villan n:o 20 i Brunns­parken”: vapaana lämpimiä, kalustettuja huoneita Kaivo­puiston huvilassa

Näkymä Behsen villaan, huvilatontille nro 20. Alfred Rosenbröijer 30.7.1892

Kaksi poikaa pakari­­tupa­rakennuksen edustalla, takana päärakennus ja puiden katveessa ulkohuone. Näin näki Behsen villan 30. heinäkuuta 1892 nykyisen Kalliolinnantien Belgian lähetystön suunnalta insinööri Alfred Rosenbröijer, joka oli maan ensimmäisiä amatööri­valokuvaajia ja asui kuvasta oikeaan jäävässä huvilassa nro 19. – Helsingin kaupunginmuseo

150 vuotta sitten Viron lähetystö­talon tontti oli viimeisiä päiviään Kaivopuiston lasten seikkailu­metsä. Ulrikaporin kylpy- ja kaivo­laitoksen osake­yhtiö vuokrasi tämän huvila­tontin, villan nro 20, kenraali­­kuvernöörin kanslian rekistraattorille Peter Wilhelm Arnold Behselle 22. maaliskuuta 1872.

Kaivopuiston kylpyläyhtiön tähti­hetket olivat tällöin jo vuosi­kymmenten takana. Yhtiö oli perustettu vuonna 1834 kehittämään Helsingistä loma­keskusta säätyläisille ja Venäjän aristokraateille. Kilpailu­edun oli tarjonnut keisari Nikolai I, joka oli kieltänyt venäläisten loma­matkailun Keski-Eurooppaan. Pietarin seurapiirien lomailu Helsingissä ja sen myötä kannattava kylpylätoiminta päättyivät vuosina 1853–1856 käytyyn Krimin sotaan. Rauhan tultua uusi keisari Aleksanteri II luopui matkustuskiellosta. Pääkaupungista suunnattiin nyt Karlsbadiin ja muihin Keski-Euroopan terveyskylpylöihin. Kilpailu­kyvyn rippeetkin vei vuonna 1862 avattu Pietarin–Varsovan rautatie jatko­yhteyksineen.

Westermarckin sisarukset veistävät kaarnalaivoja seikkailumetsässään

Rakentamaton villa nro 20 Kaivopuiston päiväämättömässä asemapiirroksessa. Helsingin kaupunginarkisto

Rakentamatonta Kaivopuistoa toden­näköisesti 1860-luvun asema­piirroksessa. Keskellä puisto­teiden tarkalleen rajaama huvilatontti nro 20 lammikoineen. Helsingin kaupunginarkisto

Toiminnan rahoittamiseksi ja vieraiden majoittamiseksi yhtiö ryhtyi vuonna 1838 lohkomaan ja vuokraamaan rakennustontteja nykyisen Itäisen Puistotien varrelta. Huviloiden eli villojen – kuten aikalaiset kutsuivat – tuli olla edustavia ja niistä tuli vuokrata huoneita kylpylä- ja kesävieraille. Talviasuttaviksi rakennettuja villoja voi luonnehtia myös maaseutu­asunnoiksi. Tarjolla oli vakituis­takin asumista ja täysihoitoa.

Huvilat tunnettiin omistajiensa nimillä. Numero 10 oli varsinainen kesähuvila, jonka kamreeri Westermarck oli ostanut 1860-luvun puolivälissä. Perheessä oli neljä lasta, joukossa Helena, tuleva taiteilija, ja hänen pikkuveljensä Edvard, tuleva sosiologi. Sisarusten lapsuudessa useat huvilatontit olivat vielä koskemattomassa luonnontilassa. Helena Wester­marck muisteli, miten hauskaa heillä oli vaeltaa Kaivo­puistossa kirkkaina kevätiltoina.

Rakentamattomat alueet houkuttelivat löytöretkille ja tutkimusmatkoille. Erityisesti Westermackin mieleen oli jäänyt puistoteiden kaikilta puoliltaan erottama metsäsaareke, tontti 20, joka sittemmin  tunnettiin Behsen villana. Täällä lasten omassa erä­maassa oli mäntyjen, pensaikkojen ja pajukkojen ympäröimä suuri lammikko, pienen lammen kaltainen. Siinä lapset uittivat kaarnalaivojaan ja tutkivat sammakkojen muodonmuutosta. Metsikkö oli niin tiheä, etteivät tiellä kulkeneet aikuiset voineet nähdä sisään. Westermarck muisteli, miten viehättävää oli tuntea olevansa jossain äärettömän kaukana, mutta toisaalta tietää, että aina oli lähellä joku, johon turvautua hädän tullen.

Behse viemäröi sadevedet merenrantaan ja säästää mänty­metsää

Mahdollisesti juuri tontin vetisyys oli viivyttänyt rakentamista. Yhtenä kylpyläyhtiön vuokraehtona Behsen tulikin omalla kustannuk­sellaan ohjata kaikki tontille kerääntyvä vesi meren­rantaan, jottei se vahingoita perustuksia. Voidaan olettaa, että tämä otettiin huomioon vuonna 1933, kun Viron nykyistä lähetystö­taloa ja sen kellari­kerrosta rakennettiin, mutta unohdettiin vieraissa käsissä. 1980-luvulla taloa isännöineet bulgaria­laiset valittivat perustuksiin imeytyvää ja kellari­kerrokseen vuotavaa vettä, joka oli joskus ulottunut polviin asti. Korjaus jäi virolaisille, jotka saivat lähetystönsä takaisin vuonna 1994. Sen ympärille kaivettiin salaoja ja perustus eristettiin.  Sammakko­lammesta on muistona pieni allas kellarikerroksen lattiassa, johon kertyvä vesi pidetään kurissa automaatti­pumpulla.

W. Aspelinin piirros Behsen villasta 1891. Heikel 1919.

Arkkitehti Waldemar Aspelinin piirros Behsen villan muutos- ja laajennustyöhön vuodelta 1891. Vanhemmat piirrokset hävinneet. Heikel 1919.

Rakennusehtojen mukaan Behse sai kaataa tontilta vain ne puut, jotka olivat rakennusten tiellä. Siten huvila kohosi keskelle mänty­metsää, kuten valokuvat vahvistavat. Sen ohella Behse rakennutti monitoimisen ulko­huoneen, joka palveli niin navettana, tallina, ­liiterinä kuin käymälänä, ja leivin­huone­rakennuksen eli pakarituvan, jonka erillisyyttä edellytti palo­turval­li­suus. Pakaritupa, joita oli toisillakin huviloilla, tuli rakentaa vähintään 10 kyynärän (5,94 m:n) päähän muista rakennuksista. Behse oli halunnut rakentaa lisäksi pesutuvan, mihin kylpyläyhtiö ei suostunut, sillä se olisi vienyt liikaa tilaa istutuksilta ja nurmi­koilta, jotka kuuluivat huviloiden laatuvaatimuksiin.

Behse rakennutti villansa alun alkaen talviasuttavaksi vuokra­huvilaksi. Siten palo­turval­lisuus toistui useissa ehdoissa. Pää­rakennuksen ja pakarituvan vesikatoksi kelpasi vain rautainen levykatto. Kellari­huoneiden väli­seinät piti muurata tiilestä tai harmaa­kivestä sekä tulisijojen perusmuurit harmaa­kivestä. Muutoin tulisijoissa ja palo­muureissa oli noudatettava kaupungin määräyksiä.

Pakaritupa laajennuksineen 1886. Heikel

Pakaritupa laajennuksineen 1886. Alkuperäinen neliömäinen pohja merkitty sinisellä. Heikel

Kylpyläyhtiö rajoittaa lypsylehmien määrää

Pohjaltaan neliön muotoinen pakaritupa osoittautui pian liian pieneksi. Behse pyysi useasti lupaa rakentaa kylkeen ”renkitupa”, joka ulottuisi samaan linjaa pää­rakennuksen kanssa.  Tämä vastasi ehtoa 25 jalasta (7,42 m), joka tuli jättää rakennusten ja Itäisen Puistotien väliin. Lopulta lupa heltisi. Laajennuskin oli pohjaltaan neliö, mutta puoli­toista kertaa alkuperäistä suurempi. Vuonna 1886 tehty piirros kertoo pakari­tuvan saaneen lisähuoneen myös toiselle kyljelleen ja kaksi terassia.

Ulkohuoneet olivat välttämätön paha, joiden sijaintia, käyttöä ja ympäristön siisteyttä kylpyläyhtiö säänteli tarkasti. Niitä ei saanut rakentaa näkyvästi teiden puolelle. Behsen ulkohuoneen pitkittäisten sivujen tuli olla yhden­suuntaisia päärakennuksen pitkien sivujen kanssa. Lisäksi pohjoisen päädyn tuli seurata naapurin, Mellinin huvilan eteläisen ulkorakennuksen pohjoislinjaa. Ulkohuoneen edusta sisäpihalle päin tuli pitää kaikin puolin siistinä. Takapihanaan Behse sai käyttää ulkohuoneen ja Mellinin kiviaidan välistä aluetta, jossa kulki hyödyttömänä pidetty poikkitie merenrantaan. Tiealue liitettiin sittemmin pysyvästi Behsen tonttiin ja se palvelee nyt Viron suurlähetystön takapihana.

Ulkohuoneeseen Behse oli luonnostellut pilttuut viidelle lehmälle. Kylpyläyhtiö salli tämän määrän kuitenkin vain talvikautena lokakuun puolivälistä touko­kuuhun. Kesäkautena tuli tyytyä kahteen ja oletettavasti niin oli parasta myös ympärivuotisesti. Tallissa sai pitää kahta hevosta. Yhtiö puuttui myös ulko­huoneen mittoihin. Sitä tuli madaltaa ja lyhentää kolmella kyynärällä (89 cm).

Villa 20, suunnitelma ulkohuoneesta 1872

Suunnitelma ulkohuonerakennuksesta 1872. Navetta, talli, käymälä ja liiteri. Heikel

Kansatieteilijä Axel O. Heikelin vuonna 1919 julkaiseman Kaivo­puiston historian pohjalta huvilanomistajien välit eivät olleet puhdasta sopusointua. Eripuraa herättivät varsinkin ulkohuoneet, jotka joko rumensivat näkymiä, olivat liian lähellä tonttirajaa tai ”haisivat kamalalta”.

Hajuhaittoihin liittyivät myös eläinten rajoittaminen sekä sadevesioja, jonka Behse oli rakennuttanut vuokraehtojen mukaisesti. Siitä vaikuttaa tulleen yleinen jätevesiviemäri, vaikka kunkin huvilan tuli hoitaa omat ”haisevat vetensä”. Kiisteltiin myös sen kunnossapidosta, jonka yhtiö katsoi kuuluvan Behselle jopa oikeustoimilla uhaten.

”Vuokralle tarjotaan nyt heti Kaivopuistosta”

Rakennusaikaa Behse sai vuoden 1874 loppuun, mutta hän pääsi vuokralaisten hakuun jo puolen vuoden kuluttua, syksyllä 1872. Huoneet olivat muutto­valmiita, kalustettuja ja lämpimiä:

Kaksi suurempaa ja kaksi pienempää kalustettua ja lämmitettyä huonetta vuokrataan nyt heti Kaivo­puistosta, huvilasta nro 20. Omistaja tavattavissa klo 10:een saakka aamu­­päivällä sekä klo 5:stä 7:ään ilta­päivällä. – Hufvud­stads­bladet 3.10.1872

Detalj-plan af Helsingfors stad, Upprättad i öfverensstämmelse med stadens planering och byggnadsart vid ingången af år 1878 af Claës Kjerrström

Behsen villan (a) päärakennus, (b) pakari­tupa ja (c) ulkohuone vuoden 1878 asema­kaavassa. Tie merenrantaan kulki vielä ulkohuoneen takaa. – Claës Kjerr­ström. Helsingin karttapalvelu

Lehti-ilmoituksesta päätellen Behse asui itsekin jo Kaivo­puistossa, ehkä myös perhe, johon kuului kolme pientä lasta. Nuorin oli syntynyt huhtikuussa. Lapsi­luku kasvoi vielä viiteen. Huvila oli perheasunto luonnon helmassa, mutta tarkoitettu myös perheen tulonlähteeksi.

Behse oli Pietarissa syntynyt saksalaisen papin poika, joka oli suorittanut keskitason hallinto­virkoihin pätevöittävän kameraali­tutkinnon Helsingin yliopistossa. Opintojen vaatiman ruotsin taidon Behse lienee perinyt isältään, joka oli syntyisin Ruotsin Pommerista. Äiti oli tilanhoitajan tytär Tarton seudulta ja ehkä löytynyt isän opiskellessa teologiaa Tartossa. Puolisoille syntyi toista­kymmentä lasta, jotka menestyivät useilla elämänalueilla.

Perheen vanhimmalla tyttärellä Sophiella huhutaan olleen lämpimät välit jopa keisarin kanssa. Joka tapauksessa hän päätyi hovista Ruotsinpyhtäälle, josta hänen hollantilais­syntyinen miehensä osti Kullan kartanon vuonna 1850. Oletettavasti pian seurasi myös veli, joka ilmaantui jo tammikuussa 1852 Helsingin matkustaja­luetteloihin ”herra von Behsenä Pyhtäältä”. Täältä avautui myös tie naapuripitäjään Elimäelle ja kotiopettajaksi af Forselles ‑suvun Peippolan kartanoon.

Kaivopuisto tarjoaa maaseutu- ja kaupunki­asumisen parhaat puolet?

Behse valmistui yliopistosta, sai viran ja avioitui Peippolan kartanon tyttären Thérèse af Forsellesin kanssa toukokuussa 1861. Alku­taivalta vakautti morsiamen isän kuolin­pesän kolmi­kerroksinen kivitalo Helsingin Unioninkadulla. Se oli arvokas vuokratalo Espla­nadin ja Senaatintorin välisellä katuosalla, joka oli 1800-luvulla kaupungin arvostetuin kauppa­katu. Piankin rakennus mainittiin ”Behsen talona eli entisenä Forsellesin talona”. Unioninkatu 30:ssä sijainnut talo myytiin kuitenkin jo vuonna 1864. Ehkä syynä olivat perintöjärjestelyt. Sen rakenteita sisältyy nykyiseen Wuorion taloon.

Perheen vanhimmat lapset syntyivät Helsingin pitäjän Sillbölen eli Silvolan kartanossa, jonka Behse oli ostanut eräältä perikunnalta vuonna 1862. Virka­paikka oli kuitenkin Nikolain­kadulla (Snell­mannin­katu), joten perheellä tuli olla myös kaupunki­asunto, viime vaiheessa Antin­kadulla (Lönn­rotinkatu). Kaivo­puistossa perhe saattoi elää kaupunki- ja maaseutuasumisen rajamailla, mikä ehkä osaltaan innoitti hankkeeseen, johon viimeiset rakentamattomat tontit tarjosivat tilaisuuden.

Utbjudes hyra, Hufvudstadsbladet 3.11.1872

Vuokralle tarjotaan Stockmannin, Forsellesin, Spåren ja Behsen villoista. HBL 3.10.1872

Kasvukaupungin vuokramarkkinat saattoivat myös näyttää lupaavilta. Vuonna 1870 Helsingissä oli 32 000 asukasta. Vuonna 1890 määrä oli kaksinkertaistunut ja vuonna 1910 kohosi jo 136 500 asukkaaseen. Kaivopuiston tarjonta oli tähän nähden mitätön, mutta se olikin perustettu ”sääty­läisille”. Lehtien perusteella huoneita oli usein tarjolla yhdestä tai useammasta huvilasta, eikä vuokralaisia vaikuta löytyneen ilman toistoilmoituksia.

Vetovoimaa heikensivät ”kaukai­suus” ja käsitys turvat­to­muudesta. Vähäisiä varkauksia oli todella tapahtunutkin. Vuonna 1877 huvilanomistajat jättivät Behsen aloitteesta kaupungille anomuksen alueen valaistuksesta ja poliisi­valvonnasta, jonka valtuusto kuitenkin hylkäsi.

Kaivattuja uudistuksia voitiin odottaa vasta vuoden 1886 jälkeen. Kylpyläyhtiön rajoittamaton käyttö­oikeus Kaivopuistoon palautui tällöin kaupungille, joka liitti sen yleisen hallintonsa piiriin. Huvila­tontit myytiin samassa yhteydessä niiden vuokraajille yhtiön velkojen kattamiseksi.

Kaivopuiston arvostus ei vielä kohonnut, mitä kuvaa arkkitehti K. A. Wreden vuonna 1890 kaupungille jättämä kirjelmä. Varakkaan säätyluokan huvilakaupunkia ei sopinut sijoittaa työväen asuin­alueiden taakse, vaan sen tuli olla kaupungin keskellä. Kaivo­puistokaan ei kelvannut, sillä se oli alun alkaen järjestetty niin, ettei siitä saanut enää viihtyisää ja kaunista huvilakaupunkia. – ”Sitä paitsi matka sinne on pitkä ja ikävä”, totesi Wrede, joka puolsi tarkoitukseen Tähtitorninmäkeä.

Asessorska Behse joutuu tiukille – viisi alaikäistä lasta ja velkainen huvila

”Eilen kello 4 iltapäivällä kuoli äkillisesti sydänhalvaukseen kenraalikuveröörinkanslian kielen­kääntäjä, kollegi­­asessori P. W. A. Behse. Aamupäivän hän vielä työskenteli virkahuoneessaan ja lähti sieltä kello 2 jalkaisin kotiinsa Kaivopuistoon, jossa kuolema hänet yllätti.” – Tämän uutisen välittivät, vaihtelevin sanoin, pääkaupungin lehdet 6. lokakuuta 1881. Kollegi­asessori oli Behsen kapteenia vastaava virka-arvo. Vuonna 1878 keisari oli myös nimittänyt hänet ritariksi Pyhän Annan ritari­kuntaan. Samana vuonna hänet oli siirretty kanslian sisällä asiakirjojen kirjaajan virasta kielenkääntäjäksi.

P. W. A. Behsen perhehauta Hietaniemen vanhalla alueella 20. korttelin kulmassa.

Maria Thérèse ja Peter Wilhelm Arnold Behsen sekä heidän neljän lapsensa hauta Hietaniemen hautausmaan vanhan alueen 20. korttelissa.

Velkojat ilmaantuivat ja kuolin­pesää selvitettiin heinä­kuuhun. Oletettavasti vuokratulot eivät olleet vastanneet rakennusajan odotuksia. Behse oli myynyt Sillbölen viisi vuotta aiemmin ja Heikelin mukaan huvilankin joulukuussa 1879. Ostaja, ”kauppias G. Heyse Sortavalasta” oli jatkanut tällöin ajankohtaista kiistelyä sade­vesi­viemärin kustannuksista. Kyseessä lienee ollut Behsen lanko, pietarilainen liikemies Gustav Ernst Heyse. Kauppa saattoi olla väli­aikainen rahoitustoimi, sillä perhe jatkoi elämää Kaivo­puistossa ja Behsen kuollessa omistus oli palautunut.

Huvila menetti isäntänsä, mutta viisi alaikäistä lasta myös isänsä. Esikoinen Edmund oli 13-vuotias ja kuopus Anna alle 4-vuotias. Virka­miesten leskien ja orpoin kassan eläkettä täydensi keisarin ”ala­ikäisille ja turvattomille lapsille” myöntämä lisäeläke. Velkoja ja huvilan ylläpitoa tämä ei toki keventänyt. Thérèse-rouvan tuli huuto­kaupata irtaimistoa, mutta hän piti huvilan perheellään ja vei sitä vuosikymmenet ansiokkaasti eteenpäinkin.

Vuoden 1886 alussa rouva Behse sai kylpyläyhtiöltä luvan vuosia puhutulle pesutuvalle, sen raken­ta­miseen ulkohuoneen navettaosan tilalle. Tämä saattoi lykkääntyä, sillä samana vuonna huvila-alue siirtyi kaupungin valvontaan. Ulkohuoneeseen tehtiin myös ajurin asunto. Lehti-ilmoituksissa tarjolla oli kaksi asuinhuonetta, talli kolmelle hevoselle ja vaunu­vaja. Uudenmaan läänin kuvernööri vahvisti lokakuussa 1891 eräät rouva Behsen hakemat muutos­töiden ja lisärakennuksen piirustukset, joihin ehkä tämäkin uudistus sisältyi. Erillistä neljättä rakennusta tontille ei kuitenkaan tullut.

”Matkustavia naisia otetaan myös vastaan”

Ilmoitusten ja osoitteistojen perusteella Behset pyrkivät pysyviin vuokralaisiin, vähintään useamman kuukauden kaudeksi kerrallaan. Voidaan puhua täysi­hoitolasta, sillä ruoastakin saattoi sopia. Tähän tarvittiin palvelus­kuntaa, ja heitä vartenhan pakari­tupaa laajennettiin. Väeltä edellytettiin vähintään auttavaa venäjän kielen taitoa, joten Pietarin suunnan matkustavaisetkin otettiin huomioon. Miehensä kuoltua rouva Behse ryhtyi myös tarjoamaan kodinomaista täysihoitoa koulu­laisille ja neitosille luku­kaudeksi kerrallaan. – ”Matkustavia naisia otetaan myös vastaan”, hän lisäsi viisaasti.

Yliopiston opiskelijoita asukkaina oli säännöllisesti. Vuonna 1892 varsinaisia pysyviä asukkaita olivat osoiteluettelon mukaan: pankki­virkamies Axel Alfthan, vuokra-ajuri J. S. Fredriksson, senaatinkanslisti, v. t. oikeus­neuvos­mies A. V. Lindberg, leskirouva E. Palm, metsäinsinööri A. Sivén ja neiti H. Taxell. Vuoden mittaan huvilaan muuttivat kapteenin rouva A. Isaksson, vara­tuomari Ax. Fr. Londen, kassan­hoitaja John A. Örström ja vapaa­herra, filosofian kandinaatti Tor Carpelan.

Rakennustontti Kaivopuistossa, Uusi Päivä 26.8.1918

Rakennustontti Kaivopuistossa. Koko paljastaa villaksi nro 20. Myyjä Juho Kuosmanen. Uusi Päivä 26.8.1918

Thérèse Behse kuoli 12. elokuuta 1911. Uutisissa ja asiakirjoissa hänen tittelinään säilyi asessorin­leski, ruotsiksi enke­assessorska. Luetteloissa hänet mainittiin huvilan isännöitsijäksi, mutta ei koskaan yrittäjäksi, liikkeen­harjoittajaksi tai vastaavaksi.

Perilliset luopuivat huvilasta syyskuussa 1916, jolloin oli kulunut 44 vuotta ensimmäistä vuokra­ilmoituksista. Ostaja oli Suomen kaartin entinen kapelli­mestari Alexei Apostol, joka myi sen jo kaksi kuukautta myöhemmin kreivi Lorentz Creutzille. Seuraavan kerran talo tuli myyntiin kesäkuussa 1918, jolloin Suomi oli itsenäinen ja käynyt välienselvittelynsä, mutta ensimmäisen maailmansodan yhä riehuessa. Myynti-ilmoitus toi esiin tontin neliömäärän ja rakennusten 31 tulisijaa. Hintapyyntö oli 450 000 markkaa, josta luvattiin tinkiä, jos kauppa saadaan sovittua lähipäivinä.

Tarjoukseen tarttui maailmansodan oloissa kahvin ja muiden elin­tarvikkeiden tuonti­kaupalla äkki­rikastunut Juho Kuosmanen. Hän pani villan saman tien myyntiin 500 000 markan rakennus­tonttina. Rahoilleen kohteita saalistanut Kuosmanen hankki viereisenkin huvilan numero 21, jolle aikanaan kohosi Yhdysvaltain lähetystö. Erityisesti hän menestyi liike­suhteissa Etelä-Amerikkaan. Siten ei ole syytä ihmetellä, miksi Argentiinan pääkonsulaatti muutti lokakuussa 1918 juuri Behsen villaan. Mainittakoon, että Kuosmasen apulaisesta päätyi liikeuralleen myös Hella Wuolijoki.

Arvonnousua Kuosmanen ei muiden liiketoimiensa vuoksi malttanut odottaa ja ehkä ei voinutkaan. Viron ensimmäinen lähettiläs Oskar Kallas näki tilaisuuden ja suostutteli hallituksensa kauppaan. Loppu­summaltaan 430 000 markan kauppakirja allekirjoitettiin 20. loka­kuuta 1919.

Viron ministerihotelli, Suomen Kuvalehti nro 48, 26.11.1932

Suomen Kuvalehti 26.11.1932: ”Viron ministerihotelli Viron hallituksen omistamassa puutalossa.” Huvilan arkki­tehtiä ei tunneta. Uskalias arvaus voisi olla saksalainen F. W. Mieritz, joka suunnitteli ja rakensi samoina vuosina neljä puuhuvilaa Kaivopuistoon, yhden myös rouva Behsen serkulle, kenraali ja senaattori Edward af Forsellesille. Kuva on syksyinen eikä Behsen villa enää kesää nähnyt. Se purettiin puolen vuoden kuluttua ja tilalle nousi Viron nykyinen suurlähetystö.


2.12.2018

Viron lähetystötalon varastetut vuodet 1940–1994

Kaivopuiston lähetystö on Viron itsenäisyyden jatkuvuuden tunnus. Tarina puolesta vuosisadasta, jona talo muistutti Viron tasavallan itsenäisyydestä ja miehityksestä siltä varastettuna omaisuutena Helsingissä…


Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

Itä-Kaivopuiston huvilan nro 20 omistajat 1872–1919

  • Ulrikasborgs bad- och brunnsinrättnings aktiebolag, kylpyläalueen kehitysyhtiö ja isännöitsijä vuoteen 1886, jolloin Kaivopuisto siirtyi Helsingin kaupungin julkiseksi puistoksi. Itä-Kaivo­puiston huvila­tontit myytiin niiden vuokraajille kylpylä­yhtiön velkojen kattamiseksi.
  • 1872–1879 kollegiasessori ja ritari Peter Wilhelm Arnold Behse (1831–1881)
  • 1879–1881 ”sortavalainen kauppias G. Heyse” (Heikel 1919), oletettavasti P. W. A. Behsen lanko, pietarilainen liikemies Gustav Ernst Heyse (1840–1909), omistusuhde ja ajanjakso epäselvä
  • 1881–1916 P. W. A. Behsen perikunta, leski Maria Thérèse Behse (s. af Forselles, 1836–1911)
  • 1916 Suomen kaartin entinen kapellimestari Alexei Apostol (1866–1927)
  • 1916–1918 kreivi Lorentz Creutz (1885–1945), radiokuuluttaja Carl-Erik Creutzin isä
  • 1918–1919 tukkukauppias Juho Kuosmanen (1887–1960)
  • 20.10.1919 Viron tasavalta, 22.10. valtioneuvoston suostumus

Valokuvat | Fotod

  1. Itäinen Kaivopuisto 20 (= Itäinen Puistotie 10, 12 – Kalliolinnantie 18), portin luona kaksi poikaa. A. E. Rosenbröijer 30.7.1892. Helsingin kaupunginmuseo. Vrt. Googele-katunäkymä
  2. Vasemmalla Huvilatie 14 [nyk. Belgian suur­lähetystö], oikealla Huvilatie 13, 22. Nykyinen Kalliolinnantie 5, 16, 14. Signe Brander 1910. Helsingin kaupungin­museo
  3. Unioninkatu 30 [n:o 6], 32, 34. Nils Wasastjerna, ennen 1909. Helsingin kaupungin­museo
  4. Unioninkatu 30. Salomon Vuorion talo. Eric Sundström 1913. Helsingin kaupungin­museo
  5. Wuorion talo, Unioninkatu 30. Rakennushistoria. Helsingin kaupungin­museo

Kirjallisuus | Kirjandus

  1. Axel O. Heikel, Brunns­parkens historia 1834–1886. ”Samma år [1879] sålde Behse villan [20] åt handlare G. Heyse i Sordavala. – Då detta skrives är bolaget Kontro & Kuosmanen ägare till denna villa, liksom till den bredvid stående N:o 21. – Villaägarna i östra komplexen av Brunns­parken fingo inlösa sina tomter efter 24,4 p. per kvadrat fot [1886].” Söderström & C:o 1919
  2. Helena Westermarck, Mina levnadsminnen. 5. Villan i Brunnsparken. ”Jag kan särskilt minnas stället där senare den s. k. Behseska villan byggdes (N:o 20). Där fanns, omgiven av tallar, snår och videbuskar, en stor vattenpöl, snarlik en liten damm.” Turku 1941.
  3. Kaija Ollila & Kirsti Toppari, Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin Sanomat 1977
  4. Jutta Zilliacus, Toisenlainen lapsuus. ”Lähettilään eli ministerin huvila oli pienen [virolaisen] yhdyskunnan sydän. Se kohosi kaksikerroksisena muita puurakennuksia korkeammalle. Valkoisen huvilan kanssa samansuuntainen oli matala, vaaleanvihreä talo. jossa oli valkoiset nurkkalaudat ja pieni­ruutuiset ikkunat. Siinä sijaitsivat Virolaisseuran, Eesti seltsin kokoushuoneet, ja niiden seinän takana oli vahtimestarin Kalbasin ja hänen perheensä asunto. Talon toisessa päässä asui minun perheeni [Kingot]. Nämä kaksi taloa liitti yhteen ikään kuin hevosenkengäksi portinvartija Kildjerin mökki, jonka päätyyn oli rakennettu halko- ja venevaja.” Tammi 1989
  5. Mikaela Strömberg, Sophie. Romaani Sophie Behsen elämästä. Schildts & Söderströms 2015
  6. Niina Timosaari, Edvard Westermarck : Totuuden etsijä. ”Elämänsä tieteelle omistanut Westermarck rakasti ulkoilmaa ja kunnioitti lähes pyhästi kaikkea elävää.” Gaudeamus 2017
  7. Jaak Jõerüüt, Viron lähetti­läänä Suomessa ja muissa maissa. ”Talon alla oli 30-luvulla sinne jääneitä lähteitä [ennen vuotta 1872 tontilla oli lammikko].” Tallinna-kustannus 2018
  8. Kollegiasessori, Venäjällä ja Suomessa [noudatetun virka-arvojärjestyksen] kahdek­sannen luokan arvonimi (kapteenin­arvo). Tieto­sana­kirja 7. Tieto­sana­kirja-Oy 1912
  9. Rekistraattori, se virkamies. joka suuremmissa virastoissa on asetettuna ottamaan vastaan saapuvia ja antamaan asianomaisille meneviä asiakirjoja ja pitämään tästä diaarioa. Jos virasto työsken­telee osastoittain. on tavallisesti kullakin osastolla ekspeditööri, jolta asiakirjat saapuvat r:lle. R. on tavallisesti viraston kanslian alainen virkamies, joka lisäksi hoitaa viraston arkistoa, ellei erityistä arkistonhoitajaa ole asetettuna. Tieto­sana­kirja 7. Tieto­sana­kirja-Oy 1915
  10. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallis­hallinnosta. Kaupunginvaltuusto. 1. 1872–1878. Kertomus vuodesta 1877, s. 314: ”Puheena olevat huvilat sijaitsivat eräälle yksityiselle yhtiölle luovu­te­tulla vuokra-alueella, jolle kaupunki ei ollut velvollinen kustantamaan ei valaistusta eikä poliisi­vartiointia. – Asiaa esitel­täessä ilmoitettiin läänin kuvernöörin tehtyjen valitusten johdosta kehoittaneen maistraattia väliaikaisesti antamaan asettaa edes muutamia lyhtyjä Kaivopuistoon ja sinne vievälle tielle.” – 1885: Ulriikaporin kaivopuiston itäisen huvila-alueen rakennusjärjestys. Helsingin kaupungin tilastotoimisto 1933 & 1941
  11. Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupunki 1970; 2. p. 1981

Luettelot, arkistot ja tietokannat | Kataloogid, arhiivid ja andmebaasid

  1. Generalguvernements-kansliet. Registrator: Petter Wilhelm Arnold Behse. Finlands Stats-Kalender för skottåret 1868. Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland 1867
  2. Detalj-plan af Helsingfors stad, Upprättad i öfverens­stämmelse med stadens planering och byggnadsart vid ingången af år 1878 af Claës Kjerr­ström. Helsingin karttapalvelu
  3. Suomen yliopiston luettelo 1876–1889. Suomen Keisaril­linen Aleksanterin yliopisto
  4. Adress-Kalender för Helsingfors stad 1881–1882. Behse, P. W., kollegiiassessor. Brunnsparken 20. Forselles, E. af, frih., generallöjtn., senator. Brunnsparken 15. G. W. Edlunds förlag 1881
  5. Adressbok och yrkes­kalender för Helsingfors 1891, 1892, 1893, inne­hållande utom bostads­adresser och yrkes­afdelning. Brunnsparken 20. Tidnings- och Tryckeri­aktie­bolagets Förlag
  6. Itäinen Puistotie. 20, asessori P. W. A. Behsen perill.; isänn. asessorinleski M. Therese Behse. 2979 m2. Helsingin ja ympäristön osote- ja ammatti­­kalenteri 1911–1912. Aksel Paul 1911
  7. Itäinen Puistotie. 20 (2979 m2). Kreivi Lorentz Creutz, isänn. A. Richard Lemström. Helsingin ja ympäristön osote- ja ammatti­kalenteri 1917. Merkurius 1917
  8. Itäinen Puistotie. 20 (2979 m2) ja 21 (3685 m2). Kauppias Juho Kuosmanen. Helsingin ja ympäristön osote- ja ammatti­kalenteri 1918–1919. Merkurius 1919
  9. Argentinan pääkonsuli­virasto, Itä-Kaivopuisto 20, klo 10–12, 2–3. T. 77 89; v. t. pääkonsuli G. R. Söderlund. Helsingin ja ympäristön osote- ja ammatti­kalenteri 1918–1919. Merkurius 1919
  10. Majaostmine Helsingis. Wabariigi Walitsuse koosolek 23. septembril 1919. ”Otsus­tatakse wälisministri ettepanek saadikule Helsingis maja osta põhjus­mõttelikult heaks kiita.” Eesti Vabariigi Valitsuse koosolekute protokollid. ERA.31.1.13. Rahvusarhiiv
  11. Valtioneuvoston pöytäkirja, tehty Oikeusministeriöstä tapahtuneessa esittelyssä lokakuun 22 päivänä 1919. Oikeusministeriön proto­kolla­sihteeri Langolain tuli kutsuttaessa saapuville ja esitteli: 1) Viron tasavallan Hallituksen puolesta tehdyn anomuksen saada omistaa ja hallita taloa ja tonttia, Itä-Kaivopuisto 20, kortteli № 199 Helsingin kaupungissa. – Valtioneuvosto päätti suostua anomukseen, jos saanto Viron tasavallan Hallitukselle laillisesti vahvistetaan. Päätös hakijalle sekä kirje päätök­sestä otetun jäljennöksen ohella Uudenmaan läänin maa­herralle [Bruno Jalan­derille, joka lähetti 29.10. edelleen maistraatille]. Ca:10. Kansallisarkisto
  12. Östra Allén. 20, t.y. 2979, Östra Allén, kv. 199, st. d. 3, äg Republiken Estland. Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter 1919–1921. Merkurius 1919
  13. Behse, Carl (43), a. Stralsund [Franzburg, Schwedisch-Pommern], geb. 20. Aug. 1803, theol. 1822–24. Album Academicum der Kaiserlichen Universität Dorpat, Tartto 1889
  14. Behse, Wilhelm Peter Arnold. Erik-Amburger-Datenbank, Ausländer im vorrevolutionären Russland, Leibniz-Institut für Ost- und Südosteuropaforschung
  15. Behse. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopisto
  16. Peter Behse. Galleri. Familie Behse in Finnland

Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses

  1. Undertecknad, som för närvarande innehar andra och tredje våningarne uti f. d. Gratjoffska nu mera Expe­di­tions-Sekreteraren af Forselles stenhus vid Unions gatan, får härmedelst äran avartera, det hos mig finnes propra och välmöblerade rum för resande. – Helsingfors, å Hôtel de S:t Petersburg, den 10 Octobcr 1840. Louis Kleineh. Finlands Allmänna Tidning 17.10.1840
  2. Anmälde resande. Herr von Behse fr. Pyttis. Finlands Almänna Tidning 22.1.1852
  3. Universitetet. Kameralexamen med studd. P. W. A. Bebse. Finlands Allmänna Tidning 3.6.1859
  4. Döde. Förste expeditionssekreteraren i kungl. svensk tjenst, kammar­junkaren Pehr af Forselles den 29 febr. å Peippola i Elimä 78 år. Thérèse (Theresia) Behsen isä. Wiborg 26.3.1860
  5. Utbjudes hyra. Forselles arfwingars gård wid Unions­gatan [30]. Helsingfors Tidningar 2.5.1861
  6. Anmälde resande. (Enligt Poliskammarens uppgift.) Den 28 Maj. Registratorn Behse med fru fr. Elimä, å Kleinehs hotel. Finlands Almänna Tidning 29.5.1861
  7. Diwerse. Musikhandeln är flyttad ifrån Welenes till Herr Behses stenhus, f. d. Forselles, wid Unionsgatan midtemot handlanden Baranoff en trappa upp. Helsingfors Tidningar 2.7.1862
  8. Sillböle gård i Helsinge lär nyligen af kronofogden Bergströms arfwingar ha blifwit försåld till registratorn Behse för ett pris af 15,000 rub. s:r. Helsingfors Tidningar 2.9.1862
  9. Fastighetsköp i Helsingfors, lagfarne i Rådstufvurätten under månaderne Augusti – November: gården n:o 6 vid Unionsgatan i qvart. Drome­darien, såld af registratorn P. W. A. Behse till handlanden A. F. Liljeros för 120,000 mark. Helsingfors Tidningar 9.12.1864
  10. Tillkännagifwes att jag emottager härstädes och kringliggande landsorter alla slags byggnads­arbeten, och uppgör ritningar med kostnadsförslag till arbets utförande, hwilta följa gratis om arbetet anförtros åt mig. F. W. Mieritz, bygg- och mur­mästare. Helsingfors Tidningar 17.2.1866
  11. Virallinen osasto. Huhtikuun 30 (18) p:nä on entinen registraatori H. K. Majesteetin kansliassa Suomenmaata warten Pietari Wilhelm Arnold Behse nimitetty Registraatoriksi Suomen kenraalikuwernöörin kansliaan. Suomalainen Wirallinen Lehti 28.5.1867
  12. Född: En sons födelse i dag klockan 1 eft. mid. hafwa wi glädjen slägt och wänner tillkännagifwa. Helsinge, Sillböle gård den 19 Augusti 1868. Hufvudstadsbladet 24.8.1868
  13. Sanomalehdet 1872–1922. Brunnsparken 20 / Kaivo­puisto 20. Kansalliskirjasto
  14. Utbjudes hyra. Nu genast: 4 enskilda, warma rum, med möbel, wärme och uppass­ning, eller en lokal af 6 stora warma rum, tambur, kök, m. m., mat kan äfwen erhållas på samma ställe om sådant önskas. Närmare upplysning lemnar registrator Behse, villan n:o 20 i Brunnsparken, alla morgnar till kl. 10 1/2 f. m. Hufvud­stadsbladet 7.12.1873 [Ensi ilmoitus 3.10.1872]
  15. Helsingin Polisikamarin ilmoitus. Tietymättömällä tawoin kadonnut huhtikuun 20 p. paikoilla 4 miehenpaitaa huwilasta n:o 20. Suomalainen Wirallinen Lehti 11.5.1875
  16. Myytäwänä. Kauniilla paikalla olewa ja hywin rakennettu maatila. Tarkempia tietoja antaa Assessori Behse, Kaiwopuiston huwila n:o 20; tawataan iltapuolella. Uusi Suometar 8.9.1876
  17. Egendomsförsäljning. Sillböle gård i Helsinge socken är af assessor P. W. A. Behse försåld åt hr Bergholm från S:t Petersburg för 80,000 mk. Hufvudstadsbladet 26.9.1876
  18. Föredragningslista för Helsingfors stads­full­mäktiges samman­träde. 11:o. D:o d:o af d. 29 Sept. med Kollegi­assessorn P. W. A. Behses m. fl:s ansökan om widtagande af särskilda åtgärder för belysning och polisupsigt i östra willo­området i Brunnsparken. Hufvudstadsbladet 17.10.1877
  19. Kaupunginwaltuusmiesten kokous. Hylättiin muutamain huwilain-omistajain anomus, että kaupunki kustantaisi walaistusta Kaiwopuiston itä-osassa. Suom. Wirallinen Lehti 15.12.1877
  20. Suomenmaan kenraali­kuwernööri, kenraali-adjutantti Adlerberg on tämän tammikuun 26 p:nä nimittänyt ja määrännyt registraatorin kenraali­kuwernöörin kansliassa, kollegin assessorin P. W. A. Behse kielenkääntäjäksi samaan kansliaan. Suomalainen Wirallinen Lehti 29.1.1878
  21. Hänen Majesteetinsa Keisari on armossa tahtonut ritareiksi nimittää: K. S:t Annan ritari­kunnan 3:teen luokkaan: Kielen­kääntäjän kenraalikuwernöörin kansliassa Suomessa, kollegin-assessorin Petter Wilhelm Arnold Behse. Suomalainen Wirallinen Lehti 30.04.1878
  22. Resande. Handl:ne Heyse fr. P:burg i Kleinehs hotel. Morgonbladet 17.8.1880
  23. Wahwa ja kowa äiti. Eräs palweluspiika Kaiwopuiston huwilassa n:o 20 oli tois­päiwänä kello 8–9 lähtenyt kyläilemään ja synnyttänyt tällä matkalla lapsen, jonka jätti muutamalle leski­waimolle hoidettawaksi. Itse hän lähti tiehensä ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut. Kotiin tultuansa oli tehnyt kaikki hänelle kuuluwat työt ja wieläpä aamulla käwi kauppatorilta ostamassa miehen­kantamuksen ruokawaroja, jotka niinkuin ennenkin jalkapatikassa kantoi kotia. – Pienokaisella ei liene ollut parempi hoito kuin äidilläkään, koska eilen oli wielä rasumattoihin käärittynä samassa nurkassa maannut, johon toispäiwänä äiti jätti. Uusi Suometar 18.2.1881
  24. Döde. Peter Arnold Wilhelm Behse. Kuolinilmoitus. Helsingfors Dagblad 6.10.1881
  25. Kuolleet. Eilen nukkui täällä kuoleman uneen kielen­kääntäjä kenraali­kuwernöörin kansliassa, kollegin­asessori Petter Wilhelm Arnold Behse. Wainaja meni wirka­huoneestaan kotia k:lo 2 ja kuoli äkkiä k:lo 4 sydämmen­halwaukseen.” Suomalainen Wirallinen Lehti 6.10.1881
  26. Eläkeraha-määräyksiä siwiiliwiraston leskien ja orpoinkassasta. Tämän kassan johtokunta on kuluwan kuun 1 p:nä myöntänyt seuraawille kuolinpesille eläkerahaa, nimittäin: – kielenkääntäjän, kollegin­asessorin Petter Wilhelm Arnold Behsen leskelle sekä alaikäisille ja turwattomille lapsille. Suomalainen Wirallinen Lehti 17.12.1881
  27. Kuulutus P. W. A. Behsen velkojille. Suomalainen Wirallinen Lehti 11.2.1882
  28. Tuomio luowutus- ja perinnönjättöjutussa kollegiasessori Pietari Wilhelm Arnold Behse-wainajan jälkeen. Suomalainen Wirallinen Lehti 6.7.1882
  29. Ylimääräisiä eläkerahoja. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on armossa nähnyt hywäksi ylimääräisistä eläkerahoista määrätä. 1:ksi Kielenkääntäjän Kenraali­kuwernöörin kansliassa, Kollegiassessori Pietari Wilhelm Arnold Behse-wainajan jälkeen jääneille wiidelle alaikäiselle lapselle, pojille Edmund Wilhelm, Kaarle Gustaw ja Alfons Emil sekä tyttärille Maria Elisabet ja Anna Teresia kolmensadan wiidenkymmenen markan [n. 1650 € / v. 2022] suuruisen yhteisen eläkerahan. – Yläpuolella keisarin kiitos Edward af Forsellesille, rouva Behsen serkulle, kenraali­kuvernöörin viran hoitamisesta. Suomalainen Wirallinen Lehti 12.9.1882
  30. Auktioner. I (Behse’ska) Villan № 20 i Brunnsparken försäljes måndagen den 9 innev, april från kl. half tolf (½ 12) f. m. åtskillig lös­egendom, hvaribland uppgifvits förnämligast 1 Pianino, flere st. stora trymåspeglar och några andra bättre möbler; 1 Bordsservis för 24 personer, taflor, hus­geråds­saker och diverse annat. Helsingfors stads Auktions­kammare. Helsingfors Dagblad 7.4.1883
  31. Helsingin Polisikamarin ilmoituksia heinäk 25–28 pp. Warastettu: … lasisilmät lukitsem. kyökistä huwilassa N:o 20 Kaiwopuistossa. Uusi Suometar 6.8.1883
  32. Skolbarn och fruntimmer emottagas till inackordering i ett godt hem nu och från nästa termins början. Resande fruntimmer emottagas äfwen. Närmare i villan n:o 20 i Brunnsparken, stora byggningen, paradingång. Hufvudstadsbladet 23.11.1883
  33. Döde. Carl Gustaf stilla afled efter en kort sjukdom. Hufvudstadsbladet 14.3.1885
  34. Hänen Keisarillinen Majes­teettinsa on armossa nähnyt hywäksi määrätä yli­määräiselle pensioni­säännölle: Kenraali­kuwernöörin kanslian kielenkääntäjän, kollegi­asessori Pietari Wilhelm Arnold Behse-wainajan ja hänen wielä elossa olewan leskensä Maria Theresia Behsen neljälle alaikäiselle ja turwattomalle lapselle. Suomalainen Wirallinen Lehti 5.9.1885
  35. Löytynyt ajurin [d]roskasta pieni wäsky, jonka omistaja saa tulla ottamaan Kaivo­puistosta 20, ajuri Siwan­derilta, n:o 248. Uusi Suometar 7.10.1885
  36. Ulrikaporin [Ullanlinnan] kaiwo- ja kylpy-yhtiö tulee hajoamaan, kun kaupunki lunastaa Kaiwopuiston. Suomalainen Wirallinen Lehti 16.4.1886
  37. Sophie Charlotta Dorothea Behse afled i Lappträsk socken. Åbo Underrättelser 10.5.1886
  38. Bortsprungen hund af St. Bernhards race, gulbrun till färgen, widkänner namnet ”Tyrann”, tillwaratagaren bedes godhetsfullt aflemna hunden, mot hederlig wedergällning. hos Öfwerste Laiming å willan n:o 20 i Brunnsparken. Hufvud­stads­bladet 2.8.1887
  39. Till följd af bortflyttning uthyres 2 rum och kök med vattenledning, villan n:o 20 i Brunns­parken, efterfrågas J. Jansson. Obs! billig hyra. Hufvud­stads­bladet 4.12.1887
  40. En ordentlig köksa, som helst något förstår ryska språket erhåller tjenst nu genast i villan n:o 20 i Brunnsparken. Hufvudstadsbladet 7.8.1888
  41. Asianajokonttoria: M. Rautio, Kaivopuisto 20. Toimittaa asioita virastoissa, pankeissa kassoissa. [Toistuva ilmoitus vuoden 1888 loppuun.] Uusi Suometar 8.8.1888
  42. Miksikä Obserwatorivuorta aiotaan. Arkkitehti K. A. Wrede: ”Muuta sopiwata paikkaa [kuin Tähti­tornin­vuori] sellaiselle huwila-alueelle ei kaupungilla ole, sillä kaikki paikat kaupungin keskipaikoilla owat jo käytännössä eikä huwila­kaupunkia, jonka warallinen säätyluokka pää-asiallisesti tulisi omistamaan, sowi sijoittaa kaupungin syrjä­puolille työwäen korttelien taakse. Huwila-kaupungin tulee olla kaupungin keskellä. Kaiwopuiston huwila-alue on alusta alkaen järjestetty niin, että nykyään ei enää ole mahdollista sitä oikein hauskaksi ja somaksi huwila­kaupungiksi laittaa, ja sitä paitsi matka sinne on pitkä ja ikäwä.” Uusi Suometar 6.4.1890
  43. Edward Gustaf af Forselles (1817–1891). Päivälehti 4.10.1891
  44. Rakennustoimi Helsingissä. Piirustukset rakennuksen­muutosta ja lisärakennusta warten Kaiwo­puiston huwilan n:o 20: n alueella on läänin kuwernöri wahwistanut asessorinlesken Maria Therese Behsen pyynnöstä. Uusi Suometar 23.10.1891
  45. Smånotiser. Brandkåren allarmerades i förgår kl. 3 e. m. Eld hade utbrutit i Behses villa n:o 20 i Brunnsparken genom att vattenledningsarbetare för att värma rören uppgjort eld under trossbottnet mellan källaren och första våningen. Eldsvadan släktes med lätthet: någon mer betydande skada åstadkorn den ej häller. Hufvudstadsbladet 8.2.1893
  46. Maria Thérèse Behse, född af Forselles. Kuolinilmoitus. Hufvudstadsbladet 13.8.1911
  47. Prof. Westermarck 50 aastane. ”Waewalt on keegi soomlane üleüldis-inimlises teaduse ilmas niipalju ära teinud, kui prof. Wester­marck.” Postimees 12.11.1912
  48. Ida Moberg antaa opetusta sävelkorvan kehityksessä, improvisatsionissa, kontra­punkteissa ja instru­men­tatsionissa. I. Kaivopuisto 20, puh. 6967. Helsingin Sanomat 27.9.1914
  49. Gårdsköp. Gården Östra Brunnsparken 20 har af assessor P. W. A. Behses arfvingar försålts till kapell­mästar Alexei Apostol. Hufvudstadsbladet 23.9.1916
  50. Gårdsköp. Gården n:o 20 i Östra Brunnsparken har af sin senaste ägare kapellmästaren A. Apostol försålts åt direktören, grefve Lorentz Creutz. Hufvudstadsbladet 3.11.1916
  51. Myytävänä. Huvila-alue. Itä-Kaivopuistossa pinta-alaltaan 2979 m2, jolle on rakennettu kaksi puutaloa, joissa yhteensä 31 tulisijaa, myyd. Smk. 450,000:–. Jos kauppa päätetään lähipäivinä, voidaan hintaa jonkun verran alentaa. Helsingin Sanomat 7.06.1918
  52. Rakennustontti Kaivo­puistossa. Pinta-ala 2979 m2. Hinta 500,000 mk. Uusi Päivä 26.8.1918
  53. Argentiinan Pääkonsulin­virasto on muutettu I. Kaivop. 20:een. Helsingin Sanomat 17.10.1918
  54. Päewauudised. Eesti saatkond Soomes maja ostnud. Nagu kuuleme, on Eesti saatkond Helsingis maja ostnud. Käsiraha on juba sisse maksetud. Maja maksab 1/2 miljoni Soome marka. Meie Wabariigi esitusel oli hädasti oma ulualust tarwis. Waba Maa 13.10.1919
  55. Viron lähetystölle oma talo Helsinkiin. Valtio­neuvosto on oikeuttanut Viron hallituksen omista­maan talon ja tontin Itä-Kaivopuisto 20:ssa. Tontilla, jonka suuruus on 2.769 neliömetriä [po. 2979 m2], on kolmessa vanhassa puurakennuksessa 26 huonetta. Se on ostettu rakennus­tontiksi, mutta rakennuttaminen riippuu siitä, mitenkä vuokralaiset voidaan saada muuttamaan pois. Lähetystö ei ole vielä saanut haltuunsa taloista muuta kuin 5 huonetta. Talot ja tontti on ostettu [20.10.] johtaja Juho Kuosmaselta 430,000 mk:n hinnasta. Iltalehti 23.10.1919
  56. Ajurille sopiva huoneisto, Kaivopuisto 20, 2 huonetta, vaunuliiteri, talli 3 hevoselle. Vast. Tehtaank. 1, Eestin lähetystö, puh. 33 27. Uusi Suomi 2.6.1922
  57. Pension Riviera. Efter Munksnäskraschen har bristan pä förstklassiga pensionat gjort sig starkt gällande i Helsingfors. Det må därför med tillfredsställelse annoteras att Pension Riviera inköpt en stor och vacker Brunnsparksvilla n:o 21. Svenska Pressen 23.10.1923
  58. Mongooli (Martti Haavio), Viron ministerihotellissa. Kansan Kuvalehti 24.2.1928
  59. A. E. Rosenbröijer död. ”Ingeniör Rosenbröijer var en av landets första amatör­fotografer, och han har från förra seklets mitt till in på 1900-talet tagit en stor del av de fotografier från Helsingfors, som nu pryda Helsingfors stads museum.” Svenska Pressen 5.12.1931
  60. Lähettiläskoteja. 11. Viro. ”Viron ministerihotelli on Viron hallituksen omista­massa puutalossa Kaivo­puistossa. Tonttiin kuuluu noin 3000 m2 maata, joka on ollut Viron hallussa Suomen itsenäisyydestä lähtien. Ensimmäisessä kerroksessa ovat kanslia sekö sihteerin huoneuslo ja loisessa on ministerihotelli.” Suomen Kuvalehti 26.11.1932
  61. Viron lähetystölle uusi, uhkea, talo. Monet ohi­kulkijat ovat varmaankin huomanneet, että I. Kaivo­puisto 20:ssä olevaa puutaloa on alettu purkaa. Tässä talossa sijaitsee Viron täkäläinen lähetystö, jolle on luvassa uusi, uhkea toimitalo. Nykyisen puutalon tilaile on nimittäin tarkoitus rakentaa nykyaikainen kivimuuri kaikkine mukavuuksineen. Ilta-Sanomat 12.5.1933
  62. Eestin lähetystö rakennuttaa itselleen uuden talon Kaivo­puistoon tontilleen Itäinen Lehtokuja 20, missä parhaillaan puretaan aikaisempaa puurakennusta. Aika 25.5.1933
  63. Yhdysvaltain lähetystö ostanut talon ja tontin [21] Kaivopuistosta. Uusi Suomi 2.2.1936
  64. Konsuli Juho Kuosmanen 50-vuotias. [Brasilian konsuli Viipurissa.] Viena-Aunus 17.1.1938
  65. Kaija Ollila & Kirsti Toppari, Helsingin korttelit kertovat – 200 ja 201. ”[Huvila­tontti 15] siirtyi vuonna 1871 kenraaliluutnantti E. af Forsellesille.” Helsingin Sanomat 3.2.1970
  66. Kaija Ollila & Kirsti Toppari, Helsingin korttelit kertovat – 204 ja 205. ”Tontti 20 oli täysin koskematonta luonnon­maata. – Vuonna 1872 sai kirjaaja. kollegiasessori P. W. A. Behse luvan rakentaa tänne huvilansa. – Itä-Kaivopuisto 10 luovutettiin vuonna 1947 Yhdysvaltain lähetystölle [valtion] luoton lyhennykseksi.” Helsingin Sanomat 17.2.1970