Voisiko Tarton sijasta tänään ollakin Kööpen­haminan, Tallinnan tai Danzigin rauhan 100-vuotispäivä?

Kööpenhaminan vai Tarton rauha 1920

Suomen tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan (R.S.F.S.R.) valtioliput Kööpenhaminassa Thorvaldsenin museon taivaalla. Vasemmalla kohoaa Nikolainkirkon torni. – Kuva: Maapallo, 10. osa, Otava 1929

Vietämme tänään Neuvosto-Venäjän kanssa solmitun Tarton rauhan 100-vuotispäivää. Kansanjuhlaa tuskin tulee, sillä meillä rauhojen ajanlasku alkaa talvisodasta, toisin kuin virolaisilla, joille oma Tarton rauha on itsenäisyyden peruskivi. Viro teki sen kotimaassa. Miksi Suomi lähti ulkomaille ja samaan Tarttoon?

Valinta oli lehdistölle yllätys – ja tarttolaisille. Samana päivänä 27. toukokuuta 1920, kun Helsingin ja Tallinnan lehdet uutisoivat Venäjän hallitukselle tehdystä ehdotuksesta, Tarton päälehti Postimees ennakoi neuvottelujen alkamista Tallinnassa, näin myös iltapäivän painoksessaan. Itse asiassa Tallinnaa oli ennustettu vasta viime päivät. Edellinen ykkös­ehdokas oli Kööpenhamina.

Rudolf Holstin sähkösanoma 27.3.1920

Suomen hallituksen 27.5.1920 hyväksymä sähkösanoma Tarton ehdottamisesta kokouspaikaksi. – Kansallisarkisto

Paikkaa oli pohdittu jo kuusi viikkoa aiemmin Rajajoella käytyjen aseleponeuvottelujen yhteydessä. Hufvudstads­bladetin mukaan suomalaiset toivoivat lopullisten rauhan­neuvottelujen järjestämistä puolueettomalla alueella. Tällaiseksi mainittiin Danzigin vapaakaupunki, joka oli Versaillesin rauhassa erotettu Saksan valtakunnasta.

Varsinainen ”valintaprosessi” käynnistyi 11.­ toukokuuta, kun Neuvosto-Venäjän ulkoasian­kansan­komissaari Georgi Tšitšerin sähkötti Suomen ulkoministerille Rudolf Holstille hallituksensa halusta ryhtyä rauhan­neuvotteluihin.

Kolmen päivän kuluttua Suomi lähetti suostumuksensa – kohteliaasti varaten itselleen oikeuden tehdä ehdotuksen neuvottelu­paikasta ja alkamis­ajasta. Tšitšerin myöntyi sitä kohteliaammin, mutta vasta 22. toukokuuta. Odotutus herätti lehdistössä lievää tyytymättömyyttä.

”Kööpenhaminassa, ellei venäläisille sovi joku Suomen paikkakunta.”

Hufvudstadsbladet, jolla vaikuttaa olleen muita joutuisammat tietolähteet, kertoi jo 16. toukokuuta, että neuvottelu­paikaksi huhutaan tulevan ”Danzigin, Kööpenhaminan tai Tallinnan”. Näitä kolmea nimeä, tässä järjestyksessä lainattiin lähipäivät pitkin Suomea pohjoisimpia lehtiä myöten.

Seuraavana päivänä Suomen Sosialidemokraatti julkaisi rinnalle uutisen J. K. Paasikiven johtamasta neuvottelujen valmistelu­komiteasta, joka sittemmin nimettiin myös neuvottelu­valtuuskunnaksi. Se totesi ­asian kuuluvan hallitukselle, mutta ilmoitti mielipiteenään, ”että ellei venäläisille sovi joku paikka­kunta Suomessa, neuvottelut siinä tapauksessa tapahtuisivat Kööpenhaminassa”.

Komiteaan kuului sosiali­demokraattina Väinö Tanner, joka kesän 1947 ”ajanvietetyönään pakollisessa eristyneisyydessä” kirjoitti sittemmin historian lähteenä suositut muistelmana Tarton neuvotteluista. Tanner muisti Kööpenhaminan, mutta sen vaihtoehdot toisin: ”Paikka­­kysymys oli hallituksessa ollut perin­­pohjaisen harkinnan alaisena. Ehdolla olivat olleet: Viipuri, Moskova, Tartto ja Kööpenhamina.”

Aikalaislehdissä Viipuria ja Moskovaa ei ehdokkaina mainita – kuten ei Tarttoakaan kertaakaan ennen valintaa. Komitea ei uskonut venäläisten suostuvan Suomen paikkakuntaan, koska täältä he eivät voi pysyä sähkeyhteydessä hallitukseensa. Samoin olisi käynyt suomalaisille Moskovassa. Etäkokousten aika oli nimittäin koittanut, ja Tartostakin vedettiin kaukokirjoitinlinja Helsingin ulkoministeriöön. Venäjällä oli myös odottaa kiusallisia kohtaamisia Punaisen Suomen johtomiesten kanssa, ellei jopa samassa pöydässä. Sinne lähtö tuntuu lähtökohtaisesti hylätyn. Suomeen kutsumista hillitsi myös Terijoen terveys­karanteeni, josta kiisteltiin yhä alkuvuonna 1921, kun lähettiläitä vaihdettiin.

”Tanska ilmoittaa olevansa kiitollinen, jos siltä ei tiedusteltaisi…”

Suomalaisten näkökulmasta Danzig (Gdansk), Kööpenhamina ja Tallinna olivat kaikki laiva­yhteyksien päässä, toisin kuin Neuvosto-Venäjälle, jolle Itämeri oli yhä Englannin julistamassa kauppasaarrossa. Kansain­liiton nimissä se myös miehitti Danzigia ja piti sen satamassa laivuetta. Vapaavaltio oli vasta järjestäytymässä ja samalla Puolan valtapyrkimysten kohteena, mihin liittyivät myös epävarmat viesti­yhteydet. Samaan aikaan Puola oli sodassa Venäjän kanssa. Neuvottelukesä Danzigissa tai Zoppotin (Sopot) kylpyläkaupungissa olisi epäilemättä ollut viihtyisä, mutta monin syin mahdoton.

Kööpenhamina oli etäisin, mutta siellä oli Suomen lähetystö varusteineen. Lähettiläänä oli Gustaf Idman, joka oli äskettäin kutsuttu ulkoministeriöön hoitamaan Kansainliiton jäsenyyttä ja Ahvenan­maan kysymystä. (Viime mainittu lienee yksi syy siihen, ettei Tukholma ollut ehdokkaana.) Idman osallistui rauhan­neuvottelujen valmisteluun ja lähti myös valtuus­kunnan mukana Tarttoon ”kansain­­välisen oikeuden tuntijana”, kuten pöytä­kirjoihin merkittiin. Hänen vaikutustaan voi arvailla.

Helsingin Sanomat selvitteli Kööpenhaminan valintaa kirjoituksessaan 20. toukokuuta ja kertoi, ettei hallitus ole tehnyt asiasta ehdotusta Tanskan hallitukselle tai edes kysynyt sen mielipidettä. Sen sijaan oletetaan, että Tanskan hallitus ”varmaankaan ei halua neuvotteluja määrättäväksi Kööpenhaminaan”. Sörnäisten kirjoittaja­residenssissä Tanner siloitteli asian tätäkin diplomaattisemmin: ”Tanska oli ilmoittanut olevansa kiitollinen, jos siltä ei tiedusteltaisi Kööpenhaminaa neuvottelujen paikaksi.”

Selitystä ei tarvitse hakea. Venäjän keisariperheen murhasta ei ollut kahtakaan vuotta. Nikolai II oli Tanskan kuninkaan Kristian X:n serkku. Kuninkaan täti, leski­keisarinna Dagmar, ortodoksi­nimeltään Maria Feodorovna, asui Tanskassa. Bolševikit olivat murhanneet hänen kaksi poikaansa ja viisi lasten­lastaan. Nikolai II oli myös Norjan Haakon VII:n, Englannin Yrjö V:n ja Kreikan Konstantin I:n ensim­mäinen serkku. Viime mainittu oli tosin maan­paossa, mutta sijaan riitti pikkuserkkuja. Euroopan monarkioilta ja varsinkin Tanskalta oli turha odottaa kuukausien vieraanvaraisuutta.

”Soome-Wene rahuläbirääkimised algawad Tallinnas?”

Viron ulkoministeri Ado Birk saapui maanantaina, 24. toukokuuta puolisoineen Helsinkiin. Päivä alkoi neuvotteluilla kollega Holstin kanssa ja päättyi Suomalaisen oopperan tasavallan presidentin aitiossa kuunnellen Armas Järnefeltin johtamaa Carmenia. Seuraavanakin päivänä ministerit tapasivat heti aamiaisella. Keskiviikkona oli vuorossa päivällinen pääministeri Rafael Erichin seurassa. Ministeri palasi Tallinnaan torstaiaamuna 27. toukokuuta, jolloin kokouspaikka oli saanut ratkaisun.

Viron hallituksen päätös Suomen rauhanneuvotteluista Tartossa

Viron hallituksen 26.5.1920 tekemä salainen päätös Suomen ja Venäjän rauhanneuvottelujen järjestämisestä Tartossa. – Rahvusarhiiv

Tšitserin odotti jo Suomen hallituksen ehdotusta – ja ministerivierailu vaikuttaa antaneen vauhtia.

Iltalehti kertoi 25. touko­kuuta ”asian­omaiselta taholta” ilmoitetun, ettei paikaksi ehdoteta Kööpen­haminaa. Samana päivänä Hufvudstadsbladet tiesi hallituksen päättävän paikasta jo seuraavana päivänä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan päätös lykkääntyi päivällä.

Sen sijaan Tannerin puoluetoveri Yrjö Räisänen eli Sasu Punanen ”paljasti” pakina­palstallaan Suomen Sosiali­demokraatissa hallituksen valinneen Tallinnan. Samaa ennusti myös tallinnalainen Waba Maa ‑lehti viitaten Kööpen­haminan hylkäämiseen. Lehden mukaan toden­näköisin neuvottelu­paikka olisi nyt Tallinna. Muutoin uutisissa ei ole vihjettäkään, että Tartto oli ehdolla tai että siitä oli tiedetty ennen Viron hallituksen päätöstä.

Seuraavana päivänä Waba Maa oli saanut ”luotettavalta taholtaaan” lisätietoa. Suomen hallitus oli lähettänyt virallisen pyynnön rauhanneuvotteluista Viron alueella. Hallitus oli punninnut tärkeää asiaa eri puolilta useita tunteja ja lopulta määrännyt neuvottelupaikaksi Tarton kaupungin.

Hallituksen salaisena pöytäkirjattu päätös on ytimekäs. Siinä luvataan järjestää rauhanneuvottelut Virossa, määrätään paikaksi Tartto sekä jätetään tilakysymykset ulko- ja sisäministerien vastuulle. Muotoilun perusteella valinnan teki isäntämaa eikä syitä sen paremmin selitetä. Nähtiinkö kahden rauhan synergiaa? Tilat eivät olleet samat, eivätkä bolševikkien neuvottelijat. Tartossa oli toki kokemusta heidän valvonnastaan – ja se ehkä sujui helpommin sisämaakaupungissa?

Seuraavana päivänä, 27. toukokuuta ulkoministeri Holsti sähkötti ehdotuksen kollega Tšitšerinille, jolta saapui hyväksyntä kaksi päivää myöhemmin. Jatko on Tarton rauhan historiaa.


Synergiaa oli toki pöydän verran: ”Kokoushuoneen täytti suuri soikea pöytä, jonka ääressä oli tarkoitus neuvotella. Sen ääressä oli Viron ja Neuvosto-Venäjän välinen rauha muutamaa kuukautta aikaisemmin tehty, mitä saatiin pitää hyvänä enteenä.” – Näin kuvasi Väinö Tanner neuvottelu­pöytää, jonka oli teettänyt Tarton osuuskassa (Tartu Eesti Laenu- ja Hoiuühisus). Pankki lainasi sitä molempiin neuvotteluihin, ja niinpä kumpikin Tarton rauha on neuvoteltu samassa pöydässä.


Suomen rauhanvaltuuskunnan jäseniä Peterburg-hotellin ovella Tartossa 19206.7.2020

Seitsemän rauhanveljestä vapaalla Tartossa 1920

”Sitten kävimme saunassa Vennola, Tanner ja minä. Holsti oli jo kysynyt, mitä valtioneuvoston pitäisi meille ohjeeksi antaa. Paasikivi sanoi, että herrat ovat saunassa, kävelyllä ja mikä missäkin ja että vastataan myöhemmin…”


Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

  1. Väinö Tanner, Tarton rauha: sen syntyvaiheet ja -vaikeudet. Tammi 1949
  2. Ants Siim, Tartu rahuläbirääkimiste laua lugu. Tartu Linnajaloo Muuseumid 12.10.2020
  3. Fredsunderhandlingarna. Uppgifter on Finlands freddelegerade. ”Fredsunderhandlingarna önskar man på finländskt håll förlaglagda till neutral botten. Ryktevis uppges att i sådant avseende Danzig skulle ifrågakomma.” Hufvudstadsbladet 12.4.1920
  4. Rajajoen neuvottelut. Rauhanneuvottelujen paikaksi toivotaan suomalaisella taholla puolueetonta aluetta. Tällaiseksi paikaksi mainitaan Danzig. Keskisuomalainen 14.4.1920
  5. Rauhanneuvottelupaikaksi tulenee Danzig. Liitto 16.4.1920
  6. Neuvosto-Venäjä ehdottaa rauhanneuvotteluja Suomelle. Aamulehti 13.5.1920
  7. Suomi suostuu rauhaan. Suomen hallitus suostuu rauhanneuvotteluihin, ja tulee puolestaan tekemään ehdotuksen neuvottelujen paikasta ja alkamisajasta. Uusi Suomi 15.5.1920
  8. De förestående fredsunderhandlingarna. ”Såsom plats för fredunderhandlingarna nämdes ryktevis Danzig, Köpenhamn eller Reval.” Hufvudstadsbladet 16.5.1920
  9. Rauhanneuvottelujen valmistelu. Iltalehti 17.5.1920
  10. Rauhanneuvottelujen valmistelu. ”Komitea on mieli­piteenään ilmoittanut, että ellei venäläisille sovi rauhanneuvottelujen paikaksi joku paikkakunta Suomessa, neuvottelut siinä tapauksessa tapahtuisivat Köpenhaminassa.” Suomen Sosialidemokraatti 17.5.1920
  11. Rauhanneuvottelujen paikka. ”Tanskan hallitus ei varmaankaan halua neuvotteluja Köpen­haminaan. Komitean mielestä pitäisi rauhanneuvottelujen tapahtua jollakin paikkakunnalla Suomessa, mihin bolshevikit tuskin tulevat suostumaan.” Helsingin Sanomat 20.5.1920
  12. Rauhanneuvottelujen paikaksi Köpenhamina. Savonmaa 20.5.1920
  13. Rauhanneuvottelujen alkaminen. Kaiken todennäköisyyden mukaan pidetään neuvottelut Köpenhaminassa. Kajaanin Lehti 21.5.1920
  14. Suomen ja Venäjä suhteita selvittelevä komitea kiiruhtaa työtään. ”Hbl. kertoo kuulleensa, että komitea saisi tehtäväkseen myöskin rauhanneuvottelujen käymisen ja että neuvottelujen paikaksi mainitaan Danzigia, Köpenhaminaa ja Tallinnaa.” Heinolan Sanomat 22.5.1920
  15. Rauhanneuvottelujen alkaminen. ”Tietojen johdosta, että Köpenhamina tulisi rauhan­neuvotteluiden paikaksi, on asianomaiselta taholta ilmoitettu, ettei Suomen puolelta ehdotettane tätä kaupunkia rauhan­neuvottelujen paikaksi.” Iltalehti 25.5.1920
  16. Finlands regerings förslag torde avlåtas i morgon. Hufvudstadsbladet 25.5.1920
  17. Soome-Vene rahuläbirääkimised algavad Tallinnas? Waba Maa 26.5.1920
  18. Vabariigi Valitsuse otsus 26 mail 1920. Eesti Ajutise Valitsuse ja Eesti Vabariigi Valitsuse koosolekute sekreetsed otsused, ERA.31.1.14. Rahvusarhiiv
  19. Valitsuse koosolekute salajased otsused, ERA.31.1.215. Rahvusarhiiv
  20. Wabariigi walitsus on luba annud Soome-Wene rahukonwerentsil Tartus kokkuastuda. ”Koosolek wältas asja tähtsuse kohaselt mitu tundi.” Waba Maa 27.5.1920
  21. Soome-Wene rahuläbirääkimised algawad Tallinnas? Postimees 27.5.1920
  22. Köpenhaminaa ei tulla ehdottamaan rauhanneuvottelujen paikaksi. Karjalan Ääni 27.5.1920
  23. Sasu Punanen, Rauhankysymyksestä. ”Rauhanneuvotteluja vastaan ei hallituksella ole mitään, vaan tulee se esittämään niitä Tallinnassa pidettäväksi.” Suomen Sosialidemokraatti 27.5.1920
  24. Viron ulkoministeri Helsingissä [24.–27.5.]. Helsingin Sanomat 27.5.1920
  25. Suomen hallituksen vastaus annetaan tänään. Uusi Suomi 27.5.1920
  26. Valtioneuvoston pöytäkirja 27. toukokuuta 1920. Ca:18. Kansallisarkisto
  27. Regeringen föreslår Dorpat den 10 juni. Svenska Tidningen 27.5.1920
  28. Rauhanneuvottelut. Viron hallitus päätti ehdottaa Tarttoa. Helsingin Sanomat 28.5.1920
  29. Viron ulkoministeriä haastattelemassa. Helsingin Sanomat 29.5.1920
  30. Bolshevikit suostuvat neuvottelemaan rauhasta Tartossa. Turun Sanomat 30.5.1920
  31. Ent. keisari Nikolai murhattu Jekaterinburgissa. Uusi Suometar 22.7.1918
  32. Venäjän keisarillisen huoneen jäännökset. Uusi Suomi 27.5.1920
  33. Liisa Risto, Eräs kohtalokas elämä. Leskikeisarinna Dagmarin, ”uuden Hekuban”, äskeisen 80-vuotispäivän johdosta. Uusi Suomi Sunnuntailiite 11.12.1927
  34. Ministeri Idman kutsuttu Suomeen. Satakunnan Kansa 8.4.1920
  35. Ahvenanmaan kysymys kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Iltalehti 25.6.1920
  36. Venäläinen valtuuskunta. 5 päivää Terijoen karanteenissa. Uusi Suomi 16.1.1921
  37. Huono alku. Venäjän edustajat matkustaneet takaisin. Suomen Sosialidemokraatti 18.1.1921
  38. Päivän tapahtumat. ”Venäläinen valtuuskunta / asioille Suomeen saapu, / pistettihin karan­teeniin / päälle valkee suojakaapu. // Diplomaatien mielestä ei / vastaanotto ollut lämmin. / Pietarihin palas kunnes / kohdellahan sävyisämmin.” Vapaus 19.1.1921
  39. Ristiriitaa Suomen ja Neuvosto-Venäjän hallitusten välillä karanteeniasiasta. ”Venäjä koleran, pilkkukuumeen, lavantaudin ym. kulkutautien saastuttama.” Suunta 7/1921
  40. Yrjö Kulovesi, Pilkkukuumevaara Venäjällä. Terveydenhoitolehti 6/1922
  41. Tietoja Danzigin vapaavaltiosta. Helsingin Sanomat 4.4.1920
  42. Laivaliikenne Helsingissä. Alkaa Tallinnaan ja Danzigiin. Uusi Aura 10.4.1920
  43. Itämeren saarto jatkuu. Vapaa Sana 15.5.1920
  44. Itämeren rannikon Monte Carlo. Iltalehti 15.6.1920
  45. Danzigin parlamentti avattu. Uusi Suomi 17.6.1920