Suomi ja Viro – verkkainen voimakaksikko?

Majakka ja Perävaunu (Fyrtårnet og Bivognen, Virossa Pat ja Patachon), Batman ja Robin 1960-luvun leluhahmoina

”Suomi ja Viro muodostavat dynaamisen duon.” Suomen kieli ei paljasta, tarkoittaako tämä nykyisyyttä vai ennustaako se loistavaa tulevaisuutta. Joka tapauksella sanapari kuvaa toisiaan täydentäviä ja yhdessä voittamattomia kumppaneita, supersankareita. Ensi kerran se sai merkityksensä Batman-sarjakuvassa vuonna 1940. Voimakaksikoksi sen käänsi Suomen televisio vuonna 1966.

Käännös saattaa nyt tuntua riittämättömältä. Dynaamisuus ei ole meille vain voimankäyttöä ja liikevoimaa. Toisaalta jo Nykysuomen sanakirja (1957) löysi myös merkityksen ”omalla voimallaan vaikuttava”, joka henkii aloitteellisuutta ja ennakoivaa aktiivisuutta. Joka tapauksessa vastakohta on staattinen, paikallaan pysyvä ja siten voimaton. Ehkäpä avainselitys löytyy kiekkokaukalosta, jossa tehokkaasti yhteen pelaavat kumppanukset saavat nopeasti voimakaksikon nimen.

Kumpi on sankari ja kumpi apupoika?

Muodostavatko Suomi ja Viro siis voimakaksikon? Ehkäpä tulevaisuudentutkijat havaitsevat heikkoja signaaleja. Nykyisyys jättää kovin usein vaikutelman syöttöpelistä ilman maaleja – ja digitaalisuuden osalta jopa yksinpelistä, jossa Viro loistaa majakkana ja Suomi kituuttaa kaukana Kivikylässä. Kun legenda on muuttunut totuudeksi, se kirjoitetaan, vaikka tilastot muuta todistaisivat.

Vastausta ei löydy vertailemalla, kumpi on kulloisenkin tarinan sankari ja kumpi apupoika. Tällainen roolijako toimii vain lehdistössä ja viihdeteollisuudessa. Batmania ja Robinia parempi esikuva on tanskalainen koomikkopari Majakka ja Perävaunu. Heidän luomansa toimintamalli on ehkä tutumpi Ohukaisen ja Paksukaisen tai kotoisen Pekan ja Pätkän työstämänä. He olivat ulkoisesti erilaisia, mutta kujeilivat ja kilpailivat keskenään yhdenvertaisesti. Ja askeleet veivät varmasti yhteiseen suuntaan. Se oli kilpailua kumppanuudessa ja kumppanuutta kilpailussa, jossa kaveria ei unohdettu.

Lääkemääräys mielikuvituksen puutteeseen?

Yhtä vaikea voimakaksikkoa on löytää tunnelihankkeesta, joka vaikuttaa keskustelussa pikemminkin tekosyyltä tylsän nykyisyyden sivuuttamiseen. Sen merkitystä ei voi vähätellä, mutta hanke ei saisi jättää varjoonsa niitä edistysaskelia, jotka voisi ottaa tänään – tai olisi voinut ottaa eilen. Mainio esimerkki myöhäisheräämisestä on virolaisen X-väylän omaksuminen Suomen palveluväyläksi.

”Tarvitsemme konkreettisia esimerkkejä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Minä näen esimerkiksi sähköiset lääkemääräykset, e-reseptit tällaisena mahdollisuutena Suomen ja Viron välillä.”

Näin totesi Viron pääministeri Jüri Ratas muutama päivä sitten Kauppalehden haastattelussa. Otsikkoteemana turrutti tunneli, mutta lausuma kuvaa tahattomasti voimakaksikon verkkaisuutta. Ratasin edeltäjät ja kollegat ovat kuluttaneet digireseptiä yhteisenä esimerkkinään jo pitkään. Hyvähän se olisi, mutta toiston toistaminen vaikuttaa mielikuvituksen puutteelta.

Siispä tässä viiden annoksen resepti Suomen ja Viron rajat ylittävään mielikuvitukseen.

1. Muuttorekisteröinti Pohjoismaiden malliin

Pohjoismaiden välinen muuttojen rekisteröinti on maailman luotettavinta. Aiemmin sitä sujuvoitti pohjoismainen muuttokirja, josta siirryttiin sähköiseen tiedonsiirtoon vuoden 2007 alussa. Nykyisin muuttava henkilö esittää uuden asuinmaansa rekisteriviranomaiselle passinsa tai henkilökorttinsa, jonka jälkeen henkilötiedot siirtyvät sähköisesti lähtörekisteristä uuteen rekisteriin. Muutto rekisteröidään molemmissa maissa samalle päivälle. Suomi edellyttää täydentävästi myös lähtijän omaa muuttoilmoitusta, jonka voi toki tehdä netissä.

Väestörekisterikeskuksen mukaan tiedonvaihto Pohjoismaiden rekisteriviranomaisten välillä on mahdollista, sillä kaikissa Pohjoismaissa on erittäin kehittynyt väestötietojärjestelmä. Sopimus on kattanut kaikki Pohjoismaat – Grönlantia myöten – jo 10 vuotta.

Muuttoliikenteen laajuuden muistaen hämmästyttää, miksei menettelyä ole laajennettu jo vuosia sitten Viroon tai luotu jotain vielä parempaa kahdenvälisellä valtiosopimuksella. Yhtäaikainen tiedonsiirto olisi samalla poistanut mahdollisuuden olla yhtä aikaa kirjoilla kahdessa maassa – ja tähän joskus liitetyt epäilykset etuisuuksien väärinkäytöstä.

2. Sähköiset henkilökortit yhteiskäyttöön

Suomi ryhtyi myöntämään digitaalisia henkilökortteja 1.12.1999. Viro seurasi perässä 28.1.2002 ottamalla käyttöön teknisesti ja tunnisteiltaan identtisen kortin. Ero oli siinä, että Viro otti kortin oikeasti käyttöön ja lain voimalla jopa kaikille kansalaisille. Tasan 15 vuotta suomalaisen syntymänsä jälkeen, 1.12.2014 Viro ryhtyi jakamaan ulkomailla asuville kortin kuvatonta versiota – käytännössä verkkoavainta maan sähköiseen X-väylään.

Verkkoavain on pitänyt pintansa digi-Viron lippulaivana, ja sitä varsinkin Suomessa, jonka media kirjoittaa siitä ”e-kansalaisuutena”. Kansainvälinen myyntinimi on e-Residency, vaikka kortilla ei ole oikeudellista yhteyttä Viron oleskeluluvan tai kansalaisuuden kanssa.

Pääministeri Jüri Ratas ilmaisi Kauppalehdessä myös halunsa esitellä ”e-kansalaisuutta” ja sen bisnesmahdollisuuksia suomalaisille yritysjohtajille. Tuolloin oli kulunut vasta pari päivää Pohjoismaiden neuvoston istunnosta, jossa lupailtiin Pohjoismaille yhteistä sähköistä tunnistautumista, johon riittäisi asuinmaan henkilötunnus. Kaksi arvovaltaista näkökulmaa Helsingissä – ensin Pohjoismaat unohtivat Viron, sitten Viro Pohjoismaat.

Sivustakatsojan on vaikea ymmärtää suomalais-virolaista e-erillisyyttä. Suomi on ollut ponneton digitaalisen henkilökorttinsa soveltamisessa, mutta kun se on valmiiksi olemassa ja Viron kortin kaltainen, luulisi olevan järkevää selvittää korttiemme vastavuoroista yhteiskäyttöä molemmissa maissa. Itse asiassa tämä ei ole uutta: Viron kaupparekisteri on jo vuoden 2008 lopusta avautunut suomalaisella henkilökortilla, ja sillä on myös perustettu yhtiöitä sähköisesti. Kirjautuessa systeemi ottaa yhteyden Suomen väestötietojärjestelmään. Onko helppo tapa – Suomen oma kortti – unohtunut ”e-kansalaisuuden” huumassa?

3. Matkakortit rajattomiksi maksuvälineiksi

Helsingille ja Tallinnalle suunniteltiin yhteistä lippujärjestelmää EU-rahoituksella jo toistakymmentä vuotta sitten. Hankkeen nimikin oli ”Pilet – rajanylittävä julkisen liikenteen verkko ja lippujärjestelmä”. Hyväksi havaittua asiaa lienee pohdittu sittemmin parissakin projektissa ja kirjattu kaupunkien keskinäisen yhteisymmärryksen pöytäkirjoihin.

Valtiotasolle yhteislipun nosti pari vuotta sitten liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner vieraillessaan virolaisen kollegansa luona. Hän puhui tosin laajemmin Viron ja Pohjoismaiden yhteisestä sähköisestä matkalipusta. Bernerin mukaan tämä edellytti valtioilta yhteistä lainsäädäntöä ja ennen kaikkea yhteistä tahtotilaa: kaikki teknologia oli jo olemassa.

Jospa asia onkin kiinni vain tahtotilasta? Tallinnassa siirryttiin vihreisiin matkakortteihin vuoden 2013 alussa. Niihin voi tallettaa rahaa, arvoa, kuten Helsingin seudun matkakortteihin. Sivustakatsojan on vaikea käsittää, miten varsin yksinkertaiset maksukortit eivät voi pelata yhteen. Asiahan vaikuttaa tavalliselta lähimaksulta marketin kassalla. Tarvitaanko todella hankehallintoa vai ratkeaisiko asia konsultoimalla jonkin luottokorttiyhtiön kanssa?

4. Helsingille ja Tallinnalle yhteinen matkailutoimisto

Helsingin vetovoimaisin matkailukohde on Tallinnan vanhakaupunki. Tästä lauseessa ei ole leikillisyyttä, ei varsinkaan, kun puhutaan kaukomatkailijoista. Tästä vakuuttuu Tallinnan lautoilla, joita täyttävät yhä enemmän Helsinki-Vantaan kautta saapuneet aasialaiset.

Helsinki ja Tallinna sulautuvat silmiemme edessä ilman tunneliakin. Niiden matkailullinen vetovoima kasvaa nimenomaan kaksoispääkaupunkina. Matkailijamme ovat yhä enemmän yhteisiä, kuten myös nähtävyytemme ja kaikki suurimmat tapahtumamme.

Kaukomailla kaksoismetropolin toispuolinen markkinointi ilman toista puoliskoaan olisi vetovoiman kuohitsemista. Nopeiden yhteyksien ansiosta kulttuuritarjontaa riittää myös lähimatkailuun. Tällä hetkellä kummallakin pääkaupungilla on oma matkailutoimistonsa ja matkailustrategiansa. Sivustakatsojasta niiden yhdistäminen olisi jo ajankohtaista.

5. Yliopistoille huippuyksikkö yli Suomenlahden

”Käynnistetään Suomen ja Viron yhteinen instituutio Cross Gulf Unversity, joka toimintansa ensi vaiheessa keskittyy tohtorikoulutusyhteistyön järjestämiseen.” – Tämä toteutumaton ehdotus sisältyi Jaakko Blombergin ja Gunnar Okkin vuonna 2008 kokoamaan selvitykseen ”Suomen ja Viron yhteistyön mahdollisuudet”, joka oli pääministeriemme tilaustyö.

Pääministeri Juha Sipilä julkisti syyskuussa, että Suomeen perustetaan uusi taloustieteen huippuyksikkö, Helsinki Graduate School of Economics. Mukaan ovat lähdössä Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto ja Svenska handelshögskolan. Pääministerin mukaan yksikkö tekee yhteistyötä myös ”pääkaupunkiseudun ulkopuolisten tekijöiden kanssa”. Vaikutelmaksi jäi, että ajatus pitäytyi Helsingin–Tallinnan kaksospääkaupungin pohjoispuoliskolla.

Seuraavaksi uutisoitiin lokakuussa, että Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto ja perustavat tekoälyn tutkimuskeskuksen nimellä Finnish Center for Artificial Intelligence.

Uusista huippuyksiköistä herää epäilys, että Helsingin–Tallinnan kaksoispääkaupungin etelänpuoleiset voimavarat jäivät haravoimatta. Ehkä asian ehtii vielä korjata?

Suomalais-virolainen yhteistyö kaipaa konkreettisia esimerkkejä, totesi pääministeri Ratas. Parhaat sellaiset konkretisoituvat kansalaisten arjessa. Danny Kayen mukaan, hänkin oli koomikko, uraa voi tehdä kahdella tapaa: saamalla jotain aikaan tai sanomalla saavansa. Niin myös yhteistyötä?

24.9.2014