”Ilmeisesti me jollain tavoin sitä uudistusta teemme”, totesi viime kuussa pääministeri Andrus Ansip. Hänet on tähän asti tunnettu niuvasta tai vähintään varauksellisesta suhtautumisesta kuntauudistukseen.
Myös Suomen hallitus väläytteli alkumetreillään kuntakartan piirtämistä uusiksi. Suomessa puhutaan hienosti palvelurakenteista ja väestön vanhenemisen haasteesta, Virossa yksinkertaisemmin hallinnonuudistuksesta.
Molemmissa maissa esitetään kuitenkin sama kysymys. Minkä kokoinen kunta kykenee tulevaisuudessa takaamaan yhdenvertaiset palvelut asukkailleen?
Ehkä Viron kuntauudistus nyt liikahti. Tosin yllättävästi perään kuului, että valmistelu aiotaan siirtää oikeusministeriöön. Tämä siitäkin huolimatta, että hallituksen työjaossa kunta-asiat kuuluvat sisäministeriölle ja alueministeri Siim Kiislerin hallinnonalaan. Siirtoa perustellaan virkakunnan pätevyydellä ja resursseilla. Selitys kuulostaa poliittisen viisaalta. Lyhyesti muistaen.
Syksyksi 2002 kartalle piirrettiin 107 kuntaa
Kymmenen vuotta sitten Virossa oli 247 kuntaa. Maata johti Mart Laarin hallitus, jonka sisäministeri Tarmo Loodus pyhitti virkakautensa kuntauudistukselle. Kansalaiskeskustelun ja perusteellisten selvitysten jälkeen ministeri antoi esityksen, jonka mukaan syksyllä 2002 maahan piti jäädä enää 107 kuntaa. Välivaiheissa ehdittiin puhua jopa alle 70 kunnan Virosta.
Kuntaliitokset nähdään uhkaksi identiteetille. Siksi kunnan kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden ohella esitys otti huomioon myös Viron vanhat kirkkopitäjät (kihelkond). Siis ne, joiden kansallispukuja näemme laulujuhlilla. Ehdotettu kuntien määräkin oli jopa sama kuin pitäjien määrä vuonna 1925.
Loodus pyhitti ja tuhlasi ministerikautensa. Torainen hallituskoalitio venytti uudistusta, kunnes lopulta hajaantui tammikuussa 2002. Uusi hallitus totesi ohjelmassaan ”uudistuksen epäonnistuneeksi, jonka sijaan hallitus pyrkii edistämään vapaaehtoista yhdistymistä”. Oma sivujuonteensa on presidentin vaalijärjestelmä, joka antaa kaikille alle 10 000 asukkaan kunnille yhden valitsijamiehen. Presidenttipelissä oli (ja on) reilut 200 ääntä.
Vaihtoehtona maakuntien itsehallinto
Sittemmin hallinnonuudistusta ovat yrittäneet alueministerit Jaan Õunapuu ja Vallo Reimaa. Molemmat pyrkivät helpottamaan kuntien asemaa kehittämällä toisen asteen itsehallintoa. Viron maakunnat (maakond) ovat käännöksestä huolimatta läänejä, valtionhallinnon alueita, joissa maaherrat ovat valtion edunvalvojia. Jokaisessa maakunnnassa myös kuntaliitto, jonka jäsenyys on kuitenkin vapaaehtoista yhdistysten tapaan. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että Õunapuu ajoi lääninhallinnon ja Reimaa kuntaliittojen vahvistamista.
Suomalaistyyppiset maakuntaliitot jäivät syntymättä, sillä tammikuussa 2008 IRL-puolue vaihtoi sisäisistä syistään ministeriä. Alueministeri Siim Kiisler ei aikaillut, vaan esitti jo syksyllä radikaalin ajatuksen kahdenkymmenen kunnan Virosta. Jokaisessa kunnassa tuli olla vähintään 25 000 asukasta. Tämä oli tarkoitus saavuttaa muuttamalla 15 maakuntaa peruskunniksi ja säilyttämällä viisi suurinta kaupunkia (Tallinna, Tartto, Narva, Kohtla-Järve, Pärnu).
Maakunnat eivät ole yhteismitallisia ja niiden rajatkin ovat neuvostoperua. Aloitetta oli helppo moittia kaavamaiseksi ja se lytättiinkin poliittisessa keskustelussa. Toisaalta kuntien määrä tuskin olisi paljon suurempi, jos kuntajako pohjautuisi maan työssäkäyntialueisiin, mihin Suomessa jo pitempään pyritään.
Viron kunnista puolessa alle 1800 asukasta
Jo sisäministeri Loodusin aikaisissa pohjaselvityksissä todettiin, että palvelusten tuottaminen vaatii kunnalta vähintään 6000 asukasta. Viron nykyisistä 226 kunnasta tämän vaatimuksen ylittää vain 31 kuntaa.
Yli 10 000 asukasta on vain 15 kunnassa. Virolaisen kunnan mediaanikoko on 1800 asukasta, jota suurempia ja pienempiä kuntia on yhtä monta (113/113). Alle tuhat asukasta on 40 kunnassa, näistä kahdessa jopa alle sata.
Vertailuksi Suomessa on 336 kuntaa, joista Manner-Suomessa on 320 ja Ahvenanmaalla 16. Manner-Suomen kuntien mediaanikoko on 6130 asukasta, jota suurempia ja pienempiä kuntia on yhtä monta (160/160). Näistä yli 10 000 asukasta on 102:ssa ja vain viisi kuntaa jää alle 1000 asukkaan.
Puolet väestöstä kuudessa kunnassa
Molemmin puolin Suomenlahtea 90 prosenttia väestöstä asuu mediaanikokoa suuremmissa kunnissa. Virossa suuret ovat kuitenkin suhteellisesti suurempia, sillä puolet väestöstä asuu kuudessa suurimmassa kunnassa. Manner-Suomessa tähän vaaditaan 21 kuntaa, pienimpänä Porvoo.
Lukujen pyörittäminen eivät tietenkään todista mitään kuntien elinvoimasta. Niin Suomessa kuin Virossa liitoksia perustellaan kuntalaisten yhdenvertaisilla palveluilla. Liitosten vaihtoehtona on Suomessa tähän asti nähty yhteistyö kuntayhtymien avulla. Tärkeimmille kuntapalveluille on määritelty riittävät väestöpohjat. Viron lainsäädäntö ei tällä hetkellä tunne kuntayhtymiä.
Oikeuskansleri Indrek Teder puhui lokakuussa Riigikogulle. Hänen mukaansa hallituksella nyt on viimeinen aika ryhtyä kuntauudistukseen. Toinen vaihtoehto on vähentää kuntien velvollisuuksia kansalaisten palvelujen tuottajana.
Sama vaihtoehto on kait Suomessakin?
