Viro on suomea, Eesti viroa

Estonia, Viro, Eesti?Suomalaiset kysyvät usein virolaisilta, pitäisikö heidän koti­maa­taan kutsua Viroksi vai Eestiksi. Pyydämme opastusta suomen kieleen ystäviltä, joiden äidinkieli ei ole suomi, mikä tuskin juolahtaisi mieleemme Ruotsissa, Saksassa tai Englannissa.

Aika ajoin pulpahtavassa nimiväittelyssä on hyvä muistaa, että sen kohde on suomalaisten äidinkieli: suomi ja sen kielihistoria.

Ruotsin, Saksan ja Viron nimet muistuttavat seuduista, joiden asukkaiden kanssa esi-isämme olivat kanssakäymisissä. Silloisten maakuntien nimet ovat vanhempia kuin niitä isännöivät tämän ajan valtakunnat.  Olemme nimenneet jopa oman kotimaamme yhden maakunnan mukaan. Varsinais-Suomesta johdettuja nimiä Suomen tasavallasta käytetään myös Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Tämä on mukavaa, mutta osaamme silti arvostaa niitäkin muotoja, joissa kansainvälinen Finland on mukautunut muihin kieliin jo roomalaisajoista lähtien.

Viron tasavalta kartan uutuutena

Maan omakielinen nimi on Eesti. Tämä virallistui vasta itsenäisyysjulistuksessa, joka vuonna 1918 perusti maantieteellisesti uuden kansallisvaltion. Hallinnollinen yhteys oli saavutettu vasta edellisenä vuonna helmikuun vallankumouksessa. Venäjän keisarin aikaan Suomenlahden eteläpuolella sijaitsi Vironmaan kuvernementti, johon tällöin liitettiin Liivinmaan virolaisalueet, mm. Tartto, Pärnu ja Saarenmaa. Jälkimmäisiä oli hallittu jo vuosisatoja Riiasta, nykyisestä Latviasta.

Itse asiassa uudesta tasavallasta 48 prosenttia oli Liivinmaata ja 42 prosenttia Vironmaata. Loput 10 prosenttia liitettiin Pietarin ja Pihkovan kuvernementeista. Liivinmaasta liitetyllä alueilla oli 710 000 ja Vironmaalla 455 000 asukasta. Näin arvioi Tietosanakirja vuonna 1919. Valtiolle harkittiinkin vaakunaa, jota Viron kolme leijonaa ja Liivin aarnikotka olisivat vertaisina jakaneet.

”Lyhyesti. Minun, Lennart Meren mielestä suomalaisten eteläiset naapurit ovat virolaisia; he asuvat maassa, jonka nimi on suomeksi Viro.” – Helsingin Sanomat 17.3.1998

”Suomalaisten eteläiset naapurit ovat virolaisia; he asuvat maassa, jonka nimi on suomeksi Viro”, totesi myös Lennart Meri. – Helsingin Sanomat 17.3.1998

Eesti heimon ja aatteen nimissä

Suomessa heimohenkeä osoitettiin myös suosimalla maan­tieteellisesti uuden kansallis­valtion nimeä. Eino Leino tervehti runossa ”Vapaa Viro” nimenomaan Eestin mieltä ja kieltä. Kieli­tieteilijä Lauri Kettunen vaihtoi oppikirjojensa uusinta­painosten nimeen Eestin, tosin kustantaja SKS:n erikoisluvalla.

Sodan jälkeen näkökulma koki keikauksen. Neuvostoliiton ääni­torvet, kuten Suomeen suunnatut radiolähetykset, puhuivat johdonmukaisesti Eestistä. Moskovaa kuunteli myös Suomen radion ohjelma­neuvosto ja kielsi Viron, ”vanhoista poliittista perinteistä lähtöisin olevan nimen”. Nimi oli politisoitunut ja nimenvalinta tulkittiin kannanotoksi. Neuvosto-Eesti oli uutta, Viro oli mennyttä, kunnes laulavan vallankumouksen myötä Eesti Raadiokin tervehti: Täällä Tallinna ja Viron radio.

Saksa ja Saksi, Viro ja Viru

Suomalaiset ovat käyttäneet vanhastaan nimeä Viro koko maasta. Se periytyy Virumaan maakunnasta, jonka alueella esi-isämme liikkuivat tiiviisti yli Suomenlahden. Suomen autonomian aikaan Virumaa kuului Vironmaan kuvernementtiin (Eestimaa, ven. Estljandija). Ajan tietokirjoille näidenkin nimien ero oli selkeä. Yhtä lailla nykynimet hallitaan niin Helsingin kuin Tallinnan suurlähetystöissä, jotka puhuvat aina Viron tasavallasta, kun kielenä on suomi, ja Eestistä, kun kielenä viro.

Virumaan maakuntaa ei voi suomentaa Viroksi tai Vironmaaksi, koska ymmärrämme perinteisesti nämä nimet yhtä maakuntaa laajemmin. Tämä ei ole sen kummallisempaa kuin Saksin osavaltio Saksan liittotasavallassa. Historiallinen tausta ja yhden kirjaimen mittainen sekaantumisvaara on sama. Näin on myös viron kielessä, jossa valtion nimi on Saksamaa ja osavaltion Saksimaa.

Sanavalinnasta riippumatta suomalaisilla ei ole aihetta noloiluun. Taisimme tuntea Eestin jopa ennen kuin se kotiutui virolaisten suuhun. Nimitys välittyi varhemmin Suomen ruotsinkielisten seutujen kautta, joiden kansainvälisistä suhteista muistuttavat useat Est-alkuiset paikannimet. Vastaavasta kertovat vuosisataiset Viro-alkuiset paikannimet suomenkielisillä seuduilla.

Ensijulkaisu mielipiteenä Ilta-Sanomissa 21.10.2006

Radiossa puhutaan nyt Eestistä Viron sijaan. Helsingin Sanomat 23.7.1971

Radion ohjelmaneuvoston yksimielinen päätös 28. kesäkuuta 1971: ”Vastedes radiossa käytetään nimeä Eesti Viron sijasta. – Maan virallinen nimi on Eestin sosialistinen neuvostotasavalta ja eestiläiset itse haluavat itsestään tätä nimeä käyttää.” Vertailuksi yhtä yksimielinen päätös keväältä: ”Ohjelmissa tulee käsitellä Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelmaa ja korostaa sen merkitystä.” – Neuvostoon kuului 13 jäsentä: puheenjohtajana vaalivoittaja SMP:n kansanedustaja Matti Silander, Kokoomuksesta, Keskustapuolueesta ja SDP:stä kolme jäsentä kustakin, kaksi SKDL-SKP:stä ja yksi LKP:stä.


24.9.2014

Eino Leino 1921: Äidinkielen oppitunneista yksi omistettakoon veljeskansan kielelle

Olisiko Suomen ja Viron kouluissa hyvä oppia hiukan toistemme äidinkieltä? Ensimmäisenä ajatusta lienee ehdottanut Eino Leino toukokuussa 1921…


Kannanottoja aiheesta | Arvamusi samal teemal