Äitiyden sydän sykkii Suomen sillalla – 100-vuotistarina

Vilho Reima, Koti-lehti ja Helmi Pett-Mäelo

Vilho Reima 50-vuotiskuvassa Kylväjä-lehdessä 25.10.1917. Huhtikuun 1922 Koti-lehti, jossa Reima julkaisi Äidin sydämen. Helmi Pett-Mäelo tammikuun 1928 Valkonauha-lehdessä vieraillessaan Viron raittiusnaisten edustajana Suomessa.

Seuratalo Sampo on täynnä äitejä. Heille lauletaan Hilja Haahdin suomentama ”Äidin sydän”, ensi kerran täällä ja äitienpäivillä kautta maan. Juhlassa puhuvat Koti­kasvatus­yhdistyksen sihteeri Vilho Reima ja lakitieteen ylioppilas Helmi Pett (Mäelo), ”Suomen äitienpäivän isä” ja ”Viron äitienpäivän äiti”.

Reima kiersi ahkeraan esitelmämatkoilla ja Pett oli mukana oppimassa käytännön valistustoimintaa. Vuoden 1922 äitienpäivänä Reima toi hänet kotipitäjäänsä Kymiin, jossa kumpikin puhui sekä kirkon­kylän seuratalolla että Korkeakosken työväentalolla. Kirkon­kylä on nyt Karhulan keskustaa ja osa Kotkan kaupunkia, kuten koko vanha emäpitäjäkin. Työväentalo purettiin 1970-luvulla, mutta seuratalo Sampo on yhä paikallaan ja voi liittää tämän 100-vuotismuiston historiaansa.

Äitienpäivän vietto alkoi pienimuotoisesti Yhdysvalloissa vuonna 1907. Samana vuonna perustettiin Kotikasvatusyhdistys, jonka toimintaan Reima ehdotti jo seuraavana vuonna ”äitien päiviä”. Tosin hän ajatteli niitä enemmän valistus- kuin juhlapäivinä. Varsinaisen aloitteensa hän julkaisi huhtikuussa 1918, kun sisällissota vielä riehui ja juuri siksi. ”Vihollisenkin äidillä on äidin sydän ja hän tarvitsee lohdutusta surussaan”, vetosi Reima. Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina tulisi viettää suuria äitienpäiviä ja kutsua niiden kunniavieraiksi kaikkien kaatuneiden äidit erotuksetta.

Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin vain paikoin maaseudulla, kuten Alavieskassa, Harjavallassa ja Urjalassa; kolme viikkoa myöhemmin myös Korpilahdella, mutta nimenomaan Reiman hengessä lievityksenä kansalliseen suruun. Yleisemmin äitienpäivää juhlittiin seuraavan vuoden syyskuussa ja sen jälkeen toukokuun kolmantena sunnuntaina vuoteen 1927, jolloin siirryttiin tutulle paikalle viikkoa aikaisemmaksi. Kotikasvatusyhdistys vei ajatuksen läpi, kannusti, tuotti ohjelma­lehtisiä ja onnistui – tosiasiassa toki sihteerinsä ja toiminnanjohtajansa Reiman ponnistuksin.

Voimistelunopettaja Viipurista ohjaa Tarton tyttöjä aatteisiin

Reima oli raittiusmies, joka liittyi raittiusseura Koittoon kohta muutettuaan Helsinkiin vuonna 1893. Hän palveli sittemmin yhdeksän vuotta myös seuran puheenjohtajana. Raittiusaatteen oli omaksunut myös Pett jo Tarton tyttöjen keskikoulussa. Yksi vaikuttajista oli viipurilainen voimistelunopettaja Aino Hyppönen, jonka hän kutsui rippijuhlaansa. Puheissa tuli esiin raittius­kysymys ja yhtäkkiä Helmi tajusi, miksi hänen suosikkiopettajansa kieltäytyi jopa pihlajaviinistä hänen juhlassaan. Suomalaisella oli periaatteensa. Seuraavana heräsi heimoaate. Vuonna 1917 perustettiin Viron nuorison kansallinen liitto, johon Pett liittyi ensimmäisten joukossa. Hän ryhtyi oppimaan suomen kieltä liiton kursseilla, joita vetivät kielitieteilijä Johannes Aavik ja opettajasta ystäväksi tullut Hyppönen. Ajatuksena oli lähentää kahden veljeskansan kulttuuripyrkimyksiä kielen ymmärtämisen avulla.

Heinäkuussa 1919 järjestöaktiivisuus vei Helmin ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Helsinkiin, ensin virolaisten valtuuskunnassa Pohjoismaiden raittiuskokoukseen ja heti perään Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kesäkokoukseen, jonne ”virolainen neiti Helmi Pett toi virolaisten aatetoverien tervehdyksen”. Hän oli tällöin 21-vuotias. Opiskelijakokoukseen osallistuivat myös Aino Kallaksen veljenpojat Ensio ja Felix, joiden äitipuoli Hilja Haahti, virallisesti Krohn, suomensi Äidin sydämen. Lisäksi Helmi majoittui Kallasten luona, sillä tytär Virve oli hänen ystävänsä ja koulutoverinsa Tartosta. Kahden kielen ja kulttuurin paras ymmärrys oli todella käden ulottuvilla.

”Ehkäpä tälläkin lailla siltaa ylitse Suomenlahden vahvistetaan”

Puhetilaisuus opettajillle, Päewaleht 7.1.1922

Vilho Reima ja lakitieteen ylioppilas Helmi Pett puhuvat kasvatuksesta opettajille. – Päewaleht 7.1.1922

Reima kutsui esitelmäkierroksiaan ”kodinpäiviksi”. Niitä hän oli pitänyt jopa Yhdysvalloissa, jossa hän otti myös oppia äitien­päivään, ja Inkerinmaalla ennen keisarin kukistumista. Reima uskoi sanomaansa ja niin uskoi myös Viron raittiusseurojen keskusjärjestö, joka anoi ja sai maansa opetusministeriöltä määrärahan kotikasvatusta koskevalle luentosarjalle.

Tammikuussa 1922 Reima urakoi Virossa yhteensä 27 esitelmä­tilaisuutta, useimmat Tallinnassa ja Tartossa, mutta vieraillen myös Narvassa, Rakveressa, Tapalla, Valgassa ja Võrussa. Tulkkeina seurasivat Viron lähettilään Oskar Kallaksen yksityis­sihteeri Leeni Vesterinen, joka oli Suomeen kotiutunut virolainen, ja Pett, joka esiteltiin toisinaan myös toisena puheenpitäjänä. Jatkoa toivottiin ja Reima täydensi luentoja vielä toukokuun alussa, jolloin hän kiersi samat paikkakunnat Narvaa lukuun ottamatta.

Nämä luennot toivat Suomeen ”Äidin sydämen”. Sitä oli laulettu kaikissa tilaisuuksissa hartaudella, joka oli tehnyt Reimaan syvän vaikutuksen. Robert Theodor Hansenin sävellys Lydia Koidulan runoon osattiin Virossa yleisesti, mutta ei lainkaan Suomessa, minkä hän otti asiakseen korjata:

Silloin usein lupasin heltyneille virolaisille kasvattajille, että Suomessakin ruvetaan tätä laulua laulamaan kodin ja äitien päivillä, ja että tämä laulu varmasti Suomessakin lämmittää äitejä ja kasvattajia. Samalla lausuin, että tätä laulua Suomessa laulettaessa aina myötätunnolla ajatellaan virolaisia äitejä, ja toivottavasti niin tehdäänkin. Ehkäpä tälläkin lailla siltaa Suomenlahden ylitse vahvistetaan.

Näin Reima kirjoitti huhtikuun Koti-lehdessä, jossa hän myös julkaisi Äidin sydämen nuotit sekä sanat suomeksi ja viroksi. ”Tätä lehteä olisi levitettävä runsaasti, jotta laulu pian kaikkialla osattaisiin”, hän jatkoi ja antoi ohjeita lehden hankintaan. Reima sisällytti nuotit ja suomen­kieliset sanat myös ohjelma­lehteen, jonka yhdistys julkaisi vuosittain äitienpäiväjuhlien järjestäjille.

Suomi saa Äidin sydämen – ja Viro vastalahjana äitienpäivän

Pett muisteli 35 vuotta myöhemmin, miten Suomessa koettu johti äitienpäiväjuhlaan hänen omassa kotikylässään Udernassa, nykyisen Elvan alueella. Hän liitti muistonsa Viipuriin, mutta yksityiskohdat viittaavat myöhempiin vuosiin. Mahdollisesti ajatus heräsi juuri Kymin pitäjän juhlissa. Lisäksi Reima saattoi viedä hänet Kotkaan, jossa samaan aikaan juhlittiin Hovinsaaren koululla. Olennaisempaa on lopputulos: Viron ensimmäinen äitienpäiväjuhla 13. elokuuta 1922 Udernan koulutalolla. Pett ohjasi äitinsä eturiviin ja piti elämänsä ensimmäisen äitienpäivän merkityksestä. Ensimmäistä kertaa hän myös toisti Reimalta oppimaansa johtolauseen: ”Koti on kansan sydän, äiti sen sielu.”

Seuraavana vuonna Pett kutsui virolaiset viettämään 3. kesäkuuta ensimmäistä Viron valtakunnallista äitienpäivää. Kutsun hän esitti toimittamassaan Naiste Töö ja Elu -lehdessä, jonka kyseinen numero oli eräänlainen äitienpäivän ohjelmalehti. Virallinen järjestäjä oli Viron naisten raittiusliitto, jota sitäkin johti perustajajäsen ja sihteeri Helmi Pett, tosin pian sukunimellä Mäelo.

Helmi Mäelo oli säännöllinen vieras Suomen raittiustapahtumissa aina talvisotaan saakka ja yhteys piti myös pakolaisena Tukholmasta. Vuonna 1932 hän kirjoitti Koti-lehteen artikkelin Viron koti­kasvatus­työstä ja toi esiin äitienpäivän, joka oli hänen mukaansa ”ehkä tunnetuin ja laajimmalle levinnyt seuraus Kotikasvatusyhdistyksen ja Vilho Reiman vaikutuksesta Eestissä”.

Reima ei korostanut itseään. Kun häneltä kysyttiin vanhuutensa päivinä, mitä hän pitää parhaimpana saavutuksenaan, mikään ei ollut hänestä maininnan arvoista. Kohta hän kuitenkin lisäsi: ”Eniten iloitsen siitä, että olen nähnyt äitienpäivän vieton juurtuvan kansamme keskuuteen.”

”Tuskin tämä laulu herättää laajempaa kiinnostusta”

Suomalaisille Reima löysi myös Äidin sydämen ja oivalsi sen kuuluvan äitienpäivään. Virossa sitä oli laulettu jo neljäkymmentä vuotta, tosin ensimmäiset vuodet lähes yksinomaan Iisakun kuoron suulla. Ensimmäinen julkinen esitys saattoi olla Iisakun koulutalon vihkiäisissä lokakuussa 1882. Säveltäjä, pitäjän lukkari ja koulumestari Hansen halusi pitää laulun kuorollaan: ”Olen luonut tämän laulun omalle Iisakun sekakuorolleni enkä usko, että se voisi herättää laajempaa kiinnostusta.”

Robert Theodor Hansen ja Iisakun sekakuoro, 1896

Robert Theodor Hansen ja Iisakun seka­kuoro poluvernikkien eli puoliuskoisten asussa, 1896. – IM F 1656, Iisaku Kihelkonna Muuseum SA

Tosiasiassa juuri Äidin sydän herätti yleisön ja lehdistön kiinnostuksen Hansenin kuoroon, joka konsertoi ja kiersi juhlatapahtumissa pukeutuneena nk. poluvervikkien eli puoliuskoisten asuun. Samalla hän loi arvostusta Iisakun pitäjän omaperäiselle, luterilaisuuden ja ortodoksisen perinteen välimailla eläneelle kansansirpaleelle.

Erityistä mainetta synnytti keisari Aleksanteri III:n veljen, suuriruhtinas Vladimirin ja hänen puolisonsa Marian vierailu Tallinnassa kesäkuussa 1886. Vieraat osoittivat Äidin sydämelle suosiotaan ja kutsuivat laulajat luokseen onniteltavaksi. Suuriruhtinatar vieläpä pyysi Hansenilta kopion laulun nuoteista ja vironkielisistä sanoista.

Pari viikkoa myöhemmin tämä johti noloon tilanteeseen. Koerun kuoro saapui herättämään laulullaan pitäjässä vierailevaa Vironmaan kuvernööriä Sergei Šahovskoita. Tämä ilahtui, tuli ulos kuoron pariin ja tervehti heitä viroksi. Kuvernööri olisi halunnut kuulla vielä yhden laulun, Äidin sydämen, joka oli ihastuttanut äskettäin korkeita vieraita Tallinnasta. Koerulaiset joutuivat selittämään, että laulu on uusi ja heille tuntematon. Toki he tiesivät sen kuuluvan Hansenin kuoron ohjelmaan.

Slavjanskin kuoro yllättää Wirulane-lehden toimittajan

Jälleen meni pari viikkoa ja Äidin sydän palasi taas palstoille. Dmitri Agrenjev-Slavjanskin kuoro oli konsertoinut Tallinnassa matkallaan Lontoosta Pietariin. Maailmalla nimellä Slavic Capella tunnettu kuoro kiersi yleensä Euroopassa ja Yhdysvalloissa esittäen venäläisiä balladeja ja hengellisiä sävelmiä. Wirulane-lehti kertoi innostuneena ja yllättyneenä, miten kuoron ohjelmistoon kuului kaksi virolaista laulua: ”Oh ma vaene varrekene” – ja Äidin sydän. Edellisen kuoro oli voinut todella harjoitella, sillä nuotit oli julkaistu vuoden 1880 laulujuhlien ohjelmassa. Jälkimmäinen jäi sen paremmin selittämättä. Jotenkin nuotit oli vain saatu, ehditty sanoittaa venäjäksi ja harjoitellakin. Wirulane oli vaikuttunut laulun asemasta konsertissa ja korosti sen yllättävyyttä viittaamalla Koerun tapaukseen.

Todennäköisin selitys on erehdys. Hansenin ilmeinen innoittaja on Aleksandr Aljabjevin vuonna 1828 säveltämä Iltakello (Vetserni zvon), joka istui täydellisesti Slavic Capellan repertuaariin. Sävelmien melodiarakenne ja sointupohja myötäilevät toisiaan. Niissä on myös identtisiä kohtia, joten laulua on kuunneltava pidempään ollakseen varma, kummasta on kysymys. Yleisö ja lehden toimittaja eivät tunteneet Hansenin sävelmää vielä kovin hyvin, ja yhtäläisyys täytti mielen odotuksen.

Painettuna Äidin sydämen nuotit julkaistiin vuonna 1890. Ne eivät olleet ensimmäiset. Sävelmää Koidulan runoon oli etsinyt myös Ado Grenzstein, joka sovitti sen skotlantilaiseen kansansävelmään vuonna 1878. Lisäksi virolainen säveltäjä F. A. Saebelmann ehti vuonna 1887 julkaista oman mies­kuoroille laatimansa sävellyksen. Hansenin sävelmää ne eivät ole koskaan haastaneet.


Äidin sydän on legendojen lähde. Erään mukaan Hansen kirjoitti sävelmän lohduttaakseen puolisoaan 2-vuotiaan Elsa-tyttären kuolemasta. Kerrotaan myös, miten hän opetti sen surussaan Iisakun koulun oppilaille. Tässä on toden tuntua, vaikkakin Hansen sävelsi Äidin sydämen silloin, kun perhe odotti Elsaa, ja osoittaa, miten Äidin sydän sopii yhtä lailla iloon kuin suruun – ja tähän päivään:

Hyvää äitienpäivä!  Head emadepäeva!


Õitse ja haljenda, Eestlaste maa! (Kukoista ja vihannoi, virolaisten maa!) 18793.8.2020

Honkain keskellä paistaa virolaisten maa

”Virolainen marssilaulu Isamaa hiilgava pinnala lähestyi satamaa Loksan kylän suunnalta.” Näin muisteli kapteeni Johan Pitka tammikuun 9. päivää 1919. Kylä oli vallattu suomalais-virolaisin voimin – ja laulu mitä sopivin.


Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

Äänitteet | Salvestised

  1. Ema süda. Harri Vasar ja Eesti Raadio noorteansambel 1952. Viis kopikat. YouTube
  2. Äidin sydän (Ema süda). Georg Malmstén yhtyeineen 1954. Robert Theodor Hansen, san. Lydia Koidula – Hilja Haahti, sov. Georg Malmstén. Dallape30. YouTube
  3. Yks’ maailmassa on paikkanen (Äidin sydän). Heikki-Juhani Piha ja Finlandia-yhtye, johtaja ja sovittaja Georg Malmstén 1954. Kansansävel [ei Hansen!]. Pispapoi. YouTube
  4. Äidin sydän. Georg Ots 9.5.1958. Sov. George de Godzinsky. DejaNiocole2013z. YouTube
  5. Вечерний звон (Vetserni zvon, Evening Bells). Konevets Quartet Concert. Holy Trinity Orthodox Church State College, Pennsylvania, USA 16.6.2011. Artvbal0rthodox. YouTube

Kirjallisuus | Kirjandus

  1. Emmasüdda. Luulekogus Emmajöe Öpik. Tartu, H. Laakmann, 1867
  2. Ema süda. Inglisi rahwa-wiis Shotimaal. Lauluraamatus Kooli laulmise raamat. III. jagu. Kuues jaos kirja pannud Ado Grenzstein. Tartu, Schnakenburg 1878
  3. Ema süda (Meestekoor). F. Säbelmann. Laulu ja mängu leht. Tartu, K. A. Hermann 1887
  4. Ema süda (Segakoor). Rahva suust, nagu seda laulu R. Th. Hanseni komponeeritud viisi järele lauldakse. Viiehäälsele koorile sdn. K. A. Hermann. Laulu ja mängu leht. K. A. Hermann 1890
  5. Ema süda. Lydia Koidula – Theodor Hansen. Lauluraamatus Koolilaste laulud kahele ja kolmele häälele. Kokku seadnud Juhan Elken. Tallinn, G. Pihlakas 1913
  6. Väinö Seppä, Rikas elämä. Vilho Reiman elämän vaiheet. Heimotyössä, s. 139–145. Äitienpäivä-aatteen herättäjänä, s. 201–208. Kotikasvatusyhdistys 1949
  7. Slavjanskij, Dmitrij, rysk folkvisesångare, f. 1836, d. 1908. Nordisk Familjebok 1917
  8. Helmi Mäelo, Talutütar. S. 72–74: ”Ühel kevadel, maikuu alguses viibisin taas Soomes. See oli maikuu teine pühapäev, millist nimetati emadepäevaks. – Nagu mäletan, peatusin tol korral Viiburis ühe naisõpetaja juures. Temaga koos läksime kesklinnasse asuvasse tütarlaste lütseumi, mille aulas arvas ta olevat kõige paremini korraldatud emadepäeva aktuse. Mu kaaslase arvates oli Viiburis samaaegselt kümmekond aktust. Teel märkasin linna olevat lipuehtes. Selle põhjuse järele pärides sain vastuseks: emade auks! – Ka ei saanud ma enam valla tundest, et isiklikuski elus pean midagi oma ema vastu heaks tegema. Viimasest äratundmisest aetuna korraldasingi Udernas esimese emadepäeva 1922. a. suvel. Tegime seda koos kooli­juhatajaga Uderna kooli­majas. See oli esimene emadepäev Eestis.” S. 217–246. Lund, Eesti Kirjanike Kooperatiiv 1959
  9. Rainer Strömmer, Suomalaisten 78 kierroksen äänilevyjen luettelo 1901–1961. Oikaisutieto Helsingin Vallilan työväentalolla heinä-elokuussa 1939 tehdystä äänityksestä: ”Kullervo Hurttia ja ’Rion’ orkesteri Eugen Malmsténin johdolla. Äidin sydän (Ema süda), laulu (2:35) (Robert Theodor Hansen, R. Reima [R. R. Ryynänen], Herman Sjöblom).” – Sanat alkavat ”Lyö sydän äidin sinulle, sä suret taikka riemuitset” eikä laululla ole yhteyttä Koidulan tekstiin tai Hansenin sävelmään. Sjöblom oli Westerlundin musiikkiliikkeen toimitusjohtaja ja edustamansa His Master’s Voice -levymerkin vakiosäveltäjä. Helsinki, Suomen äänitearkisto ry 2012

Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses

  1. Amerikkalaisia laulajia. Herra Slawjanski on lauluseuraneen Amerikasta tänne tullut. Laulu­seurassa on 25 henkeä; paraimmat owat baasi- ja tenori-äänet. Pietarin Sanomat 15.5.1870
  2. Wiru maakonnast. ”16. Okt. sai lisaku kihelkonna uus koolimaja sisse õnnistatud. – Siis saiwad mitmed kenad koorilaulud ette lauldud. Iseäranis kiiduwäärt oli laul ja muusikumäng ühes laulus, mis R. Hanseni komponeeritud.” Eesti Postimees ehk Näddalaleht 3.11.1882
  3. Wirumaakonnast. Alutaguse jaoskonnast. Kontsert. ”Pühapäew 24. skp. anti Iisaku segakoori lauljatest Jõhvi alewikus kontserti. – Laulu ’Ema süda’, mida R. T. Hansen komponeeritud, ette­laulmisel paisus südame äratus õrnemaks ja pehmemaks, ja silmawesi ajas wägise õrnaste liigutatud tundmusest silmad niiskeks.” Eesti Postimees ehk Näddalaleht 3.8.1883
  4. Keiserliste kõrguste suurivürst Wladimir Aleksandrowitshi ja tema proua suurwürstinna Maria Pawlowna külaskäik Tallinnas [13.6.1886]. ”Siis laulis lisaku segakoor ’Ema süda’, mille laulu selle koori juhataja hra Hansen komponeerinud ja mille laulmine paljudele pisarad palgele tõi. Laul oli iseäraline kaunis hingeline kunstitöö ja lauljad, nimelt soolo laulja proua Kleement, oskasiwad teda pehmetes sulatawates toonides südametesse tungiwaks elawaks hingeks muuta. Ka keiserlikud kõrgused oliwad kauni lauluga wäga rahul, tunnistasiwad seda kätelaksutamlsega, tänasiwad lauljaid eneste juurde kutsudes ja suurwiirstinna palus selle laulu nootidest ühes Eesti keeli sõnadega enesele üht ärakirja.” Keisarin veljen vierailu. Wirulane 17.6.1886
  5. Järwamaalt [2.7.1886]. Koerulane Jaan Tomson: ”Nõuda jõudis homik kätte, kus Koeru lauljad auustatud Tallinna kuberneri härra Würst Shahowskoile laulma läksiwad. Kuberneri härral oli wäga hea meel, ja tuli wälja, kus ta lauljaid esiteks Eestikeele teretas ja siis neid laulu eest tänas, ühtlase aga ka soowi awaldas, et lauljad Temale laulu ’Ema süda’ peaksiwad laulma, mida Ta (kuberner) juba Tallinnas Lootuse lauljatest kuulnud olla. Et see laul aga wäga hilja aegu lisaku laulu-koori juhatajast Hansenist tehtud on, sellepärast oli ta weel meite Koeru lauljatele tundmata, ega wõidud sellepärast kuberneri härra soowi täita.” Eesti Postimees 16.7.1886
  6. Slawjanski laulukoor andis pühapäew 20. skp. siin kolmanda kontserti ja nimelt Rannawärawa wallimäel. Selle mäekontserti kuulajate hulk oli wäga suur ja laulud leidsiwad niisama lahket wastuwõtmist, nagu ennegi. Ilusate Wene rahwalaulude seas laulis koor ka kaks Eesti laulu, ’Ema süda’, mida lisaku koor Lootuse aias suuurmürst Wladimiri ja tema abikaasa ees laulis, ja ’Oh ma waene warrekene.’ Muidugi mõista, oliwad mõlemad laulud Wene keelde ümber seatud. Iseäranis kauniste ja mõnusalt helises ’Ema süda’ tubli Wene koori käes. Kontserti sissetulek sai, nagu kuuleme, ühe siinse Wene kooli kasuks. Meile puutub Slawjanski kontsertide juures peale muu ka kaks iseäralist asja silma, esiteks isewärki wärwikas pilt meie Saksa lehtede kenast meele­kõrgusest, sest nad kumbgi ei ole Slawjanski wiimseid kontsertisid eneste nimetamisegi wääri­liseks arwanud, kuna nad muidu kül ka kõige tühisematest asjust kirjeldusi ja ka kiitusid toowad, – ning teiseks Eesti laulu ”Ema süda” tähtsus. Waewalt olt Slawjanski koor Londonist tulles siia jõuudnud, aga juba oli ka laul ’Ema süda’ siit kusgilt sellesse koorisse tunginud, nii et ta tema käes kontsertis helises. Ka on suurwürstlik keiserliste kõrguste paar oma Paide teel Aruküla mõisas olles seda laulu Koeru lauljatelt niisamuti kuulda soovinud, nagu nad teda Lootuses lisaku koorilt kuulsiwad. Kõrge soow pidanud aga täitmata jääma, sest Koeru kooril ei olla ella, õrna ’Ema südant’ olnud. Kuda teame, küsis suurwürstlik proua selle laulu noodid lauljalt koorilt siin olles ka omale. Laul ’Ema süda’ on aga lisaku koori juhataja Eesti mehe hra Hanseni kompo­neeritud. Iseäraline õn ja au sellel kaunil Eesti laulul. Wirulane 29.7.1886
  7. Kotikasvatusyhdistyksen neuvottelukokous. ”Väliajan jälkeen alusti op. V. Reima kysymyksen: ’Miten olisi kotikasvatusyhdistyksen toiminta järjestettävä’; ehdotti myöskin toimeen­pantavaksi ’äitien päiviä’ j. n. e.” Suomalainen Kansa ja Uusi Suometar 10.12.1908
  8. Miten olisi Kotikasvatusyhdistyksen toiminta järjestettävä? ”Myöskin on järjestettävä äitien päiviä. Kahden tai kolmen päivän kuluessa olisi kylässä äideille puhuttava kasvatuksesta ja muista sitä lähellä olevista seikoista. 3–4 esitelmää voisi pitää päivässä.” Kotikasvatus 2/1909
  9. Äitien päiwä. ”Yhdyswaltain suurissa kaupungeissa tulee wietettäwäksi uusi juhlapäiwä: äitien päiwä. Jo wuosi takaperin oli joku senaattori ehdottanut. että yksi päiwä määrättäisiin äitien kunnioittamista warten ja että kaikki amerikkalaiset miehet toukokuun toisena sunnun­taina kantaisiwat walkeata kukkaa äitinsä kunniaksi.” Uusi Suometar 21.4.1909
  10. Hengellisestä vokaalimusiikista Venäjällä. Slavjanskin kuoro. Säveletär 15.6.1911
  11. Th. Robert Hansen ♱ 13. aug. 1912. Hansen oli pääasjalikult koori juht, on aga ka heliloojana meie rahwa keskele enesest mälestuse järele jätnud: tema ’Ema süda’ kõlab oma sooja südamlikkusega rahwa-lauluna igas kodumaa nurgas. Postimees 27.8.1912
  12. Ed. Mäki, Äitien päivä. Kirjoitettu äitien päivänä Virginiassa, Minn. Koti 7–8/1913
  13. Juhlapäivä kaikille. ”Veljen päivä… Serkun päivä…” Helsingin Sanomat 8.9.1914
  14. Opettaja Vilho Reima 50-vuotias. Kansakoulun Lehti 6/1917
  15. Vilho Reima, Äitien puolesta. ”Amerikassa vietetään äitien päivää. Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käytäntöön. – Vihollisenkin äidillä on äidin sydän. – Heinäkuun ensimmäisenä sunnun­taina vietetään kaikkialla maassamme ’Äitien päivää’, johon tilaisuuteen erikoisesti kutsutaan kunniavieraiksi kaikkien kaatuneitten äidit.” Koti 2–3/1918 ja Uusi Päivä 20.4.1918
  16. Harjawalta. – ”Äitien päiwä”. Harjawallan sisälähetysyhdistyksen toimesta wietetään n. s. äitien päiwää ensi sunnuntaina t. k. 7 p. Honkalassa. Satakunnan Kansa 6.7.1918
  17. Äitien päiwä. Se oli heinäkuun 7 päiwä. Urjalan Sanomat 13.7.1918
  18. Äitien päivät. – ensimäiset laatuaan paikkakunnalla – pidettiin asianharrastajain toimesta Alavieskan Kirkonkylän kansakoululla heinäkuun 7 p:nä. Koti 8–9/1918
  19. Korpilahden naiset! Ensi sunnuntaina [28.7.] pidetään kirkonkylän kansakoululla äitien päiwää. Kokoonnutaan oikein joukolla, ilman eroitusta, kaikki, jotka kaipaawat naisten kesken yhteis­ymmärrystä ja lämmittäwää, sowittawaa rakkautta. Erittäin haluaisimme nähdä kaikkien kaatuneiden äidit päiwän sankareina mukana. Keskisuomalainen 26.7.1918
  20. Kirjekortti Korpilahdelta. ”Uutta pitäjässämme on n.s. ’äitien päivä’-aate. – Pääasiana olisi saada liewitystä siihen sywään suruun, minkä pojan kuolema on äidille tuottanut. Siksipä onkin alotteen tekijä ehdottanut, että näille päiwille olisi kutsuttawa kaikkien kaatuneitten äidit, oliwatpa sitten punaisia tai walkoisia, wieläpä kunniawieraiksi.” Keskisuomalainen 13.9.1918
  21. Äitien päivä. Viime kerralla ehdotettiin, että heinäkuun ensimäinen sunnuntai järjestettäisiin äitien juhlapäiväksi kautta maan, mutta jäi tämä ehdotus toteuttamatta. – Kotikasvatusyhdistys on nyttemmin ajatellut että tänä vuonna vietettäisiin äitien päivää syyskuun toisena sunnun­taina ja muina vuosina toukokuun kolmantena sunnuntaina. Valkonauha 4/1919
  22. Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kesäkokous Helsingissä heinäk. 21–23 p:nä. ”Esitelmän alkoholin vaikutuksesta ihmisen henkisiin piti yliopp. Ensio Krohn [Kurki-Suonio]. Virolainen nti Helmi Pett toi virolaisten aatetoverien tervehdyksen.” Pohjantähti 10/1919
  23. S. O. N. R:n XVIII vuosi- ja kesäkokous [Viipurissa]. ”Helmi Pett edustamassa Eesti Noorsoo Karskuse Uhenduste.” Imatran retki. Viron edustaja Imatran partaalla. Pohjantähti 3–5/1919
  24. Äitien päivä. ”Nyt aikoo Kotikasvatusyhdistys tämän kauniin ajatuksen läpi ajaa ja kysymys on vain siitä, mikä päivä vuodessa paraiten soveltuisi sanotuksi juhlapäiväksi.” Koti 4/1919
  25. A. H., Äitien päivänä. Syyskuun 2. sunnuntai. Viipuri, Karjalan Aamulehti 14.9.1919
  26. Suuria Äitien päiviä [Helsingissä]. Äitien päivän vietto maaseudulla. Koti 10/1919
  27. Äitienpäivää viettämään! Viime syksynä vietettiin Suomessa ensi kerran yleisemmin äitien päivää. Vaikka asia ei silloin vielä saanutkaan sitä kannatusta, mitä se ansaitsisi, niin monet sadat tilaisuudet oli kuitenkin valmistettu eri puolille maata. – Tästälähin on päätetty viettää äitien päivää keväisin, toukokuun 3:tena sunnuntaina. Ja nyt Kotikasvatusyhdistys kehoittaa, että se päivä tänä keväänäkin vietettäisiin suurena juhlapäivänä. Viipuri, Nuorten Toivo 5/1920
  28. Jalmari Matisto, Muistelmia Kuopion suurilta raittiusjuhlilta kesäk. 5–8 p. 1921. ”Aivan erikoisella mielenkiinnolla seurattiin sitä esitelmää, jonka piti virolainen lakitieteen ylioppilas, neiti Helmi ’Pitt’. Surullisella mielellä puhuja tunnusti, että hänen kansansa on suurin spriin myyjäkansa maailmassa. Viron kansa huokaa tällä hetkellä raskaan viina-kirouksen alla, sillä spriitä siellä juodaan 2 tooppia henkeä kohti, naiset ja kaikki pienet lapsetkin lukuun otettuna ja rahaa menee 180 mk. henkeä kohti. Valtio saa 28 % tuloistaan väkijuomaliikkeestään. Rikokset ja muu väkijuomain aiheuttama kurjuus on suuresti lisääntynyt. Valtiomiehet Virossa eivät vielä huomaa kansan hätää, sillä heille on maan tulot pääasia. Oli mieltäliikuttavaa kuulla, miten virolainen itse tunnusti kansalaistensa olevan syypään siihen, että Suomessakin nähdään vielä viinan kirousta kieltolaista huolimatta.” Hämeen Sanomat 19.6.1921
  29. Naisten yleinen raittiuskokous Helsingissä. ”Wiron edustajana lak. yliopp. Helmi Pett. Hän kertoili järkyttäwiä tosikuwia juoppouden tuomasta kurjuudesta Wiron kansan keskuudessa. Ja toi ilmi Wiron raittiuskansan sywän huolen sen suuren surun wuoksi, joka Suomea kohtaa Wiron taholta wäkijuomien salakuljetuksen tähden. Toiwottawaa on, että tämä ikäwyys näiden maiden raittiuskansan yhteisellä ponnistuksella saadaan poistetuksi.” Työkansa 5.12.1921
  30. Toetusraha karskusseltside kesktoimkonnale. Haridusministeerium on otsustanud määrata Eesti karskusseltside kesktoimkonnale 25.000 marka toetusraha loengute korraldamiseks koduse kaswatuse iile. Loenguid saab pidama Soome õpetaja Vilho Reima. Postimees 6.12.1921
  31. Viron lehdistö Vilho Reimasta 1922. Digar Eesti artiklid. Eesti Rahvusraamatukogu
  32. Kasvatusesitelmiä Virossa. Viron hallituksen y. m. kutsusta liikkuu opettaja Vilho Reima paraikaa Virossa pitäen kasvatusesitelmiä noin 20 paikassa, etupäässä kaupungeissa ja seminaareissa. Matka ulottuu aina Setunmaalle asti. Tulkkina näissä tilaisuuksissa toimivat konsulinna [Leeni] Vesterinen ja ylioppilas neiti [Helmi] Pett. Koti 1/1922
  33. Suomalaisia esitelmätilaisuuksia Wirossa. Wiron siwistys­ministeriön kannatuksella liikkui Kotikasvatusyhdistyksen sihteeri, opettaja Wilho Reima tammikuun ajalla Wirossa pitäen yhteensä 27 kolousta ja niissä 40 esitelmää. Tallinnassa pidettiin 8 tilaisuutta, Tartossa 7, muut Narwassa. Tapalla, Rakweressa, Walgassa, Ropkassa ja Wörussa. Kotimaa 31.1.1922
  34. Vilho Reima, Ensimmäisiltä Kodinpäiviltä Virossa. Koti 2/1922
  35. Vilho Reima, Suomen uskonnolliselle kansalle. ”Viron uutta polvea uhkaa täysi pakanuus verrattain pian.” Kirje Virosta 24.1. Helsingin Sanomat 31.1. ja Kotimaa 3.2.1922
  36. Soomlane Eestist paganaid otsimas. Tulevik 26.2.1922
  37. Soomlane, Wilho Reima otsused ja nende arwustamine. Postimees 2.3.1922
  38. Weel kord Wilho Reima ja usuõpetuse seis meie koolides. Postimees 4.3.1922
  39. Virolaisia tervehdyksiä opettaja Vilho Reimalle, Kotikasvatusyhdistykselle ja Suomen kansalle. Mm. opettaja Jakob Tederin kiitospuhe Võrussa. Koti 3/1922
  40. Vilho Reima, Virolaisen Koidulan ”Äidin sydän”. Nuotit. Suomentanut Hilja Haahti. ”Tätä lehteä olisi levitettävä runsaasti, jotta laulu pian kaikkialla osattaisiin.” Koti 4/1922
  41. Vilho Reima, Äitien päivä aika lähenee. ”Ohjelmavihkonenkin on saatavissa. M.m. on siinä sävelmä ja Hilja Haahden käännös virolaisesta laulusta Äidin sydän.” Koti 4/1922
  42. Äidin sydän, ihana äitien- ja kotienpäivän laulu saadaan nuotteineen Kodin konttorista, Hieta­lahden­ranta 17. Vähin tilattava määrä on 5 kpl. 2:50. 10 kpl. 5:– mk. j.n.e. Lähes kaikki lapset voivat uhrata 50 p:iä ja silloin tämä laulu jo tänä kevännä tulee tunnetuksi kautta Suomen. Toinen matka Viroon. Vilho Reima matkustaa taasen toukokuun 3 p:nä Viroon Kodin päiville, joita pidetään useissa Viron kaupungeissa, kaikkiaan parikymmentä kokousta. Koti 5/1922
  43. Wilho Reima, Soome kodukaswatusühisuse juhataja jõuab 6. mail Tallinna, et meie kodumaa suuremates linnades kõnelda. 6. ja 7. mail Tallinnas, 8. Rakveres, 9. Tapal, 11. ja 12. mail Tartus, siis Wõrus ja Walgas. Loodetavasti on W. Reimal nüüd võimalik Eestiga paremini tutwuneda, eriti Eesti noorsooga ja oma arvamist ja otsust Eesti kohta muuta. Wõru Teataja 4.5.1922
  44. Wilho Reima, Mälestused kodupäivilt Eestis. Postimees 5.5.1922
  45. Suuria äitienpäivätilaisuuksia Kymin [Karhulan] Sammolle ja Korkeakosken työwäentalolle. Puhuvat opettaja Wilho Reima ja wirolainen ylioppilas Helmi Pett. Etelä-Suomi 9.5.1922
  46. Äitien päivä Kotkassa. Hovinsaaren kansakoululla [21.5.] klo 4 i. p. Etelä-Suomi 18.5.1922
  47. Äitien päiwä Kymissä. Wiime sunnuntaina wietettiin Kymissä äitien päiwää kahdessa paikassa, [kirkonkylän eli Helilän (nyk. Karhulan) seuratalolla] Sammolla klo 12 ja [Korkeakoskella] Kymin läntisen työwäenyhdistyksen talolla klo 4 i. p. Sammolla puhui opettaja W. Reima ja wirolainen ylioppilas Helmi ”Piitt”. Sitäpaitsi oli ohjelmassa lausuntoa, kertomus, lasten laulua esittäen wirolaisen laulun ’Äidin sydän’, soololaulua ja lopuksi hra E. Pälli puhui kymiläisten puolesta op. Reimalle ja wirolaiselle wieraalle huomauttaen samalla, että tästäkin onnistuneesta tilaisuudesta olemme kiitollisia hra Reimalle. Äidit oliwat täyttäneet Sammon suuren salin ääriään myöten ja tarjottiin kaikille Karhula-yhtiön puolesta kahwit leiwän kera. Kotka. Etelä-Suomi 27.5.1922
  48. Kasvatusesitelmiä Virossa. ”Kokouksia pidettiin [toukokuussa] Tallinnassa, Tartossa, Tapassa, Rakveressa, Vörussa ja Valgassa, yhteensä 10 tilaisuutta ja niissä 16 esitelmää.” Koti 7/1922
  49. 40. Yleinen raittiuskokous. Tampere 18.–20.6.1922. Kuva: neiti Helmi Pett ja ylioppilas Eduard Kubjas. Kylväjä : Raittiuden Ystävien äänenkannattaja 14–16/1922
  50. ”Emade-päew” Udernas. Pühap. 13. aug. peeti Uderna koolimaja juures esimene emade-päew ära, mis Eestis wist küll esimeseks tuleb pidada. – Kõnelesid üliõpl. Helmi Pett emadele päewa­kohasest ainest ja üliõp. Eduard Kubjas laste ja wanemate wahekorrast. Postimees 17.8.1922
  51. Helmi Pett, Emadepäew. ”3. juunil pühitseb Eesti oma esimest emadepäewa, s. o. püha, mil noored oma emadele tahawad üles näidata suuremat lugupidamist, suuremal au, teenimist ja armastust.” Naiste Töö ja Elu (tegev toimetaja Helmi Pett) 2.5.1923
  52. Helmi Pett, Aino Hyppönen ♱ 8. aug. 1923. Postimees 18.8.1923
  53. Teine ülemaaline emadepäew. Üleilmlisel eeskujul korraldab Naiste Karskusliit 18. mail [mai 3. pühapäeval] teise ülemaalise emadepäewa. Postimees 30.4.1924
  54. 41. Yleinen raittiuskokous. Sähkösanoma Tartosta: ”Kaksi vähäpätöistä eestiläistä raittiin Suomensillan rakentajaa pyytävät puolestaan tervehtää veljeskansan yleistä raittiuskokousta surren, etteivät voi olla mukana. Helmi Pett. Edvard Kubjas.” Kylväjä 13–14/1923
  55. Äitienpäiväaika on nyt muutettu entisestään viikkoa aikaisemmaksi. Koti 2/1927
  56. Eestin naisten raittiustyöstä. Raittiusnaisten edustaja Helmi Pett-Mäelo. Valkonauha 1/1928
  57. Helmi Mäelo, Kotikasvatustyötä Eestissä. Äitien päivä on ehkä tunnetuin ja laajimmalle levinnyt seuraus Suomen Kotikasvatusyhdistyksen ja Vilho Reiman vaikutuksesta Eestissä. Tämän vuoden keväällä voitiin niitä viettää 10:nnen kerran koko maassa. Ja liike osoittaa yhä nousua, vaikka se ei ole aivan yhtä yleinen vielä kuin Suomessa. Koti 10/1932
  58. Vilho Reima, Äitien päivä. ”Koti on kansan sydän – ja äiti kodin sydän.” Puutarha 5/1936
  59. Heimotyötä.  ”Kongressin yhteydessä oli myös suomalais-ugrilainen kokous, jonka puheen­johtajina toimivat prof. Aarni Voipio Suomesta ja herra E. Kubjas Virosta sekä sihteereinä kirjailija Helmi Mäelo Virosta ja past. Yrjö Mikkonen Suomesta.” Uusi Suomi 4.8.1939
  60. Äitienpäivä liputuspäiväksi. Helsingin Sanomat 22.3.1947
  61. Koduloouurimine. Uderna koolis on õppinud Friedebert Tuglas ja Jaan Kärner. Mõlemad kirjanikud on kujutanud kooli ümbruskonda oma teostes. Sirp ja Vasar 19.7.1957
  62. R. Voore, ”Ema süda” viisi loojast. ”Ma olen selle laulu loonud oma [Iisaku sega]koori jaoks ja ei usu, et see võiks laiemaid hulki huvitada.” Sirp ja Vasar 2.9.1958
  63. A. Martin, Kuidas sündis laul ”Ema süda”. ”Hansenil oli väike tütar Elsa, väga terane ja armas, perekonna ja kooli lemmik . Siis haigestus Elsa ja põdes raskesti, ööd ja päevad istus Hanseni abikaasa haige lapse voodi juures. Elsa suri [2-aastaselt 6./18.3.1885]. Varsti pärast seda õpetas Hansen koolis lastele uue laulu: ’Üks paigake siin ilmas on’.” Sirp ja Vasar 31.8.1962
  64. Kaasaegne, Emast ja emadepäevast. Helmi Mäelo rõhutas Soome kuulsa koduse kasvatuse õhutaja Vilho Reima juhtlauset: ”Kodu on rahva süda, ema selle hing.” Eesti Päevaleht 6.7.1984
  65. Ene Puusemp, Uderna kooliõuelt kandus hea mõte üle Eesti. Tartu Postimees 22.5.2012
  66. Marika Oolberg, Iisaku köstrist sai Eesti südamlikuma laulu autor. Põhjarannik 16.10.2019