Siihen aikaan kun virolais­ajuri Venäjän keisaria ja Suomen suuri­ruhtinasta Espalla kyyditti

Unioninkatu keisari Aleksanteri II:n vierailun aikaan 1863.

Näkymä Unioninkadulle keisari Aleksanteri II:n vierailupäivinä 28.–31. heinäkuuta 1863. Vasemmalla Esplanadin itäpään kunniaportti kaaressaan teksti ”Välkommen”. Sataman kunniaportissa luki suomeksi ”Terve tultua”. Oikeassa laidassa Aschanin talo, joka oli tuolloin vielä empiretyylinen. – N. P. Michaelis. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat

”Iloinen saattoi olla sen miehen sydän, joka sai virolaisena kuljettaa omaa keisari­herraansa suomalaisten keskellä.” – Näin riemuitsi Perno Postimees kertoessaan keisari Aleksanteri II:n vierailusta Suomeen. Kyseinen vuoden 1863 heinäkuun matka jäi Suomen historiaan keisarin kieliasetuksesta.

Perno Postimees -lehteä julkaisi ja toimitti Viron kansallisen liikkeen johtohahmo Johann Voldemar Jannsen, joka asui tällöin Pärnussa. Tämäkin uutinen oli joko hänen kynästään tai sitten sen oli laatinut hänen 19-vuotias avustaja­tyttärensä Lydia, sittemmin Koidulana tunnettu.

Pärnulaiset saivat lukea, miten Helsinki oli vierailupäivinä koristeltu lipuin ja kukkaseppelein sekä juhlavaloin iltaisin. Keisari kävi rautateitse Hämeenlinnassa, jossa 9000 sotilasta esitteli taitojaan. Hän tarkasti samoin Helsingin ja Viaporin sotilasyksiköt. Kaikkialla, missä keisari vain näyttäytyi, kansan riemu oli loputon. Virolainen ajuri, joka tuotti lehdelle erityistä iloa, odotti palaavaa keisaria Helsingin rautatieasemalla ja kuljetti hänet keisarilliseen palatsiin. Ajurin mainitaan olleen erään kauppiaan palveluksella ja hoitaneen ammattiaan kunnialla. Lopuksi kerrotaan, että keisari lupasi palata parin viikon kuluttua valtiopäivien avajaisiin. ”Onnelliset suomalaiset!” päättyy uutinen.

Muista aikalaislehdistä lisätietoa ei vaikuta löytyvän. Suomen lehdet kertovat vaunuajeluista, mutta eivät ajurista tai vaunujen omistajasta, todennäköisestä työnantajasta. Ajuria eivät tunne Tallinnan, Tarton ja Riian saksankieliset lehdetkään. Niiden huomio kiinnittyi kansan­kielen vahvistuneeseen asemaan ja poikkeukselliseen kunnioitukseen, jota keisari osoitti Suomen kansallislaululle (das finnländische Nationallied ”Vårt Land”) ja sen säveltäjälle, professori Fredrik Paciukselle.

Päivä oli torstai, 30. heinäkuuta 1863. Aamupäivällä keisari oli seurannut taisteluharjoituksia Hämeen­linnan länsipuolella ja Poltinahon varuskunnassa. Tämän jälkeen hänelle oli esitelty Hämeen läänin kuvernöörin virkatalossa ”muutamia tärkeitä Suomenmaan asioita”. Viikon kuluttua lehdet kertoivat, että keisari oli allekirjoittanut käskykirjeen suomen kielen korottamisesta laki- ja virka­kieleksi ruotsin rinnalle. Kuten tunnettua, tätä oli ehdottanut senaattori J. V. Snellman, mutta ei siltä istumalta. Asetus oli valmisteltu Suomen ministeri­valtio­sihteerin virastossa ja tuotu Pietarista valmiina. Vierailusta haluttiin jättää arvokas muisto, kuten jäikin, vaikka virkakunta ei julkaisussa hätäillyt.

Kuka ajurin palkkasi? Borgström, Sundman vai Sinebrychoff?

Helsingin vanha rautatieasema Frans Oskar Liewendal, litografia, n. 1877. Museovirasto, historian kuvakokoelma

Helsingin asema keisari Aleksanteri II:n aikaan Rautatientorin suunnalta. – Litografia, Frans Oskar Liewendal, n. 1877. Museovirasto

Hämeenlinnasta oli päästy matkaan päivällisen jälkeen viideltä. Hyvinkään asemalla nautittiin teetä ja virvokkeita. Ehkä nopeuttakin testattiin, sillä erään vaunun laakerit ylikuumentuivat ja se tuli vaihtaa Järvenpäässä.

Rataosuuden mitta oli 108 kilometriä, kuten nykyäänkin, ja matkustajajunan aikataulun mukainen ajoaika 4,5 tuntia. Kahden tauon erikoisjuna taivalsi sen kolmessa tunnissa saapuen Helsinkiin kahdeksan maissa. Kaupunkilaisten väenpaljous tervehti sitä hurraa-huudoin jo Kaisaniemen puistossa ja seurasi keisarin mukana, kun ajuri kuljetti hänet Esplanadia pitkin Helsingin palatsilleen.

Keisari täytti odotuksen ja tuli tervehtimään kaupunkilaisia palatsin parvekkeelle mukanaan poikansa: 18-vuotias Aleksanteri, tuleva keisari, 16-vuotias Vladimir ja 13-vuotias Aleksei. Vastatervehdyksen heille kajautti Paciuksen johtama laulukuoro, oletettavasti Akademiska Sångföreningen.

Kuoro aloitti esittämällä suomeksi Karl Collanin säveltämän Savolaisen laulun. Tämän jälkeen kuultiin ruotsiksi Paciuksen omat sävelmät Suomen laulu ja Maamme, jolle keisari paljasti päänsä. Hän ilahtui kuulleessaan kuoron johtajan nimen ja haetutti tämän sisälle palatsiin. Kiitoksen yhteydessä keisari kertoi muistavansa Paciuksen nimen viidentoista vuoden takaa. Lehdet eivät tarkenna, liittyikö muistuma juuri Maamme-laulun sävelmään, joka esitettiin ensi kerran vuonna 1848.

Ilta oli lämmin ja keisari tarvitsi kyytimiestä vielä toistamiseen. Yhdentoista maissa hän teki vaunuilla kierroksen Senaatintorilla ja moniväristen lyhtyjen valaisemalla Esplanadilla. Kaupunkilaiset olivat tästä riemuissaan ja liikkeellä suuremmin joukoin kuin koskaan ennen, arvelivat lehdet.

Enempää emme tiedä. Arvailulle antaa toki haarukkansa seuraavan päivän juhlapäivällisten vieras­lista. Kaupungin edustajina keisarin pöytään istuivat oikeuspormestari C. G. Brummer ja kunnallis­pormestari K. E. Strömberg sekä kolme kaupunginvanhinta: C. W. Sundman, Henrik Borgström ja Paul Sinebrychoff, Helsingin varakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ”kauppiaat”. Voisi olettaa, että heidän tuli sopia keskenään, kuka sai kunnian luovuttaa parhaan vaununsa ja ajurinsa keisarin käyttöön.


Paciuksen kuoron keisarille esittämät laulut päätyivät sittemmin Viron laulujuhlille. Savolaisen laulun vironsi Koidula, ja Jannsen itse sanoitti Maamme-laulun sävelmään Viron kansallislaulun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm. Nämä esitettiin ensimmäisillä Tarton juhlilla vuonna 1869 ja Eestin lauluksi mukailtu Suomen laulu kymmenen vuotta myöhemmin. Yhteisen tarinamme kannalta voi yllättää, että ne eivät tässä vaiheessa herättäneet Jannsenien huomiota, kuten ei kieliasetustaan. Toisaalta tämäkin tukee vallitsevaa käsitystä, että he kiinnostuivat Suomen isänmaallisista lauluista vasta suomalaisuus­miesten Yrjö Koskisen ja Julius Krohnin vierailtua Tartossa vuoden 1867 kesäkuussa.


Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksan­kielisenä?2.5.2021

Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksan­kielisenä?

Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt Land esitettiin ensi kerran Helsingissä 13. toukokuuta 1848. Saksan Leipzigissa nuotit julkaistiin vuonna 1849. Veikö matka Viroon 20 vuotta?


Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

  1. Den 18. Juli musikalisch-declamatorische Soirée Im Badesalon zu Catharinenthal. Ballade aus der Oper ”Kung Carl XI Jagt”, comp. von F. Pacius. Revalsche Zeitung, 17/29.7.1861
  2. Das ”Helsingfors Tagbl.” berichtet über ein von unserem Landsmann [Theodor] Stein am 27. Mai [Juni] in Helsingfors gegebenes Concert. – Unter einer Menge Themen, die dem Concertgeber zu der versprochenen Improvisation vorgelegt wurden, wählte er unsere einfache finnische Weise ”Tuoll’ on mun kultani” und die Melodie zu ”Vårt land”. Revalsche Zeitung 26.6./8.7.1862
  3. Helsingfors–Tawastehus Jernwäg. Tidtabell för bantågen. Helsingfors Tidningar 27.7.1863
  4. Bref till landsorten. Om Kejsarbesöket. I. Helsingfors Dagblad 29.7.1863
  5. Kotomaalta. Helsingistä. Suomen Julkisia Sanomia 30.7.1863
  6. Bref till landsorten. Om Kejsarbesöket. II. Helsingfors Dagblad 30.7.1863
  7. H. Keis. M:ttinsa Suuriruhtinamme. Kuvaus vastaanotosta. Suometar 31.7.1863
  8. Kotimaalta. Hämeenlinna. ”Keisarin olo meidän seudulla.” Hämäläinen 31.7.1863
  9. Bref till landsorten. Om Kejsarbesöket. III. ”Lägret vid Lill-Luolais [Parolannummi]; thorsdag [30.7.] kl. 12. Jag fortsätter i dag med skildringen af festligheterna härstädes. Vid gårdagens middag föreslog H. M. kejsaren en skål för Finland, dess väl och för den tappra finska armén, på hvilkeu skål musiken uppspelade ’Vårt land’. – Från [Helsingfors] bangården for Han till det kejserliga palatset dervid H. M:t täcktes taga vägen genom de festligt prydda esplanaderna . – Omkring kl. 10 på qvällen hade en sångare­kör under anförande af herr Pacius samlat sig utanför palatset för att helsa Hans Majestät med sång och afsjöngo sedan Hans Majestät trädt ut på aftonen först Ahlqvists bekanta sång: ’Mun muisluu mieleheni nyt’ samt ’Suomis sång’ af Emil von Qvanten samt slutligen ’Vårt land’. Emellan sångerna inföll massan med hurrarop och under hela tiden sången varade brunno bengaliska eldar som med sitt bländande sken belyste scenen utanför palatset. Hans Majestät helsade från altanen sångarne och den utanför varande mängden med handen samt aftog sig mössan vid afsjungandet af ’Vårt land’, hvarefter det berättas att Han lät bjuda sångarene upp till sig på slottet.” Helsingfors Dagblad 31.7.1863
  10. H. M. Kejsarens resa. Helsingfors Tidningar 31.7.1863
  11. Bref till landsorten. Om Kejsarbesöket. IV. ”Till den kejserliga taffeln [31.7.] kl. ½ 5 voro bland andra stadens båda borgmästare och kommerserådet [C. W.] Sundman och [Henrik] Borgström samt handl. [Paul] Sinebrychoff anbefallde. Helsingfors Dagblad 1.8.1863
  12. Hans Majestät Kejsar Alexander II.s besök i Finland. ”Vid H. M. Kejsarens ankomst till balen [i Brunnslokalen] uppspelades Vårt land.” Finlands Allmänna Tidning 1.8.1863
  13. Kotomaalta. Helsingistä. ”Noin klo 10 aikana [30.7.] käwi laulajakunta prowessori Pacius’en johdannon alla laulamassa Hänen Majesteetillensa, muun muassa Ahlqwist’inki laulun ’Mun muistuu mieleheni nyt j.n.e.’ Majesteetti seisoi balkongilla ja terwehti kädellään laulajoita ja hurraawata wäestöä. Kun Runebergin ’Wårt land’ (Meidän Maamme) laulettiin oli Hänen Majestettinsa awopäin.” Suomen Julkisia Sanomia 3.8.1863
  14. Vårt land, denna sång, hvars ord och toner djupt och oförgängligt lefva i allas hjertan och på allas lappar, hördes samma afton H. M. Kejsaren återvände hit från Tavastebus, utförd af valda röster, klinga utanför kejserlig palatset. H. Majestät lyssnade med uppmärksamhet och yttrade sitt höga välbehag öfver den vackra, mäktigt anslående melodin, hvarvid någon afomgifningen underrättade Hans Majestät att kompositören i egen person anförde sångchören. Till följe af H. Majestät uttalade önskan att lära känna den utmärkta talangen, uppkallades professor Pacius i palatset, hvarest H. M. Kejsaren i nådiga ordalag tackade för den vackra hyllningen samt bland annat behagade yttra, att H. Majestät sedan femton år tillbaka hade sig Pacii namn bekannt. Det ligger en för hvarje vän af fosterlandet och konsten glädjande betydelse i denna vår älskade Monarks ådagalagda sympathie för vår nationalsång och för den, som försett dess ord med tonernas vingar. Finlands Allmänna Tidning 3.8.1863
  15. H. K. M. Suuriruhtinamme käynti. ”K:lo 10 kokoontui palatsin edustalle joukko laulajoita, jotka professori Paciuksen johdossa lauleliwat ensiksi professori Ahlqwistin tunnetun laulun: ’Mun muistuu mieleheni nyt’ ja sitte kaksi ruotsinkielistä laulua, joista wiimeinen oli „Meidän maamme“. Tätä wiimemainittua laulua kuulteli H. Maj:ttinsa awoin päin. Sittemmin kulki H. Maj:ttinsa waunuissa Senaatti-torin kautta ja läpikäytäwän puiston läpi, ja joka paikassa kaikui Hänelle hurraan huutoja ilon ja rakkauden osotukseksi. – H. Maj:ttinsa k:lo ½ 5 [palatsissa] isot päiwälliset, joihin oli kutsuttu Suomen arkipiispa, Senaatin jäseniä, kenraaleja, maaherrat, sotapäälliköitä, kumpasetki kaupungin porimestarit ynnä porwariston jäsenistä kauppa­neuwokset Borgström ja Sundman sekä kauppias Sinebrychoff.” Suometar 4.8.1863
  16. Helsingfors. ”Det nådiga reskript till generalguvernören öfver Finland rörande finska språket, hvilket af H. M. Kejsaren undertecknades i Tavastehus den 18 (30) sistlidne juli, innehåller hufvudsakligen, att…” Finlands Allmänna Tidning 5.8.1863
  17. Suomenkielen koroittaminen laki- ja wirkakieleksi. Suomen Julkisia Sanomia 6.8.1863
  18. Inländische Nachrichten. Helsingfors. ”Mittelst Allerhöchsten am 18. Juli in Tawastehus unterzeichneten Reseripts an den General-Gouverneur von Finnland ist in Sachen der finnischen Sprache Folgendes verordnet worden: 1 ) Wenngleich die schwedische Sprache fortfahren soll, die officielle des Landes zu sein, so wird doch andererseits die finnische Sprache in allen den Dingen für gleichberechtigt erklärt, welche die eigentlich finnische Bevölkerung unmittelbar berühren; in Folge dessen sollen finnische Schriften und Verhandlungen fortan bei allen Gerichten und Behörden Finnlands unbehindert angenommen werden. 2 ) Mit Ausgang des Jahres 1883 soll die finnische Sprache in voller Ausübung des ihr oben zuerkannten Rechts, was die von den Gerichten und Behörden gemachten Ausfertigungen betrifft, treten; jedoch so, daß diejenigen Untergerichte und Beamten, welche schon jetzt in der finnischen Schriftsprache so bewandert sind, daß Protocolle und Verhandlungen von ihnen in dieser Sprache ausgefertigt werden können, sich derselben so oft bedienen sollen, als es verlangt wird. 3) Dem kaiserlichen Senat in Finnland wird es anheimgestellt, Sr. Majestät unterthänigste Vorschläge darüber zu machen, wie die finnische Sprache am besten zur Gerichts- und Amtssprache Finnlands erhoben werden könne. (F. A. T.) – Die Finnländischen Blätter berichten, daß, nachdem vor dem Kaiserl. Palais in Helsingfors das finnländische Nationallied ’Vårt Land’ gesungen worden war, Se. Majestät sich anerkennend über die schöne, mächtigklingende Melodie desselben auszusprechen, so wie Sich nach der Person des Componisten zu erkundigen geruht haben. Als Se. Majestät erfuhren, daß Prof. Pacius (der Componist des Liedes) in eigener Person den Gesang dirigirt habe, ward Letzterer ins Palais gerufen, und geruhte Se. Majestät ihm in den gnädigsten Ausdrücken Seine Zufriedenheit mit dem Liede auszusprechen.” Revalsche Zeitung 6/18.8.1863
  19. Ommalt maalt. Somemaalt. [Keisri Herra Somemaal.] ”Mis meile agga suurt römo teeb, on se, et kui Keiser Tawasthusi linnast raudtee peal taggasi tulli [18/30.7.] ja öhto ehhitud Helsing­worsi linnas ümber söitis, siis istus üks ellaw Eestlane kutsariks pukki peal ja piddas ohjad peus. Selle mehhe südda wöis ka römus olla, et temma seal ühhe kaupmehhe tenistusses, kesk Soomlaste seas, kui Eestimees omma Keisri Herrat wöis söidatada. Mees ööldakse omma kutsari ammetid ausaste möistnud ollewad.” Perno Postimees ehk Näddalileht 7/19.8.1863
  20. Kotimaalta. Hämeenlinna. ”Keisari täällä päätti ja antoi senatille käskyn niin valvoa asiat, että suomen kieli kahdenkymmenen vuoden kuluessa saadaan yleiseksi virkakieleksi Suomessa.” – Keisarin käynti Helsingissä. Hämäläinen 7.8.1863
  21. Inländische Nachrichten. Finnland. Dörptsche Zeitung 9/21.8.1863
  22. Inland. Finnland. Rigasche Zeitung 13/25.8.1863
  23. Hjalmar Krook, Keisarin käynti Parolassa. Hakkapeliitta 27.7.1929
  24. Maisteri Elli Alf-Halonen, Kukapa uskoisi, että se kerran on ollut vanha… Kuvia porvariajan Helsingistä (C. W. Sundman ym.) Helsingin Sanomat Viikkoliite 4.4.1937
  25. Raimo Savolainen, J. V. Snellman – senaattorina monen asian ohjaksissa. Suomen kielen asetuksen synnyttäjä. J. V. Snellmannin kootut teokset -sivusto. Edita Publishing
  26. Valokuvia juhlakoristellusta Helsingistä 1863. Helsingin kaupunginmuseo
  27. Vuoden 1863 kielireskripti. Muistotaulu. Hämeenlinnan taidemuseo