Siihen aikaan kun ”Hotel Holsti” Kiantoa kestitsi…

Ilmari Kiannon näkymä Hotelli Holstista

”Tallinnassa oleskelee parhaillaan Ilmari Kianto, joka on Suomen nykykirjallisuuden merkittävimpiä hahmoja. Hän matkustaa Suomen suurimpiin kuuluvan kustannusyhtiön Otavan toimeksiannosta kerätäkseen aineistoa laajempaan teokseen Baltian maista.” – Waba Maa 13.6.1926 1

Kirjailija on saapunut Tallinnaan samalla höyrylaiva Violalla – 40 metriä pitkällä ja 7 metriä leveällä – kuin Eino Leino viisi vuotta aiemmin. Hänen matkansa oli ollut lekottelua auringossa ja hyväilevää tuulta, missä aalloista nouseva Naissaari viritti runosuonen kuin ”nainen valkearinta”. Tällä kertaa kirjallinen inspiraatio keskittyy meritautiin, ”minuutteihin, jotka ovat iankaikkisuuksia”.2

Satamassa helpottunut Kianto löytää ajurin ja tinkaa kyydin Peterburg-hotelliin. Aidon ensi­vierailijan tapaan hänen huomionsa kiinnittyy kohta ”Baabelin jumalaan, joka oli boheemituulella antaessaan kielen väriä Eestin rahvaalle – ja asetti taustaksi Suomen kansan, joka levein suin irvistelee”.

Kirjailija kolistaa kuntouttavalle kulttuurikierrokselle

Kianto kolistaa tupatyttärelle ja tilaa vannan. Seuraavaksi kolisee Suomen lähetystössä, jossa yllättäen vastaa vanha tuttava, attašea Ville Niskanen. Iltakierros kulkee Pusumäen (Musumägi) ohi illalliselle Seuraintaloon (Seltskondlik Maja) ja sieltä kahvila Marcelleen, joka osoittautuu siitä omituiseksi hienostopaikaksi, ettei siellä ole mitään rypälemehua, joten tulee hankkiutua Estoniaan3 4

Aamulla lähettiläs Rudolf Holsti yllättää Kiannon kutsumalla hänet vierailulle lähetystöön. Ministeri on juuri palannut kuukauden neuvottelumatkalta Genevestä ja mahdollisesti soittaa siltä istumalta hotelliin. Toompealla kirjailijaa ”kohti rientää pitkänhuiskelo mies, joka käydä kepsuttaa yhtaikaa pohjoispohjalaisella ja länsieurooppalaisella tyylillä”. He ovat Pohjalaisen osakunnan kasvatteja, akateemisia ystäviä, mutta Kianto puhuttelee silti Holstia aluksi ”Herra Ministeriksi”.5 6

Ensimmäiseksi lähettiläs johdattaa vieraansa parvekkeelle, jossa kaupungin punakattoinen panoraama avautuu koko mitassaan. Kirjailija pursuaa: ”Mikä valtias näköala yli muinaismystillisen Tallinnan – mikä pittoresti pohjois­maalainen taulu – tuolla siintää vaaleanvihreänä lainehtiva meri – sinun Suomen­lahtesi. – Oi, herra ministeri, tehän asutte ruhtinaallisesti. Olen ylpeä Suomen tasavallan puolesta. Ei itse khaanien khaanilla ollut moista palatsia kuin on nyt Suomen pleenipotenssi-ministerillä Eestissä.” 7

Lähettiläs luotaa korpikirjailijan moraalisia käsityskantoja

Parvekkeelta lähettiläs ohjaa kirjailijan seurustelusalonkiin ja kysäisee kuin sivumennen moraalista käsityskantaa erinäisiin yhteiskunnallisiin asioihin, esimerkiksi virvokkeisiin, joita olisi ilo tarjota. – ”Kyllähän kirnupiimä näin kesäkuumalla on suloista, varsinkin jos se on hiukan muikeaa…” 8

Kirnupiimää Dalmatiasta

Erityisen hienoa (soprafino) dalmatialaista kirnupiimää

Ministerin huulilla leikkii viisaan miehen hymy ja kohta piimä­tuopit marssivat pöytään. Monien ranskan- tai englannin­kielisten etikettien joukosta löytyy tuohella päällystetyn tuopin kyljestä inspiroiva sana Maraschino ja sen alta riimiin valmis Soprafino. Kianto pyytää luvan improvisoida ja nousee ylös lausuakseen ”antidiplomaattisen kirnupiimärunon” isännälle: 9 10

Mainio on Maraschino,
Ministerin Soprafino,
Kun se Bordeaux’st suoraan tuodaan,
Niin se Hotel Holstis’ juodaan.

Holsti pyytää luvan kutsua seuraan myös lähetystösihteeri Niilo Orasmaan ja attašea Niskasen. – Sukkeluudet sinkoilevat, asioista ja aatteista puhutaan avomielisesti, mutta arvokkaasti ja hillitysti. Äkkiä ministeri menee kovin vakavasti. Hän on saanut tietää, että sotarovasti Artur Malin on parhaillaan saapumassa Tallinnan laituriin. Holstin on lähdettävä ystävälleen vastaan.11

Kymmenen minuuttia myöhemmin kauniit piimäkannut häviävät pöydältä. ”Sotarovastit nähtävästi juovat nektaria”, arvelee Kianto. Illanvietto jatkuu sikarien ja savukkeiden tuprutessa, mutta mitään kieltolain kieltämiä ei asialistalle oteta. Sotarovasti on kuitenkin kaskumiehiä ja rouva Holsti pitää huolta, ettei illallisestakaan tule puutetta. Niinpä Kianto joutaa hotelliinsa vasta yhdeltä.

Aamulla Holsti hakee Kiannon hotellilta ja marssittaa kuulemaan sotarovastin saarnaa. ”Painoimme ministerin kanssa päämme syvälle alas ja koetimme näyttää, jos mahdollista, vielä syntisemmiltä ja syyntakeisimmilta kuin mitä olimme.” – Kirkonmenojen jälkeen attašea Niskanen raahaa Kiannon ”kylmäverisesti” Tallinnan stadionin vihkiäisiin, mutta toki myös Du Nord -restoraniin.12 13 14


Ilmari Kianto: Pikakuvia kulkurin päiväkirjasta (Aamulehti 1926)

Edellisen ”diplomaattisen sovitelman” lähteenä ovat kolme Ilmari Kiannon tuoreeltaan Aamulehteen kirjoittamaa tarinaa. Tapahtumat sijoittuivat viikonloppuun 11.–13. kesäkuuta 1926: laivamatkasta perjantaina ja Riian-junaan sunnuntaina. Keskimmäisen juttunsa Kianto päiväsi Riikaan vain viikkoa myöhemmäksi – ja eiköhän Aamulehti saanut kaksi muutakin samoihin aikoihin.

Matkapäiväkirja päätyi mutkien kautta kirjaksi vasta 20 vuotta myöhemmin nimellä Poika maailman kylillä : Muistelmia matkalta Puolaan ja Tšekkoslovakiaan via Viro ja Latvia (Suomen Kirja 1946). Varsinkin kolmas tarina on siinä jonkin verran lyhyempi – ja sotarovastista on jotenkin tullut ”ylimmäinen pappi”.

Tallinnaan liittyvät paluumuistot ovat mahdollisesti julkaistut vain kirjassa: ”Hotel Holsti tosin on suljettu näin mätäkuun aikana, mutta kyllä Ville pitää huolen illan ilosta. Maraskiino – soprafiino.”

Alkuperäiset ”pikakuvat” Kansalliskirjaston verkkopalvelussa:

  1. Tuuli se taivutti koivun larvan ja meri oli lainehissa, Aamulehti 27.6.1926
  2. Kas te räägite eesti keelt? Kielihavaintoja, Riika 19.6., Aamulehti 29.6.1926
  3. Hauska ministeri (lauantai). Pyhäpäivä Tallinnassa, Aamulehti 11.7.1926

13.12.2018

Siihen aikaan kun Sibelius kengät Espalta osti…

Helsingin Jalkineliike oli 1910–1920-luvuilla kaupungin arvostetuimpia kenkäkauppoja. Sitä piti virolainen aviopari Eduard ja Adi Schwalbe, joilta Jean Sibelius osti jokaiseen johtamaansa konserttiin uudet kengät. Aina uudet…


24.9.2014

Eino Leino 1921: Äidinkielen oppitunneista yksi omistettakoon veljeskansan kielelle

Olisiko Suomen ja Viron kouluissa hyvä oppia hiukan toistemme äidinkieltä? Ensimmäisenä ajatusta lienee ehdottanut Eino Leino toukokuussa 1921…


Viitteitä ja selityksiä | Viited ja seletused

  1. Suomalainen kirjailija Ilmari Kianto Tallinnassa, Waba Maa 13.6.1926
  2. Aino Thauvón-Suits, Tuntemani Eino Leino, kärsivä ihminen, s. 59–63, WSOY 1958
  3. Seltskondlik Maja, kesäterassin avajaiset, mainos, Päewaleht 29.5.1926
  4. Café Marcelle, suuri cabaret ja tanssia, mainos, Eesti Spordileht 18.6.1926
  5. Suomen lähettiläs, tri Holsti palasi pitemmän poissaolon jälkeen. Hän edusti Suomea aseista­riisunta­konferenssissa Genevessä, Kaja 13.6.1926. – Kyse oli valmistelu­kokouksesta, jonne Holsti oli lähtenyt Tallinnasta 13.5. Varsinainen Maailman aseista­riisunta­konferenssi (Conférence mondiale pour le désarmement) avattiin Genevessä vasta 2. helmikuuta 1932.
  6. Holsti oli moninkertainen ulkoministeri, mutta tässä ministeri viittaa diplomaattiseen arvoon: erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri. 1950-luvulle saakka suurlähettiläitä vaihtoivat lähinnä ”suurvallat”, mistä johtuen niiden pääkaupungeissa (Lontoo, Pariisi, Rooma jne.) oli kahden arvo­luokan lähettiläitä. Alempia kutsuttiin 1920-1940-luvuilla lyhyesti ministereiksi. Kastijako päättyi YK:n myötä, ja Suomi nimitti ensimmäiset suurlähettiläänsä 27.12.1954.
  7. Envoyé extraordinaire et ministre plénipotentiaire, Holstin titteli diplomatian kielellä.
  8. Eino Leino, Kolme lähti, kaksi palasi : tarina kieltolain Suomesta, Minerva 1926
  9. Kaikkien maiden ryyppyveikot, yhtykää! Kirnupiimämainos, Kaja 12.5.1921
  10. Maraschino ym. ulkomaan liköörejä, Luscher & Matiesen, Postimees 30.3.1922
  11. Sotarovasti vastasi armeijan kirkollisen työn johtajana nykyistä kenttäpiispaa.
  12. Kirkollisia tiedotteita, suomenkielinen jumalanpalvelus klo 11 Mikaelin ruotsalaisessa kirkossa (Rootsi-Mihkli kirik), rovasti ”A. Mahlin” Helsingistä, Päewaleht 13.6.1926
  13. Tallinnan stadioni avataan sunnuntaina, Helsingin Sanomat 12.6.1926. – Viron urheilun keskusliiton rakennuttaman ensimmäisen ”eurooppalaisen tason” ja koko Baltian suurimman stadionin avajaiset olivat valtakunnallinen merkkitapahtuma. Katsomo suunniteltiin myös laulujuhlien käyttöön. Nykyisin ”Eesti staadion” tunnetaan Kadriorgin stadionina.
  14. Kaikille tunnettu ravintola Du Nord, mainos, Päewaleht 8.12.1926