Siihen aikaan kun korona(peli) Viroon ilmaantui, kulkutautina levisi ja riippuvuutta aiheutti

”Nykyajan ihminen potee uutta sairautta, jonka pöpö on yhä löytämättä. Tämän sairauden nimi on korona tai oikeastaan pöytäbiljardi. Joka paikassa ja toimistossa, yksi lysti mitä ovat, pelaavat kaikki tätä uutta peliä. Johtajasta juoksupoikaan. Pelaavat niin, että päät ovat kaikilla sekaisin, eivätkä irti päästä.”

Taudinkuvan antoi 90 vuotta sitten Tallinnan Uudislehtin pakinoitsija Kärevere Kustas, ja näin hän sitä jatkoi:

”Ja ihmiset, jotka paikalle sattuvat, liittyvät seuraavalla kerralla mukaan. Sitten tulevat näiden tuttavat ja sitten tuttavien tuttavat. Näin tämä peli leviää – ja kerrotaan jo jumalankin yhden erän pirun kanssa ottaneen.”

Kerrotun tarkoitus ei ole tuoda lukijan mieleen aikamme vitsausta, vaan aivan muuta: koronavimma, joka koetteli Viroa vuonna 1930. Pakinoitsija kuvasi koronan nopeaa leviämistä kulku­tautina, mutta itse asiassa niin tekivät muutkin. Lehdet uutisoivat pelin suosiota pitkin vuotta yleisesti ”koronatautina” (korona/koroona haigus).

Luonteeltaan se oli ”viaton tauti, joka pitää nuoret erossa viinasta ja tappelusta”, kuten Pärnussa kirjoitettiin pelin ehdittyä Uulun rannikkokylään. Toki hämmästeltiin, miten korona oli jättänyt varjoonsa niin shakin, tammen kuin kortti­pelitkin. Urheilutaloilla oli uhattuna jopa ”ping-pong”, kuten pöytätennistä Virossakin kutsuttiin.

Koronaa kaivattiin myös Väike-Maarjan pitäjän Pikeveren kylässä, jonka seuraintalon valmistuminen viipyi eikä nuorilla ollut mitään ajanvietettä. Osuuskaupan hoitaja tuli apuun: ”Myymälään sijoitettiin koronalauta ja nyt kauppa on täynnä kylän nuoria. Luonnollisesti tämän kaltainen harrastus tulee nähdä maaseudun nuorten älykkyyden kehittäjänä. Toisaalta voi kysyä, miten suosiollisesti tätä katsovat kaupan asiakkaat ja ’koronasairaiden’ vanhemmat, joiden pojat viettävät päivätolkulla pelilaudan ääressä.”

Vuoden 1930 lopulla korona ehti Valgaan, etelärajan kaksoiskaupunkiin. Eesti Spordileht moitti suosion johtaneeen siellä yksipuoliseen ”urheilulliseen hiljaiseloon”. Myös maakuntalehti Lõuna-Eesti tunnusti muiden ajanvietteiden jääneen varjoon – sekin otsikolla ”Koronatauti” – mutta puolusti samalla peliä edullisuudella ja sopivuudella vanhemmallekin väelle. (Virolaisten on jossain yhteydessä mainittu omaksuneen koronan Latviasta. Aikalaiskirjoitukset Valgasta eivät jätä tähän perusteita.)

Marraskuussa 1931, lähes tarkalleen kaksi vuotta Lutherin tuotejulkistuksen jälkeen, Uudisleht kertoi pahimman ”koronakuumeen” laantuneen Tallinnassa. Toisaalta samaan aikaan sen suosio oli sitäkin suuremmassa kasvussa maaseudulla ja sen pienimmissä kylissä. Tähän liittyen lehti varoitti kylä­kapakoissa lisääntyneestä vedonlyönnistä, jossa korona oli vienyt huomattavia summia.

”Mikä selittää koronan voittokulun Virossa?”

Päivälehti Waba Maa pohti 26. maaliskuuta 1930 korona­pelin menestystarinaa Virossa ja aloitti hehkuvasti:

”Kuka puoli vuotta sitten Virossa tunsi koronan tai nk. pöytä­biljardin? Nyt kuitenkin siitä on tullut seurapelien suosikki. Sitä harrastetaan kerhoissa, virastoissa, pankeissa, sotaväen ja suojeluskunnan piireissä. samoin se on tunkeutunut liike­miesten ja lehtimiesten perheisiin sekä valloittanut urheilu­ryhmät. Koronasta on tullut iloinen perhe­viihdettä. Jopa poliisi on langennut koronan pelivimman uhriksi.”

Menestyksentekijä oli puunjalostusyhtymä A. M. Luther, joka valmisti huone­kalu­verstaallaan vuoden 1929 joulu­myyntiin 500 korona­lautaa. Ensierä oli varovainen, sillä tehdas ei ollut varma, saisiko peli yhtä lailla harrastajia kuin Suomessa, jossa sen menestystarina oli alkanut jo kolme vuotta aiemmin. Waba Maan artikkelin mukaan myynti käynnistyi nihkeästi, kunnes ”asiantuntevasti johdettu reklaami herätti kansan mielenkiinnon”.

Tuohon aikaan reklaami tarkoitti markkinointiviestintää koko laajuudessaan.  Markkinointi-sanaa ei ollut vielä keksitty ja reklaamin korvannut mainos-sanakin vasta kaksi vuotta aiemmin. Luther teki onnistuneen markkinointi­kampanjan, mutta lehti ei kerro siitä sen enempää. Lehti-ilmoituksista päätellen heikompi myynti jäi pariin viikkoon, minkä jälkeen kysyntä jo kohtasi tarjonnan.

Koronalauta omaksi vain kahdeksan biljarditunnin hinnalla!

Mainonta aloitettiin 27. marraskuuta 1929 Päewalehtissä. Yleensä sen kakkossivua täyttivät pikkuilmoitukset, mutta nyt kaiken keskellä oli neljän palstan kehystetty mainos, jossa oli koronalaudan kuva ja teksti: ”UUTUUS! Seurapeli ’Korona’ (miniatyyri­biljardi). Hinta 8 kruunua” – sekä alla yhteystiedot. Seuraavana päivänä sama mainos julkaistiin Waba Maassa sekä 1. joulukuuta toistona kummassakin. Viidennen kerran se nähtiin 4. joulukuuta Kaja-lehdessä. Kaikki kolme olivat Tallinnan kilpailevia päivälehtiä.

Kampanja jatkui nk. kaupallisena yhteistyönä. Seuraavan päivän Waba Maassa julkaistiin Viron kauppa ja teollisuus ‑sivulla mainosjuttu kahdella otsikolla: ”Mikä on Korona? Kiinnostavaa huvia pikkurahalla.” Se alkoi kuin tietokirja-artikkeli biljardipelin kehitys­historiasta ja siirtyi vasta puoli­välissä siitä versonneeseen uutuuteen:

”Biljardin kehitys jatkuu tänä niukkanakin aikana, jona raha ei riitä huvitteluun. Pitäisi maksaa biljardin peluusta kruunu tunnilta? Se on Tallinnassa tavallinen taksa eikä sovi jokaisen kukkarolle. Entä hankkia kotiin tuhansia kruunuja maksava biljardipöytä? Jää unelmaksi varakkaallekin, sillä peli vaatii tilavan huoneen. Apuun tulee A. M. Luther, joka on tuonut myyntiin halpahintaisen Korona-seurapelin.”

Artikkeli jatkui vertailulla biljardiin sekä esittellen uutuuden välineitä ja sääntöjä. Koronan todettiin tarjoavan tilaisuuden ”kaikenlaisiin elävöittäviin muunnoksiin, jotka lisäävät kiinnostusta peliin”. Esittely päättyi opastuksella Lutherin myymälään Tallinnan vanhankaupungin Vana-Posti-kadulle. Sama teksti toistettiin jouluaaton aattona Esmaspäev-lehdessä, joka oli Waba Maan sisarlehti ja maanantainumero. Tällöin se otsikoitiin ”seurueiden suosikiksi ja joulupukin lahjaksi”.

Viikon kuluttua Luther jatkoi tavanomaisten mainosten julkaisua ja laajensi sen useampiin lehtiin. Tallinnan ulkopuolelta joukossa oli tarttolainen Postimees, jossa nähtiin kolme ilmoitusta, viimeinen 21. joulukuuta. Se oli yhtiön viimeinen nimenomaan koronapeliä mainostava lehti-ilmoitus. Neljän viikon aikana Luther julkaisi yhteensä 16 ilmoitusta eikä enempään ollut tarvetta. Toinen 500 pelin tuotantoerä myytiin muutamassa päivässä. Kolmas erä oli jo 2000 kappaletta ja sitä seuranneet yhä suurempia. Korona myi itse itsensä, eikä kilpailukaan uhannut, vaan sekin oli kotiinpäin. Laudan keveys, tasaisuus ja edullisuus perustui vaneriin – ja Luther oli Viron ainoa vaneritehdas.

Huvittelu- ja urheiluväline kaikille kansankerroksille – myös Suomessa

Koronan toinen markkinointiväylä vaikuttaa olleen Tallinnan tunnettu urheiluseura Kalev, jonka salilla käytiin ”pöytäbiljardi­turnaukseen” jo kaksi viikkoa Lutherin ensimmäisen mainoksen jälkeen. Kahden­kymmenen osallistujan joukossa toi peliin uskottavuutta vanha yleisurheilutähti Gustav Kiilim, ”joka antoi kovan vastuksen nuorimmille miehille”. Tämänkin kertoi Waba Maa, mutta jo tammikuussa ”aikamme muodikkaimman pelin” otteluista ja suosiosta uutisoitiin muissakin lehdissä.

”Koronan laaja leviäminen Virossa on riittävä todiste siitä, että meiltä on tähän asti puuttunut seurallinen huvittelu- ja urheiluväline, joka olisi kaikille kansankerroksille edullinen ja helposti omaksuttava. Koronaa pelataan kouluissa, urheilu­seuroissa, valtion organisaatioissa, järjestöissä ja yrityksissä. Tällöin se on tietyssä määrin tehnyt palveluksen vetämällä ihmisiä korttipöydistä ja alkoholin parista, joihin monikin oli vajonnut löytämättä muuta sisältöä vapaa-ajalleen.”

Näin kuvasi koronan menestystä Viron kulttuurirahaston liikuntakasvatuksen tarkastaja Ernst Idla. Laina on hänen saatesanoistaan sääntö- ja ohjekirjassa Korona õpetus, joka julkaistiin Virossa joulukuussa 1930, vain vuosi Lutherin ensimmäisen mainoksen jälkeen. Kalevlaisten aloitteesta sääntöjä ryhdyttiin yhtenäistämään jo maaliskuussa.

Kehitys oli vauhdikas, mutta suosio oli nähty Suomessakin, jonne pelitartunta etsi polkunsa Ruotsista. Ensi pesäke oli Turku, jossa Oy Huonekalutehdas ja Sorvimo toi sen vuoden 1926 joulu­myyntiin nimellä ”Corona (Nippapeli)”. Kohta ilmaantui muitakin valmistajia ja omatoimisille myös erikseen koronavaneria, ‑nappuloita ja ‑keppejä.

”Nippapelissä (koronassa) voi hento tyttö voittaa väkevänkin miehen”

Valtakunnallista tunnettuutta korona sai Suomen Kuvalehdessä toukokuussa 1927. Lehti totesi pelin levinneen Turusta, mutta esitteli samalla – ”vaikka turkulaiset tietysti hirmustuvat” – helsinkilaisessä Suomen Urheiluaitassa opetetun alkuasennon, jossa nappulat sijoitettiin pelilaudan päätyjen sijasta keskiympyrään. Sittemmin koronaa – tuon ajan nimellä nippapeli – teki tunnetuksi urheilu­toimittaja Yrjö Halme, jonka käsialaa oli myös maaliskuussa 1929 julkaistu Nippapeli-ohjekirja. Siinä esiteltiin kolmas, kuuden nappulatornin alkuasento, jota oli käytetty SM-kilpailuissa huhtikuussa 1928.

Yleisten kilpailujen ulkopuolella sääntöjä sai tiukentaa tai helpottaa mielen mukaan. Siten nappulat eli ”nipat” sai myös sijoittaa alkuperäiseen tapaan vastakkaisille kyljille. Pelata saattoi myös ilman keppejä, ”jos pelaajat ovat vahvasormisia”. Tällöin kiekko ammuttiin etu- tai keskisormen kahden nivelen näpäytyksellä. Tosin ohjekirjassa esitellyt usean kyljen kautta kulkevat taitolyönnit olisivat vaatineet melkoista sormivoimaa. Sitä vastoin ”kepeillä oli niin kevyt pelata, että hento tyttö voi lyödä väkevänkin miehen”, kuten Huonekalutehdas ja Sorvimo Oy:n mainokset toistivat. Viestiä vahvisti myös vuoden 1929 mestaruusturnaus, jossa ”voiton peri nainen”, neiti Impi Ravinen.

Suomen ja Viron sääntövihkot yhdistää viesti reilusta pelistä – fair play – samalla englannin termillä. Ernst Idla näki koronassa urheilullisen kasvattajan, joka valaisee reilua, sääntöjä noudattavaa peliä. Yrjö Halme totesi, että peli muodostuu nautinnoksi vasta reilujen vastustajien kanssa. Välttää tuli sutkautuksiakin, sillä naurattaminen tärkeässä kohdassa voi pilata vastustajan keskittymisen.

---

”Korona on levinnyt koko Viroon ja työntyy täältä myös yli rajan.” – Näin tiivisti Waba Maa -lehti pelin menestyksen ja odotukset neljä kuukautta ensimmäisen lehtimainoksen jälkeen. Tämäkin teksti oli kaupallista yhteistyötä ja näkymissä kuului Lutherin ääni. Aikoiko yhtiö työntyä myös Latvian ja Liettuan pelimarkkinoille? Entä mitä toteutui? Tässä historia jää vielä vastauksen velkaa.

Laajemman kuvan koronapelin – ja vähän vaneriteollisuudenkin – varhaisvuosista Suomenlahden ja Itämeren rannoilla saa lähdeluetteloon aikajärjestyksessä kerätyistä aikalaislehdistä. Niiden pohjalta korona ilmaantui couronne-nimellä Pohjoismaihin viimeistään vuonna 1923, jolloin sitä mainostettiin Göteborgin päivälehdessä. Vuoden 1926 syksyllä se villitsi nuorisoa Tukholmassa ja jouluna Turussa. Eräs jäljittämistä kaipaava koronapesäke oli Antwerpenin merimieskirkko, jossa vieraili enemmän virolaisia kuin suomalaisia ja jossa turnattiin norjalaisia vastaan turkulaisilla pelilaudoilla.

---

Lutherin vaneriteollisuudesta Suomessa

A. M. Luther oli Viron vaneriteollisuuden uranuurtaja ja sitä myös Suomessa, jossa vielä 1910-luvun alussa ei ollut yhtään vaneritehdasta. Koivutukkeja vietiin jalostettavaksi Tallinnaan, kunnes Luther päätti rakentaa vaneritehtaan Suomeen. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli Rautalammin Temintaipale, josta ostettiin vaneritehdasta valmistellut sahayhtiö. Keiteleen ja Konneveden välinen kannas oli loistava puunhankintaan, mutta ratayhteys käänsi pian katseen Suolahteen, jossa tehtiin tontti­kaupatkin.

Lopulta päädyttiin Lohjalle, Hangon radan ja sataman ulottuville. Oletettavasti valintaa edisti Lohjan teollinen kehittäjä Hjalmar Linder, jonka kanssa yhtiö oli tehnyt vuosien mittaan tukkikauppoja miljoonilla markoilla. Lohjan vaneritehdas, Oy Faner Ab, aloitti tuotannon Linderin sellutehtaan naapurissa vuonna 1916.

Suomenlahden eteläpuolella Luther nautti käytännössä vanerimonopolista koko Viron ensimmäisen itsenäisyyskauden. Suomessa tilanne oli toisin. Vaneri oli metsäteollisuutemme kasvava vientituote, jonka imussa maahan oli 1920-luvun loppuun mennessä kohonnut jo 15 vaneritehdasta. Kilpailua ei käyty vain vientimarkkinoilla, vaan myös kotimaassa vanerikelpoisista koivutukeista, joiden puute pakotti aika ajoin tuotannon supistuksiin. Joka tapauksessa Fanerin tehdas oli vielä talvisodan alla Lohjan suurin työnantaja. Sen pääkonttori pysyi kuitenkin perustamisesta alkaen Helsingissä.

Viron miehitys ei vaikuttanut Lohjan tehtaaseen. Tuotanto jatkui Lutherin lontoolaisen emo­yhtiön Venesta Ltd:n omistuksessa 1.12.1965 saakka, jolloin Oy Faner Ab myytiin Osuuskunta Metsäliitolle. Mukana siirtyi kaksi vuotta aiemmin Punkaharjulle valmistunut pienempi vaneritehdas.

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

Valokuvia | Fotod

1. Sotilaita naisseuralaisineen koronapelin äärellä. 1920-luku. Museovirasto
2. Eesti Kaitsevägede Staabi ohvitseridekogu liikmed klubis koroonat mängimas (I). 1930. Sõjavägede Staabi Ohvitseride Kogu. Fotis, Rahvusarhiivi fotoinfosüsteem
3. Eesti Kaitsevägede Staabi ohvitseridekogu liikmed klubis koroonat mängimas (II). 1930. Sõjavägede Staabi Ohvitseride Kogu. Fotis, Rahvusarhiivi fotoinfosüsteem
4. Koronapelin pelaajia muurari Hietasen kotona. Erkki Mäntylä 1934. Tampereen museot
5. Handelsgilletin herrainklubin seurustelu- ja pelihuone. Pietinen 1936. Museovirasto
6. Kadetit Munkkiniemen Kadettikoulun sotilaskodissa. Pietinen, toukokuu 1937. Museovirasto
7. Lotat pelaamassa koronaa potilaiden kanssa Kokkolan Ykspihlajan sotasairaalassa kevättalvella 1940. 1940. Kansatieteen kuvakokoelma. Museovirasto
8. Sota-ajan kuvia koronan ääreltä. Huom! Peli avattiin yhä vuoden 1929 säännöillä: Vapaa­hetket vietettiin koronaa pelaamalla. Korp. E. Heinänen 9.3.1943. SA-kuva-arkisto

Kirjallisuus | Kirjandus

1. Uppercut (Yrjö Halme, kirjoittaja) & M. Masalin (kuvitus), Nippapeli : säännöt – peliohjeita. Helsinki, Lukemista Kaikille – Suomen kansan värikuvalehti (Ilmarinen Oy) 1929
2. Kodin taitosanakirja. ”Korona → Corona” | ”Corona-peli. C-lauta tehdään mukavimmin ristiin­liimatusta faneerista, kehykset koivusta. Kulmiin tehdään reiät [⌀ 90 mm] ja näitten alapuolelle verkkopussit. 130 mm:n päähän neliön sivuista vedetään lyijykynällä kehyksen suuntaiset suorat viivat. C-lauta öljytään ohuella liinaöljyvernissalla, joka hierotaan hyvin puun sisään, ja vahataan sitten liukkaaksi. C-peliin tarvi­taan 4 isompaa puurengasta [⌀ 40 mm] ja 32 pienempää [⌀ 30 mm, molempien reiät ⌀ 12 mm], joista puolet on toista ja puolet toista väriä, sekä neljä 650 mm:n pituista keppiä. [Pelipinnan sivu 850 mm. Mitat piirustuksesta.]” Helsinki, Otava 1930
3. Eerik Laidsaar (J. Pillikse) & Kaljula Teder, Korona õpetus. Tallinn, K/Ü ”Rahvaülikool” 1930
4. Iso tietosanakirja, 2. osa. ”Corona [-rō’-], eräs biljardia muistuttava peli, jossa sormin tai kepein sysätään isomman ’näppäys­renkaan’ välityksellä pienempiä renkaita neliömäisen puukehyksen kulmissa oleviin pusseihin. On muitakin pelitapoja.” Helsinki, Otava 1931
5. P. Tjutenikovs, Galda biljards [Pöytäbiljardi]. Spēle un viņas noteikumi. Rīgā, ”Pe-Te” 1932
6. Eesti Entsüklopeedia IV.  ”Koroona (lad.), piljarditaoline mäng, pärit Lääne-Euroopast, levinud viimaseil aastail ka Eestis. K-t mängitakse ruutmeetri suurusel laual, mis on piiratud madalate servadega. Laua igas nurgas on 8 cm läbimõõduga auk (nn. pesa), mille all on võrk. Mängust võib osa võtta kuni 4 isikut. Iga osavõtja mängib 1 löögikettaga ning 1 kööga. Mängija ülesandeks on löögiketta abil toimetada oma mängukettad pesadesse. Mängu võidab see, kes esimesena viib oma mängukettad pesadesse.” Tartu, K/Ü ”Loodus” 1934
7. Nykysuomen sanakirja II. ”Korona, seurapeli, jossa kepillä tai sormilla yritetään näpäyttää isomman näppäysrenkaan välityksellä renkaita pelipöydän kulmissa oleviin pusseihin, koronapeli. | Pelata koronaa.” Porvoo – Helsinki, WSOY 1953
8. Jānis Piebalgs, Novuss Latvijā un trimdā [Novuss Latviassa ja pakolaisuudessa]. ”Jos voimme uskoa urheilumies A. Nadolskin tarinaa, novussin kehitys Latviassa alkoi Ventspilsin, Liepajan ja Riian satamakaupungeissa noin vuonna 1927. Ensimmäiset pelisäännöt julkaisi P. Tjutenikovs vuonna 1932. Hän kirjoitti pöytäbiljardia pelatun Latviassa viiden vuoden ajan, joten voimme olettaa, että novuss-pelin alkuvuosi on 1927.” Novusa 65 gadi [Novus 65 vuotta], 1995
9. Fanér Oy. Lohja; pääkontt. Helsinki, Kasarmik. 23. Toim. joht. Karl Gahnström. Suomen Teollisuuskalenteri 1923. Helsinki, Kotimaisen Työn Kustannus Oy 1923
10. The Plywood and Spool Industries of Finland. The Plywood Factories. The Finnish Timber and Paper Calendar 1928. Edited by Bertel Fabritius and Onni O. Ojala. Helsinki 1928
11. Pieni tietosanakirja, 3. osa. ”Reklaami (lat.), määrätyssä tarkoituksessa, useimmiten taloudellisten etujen saavuttamiseksi, suoritettava toiminta yleisön huomion kiinnittämiseksi tavaroihin, asioihin tai henkilöihin. Liike-elämässä r. on tullut yhä tärkeämmäksi toimimuodoksi, jonka tarkoituksena on ostohalun herättäminen ja menekin lisääminen.” Helsinki, Otava 1927
12. Eesti Entsüklopeedia VII.  ”Reklaam (pr.), teadlik ning kavakindel vahendite rakendamine inimeste hingeliseks mõjustamiseks, et nad võtaksid omaks, püüaksid saavutada ja teistelegi soovitada mõjustajate poolt soovitatavat eesmärki.” Tartu, K/Ü ”Loodus” 1936

Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses

1. Saako Jyväskylän faneritehdas kilpailijan? Temintaipaleen puunjalostusliike o. y. siirtynyt uusille omistajille, joiden joukossa itämerenmaakuntalaisia faneritehtailijoita. ”Osakkeista suurin osa siirtyi ulkomaalaisille rahamiehille, joiden joukossa on Virossa olevan maailman kuulun faneritehtaan, Lutherin tehtaan omistajia.” Keski-Suomen Sanomat 15.10.1912
2. Suolahden faneeri- ja puunjalostustehtaat. Keski-Suomi 31.12.1912
3. Lohjan sähkörata. Hjalmar Linderin vuonna 1907 rakennuttama kuljetusyhteys omistamaltaan Lohjan selluloosatehtaalta Hyvinkään–Hangon rautatielle. Työväen Kalenteri VI 1913
4. Palkidevedu Helsingist Tallinna. Päewaleht 8.7.1914
5. Faneeritehdas Lohjalle. Eräs tallinnalainen toiminimi [A. M. Luther] on päättänyt ryhtyä rakentamaan Lohjalle koivuvaneritehdasta. Metsätaloudellinen Aikakauskirja 10/1915
6. Fanérfabriken i Lojo. ”Till fabriken ledas bispår från den Linderska smalspåriga banan, som förmedlar trafiken mellan cellulosabruket, byn och Lojo station. – Bakom det nya företaget torde stå Aktiebolaget A. M. Luther i Reval. Sagda firma intager en ledande ställning inom fanér­industrin och representeras på den västeuropeiska marknaden af sitt systerbolag, Venesta Limited, i London. Mercator : Tidskrift för Finlands näringslif 5.11.1915
7. A. s. ”A. M. Lutheri” mööblivabrikus. ”Ettevõtte suurendamiseks asutati 1898. aastal aktsiaselts ’A. M. Luther’. Ühe osa aktsiatest omandas Inglise firma ’Venesta Limited’ Londonis, kellel mitu patenti teepakkimiseks tarvitatavate vineerkastide valmistamise kohta olemas oli. – 1912. aastal ostis ’Venesta’ kõik järeljäänud ’A. M. Lutheri’ aktsiad ära.” Kaja 2.12.1921
8. Lohjan Faneeritehdas seisomaan. Suomen Sosialidemokraatti 4.12.1923
9. Maamme faneritehtaat. Kauppalehti 21.1.1925
10. Faneri ja sen markkinat Englannissa. ”Kun tällainen [ilmaston vaikutuksen kestävä] liima keksittiin vuonna 1886, ja kun A. M. Luther Tallinnassa alkoi valmistaa vedenpitäviä faneri­tuotteita, tuli faneriteollisuus taas käytäntöön, vaikka se vasta maailmansodan aikana ja sen jälkeen on saavuttanut kukoistuksensa.” Kauppalehti 9.7.1925
11. Arvokkaita, siroja joululahjoja kuten: Shakkipelejä, Ping-Pong, Näppäyspeli [?] ja muita pelejä. Uusi Lähetyskirja- ja Paperikauppa. Turun Sanomat 19.12.1925
12. Låtsas eller icke låtsas? ”I höst har alla sta’ns pojkar haft dille på ett slags biljardspel som heter couronne och ingen egentligen kan begripa tjusningen med. Men det har sålts i tusental, ja, det kan ha gått åt bortåt femtio en enda lördagskväll åt pojkar i åldrar från 12 till 20 år. Och det hör visst inte till de billigare pjäserna.” Signaturen Vanja i Dagens Nyheter, Stockholm 12.12.1926. Svenska Pressen 18.12.1926. – Ruotsin kuninkaallisen kirjaston lehtiarkistossa seurapeli tai miniatyyribiljardi ”Couronne” esiintyy ensi kerran kolmessa Göteborgs Dagbladin mainoksessa vuoden 1923 maaliskuussa sekä lokakuussa kerran myös Tukholman Aftonbladetissa.
13. Corona-pelejä (nippa-peli) myytävänä Sosialistin Kirjakaupassa. Sosialisti, Turku 15.12.1926
14. Schackspel, Ping-Pong, 16-spel Salta, Knäppspel [?], Lotiaspel. Missionbokhandeln (Nya Missionsbok & Pappershandeln). Åbo Underrättelser 19.12.1926
15. Corona-peli (Nippa-peli) saatavana. Oy Huonekalutehdas ja Sorvimo, Uusi Aura 21.12.1926
16. Suuren suosion saaneita Corona-pelejä (nippapelejä) myydään jouluksi tehtaan varastosta halvalla. Oy Huonekalutehdas ja Sorvimo, Työväenjärjestöjen Tiedonantaja 21.12.1926
17. Suuren suosion saaneita Corona-pelejä (Nippapelejä) myydään jouluksi tehtaan varastosta halvalla. Oy Huonekalutehdas ja Sorvimo, Turun Sanomat 22.12.1926
18. Lohjan faneeritehdas supistaa tuotantoaan. Suomen Sosialidemokraatti 4.2.1927
19. Hannes Keijola, Shanghain teelaatikkoteollisuus. ”Venesta hallitsi Shanghain laatikko­lauta­markkinat täydellisesti ja korjasi itselleen hyvät voitot.” Kauppalehti 11.2.1927
20. Corona – kotibiljardi. Mainos: Corona perhepelejä, hyvin tehtyjä. Turun Sanomat 1.3.1927
21. Seurapeli vanhoille ja nuorille. ”Corona”. Suuruus 90 x 90 cm. Hinta. 110:–. ”Korong”. Suuruus 81 x 81 cm. Hinta 200:–. Stockmann Senaatintorin varrella. Uusi Suomi 3.3.1927. – ”Korong” on esiintynyt Ruotsissa pelin rinnakkaisnimenä. Kyseessä oli ehkä toisen valmistajan tuote.
22. Sällskapsspel för ung och gammal. ”Corona”. Storlek 90 x 90 cm. Placeras på bord. 110:–. ”Korong”. Storlek 81 x 81 cm. 200:–. Stockmanns vid Senatstorget. Hufvudstadsbladet 3.3.1927.
23. Koivu ja sen merkitys nykyhetken metsätaloudessa. ”Näemme, miten [koivutuotteiden viennissä] faneeriteollisuuden valta-asema on ilmeinen, ja se käy selvemmäksi vuosi vuodelta. Eihän maasta v. 1913 viety faneeria lainkaan. Ja ensimmäinen faneeritehdas maahamme perustettiin vasta toistakymmentä vuotta stten Lohjalle.” Ähtäri 4.3.1927
24. ”Koronapeli” faneeria varastossa. Turun Rautakauppa Osakeyhtiö. Sosialisti 8.3.1927
25. Koronapelejä myytävänä. Verhoilija Johansson. Uudenkaupungin Sanomat 3.5.1927
26. Corona. Huvittava kotibiljardi-peli. Kuvavertailussa ”turkulaisen pelin” alkuasento (nappulat nykytapaan vastakkaisilla kyljillä) ja ”helsinkiläisen pelin” alkuasento (ympyrässä keskellä). Pelaamassa urheilutoimittaja Yrjö Halme eli Uppercut. Suomen Kuvalehti 7.5.1927
27. Corona-peli faneria, kiilloitettua, halvalla. Turun Osuuskauppa r.l. Turun Sanomat 22.5.1927
28. Corona pelin nappuloita myydään. Y. W. Lehtinen & Kumpp. Forssan Lehti 3.6.1927
29. Obs! De mycket efterfrågade Corona- (knäpp) spelen till salu. Oy Huonekalutehdas ja Sorvimo (F. d. Laine & Co:s Möbelaffär). Åbo Underrättelser 5.6.1927
30. Nippa- (Corona) pelejä myydään tehtaan varastosta Smk 75:– ynnä lähetyskulut. Isommissa erissä ostettaessa suuri alennus. O/Y Huonekalutehdas ja Sorvimo. Suomen Kuvalehti 25.6.1927
31. Merimiespastori Daniel Orädd, Kirje Antwerpenistä. ”Viimeksi tapahtunut mielen­kiintoinen seikka on se, että ’korona’ peli on otettu käytäntöön. Järjestettiin kilpailu norjalaisen merimies­kirkon kanssa, mutta meidän pojat voittivat. Ensi kuussa järjestetään uusi kilpailu. Toisenkin tervehdyksen paitsi ’koronaa’ olemme saaneet Suomesta, koivun­vesan, jonka istutimme pihalle.” Merimiehen Ystävä 9/1927. – NB! Antwerpenin merimies­kirkko palveli kasvavassa määrin myös virolaisia, joita siellä kävi itse asiassa enemmän kuin suomalaisia (Merimiehen Ystävä 5–6/1928). – Lisää: 1) Eesti meremehed Antwerpenis. ”Tänuväärt lahkusega on meie meremeestele vastu tulnud Soome meremisjoni maja.” Päewaleht 2.12.1926. 2) Veel vähe Eesti meremeestest Antwerpenis. ”Eesti lugemis­laud on avatud Soome kohaliku õpetaja hra Daniel Oräddi isiklikul algatusel ja vastutusel, ilma et vastavat luba Soome meremisjoni peajuhatuselt oleks oodatud.” Päewaleht 14.1.1927. 3) Eestlaste jõulud Antwerpenis. ”Eesti meremehi on kõigis ilmakaartes, kuid kõige rohkem käib neid Antwerpenist läbi. Siin on meie meremehi sadade kaupa maal Inglise, Belgia ja teisi laevu ootamas, et paarikuulise ringreisi järele jällegi tagasi Antwerpeni pöörata, uut teenistust, uut laeva ootama. –  Oleme suureks tülitavaks koormaks Soome misjonile, keda rohkem eestlased kui soomlased nüüd külastavad.” Päewaleht 5.1.1928.
32. Pöytäbiljardipelejä (Coronapeli). Riihimäen Sanomat 5.11.1927
33. Pietarsaaren nuorten näkökulmasta. ”Torjumme epäilyksenkin, etteikö nuorten elämä alkaisi käymään jazzin tahdissa. Ja nippapelin tai coronnaksiko sitä nyt sanotaan.” Työn Ääni 7.12.1927
34. Merimiespastori Daniel Orädd, Pieniä kuvia vieraasta satamasta [Antwerpen]. ”Koronapeli, jonka turkulaiset ainakin varmasti tuntevat, on herättänyt merimiestemme jakamattoman mielen­­kiinnon. Iltakaudet pelataan kahden pöydän ympärillä, kaikki ovat siitä huvitettuja.” Kotimaa 16.12.1927. – Korona eli novuss on saavuttanut kansallis­pelin aseman Latviassa, jossa harrastajat aloittavat sen historian satamakaupungeista ja juuri vuodesta 1927. Pelin toivat Latviaan merimiehet. Saattoivatko he olla virolaisia?
35. Leimaverolain 6:nnen §:n tulkinnasta (Koskee huvitilaisuuksista suoritettavaa veroa). Kahvila ”Aikalassa” on n.s. corona-pelejä, joita kahvilan puolesta vuokrataan yleisölle ja peritään 4 markkaa tunnilta kustakin pelistä. – Sen harjoittaminen on siis täysin vapaata, edellytyksellä luonnollisesti, ettei sen varjolla uhkapeliä harjoiteta. Suomen Poliisilehti 20.12.1927
36. Jouluksi! Koronapelejä. Länsi-Uudenmaan Sähkö- ja Kone Oy, Lohja. – Koivumetsää ja Koivutukkeja ostaa A.B. Faner O.Y., Lohja. Uusmaalainen, Lohja 21.12.1927
37. Saapunut Nippapeliä (Coronna). Työväen Osuusliike r.l. Työn Ääni, Vaasa 10.2.1928
38. Koronapelejä saapunut Sjöroosin Huonekalukauppaan. Länsi-Suomi 13.3.1928
39. Reklaami on nyt mainos. Suomen Kuvalehti 21.4.1928
40. Toimittaja pakisee. ”Nippapeli on jaloa peliä, melkein yhtä hienoa kuin biljardi. Nippasauvankin käsittelyssä voi kehittyä äärimmäisen taitavaksi. Ero on vain siinä, että nippapeli on niin halpa.” – Suomen Nippapeli (Corona) mestaruus­kilpailut. Lukemista Kaikille 24.3.1928
41. H. J. Viherjuuri, Mainonta ennen ja nyt. Suomen Kuvalehti 21.4.1928
42. Uppercut, Suomen nippapelimestari v. 1928 on Uno Soljo. Lukemista Kaikille 21.4.1928
43. Kuvia Suomen ensimmäisistä nippapelimestaruuskilpailuista. Lukemista Kaikille 28.4.1928
44. Voiman horisontti. ”Nippapeli onkin hermo-urheilua ja voidaan sitä verrata kilpailu­jännityksensä vuoksi mihin urheilulajiin tahansa.” Suomen Voimailulehti 30.4.1928
45. Voimailussa suomalaiset miehet usein voittavat kilpailijansa, mutta nippapelissä voi hento tyttö voittaa väkevänkin miehen. Miesten Lehti, Suomen urheilulukemisto 1.8.1928
46. S. Vaarna, Etelämeren Saarilla. Elämää rannikko­tykistössä. ”Sotilaskodissa varsinkin corona on erikoisessa suosiossa.” Suomen Sotilas 13.10.1928
47. Kiintoisia pelejä jouluksi! Nippa-pelejä (Corona) 80:– kpl. Keppejä 7:– kpl. Nappuloita 12:– sarja. Helsingin Rakennusainekauppa Oy (Rake). Helsingin Sanomat (etusivu) 20.12.1928
48. Wilh. Schaumanin Faneeritehdas Osakeyhtiö. Jyväskylä. Faneeria. Huom! Hyvä joululahja on Corona-peli. Sisä-Suomi 21.12.1928
49. Lutu Lemponen, Monesta näkökulmasta. ”Koronapelit ovat loppuneet Saaren varastosta. Mitä tämä tietää. Mainostuksen voittokulkua Lempäälän Sanomissa, mitäs muuta ja ehkä pelihimon kasvua sen mukana. – Faneriteollisuus tehtaat! Lisätkää tuotantoanne. Leikkikalutehdas Lempäälä. Enempi koronoita!” Lempäälän Sanomat 9.2.1929
50. Ilmestynyt Nippapelin säännöt. Miesten Lehti, Suomen urheilulukemisto 1.3.1929
51. Kilpailut nippapelissä. ”Tämä perhepelimuoto on levinnyt Suomessa aivan harvinaisen nopeasti. Nippa­pelilautana 90 sm suuruinen faneerilauta. – Kilpailut nippapelissä järjestetään joka kevät myös Norjassa sikäläisen urheilulehden [Idrettsbladet, Idrætsliv, Sportsmanden?] toimesta. Osanottajia kuuluu siellä olevan tavattomasti.” Helsingin Sanomat 23.3.1929. – Norjan kansallis­kirjaston lehtiarkisto vahvistaa pelin suosion vuonna 1928 nimellä couronne, jolla se tunnettiin myös Ruotsissa. Tämän ohessa lehdissä esiintyi toisinaan rinnakkaisnimi Bob-(pöytä)biljardi.
52. ”Kotibiljaardipelin” Nippapelin (Corona) säännöt ilmestyneet. Lukemista Kaikille 30.3.1929
53. Uppercut (Yrjö Halme), Impi Ravinen voitti nippapelikilpailut ja mestaruuden, mutta Birger Sjöberg oli kuitenkin paras pelaaja. Miesten Lehti, Suomen urheilulukemisto 1.4.1929
54. Nainen nippapelimestariksi. Helsingin Sanomat 2.4.1929
55. Nippamestaruutta tavoittelemassa. Kahdeksankymmentäkuusi miestä ja yhdeksän naista yritti mestarin arvoa. Mestaruuden peri vuodeksi 1929 nainen. Lukemista Kaikille 20.4.1929
56. Päivä Kajaanin sotilaskodissa. ”Varsinkin koronapeli on hyvin suosittu.” Kainuun Sissi 5/1929
57. Yhteistoimintaa Viron ja Suomen voimistelijain kesken suunnitellaan. Täällä vierailee paraillaan Viron liikuntakasvatuksen tarkastaja Ernst Idla. Uusi Suomi 12.5.1929
58. Uusi yksinpelattava nippapeli. Suomen Kuvalehti 25.5.1929
59. Ulkomaalaisia kuuluisuuksia Helsingin voimistelujuhlille. Virosta 50-henkinen joukkue, jonka voimisteluntarkastaja Idlan tarmo on saanut liikkeelle. Uusi Suomi 20.6.1929
60. Nippapelejä (Corona). Keppejä ja visakoivuisia y.m. renkaita erikseen, myytävänä Karjalaisen Paperikaupassa. Karjalainen 5.10.1929
61. Nippapelaajat, huom! Ehdotus seurojen perustamisesta. Lukemista Kaikille 19.10.1929
62. Kotibiljardeja. Sarjakuvamainos. Skoha. Hakkapeliitta 26.10.1929
63. Pimeiden syysiltojen kuluttajana on Nippapeli parhain. ”Meidän valmistamillamme peleillä keppeineen on kevyt pelata, josta parhaana todisteena on tämän vuoden Nippapelikilpailut, missä nainen voitti mestaruuden.” Lukemista Kaikille 9.11.1929
64. UUDIS! Seltskondlik mäng ”Korona” (Miniatüür­piljard). [Kuvassa nappulat aseteltuna nelin­peliin ”turkulaiseen” tapaan.] Hind Kr. 8.–. A.-S. A. M. Luther. Päewaleht 27.11. ja 1.12.1929
65. Rahakurssit. 27/11 Tallinna 1065,– [8 Vrk = 85,20 Smk. Suomen Pankin rahanarvo­laskurin mukaan vastaa 26,50 euron elinkustannuksia vuonna 2020.] Kauppalehti 27.11.1929
66. Tallinna börsi kursisedel 27. novembril 1929. a. 100 Soome marka: Ostjad 9,36 Eesti krooni; Müüjad 9,41 Eesti krooni. [8 Viron kruunua = 85,20 Smk.] Postimees 29.11.1929
67. UUDIS! Seltskondline mäng ”Korona”. A. M. Luther. Waba Maa 28.11. ja 1.12.1929
68. UUDIS! Seltskondline mäng ”Korona”. A. M. Luther. Kaja 4. ja 20.12.1929
69. Mis on ”Korona”? Huvitavat lõbu vähese raha eest. ”Mäng ’Korona’ on saadaval a.-s. A. M. Lutheri mööbli­laos, Wana Posti tän. nr. 9.” Waba Maa 5.12.1929
70. UUDIS! Seltskondline mäng ”Korona”. A. M. Luther. Uudisleht 11. ja 14.12.1929
71. UUDIS! Seltskondline mäng ”Korona”. A. M. Luther. Rahva Sõna 11., 14. ja.  21.12.1929
72. Lauapiljard ”Kalevis”. ”Viimasel ajal on spordiseltsides intiimset harrastust leidnud lauapiljard. Uue mängu harrastajate hulgas ei puudu ka vana kergejõustikumees [Gustav] Kiilim, kes noormeestele ka piljardilaual kõva konkurentsi teeb.” Waba Maa 12.12.1929
73. UUDIS! Seltskondline mäng ”Korona”. A. M. Luther. Maaleht 12. ja 14.12.1929
74. UUDIS! Seltskondline mäng ”Korona”. A. M. Luther. Postimees 14., 17. ja 20.12.1929
75. Hauska ja tervetullut joululahja on Corona-peli. Ab Julius Tallberg Oy. Urheiluosasto. Suomen Sosialidemokraatti 17.12.1929
76. Pöytäbiljardit ovat nyt saapuneet. Oy Tampereen Rakennuskonttori Ab. Aamulehti 22.12.1929
77. Seltskonna lemmik ”Korona”. Üks jõuluvana andidest. Esmaspäev 23.12.1929
78. Lauapiljard – momendi moodsaim mäng. ”Kalevi” uueaasta-turniir. Uudisleht 22.1.1930
79. Pilk pealinna vanema spordikantsi ”Kalevi” võimla ellu. Eesti Spordileht 25.1.1930
80. Uus mäng ”korona” levineb kiiresti. ”Viimasel ajal Tallinnas levib kiirelt uus seltskondlik-sportlik mäng – rootsi lauapiljard ’korona’.” Postimees 8.2.1930
81. Uudislehe lõbus lehekülg. Karikatuur ja luuletus. Uudisleht 8.2.1930
82. Kalevi laua-biljardi turniiril, mis kestis ligi kuu aega, tuli meistriks Ed. Jürgens. Võistlused peeti suurel laual, mille iga külg veidi üle meetri pikk ja seega hulga suurem laialiselt tarvitusel olevast A. M. Lutheri ”Korona” laudadest. Turniiril peeti üldse 435 mängu. Päewaleht 20.2.1930
83. Kõigile seltsidele, organisatsioonidele ja ametiasutustele, kes harrastavad lauapiljardit. ”Mainitud koosolekul leiab aset lauapiljardi (korona) määruste väljatöötamine ja ühtlustamine ning läbirääkimised Tallinna esivõistluste korraldamise suhtes.” Waba Maa 7.3.1930
84. Kärevere Kustas, Nädalad, rhl. ja moodne inimene. ”Moodsad inimesed põevad uut haigust, mille pisilast pole veel leitud. Selle haiguse nimi on koroona, või õigemini lauapiljard. Kohast või asutusest ükstapuha, misasi ta õieti on, mängivad kõik seda uut mängu. Direktorist koolipoisini. Mängivad nii, et pead kõigil uimased, aga järgi ei jäta.” Uudisleht 12.3.1930
85. ”Korona” on moodis. Waba Maa Pärnu väljaanne 24.3.1930
86. ”Korona” võidukäik. Millega seletada tema edu? ”Uued mängureeglid lisatakse juurde ’Korona’ mängule, mis müügil a.-s. A. M. Lutheri kaupluses, Pikk tävav 25.” [Oletettavasti Lutherin lehdeltä tilaama artikkeli.] Waba Maa 26.3.1930
87. Lehemeeste ”korona”. Esivõistluse tagajärgi. Kaja 16.4.1930
88. ”Koroona haigus”. Karikatuur. Esmaspäev 2.6.1930
89. ”Koroonat” mängitakse kõikjal. ”Maamehed sõidavad mööda ja imestavad: ’ena ikka ena, millega tööjõulised poisid ei jända. Aja neid kuradeid heina niitma, kas siis neid ka kusagil on, aga laste viisi jukerdamas küll’. – Sõjalaevastikul võis näha pea igas laevas, kuidas ’eesti tõrvajakid’ lõid koroonat igal teenistuskohusest vabal tunnil.” Rahva Sõna Pärnu väljaanne 20.7.1930
90. Korona võistlustel tuli Haapsalu 1930. a. meistriks soomlane Erich Heiseler, kes rahuliku mänguga omale esimese koha kindlustas, tulles meistriks ühtegi kaotuseta. Lääne Elu 26.7.1930
91. Koroona haigus Uulus. Rahva Sõna Pärnu väljaanne 29.7.1930
92. Koroona hoovis ja koridoril. Waba Maa 19.8.1930
93. ”Koroona” Pikivere Ühispoes. ”Kuivõrd asi poolehoidu leiab ”koroonahaigete” vanemates, kelle pojad päevade kaupa mängulaua ääres seisavad, annab kahelda.” Kodu Uudised 4.10.1930
94. Heini (Tõnis Braks), Koroona. Lühijutt. Päewaleht 27.10.1930
95. Jõhvi suuri asju. ”Moehaigus, lauapiljard, on otsaga Jõhvi jõudnud.” Alutaguse Elu 15.11.1930
96. Korona mängijad! Ilmub ”Korona õpetus”. Kuulutus. Waba Maa 15.11.1930
97. Koroona-Klubi ja Pauli baar-kabaree. Dir. Paul Pinna. Tallinna Teataja 29.11.1930
98. Korona õpetus. Ilmus trükist. Eesti Spordileht 5.12.1930
99. Korona. Eesti Maapanga ja E. W. Põllutööministeeriumi vahel esmakordne Korona võistlus. Päewaleht 19.12.1930
100. Korona võistlus Ü.E.N.Ü. (Ülemaalise Eesti Noorsoo Ühenduse) Valga osakonnas. Lõuna-Eesti, Valga 30.12.1930
101. Valgas harrastatakse peasjalikult koronat. ”Valgas on sportlisel alal suurim vaikus valitsemas. Harrastamist leiab peaasjalikult korona.” Eesti Spordileht 2.1.1931
102. ”Koroona” maal. Sakala Pühapäev 18.1.1931
103. Korona haigus. ”Viimasel ajal on koronamäng Valgas väga hoogu läinud ja pea kõik teised ajaviite vahendid nurka tõrjunud.” Lõuna-Eesti, Valga 20.1.1931
104. Noort elu Suure-Jaanis. ”Õige laialdase harrastajate pere on siin leidnud hiljuti esile kerkinud seltskondlik mäng koroona. Suure-Jaanis leidub üle kümme perekonda, kes selle moodsa riistapuu endale kodu üles seadnud.” Sakala 29.1.1931
105. Walklased käisid rohelises. ”Isegi korona oli kaasa võetud.” Lõuna-Eesti, Valga 16.5.1931
106. Kreenholmi koroona klubi võitis [Narva] klubivõistluse. Alutaguse Teataja 16.9.1931
107. Korona maal ”suurmoeks”. ”’Koronapalavik’, mis mõni aeg tagasi pealinna valdas, on nüüd Tallinnas juba raugenud. – Sügavamini, kui kuskil mujal, on korona sissejuurdunud raudtee­laste kultuurühing ’Raudamis’, kus koronalauad igal ajal platsis on. Kuid nii palju, kui see mäng pealinnas on jäänud tahaplaanille, on ta levinenud provintsis, ja sedagi vähem linnades ja suuremates keskkohtades, kui just maal. Näiteks Viljandis ja Virumaal ei leidu naljalt küla, kus poleks paari-kolme koronalauda. Ka maarestoranides ei puudu koronad, ja sageli satuvad kõrtsikülalised nii hasarti, et koguni suurte summadega mängitakse.” Uudisleht 28.11.1931
108. Talviurheiluvälineiden kauppa vilkasta. Vienti ulkomaille vahvistuu. ”Mainittakoon vielä eräs ’urheiluväline’, korona- eli nippapeli, jota on viety äskettäin Tanskaan ja Holantiin jopa 50 á 100 pöydän erissä.” Lahti 17.12.1931
109. Meie suurim mehaaniline puutööstus. Aktsiaselts A. M. Lutheri tegevusest. Maaleht 28.4.1932
110. Harijs Brauers, Viesos pie Lietuvas ārlietu ministra kundzes – Kauņas operas primadonnas. ”… lai pēcpusdienas pavadītu kopā ar saviem bērniem – pie dažādām spēlēm it sevišķi ’Igauņu biljarda’, ko ļoti cienām.” [Virolainen biljardi Liettuassa.] Filma un Skatuve 29.4.1932
111. Novus! Korona! Beidzot iznākuši Galda biljarda noteikumi. Pöytäbiljardin säännöt vihdoin ilmestyneet. Kustannusliike ”Pe-Te”. Urheilulehti Stadions, Riika 15.12.1932
112. Eesti suurfirma A/S. A. M. Luther tegutseb tihedas koostöös Inglise firmaga Venesta Limited oma vineersaaduste müügi alal kogu maailmas. Uus Eesti (Inglise erinumber) 18.2.1936
113. Gustav Kiilim ei ela enam… Eesti Spordileht 1.7.1938
114. Dir. M. Luther lahkub [Eestist Saksamaale]. Päewaleht 5.3.1940
115. Natsionaliseerimisele kuuluvad tööstusettevõtted. Riigi Teataja 26.7.1940
116. Tuuli Reijonen-Uibopuu, Ernst Idla ja hänen tyttönsä. Suomen Kuvalehti nro 19, 12.5.1956
117. Punkasalmen Kohoniemeen rakennetaan vaneritehdas. Helsingin Sanomat 3.1.1962
118. Martin Luther 1883–1963. Eesti Päevaleht – Estniska Dagbladet 1.4.1963
119. Punkasalmen vaneritehtaan koekäyttö päässyt alkuun. Helsingin Sanomat 16.1.1964
120. Faner Oy:n osakekanta siirtyi Metsäliitolle. Helsingin Sanomat 2.12.1965

---

21.5.2018

Ivan Triesault – Hollywoodin kuuluisin virolainen

Amerikkalaisten klassikkofilmien ystävät muistavat hänen pistävän katseensa. Hän päättää Alfred Hitchcockin elokuvan Notorious kuolemaa enteilevin sanoin: ”Alex, voisitko tulla sisään? Haluaisin jutella kanssasi.” Kuka hän olikaan?

---