Maamme-laulusta Anitan parempaan polkkaan – suomalaiset sävelet Viron laulujuhlilla

”Tarton laulujuhlilla vuonna 1869 kuultiin ensi kerran Fredrik Paciuksen sävelmä virolaisin sanoin ja luotiin perusta suomalais-virolaiselle sävel­sillalle.” – Näin voi aloittaa puheen ja todeta, että peruspilareita lyötiin myös seuraavilla juhlilla – ja ettei kansallislaulujen sävelmä ollut ainoa sellainen edes ensi kerralla.

Seuraavassa yritän palauttaa mieliin kaikki Viron laulujuhlien 150 vuoteen sisältyneet suomalaiset sävelmät – ja oikoa joitain todeksi pinttyneitä, aikalaislähteistäkin periytyviä lipsahduksia.^{1 2}

1869: Maamme-laulu, Savolaisen laulu ja kansanlaulujen kaikuja

Vuoden 1869 ensimmäiset laulujuhlat vietettiin juhannuksen alla Tartossa – muodollisesti silloisen Liivinmaan kuvernementin maaorjuuden lakkauttamisen 50-vuotisjuhlana. Ensimmäinen juhla­päivä oli hengellisille lauluille, toinen maallisille ja viimeinen kuorokilpailulle. Suomalaiset sävelmät kuultiin maallisena päivänä, jolloin Suomen kalenterissa elettiin jo heinäkuun 1. päivää.

Maallisen konsertin yhdeksäntenä – ja suomalaisperäisistä ensimmäisenä – lauluna kuultiin Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, jonka juhlien pääjärjestäjä Johann Voldemar Jannsen oli kirjoittanut Vårt Landin eli Maamme-laulun sävelmään. Mieskuorot kajauttivat sen Paciuksen alkuperäisin nuotein kertaamatta säkeistöjen jälkiosia, mikä jäikin tavaksi erotuksena Suomen sisarhymniin.³

Kymmenentenä esitettiin Suomen vanhin maakuntalaulu, Karl Collanin säveltämä Savolaisen laulu nimellä Mu meeles seisab alati, jonka Jannsenin tytär, runotar Lydia Koidula oli kääntänyt August Ahlqvistin tekstin pohjalta. Laulu taisi olla isän valinta, sillä hän mainitsi erityisesti sen nimen ja säveltäjän kiitoskirjeessään nuotistoja postittaneelle suomalaisuusmies Yrjö Koskiselle.^{4 5}

Seuraavana kuultiin J. W. Kalliwodan ja Franz Abtin saksasta vironnetut laulut, joiden jälkeen konsertin huipensivat Aleksander Kunileidin alkuperäiset sävellykset Koidulan runoihin – Mu isamaa on minu arm ja Sind surnmani – sekä väistämättömänä päätöslauluna keisarihymni. Viron miehitys­vuosina – laulu­juhlilla ensi kerran vuonna 1947 – Mu isamaa on minu arm opittiin laulamaan Gustav Ernesaksin sävelmällä, mutta Kunileidin hyvin erilaiseen teokseen sitä yhdistävät vain Koidulan sanat.

Kunileidin sävellyksissä voi kuulla kaikuja suomalaisista kansan­lauluista. Sind surmani on tuonut monille mieleen Kansalaislaulun (Olet maamme armahin, Suomenmaa), jonka J. H. Erkko kirjoitti vuonna 1883 kansan­sävelmään Kreivin sylissä istunut (Minä seison korkialla vuorella). Sama laulu innoitti myös Kunileidia, minkä musiikkihistorioitsija Elmar Arro havaitsi jo vuonna 1933.^{6 7}

Mu isamaa on minu arm ‑sävelmän vastaava innoittaja oli Arron mukaan Henrik August Reinholmin 1840-luvun lopulla Kivennavalta muistiin merkitsemä kansanlaulu Paremp’ on olla tyttönä. Joissain yhteyksissä Kunileidin lähteeksi on mainittu Lasten iltarukous (Oi Luojani, suo tulla tän’ yönä minulle), jota lauletaan samalla sävelellä, mutta se on myöhempää perua. Samaa tuttuutta saattaa kuulostella jopa Jean Sibeliuksen virren Soi kunniaksi luojan ensi tahdeissa. Arron mukaan Kunileidin lähteenä oli Collanin vuonna 1854 julkaisema laulukokoelma.^{8 9 10 11 12}

Uuteen Suomettareen juhlatunnelmia välitti arkeologi J. R. Aspelin, joka seurasi myös kuorokilpailua. Kuorot esittivät hänen mukaansa useampia suomalaisia lauluja, mutta nimeltä hän mainitsee vain yhden: ”’Nouse, riennä Suomen kieli’ virolaisessa mukaelmassa hra Jannsen’ilta.” Sävel oli Aspelinille tuttu, joten Ahlqvistin Suomen vallan ”vironnos” taisi olla Eestimaa käib üle kõige, jonka Jannsen riimitti Saksalaisten laulun sävelmään jo vuonna 1860 – kuten Ahlqvistkin omansa.^{13 14 15 16}

Virolaiset aikalaismuistelmat kertovat palkituista kuoroista, mutta eivät kilpailusävelmistä. Ainoan lisätiedon tarjoaa juhlia järjestäneen Vanemuine-seuran jäsen Joosep Heinrich Wirkhaus, joka kertoo kolmannen päivän päättyneen ”Bortnjanskin lauluun”. Tämäkin sävelmä tunnettiin Suomessa – ja tunnetaan. Silloiset sanat pyysivät siunaamaan ruhtinasta, nykyiset Suomen kansaa.^{17 18 19 20}

1879: Suomen laulu, Suomen salossa (Honkain keskellä)

Seuraavat laulujuhlat järjestettiin myös Tartossa, mutta lupa järjestelyihin saatiin vasta kymmenen vuoden kuluttua, Turkin sodan jälkeen vuonna 1879. Maallisessa konsertissa esitettiin tällöin kaksi suomalaista sävelmää, joita kumpaakin tultiin kuulemaan myös myöhemmillä laulujuhlilla.²¹

Ensimmäinen laulu oli Fredrik Paciuksen säveltämä Eesti laulu hääl, joka alkoi sanoilla: Kuule, kuda hääli helab, Vanemuise kandlest kõlab: see on Eesti laul, see on Eesti laul. – Kieli­tieteilijä Mihkel Vesken teksti oli varsin suora mukaelma Suomen laulusta. Sen ilmoitettiin perustuvan suomalaisiin sanoihin, mutta Veske käänsi myös ruotsinkielisiä lauluja. Ajan suomalaisissa nuotistoissa laulu oli yleensä kaksikielinen, joten hän saattoi vertailla myös Emil von Qvantenin alkuperäisiä sanoja.²²

Toisena suomalaisena sävelmänä esitettiin Lydia Koidulan virontama ”kansanlaulu” Suomen salossa (Honkain keskellä) nimellä Õitse ja haljenda, Eestlaste maa! (Isamaa hiilgava pinnala). Sittemmin laulu on tunnettu paremmin alkusanoillaan. Se oli saapunut Jannsenin perheeseen  jo ennen ensimmäisiä laulujuhlia Yrjö Koskisen postittamassa F. V. Illbergin kansanlaulukokoelmassa. Koskinen ei tainnut mainita, että teksti oli hänen oma runonsa vuodelta 1856. Sävelmästä taas vastasi Turun pataljoonan aliupseeri Johan Enlund, myöhempi Juho Ennola, joka huomasi runon tuoreeltaan lehdessä ja hyräili siihen marssilauluun sopivan sävelmän. Tekijätieto korjattiin vuoden 1990 laulujuhlilla.^{23 24}

Ensimmäisen laulujuhlan sävelmistä mukana oli myös Mu isamaa on minu arm.

1880: Vaasan marssi ja viipurilainen sovitus Orsan marssista

Kolmannet laulujuhlat järjestettiin vain vuosi edellisten jälkeen Tallinnassa vuonna 1880. Ohjelmassa oli kaksi suomalaista sävelmää. Tosiasiassa sellainen oli vain Karl Collanin säveltämä ja Mihkel Vesken suoraan Zacharias Topeliuksen alkuperäisestä tekstistä kääntämä Vaasan marssi. Laulu säilytti nimen Vaasa marss ja alkoi: Oh põhjamaa, sa meie häll, kus jõe ja mere ääredel me kasvasime külma käes.

Toinen laulu oli Viron kansallisiin herättäjiin kuuluvan Carl Robert Jakobsonin kirjoittama ja suomalaiseksi kansansävelmäksi merkitty Rongi-Käigu laul eli ”Kulkuelaulu”, joka tunnettiin jo paremmin alkusanoillaan Eesti pojad, edasi (Viron pojat, eteenpäin).²⁵

Kyseessä on todella kansansävelmä, mutta Taalainmaalta ja varsin tunnettukin Richard Dybeckin siihen riimittämästä isänmaallisesta laulusta Mandom, mod och morske män eli Orsan marssi. Samasta kynästä on myös Ruotsin kansallislaulu Du gamla, du fria.²⁶

Johtolangan virheeseen antaa juhlien kuorovihko, jonka mukaan sovituksen oli laatinut Hannoverissa syntynyt, mutta Viipurissa vaikuttanut musiikinopettaja Heinrich Wächter. Sävelmä oli tullut tunnetuksi jo yhdeksän vuotta aiemmin, jolloin Jakobson julkaisi sen toisessa laulukokoelmassaan merkinnällä ”Soome viis”. Lähteenään hänellä oli Wächterin vuonna 1867 julkaisema Kokous Neliäänisiä Lauluja, johon laulu oli mukailtu nimellä Suomen marssi. Sisällys­luettelossa se oli merkitty kansansävelmäksi ja nimi saattoi ohjata käsitystä alkuperästä.^{27 28}

Ensimmäisen laulujuhlan sävelmistä oli Tallinnassa mukana Sind surmani.

1891: Tukkipoika se lautallansa

Neljänsillä laulujuhlilla palattiin Tarttoon, mutta vasta kymmenen väli­vuoden jälkeen vuonna 1891. Mieskuorojen rinnalle kutsuttiin ensi kerran sekakuorot, mikä kasvatti osallistujien määrää merkittä­västi. Ainoa uusi suomalaisperäinen laulu, Adolf Danielin sanoittama Rannamees kuultiin kuitenkin mies­kuorojen esittämänä. Se kertoi ”rantamiehestä”, kalastajasta, jolla oli ison herran otteet kuin tukkilaisella: Rannamees, see on kalastades nagu vesilindu, hõissa laulab ta, on nagu vesi­lindu.²⁹

Kyseessä oli tietysti Vesilahdelta muistiin merkitty Tukkipoika se lautallansa, joka oli tullut tunnetuksi Axel August Boreniuksen ja Gabriel Linsénin vuonna 1880 julkaisemasta kansan­laulu­vihkosta. Näiltä lanko­miehiltä kuultiin seuraavilla juhlilla myös omat sävellykset. Kuorosovitus oli likimain suoma­lainen: lainattu Richard Faltinilta, musiikko-maahanmuuttajalta kuten Pacius ja Wächter.³⁰

Kolmantena päivänä oli kuorokilpailu, joka päättyi yhteislauluun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm.

1894: Kiitoslaulu, Laulajaparille, Kevät ja Sylvia palaavat

Seuraavat laulujuhlat, viimeiset Tartossa, järjestettiin jo kolmen vuoden kuluttua. Tällöin esitettiin kolme uutta suomalaista sävelmää, kaikki sekakuorojen laulamina ja yksi ensi kerran hengellisessä konsertissa, jossa Pekka Juhani Hannikaisen säveltämä ja sanoittama Kiitetty olkohon (Kiitoslaulu) kuultiin Karl August Hermannin virontamana nimellä Kiituse laul (Kiidetud oled Sa).

Kirjailija ja kielimies Hermann sanoitti myös maalliset suomalaislaulut. A. A. Boreniuksen säveltämä Laulajaparille kuultiin nimellä Kevade rõõm (Kevään ilo). Alkusäkeet mukailivat Topeliuksen tekstiä linnuista pesäpuuhissaan: Oh rõõmusta: nüüd ilusaks ju linnu laulud saanud; ju pesa lind on tegemas. Suomalaista nimeä ei voinut kääntää viroon, sillä se oli omistus Taavi ja Thérèse Hahlille, aikansa musiikkipiirien laulajaparille, joiden häissä laulu oli saanut ensiesityksen vuonna 1873.

Toisenkin laulun alkuperäisteksti oli Topeliuksen kevään tuntoja kuvaava runo. Siinä laulajana on muuttolintu, joka on talvehtinut Etnan juurella Sisiliassa ja on nyt palaamassa koti-Suomeen: ”Ma riennän nyt jo, ma riennän, kun kevät suloinen kiirehtii.” Säveltäjä Gabriel Linsén tunnetaan Kesäpäivästä Kangasalla, jossa sama Sylvia-kerttu ylistää kotimaataan ”oksalla ylimmällä”.

Linsénin Kevät ja Sylvia palaavat (Våren och Sylvia komma tillbaka) sai Hermannilta uudet sanat ja nimen Isamaa-laul. Teksti kuvasi yleisesti isänmaastaan laulavan iloa: See isamaa-laul, mis laulan ma, ei tunne väsimust, ei tunne väsimust, väsimust meel…³¹

Ohjelmassa oli myös itävaltalaisen Franz Mairin säveltämä Eesti laul, joka esitettiin samoilla Suomen laulusta muokatuilla sanoilla kuin Eesti laulu hääl kolmansilla laulujuhlilla. Se oli ongelmatonta, koska sävellys oli nimeltään Suomis Sang ja todellakin tehty von Qvantenin tekstiin. Mair oli kuollut edellisvuoden marraskuussa, mikä mahdollisesti selittää Paciuksen sävelmän vaihtoa.³²

Mainita tulee myös Johannes Kappelin säveltämä Ado Grenzsteinin runo Võõrsil (Üksinda pean võõrsil rändama), jonka kuorot joutuivat kertaamaan jopa kolmesti. Suomennos Vieraalla maalla (Yksinäin täytyy pois mun rientämäin) ehti laulujuhlille jo kymmenen vuotta aiemmin – Suomen ensimmäisille laulujuhlille. Kuulijoiden joukossa Jyväskylässä 10. kesäkuuta 1884 oli myös itse runoilija-toimittaja Grenzstein. Siirtolaisten mukana laulu kulkeutui Yhdysvaltoihin ja siellä kuopiolaisen asianajajan Aaro Jalkasen korviin, joka riimitti sävelmään laulun Kallavesj vuonna 1916.^{33 34 35 36 37 38 39 40 41}

Turkulaisille laulujuhlista raportoi Aura-lehden toimittaja Rufus Saikku. Erityisesti häntä ilahduttivat soitto­kuntien aloittama virsi Jumala ompi linnamme (Üks kindel linn ja varju­paik), ”jonka sensuuri oli ohjelmasta pois pyyhkinyt ja jota koko yleisö oli yhtynyt laulamaan sydämensä pohjasta”, sekä Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, ”jota ei myöskään sensuurin tähden rohjettu ohjelmaan panna”.^{42 43}

1896: Voi jos ilta joutuisi, Porilaisten marssi, Och ila vi bort från Finlands strand

Tallinnalaiset sitoivat laulujuhlat keisari Nikolai II:n kruunajaisiin ja saivat niihin luvan jo kahden vuoden kuluttua. Vuonna 1896 laulettiin yksi uusi suomalais­sävelmä, kansan­laulu Voi jos ilta joutuisi, mutta kahdesti. Ensin se sisältyi sekakuorojen konsertti­ohjelmaan Oskar Merikannon naisten äänille sovittamana. Laulukilpailussa, jonne oli ensi kerran kutsuttu varsinaisia naiskuorojakin, se kuultiin toistamiseen tarttolaisen naiskuoron esittämänä. Kirkkoherra Jaan Bergmann oli antanut laululle nimen Neiu igatsus (Neidon kaipaus), joka vastasi alkuperäistekstiä kuten käännöskin. Nyky­suoma­laisille sävelmä on tuttu Roger Whittakerin vuonna 1970 tekemänä vihellyssovituksena Finnish Whistler, jota Yleisradion TV2:n Patakakkonen-ohjelma käytti tunnuksenaan.^{44 45 46}

Orkesteriesityksenä, kapellimestarina Viron puhallinmusiikin isä David Otto Wirkhaus, kuultiin ensi kerran Porilaisten marssi, joka on sittemmin palvellut kunniamarssina myös Viroa ja aina säilyttänyt nimensä (Porilaste marss), ja Paciuksen oopperafinaali Hymni Suomelle (Och ila vi bort från Finlands strand), joka oli saanut nimen Kuninga Kaarli jahilaul (Kuningas Kaarlen metsästyslaulu).⁴⁷

Orkesteri esitti myös kaksi muuta Paciuksen sävellystä: Kuule kudas hääle helab eli Suomen laulun ja tulevan hymnin Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, johon niin kuorot kuin yleisö yhtyivät laululla.⁴⁸

Konsertteja seurasivat myös Helsingin työväenyhdistyksen kuoron ja voimisteluseura Ponnistuksen jäsenet. Toisen konserttipäivän päätyttyä he tarjosivat yhteisnäytöksen Estonia-seuran vanhan talon puistikossa. Aluksi kuultiin Merikannon Työväenmarssi, Sibeliuksen Venematka ja lystikäs kansanlaulu Lypsäjän laulu. Seuraavana esiintyi aikansa etevin kanteleensoittaja Akilles Ockenström. Ponnistuksen taitovoimistelun jälkeen laulettiin vielä Savolaisen laulu, Suomen laulu ja Maamme-laulu.^{49 50}

---

Seitsemännet, vuoden 1910 laulujuhlat pidettiin Tallinnassa – ja siitä pitäen pysyvästi. Mies- ja seka­kuorojen laulut olivat kaikki virolaisten säveltäjien teoksia, joukossa Sind surmani. Uusia suomalaisia sävelmiä ei juhlakonsertissa kuultu, mutta ensi kertaa osallistuneilla lapsikuoroilla oli ohjelmassaan Eesti laulu hääl, samoin Vesken sanoin ja Paciuksen sävelmin kuin vuonna 1879. Luvallisen ohjelman ulkopuolelta laulettiin Mu isamaa, mu õnn ja rõõm sekä soitettiin vielä Porilaisten marssikin.

Laulujuhlilla vieraili myös tenorimme Wäinö Sola, joka esitti Pörssisalin solistikonsertissa Meri­kannon ja Sibeliuksen lauluja sekä duettoja sopraano Paula Brehmin kanssa. Juhlaohjelmaan sisältyivät myös sinfoniakonsertit elokuva­teatteri Metropolissa, jossa toisena päivänä kuultiin Sibeliuksen Finlandia ja kolmantena juhlien koko musiikkiohjelmiston päätteeksi Armas Järnefeltin Korsholma.^{51 52 53 54 55 56}

1923: Nouse, riennä, Suomen kieli – suomeksi ja suomalaisäänin

Kahdeksannet, vuoden 1923 laulujuhlat järjestettiin ensi kertaa itsenäisyyden oloissa, minkä vahvisti ensimmäinen laulu, Paciuksen ja Jannsenin Mu isamaa, mu õnn ja rõõm. Tällä paikalla Viron kansallis­laulu kuultiin kaikilla viiden vuoden välein seuranneilla laulujuhlilla vuoteen 1938 saakka.

Kuoro-ohjelma oli muodostettu virolaisten säveltäjien teoksista. Ainoa poikkeus oli August Ahlqvistin vanha Suomen valta (Nouse, riennä, Suomen kieli), jonka Kansallis-Kuoro esitti suomeksi alkuperäisillä sanoilla ja Emil Genetzin vuonna 1905 kirjoittamalla sävelmällä. Sen aikana kohosi korokkeen keskelle Suomen lippu. Armas Maasalon johtama 75 laulajan seurue konsertoi myös Estonian salissa, jossa oli ohjelmassa muun muassa Toivo Kuulan, Leevi Madetojan ja Heikki Klemetin teoksia.^{57 58 59 60}

Suomen vallan jälkeen kuultiin nykyään Kallavesj-laulusta tuttu Johannes Kappelin Võõrsil.

1928: Nuijamiesten marssi ja lisää suomalaisia lauluja suomeksi

Suomalaiset kuorot lauloivat suomeksi suomalaisia sävelmiä kaikilla Viron ensimmäisten vapauden vuosien laulujuhlilla. Muutaman kerran saatettiin myös yllättää ja ilahduttaa viron kielellä.

Vuonna 1928 Tallinnaan saapui Suomen Kuoroliiton eli nykyisen Sulasolin laulajien 300–400 hengen yhteis­kuoro johtajanaan Vilho Siukonen. Esiintyminen oli kolmantena päivänä, mutta laulaa saatiin jo edellisenä, välittömästi ennen toista konserttia, jolloin suomalaisten saapuminen laulu­kentälle synnytti raikuvat suosion­osoitukset. Kuoro kiitti Genetzin ja Hannikaisen laululla Terve, Suomeni maa, johon virolaisten kuorojen kerrotaan yhtyneen.^{61 62 63}

Kolmannen päivän konsertin alkuperäiset, moniääniset numerot olivat Paciuksen Suomen laulu, nyt ensi kerran suomeksi, Linsénin tunnetumpi Sylvia-laulu Kesäpäivä Kangasalla (Mä oksalla ylimmällä) ja Paavo Cajanderin sanoittama Sibeliuksen Isänmaalle (Yks’ voima sydämehen kätketty on). Yleisön vaatimuksesta esitettiin vielä yksiäänisesti Maamme-laulu.^{64 65 66}

Suomalaisten jälkeen esiintyi Tallinnan varuskuntakuoro yhtenä laulunaan Toivo Kuulan säveltämä ja V. A. Koskenniemen kirjoittama Nuijamiesten marssi (Meil’ on hanki ja jää), jonka nimen ja tekstin Aleksander Ploompuu oli virontanut uskollisesti: Nuiameeste marss (Meil on hanged ja jää).⁶⁷

Puhallinorkesterien ensimmäisenä numerona oli Artur Kappin säveltämä Marss langenute mälestuseks (Marssi kaatuneiden muistoksi), johon sisältyi suoria katkelmia Kunileidin Sind surmani ‑sävelmästä. Taiteellista antia Helsingin Sanomissa ruotinut nimimerkki V. J. P. oletti lähteeksi Kansalaislaulun, mutta kuten jo todettu, molempien juuret vievät moraalitarinaan Kreivin sylissä istunut.⁶⁸

1933: Suomen laulu – ensimmäinen kansainvälinen yhteislaulu

Kuoroliitto lähetti yhteiskuoron myös vuonna 1933 järjestetyille kymmenensille laulujuhlille – tällä kertaa 230 laulajan äänin ja Ilmari Kalkkisen johdolla. Vuoro oli jälleen kolmantena konsertti­­päivänä, jolloin kuoro esitti ennakkoon ilmoitetut kolme laulua suomeksi: Hannikaisen kevätlaulun Terve Pohjolan maa, Madetojan ja Koskenniemen Katson virran kalvohon sekä Klemetin Oi kallis Suomenmaa, joka tuli yleisön pyynnöstä vielä toistaa.^{69 70}

Suosionosoituksiin kuoro vastasi vironkielisellä laululla, Miina Härman, tuolloin vielä Hermannin, säveltämällä ja Jakob Liivin sanoittamalla Meeste laululla (Nii tugevad kui kaljud suures meres). Laulun jälkeen säveltäjä huudettiin lavalle ja se toistettiin hänen johdollaan. Laulu kertoo miesten voimasta, jota nähtiinkin, kun miehet kantoivat Härman käsivarsillaan alas lavalta.^{71 72 73}

Ennakkotiedoissa suomalaisten ohjelmaan kuului myös Suomen laulu. Kyllä se kuuluikin, mutta nyt osana lähes 20 000 laulajan sekakuoroa, joka esitti sen Taavi Hahlin suomentamin sanoin.

Ensimmäisen laulujuhlan sävelmistä mieskuorojen ohjelmassa oli myös Sind surmani.

1938: Laulu Vuokselle ja lähes 600 hengen suomalaiskuoro

Vuoden 1938 laulujuhlilla oli ohjelmassa jälleen uusi suomalainen sävelmä viroksi esitettynä. Juhlien järjestäjä Eesti Lauljate Liit halusi luoda perinteen, jossa virolaisen ohjelmiston oheen kuuluisi aina yksi suomalainen ja yksi latvialainen sävelmä. Nämä valittiin jo kaksi vuotta ennen juhlia.⁷⁴

Suomea edusti E. A. Hagforsin säveltämä ja J. H. Erkon kirjoittama Laulu Vuokselle, jonka seka­kuorot esittivät toisena konserttipäivänä nimellä Laul Imatrale (Vägevasti, võimakasti Saima laine veereb Vuoksa jões). Laulun johti Theodor (Tuudur) Vettik, kuten myös 22 vuotta myöhemmin.⁷⁵

Vieraita oli Suomen ohella saapunut Latviasta, Liettuasta, Norjasta, Puolasta, Ruotsista, Tanskasta ja Unkarista. Suoma­laiset osallistuvat nyt Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton nimissä. Laulajien kanta­joukkona oli Sulasolin Kymenlaakson piirin jäsenistä koottu noin 200 hengen edustuskuoro. Yhdessä muualta tulleiden kanssa yhdistettyyn kuoroon kuului 370 miestä ja 225 naista Vilho Oksan ja Väinö Niinivaaran johdolla. Liiton uudistumisen myötä juhlille saatiin myös ensimmäinen orkesteri­vieras, Kymenlaakson suojeluskuntapiirin 45-miehinen torvisoittokunta. Suomalaisten esiintymisvuoron huipensivat Kotkan lyseon kuoropojat – yli 70 laulajaa opettajansa Arvo Vainion johdolla.^{76 77 78}

Tallinnan suojeluskunnan orkesteri tervehti suomalaisia soittamalla Maamme-laulun. Ensimmäisenä lavalle nousi Kymenlaakson soittokunta, joka esitti Harald Hedmanin alkusoiton Sven Dufva. Tämän jälkeen astui esiin koko suomalainen yhteiskuoro.  jonka keskustaan järjestäytyivät kymenlaaksolaiset. Nämä esittivät esittivät ensimmäisenä numeronaan viroksi Aleksander Läten ja Martin Lippin laulun Ärka üles, isamaa. Tämän jälkeen kuultiin suomeksi Aksel Törnuddin Kantelettaren tekstiin säveltämä Kirkonkäynti sekä Kuulan ja Koskenniemen Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut. Koko yhteiskuoro esitti Klemetin sävellyksen Nyt nouse, suoma­lainen, jota seurasi Kuulan Nuijamiesten marssi. Kiitos­numerona kuultiin viroksi K. A. Hermannin säveltämä Eestlane olen ja eestlaseks jään.^{79 80 81 82}

Kotkan lyseon kuoropojat aloittivat laulamalla Paciuksen Sotilaspojan. Toisena he esittivät Törnuddin kansanloruun säveltämän Kitkat katkat. Erityistä suosiota herätti kolmantena viroksi esitetty Cyrillus Kreekin kansanlaulupohjainen Ma kõndisin vainul, joka oli ehkä löydetty edellisten laulujuhlien sekakuorojen vihkosta. Lopuksi pojat poistuivat lavalta Porilaisten marssia laulaen.^{83 84 85 86}

Kuoropojat saivat runsaasti huomiota. He jatkoivat Etelä-Viroon, saivat Tartossa 3000 hengen yleisön ja esiintyivät jopa Petserissä, maan kaakkoisimassa kulmassa. Kuoro­poikiin kuului 20-vuotias, sujuvasanainen puhemies ja kirjeen­vaihtaja, tuleva toimittaja Oke Jokinen. Seuraavan kerran hän pääsi laulujuhlille vuonna 1960 ja samalla selostamaan niitä Yleisradioon. Tuolloin saivat myös suomalaiset sävelmät palata ohjelmaan.^{87 88 89 90 91}

1960: Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö

Vuoden 1960 laulujuhlat olivat järjestysnumeroltaan viidennettoista. Ohjelman avasi ”naapurimaan” pullisteleva Suuri ja mahtava ja päätti Isaak Dunajevskin reipas Suuri ja laaja. Näissä stalinistisissa puitteissa, mutta Nikita Hruštšovin suojasäässä sisältö oli kuitenkin kansallisesti sallivampi.

P. J. Hannikaisen säveltämä ja Larin-Kyöstin sanoittama Kevätsointuja (Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö) sisältyi naiskuorojen ensimmäiseen lauluvuoroon nimellä Kevadel (Eks lõoke ju laotuses lõõrida löö). Rankkasade kuitenkin peruutti koko ensimmäisen konsertin eikä laulu sopinut seuraavan päivän yhdistettyyn ohjelmaan. Kuulematta se ei jäänyt, vaan laulettiin virallisen konsertin jälkeen.⁹²

Konserttiin sovitettiin ylimääräisenä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kullervo-kuoro, joka esitti säveltäjä Erkki Aaltosen johdolla Knut Kankaan sovittamat kansanlaulut Venehessä vetten päälliä ja Hääpolska. Kuoro oli harjoitellut laulujuhlien ohjelman Suomessa ja osallistui myös yhteislauluihin.^{93 94}

Virallisen konsertin jälkeen kuultiin Kevätsointujen lisäksi myös Laulu Vuokselle, edelleen nimellä Laul Imatralle, mutta uudistetuin alkusanoin: Vägevalt ja võimsa hooga. Laulun johti ensin Tuudur Vettik – kuten vuoden 1938 juhlilla – ja kuorolaisten pyynnöstä toistamiseen vielä Erkki Aaltonen.

1965: Andante festivo

Sinfoniaorkesterit saapuivat ensi kerran laulujuhlille vuonna 1965. Neeme Järven johdolla ja nuorten viulistien yhtyeen kanssa ne esittivät Jean Sibeliuksen Andate festivon, jolla muistettiin säveltäjän syntymän 100-vuotisjuhlaa. Toisaalta tervehdittiin suomalaista yleisöä, jota oli nyt runsaammin paikalla vajaat kaksi viikkoa aiemmin avatun Helsingin–Tallinnan laivalinjan ansiosta.⁹⁵

---

Vuonna 1969 oli vuorossa ”juubelilaulupidu”, jolloin juhlittiin 100 vuoden takaisia ensimmäisiä laulu­juhlia. Silloisista sävelmistä esitettiin kuitenkin vain Aleksander Kunileidin Sind surmani.

1980: Sjöfararen vid milan (Miilunpolttaja)

Seuraava suomalainen sävelteos kuultiin vuoden 1980 laulujuhlilla. Kyseessä oli Selim Palmgrenin sävellys ruotsalaisen Gustaf Frödingin runoon Sjöfararen vid milan eli Miilunpolttaja, joka kuultiin mieskuorojen esittämänä nimellä Miilipõletaja (Ju aastaid mustavail miilidel töötan ma).⁹⁶

Miilunpolttajasta meni osa kunniasta Ruotsiin. Hiukan vastavuoroisuutta tarjosi ohjelmassa Värmlantilaisten laulu, jonka kansansävel juontaa yhteisen kuningaskuntamme aikaan.⁹⁷

1985: Tein minä pillin pajupuusta

Vuonna 1985 lapsikuorot esittivät ”ystävyyssikermän kansojen lauluista”, johon sisältyi Erkki Pohjolan sovittama kansanlaulu Soittajapaimen (Tein minä pillin pajupuusta). Laulu esitettiin Tuudur Vettikin vironnoksena nimellä Karjapoiss, joka alkaa säkeellä: Mullu mina muidu karjas käisin (Viime vuonna minä muuten paimenessa kävin). Itse asiaan vie toinen säkeistö: Tegin mina pilli pajukoorest.⁹⁸

1990: Mitä me tytöt suremma

Vuoden 1990 laulujuhlien alku on tuttua. Laulukaaren alta kaikuu Mihkel Lüdigin säveltämä ja Friedrich Kuhlbarsin kirjoittama avaushymni Koit, jonka viime säe sytyttää liekin laulukentän torniin. Tuttuus jää tähän. Avauspuhetta ei pidä puoluemies, vaan lauluisä Gustav Ernesaks. Hän päättää Koidulan sanoihin, mutta ei kerro, mitä seuraavaksi. Sitä ei löydä ohjelmalehdeltä eikä sitä kuuluteta.

Laulukaarta täyttävä suuri yhteiskuoro aloittaa Ants Üleojan johdolla Viron kansallislaulun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm – ja tällä paikalla se tästä pitäen esitetään. Seuraavana kuullaan Mu isamaa on minu arm ensimmäisten laulujuhlien sävelmällä ja loppulauluna uudelleen Ernesaksin sävelmällä.⁹⁹

Kuoro-ohjelmaan palasi myös Honkain keskellä eli Isamaa hiilgava pinnala paistab, nyt suomalaisille tutummalla toistosäkeellä. Mieskuorojen vuonna 1879 laulaman Hoi la, la, la, la, lan sijasta pojat lauloivat Oi laari, laari, laa. ”Kansansävelmä” korjattiin myös Juho Ennolan säveltämäksi.

Ensiesityksenä kuultiin Eino Linnalan Kantelettaren runoon säveltämä Mitä me tytöt suremma, jonka naiskuorot esittivät Vaike Uibopuun johdolla nimellä Mis me neiud kurvastame.¹⁰⁰

1994: Kaunehin maa (Det skönaste landet)

Vunna 1994 mieskuorot esittivät Eino Leinon suomentamin sanoin Leevi Madetojan säveltämän ja suomenruotsalaisen Bertel Gripenbergin kirjoittaman Det skönaste landet eli Kaunehin maa.¹⁰¹

Ensimmäiseen konserttiin sisältyi nyt kolme vuoden 1869 juhlien sävelmää: yhteisen kansallis­laulumme ohella Kunileidin sävellykset Sind surmani ja Mu isamaa on minu arm.

---

Vuonna 1999 ei kuultu mitään uutta suomalaista, mutta kylläkin Isamaa hiilgava pinnala kahdella näyttämöllä: ensin tanssijuhlilla, jossa koululaiset esittivät Anna Raud­katsin siihen laatiman laulutanssin – ja sitten laulujuhlilla, jossa pojat kajauttivat sen osana laulusikermää.^{102 103}

2004: Finlandia

Vuonna 2004 orkesteri esitti Sibeliuksen Finlandian johtajanaan Paavo Järvi. Yleisössä istui hänen isänsä Neeme Järvi, joka oli vuonna 1965 johtanut Andante festivon. Miehet lauloivat hymniosan Koskenniemen sanoin, ja yleisö saattoi arvata, että kuorossa oli runsaasti suomalaisia.¹⁰⁴

Radiojuontaja palautti mieleen, että Finlandia kuultiin Artur Kappin johtamana jo vuoden 1910 sinfoniakonsertissa. Hymniosa joka tapauksessa esitettiin nyt ensi kerran laulettuna.¹⁰⁵

2009: Anitan parempi polkka

Toistaiseksi viimeinen laulujuhlille tiensä löytänyt suomalaissävelmä on Jaakko Borgin salanimellä Timo Lossi säveltämä Kõige parem polka, jonka Hirvo Survan johtamat poikakuorot esittivät vuoden 2009 konsertissa. Laulu oli Juha Vainion alkuaan sanoittama, vuonna 1968 julkaistu iskelmälaulaja Anita Hirvosen nimikko Anitan parempi polkka, jonka tekstin oli virontanut Heldur Karmo.¹⁰⁶

Jälleen kuultiin myös Kunileidin molemmat sävelmät ensimmäisiltä laulujuhlilta. Lisäksi puhallin­orkesterit esittivät sikermän laulavan vallankumouksen kuuluisista Alo Mattiisenin heräämisajan lauluista. Yksi näistä on Sind surmani, joka lainaa suoraan Kunileidin alkuperäissävelmää.¹⁰⁷

---

Vuonna 2014 ensimmäinen juhlakonsertti oli eräänlainen historian oppitunti, joka palautti lauluilla mieleen eri vuosien laulujuhlia. Joukossa kuultiin Porilaisten marssi ja Sind surmani sekä Kunileidin että Mattiisenin versiona. Samaa muistamisen tehtävää toivon kirjoitukseni täyttäneen.^{108 109 110}

---

2.5.2021

Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksan­kielisenä?

Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt Land esitettiin ensi kerran Helsingissä 13. toukokuuta 1848. Saksan Leipzigissa nuotit julkaistiin vuonna 1849. Veikö matka Viroon 20 vuotta?

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

1. Eesti üldlaulupidude noodid. Laulujuhlien nuotistot. Digar, Eesti Rahvusraamatukogu
2. T. Ojaveski, A. Põldmäe & M. Puust, 130 aastat eesti laulupidusid. Talmar & Põhi 2002
3. Pekka Linnainen, Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus. Estofennia 4.10.2019
4. Oskar Loorits, Yrjö-Koskinens Briefwechsel mit seinen estnischen Freunden, Jannsen an Yrjö-Koskinen 13./25.3.1869 (s. 97). Õpetatud Eesti Seltsi aastaraamat 1934
5. Karl Collan – August Ahlqvist, Savolaisen laulu [ainoat ennen vuotta 1869 julkaistut neliääniset nuotit]. Moniäänisiä lauluja nuorisolle, I. J. Iltanen (Isak Inberg). G. E. Eurén 1862
6. Elmar Arro, Der Fall Kunileid (Alexander Saebelmann), Geschichte der estnischen Musik. Akadeemiline Kooperatiiv, Tartu 1933
7. Artur Valter, Pilk 1. üldlaulupeo kavva. Sirp ja Vasar 23.6.1989
8. Suomen kansan laulantoja : pianolla soitettavia 1, kerännyt ja toimittanut Henrik August Reinholm, sovittanut Karl Collan, sovituksessa neuvonut Fredrik Pacius. SKS 1849
9. Paremp’ on olla tyttönä (2/4 d, F). Suomen Kansan eSävelmät. Jyväskylän yliopisto
10. Valituita Suomalaisia Kansan-Lauluja, 1 vihko, sovittanut Karl Collan, 1 Wihko. 1. Kreivin sylissä istunut; 9. Paremp’ on olla tyttönä. Öhmanin kirjakauppa 1854
11. Uolevi Lassander, Vårt land – Maamme – Mu isamaa, mu õnn ja rõõm. ”Tämä [Yrjö Koskinen] lähettikin hänelle [Carl Robert Jakobsonille] lauluja, joista yksi oli hengellinen kansansävelmä Oi Luojani suo tulla tän’ yönä minulle, toinen kansanlaulu Minä seison korkealla vuorella ja kolmas Paciuksen Vårt land. Näistä muodostuikin kuoro-ohjelmiston runko.” Tuglas-seura 1.1.1998
12. Anton Rikström, Kaksiäänisiä lauluja kansakouluille : Ensimmäinen vihko. Viipuri 1884
13. J. R. Aspelin, Laulujuhla Tartossa V. Uusi Suometar 9.8.1869
14. Joseph Haydn – August Ahlqvist, ”Nouse, lennä, Suomen kieli korkealle kaikumaan!” Moniäänisiä lauluja nuorisolle, I. J. Iltanen (Isak Inberg). G. E. Eurén 1862
15. J. V. Jannsen, Eesti laulik : 125 uut laulo. 18. Eestima käib ülle keige. H. Laakmann 1860
16. Eesti Lauliko wisi-ramat : 120 uut laulo-wisi, H. Laakmann 1862
17. Heinrich Rosenthal, Kulturbestrebungen des estnischen Volkes während eines Menschenalters (1869–1900). Cordes & Schenk, Tallinna 1912
18. J. H. Wirkhaus, ”Kui armsast maarahwast sai eesti rahwas.” Postimees 16.6.1929
19. J. H. Wirkhaus, 60 aastat Eesti esimesest laulupeost. Päewaleht 19.6.1929
20. Oi Herra, korkein valtiaamme, säv. Dimitri Bortnjanski. Virsikirja, Suomen ev.lut. kirkko
21. Uno von Schrowe (S –), Viikkokaus Tartossa. ”Laulujen seassa oli pari suomalaistakin sävellystä, nimittäin Pacius’en Suomen laulu ja Enlundin ’Honkain keskellä’. Viimemainitun virolaiset sanat on L. Koidula mukailemalla sepittänyt.” Suomen Kuvalehti 15.9.1879
22. Det Sjungande Finland I, N:o 2. Suomis sång. K. E. Holms förlag, Helsingfors 1869
23. Suomalaisia Kansan-Lauluja ja Soitelmia, Fredrik Vilhelm Illberg. F. Liewendal 1867
24. Pekka Linnainen, Honkain keskellä paistaa virolaisten maa. Estofennia 3.8.2020
25. Minu Lauluvara I, toim. Jaan Kuusk, ”Eesti pojad edasi”, soome viis. Stockholm 1953.
26. Laulelmia II. Ompa vielä Suomessa. Kirj. Kivinen. Koti ja koulu 29.10.1864
27. Wanemuine kandle healed. Tõine jagu, Carl Robert Jakobson. K. Wänja 1871
28. Kokous Neliäänisiä Lauluja : Mies-äänillä laulettavia. Heinrich Wächter 1867
29. Adolf Daniel 1859–1925. Postimees 16.1.1925
30. Suomalaisia kansan-lauluja. Koonnut A. A. Borenius. Pianon myötäykselle sovittanut G. Linsén. I vihko. K. E. Holm’in kustannuksessa Helsingissä 1880
31. Villateollisuustyöväen Sekakuoro: G. Linsén, Ma riennän nyt jo. Kansan Lehti 23.9.1921
32. Suomis Sang op. 56 : aus dem Schwedischen. Franz Mair. WorldCat
33. Eesti luuleilm : Täielikum kogu eesti luuletusi. Wälja andnud August Kaarna. Lk. 518–519: A. Grenzstein, Wõõrsil (Üksinda / Pean wõõrsil rändama!). Tartu, Postimehe Trükk 1913
34. Muistoonpanoja Wiron-matkalta. III. ”Syvintä, hellintä kotimaan kaipausta huokui ja hengitti wirolainen J. Kappelin ’Võõrsil’.” Sanat viroksi ja suomeksi. Suomalainen 19.10.1894
35. A. Vaher, Sada aastat J. Kappeli sünnist. Sirp ja Vasar 1.7.1955
36. Kansanvalistuseuran juhlakokous Jyväskylässä. Helsingin Wiikko-Sanomia 13.6.1884
37. Kansanvalistuseuran juhlakokous (jatkoa). Helsingin Wiikko-Sanomia 20.6.1884
38. Ado Grenzstein, Soome reis I–V. Olevik 11.6.–9.7.1884
39. Karl August Hermann, Soome laulupidu Jyväskyläs. Eesti Postimees 6./18.6.1884
40. Virolaisten soitannollisesta harrastuksesta. ”Kolme Kappel’in laulua on saanut sijansa meidän yleisten laulu- ja soittojuhliemme ohjelmaan, nim. seka-ääniset: ’Vieraalla maalla’ ja ’Oi joulun aika’, ynnä mieskvartetti ’Yörastas’ (virol. ’Ööpik’)”. Säveleitä nro 4 A, heinäkuu 1889
41. Kallavesj. Kuopiolainen asianajaja Aaro Juho Jalkanen (1875–1960) muutti v. 1914 Yhdysvaltoihin, jossa hän toimi mm. suomalaisten asianajajana. Sulasol
42. Suur juubeli-tänulaulupidu. Postimees 23.6.1894
43. Rufus Saikku, Viron kansan kiitoslaulujuhla. Aura 13.7.1894
44. Eesti suur 6. laulupidu. Kava. Postimees 14.6.1896
45. Eesti suur 6. laulupidu. Tartu naiskoori võidulaul ”Neiu igatsus”. Postimees 17.6.1896
46. Roger Whittaker, Finnish Whistler (1970). Mrwhittakersmusic. YouTube
47. Viron laulu- ja soittojuhla Räävelissä. Inkeri, Pietari 21.6.1896
48. Viron 6:s laulujuhla. Uusi Suometar 23.6.1896
49. Muistelmia virolaisten laulu- ja soittojuhlasta Räävelissä. Keski-Suomi 30.6.1896
50. Helsingin Työväenyhdistyksen ja ”Ponnistus”-seuran esiintymisestä Tallinnassa. Lappeenrannan Uutiset 3.7.1896
51. Solistide kontsert Börse saalis. Tallinna Teataja 12./15.6.1910
52. Laulujuhlien sinfoniakonsertit. Revelskije Izvestija 11./24.6.1910
53. Tagasiwaade laulupidu peale. ”Laulupidu muusikaline osa lõppes Järnnefelti ’Korsholmi’ wägewa wiisiga. Kordamist nõuti, aga muusikamehed oliwad surmani wäsinud. Nad wõiksiwad aga endid trööstida – kuulajatega polnud parem lugu, iseäranis nendega, kes kõike ära püüdsiwad kuulata, mis kolme päewa jooksul muusikaliselt pakuti. Iseäranis ruttu wäsitas see, et nii palju head pakuti.” Laulupiduwõõrastest [Soomest]. Päewaleht 15./28.6.1910
54. Oiva R. Kyrö, Tallinnan laulu- ja soittojuhlat II. ”Sibeliuksen Finlandia sai osakseen myrskyisät suosionosoitukset.” – ”Hra Sola walloitti täydellisesti yleisönsä. Hän olikin mitä paraimmalla laulupäällä. Paitsi tätä konserttia ja kirkkokonserttia esiintyi hra Sola wielä parissa muussa konsertissa aina saawuttaen yleisön täyden tunnustuksen.” Helsingin Sanomat 29.6.1910
55. Veljeskansan juhlilla Virossa II. Uusi Suometar 29.6.1910
56. ”Metropoli” mahapõlemine. Tallinna Teataja 22.6./5.7.1911
57. Kansallis-Kuoron Tallinnan-matka. Iltalehti 27.6.1923
58. Theodor Lemba, VIII Eesti üldine laulupidu 1923. Helsingi segakoori ”Kansallis-Kuoro” kontsert ”Estonia” kontsertsaalis. Päewaleht 2.7.1923
59. Tallinnan laulujuhlilta. Laulajan muistelmia. Keskisuomalainen 7.7.1923
60. Kiekura, Matkamuistelmia Tallinnan laulujuhlilta. Savo 8.7.1923
61. Viron kansalliset laulujuhlat Tallinnassa. Helsingin Sanomat 1.7.1928
62. Tallinnan suuret laulujuhlat jatkuivat menestyksellisesti kauniin sään suosiessa. Suomalaisia laulajia tervehdittiin myrskyisin suosionosoituksin. Helsingin Sanomat 2.7.1928
63. Laulupidu haripunktil. Rahva suur sõprusavaldus Soome vennasrahvale ja liitlasele Lätile. ”Terve, Suomeni maa.” Postimees 2.7.1928
64. Viron laulujuhlat päättyivät eilen. Suomalaisten kuorojen yhteisesitykset saivat eilenkin osakseen suurta huomiota. Helsingin Sanomat 3.7.1928
65. Viron IX yleiset laulujuhlat – maailman suurin sivistysjuhla, Sisä-Suomi 5.7.1928
66. Vilho Siukonen, Viron IX yleiset laulujuhlat. Suomen Musiikkilehti 11/1928
67. Tallinnassa jättiläiskuoro lauloi teknisellä valmiudella. Suomalaiset kuorot saivat juhlilla suurenmoista suosiota osakseen. Turun Sanomat 5.7.1928
68. V. J. P., Viron suurlaulujuhlilla. ”… Kappin ’Marssissa kaatuneitten muistoksi’ kuulla selviä katkelmia laulustamme ’Olet maamme armahin’.” Helsingin Sanomat 15.7.1928
69. Soome ühiskoori juhiks Ilmari Kalkkinen. Päewaleht 1.6.1933
70. Heatujuline kojusõit. Soome koorid, kokku 230 lauljat. Postimees 27.6.1933
71. Viron laulujuhlien viimeinen päivä. Tuotti suomalaiselle kuorolle menestystä. Säveltäjävanhus Miina Hermann suosionosoitusten kohteena. Helsingin Sanomat 26.6.1933
72. Waimustustorm Lauluväljakul. Sõnumed 26.6.1933
73. Wanemuine jättis jumalaga. Juubelilaulupeo vaimustav lõpp. Foto: Soomlased kannavad Miina Hermanni kätel lavalt alla. (Kuva suomalaisten kultatuolista.) Maa Hääl 28.6.1933
74. Läti ja Soome laulud üldlaulupeo kavasse. Laul Imatrale. Postimees 31.10.1936
75. Yrjö Suomalainen, Viron laulujuhlien musiikkiohjelma. Uusi Suomi 26.6.1938
76. Viron suuret laulu- ja vapausjuhlat. Helsingin Sanomat 26.6.1938
77. Eesti suuret vapautumisen muistovuoden laulujuhlat. Kymenlaaksolaiset arvokkaasti ja kunniakkaasti Suomea edustamassa. Kouvolan Sanomat 28.6.1938
78. Eestin laulu- ja soittojuhlilla. Etelä-Suomi 28.6.1938
79. Üldlaulupeo võimas lõppakord. Postimees 26.6.1938
80. 11. üldlaulupidu lõppes. Uus Eesti 26.6.1938
81. Meeeolurikas laulupeo lõpp. Päewaleht 26.6.1938
82. Õnnestunud suurpidustused pealinnas. Virumaa Teataja 27.6.1938
83. Riho Päts, Lõppkontserdi muusikakunstiline külg. Päewaleht 27.6.1938.
84. Oke Jokinen, Lyseon Kuoropojat Eestissä. Kymenlaakson Suunta 28.6.1938
85. Eestin XI yleiset laulu- ja soittojuhlat. Etelä-Suomi 30.6.1938
86. Kotkan Laulumiehet (ja Kotkan Lyseon Kuoropoikien Seniorit) 1965. a. üldlaulupeol. Saadet juhivad Oke Jokinen ja Artur Ader. Eesti Raadio 20.7.1965, ERR Arhiiv
87. Soome poiste laulukoor esineb Tartus. Omapärane koor ”Kotkan Lyseon Kuoropojat” Eestis kontsertmatkal. Tasuta kontsert Toomel. Postimees 25.6.1938
88. Soome laulupoisid kinnitasid Petseris hõimusuhteid. Postimees 29.6.1938
89. Kotkan Lyseon Kuoropojat saapuivat eilen voittomatkaltaan kotiinsa. Poikien konsertissa Tartossa yli 3000 kuulijaa. Kymenlaakson Suunta 30.6.1938
90. Oke Jokinen, Pikkupaloja Lyseon Kuoropoikien Eestinmatkalta. Kuoron kirjeenvaihtajan muistikirjasta. Kymenlaakson Suunta 2.7.1938
91. Kotkan Lyseon Kuoropoikain musiikki-ilta. Kuorosta. Kymenlaakson Suunta 9.12.1937
92. XV Üldlaulupidu 1960. 07. Laulupidu – reportaažid, 00:00:02 Teadustus diktoritelt. Dunajevski / Lebedev-Kumatš – ”Laul kodumaast” – dirigent Gustav Ernesaks, saadavad puhkpilliorkestrid. 00:17:49 Hagfors / Erkko – ”Laul Imatrale” – dirigent Tuudur Vettik. 00:25:30 Hannikainen / Kyösti – ”Kevadel” – naiskoorid ja dirigent Lembit Verlin. 01:04:48 Hagfors / Erkko – ”Laul Imatrale” – ühendkoorid ja dirigent Erkki Aaltonen. Eesti Raadio 21.7.1960, ERR Arhiiv
93. XV Üldlaulupidu 1960. 06. Laulupidu – reportaažid, 00:13:44 Kangas – ”Paadis” – Soome NSVL Sõprusühingu koor Kullervo, dirigent Erkki Aaltonen. 00:16:32 Reporteri kommentaar. Teadustus diktorilt. 00:17:13 Kangas – ”Pulmapolka” – Kullervo, dirigent Erkki Aaltonen. 00:20:07 Reporter Kullervo koorist ja Koorijuhtide Segakoorist. Eesti Raadio 21.7.1960, ERR Arhiiv
94. Aarre Nojonen, Rahva laul ja selle aluspõhi. Sirp ja Vasar 29.7.1960
95. XVI Üldlaulupidu 1965. 13. 00:04:51 Sibelius – ”Andante Festivo” – sümfooniaorkestrid ja Vabariiklik Noorte Viiuldajate Ansambel, dirigent on Neeme Järvi. 00:10:42 Reporterid kirjeldavad Lauluväljakul toimuvat. Jutt Sibeliusest ja tema loomingust, Sibeliuse 100. sünniaastapäeva tähistamisest jm. Eesti Raadio 18.7.1965, ERR Arhiiv
96. XIX Üldlaulupidu 1980. 08. Laulupidu – reportaažid. 00:26:47 Palmgren/ Fröding / tõlge Härm – ”Miilipõletaja” – dirigent Kuno Areng. Eesti Raadio 6.7.1995, ERR Arhiiv
97. XIX Üldlaulupidu 1980. 07. Laulupidu – reportaažid. 01:06:18 Alfven, rootsi rahvaviis / Fryxell / tõlge Kreen – ”Värmlandi laul” – dirigent Arvo Ratassepp. Eesti Raadio 6.7.1985, ERR Arhiiv
98. XX Üldlaulupidu 1985. 07. Laulupidu – reportaažid. 00:26.58 Sõpruse süit rahvaste lauludest (non-stopina): E. Kapp / Tormis – ”Lippu heisates”, Hatšaturjan/ Gradov / tõlge Kaljuste – ”Millest unistavad lapsed”, Tkatš / Vieru, tõlge Kaljuste – ”Kaunis Moldaavia”, Leedu rahvaviis ja -luule/ tõlge Kaljuste – ”Sepake”, Saksa rahvaviis / Stockhaus / Oro – ”Mõistatus”, 00:36:14 Soome rahvaviis/ Pohjola / Rahvaluule – ”Karjapoiss” – flöödisoolo Maris Lend, Vinter / Nelik – Muusikalist “Kevade” ”Kevadelaul”. Eesti Raadio 20.7.1985, ERR Arhiiv
99. Laulupidu 1990: 1. kontsert I. 00:07:52 Ühendkoorid. F. Pacius / J. V. Jannsen ”Mu isamaa mu õnn ja rõõm”. Dirigent Ants Üleoja. 00:10:05 A. Kunileid / L. Koidula ”Mu Isamaa on minu arm”. Dirigent Ants Üleoja. 01:14:11 J. Ennola / eestikeelne tekst L. Koidula ”Isamaa hiilgava pinnalla paistab”. Dirigent Uno Uiga. Poistekoorid. ETV 30.6.1990, ERR Arhiiv
100. Laulupidu 1990: 2. kontsert I. 00:53:34. E. Linnala / soome rahvalaul ”Kanteletar”, ”Mis me neiud kurvastame”. Dirigent Vaike Uibopuu. ETV 1.7.1990, ERR Arhiiv
101. Laulupidu 1994: II kontsert. 01:19:33 Leevi Madetoja / Eino Leino ”Kauneim maa” (soome k) Juhatab Jüri Rent. ETV 18.9.1994, ERR Arhiiv
102. Rahvatantsupidu 1999, 00:19:54 Isamaa hiilgava pinnalla. ETV 3.7.1999, ERR Arhiiv
103. Laulupidu 1999: II kontsert, 01:33:00 Isamaa hiilgava pinnalla. ETV 4.7.1999, ERR Arhiiv
104. Kari Kauppinen, Maailman suurin kuoro laulaa taas Tallinnassa, Turun Sanomat 2.7.2004
105. Laulupidu 2004: Alati teel. XXIV üldlaulupidu I kontsert. 02:15:20 Jean Sibelius, sõnad Veikko Antero Koskenniemi, ”Finlandia, dirigent Paavo Järvi. ETV 3.7.2004, ERR Arhiiv
106. XXV Laulupidu. II kontsert. 00:37:30 Timo Lossi, Heldur Karmo, seade Tõnis Kõrvits, ”Kõige parem polka”, akordion Jaak Lutsoja, dirigent Hirvo Surva. ETV 5.7.2009, ERR Arhiiv
107. XXV Laulupidu. I kontsert. 01:26:40 Alo Mattiisen, ”Viis ärkamisaegset laulu” (01:29:46 ”Sind surmani”), seade Tõnis Kõrvits, dirigent Peeter Saan. ETV 4.7.2009, ERR Arhiiv
108. XXVI laulupidu. Aja puudutus. Puudutuse aeg (2014). Eesti Laulu- ja Tantsupeo SA
109. XXVI laulupidu: I kontsert ”Aja puudutus”. I osa. 00:10:04 Friedrich Pacius, Johann Voldemar Jannsen, ”Mu isamaa, mu õnnja rõõm”, juhatab Jüri Rent. 00:19:40 Aleksander Kunileid, Lydia Koidula, ”Sind surmani”, meeskoore juhatab Ants Soots. 00:37:12 Puhkpilliorkestrite esituses kõlab ”Porilaste marss”, seade Teuvo Laine, juhatab Arvi Miido. ETV 5.7.2014, ERR Arhiiv
110. XXVI laulupidu: Sind surmani. Alo Mattiisen, sõnad Lydia Koidula ja Jüri Leesmenti, kooriseade René Eespere, orkestriseade Tõnis Kõrvits, dirigent Aarne Saluveer. ETV 5.7.2014, ERR Arhiiv