Viron sanat ovat ensi näkemää tutumpia

Lyhyt kieliopas. Julkaistu alkuaan Kristina Cruisesin risteilyesitteessä 1990.
Pitsat

  • g, b ja d ääntyvät kuten suomen k, p ja t, mutta…
  • k, p ja t sitä vastoin likimain kuten kk, pp ja tt.
  • ä, ö ja ü esiintyvät vain sanojen ensimmäisessä tavussa:
    yleensä ne korvautuvat ”pisteettöminä” vastineinaan.
  • õ ei ole ö tai o, vaan nk. taka-e; jotain oikeanlaista voit kuulla, kun puret lyijykynää hampaiden välissä ja yrität ääntää u.
  • ü on joka tapauksessa vanha, tuttu y-äänne.

Näin helposti muuttuvat kotoisiksi esimerkiksi sanat mägi, higi, kevad, jalad, kodu, Mati, Erki, püha, hüva ja lüpsja. Lypsäjän sisältä on kadonnut kirjain. Yleisemmin sanat ovat lyhentyneet lopusta, kuten ankur, sadam, talv ja süda. Myös omistusmuotojen n-loput puuttuvat: minu abikaasa (= puolisoni), Tallinna sadam (Tallinnan!) ja lastekodu (yhdyssanan sisältä).

Vaikeampia ovat sanat, joissa vokaalit ovat pidentyneet tai vaihtuneet aivan toisiksi. Esim. soomlane, suomalainen; laev, laiva; võõras, vieras; öö, yö; töö, työ. Pienellä mielikuvituksella avautunevat sanat soolane, reisilaev, saabumisaeg, pühapäevakool tai jalgratas. Sanapari kysymys ja küsimus kuvaa oivasti nk. vokaalisointua, josta on meillä sääntömme ja niin virossakin, mutta päinvastainen (ks. edellä ä, ö, ü). Virossa ei ole vokaalisointua.

Huom! Vaikka sanat kirjoitettaisiin kuin suomessa, ääntäminen usein poikkeaa. Siten auto onkin ’autto’. Jos Virossa olisi kuningas, hänen arvonsa ääntyisi ’kuninkas’. Vokaalisoinnun poikkeustapauksena hän kiittäisi aitäh ja ääntäisi: ’aittäh’. Ainakin suunnilleen.

Näin lyhyt on monen ymmärryksen avain.