Presidentinlinnan ”Viro-keskus” 100 vuotta

Maanantaina uutiskamerat kääntyvät kohti Presidentinlinnaa. Televisiokasvo toisensa jälkeen astuu niiden eteen arvioimaan presidenttien Putin ja Trump mielenliikkeitä. Joku heistä saattaa ryydittää tarinaansa jopa parilla sanalla tasavaltaisen Suomen keisarillisesta palatsista. Etelänaapurimme oletettavasti palauttavat mieleen sen osuuden Viron vapaussodan kulminaatiokohdassa.

Vuoden 1918 lopussa puna-armeija lähestyi Tallinnaa ja Viron itsenäisyys oli uhattuna. Suomi ei pitänyt avointa väliintuloa mahdollisena, mutta veljiä oli toki autettava. Niinpä 20. joulukuuta perustettiin kansalaisjärjestö Viron avustamisen päätoimikunta¹, joka käynnisti salamavauhtia varainkeräyksen ja joukkojen kokoamisen sekä avasi kansliansa keisarillisen linnan pihasiivessä.²

Käytännön työhön muodostettiin kuusi alatoimikuntaa, joista sairaanhoitotoimikunta eli ambulanssikomitea jakautui kolmeen osastoon ja sairaalaan.³ Kanslian ohella ne saivat käyttöönsä muitakin linnan tiloja. Tammikuussa 1919 nähtiin Suomen Kuvalehdessä valokuva ruokasalista ”eräänä iltahetkenä, kun perheenemäntiä, konttorineitejä ym. oli kokoontunut jokailtaiseen aherteluunsa lääke- ja sideaineitten valmistamiseksi ja järjestämiseksi Viroon lähteneille ja lähteville sotilaillemme”.⁴

Varsinaisia taistelujoukkoja muodosti sota-asiain toimikunta, joka avasi värväystoimiston Helsingin vanhalle ylioppilastalolle sekä kuusitoista alueellista toimistoa eri puolille maata. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan värväystä johti kirjailija Kyösti Wilkuna ja Kymenlaaksossa Kotkan poliisimestari.^5 6

Värväyksen yhteydessä valvottiin, että ”varsinaisessa sotapalveluksessa olevia upseereita ja miehistöä ei vastaanoteta”. Toisen vapaajoukon eli Pohjan-Poikien komentajan, everstiluutnantti Hans Kalmin mukaan vapaaehtoisten tuli olla nuorempia tai vanhempia kuin Suomen vakinaisen väen sotilaat, jottei oman maan puolustus heikentyisi. Oletettavasti taustalla oli myös ulkopoliittisia syitä, sillä joukkoihin otettiin myös Suomen armeijasta nimenomaan osallistumista varten eronneita.⁷

Haavoittuneet toipuivat Kauppakorkeakoulun kulmilla

Välipäivät eivät tuolloin menoa hidastaneet. Viroa puolustamaan vaikuttaa lähdetyn siltä istumalta, sillä jäänmurtaja Tarmo toi ensimmäisen komppanian Tallinnaan jo 30. joulukuuta.⁸ Ansiokkaasti joukkoja koottiin jopa sisällisodasta toipuvalla Tampereella, hotelli Hälläpyörän kansliassa, jonka ensimmäisenä osastona Helsingin postijunaan astui ”puolitoistasataa” vapaaehtoista.^{9 10 11}

Haavoittuneiden hoitoon sairaanhoitotoimikunta anoi ja sai Helsingin kaupungilta 50 vuodepaikkaa nk. Leppäsuon koleraparakeista.^{12 13 14} Nimi oli perua vuodelta 1892, jolloin ne nousivat pikavauhtia etäälle asutuksesta koleraepidemian uhatessa kaupunkia. Epidemia ei tullut, mutta nimi jäi.

Pääosa sairaansijoista saatiin ”kivipaviljongista”, joka vasta 1940-luvun lopulla antoi tilaa uudelle Kauppakorkeakoululle. – Vuonna 1961 sen kyljelle pystytettiin Viron avustamisen päätoimikunnan puheenjohtajan, senaattori Oskari Wilho Louhivuoren pronssiveistos.¹⁵ Ei tosin tästä ansiosta, vaan Kauppakorkeakoulun pitkäaikaisena professorina ja rehtorina, viime vaiheen kanslerinakin.

Sairaanhoitotoimikunnan puheenjohtaja ja sairaalan ylilääkäri oli tohtori Gustaf Johannes Winter, joka oli Sortavalan yleisen sairaalan pitkäaikainen ylilääkäri. Sortavalan kautta hänen nimensä saattaa olla tuttu Vladimir Putinille, jonka varallisuuteen valpas media on arvaillut myös tohtorin vuonna 1909 kaupungin eteläpuolelle rakennuttaman ja Eliel Saarisen suunnitteleman huvilan kuuluvan.¹⁶

---

10.6.2013

Helsinki on virolainen | Eesti kultuurirajad Helsingis

Sinimustavalkoisen Helsingin matkailukartta. Suunnista Suomen historiaan virolaisin silmin! | Sinimustvalge Helsingi turismikaart. Teejuht eestluse ajalukku Soome pealinna tänavatel…

---

30.12.2018

”Unohtumaton päivä Viron–Suomen veljeydessä”

Näin otsikoi tarttolainen Postimees-lehti 30. joulukuuta 1938. Kyseinen ”unohtumaton päivä” oli koettu 20 vuotta aiemmin, eivätkä Viron lehdet sitä tuolloin todella unohtaneet…

---

Lisätietoa | Lisainfo

• Soome kultuurirajad Tallinnas | Sinivalkoinen Tallinna, Estofennia 23.4.2019
• Eesti ja Soome ühine lugu Helsingi Hietaniemis, Pekka Linnainen 2010–
  Retkiopas Suomen ja Viron historiaan Hietaniemessä

Lähteet | Allikad

1. Suomalainen avustustoiminta järjestäytyy, Uusi Päivä 21.12.1918
2. Viroa auttamaan! Päätoimikunnan kehoitus, Uusi Suometar 28.12.1919
3. Viron avustamisen toimikunnat, Helsingin Sanomat 15.2.1918
4. Naisemme vapauttamme vartioimassa, Suomen Kuvalehti 25.1.1919
5. Kolme avustustoimikuntien kuulutusta etusivulla, Uusi Suometar 29.12.1918
6. Vapaussotamme vapaaehtoiset rintamasotilaat! Kutsu everstiluutnantti Hans Kalmin osastoon ja lahjoitusvetoomus, poliisimestari Eino Havas, Uusi Kotka 3.1.1918
7. Werner Anttila, Everstiluutnantti Hans Kalmin haastattelu, Maailma 27.12.1918
8. Anto Eskola, Estofilia, Suomen Tallinnan-suurlähetystö 3.5.2018
9. Viron Vapaaehtoinen Apuretkikunta, Aamulehti 24.12.1918
10. Hämeen maaseutulaiset Viron Vapaustaisteluun, Tampereen Sanomat 2912.1918
11. Tamperelaisten ensimmäinen osasto lähtenyt matkalle, Aamulehti 31.12.1918
12. Viron vapaussodassa haavoittuneiden hoito, Uusi Suomi 26.1.1919
13. Virolaisten laulajain vierailu Koleraparakissa, Aamulehti 4.6.1919
14. Hietakannas, Signe Brander 1908, Helsingin kaupunginmuseo
15. Oskari Wilho Louhivuori, Estofilia, Suomen Tallinnan-suurlähetystö 3.5.2018
16. Outi Salovaara, Winterin huvila, ”Totta kai se on Putinin”, Ilta-Sanomat 4.8.2017