Virolaisuuden moninaiset juuret Helsingin Hietaniemessä

Helsingin Hietaniemen luterilainen hautausmaa vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 1829 – ja jo tuosta torstaista alkavat sen liittymäkohdat Viron historiaan.

Vihkiäisiin osallistui nimittäin myös entinen kenraalikuvernööri, Haapsalun seudulla syntynyt Fabian Steinheil puolisoineen. Natalia-rouva toivoi tulevansa haudatuksi sille kauniille paikalle, jolla he seisoivat. Kreivitär kuoli jo joulukuussa ja hänen toiveensa toteutui.

Helsingin keskustan Fabianinkatu muistuttaa kreivistä, joka seurasi vaimoaan reilun vuoden kuluttua. Hautaa osoittaa punagraniittinen obeliski, jonka lähellä lepäävät myös kahden pääkaupungin arkkitehti Carl Ludvig Engel ja hymnimme säveltäjä Fredrik Pacius.

Yrjö-Koskinen oli myös ”virolaisuusmies”

Hiukan etäämpää löydämme suurena suomalaisuusmiehenä muistetun Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen. Hän lähetti Johann Voldemar Jannsenille ja Carl Robert Jakobsonille nuottikokoelmia Viron laulujuhlien tarpeisiin. Niihin sisältyivät Paciuksen Maamme-laulu, joka tunnetaan Viron kansallislauluna Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, ja Savolaisen laulu, jonka Lydia Koidula vironsi nimellä Mu meeles seisab alati, sekä ne kansanlaulut, joista Aleksander Kunileid sävelsi Koidulan sanoihin laulut Sind surmani ja Mu isamaa on minu arm. [Huom. Paciuksen nuotit Jannsen sai ehkä jo aiemmin. Lisätietoa… ]

Viron kulttuurihistorian kannalta ehkä kiinnostavin on Julius Krohnin perhehauta. Perheen kiinnostuksen Viroon käynnisti isä, joka kirjoitti Viron kieliopin suomalaisille. Lapsista nykyisin tunnetuin on tietysti Aino Kallas. Samassa haudassa lepää myös hänen puolisonsa Oskar Kallas ja kaksi lapsista. Julius Krohn on aina hyvä muistaa myös Maamme-laulun suomenkielisten sanojen isänä. Hän toi iskevästi kärkeen isänmaan nimen: Oi maamme, Suomi, synnyinmaa.

Kivenheiton päässä Krohnien haudasta lepää Antti Jalava (Almberg), Uuden Suomen ensimmäinen päätoimittaja, jota runotar Lydia Koidulan kerrotaan turhaan kosineen. Toisaalta Hietaniemeen on haudattu Eino Leino, joka ihastui niin Aino Kallakseen kuin Viroon, ja jopa haki kansalaisuuttakin.

Antti Jalavan naapuriin on haudattu J.R. Aspelin, suomalais-urgilaisen muinaistieteellisen tutkimuksen käynnistäjä. Kirjailijoista tässä yhteydessä mainittavin on Hella Wuolijoki, joka hautasi sotavuosina myös isänsä Hietaniemeen.

Kaksi heimosuhteiden koetinkiveä

Kaksi hautaa ovat todellisia suomalais-virolaisten suhteiden koetinkiviä. Toisessa lepää Luxemburgissa kuollut Artur Sirk, jonka pakolaisuus ja hautajaiset aiheuttivat noottien vaihtoa 1930-luvulla. Toisessakin lepää pakolainen: kapteeni Herman Treial, joka kuoli vuonna 1951 vangittuna Suomessa ja jonka tapaus herätti kansainvälistä huomiota. Hänen pakolaiskumppaninsa Artur Lõeke palautettiin ja teloitettiin.

Viron sotilaallinen historia liittyy täällä maan vapaussotaan vuonna 1919 ja Suomen jatkosotaan, eräissä tapauksissa molempiin. Jatkosodassa kaatuneet kenraalimajuri Aarne Snellman ja kapteeni Holger Norme olivat jääkäreitä, Viron vapaussotureita ja Viron vapaudenristin ritareita. Molemmat lepäävät Hietaniemen sankarihaudassa kuten myös kahdeksan JR47:ssä palvellutta varhaista Suomen-poikaa.

Jatkosodan alkuvaiheen uhreihin kuuluvat myös ne kaksitoista kaukopartiomiestä, jotka pudotettiin Aunuksen rintaman taakse syksyllä 1942. Heidän nimensä ovat muistokivessä Malmin hautausmaalla, jonne virolaiset sankarivainajat, Suomen-pojat, sittemmin haudattiin.

Hietaniemessä lepää myös talvisodan vapaaehtoinen Johannes Valtonen, joka oli syntyään Viron Inkerin Kullankylästä.

Kymmenien Viron vapaussoturien leposija

Viron vapaussodassa vuonna 1919 kaatuneiden suomalaisten ensimmäinen muistomerkki sijaitsee myös Hietaniemessä. Sen pystytti vuonna 1921 vapaaehtoisjoukkojen kokoamisesta vastannut Viron avustamisen pääkomitea. Musta monoliitti osoittaa neljän ensimmäisten joukossa kaatuneen vapaussoturin leposijaa, yhteishautaa, joka on jäänyt Vanhassa kirkkopuistossa sijaitsevan Vironkävijäin sankarihaudan ja sille vuonna 1923 paljastetun muistomerkin varjoon.

Tamperelainen sähköasentaja Julius Brander, anttolalainen talollisen poika Artturi Liikanen ja ruotsalainen merimies Knut Nilsson kaatuivat heti vapaajoukon ensimmäisessä taistelussa Kuusalun Kahalassa 8.1.1919. Utrian maihinnousun jälkeisissä Laagnan taisteluissa, tiellä Narvaan haavoittunut Helsingin ruotsalaisen lyseon oppilas Georg Långström menehtyi kaksi viikkoa myöhemmin.

Hietaniemeen on haudattu kymmeniä Viron vapaussodan veteraaneja. Joukkoon tulee lukea myös kenraalimajuri Martin Wetzer, kahden suomalaisen vapaaehtoisjoukon yhteinen, Mannerheimin valitsema komentaja ja Viron Vapaudenristin 1. luokan ritari.

Saman korkean kunniamerkin saivat Viron avustamisen pääkomiteaa johtaneet Oskari Louhivuori ja Santeri Ivalo. Samoin ritareihin kuuluu Sangastessa syntynyt kreivi Ermes Fredrik Berg, kuuluisan ruiskreivin poika. Mainita tulee myös vapaussodan ensimmäisiin sankareihin kuulunut Albert Penttilä, jonka tuhka tuotiin uurnalehdon lepoon New Yorkista.

Tiedettä, kulttuuria, urheilua ja bisnestäkin

Hietaniemi on laajasti Tarton yliopiston historiaa. Täällä lepäävät Viron kansallista yliopistoa rakentaneet professorit Lauri Kettunen, Kalle Väisälä, Arno Cederberg, Eino Kuusi ja Kaarlo Teräsvuori sekä dosentti Ilmari Manninen.

Uurnalehdosta viimeisen leposijan on saanut August Tammmekann, joka ehti maatieteen professoriksi niin Tartossa kuin Helsingissä. Viron kulttuuria suomalaisiin ovat vastaavasti juuruttaneet mm. Willem Grünthal-Ridala, Eeva Niinivaara, Leeni Vesterinen ja Viive Taro.

Eikä tässä vielä kaikki. Urheilun osalta tulee mainita ainakin Ilse Lillak, vapaa- ja selkäuinnin kuusinkertainen Viron mestari sekä keihässankarin isoäiti. Liikemaailmasta tulee todeta Eduard Puhk, joka perusti Helsingin Myllyn, ja politiikasta toki Urho Kekkonen.

”Täällä päättyy kaipausten piina, kaikki kysymysten vastaukset ovat täällä.” – Näin toteaa unohdetulta vaikuttava, kivimuuria vasten nojaava Helsingin kaupunginorkesterin fagotinsoittajan, Pärnusta muuttaneen Robert Kalbekin muistolaatta.

Vaan onko yksikään ihminen niin unohdettu ja niin kuollut, ettei hän olisi sillä hetkellä hiukan elävämpi, kun joku sattuu hänen haudalleen ja häntä ajattelee?

Non omnis moriar.

16.9.2019

Kuvaretki Suomen ja Viron historiaan Hietaniemessä

Suomen ja Viron historiat limittyvät Hietaniemen hautausmaiden oppaassa. Ensimmäisessä, vuoden 2010 julkaisussa esiteltiin 75 hautaa, josta määrä on noussut jo 240:een. Klikkaa kierrokselle!

10.6.2013

Helsinki on virolainen | Eesti kultuurirajad Helsingis

Sinimustavalkoisen Helsingin matkailukartta. Suunnista Suomen historiaan virolaisin silmin! | Sinimustvalge Helsingi turismikaart. Teejuht eestluse ajalukku Soome pealinna tänavatel…