Ajanlasku Suomenlahden erottajana ja yhdistäjänä – Itä-Euroopan aikamme täyttää 100 vuotta

Helsingin tähtitorni 1900-luvun alussa ja alkuperäinen aikamerkkipussi

Helsingin tähtitorni, jossa hetken aikaa määriteltiin Vironkin aikaa, ”de facto Helsingin aikaa”. Oikealla päätornin mastoon kello 11.55 nostettu aikamerkkipussi, joka vedettiin alas tasan kello 12. Samaan aikaan mastoa Katajanokalta seurannut merisotilas laukaisi tykin ja täydensi osaltaan aikamerkkiä. – M. L. Carstensin kokoelma 1907–09. Museovirasto

Viisarit kääntyvät maaliskuun lopulla tunnin eteenpäin – ja lokakuun lopulla taas takaisin. Turhaa touhua, sanovat Suomessa ja Virossa niin ministerit kuin kansalaiset, mutta sana ei paina. Toisin oli 100 vuotta sitten, 1. toukokuuta 1921, kun siirryimme yhteiseen vyöhykeaikaamme, Itä-Euroopan aikaan.

Näinä päivinä herää taas toistuva keskustelu siitä, tulisiko ottaa pysyväksi normaali- eli talviaika vai kesäaika eli ”päivänvalon säästöaika”, joksi sitä maailmalla alkuperäisen ideansa mukaan kutsutaan. Joka tapauksessa niinä vuosina, joina Suomi ja Viro ovat saaneet ajasta vapaasti päättää, ne ovat päätyneet samaan. Seuraavassa palautan mieleen viime vuosisadan ”kellonkääntelyt”.

Suomen aikaerot. Tietosanakirja 1, 1909

Suomen aikaerot. Tietosanakirja 1, 1909

Yhtenäiset kellonajat ovat alkuaan levittäytyneet kaikille elämänalueille rautateiden ja viestinnän tarpeista. Vielä 1900-luvun alussa Suomessakin noudatettiin paikallis­aikoja. Kun aurinko oli korkeimmalla kohdallaan, raati­huoneen kello näytti 12.00. Näin oli myös Kokkolassa, vaikkakin aseman kello oli samaan aikaan 12.05.

Esimerkki on todellinen ja julkaistu Kokkola-lehdessä loka­kuussa 1919. Aikatauluja oli vaikea suunnitella ja julkaista paikallisajoilla. Valtion­rautateiden junat kulkivat koko maassa Helsingin ajassa. Venäjän puolella, Valkeasaaren–Pietarin 32 kilometrin rataosuudella ajettiin myös Pietarin ajassa. Aikaero oli 21 min 23 sekuntia, mutta pyöreä ohje matkustajille oli kääntää viisareita 20 minuuttia.

Kellonajan ohella Valkeasaaressa vaihtui myös päivämäärä, sillä Suomessa noudatettiin gregoriaanista kalenteria eli uutta lukua, mutta varsinaisella Venäjällä, johon myös Viro kuului, siitä jäljessä kulkevaa juliaanista vanhaa lukua. 1800-luvulla ja vuosituhannen vaihtuessa kalenteriero oli 12 päivää, mutta karkausvuosien säännöt kasvattivat sen 13 päivään jo 14. maaliskuuta 1900. Tämä on sama ero, joka vaikuttaa yhä ortodoksisessa maailmassa. Seuraava lisäpäivä tulee vasta vuonna 2100.

Helsingin ja Tallinnan paikallisajat erosivat toisistaan vajaan minuutin, mutta kellon ero oli sama kuin Pietariin. Näin oli vuoden 1899 alusta alkaen, jolloin Tallinna siirtyi omasta aloitteestaan rautateiden käyttämään Pietarin aikaan. Samaan päätyi useampikin radanvarren kaupunki. Vastaavasti eräät Suomen kaupungit, suurimpana Viipuri, siirtyivät valtuuston päätöksellä Helsingin aikaan.

Venäjän vallankumous käänsi kellojen eron hetkeksi päinvastoin. Väliaikainen hallitus määräsi poltto­ainetta säästääkseen kellot siirrettäväksi tunnilla eteenpäin 1. heinäkuuta 1917 lukien. Alkuaan tästä piti luopua syyskuussa, mutta hallitus jätti sen voimaan. Entinen aika palasi Venäjälle vasta kansan­komissaarien neuvoston käskystä joulupyhinä, jolloin Suomessa elettiin jo tammikuuta.

Yhteiseen kalenteripäivään – ja ”de facto” aikaankin

Uuteen lukuun Virossa siirryttiin vain kymmenen päivää ennen vuoden 1918 itsenäisyysjulistusta, kun kansan­komissaarit päättivät viedä Venäjän valtakunnan ”muiden kulttuurimaiden kanssa yhteiseen ajanlaskuun”. Uudistus tehtiin loikkaamalla tammikuun lopusta helmikuun 14. päivään.

Itsenäisyysjulistusta 24. helmikuuta ei seurannut Viron aika, vaan Keski-Euroopan aika, johon Saksan armeija käänsi tornikellot edetessään, Tallinnassa jo seuraavana päivänä. Tiheän rataverkon maa oli yhtynyt vyöhyke­järjestelmään jo vuonna 1893. Seuraavaksi viisarit kääntyivät 15. huhtikuuta viideksi kuukaudeksi Saksan kesäaikaan, joka vastasi Itä-Euroopan aikaa, Viron tulevaa normaaliaikaa. Kesä­aika toi sekaannuksia, mutta toisaalta se koettiin ”oman ajan takaisin saamisena”. Ero Pietarin eli Pulkovon tähtitornin aikaan oli arkielämässä merkityksetön: 1 minuutti 13 sekuntia.

Saksan miehitys päättyi ensimmäisen maailmansodan aselepoon 11. marraskuuta 1918. Ohjat otti väliaikainen hallitus, joka käytännön ratkaisuna jätti valtaosan Saksan määräyksistä voimaan, myös pimeistä illoista moititun Keski-Euroopan ajan. Tärkeämpää oli itsenäisyyden vakauttaminen ja jopa säilyttäminen. Neuvosto-Venäjän joukot hyökkäsivät jo 28. marraskuuta Narvanjoen yli ja työntyivät syvälle Viron alueelle. Vapaussota kääntyi voitolliseksi vasta vuoden 1919 alkupäivinä.

Hallitus otti paikallisajan käsittelyyn 4. tammikuuta otsikolla ”Kellon siirto eteenpäin”. Pöytäkirjan mukaan se päätti lakonisesti: ”Julistaa tieministerin ehdotuksesta paikallisen ajan ja ottaa siksi de facto Helsingin ajan.” Uutisen julkaisi ensimmäisenä Sotsialdemokrat-lehti, joka kertoi myös hiukan enemmän. Viron ainoa tähtitorni oli Tartossa ja vihollisen käsissä. Ajan tarkistamisesta oli sovittu Helsingin tähtitornin kanssa, mitä uutista lainasi myös Uusi Suomi. Lehti oli sosiaalidemokraattien äänen­kannattaja, joten oletettavia lähteitä olivat puolueen ministerit Karl Ast ja August Rei.

”Berliinin ajasta”, kuten lehti Keski-Euroopan aikaa kutsui, luovuttiin, koska Saksan hallinnon kanssa ei oltu enää tekemisissä. Paikallisaika oli päivittäisessä elämässä perustelluin. Uudistus toteutettaisiin 10. tammikuuta, jonka vastaisena keskiyönä kelloja siirrettäisiin 39 minuuttia eteenpäin. Tieministeri Eduar Säkk saattoi vielä tarkistaa sopivan tasaluvun, sillä 5. tammikuuta päivätyssä tiedonannossa siirto oli 38 minuuttia. Tämä ehti Tallinna Teatajassa etusivun ”viimeisiin uutisiin”. Sisäsivulla oli Sotsialdemokratista lainattu toinen uutinen ja minuuttiluku – ehkä aiemmin ladottu.

Helsingin tähtitornin aikaero hiukan lännempänä sijaitsevan Tallinnan aikaan oli vain vajaa minuutti, pituus­asteista laskettuna 37,3 sekuntia, millä tuskin oli sodan oloissa suurta merkitystä. Helsingin ”aika-apua” ei tarvittu pitkään, sillä Tarton kaupunki vapautettiin jo 14. tammikuuta.

”Laillinen keskiaika, joka on 2 tuntia edellä Greenwichin keski­aurinko­ajasta”

Helsinki ja Tallinna elivät suunnilleen samassa ajassa, mutta erillään Euroopan vyöhykeajoista vuoden 1921 vappuun saakka. Suomalaiset pääsivät tällöin myös lopullisesti eroon paikallisajoista. Suomi teki päätöksensä yli vuotta ennen voimaantuloa, jotta rautateiden aikataulut ja almanakat voitiin laatia asianmukaisesti. Itä-Euroopan aikaan siirryttiin vt. oikeusministeri Heikki Ritavuoren esittelemällä asetuksella, jonka tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg vahvisti 12. maaliskuuta 1920:

Laillisena keskiaikana Suomessa on toukokuun 1 päivästä 1921 pidettävä sitä aikaa, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin keski­aurinko­ajasta. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Asetus säädettiin Suomen Maantieteellisen Seuran ehdotuksesta, jonka oli valmistellut tähtitieteen professori Anders Donnerin johtama komitea. Kylmiltään ei lähdetty, sillä valtiosäädyt olivat anoneet yhteiseen aikaan siirtymistä jo vuosina 1888 ja 1897. Aloitteet kaatuivat senaatin torjuvaan kantaan. Ensimmäisellä kerralla tavoiteltiin yhteistä Helsingin aikaa. Hyvityksenä senaatti määräsi sen siihen asti Pietarin aikaa noudattaneelle vajaan 200 kilometrin rataosalle Sippolasta Valkeasaareen. Toisella kerralla pyydettiin lausunto professori Donnerilta. Hän suositti Itä-Euroopan aikaa, mutta säädyt päätyivät kompromissiin. Keisarilta anottiin esitystä ”noudatettavasta yhteisestä ajasta”.

Suomenlahden eteläpuolelle Itä-Euroopan aika tuli mutkattomasti parissa viikossa. Viron rautatie­hallitus sekä posti- ja lennätinhallitus tekivät yhteisen esityksen kauppa-, teollisuus- ja tieministeri Juhan Kukkille huhtikuun puolivälissä 1921. Hän esitteli asian 27. huhtikuuta riigivanem Konstantin Pätsin hallitukselle, joka sen hyväksyi ja sääti tulemaan voimaan neljän päivän kuluttua:

Saatetaan Viron tasavallan alueella 1. toukokuuta 1921 alkaen voimaan Itä-Euroopan aika, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin meridiaanin mukaan lasketusta Länsi-Euroopan ajasta.

Liikenteen ja viestinnän tarpeet ymmärrettiin. Maat siirtyivät vyöhykeaikaan ilman kansallisen ajan puolustamista tai muita vastaväitteitä. Lähinnä aurinkoaikaa vastaava Itä-Euroopan aika koettiin luonnolliseksi valinnaksi eikä vaihtoehtoisista vyöhykkeistä käyty mitään keskustelua.

Itä-Euroopan ajassa elettiin myös Latviassa, mutta tästä etelään vasta Romaniassa ja Bulgariassa, sillä Liettua ja Puola noudattivat Keski-Euroopan aikaa. Entä missä oli Moskovan aika? Sitä ei nykymielessä Euroopassa ollut, sillä Itä-Euroopan ajassa elettiin Moskovassakin. Se syntyi vasta 21. kesäkuuta 1930, kun kansankomissaarit ”dekreteerasivat” kaikkien Neuvostoliiton aikavyöhykkeiden kellot tunnilla eteenpäin ”kesäaikaan”, joka jäi sitten pysyväksi ja sai sittemmin ”dekreettiajan” nimen.

”Kuulumista Länsi-Eurooppaan osoittaa myös noudatettava aika”

Käytännössä ainoa vaihtoehto oli Keski-Euroopan aika. Ensimmäisenä siihen siirtymistä esitti Suomen hallitukselle Posti- ja lennätinhallitus kesäkuussa 1929. Keskusviraston mukaan Itä-Euroopan aika ei enää soveltunut nykyaikaan, johon kuuluivat vilkkaat liikesuhteet Keski-Eurooppaan. Erilaiset virka- ja toimistoajat aiheuttivat hankaluuksia, joita uudet puhelinyhteydet korostivat. Ehdotus kaatui Keskus­kauppa­kamarin epäävään lausuntoon, jossa yritysten arveltiin sopeutuvan mainittuihin hankaluuksiin ja viitattiin Yhdys­valtoihin, jonka liike-elämä toimi tehokkaasti neljällä auringonkiertoa vastaavalla vyöhykkeellä. Samalla todettiin, että siirtyä tulisi vain yhdessä Viron ja Latvian kanssa.

Viro luopuu Moskovan ajasta 26. maaliskuuta 1989

Paluu Itä-Euroopan aikaan oli Virolle paluu lännen aikaan. – Ilta-Sanomat 20.1.1989

Suomen eteläisten naapurien kiinnostus aikavyöhykkeen vaihtoon heräsi 1930-luvun puolivälissä, jolloin Baltian maat kehittivät nopeita rautatie­yhteyksiä Eurooppaan ja houkuttivat suomalaisia mukaan. Vuonna 1936 avattiin jopa suora junavuoro Tallinnan satamasta Riian kautta Berliiniin ja Varsovaan. Rautatiehallitukset pohtivat aika­vyöhykettä lokakuussa 1937 vuotuisessa Euroopan aika­taulu­konferenssissa Tukholmassa, jossa Suomen, Viron ja Latvian edustajat sopivat esittävänsä Keski-Euroopan aikaan siirtymistä maidensa hallituksille.

Suomen lehdille hankkeesta kertoi tuoreeltaan Rautatie­hallituksen pääjohtaja Jalmar Castrén. Ensimmäinen vastaanotto oli myönteinen – varsinkin niissä piireissä, joissa innostuttiin siirtymisestä ”länsimaiden aikaan” ja irtipääsystä idän leimasta. Keskustelu jatkui taloudellisin laskelmin, joissa kasvavia valaistuskustannuksia korvasi jopa aamu­kasteen kuivamisesta saatava hyöty.

Tukholman uutiset saapuivat Viroon ennen neuvottelijoita Castrénin haastattelun pohjalta. Waba Maa -lehti kysyi rautateiden ja postin viranomaisilta kommentteja ja sai torjuvan vastauksen: ”Ei tästä ole ollut puhetta. Teeman ovat varmaan ottaneet esille latvialaiset, joille se aika sopii paremmin.” Siltikin virisi vilkas keskustelu. Pohdittiin ”kastehyötyäkin”, josta todettiin, että maalaiset elävät kuitenkin auringon mukaan. Keskustelu hiipui muutamassa viikossa eikä johtanut toimenpiteisiin.

Suomessa ratkaiseva vastaisku oli lääkäriseura Duodecimin jyrkkä kanta terveysvaikutuksista, jonka jälkeen Posti- ja lennätinhallitus ilmoitti vastustavansa hanketta ja vetävänsä jopa vuoden 1929 aloitteensa takaisin. Kulkulaitosministeriö totesi, ettei aloitteen tekemiseen ole aihetta.

Moskovan ympärivuotisesta kesäajasta Brysselin direktiiviaikaan

Yhteinen aikamme katkesi 6. elokuuta 1940 keskiyöllä, jolloin miehitetyn Viron kellot käännettiin 01.00:een eli Moskovan aikaan. – Kello 20.30 Neuvostoliitto ”hyväksyi” Viron osakseen.

Itä-Euroopan aika palasi Saksan armeijan edetessä vuonna 1941. Virallisesti se oli ylipitkä kesäaika, josta jatkettiin Keski-Euroopan aikaan vasta 2. marraskuuta 1942. Yhteinen aikamme jäi vähiin, sillä Suomi kokeili kesäaikaa, tavallaan Moskovan aikaa. Perusteet olivat taloudessa ja terveydessä. Tällä kertaa Duodecimkin kannusti, sillä siirto oli auringon­nousun suuntaan. Kokeilu jäi kesään 1942. (Pohjois-Orimattilassa maamiesseura katkaisi senkin 10 viikkoa ennen muuta Suomea.)

Viroon tuli vielä kesäaika, talviaika ja 3. huhtikuuta 1944 viimeinen Saksan kesäaika, jolloin pääsimme taas samaan aikaan. Syyskuussa Neuvostoliitto palautti valtansa ja Moskovan ajan. Sittemmin yhteistä aikaa toivat eriaikaiset kesäajat – ensi kerran 29.–31. maaliskuuta 1981 ja edelleen kolmena vuotena. Ajan kahle murtui 26. maaliskuuta 1989, jolloin Viro jätti siirtymättä miehittäjän kesäaikaan. Itä-Euroopan normaaliaikaan eli ”talviaikaan” palasimme yhtä jalkaa 24. syyskuuta 1989.

Kellomme ovat käyneet eri aikaa viimeksi vuosina 2000 ja 2001. Viro luopui tällöin kesäajasta viitaten terveys­haittoihin. ”Moskovan aikaan” siirtyi vain Suomi, jota sitoi EU-direktiivi. Ison-Britannian tahtoon alistuen kesäaikamme oli jo tuolloin venytetty syyskuusta lokakuun loppuun.


Professori Donnerin komitean joulukuussa 1919 jättämä ehdotus ei koskenut vain Itä-Euroopan aikaa, vaan siihen sisältyi myös siirtyminen 24 tunnin aikamerkiltään 12 tunnin aamu- ja iltapäiväaikojen sijaan. Tähän Suomen hallitus ei ollut vielä valmis. Käytännössä uudistukseen johti vasta Euroopan aikataulukonferessin yhteispäätös Baden-Badenissa lokakuussa 1926. Saksa ja koko Skandinavia siirtyivät 24 tuntiin jo keväällä ja Suomi vuotta myöhemmin 15. toukokuuta 1928.

Viroon järjestelmä oli saapunut jo vapaussodan aikana, kun juuri vapautetut Tarton ja Rakveren rautatiet avattiin tammikuussa 1919. Itse asiassa sitä olivat käyttäneet bolševikitkin.


Balti Ekspress suoraan Tallinnan satamasta Berliiniin ja Varsovaan, Waba Maa 16.5.19366.3.2020

Pikajunalla Berliiniin – 1930-luvun ”Rail Baltica”

”Balti Ekspress kiitää Tallinnasta 8 tunnissa Riikaan ja 27 tunnissa Berliiniin. Juna aloittaa liikenteen 15. toukokuuta 1935 ja luo olennaisesti nopeamman yhteyden Berliiniin ja Varsovaan. Keski­nopeus on 75 kilometriä tunnissa…”


Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

Tietokirjat | Teatmeteosed

  1. Aikaerot, maantieteellisestä pituusasteesta johtuva erotus eri paikkojen ajassa, joka aiheuttaa sen, että samanaikainen kellonmäärä kasvaa itää kohti ja vähenee länteen päin. Kutakin pituus­asteen eroa vastaa 4 minuutin aikaero. – Rautateillä seurataan meillä Helsingin-aikaa, ainoastaan tulliasemien itäpuolella Pietarin-aikaa. Useilla valtiopäivillä on ollut esillä kysymys Helsingin-ajan ottamisesta koko maan yhteisajaksi. Päätökseen ei asiassa silti ole päästy. Rautateiden takia on Helsingin aika meillä kuitenkin hyvin yleisesti käytännössä määräävänä. Sähkölennätinlaitos noudattaa Pietarin-aikaa. Tietosanakirja 1. Tietosanakirja-Oy 1909
  2. Aikaerot. Iso Tietosanakirja 1. Otava 1931
  3. Ajanmittaus. Heikki Oja, Aikakirja 2013. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto 2013
  4. Dekreediaeg, a-st 1930 NSV Liidus kehtiv tsiviilaeg, mis on tund ees *vööndiajast. Dekreedi­aja rakendamine võimaldab ratsionaalsemalt kasutada loomulikku valgust ning jaotada elektri­energiat koduseks ja tööstuslikuks tarbimiseks. Analoogilist ettenihutatud aega kasutatakse suvel ka mõnedes teistes riikides (nimet. suveajaks). Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 1. Valgus 1968
  5. Ida-Euroopa aeg, Eestis, Soomes, Lätis, Nõukogude-Venes (lääne poole u. 40­° i.p.) ja osalt Balkani riikides tarvitusel olev ühtlusaeg. On 2 tundi ees Greenwich’i keskmisest ajast. Vrd. Ajavahe. Eesti Entsüklopeedia III. K./Ü. Loodus, Tartu 1934
  6. Maailmaaeg, ülemailmne ühtlusaeg. A.st 1925 kasutatakse maailmaajana Greenwichi kohalikku keskmist päikeseaega. Eesti NSV-s *dekreediajana kehtiv Moskva aeg on maailmajast 3 tundi eest. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 4. Kirjastus Valgus 1972
  7. Moskva aeg, NSV Liidu II kellavööndis (*vööndiaeg), sealhulgas Eesti NSV-s, *dekreediajana kehtiv tsiviillaeg, mis on *maailmajast 3 tundi ees. Moskva aja järgi töötab kogu NSV Liidu transport ja side. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 5. Kirjastus Valgus 1973
  8. Normaaliaika. Kello muissa maissa, kun se on 12.00 Greenwichissä. Aika. Muutamien Suomen kaupunkien paikallisajat verrattuna viralliseen aikaan. Työväen Kalenteri 1939
  9. Vööndiaeg, aja- ehk kellavööndi keskmeridiaani kohalik keskmine *päikeseaeg, mis kehtib kogu ajavööndi ulatuses. – Maakera jaotati ajavöönditeks 1884. NSV Liidus kehtestati ajavöönditel rajanev ajaarvamissüsteem 1. VII 1919. NSV Liidu territoorium kuulub 11 ajavööndisse. A-st 1930 kehtib NSV Liidus *dekreediaeg. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 8. Kirjastus Valgus 1976
  10. Yleismaailmallinen vyöhykeaika, Sosialistinen kalenteri 1933. Kirja, Leningrad 1932

Säännökset aikajärjestyksessä | Määrused ajalises järjestuses

  1. Dekreet uue kalendri maksmapaneku kohta Wenemaal. Esimest päewa peale 31. jaanuari ei tule enam mitte 1. weebruariks lugeda, waid 14. weebruariks. Maatamees 29.1./11.2.1918
  2. Nr. 3. Koosolek 4. jaanuaril 1919. ”VIII. Kella ettelükkamine. Kuulutada Teede­ministri ettepanekul kohalik aeg wälja ja wõtta selleks de facto Helsingi aeg.” Ajutise Valitsuse koosolekute protokollid, ERA.31.1.12. Rahvusarhiiv
  3. Protokoll № 50. Ajutise Valitsuse koosolek 4. jaanuaril 1919 a. ”VII Kohaliku aja määramine. Kuulutada välja kohalik aeg, selleks de facto Helsingi aega võttes.” Ajutine Valitsus 1919
  4. Teedeministeriumi teadaanne (5.1.1919). Ajutise Walitsuse otsuse põhjal meie praegune tunniaeg, mis Berlini aja järele, kohalise aja järele seatakse ja selleks kell 12 öösel 9. wastu 10. jaanuari s. a. kellad 38 minuti mõrra edasi lükatakse. Riigi Teataja 18.1.1919
  5. Valtioneuvoston pöytäkirja 12. maaliskuuta 1920. Ca:16. Kansallisarkisto
  6. Vabariigi [nuku]valitsuse otsus 3. augustist 1940. Pannakse kehtima E. N. S. V. territooriumil Moskva kellaaeg, alates 5. augustist 1940 kell 24.00. Riigi Teataja 5.8.1940
  7. Asetus kesäajasta vuonna 1989 (966/1988). Finlex.fi
  8. Eesti NSV Ministrite Nõukogu määrus 20. märtsist 1989.a. Vööndiaja rakendamise kohta Eesti NSV territooriumil. ”3. Tunnistada kehtetuks Vabariigi Valitsuse 3. augusti 1940.a. otsus Eesti NSV territooriumil Moskva kellaaja kehtestamise kohta (terviktekst). Eesti Nõukogude Sotsialistliku Vabariigi Ülemnõukogu ja Valitsuse Teataja 31.3.1989
  9. VV 22. septembri 1998. a määruse nr 206 «Suveaja rakendamine» kehtetuks tunnistamine (12.10.1999). [Suveaega polnud aastail 2000 ja 2001.] Riigi Teataja I 1999, 76, 717
  10. VV 29. juuni 1999. a määruse nr 212 «Kohustuslike mõõtühikute ja nende kasutusalade kinnitamine» muutmine (21.2.2002). [Suveaja taastamine.] Riigi Teataja I 2002, 22, 127

Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses

  1. Prof. Anders Donner, Yhteis-ajasta. Valvoja 1, tammikuu 1886
  2. Motioner och petitionmemorial vid 1888 års landtdag. Af hr Gustaf Albin Wasastjerna: om införande af en för hela landet gemensam tidsberäkning. [NB! Esittäjä oli Anders Donnerin puolison Elin Maria Donnerin, s. Wasastjerna, pikkuserkku.] Dagbladet 7.2.1888
  3. Yleinen walituswaliokunta puolustaa hra Wasastjernan ritaristossa ja aatelissa esittämää ano­musta, että Helsingin aika määrättäisiin yhteiseksi koko maalle. Päivän Uutiset 5.5.1888
  4. Kuopion aika on nykyään 10 minuuttia edellä Helsingin ajasta, jota Savon radalla noudatetaan. Vaikka tuo tosin tuntuu hieman itsenäiseltä, että on ”oma aika”, on se kuitenkin hyvin epä­mukavaa sille, joka vähänkään on tekemisissä rautatien kanssa. – Sen tähden ehdotamme, että Kuopio ojentaisi kellonsa Helsingin ajan mukaan. Koko maassa pitäisi olla sama aika. Niin on muissakin maissa. Ja ajan vaihdos Kaipiaisissakin [Pietarin aikaan] tuntuu hyvin kankealta ja hankalalta. – Niin ovat jo kuulemma tehneet Mikkelissä. Savo 30.10.1889
  5. Ilmoitus. Kuopion Maistraatin päätöksen mukaan tulee tuomio­kirkon, maistraatin, tuomio­kapitulin, valtio­koulujen sekä kasarmin kellojen käynti maanan­taina t. k. 18 p:stä alkaen muutettavaksi Helsingin ajan mukaan. – Peruutus. Savo-Karjala 13. ja 15.11.1889
  6. Gemensam medeltid för landet. Nya Pressen 6.11.1889
  7. Yhteinen keskiaika Suomelle. Säädyt anoivat, kuten tunnettu, viime valtiopäivillä yhteisen keskiajan säätämistä Suomea varten. Vaaditussa lausunnossa on senaatti, tietää Nya Pressen, päättänyt ehdottaa, että ainoastaan Suomen rautateille säädettäisiin yhteinen keskiaika. [Tarkoitti käytännössä Helsingin ja Pietarin aikarajan siirtoa Suomen alueelta Sippolan Kaipiaisista keisarikunnan puolelle Valkeasaareen.] Uusi Suometar 19.11.1889
  8. Gemensam tid för statsjernvägarne i landet. Den nu anbefalda förändring träffar således egentligen blott sträckan Kaipiais–Petersburg, ty på alla öfriga bansträckor har ju äfven görut H:fors tid varir införd. Jernvägsmannabladet 1.1.1890
  9. Yhteinen aika valtion rautateille Suomessa tulee kohdakkoin asetettavaksi. Senaatti on säätyjen tekemän anomuksen johdosta käskenyt rautatiehallitusta panemaan Helsingin ajan käytäntöön kaikkialla Suomen valtion rautateillä. Kuitenkin niissä tauluissa, jotka tulevat Pietarin–Viipurin välille, ilmoitetaan rinnakkain Helsingin ja Pietarin aika. Savo 2.1.1890
  10. Yhteinen keskiaika. Kysymys yhteisen keskiajan määräämisestä koko maallemme kuuluu sikseen rauenneen. Päivälehti ja tarkalleen samoin Uusi Suomi 8.2.1890
  11. Sommartidtabellen. Numera tågtiderna ända till och med Terijoki station äro upptaggna enligt Helsingfors tid. Jernvägsmannabladet 16.4.1890
  12. Uusi aikataulu waltionrautateille on ilmaantunut alkawaksi tulewan toukokuun 16 p:stä. Nykyään juna-ajat aina Terijoen asemalle owat Helsingin ajan mukaan [aiemmin Sippolan Kaipiaisten asemalle, josta itään Pietarin ajan mukaan]. Wiipurin Sanomat 20.4.1890
  13. Vintertidtabellen. I den nya tabellen ortstiden för tågen emellan Helsingfors och Petersburg angifves på trenne sätt, nemligen för sträckan emellan Helsingfors och Kaipiais efter blott Helsingfors horisont, emellan Kaipiais och Terijoki eller till den ryska gränsen såväl Petersburgs som Helsingfors tid, den senare med kursiv stil och emellan Valkeasaari och Petersburg endast med Petersburgs tid. Jernvägsmannabladet 16.9.1890
  14. Yhteinen aika Saksassa ensi kuun 1 p:stä. Uusi Suometar 9.3.1893
  15. Keski-Europan aika, johon Saksa wiime kuun 1 p. yhtyi, tulee myöskin ensi wuoden alusta otettawaksi käytäntöön Tanskassa. Uusi Suometar 2.5.1893
  16. Helsingin aika Wiipuriin. Waltuuston kokouksessa päätettiin muuttaa nykyään täällä wallassa olewat Wiipurin, Helsingin ja Pietarin ajat Helsingin ajaksi. Wiipuri 11.5.1895
  17. ”Uusi aika”. Tämä muutos [Helsingin aikaan] pannaan tänä iltana Wiipurin tornikellon kanssa toimeen siten, että se pysäytetään kello 11 ja 12 välillä tarwittawa määrä, joten, kun tornikello tänä iltana lyö 12, niin on se jo uutta aikaa, jota se silloin ilmoittaa. Wiipuri 23.6.1895
  18. Mitä aikaa höyrylaiwa Ladoga seuraa kulkuwuoroissaan? Kulkuilmoituksissahan on laiwan isännistö ilmoittanut, ettei Kivisalmesta laiwa lähde ennen kello 8 aamulla. Minä saawuin laiwa­rantaan kymmenen minuuttia vailla kahdeksan ja laiwa oli juuri lähtenyt rannasta. Kello oli Käkisalmella noudatettawan Helsingin ajan mukaan. Wuoksi 17.8.1895
  19. Helsingin aika Kuopioon. Liikemies ehdottaa. Savo-Karjala 12.7.1895
  20. Yleisen anomuslautakunnan mietintö N:o 2, Porwarissäädylle annetun anomusehdotuksen johdosta, joka koskee maalle yhteisen keskiajan toimeenpanemista. – Tähtitieteen professori Anders Donnerin lausunto: ”Itäeuroopan aika sopisi meidän maallemme. Siitä seuraa sekin etu, että se ainoastaan hiukan, 1 minuutin ja 13 sekuntia eroaa n. k. Pietarin-ajasta, jota käytetään meidän lennätinlaitoksessamme.  – Näin ollen esiintyy Helsingin-ajan pysyttäminen ja vielä enemmän sen käyttöönottaminen maamme yhteiseksi keskiajaksi vanhentuneena kantana. Parempana on pidettävä astua koko askel ja omaksumalla itäeuroopan-ajan saattaa maan keskiaika yhteyteen naapurimaitten ajanlaskun kanssa.” Uusi Suometar 8.3.1897
  21. Pappissääty. Yhteinen keskiaika. Ernst Bonsdorff: ”Jos pidetään silmällä waan Suomen olot, on kyllä Helsingin aika sopiva, mutta jos otetaan huomioon suhteemme naapurimaihin, ei tämä aika sowi. Ruotsissa esim. on jo woimassa n. k. keskieuroopan aika. Pian täytyisi määrätä toisen ajan mukaan kuin muualla. Sitä paitsi tulisi, jos valiokunnan ehdotus hyväksyttäisiin, kaksi aikaa, Helsingin aika ja n. k. Pulkovan aika, jota käytetään lennätinlaitoksella. Helsingin aika ei siis ollenkaan ole sopiva. Asialla ei muuten ole mitään kiirettä. Puhuja kehoitti säätyä yhtymään seuraavaan ponteen: että säädyille, niin pian kuin asian haarat vaativat, annettaisiin armollinen esitys, että huolimatta kunkin eri paikkakunnan puolipäiväpiirin ajasta, yli koko maan sekä oikeudellisessa että yhteiskunnallisessa suhteessa olisi yhteinen aika käytettävä ja että tätä yhteistä aikaa määrättäisiin samojen perusteitten mukaan kuin nykyään yhteisen ajan suhteen on noudatettu useimmissa Länsi- ja Keski-Euroopan maissa.” Uusi Suometar 13.3.1897
  22. Anders Donner, Helsingin waiko itäeuropalainen aika. Uusi Suometar 19.3.1897
  23. Tähtjas muutus kohalikus elus wõetaste meie linnas  täna õhtu ette. Õhtu kell kaheksa pandakse meie linna raekoja ja Jaani kiriku tornikellad Peterburi aja järele käima. Sellega käiwad edaspidi Jurjewi [Tartu] kellad praegusest ajast 14 minutit ette. Postimees 3.1.1898
  24. Tallinnast. Linnaametile saab ette pandud, kella aja wahetamise asjus kohaste raudtee, kooli, kohtu ja kubermangu walitsustega läbi rääkida. Eesti Postimees ehk Nädalileht 11.6.1898
  25. Tallinna tunnikellad. Nii et meil nüüd enam waja ei ole ütelda, ”kohaline aeg” ja Peterburi aeg. Sellega saavad ühtlasi kõik Tallinnas elawad inimesed ootamata viisil 23 minutit wanemaks, sest just nii palju minutisi lükatakse kellasid edasi. Postimees 31.12.1898
  26. Peterburi aeg hakkab meie linnas [Tallinnas] 31.detsembrist saadik kell 6 pärast lõunat maksma. Uuendus, mille meie kodumaa linnad wist aega mööda kõik wastu wõtawad, pakub läbikäimises muidugi mitmesuguseid kergendusi. Eesti Postimees ehk Näddalaleht 31.12.1898
  27. Rakverest. Ka Rakvere linna wolikogu on oma koosolekul 18. juunil otsustanud, Peterburi kellaaega sisse seada. Eesti Postimees ehk Nädalileht 2.7.1898
  28. Helsingin aika päätettiin ottaa kaupungissamme [Rauma] käytäntöön. Ajan muuttamisesta yhdenmukaiseksi n. s. rautatien ajan kanssa oltiin yksimielisiä kahden ajan käyttämisestä johtuvat hankaluudet kun katsottiin siksi ilmeisiksi. Rauman Lehti 26.10.1899
  29. Yhteinen keskiaika koko maalle. Senaatti on päättänyt antaa epäävän vastauksen säätyjen [vuoden 1897] anomuksesta. Uusi Suometar 31.1.1900
  30. Omituinen päivänvaihdos. Tänä päivänä tapahtuu Juliolaisessa kalenterissa, jota Venäjällä käytetään ja meidänkin almanakoissamme on merkitty nimellä ”vanha luku”, pieni taantumis-askel. Vanha luku on kuluneen vuosisadan aikana ollut kahtatoista päivää jälempänä meidän ajanlaskusta. Tästä eteenpäin on jo kolmentoista päivän eroitus. Uusi Suometar 14.3.1900
  31. Wähän ajantietoa. Uusi Suometar 12.4.1911
  32. Turisti. Heinäk.–Elok. 1914. Muistutuksia ja merkkien selityksiä. Aika on ilmoitettu Helsingin ajan mukaan, paitsi Pietarin–Valkeasaaren välisellä matkalla, jolla Pietarin aika on voimassa. (Helsinki k:lo 12 = Pietari 12.20.) Suomen Matkailijayhdistys 1914
  33. Kellot tunti eteenpäin Venäjällä heinäkuun 1 p:stä. Työmies 29.6.1917
  34. Kellaaja edasilükkamine. Tallinna Teataja 29.6./12.7.1917
  35. Kellad tund aega edasi! Ajutise walitsuse ettepanekul annab kubermangukomissar teada, et täna öösel kell 12 kõik kellad üks tund tuleb edasi lükata ja homsest päevast peale kõikides kroonu- ja omawalitsuse­ametikohtades tööga üks tund aega warem peale hakatakse kui senini. Kas raudteerongid ka tund warem liikuma hakkawad, pole senini teada. Päewaleht 30.6./13.7.1917
  36. Poimintoja. Senaatti on päättänyt, ettei Suomessa tänä kesänä siirretä kelloa yhtä tuntia eteenpäin, kuten keisarikunnassa on tehty. Jaakkima 1.8.1917
  37. Praegune kellaaeg jääb esialgu maksma. Postimees 18.9./1.10.1917
  38. Riigipööre. Peterburi enamlaste wõimuses. Tallinna Teataja 26.10./8.11.1917
  39. Kellad tagasi! Keskwalitsuse teatel on kellaeg tunni wõrra tagasi lükatud, nii et nüüd kellad jälle õiget aega peawad näitama. Maatamees 16./29.12.1917
  40. Kella aeg tagasi. Rahwakomissaride nõukogu andis dekredi wälja, mille põhjal igal pool Wene­maal kell 12 öösel wastu 27. detsembrit kellad ühe tunni wõrra tagasi tulewad lükata. – Soome iseseisvuseks tunnistamise dekredi on kesktäidesaatew komitee hääks kiitnud. – Soome ise­seiswus Prantsusmaa poolt makswaks tunnistatud. Sotsialdemokrat 28.12.1917/10.1.1918
  41. Raatuse kell (Nikolai kiriku tornis) aeti eile tund aega tagasi, nõnda et aeg wäljamaaga [Saksa] ühesugune on. Postimees : Pärnu väljaanne 26.2.1918
  42. Muudatused rongideliikumises Saksa suweaja sisseseadmise puhul. Saksa suweaeg algab käesolewal aastal 15. aprillil kell 2 päewal (Kesk-Europa aja järele) ja lõpeb 16. septembril kell 3 päewal (suweaja [Ida-Euroopa aja] järele). Postimees 13.4.1918
  43. Kellaaja edasilükkamine ühe tunni wõrra, mis Saksa suweaja sisseseadmise puhul 15. aprillil sündis, näib weel paljudele teadmata olewat. Tallinna Teataja 17.4.1918
  44. Tallinnast. Kuupäevade muutmise järgi tuli pea ka päeva-aja muutus. Uue võimu käsul pandi ka meil Kesk-Europa aeg maksma, see on üks tund endisest varem. Aga see seadlus muutus seekord ruttu. 15. apr. peale seati Saksa riigis, nii ka meil, suve-aeg maksma, mille järgi kellad 1 tund ette lükati, nagu mullu meilgi sündis; sellega saime jälle oma endise aja kätte, ja see kestab 16. septembrini. Ristirahwa Pühhapäewaleht 25.4.1918
  45. Suwe aja kohta. 16-mal Septembril 1918 a. kell 3 enne lõunat lõpeb suweaeg. Verordnungs-Blatt des Kreises Pernau : Amtlicher Teil der Pernauschen Zeitung 18.9.1918
  46. Seatagu kellad jälle õigeks. Kellaaja määramisel peaks Tartu aeg aluseks wõetama, sest seal asub maa haridusline keskkoht tähetorniga. Tallinna Teataja 13.11.1918
  47. Rongide sõiduplaan Narwa Rakwere wahel 21. dets. 1918. a. ”Kellaaeg arwatakse kella 1 öösel järgmise ööni ilma wahetpidamata. nii et kell 10 õhtul endise arwamise järele nüüd kell 22 nime­tatud saab.” Eesti Kütiväe Teataja, Eesti Töörahwa Kommuna Nõukogu 26.12.1918
  48. Tartus awaldatud päewakäsu järele kõik awalikud kellad ühe tunni wõrra ette on lükatud – Wene ajaga ühte. See on siis kuues ajamuutus ühe aasta sees. Maaliit 5.1.1919
  49. Kellaaja uuesti korraldamine. Meil on praegu teatavasti Berlini kellaaeg tarvitusel, mis Saksa okupatsiooni wõimude poolt kewadel maksma pandi. Meie oma aeg (Tallinna aeg) on Saksa kellaajast 39 min. ees. Sotsialdemokrat 7.1.1919
  50. Wiimased teated. Kellad 38 min. ette. Sellega annab teedeministeerium teada. et ajutise walitsuse otsuse põhjal meie praegune tunniaeg, mis Berlini aja järel, kohaliku aja järel seatakse ja selleks kell 12 öösel 9. wastu 10. jaanuari s. a. kellad 38 minuti mõrra edasi lükatakse. – Kellaaja uuesti korraldamine. Ajutine Walitsus otsustas kella aega 39 minuti wõrd edasi liikata lasta. – Kuna Tartu linn waenlase kätte on langenud ja Eesti wabariigil praegu ühtki tähetorni tarwitada pole, siis sünnib kellade korregeerimine (õigeaegluse järele walwamine) Helsingi tähetorni abil. Sellekohane leping on tehtud. Tallinna Teataja 7.1.1919
  51. Normaaliaika Virossa. Helsingin tähtitornin avulla. Uusi Suomi 10.1.1919
  52. Moskwa kellaaeg postiasutustes. 20. jaanuaril hakkawad kõik posti-telegrafi asutused Moskwa kellaaja järele töötama, aga mitte Peterburi aja järele nagu see ennem oli. Edasi 17.1.1919
  53. Rongid Tartu ja Tallinna wahel hakkavad tana hommikul käima [vabastatud raudteel]. Rongid liiguwad ainult päewal: ärasõit Tallinnast kell 8 homm., Tartu sissesõit kell 18 (k. 6) õhtul; ärasõit Tartust kell 8 homm., sissesõit Tallinna k. 18 õhtul. Waba Maa 18.1.1919
  54. Raudtee sõidud. Tänasest pääle [Tartu] kellad Tallinna aja järele ümber seatakse, s. o. umbes pool tundi Peterburi ajast taha. Postimees 18.1.1919
  55. Henrik Renqvist. Kansainvälinen aika. Valvoja 7, heinä–elokuu 1919
  56. Kokkolan aika. Meille on usealta taholta huomautettu niistä haitoista, joita johtuu siitä, että raatihuoneen kelloa käytetään todellisen Kokkolan ajan mukaan, joka on n. 5 minuuttia jälessä Helsingin ajasta. Usea maalainen, joka ei tiedä aseman ja raatihuoneen kellojen näyttävän eri aikaa, on myöhästynyt junasta tai saanut kääntyä tyhjin toimin takaisin posti-, rautatie- ym. virallisista toimistoista, joissa seurataan rautatien aikaa. Kokkola 16.10.1919
  57. Aikareformi. Suomen Maantieteellisen Seuran ehdotus virallisen ajan uudistamisesta [Green­wich +2 tuntia]. 24-tuntinen merkintä käytäntöön. Uusi Suometar 10.12.1919
  58. Keskiaurinkoaika otetaan käytäntöön Suomessa. Asetuksen mukaan on laillisena keskiaikana Suomessa toukok. 1 p:stä 1921 pidettävä sitä aikaa, joka on 2 tuntia edellä Greenwichin keski­aurinko­ajasta. Aika siirtyy n. 20 minuuttia varhaisemmaksi. Aamulehti 13.3.1920
  59. Ettepanek kella-aja muutmise kohta. Posti-telegraafi peawalitsus esineb ühes raudtee­walit­su­sega ettepanekuga, et Eestis Ida-Euroopa kellaaeg maksma pandaks. Postimees 16.4.1921
  60. Ida-Euroopa aeg. Tallinna pikkus 24­° 47′ 57″ Greenwichist ida poole. Ida-Euroopa zooni aeg on 2 tundi Õhtu-Euroopa zooni ehk Greenwichi ajast eest. Kuna Tallinn ka Ida-Euroopa zooni alla kuulub, peaks tema aeg siis vastavalt 2 tundi Greenwichi ajast ees olema. Tallinna kell on aga ainult 1 tund 39 min 11,8 sek. Greenwichi ajast ees. nii et teda Ida-Euroopa ajaga kooskõlasse viies 20 minutit 48,2 sekundit veel ette lükkama peab. Päewaleht 26.4.1921
  61. Määrus Ida-Euroopa kellaaja maksmapanemise kohta Eestis (27.4.1921). Maksma panna Eesti Vabariigi piirides 1921 a. 1. maist arwates Ida-Euroopa kellaaeg, mis Greenwichi meridiaani järele arwatawasti Lääne-Euroopa kellaajast kaks tundi ees on. Riigi Teataja 4.5.1921
  62. Kellot 20 minuuttia eteenpäin. Suomen laillinen keskiaika on tarkemmin sanottuna 20 min. 10,9 sek. edellä Helsingin keskiajasta. Karjala 30.4.1921
  63. 24-tunnin aikajako meillekin. Badenin aikataulukonferenssi. Helsingin Sanomat 23.10.1926
  64. Uusi aikataulu ja 24 tunnin aikajako [15.5.1928 alkaen]. Aamulehti 12.5.1928
  65. Keski-Euroopan aika käytäntöön myös Suomessa? Itä-Euroopan aika ei meille enää sovellu. Posti- ja lennätinhallituksen ehdotus valtioneuvostolle. Uusi Suomi 19.6.1929
  66. Auringon mukainen aika on ainoa luonnollinen, joten se on pidettävä. Sellaista noudattavat kaikki maat. Käytännölliset näkökohdat, jotka vaativat siirtymistä Keski-Euroopan aikaan, merkitsevät suhteellisen vähän. Uusi Suomi 20.6.1929
  67. Keski-Euroopan ajan käytäntöönottaminen. Keskuskauppakamari ehdottaa. että esitys saisi tällä kertaa raueta. ”Elämämme luonnollinen suhde aurinkoon muuttuisi epäedullisemmaksi. – Vaikka liikeyhteytemme länteen ja Keski-Eurooppaan ovatkin vilkkaammat, olisi liikesuhteille edullisempaa, että luopuisimme Itä-Euroopan ajasta vasta silloin, kun ne maat, jotka sijaitsevat meistä etelään samalla meridiaanilla kuin Suomi, puolestaan myös siirtyvät heistä länteen sijaitsevien maiden aikaan.” Suomen Sosiaalidemokraatti 5.9.1929
  68. Keski-Euroopan aikaa ei tahdota meille. Kauppa- ja teollisuusministeriö on yhtynyt Keskuskauppakamarin epäävään lausuntoon. Suomen Kelloseppä 5/1929
  69. Keski-Euroopan aikaa ei oteta meillä käytäntöön. Karjala 20.9.1929
  70. Eemeli Jaakkola, Meriväen mestarilaukaus. Tähtitornin huipusta esiinpistävään salkoon kohotettiin joka päivä puolen päivän aikaan pyöreä pallo. Kun kello oli täsmälleen 12, vedettiin pallo äkkiä alas. Tätä toimitusta tarkkasivat lahden toisella puolella olevalla Katajanokalla tykkinsä ääressä valvovat merisotilaat. Kun pallo putosi, iski yksi sotilaista vasaralla tykin nalli­hattuun, jolloin tykki laukesi ja ilmoitti rämeällä pamauksella, että nyt oli kello 12: olkaa hyvät, pääkaupunkilaiset ja asettakaa kellonne oikeaan aikaan. [Tästä muistuttaa 1977–79 rakennetun uuden katuverkon nimi Puolipäivänkatu, Tolvskottsgatan.] Hakkapeliitta 12.10.1929
  71. Venäjällä kellonviisarien siirto tänä iltana. Kansankomissarien neuvosto on päättänyt ottaa käytäntöön erikoisen kesäajan syyskuuhun asti, siirtäen kesäkuun 20 p:nä klo 24 kellon viisarit koko Neuvostoliitossa tunnin edelle. STT / Suomen Sosialidemokraatti 20.6.1930
  72. Wenemaal kell 1 tund ette. Rahvakomissaride nõukogu otsustas alates 20. juunist kell 24 üle kogu SSSR-i kella ühe tunni wõrra ette lükata. Waba Maa 20.6.1930
  73. ”Erikoinen kesäaika” Venäjälle. [Jäi ympärivuotiseksi.] STT / Karjala 21.6.1930
  74. Siirtyminen Keski-Euroopan aikaan voisi aiheuttaa rettelöitä työsääntöjen laatimisessa ja pyrkimystä työajan supistamiseen. Kellojen siirtämisestä olisi kyllä hyötyä kansainvälisissä liiketoimissa, erikoisesti sanomalehdistön uutishankinnassa. Monessa maassa pyritään nykyisin juuri päinvastaiseen ku ysyväksiin mitä meillä on esitetty. Jos siirtäisimme kellonviisarit tunnin taaksepäin, olisi Viron tehtävä samoin. Aamulehti 18.12.1935
  75. Helsinki puhuu… Mistä Helsinki saa aikamerkin? Radiosta, vastaatte. Mutta entä muualta? Ne antoivat ennen sen tähtitornista pudottamalla mustan pallon [aikapussin, öljykankaasta] mastosta.– Soitimme torniin. Kyllä. Kyllä se [yhä] annetaan. Uusi Suomi 17.1.1937
  76. Matka Helsingistä Berliiniin 28 tunnissa. Kysymys siirtymisestä länsimaisen ajan käyttöön meillä ja Itämeren maissa jatkuvasti päivänkohtainen. Ajan Suunta 8.10.1937
  77. Kellad 1 tund taha. Raudteekonverentsil Stokholmis Soome, Eesti ja Läti esindajad on pool­da­nud üleminekut üleminekut Kesk-Euroopa ajale. Eesti raudteede- ja postiametkonna juhtidelt kuuleme, et üleminek Kesk-Euroopa kellaajale ei ole tähend. ametkondades arutusel olnud. Wõimalik, et selles asjas on oma arwamisi awaldanud teedeministri abi Jürgenson ja kolonel Kasak, kes praegu wiibiwad Stokholmis konwerentsil. Ka on tõenäoline, et küsimus on üles tõstetud lätlaste poolt, kellele Kesk-Euroopa aeg sobib rohkem kui meile. Waba Maa 9.10.1937
  78. Länsieurooppalaiseen aikaan siirtymistä suunnitellaan Suomessa, Virossa, Liettuassa [maa noudatti jo Keski-Euroopan aikaa] ja Latviassa. Aamulehti 9.10.1937
  79. Siirtyminen Keski-Euroopan aikaan. Pääkirjoitus: ”Kiinteä kuulumisemme Länsi-Eurooppaan on saatava ilmenemään myös täällä noudatettuun aikaan nähden. Aina, kun meidät syystä tai toisesta luetaan Itä-Eurooppaan kuuluviksi, omanarvontuntomme tuntee saaneensa kolauksen. – Sen johdosta, että Viro ja Latvia Suomen ohella kuuluvat Itä-Euroopan aikavyöhykkeeseen, voitaisiin, vaikka tässä ei olekaan mikään kansainvälinen asia kyseessä, esittää niille toivomus samanaikaisesta siirtymisestä Keski-Euroopan aikaan. Jos nekin olisivat siihen valmiit, näyttäisi Suomen liittyminen mainittuun vyöhykkeeseen sitä luonnollisemmalta.” Kauppalehti 13.10.1937
  80. Liikenne, kauppa ja posti kannattavat Keski-Euroopan aikaa. Uusi Suomi 22.10.1937
  81. Eestis maksma Kesk-Euroopa aeg? Eesti, Soome ja Läti teedeministeeriumide esindajad ootawad oma ettepaneku kaalumist ja heakskiitmist. Päewaleht 23.10.1937
  82. Aamukaste antaisi 12 miljoonaa. Uusi Suomi 23.10.1937
  83. Keski-Euroopan aikaan siirtyminen toisi maataloudelle 12 milj. markan voiton ja kaupunkiväestölle 4,5 milj. markan tappion valaistusmenoissa. Uusi ehdotus: Keski-Euroopan aika kesäksi! Suomen Sosialidemokraatti 23.10.1937
  84. Koko elämämme vai kellotko vain länsimaiden aikaan? Uusi Suomi 24.10.1937
  85. Keski-Euroopan aikaan siirtymisessä mielipiteet ristiin. Karjala 24.11.1937
  86. Mida toob Kesk-Euroopa aeg? Ringküsimus kellaaja muutmiskavatsuse kohta. Maarahvas käib päikese aja järele. Linnades nihkuks elu tunni võrra õhtu poole. Postimees 26.10.1937
  87. Johannes Wittlich, ”Saksa aeg” ei sobi meile. Kesk-Euroopa ajale mineku warjuküljed. Pilk Eesti kella ajalukku. Eesti kaotaks ühe tunni päikesepaistet ja walgust. Waba Maa 1.11.1937
  88. Keski-Euroopan ajan käyttöönottaminen. Rautatiehallitus tehnyt esityksen. Vaasa 7.11.1937
  89. Puolipäivä klo 11:ksi. Rautatiehallitus jättänyt ehdotuksensa siirtymisestä Keski-Euroopan aikaan kulkulaitosministeriölle. Uusi Suomi 7.11.1937
  90. Prof. Iivari Leiviskä, Onko Keski-Euroopan aikaan siirtyminen paikallaan? Kartta. ”Tuntuu, että pääsyynä on halu osoittaa kuuluvaisuutta länsimaihin.” Uusi Suomi. 21.11.1937
  91. Lääkärit vastustavat jyrkästi Keski-Euroopan aikaan siirtymistä. Ajan Suunta 10.12.1937
  92. Päivän siirtäminen auringonlaskua kohti tuo terveydellisiä haittoja. Lääkäriseura Duodecim vastustaa rautatiehallituksen ehdotusta. Suomen Sosialidemokraatti 10.12.1937
  93. Posti- ja lennätinhallitus vastustaa Keski-Euroopan aikaa. Työn Voima 18.12.1937
  94. Soomes ei tule Kesk-Euroopa aega. Waba Maa 18.12.1937
  95. Keski-Euroopan ajan käytäntöönotto. Kulkulaitosministeriö ei tee asiassa aloitetta. Rautatie­hallituksen alistettua kulkulaitos­ministeriön harkittavaksi kysymyksen keski­eurooppa­laisen ajan ottamisesta käytäntöön ei kulkulaitos­ministeriö ole katsonut olevan aihetta aloitteen tekemiseen voimassa olevan asetuksen muuttamiseen tässä suhteessa. Uusi Suomi. 9.1.1938
  96. Valtioneuvos Anders Donnerin viimeinen matka. Uusi Suomi 22.4.1938
  97. Eesti NS Vabariik võeti vastu NSV Liidu liikmeks. ”Koosoleku juhataja teeb teatavaks, et seadus Eesti NS Vabariigi vastuvötmise kohta NSV Liidu täisõiguslikuks liikmeks on NSVL-u ülemnõukogu poolt vastu vöetud ühel häälel. Kell on 20.30.” Postimees 7.8.1940
  98. Tartu vabastati punasest hirmuvalitsusest. Hakkas maksama Kesk-Euroopa kellaaeg [Saksa ”suveaeg”, tegelikult Ida-Euroopa aeg, mis kehtis kuni 4.11.1942]. Postimees 13.7.1941
  99. Kesäaikaan siirtymistä vaativat terveydelliset ja taloudelliset syyt. ”Etenkin asutus­keskuk­sissa yhä kiristynyt elin­tarvike­tilanne voi vahvasti uhata kansamme terveyttä, ellei turvauduta kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin elimistömme vastustuskyvyn kohottamiseksi. Koska tällainen keino epäilemättä on auringon ja päivänvalon hyväksikäyttö, katsoo Duodecim-seura velvollisuudekseen huomauttaa kesäaikaan siirtymisen tärkeydestä.” Laatokka 28.2.1942
  100. Kello tuntia eteenpäin huhtik. 2 pnä. Kesäaika lokak. 4 päivään saakka. Laatokka 21.3.1942
  101. Normaaliaikaan Orimattilassa. Pohjois-Orimattilan maamies­seuran kokouksessa päätettiin yksimielisesti ruveta tk. 24 päivästä lähtien normaaliaikaan. Laatokka 27.8.1942
  102. Kesäaika pysyy voimassa. Kesäaika jatkuu vielä kuukauden eli lokakuun 4. päivään. Maa­talous­tuottajain taholta on tehty esityksiä, että kesäajasta luovuttaisiin mahdollisimman pian. Aikoi­naan tehdyn päätöksen muutos ei ole kuitenkaan odotettavissa. Laatokka 8.9.1942
  103. Talviaikaan siirrytään sunnuntain vastaisena yönä. Laatokka 3.10.1942
  104. Eestis hakkas esmaspäevast [2.11.] kehtima Kesk-Euroopa aeg. Sakala 4.11.1942
  105. Üleminek ametlikus kellaajas. Esmaspäeva, 29. märtsi hommikul kell 2 toimub meil üleminek Kesk-Euroopa ajast Ida-Euroopa ajale ehk nn. saksa suveajale [kuni 4.10.]. Postimees 26.3.1943
  106. 4. okt. muudatus kellaajas. Kellad lükati üks tund tadasi. Võrumaa Teataja 5.10.1943
  107. Üleminek normaalajale [ehk Ida-Euroopa ajale, Saksa suveajale] toimub 3. aprillil kell 2 öösel. Siis lükatakse kõik kellad tunni võrra edasi. Virumaa Teataja 1.3.1944
  108. Kesäaikapäätös hallituksen pöydällä. Kelloja siirretään maaliskuun lopulla. ”Kesäaikaan siirty­mistä ryhdyttiin valmistelemaan Suomessa marraskuun alussa. Silloin tuli tieto, että Neuvosto­liittokin aikoo ottaa käyttöön kesäajan ensi vuonna. Suomi aikoo seurata Neuvostoliiton perässä, mutta Suomeen ei tule kesäaikaa yhtä aikaa kuin Neuvostoliitossa. Siellä kelloja siirretään vasta huhtikuun alussa [Suomessa 29. maaliskuuta 1981].” Helsingin Sanomat 19.12.1980
  109. Kotiin kompuroiva kadottaa tunnin. Kellonaikaa kahdesta kolmeen ei ole. Älä kotiin kompu­roi­des­sasi yritä väittää, että kokous kesti puoli kolmeen. Helsingin Sanomat 28.3.1981
  110. Kesäaika lyhentää ensi yötä tunnin. Kellot siirretään jälleen 26. maaliskuuta kesäaikaan. Siirtä­minen tapahtuu siten, että kun normaaliaikaa näyttänyt kello tulee 3, sen osoittimet tai numerot siirretään näyttämään 4:ää. Näin kellon mukaan laskettu yö lyhenee tunnin. Kesäaika päättyy 24. syyskuuta. – Myös Neuvostoliitossa siirrytään samana yönä kesäaikaan. Baltian maat liittyvät samaan [Itä-Euroopan] aikavyöhykkeeseen. Viron, Latvian ja Liettuan neuvosto­tasa­valloissa luovutaan ns. Moskovan ajasta ja siirrytään kesäaikaan. Helsingin Sanomat 25.3.1989
  111. Kesäaika alkoi kaikissa EU-maissa. Viro, Latvia ja Liettua eivät siirtyneet Suomen ja muiden EU-maiden kanssa samaan aikavyöhykkeeseen. Tallinnan-laivojen lähtöajat kuitenkin pysyvät suomalaisten aikataulujen mukaisina. STT / Helsingin Sanomat 26.3.2000
  112. Andres Kuusk, Suveaeg ja talveaeg. Sirp 23.10.2020