”Karjatüdruk Hilja” kohtasi Haapsalun neidon

”Niinhän siinä kävi, että erinomaista filmiä Kommunist esitettiin puolityhjälle salille, kun samaan aikaan Karjatüdruk Hiljan näytöksiin myytiin liput muutamassa kymmenessä minuutissa. Kumpi elokuva on parempi? Siitä tuskin on epäilystä, että edellinen.” – Põltsamaan puoluelehti Kiir 17.4.1958

Hilja – maitotyttö teki Anneli Saulista filmitähden 21-vuotiaana. Pääroolin hän teki myös virolaisen aiheen innoittamassa elokuvassa Risti ja liekki. Sauli kuoli 15. maaliskuuta 89-vuotiaana.

Ensi-iltansa Hilja sai joulu­päivänä 1953, mutta Viroon se saapui vasta keväällä 1958. Tuoreeltaan tuskin olisi ollut mahdollista, sillä Neuvostoliiton ”osavaltioilla” ei ollut oikeuksia suoriin kauppa­suhteisiin. Niitä hoitivat ulko­maan­kauppa­yhtymät, elokuvien osalta Sovexportfilm, joka aktivoitui Neuvosto­liiton kulttuuri­ministeriön valtuus­kunnan vierailtua Suomessa huhtikuussa 1956.

Suomi-Filmi kertoi kertoi jo heinäkuussa, että Sillankorvan emäntä (1953) oli ostettu Neuvostoliittoon. Sopimukseen pääsivät myös Suomen Filmi­teollisuus (SF), Fennada-Filmi ja Veikko Itkonen, jonka tuottamaa Leenaa (1954) esitettiin jo syyskuussa Pobeda-teatterissa Kohtla-Järvellä.

Marraskuussa Tallinnassa vietettiin jo suomalaisten elokuvien viikkoa, jonka ohjelmistossa oli viisi elokuvaa, mainittujen ohella Fennadan tuottamat Ratavartijan kaunis Inkeri (1950) ja Lain mukaan (1956) sekä SF:n vanha menestys­komedia Tulitikkuja lainaamassa (1938). Viime mainitun oli kuvannut Viron elokuvakulttuurin uranuurtaja Theodor Luts, joka eli tuolloin pakolaisena Brasiliassa. Viikon päätteeksi Inkeri ja Leena esitettiin myös Tallinnan televisiossa 24. ja 25. marraskuuta.

Kuudentena Viroon saatiin Fennadan menestyselokuva Ryysyrannan Jooseppi, mutta se kiersi samoina viikkoina kyläkeskusten, kolhoosien ja traktoriasemien valko­kankaita. Sehän on opettavainen kuvaus suurperheen olemassaolon taistelusta Suomen maaseudulla. Ilmari Kiannon romaani oli käännetty vuonna 1926 nimellä Räbalaranna Joosep, mutta filmiä esitettiin nimellä Keeluseadus (Kieltolaki). Selitys on yksinkertainen: elokuvien nimet käännettiin venäjänkielisistä nimistä.

Seuraavana vuonna Suomi-Filmiltä saatiin Viroon myös Hella Wuolijoen näytelmään perustuva Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946) ja sitä seuraavana värillinen Niska­vuoren naiset (1958). Tuotanto­­yhtiö oli saanut Sovexportfilmiltä vasta­kauppana Sovcolor-filmit ja laboroinnin. Samoin neuvosto­­värein saatiin maahan myös Maiju Lassilan näytelmään pohjautuva Nuori mylläri (1958).

Suomen Filmiteollisuus myi Hiljaansa useisiin maihin eri pituisina versiona ostajan makua ja sensuuria myötäillen. Menestystä siivitti uintikohtaus. Neuvostoversion mitasta ei ole tarkempaa tietoa, mutta joka tapauksessa elokuvalle riitti katsojia. Viroa kiertämään Hilja saapui keväällä 1958. Tyypillisesti se viivähti paikka­kunnalla kaksi kolme päivää, esimerkiksi Kohtla-Järven Pobedassa 3. ja 4. huhtikuuta 1958, joiden aikana annettiin 11 näytöstä. Hilja kiersi kahdessa vuodessa käytännössä koko Viron. Kiinteitä teattereita täydensivät kiertävät kinot, jotka toivat näytöksiä kansantaloille ja kulttuuritiloihin.

Põltsamaan puoluelehti ei Hiljaa arvostanut, mutta sinne se palasi myöhemminkin. Teatterit tarvitsivat myös tuloa tuottavaa ohjelmistoa. Aivan samoin kuin yhdys­valta­lainen Sumujen silta (Waterloo Bridge, 1940) veti yhä yleisöä Suomessa, niin myös Virossa ja samoissa teattereissa kuin Hilja. Vähätellä ei sovi tuotanto­yhtiön myyntitaitoakaan. Marraskuussa 1956 järjestettiin myös Moskovassa suomalaisen elokuvan viikko, ja suomalaisia edustamaan tuotiin myös Anneli Sauli, eikä suinkaan takariviin.

Vuonna 1957 SF tuotti myös elokuvan Risti ja liekki. Tässäkin Anneli Saulin vastanäyttelijä oli Tauno Palo, kuten Hiljassa. Siinä hän esitti ankaraa isäntärenkiä, tässä hengellisen ritarikunnan ritaria, joka tuomitaan rakas­tet­tunsa kanssa muurattavaksi elävältä linnan muuriin. Elokuva perustuu legendaan Haapsalun piispanlinnan valkeasta neidosta, viroksi Valge daam. Tarinan toi Suomeen kylpyläkesää vuonna 1927 Haapsalussa viettänyt Larin-Kyösti, joka oli kuullut sen kirjailija Willem Ridalalta. Runoelma Valkea neitsyt julkaistiin Ridalan kääntämänä myös Virossa vuonna 1930.

Ristiä ja liekkiä ei tuotu Viroon eikä sitä ole tiettävästi esitetty Haap­salussakaan, mutta se on vapaasti katsottavissa Kansallisen audiovisuaalisen instituu­tin (KAVI) Elonet-palvelussa. Kuten Hiljakin.

---

21.5.2018

Ivan Triesault – Hollywoodin kuuluisin virolainen

Amerikkalaisten klassikkofilmien ystävät muistavat hänen pistävän katseensa. Hän päättää Alfred Hitchcockin elokuvan Notorious kuolemaa enteilevin sanoin: ”Alex, voisitko tulla sisään? Haluaisin jutella kanssasi.” Kuka hän olikaan?

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

1. Hilja – maitotyttö (1953). Katso elokuva. Elonet. KAVI
2. Risti ja liekki (1957). Katso elokuva. Elonet. KAVI
3. Valge neitsit. Kirjutanud Larin-Kyösti, tõlkinud Villem Ridala. Legend toomhärrast Orgasest ja Mirga neiust (Lugu Haapsalu toomkiriku Valgest daamist). Lääne Elu 1.8.1931
4. Larin-Kyösti (Karl Gustaf Larson), Valkea neitsyt. Legenda tuomioherrasta ja Mirga neitseestä. Teoksessa Uusia balladeja ja legendoja. Lausuntarunoja. Otava 1934
5. Soome filmide nädal. Sirp ja Vasar 23.11.1956
6. Soome filmide nädal. Pilt & Sõna 1/1957
7. Noorte rahvuslikud salaorganisatsioonid Eestis. ”Mõningaist nähtud läänefilmidest võiksin märkida Maipäevad [Toukokuun päiviä, 1937] (kärbitult), Vaterloo sild [Sumujen silta, 1940], Tule tagasi Sorentosse [Torna a Sorrento, 1945], Surmatorm [Näin se alkoi, 1940], Napoli – miljonäride linn [Napoli milionaria, 1950], Ei ole rahu oliivipuude all [Taistelu oliivi­puiden varjossa, 1950], Abielu vastu tahtmist [Se alkoi Eevasta, 1941}, Väike ema (Saksa film) [Pikku äiti, 1935], Lumi­valgeke ja seltse pöialpoissi [Lumikki, 1937], Tarzan (4 osa) jne.” Vaba Eesti Sõna 28.2.1957
8. Side noortega on nõrk. Tõnis Piibuleht käis kinos. Kiir 17.4.1958