Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksan­kielisenä?

Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt Land esitettiin ensi kerran 173 vuotta sitten, 13. toukokuuta 1848. Nuotit ja ensimmäinen monista saksannoksista julkaistiin Leipzigissa syyskuussa 1849. Viroksi hymni laulettiin vasta vuoden 1869 laulujuhlilla Tartossa. Veikö sävelmänkin matka kaksi­kymmentä vuotta?

Itä-Saksan aika on hämärtänyt kuvaa Leipzigin asemasta Saksan historiassa. Saatamme muistaa sen yhtenä niistä taistelupaikoista, jotka J. L. Runeberg mainitsee Porilaisten marssissa, ja ehkä tiedämme sen olleen kansain­välinen messukeskus. 1800-luvulla Leipzig oli kuitenkin kauppa- ja sivistyskeskus, jonka suurin työllistäjä oli kirja­paino­teollisuus. Leipzig oli kielialueensa kustantamojen metropoli ja kulttuurien solmukohta myös Suomelle. Vuonna 1858 täällä painettiin myös maamme ensimmäinen koululaulukirja Samling af valda sångstycken, jossa sisälsi pari laulua suomeksikin, ja vuonna 1867 kuorovihko Kokous Neliäänisiä Lauluja, jota on väitetty Viron kansallislaulun lähteeksi.^{1 2}

Lauluvihkot kustansi viipurilainen urkuri ja laulunopettaja Heinrich Wächter, mikä osaltaan selittää painopaikkaa. Hän oli saksalais­syntyinen, kuten Paciuskin, joka saattoi itse avittaa hymninsä nopeaa ensijulkaisua Leipzigissa.

Vårt Landin julkaisi ensimmäisenä saksaksi kuvalehtien kantaäiti Illustrirte Zeitung, joka sisällytti sen vuosi­kirjaan Illustrirter Kalender für 1850. Kyseessä oli ajankohtaisten artikkelien ja puupiirrosten kronikka, joka tuli myyntiin 10. syyskuuta 1849. Mukaan oli otettu viiden kansallisen laulun nuotit sekä niiden tekstit saksaksi ja alkuperäis­kielellä, Vårt Land otsikolla Finnisches Vater­landslied, suomalainen isänmaanlaulu. Muut laulut edustivat Espanjaa, Tanskaa, Serbiaa ja Yhdysvaltoja.^{3 4}

Turkulainen Åbo Tidningar arvioi toimittaja Julius Heintzen käännöksen onnistuneeksi ja julkaisi sen lukijoilleen 23. loka­kuuta 1849. Lehdestä se päätyi jopa Maamme-lauluun huomionsa kiinnittäneen kenraalikuvernöörin, ruhtinas Menšikovin pöydälle. Heintzen saksannos sisältyi myös apukamreeri Fabian Rabben Helsingissä vuonna 1851 julkaisemaan kolmikieliseen laululehteen.^{5 6 7}

Unser Land – 10 vuotta ja 5 käännöstä ruotsista saksaan

Saksaan käännetyissä Vänrikki Stoolin tarinoissa avausrunon nimeksi vakiintui Unser Land eli Meidän maamme. Näistä kaksi ensimmäistä julkaistiin muutaman viikon välein vuonna 1852, kääntäjinä Hans Wachen­husen ja Ida Meves, jonka versioon sisältyi nuottiliitekin. Seuraava julkaistiin vuonna 1859 ja vielä neljäskin vuonna 1883, kaikki Leipzigin kilpailevien kustantamojen tuottamina.^{8 9 10 11}

Mahdollisesti jokin Stoolin saksannoksista päätyi Kalevipoeg-eepoksen kokoajan Friedrich Reinhold Kreutzwaldin pöydälle Võruun. Hänen vuonna 1865 julkaisemaansa runokokoelmaan Wiru lauliku laulud sisältyy käännös Torpan tytöstä nimellä Leinaja tütarlaps. Lähde voi toki olla jonkin lehden erillisjulkaisukin. Säkeistöjä on neljäntoista sijasta kahdeksan ja runosta puuttuu Runebergin isämaallinen käänne, jossa tyttö ei enää sure sulhonsa kaatumista, vaan pelkuruutta.^{12 13}

Kesäkuussa 1851 Suomessa kiersi Tarton yliopiston rikosoikeuden professori ja oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Eduard Osen­brüggen. Kaksi vuotta myöhemmin – Venäjältä karkotettuna – hän julkaisi matkasta kuvauksen artikkelikokoelmassaan Nordische Bilder, johon hän käänsi Runebergin tekstin saksaksi nimellä kansallislaulu (National­gesang). Osenbrüggen kuului kansallisen herättäjän Friedrich Robert Faehlmannin aatteelliseen ystäväpiiriin, mitä osoittavat myös artikkelit venäläistämis­politiikasta ja virolaisesta kansan­runoudesta. Yhtäläisyydet Eesti Postimees -lehdessä vuonna 1871 kuvattuun Jannsenin perheen Suomen-matkaan – Tampere ja Kyrös­koski-maininta – antavat syyn olettaa, että perhe tunsi Osen­brüggenin ”Suomi-oppaan” ja rakensi reittiään sen avulla.^{14 15 16 17}

1860-luvun saapuessa Vårt Landista oli näin kertynyt viisi erilaista saksannosta, kaikki Runebergin alkuperäisen ruotsin­kielisen runon pohjalta. Näistä Heinrich Wächter valitsi Ida Mevesin käännöksen nuottivihkoon Russische und Finnische Volks-Hymne, jonka hän painatti vuonna 1856 Hallessa. Vihko sisälsi Venäjän ja Suomen ”kansanhymnien” sovitukset mies- ja sekakuoroille.¹⁸

Wächter opetti laulua ja musiikkia useissa Viipurin kouluissa, myös alusta alkaen baltian­saksalaisen Karl Gottlieb Behmin vuonna 1853 perustamassa saksan­kielisessä sisäoppi­laitoksessa. Oletet­ta­vasti hän tuotti hymnivihkon osin koulun tarpeisiin, kuten alku­­vuonna samassa Hallen painossa painetun koraalikirjan, jonka hän omisti Behmin opettajille. Ajan­kohtainen tarve oli koulun kuoron kunnia­tehtävä Saimaan kanavan avajais­päivänä 7. syys­kuuta 1856, jolloin vietettiin myös keisari Aleksanteri II:n kruunajaisia. Tällöin kuoro­pojat ja Leipzigin konser­va­toriosta juuri saapunut uusi opettaja Richard Faltin soudettiin kanavan saareen esittämään Venäjän ja Suomen kansallislauluja ohi lipuvalle juhlaväelle.^{19 20 21 22 23 24}

Behmin pojat laulavat suomeksikin ja pyrkivät Tarton yliopistoon

Karl Behm kuoli koleraan jo vuonna 1857, jonka jälkeen omistajana jatkoi hänen leskensä Ida Behm, Hiidenmaan Reigin kirkkoherran tytär. Hänen aikaansa on muistellut taidekeräilijänä tunnettu Pjotr Štšukin, joka saapui Viipuriin Moskovasta. Latinaa ja kreikkaa luettiin uutterasti, sillä Behmin koulu valmisti oppilaitaan Tarton yliopistoon, jossa näiden kielten taito oli pääsyehto. Oppilaista Štšukin mainitsee paroni Ungern-Sternbergin Virosta, samoin nimen Polander, joka voi tarkoittaa Palanderia. Suvusta ainakin Edvard Palander, Suolahtien sivistyssuvun kantaisä, lopetti Behmin koulun ja vietti lukuvuoden 1864–65 Tarton yliopistossa. Erityisenä juhla­hetkenä Štšukin piti sitä, miten keisari Aleksanteri II kulki Viipurin pääkatua matkalla Helsinkiin. Behmin ja muiden koulujen oppilaat asettuivat sen laidoille ja lauloivat yhdessä Maamme-laulua suomalaisin sanoin.^{25 26}

Sekakuoroille tekemänsä Vårt landin sovituksen Wähter julkaisi uudelleen vuonna 1861 kokoel­massa Fosterländska sånger, jota myymällä kerättiin rahaa Porthanin muistomerkin hyväksi, ja mies­kuorojen sovituksen vuoden 1867 suomenkielisessä kokoel­massa. Sekakuorojen nuotit siirtyivät myös Suomen­lahden eteläpuolelle. Behmin entinen opettaja, Ida Behmin veli Gustav Felix Rinne lainasi molemmat Wächterin sovittamat kansallis­hymnit kokoelmaansa 32 Laulo nelja heälega laulda, jonka hän painatti Tartossa vuonna 1868. Rinne käänsi keisarihymnin suoraan viroksi, mutta riimitti Suomen hymnin sävelmän uusin sanoin Hiidenmaan hymniksi. Kuorovihko oli varsinaisesti hengellinen ja voidaan olettaa, että hän hyödynsi myös kollegansa Wächterin mittavaa koraalikirjaa.^{27 28 29 30 31}

Unser Land saattoi saapua Viroon myös heinäkuussa 1866, ehkä jopa kaikuakin, kun Behmin koulun opettajien kvartetti osallistui Tallinnan saksankielisiin laulujuhliin. Kutsun otti vastaan myös Fredrik Pacius, joka johti Kadriorgin juhlahallissa oman sävellyksensä Frühlingsglaube pietarilaisen kuoron esittämänä. Riemuitsevien laulajien kerrotaan kantaneen häntä kultatuolissa. Läsnä oli myös tuleva vironkielisten laulujuhlien isä Johann Voldemar Jannsen, joka raportoi tapahtumista innokkaasti Eesti Postimees ‑lehdessään, mutta ei kiinnittänyt huomiota Suomesta saapuneisiin vieraisiin.^{32 33 34 35}

Saksalaisten laulu innoittaa niin Jannsenia kuin Ahlqvist-Oksasta

Viron hymnin sanat Mu isamaa, mu õnn ja rõõm ovat Jannsenin käsialaa. Hän oli maansa kansallisen liikkeen johto­hahmo, kansansivistäjä, ammatti­journalisti ja lehtien kustantaja. Jannsen oli ehkä 1800-luvun puolivälin informoiduin virolainen, jonka voisi olettaa havainneen lehdistä Vårt Landin aseman Suomessa. Saksaa puhuvalle sivistyneistölle, johon Jannsenin perhekin itse asiassa kuului, se kävi selväksi viimeistään elokuussa 1863, kun tallinnalainen Revalsche Zeitung,  tartto­lainen Dörptsche Zeitung ja riikalainen Rigasche Zeitung kutsuivat sitä Aleksanteri II:n Suomen-vierailun kuvauksessa suomenmaa­laiseksi kansallis­lauluksi, das finnländische National­lied. Vuotta myöhemmin Lapuan taistelun vuosi­juhlan kuvaus nimesi sen jo kansallis­hymniksi, Nationalhymne.^{36 37 38 39 40 41}

Sanoittajan uran Jannsen aloitti kotipitäjänsä Vändran lukkarina kääntämällä saksalaisia hengellisiä lauluja. Vuonna 1860 hän julkaisi 125 maallisen laulurunon kokoelman Eesti laulik, jota kahden vuoden kuluttua täydensi nuotti­vihko. Jannsen riimitti saksalaisiin sävelmiin ja paljolti saksalaisten runojen pohjalta. Näitä olivat isänmaalliset Eestima käib ülle keige, joka perustui Hoffmann von Fallerslebenin runoon Deutschland über alles ja tunnettuun Joseph Haydnin sävelmään, sekä Kus on mo kallis issama, jota innoitti Gustav Reichardtin säveltämä Ernst Moritz Arndtin runo Was ist des Deutschen Vaterland? Vihko sai Kreutzwaldilta tulikivenkatkuista arvostelua, mutta suomalaisilla ei ole moitteen varaa. Vastaavat runot sisältyvät esimerkiksi Wächterin vuoden 1867 kokoelmaan, tosin August Ahlqvist-Oksasen kirjoittama Nouse, riennä suomen kieli kilpailevalla Franz Abtin sävelmällä.^{42 43 44 45 46}

Miksi Jannsen kiittää Savolaisen laulusta eikä Maamme-laulusta?

Virolaiset kirjallisuus- ja kieli­tieteilijät ovat yleensä olettaneet, että Jannsen laati hymninsä tekstin Vårt landin suomenkielisen nuotti­julkaisun innoittamana. Näin oletti myös August Annist, joka pohti tekstin alkuperää Eesti Kirjandus -lehdessä lokakuussa 1937. Annist ei mainitse nuottikokoelman nimeä, mutta haarukoi sen tarkasti toteamalla, että se sisälsi myös Karl Collanin sävelmän lauluun Mu meeles seisab alati. Kyseessä oli Jannsenin tyttären Lydia Koidulan vironnos Ahlqvistin Savolaisen laulusta.⁴⁷

Viron vuoden 1869 laulujuhliin mennessä Suomessa oli julkaistu vain yksi molemmat sävelmät sisältänyt kuorolaulukokoelma: Isak Johan Inbergin eli nimimerkki I. J. Iltasen vuonna 1862 kokoama Moniäänisiä lauluja Nuorisolle, joka oli samalla ensimmäinen neli­äänisten mieskuorojen suomen­kielinen laulukirja. Seuraava ehdon täyttävä oli vasta Taavi Hahlin vuonna 1871 julkaisema Ylioppilas­lauluja-kokoelma. Heinrich Wächterin näiden välillä vuonna 1867 julkaisema – ja edellä muutaman kerran viitattu – Kokous Neli­äänisiä Lauluja sisälsi Maamme-laulun ja useita isän­maallisia lauluja, mutta ei Savolaisen laulua.^{48 49 50 51}

Inbergin kokoelman toimitti Jännsenille suomalaisuusmies Yrjö Koskinen, joka sittemmin tunnettiin vapaa­herraksi korotettuna nimellä Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Folkloristi Oskar Looritsin vuonna 1934 julkaiseman kirjeenvaihdon mukaan Jannsen lähetti 13. maalis­kuuta 1869 (vanhaa lukua) Koskiselle kirjeen, jossa hän erikseen ilmoitti Savolaisen laulun valinnasta laulujuhlien ohjelmaan:

Teitä ehkä kiinnostaa saada tietää, että juhlamarssiksi tuli valituksi yksi Teidän hyväntahtoisesti meille lähettämistänne suomalaisista kvartettilauluista: Collan: ”Mun muistuu mieleheni nyt etc.” –⁵²

Tulevan kansallislaulun ensiesitys vuonna 1869 on Viron laulujuhlien historian ydintä. Tunnepohjalta laulujuhlien isän kiitoskirje Paciuksen sävelmästä sopisi hyvin niin laulujuhlien kuin heimo­yhteyden tarinaan, ja sellaista on niihin jopa tieto­kirjoissa istutettu. Jannsen ei kuitenkaan mainitse maaliskuun kirjeessä eikä muissakaan Koskiselle lähettä­missään kirjeissä kertaakaan laulun nimeä, alku­sanoja tai Paciusta. Vaikea uskoa, että hän olisi arvostanut Maamme-laulua vähemmän kuin Savolaisten laulua. Oletettavasti sitä jo harjoiteltiin, sillä ensi­esitykseen oli enää vajaat sata päivää. Varteenotettavin selitys on, että nuotit olivat Jannsenilla jo vanhastaan eikä niistä ollut enää kiittämistä.

Unohtuneet Moniääniset tuottavat päänvaivaa Koidula-tutkijalle

Neuvostoliiton miehitysvuosina saattoi Paciuksen sävelmän kuulla Virossa vain Suomeen liittyvissä yhteyksissä. Kansallis­lauluna se oli kielletty. Tutkiminenkin oli arka­luontoista, mikä selittää Inbergin Moniäänisten unohtumista 1960-luvulle tultaessa. Vaivaa tämä tuotti kirjallisuus­historioitsija Aino Undla-Põldmäelle, joka kertoi tutkimuksistaan Keel ja Kirjandus -lehdessä elokuussa 1970. Aiheena olivat Koidulan Suomen-suhteet, joiden ohessa tutkija kosketteli varovaisesti Maamme-laulua. Artikkeli julkaistiin muutoksitta myös kokoelmassa Koidulauliku valgel vuonna 1981.^{53 54}

Savolaisen laulun alku­peräis­tekstissä on yksitoista säkeistöä, joista Koidula laati vironnoksen 1., 2., 9. ja 10. säkeistön pohjalta. Ahlqvistin alkusäkeen Mun muistuu mieleheni nyt hän käänsi sanoilla Mu meeles seisab alati, joka jäi laulun nimeksi. Undla-Põldmäe tunsi Jannsenin kiitoksen neliäänisestä Savolaisen laulusta, mutta ei nuottien lähdettä. Sen etsintä keskeytyi vuonna 1970 toteamukseen: ”Suomen kirjallisuuden bibliografiasta ei selviä, mistä julkaisusta Koidula saattoi säkeistönsä kääntää.” Apua antoivat viron lehtori Eeva Niini­vaara ja kielitieteilijä Ago Künnap, mutta laulujuhlia edeltävältä ajalta he löysivät vain Wächterin koulu­laulu­vihkot. Näiden nuotit olivat kaksiäänisiä eikä niihin sisältynyt 2. säkeistöä, ”mikä pakottaa etsimään jotain muuta lähdettä tai käännös­tietä”.⁵⁵

Koidulan käännöslähde oli Inbergin Moniääniset, joka sisälsi kaikki 11 säkeistöä, myös ensi­julkaisussa vuonna 1852 osin sensuroidut 7. ja 8. säkeistön. Samoin siihen sisältyi Suomen valta eli Nouse, riennä Suomen kieli, jonka havaitseminen alkuperäisin Haydnin nuotein olisi ratkaissut Undla-Põldmäen toisenkin visaisen ongelman. Laulujuhlia seurannut arkeologi J. R. Aspelin oli kirjoittanut Uuteen Suomettareen matkakertomuksen, jonka mukaan laulu esitettiin kuorokilpailussa ”herra Jannsenin mukaelmana”. Sanoja ei ollut ”tähän mennessä” onnistuttu löytämään. Kyseessä oli epäilemättä Eesti laulik ‑kokoelman Eestima käib ülle keige. Tutkijaa johti harhaan Wächterin vuoden 1867 kuoro­vihko, joka sisälsi Suomen vallan poikkeuk­sellisesti Franz Abtin sävelmällä. Alkuaan sekin oli kirjoitettu Saksalaisten lauluun, joten Jannsenin teksti olisi sopinut yhtä lailla kuin Ahlqvistin.^{56 57 58}

Hymnin ihme: Lydia Koidula saksantaa kuusi säkeistöä neljästä?

Annistin mainitseman Paciuksen ja Collanin sävelmät sisältäneen lauluvihkon puuttuessa huomio pääsi keskittymään Wächterin nuotistoon Kokous Neliäänisiä Lauluja Mies-äänillä laulettavia, jonka Maamme-laulun sanat ovat peräisin Aleksanteri Rahkosen vuoden 1865 Sääskiä-kokoelman ”runollisesta kokeesta”.⁵⁹

Wächterin vihkon Undla-Põldmäe löysi Jannsenia tiukemman kansallisen herättäjän Carl Robert Jakosonin mallitilalta Kurgjan kylästä. Koskinen kävi kirjeen­vaihtoa myös Jakobsonin kanssa ja lähetti hänellekin nuottikokoelmia. Vuoden 1970 artikkelissa tutkija kertoi Vårt Landin nuoteista hienovaraisesti ja yhdisti mukaan myös löytönsä Koidulan käsikirjoituksista:

H. Wächterin toimittaman kokoelman ensimmäisestä vihkosta löyty­vät muun muassa A. Oksasen ”Suomen valta” (Fr. Abtin sävelmä), joka laulettiin ensimmäisten laulujuhlien kuoro­kilpailussa, ja L. Runebergin ”Vårt land” suomenkielisenä käännöksenä – ”Maamme”. Vallan hämmästyttävää on löytää Koidulan runo­käsi­kirjoitusten joukosta tämän laulun suomalaisen version varsin sanatarkka käännös saksan kieleen. Se saattoi olla tarkoitettu Jannsenille.

Näitä kahta virkettä pidemmälle Undla-Põldmäe ei voinut ”vaaral­lista laulua” lähestyä. Niitä lukiessa tulee huomata, että tutkija ei suinkaan sano Koidulan tehneen käännöstään Wächterin nuoteista. Hän oli toki omin silmin havainnut, että niissä oli vain neljä säkeistöä. Koidulan saksannos sen sijaan katkesi kuudennessa säkeistössä – ja oletettavasti jatkui jollain kadonneella lehdellä.⁶⁰

Koidula saattoi saksantaa Maamme-laulun isälleen, mutta yhtä lailla sopi syyksi oma mielen­kiinto tai kieliharjoituskin. Tartto oli yliopistokaupunki, mutta suomen osaaminen oli siellä olematonta. Maalis­kuussa 1868 Koidula valitti Kreutzwaldille suomen kieleen tutustumisen vaikeutta. Apuvälineenä oli vain vuonna 1826 julkaistu Gustaf Renvallin latinankielinen Suoma­lainen Sana-Kirja, jonka selityksistä hän sai ”yhtä paljon hyötyä kuin jos ne olisi kirjoitettu turkiksi”. Aivan näin kehnosti asia ei ollut, sillä selityksissä oli myös sanojen saksankielisiä vastineita. Tilanne parani laulujuhlien jälkeen, jolloin Koidula tilasi Uuden Suomettaren ja tiivisti kirjeen­vaihtoa suoma­laisten ystävien kanssa.⁶¹

Julius Krohn suomentaa Maamme-laulua – ja kohtaa Koidulan

Tuorein Maamme-laulun suomennos oli julkaistu Länsi­suomalaisen osakunnan toimit­tamassa Penni-kirjastossa Suomen kansalle toukokuussa 1867. Varsinaisesti se oli tehty  Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäiseen vihkoon, joka tuli myyntiin vasta jouluksi. Viiden kääntäjän runoilija­ryhmää johti kielen ja kansan­runouden tutkija Julius Krohn. Mukana oli myös Aleksanteri Rahkonen.^{62 63 64 65}

Professori Seppo Zetterberg antaa avainvihjeen teoksessa Suomen sillan kulkijoita lähteenään Yrjö Koskisen matkapäiväkirja: ”Lydia-tytär ei ollut varautunut. Krohn opetti hänelle Maamme-laulun melodian ja antoi laulun suoma­laiset sanat.” Maininta sisältyy kuvaukseen Krohnin ja Koskisen ateriavierailusta Jannsenin perheeseen Tartossa 27. kesäkuuta 1867 (uutta lukua).^{66 67}

Ihmisluontoa tuntien voi olettaa, että Krohn halusi antaa oman työnsä hedelmän. Juuri uutuus saattoi herättää Koidulan uteliaisuuden ja johtaa Undla-Põldmäen löytämään saksan­nokseen. Sanatarkkuuden perusteella lienee silti mahdoton osoittaa, perustuiko se Krohnin työryhmän vai Rahkosen itsenäiseen suomennokseen. Ne ovat tavallaan saman tekstin jalostusvaiheita, joiden nyanssit tuskin kääntyivät Renvallin sana­kirjan avulla saksan kieleen: ”Ei laaksoa, ei kumpuraa, ei rantaa löydy rakkaampaa (Rahkonen 1865). / Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa (Krohn ym. 1867).” ⁶⁸

Sen sijaan Inbergin kokoelman sanatarkkuus sulkee ulkopuolelle. Moniäänisiin lauluihin sisältyvässä Maamme-laulussa on riittävät kuusi säkeistöä, mutta Oulun kappalaisen Johan Bäckwallin vuoden 1857 käännöksessä on merkittäviä eroja verrattuna Krohnin ryhmän ja Rahkosen suomennoksiin. Jannsen saattoi kuitenkin hyödyntää Inbergin nuotteja mallina, sillä Mu isamaa, mu õnn ja rõõm on jaettu laulu­juhlien kuoro­vihkon viivasto­riveille samoin kuin Moniäänisten Maamme-laulu.^{69 70}

Miksi virolaiselle soitetaan Suomen kansallislaulu? Kirsti vastaa…

Runebergin runon saksannoksista riippumatta voidaan kysyä, onko Jannsen käyttänyt niitä tai edes tarvinnut. Kummankin hymnin ensimmäinen säkeistö alkaa huudahduksella isänmaasta ja toteaa, ettei löydä rakkaampaa. Nämä ja muut vähäisemmät yhteydet ovat tuttuja useista isänmaallista lauluista. Kansallis­laulujemme yhteisyys ei perustu sanoihin, vaan Paciuksen sävelmään.

Paciuksen sävelmän rantautumista Viroon on tutkittu vain suomen­kielisten sanojen näkö­kulmasta. Tiedossa ei ole, laulettiinko sitä koskaan Tartossa saksaksi esimerkiksi Heinrich Wächterin vuoden 1856 nuoteista ja Ida Mevesin sanoilla. Tai veresti­vätkö Behmin pojat muistojaan laulaen? Joka tapauksessa Viron kansallis­laulu sävelmästä tuli ensimmäisten laulujuhlien ansiosta.

Mediassa yhteisen kansallislaulun hämmästely kuuluu toistuviin teemoihin. Syitä avataan omasta aloitteesta tai vastauksena lukijalle. Selitykset juontavat tavalla tai toisella Aino Undla-Põldmäen artikkeliin, joka on etääntynyt toistoketjussa lainaus lainaukselta. Näin esimerkiksi vuoden 2006 Torinon olympialaisten aikaan Helsingin Sanomien suositulla Kirstin ja Torstin palstalla:

Paciuksen sävellyksen tarina Virossa alkaa vuonna 1868. Tuolloin laulu­juhlia valmistellut Carl Robert Jakob­son halusi ohjelmaan uusia viron­kielisiä kuorolauluja, jottei juhlista tulisi vallan maassa asuvien baltiansaksalaisten pitämien laulu­juhlien toisinto. Hän kirjoitti tuntemalleen suomalaiselle valtio- ja yliopistomiehelle Yrjö Sakari Yrjö-Koskiselle ja pyysi tältä apua. Yrjö-Koskinen lähettikin Jakobsonille lauluja, joista yksi oli Paciuksen Vårt land. Toinen laulu­juhlien voimamies, Johann Voldemar Jannsen, laati sävellykseen vironkielisen tekstin. Paciuksen ja Jannsenin laulu oli mukana monilla laulu­juhlilla, ja siitä tuli virolaismielisyyttä symboloiva juhlalaulu. Viron itsenäistyttyä se vakiintui maan kansallislauluksi.⁷¹

Jannsenin ja Jakobsonin suhde ei ollut aivan näin jouhea, mutta muutoin ”Kirstin” vastausta ei ole tarpeen toistamiseen ruotia. Se on kevyt palstan tyyliin eikä moitit­tavin. Lähteenä vaikuttaa olleen tunnetun kuoromiehen Uolevi Lassanderin tammikuussa 1998 Tuglas-seuran koti­sivulla julkaisema kirjoitus Maamme-laulun historiasta. Hän mainitsee Koskisen lähettäneen Jakobsonille kolme laulua: Paciuksen sävelmän ja kaksi kansansävelmää, jotka innoittivat säveltäjä Aleksander Kunileidia sävel­tämään Koidulan runot Sind surmani ja Mu isamaa on minu arm. Nämäkin esitettiin ensimmäisillä laulu­juhlilla. Neljäs suomalaisjuurinen oli Jannsenin saama Savolaisen laulu.^{72 73 74}

”Eesti hümn” pyyhkii historiasta Carl Robert Jakobsonin ja Savolaisen laulun

Suoraviivaisimmin Viron kansallis­laulun syntyä kuvaa historioitsija Küllo Arjakas, jonka tieto­teosta Eesti hümn (2012) ovat lainanneet niin suomalaiset kuin virolaiset tietokirjailijat. Uskotta­vuutta edistää yksin­kertaistus, jonka myötä katoavat niin Jakobson kuin Savolaisen laulukin:

Seuraavaksi Jannsen ryhtyi järjestämään Viron ensimmäisiä laulujuhlia. Hän pyysi kansallis­mielistä suomalaista tuttavaansa Yrjö Sakari Yrjö-Koskista lähettämään Viroon kappaleita pohjoisten naapurien laulu­ohjelmistosta. Koskinen lähetti kolme kappaletta, myös Paciuksen oman. Maaliskuussa 1869 Jannsen kirjoitti Yrjö-Koskiselle kiitoskirjeen tietoisena tämän laulun merkityksestä suomalaisille. – Artikkeli­kokoelmassa ”Koidulauliku valgel” kirjallisuustieteilijä Aino Undla-Põldmäe selvitti, että Jannsen sai vuonna 1867 julkaistun ja H. Wächterin toimittaman suomen­kielisten neli­äänisten mies­kuoro­laulujen nuotti­kirjan. Jannsenin tytär Lydia Koidula käänsi oletettavasti vuoden 1868 lopulla suomenkielisen Maamme-laulun tekstin – ilmeisesti isänsä käyttöön – varsin sanatarkasti saksan kieleen.⁷⁵

Harhaanjohtavuutta vakavampaa kuvauksessa on, että arvovallallaan se katkaisee Paciuksen sävelmän Viroon saapumista koskevan tutkimuksen vuoteen 1970. Arjakas pitää Undla-Põldmäen havaintoja lopullisina tuloksina, vaikka tämä esittää ne mahdollisuuksina ja pohjana jatkotutkimukselle.

Entä vastaus lähtökysymykseen? Menikö hymniltä 20 vuotta matkalla Helsingistä Tarttoon? Kysymys on todistamaton oletus. Nuoteille oli monta aikaisempaa tietä, saksannoksille vielä useampia. Sitä vastoin voidaan ajatella, että Mu isamaa, mu õnn ja rõõm esitettiin Jannsenin sanoit­tamana heti ensimmäisessä riittävän arvokkaassa tilaisuudessa, Viron ensimmäisillä laulujuhlilla 1869.

Pakan sekoittaa toki vielä laulu­juhlien veteraani Joosep Heinrich Wirkhaus, joka vuonna 1925 julkaisi muistikuviaan juhlien järjestäjän Vanemuine-seuran alkutaipaleesta. Hän kirjoitti pistäneensä kaiken alkuvuosina tapahtuneen tarkkaan paperille eikä raatsinut ottaa näitä muistojaan mukaansa mullan alle. Wirkhausin mukaan tuleva kansallislaulu Mu isamaa, mu õnn ja rõõm sai ensimmäisen julkisen esityksensä seuran yksivuotis­juhlasssa, juliaanisena juhannus­päivänä 1866. Useita kertoja laulettiin myös Mu meeles seisab alati, siis Savolaisen laulu, josta Jannsen lähetti Koskiselle kiitoksen vasta maaliskuussa 1869. Wirkhaus saattoi erehtyä tässä laulussa. Entäpä jos vain tässä? ^{76 77 78}

---

Legenda elää. Näin kehotti Kirstin ja Torstin perillinen ”Sisko” uskomaan joulukuussa 2018:

Virossa kaavailtiin maan ensimmäisiä laulujuhlia kansallisen herätyksen tunnelmissa, ja puuhamiehenä toimi suomalaisen fenno­maanin Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kaveri, journalisti Johann Voldemar Jannsen. Yrjö-Koskinen suositteli ystävälleen nostattavia kuorokappaleita, ja näin Jannsen päätyi kääntämään kappaleen viroksi. Mu isamaa ‑laulun ensiesitys Tartossa vuonna 1869 oli menestys.⁷⁹

Suomen kansallislaulun sävelmän päätyminen suomalaisten myötä­vaikutuksella myös Viron kansallis­lauluksi on tarina heimo­yhteisyydestä. Saattaisin hiukan pettyä, jos se ei ole totta. Toisaalta pohdin, osoittaisiko syvempää yhteisyyttä sävelmän löytäminen ja omaksuminen ilman apuamme.

Tarkemmat asiatiedot on julkaistu 4.10.2019 artikkelissa
Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus.

---

13.5.2017

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi (2017)

Maamme-laulun kulttuurihistoria hautojen kertomana Helsingin Hietaniemessä, jossa lepäävät säveltäjä Fredrik Pacius ja laulun suomalaisten sanojen työstäjät…

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

1. Sångbok för Skolorna, H. Wächter, tryckt i Leipzig. Helsingfors Tidningar 10.11.1858
2. Wächter, H.: Kokous Neliäänisiä Lauluja Mies-äänillä laulettavia. Sanat ja nuotit. l:nen vihko, sisältävä 35 laulua. Leipzigissä, Breitkopf & Händel. Kirjallinen Kuukauslehti 11/1867
3. Illustrirter Kalender für 1850. Jahrbuch der Ereignisse, Bestrebungen und Fortschritte im Völker­leben und im Gebiet der Wissenschaften, Künste und Gewerbe. Leipzig, J. J. Weber 1849
4. Am 10. September erscheint Illustrirter Kalender für 1850. Jahrbuch der Ereignisse, Bestre­bungen und Fortschritte im Völker­leben und im Gebiet der Wissenschaften, Künste und Gewerbe. Leipzig, Verlagsbuchhandlung von J. J. Weber. Illustrirte Zeitung 1.9.1849
5. Wårt land. Ibland artiklar, som i Tystland börja en literatur för den stundande julen, intager ”Illustrirter Kalender für 1850” ett wackert rum. Utom andra stycken af wärde och intresse inne­håller denna kalender en lyckad öfwersättning af wår älsklingssång ”Wårt land”, hwilken wi här nedanföre intaga. Finnisches Vater­landslied… Åbo Tidningar 23.10.1849
6. Yrjö Nurmio, Taistelu suomen kielen asemasta 1800-luvun puolivälissä. Kenraalikuvernöörin, ruhtinas Menšikovin Maamme-lauluun kohdistamasta huomiosta s. 213–214. WSOY 1947
7. Vårt Land, jemte Finsk [K.K. = Kaarle Martti Kiljander] och Tysk [Julius Heintze] öfversättning. Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri (SKS), Fabian Fredrik Rabbes förlag 1851
8. Die Sagen des Fähnrich Stahl. Ein Romanzen-Cyclus. Von Johann Ludwig Runeberg. Deutsch von Hans Wachenhusen. Unser Land, s. 17–19. Leipzig, Verlag von Carl B. Lorck 1852
9. Die Sagen des Fähnrich Stål. Leipzig, Rudolph Hartman 1852. Kääntäjä Ida Meves, nuottiliitteenä Unser Land yksinlauluna pianosäestyksellä ja mieskuorolle. SKS
10. Des Fähnrichs Stohl Sagen, Leipzig, Köhler 1859, Kääntäjä A. Thieringk. SKS
11. En ny tysk öfversättning af Fänrik Ståls Sägner är verkstäld af signaturen C. F. N. och tryckt på öfversättarens förlag hos A. Twietmeyer i Leipzig. Morgonbladet 26.10.1883
12. F. R. Kreutzwald, Wiru lauliku laulud. Leinaja tütarlaps, s. 67–68. Tartu, H. Laakmann 1865
13. August Annist, Soome kirjandus Eestis. ”Runeberg oli ju kõik oma tööd kirjutanud rootsi keeles, mille mõistjaid polnud eesti haritlaste keskel kaua aega ühtegi. Ainult saksa tõlgete kaudu näikse talt mõned killud siinsesse teadvusse jõudnud. Nähtavasti mõne sellise saksa tõlke kaudu on siis sündinud ka Kreutzwaldi ’Viru lauliku lauludesse’ ’Leinaja tütarlaps’.” Eesti Kirjandus 2/1931
14. Eduard Osenbrüggen, Nordische Bilder. 1. Eine Wanderung in Finnland. Runeberg’s Vårt Land, s. 7–10. Tampere ja Kyröskoski, s. 25–38. Leipzig, J. C. Hinrichs 1853
15. Kristi Metste, Marie von Bruiningki tundeline revolutsioon. Märkmeid ühest Faehlmanni patsiendist. Osenbrüggen ja Faehlmann s. 278–281. Keel ja Kirjandus 4/2012
16. Osenbrüggen, Eduard (29. XII 1809 Utersen, Holstein – 9. VI 1879 Zürich). Oli 1843–51 TÜ kriminaalõiguse, -protsessi ning õigusajaloo ja -kirj prof, ühtlasi 1846–51 õigustsk-a dekaan. Keisri korraldusel arreteeriti 14. VIII 1851 pol põhjustel ja saadeti maalt välja. Eesti teaduse biograafiline leksikon. 3. köide. Teadusajaloo ja Teadusfilosoofia Eesti Ühendus 2013
17. Mis Postimehhe sadik taggasitulles juttustab. IX. Tamperi tähtsamad asjad on temma wabrikud ja kosk ehk kärre jugga, kus walge wessi jõetäielt kobrutab ja sure kohhamisega kaljotükkide wahhelt järwe pole langeb; 16 wersta peal pool linna peab weel kärredam kosk ollema, kuhhu minno jallad ei ullatanud. Eesti Postimees ehk Näddalaleht 22.9.1871
18. Russische und Finnische Volks-Hymne, für Männergesang und vermischten Chor, Venäjän keisarihymni ja Vårt Land (Unser Land) mies- ja sekakuoroille, Heinrich Wächter 1856. – Richard Faltin on merkinnyt Kansalliskirjastossa säilyneen vihkon saaduksi Wächteriltä 28.8.1856.
19. Alfhild Forslin, Runeberg i musiken. ”Av detta tryck [Russische und Finnische Volks-Hymne] äro 2 exemplar kända: i HUB [Helsingfors universitetsbibliotek] och SLS. Det förra av dem har tillhört Richard Faltin, som därpå antecknat: ’Erhalten von Herrn Wächter am 28 August 1856’. Faltin mottog trycket omedel­bart efter det han tillträdde sin nya befattning som musiklärare vid det Behmska institutet i Viborg. Organisten Heinrich Wächter innehade samtidigt en funktion vid samma skola, och det synes vara från honom som Halle-trycket utgått, sannolikt närmast avsett för det Behmska institutet i Viborg. – Samma år (’im Mai 1856’) hade Wächter låtit trycka även en koralbok i Halle vid samma tryckeri (Schmidt) som folkhymnerna. Denna ’Kleines Choralbuch für Kirche, Schule und Haus’ hade han tillegnat lärarna vid den Behmska skolan, näml. Behm, Pefret, Ziemssen, Rinne och Hasselblatt. Den var avsedd för fyrstämmig sång ’sei es in Kirche, Schule oder zu Hause’. Sannolikt var det för den tysktalande musikaliska överklassen och dess skola i Viborg, som Wächter låtit trycka Russische und Finnische Volkshymne. Härför talar även den omständig­heten, att vardera sättningen av Pacius’ Vårt land i Halletrycket är jämförbart med senare av Wächter publicerade versioner, nämligen den för Km [manskör] i Kokous Neliäänisiä Lauluja (Vyborg 1867) och den för Kbl [blandad kör] i Fosterländska Sånger [till förmån för national­monumentet öfver Porthan] (Hfors 1861).” Svenska Litteratursällskapet i Finland 1958
20. Reijo Pajamo, Heinrich Wächter Suomen koulujen laulunopetuksen uudistajana. Behmin koulu s. 90–92. ”Julkaisemansa ’Kleines Choralbuchin’ oli Wächter omistanut Behmin koulun johtajalle ja opettajille. Koraalikirjan nimilehdellä maininta: Herrn Schuldirector Cand. theol. C. Behm, sowie den Lehrern in dessen Knaben-Erziehungs-Anstalt Herren A. Perret, W. Ziemssen, G. Rinne, A. Hasselblatt.” Koulu ja menneisyys XX. Suomen kouluhistoriallinen seura 1972
21. H. Wächter, Kleines Choralbuch für Kirche, Schule und Haus (Zunächst zum Elberfelder, in der hiesigen deutschen Gemeinde eingeführen Gesangbuche gehörend). Halle, Schmidt 1856
22. Saimaan-Kanawan aukaisemisesta. Weime sunnuntaina, 7 päiwä Syyskuuta, wietti Suomen kanssa suuren riemujuhlansa. Saimaan-kanawa on aukaistu. Sanan-Lennätin 13.9.1856
23. Helsingfors. Den 7:de, DD. MM. Kejsarens och Kejsarinnans kröningsdag gafs kejserlig salut från alla härslädes förlagda örlogsfartyg. Om aftonen var staden illuminerad. Wiborg 12.09.1856
24. Riikka Siltanen, Richard Faltin ja Viipurin taidemusiikkielämän rakentuminen 1856–1869. Monumenteista tanssiaskeliin. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura 2020
25. Wiborg. Dödsfall (Karl Behm). ”Hr Behms skola räknade redan inemot 80 elever, större delen från S:t Petersburg, men äfven omkring 10 eller 12 finnar.” Wiborg 3.7.1857
26. Pjotr Ivanovitš Štšukin, Muistelmia Behmin koulusta Viipurissa. Karjala 26.7.1911
27. Fosterländska sånger, arrangerade af H. Wächter. Finlands Allmänna Tidning 11.11.1861
28. G. F. Rinne, 32 Laulo nelja heälega laulda. Tartu, H. Laakmann 1868
29. Järvamaan esipappi Gustav Rinne on kuollut, Uusi Suometar 8.10.1895
30. Rinne, Gust. (5455), Album Academicum der Kaiserlichen Universität Dorpat, Tartto 1889
31. Malle Salupere, Jannsen kui eesti laulupidude isa ning koorilaulukultuuri edendaja. ”Täiesti võimalik, et Hiiumaa pastor [Gustav Felix Rinne], kus tollal eriti väikesaartel leidus veel palju rootslasi, kasutas eeskujuna Runebergi originaalteksti.” Muusika 11.7.2019
32. Dienstag, den 5. [17.] Juli, vierter Sängerfesttag. Mit ungeheurem Jubel ward Musikdirector Pacius aus Helsingfors begrüßt, als er ein von der Petersburger Liedertafel gesungenes Quartett [Frühlingsglaube, 1837] nach seiner Auffassung selbst dirigirte. Unendliche Hochs wurden dem verehrten Meister der Töne gebracht und bald wurde er mit großem Enthusiasmus vom Boden gehoben und auf den Schultern der Sänger gewippt. – Nachzutragen haben wir zum gestrigen Namensverzeichnisse noch das Wiborger Männerquartett: Dr. Zeidler, Director der [Behm’schen] Anstalt zu Wiborg; Dr. Pagel, Lehrer der Mathematik; Herren Schloß und Favre, Lehrer. Wohnung beim Maler Sprengel in der Rußstraße. Zum Revaler Sängerfest 1866. Nr 5, 6/18.7.1866
33. J. V. Jannsen, Tallinna laulopiddo II. Teisipääw, 5. Julil. Eesti Postimees 27.7./8.8.1866
34. Från sångarfesten i Reval [2./14.–10./22.7.1866] omtala de återwändande gästerna, hwilka härifrån icke woro särdeles många, att professor Pacius, som biwistade festen, warit föremål för mycken hyllning och uppmärksamhet. – Lustfarare från Reval anlände, efter slutad sångarfest derstädes, i större antal hit i lördags med ångf. Nikolai. Hufvudstadsbladet 23.7.1866
35. Reet Marttila, Fredrik Pacius ja meie isade maa. Frühlingsglaube. Muusika 6/2018
36. Die Zusammenberufung des Landtags. Die Versammlung fiel mit einem dreimaligen Hurrah­rufe ein, worauf ein Sängerchor ’Wart Land’ anstimmte. Revalsche Zeitung, 22.6./4.7.1863
37. 50jährigen Jubiläums des Cadettencorps in Fredrikshamn. ”Nachdem Toaste auf Se. M. den Kaiser, auf Se. K. H. den Großfürsten Michael, auf Se. Excellenz den Generalgouverneur, auf das Cadettenorps, ’diese Musteranstalt in jeder Beziehung’ etc. ausgebracht worden, verlangte der Großfürst die finnländische Volkshymne ’Wart Land’.” Revalsche Zeitung, 23.10./4.11.1862
38. Das finnländische Nationallied ’Vårt Land’. Revalsche Zeitung 6/18.8.1863
39. Das finnländische Nationalied ’Vart Land’. Dörptsche Zeitung 9/21.8.1863
40. Das Finnländische Nationalied ’Vort Land’. Rigasche Zeitung 13/25.8.1863
41. Am Jahrestage der Schlacht bei Lappo (im finnländisch–russischen Kriege von 1808). Nach Absingung der Nationalhymne ’Wart Land’ und des ’Björneborger Marsches’ ward das Denkmal unter allgemeinem Hurrahrufe enthüllt. Revalsche Zeitung, 29.7./10.8.1864
42. J. V. Jannsen, Eesti laulik. 125 uut laulo neile, kes hea melega laulwad ehk laulo kuulwad. 1. Kus on mo kallis issama? 18. Eestima käib ülle keige. Tartu, H. Laakmann 1860
43. Eesti Lauliko wisi-ramat : 120 uut laulo-wisi. Laakmann 1862
44. Gustav Suits, Jannseni’i ”Eesti laulik”. Eesti Kirjandus 10/1933
45. Studenternas Majfest. ”I Tisdags [16.5.1848] anställde Symphonieföreningen sin sista concert för denna saison. – Dessutom tilldrog sig isynnerhet de fyra fosterländska chörerna åhörarenes tidigaste uppmärksamhet. De två första voro svenska, den ena af Crusell, den andra af Nordblom, den tredje är en tysk melodi af Reichardt med finska ord (En efterbildning af sången: Was ist der Deutschen Vaterland?) och den sista slutligen är en alldeles ny composition af Pacius till Runebergs herrliga sång Vårt land.” Morgonbladet 18.5.1848
46. Viipurista. Porthanin juhla. ”Sen jälkeen alkoi laulanto herra laulun opettaja [Heinrich] Wächterin johdannolla. Lauluista oli ’Suomenmaa’ ensimmäinen, jonka pormestari [Robert Isidor] Örn oli joitakuita aikoja tätä ennen suomeksi mukaillut.” Otawa 16.11.1861
47. August Annist, Meie hümni algupära. ”Kas Jannsen üldse tookord juba tundis ja siin oma eeskujuks tarvitas Runebergi laulu tema algkeeles, saksa või soome tõlkes? See on väga võimalik ja isegi tõenäoline, sest samas kogus esineb samuti soomest võetud K. Kollan’i viis laulule ’Mu meeles seisab allati’ [Savolaisen laulu] ja hümni komponeerija nimi on kirjutatud õieti, mitte ’Paatsius’ nagu Rinnel [Hiomaa- ehk issamaa-laulus].” Eesti Kirjandus 10/1937
48. I. J. Iltanen (Isak Johan Inberg), Moniäänisiä lauluja nuorisolle. G. E. Eurén 1862
49. Lopuksi pari sanaa kahdesta nuottiwihkosta jotka nimellä: „Moni-äänisiä lauluja nuorisolle toimittanut Iltanen”, owat tulleet Eurénin kirjapainosta Hämeenlinnassa. Tämä uusi hanke, että on ruwettu wihkoihin kokoilemaan semmoisia moni-äänisiä nuotteja, joilla on suomalaisia sanoja, on erinomaisen tärkeä ja kiitettäwä. Suonio (Julius Krohn). Mehiläinen 12/1862
50. Inberg, Iisakki Juhana (1835–93), maanmittari ja kartantekijä. ”Hänen harrastuksiaan muillakin aloilla osoittavat m. m. kuvateos ’Suomenmaan parhaat ruokasienet’ (1884) sekä hänen salanimellä I. J. Iltanen julkaisemansa ’Uusia huvilauluja Hämehestä” (2 vihkoa 1858) ynnä ’Moniäänisiä lauluja nuorisolle’ (2 vihkoa, 1862), jotka olivat ensimäiset suomeksi julkaistut moniääniset laulut.” Tietosanakirja 3. Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1911
51. D. Hahl, Ylioppilaslauluja : Studentsånger, 1. vihko, K. E. Holms Förlag 1871
52. Oskar Loorits, Yrjö-Koskinens Briefwechsel mit seinen estnischen Freunden, Jannsen an Yrjö-Koskinen 13./25.3.1869 (s. 97): ”Es wird Sie vielleicht interessiren zu erfahren, dass der Festmarsch aus einem der durch Ihre Güte uns zugegangenen finnischen Quartette gewählt wurde: Collan: ’Mun muistun mieleheni nyt etc.’ –” Õpetatud Eesti Seltsi aastaraamat 1934
53. Aino Undla-Põldmäe, Koidula suhted Soomega I, s. 483–486. ”H. Wächteri toimetatud kogu esime­ses vihikus leiduvad muu seas A. Oksaneni ’Suomen valta’ (Fr. Abti viis), mida lauldi esi­mese üldlaulupeo laulmisvõistlusel, ja L. Runebergi ’Vart land’ soomekeelses tõlkes – ’Maamme’. Otse hämmastav on leida Koidula luuleautograafide hulgast selle soome variandi üsna sõna­sõnalist tõlget saksa keelde. See võis olla mõeldud Jannseni jaoks.” Keel ja Kirjandus 8/1970
54. Aino Undla-Põldmäe, Koidulauliku valgel, s. 131–137. Tallinn, Eesti Raamat 1981
55. 50 Koulu-Laulua. Sanat ja Nuotit Yksi- ja Kaksi-Ääniselle Laulannolle. H. Wächter 1864
56. Savolaisen laulu. (Runo.) Suometar 14.12.1852
57. J.R. Aspelin, Laulujuhla Tartossa V. ”Neist esitati ’Suomen valta’ (’Nouse, riennä, suomen kieli’) esimesel üldlaulupeol ühe võistleva koori poolt, J. R. Aspelini andmeil J. V. Jannseni mugan­dusena. Selle eestikeelseid sõnu pole seni õnnestunud leida.” Uusi Suometar 9.8.1869
58. Rudolf von Gottschall, Deutschlandlied, 1895, Lieder Archiv, Alojado Publishing
59. Aleksanteri Rahkonen, Sääskiä : runollisia kokeita : 1. parvi, C. J. Wikberg 1865
60. Malle Salupere, Koidula : ajastu taustal, kaasteeliste keskel. ”Tähelepanuta on jäetud ka Küllo Arjakase kapitaalne ja põhjalik lühimonograafia ’Eesti hümn’ (2012). Seepärast kordame peamist. – A. Undla-Põldmäe on 1979. aasta artiklis ’Koidula suhted Soomega’ kindlaks teinud, et ’Maamme’ tuli Jannsenite koju 1867. aastal ilmunud H. Wächteri soomekeelsete neljahäälsete meeskoorilaulude kogumikuga, kust Koidula on umbes 1868. aasta lõpul teinud Jannseni jaoks teksti reaaluse tõlke saksa keelde. Undla-Põldmäe ei saanud tollal seda teksti lähemalt vaadelda, seepärast mainib ta artiklis ainult ’Maamme’ laulu, lootuses, et Glavlit ei märka seoseid keelatud Eesti hümniga. Koidula tekst on säilinud tema käsikirjades luuletuse ’Eidekene hellakene’ pöördel. See on üsna sõna­sõna­line tõlge, mis katkeb kuuenda salmi peal. Kindlasti jätkus tõlge teisel lehel, aga kui see oli üleni saksakeelne, ei pidanud Bergmann, kelle märkusi käsikirjad kannavad, ilmselt vajalikuks seda säilitada, kui see üldse temani jõudiski.” Tänapäev 2017
61. Heli Laanekask, Koidula soome keel ehk hüva kui miete sisästä selkeäksi. Looming 7/1994
62. Penni-kirjasto Suomen kansalle, V. Johan Ludwig Runeberg. Per Theodor Stolpe 1867
63. Yrjö Koskinen, Penni-kirjasto Suomen kansalle. Kirjallinen Kuukauslehti 16.5.1867
64. Pennikirjastoa, V vihko, Johan Ludwig Runeberg. Sanomia Turusta 24.5.1867
65. Runebergin Vänrikki Stoolin Tarinat, Runoilijan luvan saanut suomennos. Ensimäinen Osa. Ensimäinen vihko. Helsingissä 1867. Kirjallinen Kuukauslehti 20.1.1868
66. Seppo Zetterberg, Suomen sillan kulkijoita. ”Ilmapiiri Jannsenin kodissa [aterialla torstaina 15./27.6.1869] oli hyvin kohtelias, mutta Koskisen mielestä oli vaikea sanoa, johtuiko se viro­lais­ten varuillaan olosta. Lydia-tytär ei kuitenkaan ollut varautunut. Krohn opetti hänelle Maamme-laulun melodian ja antoi laulun suomalaiset sanat.” Lähde: Yrjö Koskisen matka­päivä­kirja. – ”Maamme kuului Heinrich Wächterin kokoamaan neliäänisten mieskuorolaulujen suomen­kieliseen, 52-sivuiseen nuotti­julkaisuun Kokous Neli­äänisiä Lauluja Mies-äänillä laulettavia, jonka Yrjö Koskinen lähetti J. V. Jannsenille syksyllä 1868 ja josta tämä kiitti Koskista kirjeessään maaliskuussa 1869. Lopulla vuotta 1868 Lydia Koidula teki isälleen suomenkielisestä laulusta suorasanaisen saksannoksen.” Lähde mm.: Küllo Arjakas, Eesti  hümn (2012). Siltala 2015
67. Seppo Zetterberg, Rändajad Soome sillal. Tõlkinud Sirje Olesk. ”Õhkkond Jannseni juures [lõunal 15./27.06.1869] oli väga viisakas, kuid Koskinen ei osanud otsustada, kas oli see eestlaste pingesoleku pärast. Vaid tütar Lydia oli vabam. Krohn õpetas talle Maamme-laulu viisi ja andis ka soomekeelsed sõnad.” Allikas: Yrjö Koskise reisipäevik. – ”Maamme-laul oli Heinrich Wächteri neljahäälsete soomekeelsete koorilaulude 52-leheküljelises noodiraamatus (Kokous Neliäänisiä Lauluja Mies-äänillä laulettavia), mille Yrjö Koskinen saatis Jannsenile 1968. aasta sügisel ja mille eest Jannsen tänas Koskist 1969. aasta märtsis. Kõige hiljem 1868. aasta lõpus tegi Koidula neist isale saksakeelsed tõlked.” Allikas mh. Küllo Arjakas, Eesti  hümn (2012). Varrak 2017
68. Gustavo Renvall, Suomalainen Sana-Kirja. Lexicon linguae finnicae, cum interpretatione duplici, copiosiore latina, breviore germanica. ”Kukkelo, on al. kukkula, an al. kukkura, an Ns. idem, inde wuoren kukkula cumulus l. canumen montis, G. [saksaksi] Gipfel, maan kukkura tumulus, culmen. G. Hügel.” Aboae, Typis Frenckellianis (Turku, Frenckell) 1826
69. Landtdagskallelsen. ”Skålen tömdes under trefaldiga hurrarop, hwarpå bildningscirkelns sångkör afsjöng Wårt land, med Bäckwalls finsta ord.” Åbo Underrättelser 27.6.1863
70. Eestirahwa 50-aastase Jubelipiddo-Laulud, Vanemuine Selts 1869
71. Kysy Kirstiltä, Paciuksen sävelmän tarina Virossa. Helsingin Sanomat 5.3.2006
72. Uolevi Lassander, Vårt land – Maamme – Mu isamaa, mu õnn ja rõõm. ”Tämä [Yrjö Koskinen] lähettikin hänelle [Carl Robert Jakobsonille] lauluja, joista yksi oli hengellinen kansansävelmä Oi Luojani suo tulla tän’ yönä minulle, toinen kansanlaulu Minä seison korkealla vuorella ja kolmas Paciuksen Vårt land. Näistä muodostuikin kuoro-ohjelmiston runko.” Tuglas-seura 1.1.1998
73. Elmar Arro, Der Fall Kunileid (Alexander Saebelmann), Geschichte der estnischen Musik. Sind surmani ja Mu isamaa on minu arm. Akadeemiline Kooperatiiv, Tartu 1933
74. Pekka Linnainen, Suomalaiset sävelet Viron laulujuhlilla. Estofennia 4.12.2020
75. Küllo Arjakas, Eesti hümn. ”Järgmisena hakkas Jannsen organiseerima Eesti esimest laulupidu. Ta palus tuttavat Soome rahvuslast Yrjö Sakari Yrjö-Koskineni saata Eestisse mõned palad põhja­naabrite laulurepertuaarist. Koskinen saatis kolm pala, ka Paciuse oma. Märtsis 1869 kirjutas Jannsen tänukirja Yrjö-Koskinenile, olles teadlik selle laulu tähendusest soomlastele.” – ”Artiklite kogus ’Koidulauliku valgel’ selgitas kirjandusteadlane Aino Undla-Põldmäe, et Jannsen sai 1867. aastal ilmunud ja H. Wächteri toimetatud noodiraamatu soomekeelsete neljahäälsete mees­koori­lauludega. Jannseni tütar Lydia Koidula tõlkis arvatavasti 1868. aasta lõpul, ilmselt isa tarvis, soomekeelse ’Maamme’ teksti üsna sõna-sõnalt saksa keelde.“ Menu Kirjastus 2012
76. Joosep Heinrich Wirkhaus, Mälestused Wanemuise algupäevilt. ”Oma esimest aastapäewa mälestas selts 24. juunil õige rohkel piduliste arwul. – Kella 6 ajal läksime siis lehwiwa lipuga heas pidutujus Emajõe kaldale ja sealt paatidega Worbuse Oleski talu kaskede alla. Pidu wältas keskööni. Kõige rohkem sai lauldud ’Kui ju jõed rõõmsalt jookswad’, ’Oh mets, su halja oksadega’, ’Mu meeles seisab alati” ja esimene kord awalikult meie praegune riigilaul: ’Mu isamaa, mu õnn ja rõõm’. Rongikäikudet oli ikka: ’Nüüd üles, Wene alamad’.” Postimees (17.7.) 22 .7.1925
77. Wanemuise aastapääw. Eesti Postimees 29.6.1866
78. Muusika-weteran J. H. Wirkhaus 80-a. Postimees 17.2.1934
79. Usko Siskoa, Miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu? HS 2.12.2018