"Unohtumaton päivä Viron–Suomen veljeydessä"

Ensimmäisten suomalaisten vapaaehtoisten saapuminen Tallinnan Pietarintorille 30.12.1918

1. suomalaisen vapaajoukon 1. komppania juuri saapumassa satamasta paraatikatselmukseen Pietarintorille eli nykyiselle Vapaudenaukiolle 30.12.1918. Keskellä vapaajoukon ruotsalainen komentaja Martin Ekström, oikealla hänen virolainen adjutanttinsa Elmar Kirotar ja miestensä puoleen kääntyneenä komppanian päällikkö Anto Eskola. Rakennus oikealla on Peetri võõrastemaja, majatalo, jonka sijalla kohoaa nyt Palace-hotelli. Kuva: Veljekset Parikas. EFA.257.A.286.80

Näin otsikoi tarttolainen Postimees-lehti 30. joulukuuta 1938. Kyseinen ”unohtumaton päivä” oli koettu 20 vuotta aiemmin, eivätkä Viron keskeiset lehdet sitä todella unohtaneet. Itse asiassa Postimees oli verrattain vaatimaton – vähäisesti hehkuttava, yhdellä palstalla ja ilman kuvia.

”Unohtumaton päivä” oli 30. joulukuuta 1918. Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Tallinnaan tasan 100 vuotta sitten taistellakseen Viron itsenäisyyden puolesta. Tänään näemme, mitä päivästä on jäänyt muistiin sitten vuoden 1938, jolloin Postimees kuvaili sen merkitystä seuraavasti…

30. detsember 1918. Unustamatu päev Eesti–Soome vendluses

Tänään täyttyy 20 vuotta päivästä, joka on kirjoitettu kultaisin kirjaimin kahden heimokansan historiaan – ja meidän sydämiimme. 30. joulukuuta 1918 saapuivat Viroon ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset, jotka toivat avun vapaustaistelumme vaikeimpana ajanjaksona.

”Veljiä täytyy auttaa!” Suomen valtionhoitajan ja myöhemmän tasavallan presidentin P. E. Svinhufvudin sanat olivat kuukautta aikaisemmin johtaneet veljeskansamme hallituksen istunnossa päätökseen avun antamisesta Virolle aseiden, ammusten ja rahallisen lainan muodossa. Apujoukoiksi ei katsottu voitavan lähettää Suomen vakinaisia asevoimia, mutta lehdistö ja aloitteelliset järjestöt ottivat nopeasti omakseen ajatuksen rientämisestä veljeskansaa auttamaan.

Eskolan komppanian paraati Tallinnassa 30.12.1918

1. suomalaisen vapaajoukon 1. komppanian paraatikatselmus ja luovuttaminen Viron armeijan ylipäällikön, eversti Johan Laidonerin alaisuuteen Pietarintorilla 30.12.1918. Kuva: Veljekset Parikas. EFA.257.A.286.82

Tässä ei ole mahdollista palauttaa mieliin kaikkien niiden suomalaisten nimiä, jotka tulivat tällöin kirjoitetuksi Viron vapaustaistelun historiaan.

Mainitkaamme Viron avustamisen päätoimikunnan johtaja, filosofian tohtori O. W. Louhivuori ja filosofian tohtori Lauri Kettunen, ja muistakaamme myös, että Suomen nykyinen valtionpäämies Kyösti Kallio oli Viron avustamisen päätoimikunnan jäsen. Vetoomukset herättivät suomalaisten sydämissä lämmintä vastakaikua. Käynnistyi tiivis organisoimistyö vapaaehtoisista koostuvien joukko-osastojen muodostamiseksi.

Vapaaehtoisten saapuminen oli toiveissa vuoden 1919 tammikuun keskivaiheilla. Mutta kun joulunpyhinä sitten Helsinkiin saapui tieto vaikeasta tilanteesta Viron rintamalla, majuri Martin Ekström päätti lähettää vapaaehtoistensa ensimmäisen komppanian heti matkaan. Näitä ensimmäisiä tulijoita oli 140 miestä kapteeni Anto Eskolan johdolla. Tämä oli vähäinen joukko, mutta kun tämä joukko astui Tallinnassa maihin, sanoma suomalaisten tulosta apuun levisi yli maan riemukkaana kulovalkeana tuoden rohkaisunsa rintamalla vaikeissa oloissa kamppaileville virolaisille sotilaille.

Moraalinen tuki, jonka suomalaiset saapumisellaan meille antoivat, onkin se, jota meidän on pidettävä arvokkaimpana. Virolaiset joukot pysäyttivät vihollisen etenemisen vuoden 1919 ensimmäisellä viikolla sekä ryhtyivät Prisken ja Vaiklan raskaiden taistelujen jälkeen kiivaaseen hyökkäykseen, joka vei alle kahdessa viikossa Narvaan saakka ja vielä saman kuukauden lopuksi Viron etelärajalle. Tähän innoitti ratkaisevasti taistelijoidemme, jokaisen soturin voitonusko. Ja tämän uskon vahvistamisessa suomalaiset auttoivat jo ennen kuin itse olivat ehtineet rintamalle.

Kapteeni Anto Eskola käsissään kunniamiekka, jonka hän sai Viron upseerikunnalta 1. komppanian ripeästä järjestäytymisestä ja tuomisesta Tallinnaan. Sittemmin Eskola tuli tunnetuksi Narvan valloittajana, jonka kunnianimen hän sai pääministeri Pätsiltä. Kuva: Veljekset Parikas. EFA.10.3.3257

Antaessamme korkean arvon suomalaisten vapaaehtoisten moraaliselle tuelle emme tokikaan unohda sitä aseellista apua, jota he antoivat meille Vapaussodan taisteluissa. Tammikuun alussa Tallinnaan oli ehtinyt jo 600 suomalaista vapaaehtoista, jotka Ekströmin johdolla ottivat osaa taisteluihin Virumaan rintamalla ollen siellä ensimmäisinä vapauttamassa Rakverea ja Narvaa.

Karjalan rintamalla Suomen vapaussotaan osallistuneen virolaisen Hans Kalmin kutsua noudattaen ylitti Suomenlahden yli kaksi tuhatta suomalaista, jotka kuuluisan Pohjan Poikien rykmentin riveissä saapuivat Viroon tammikuun puolivälissä ja olivat mukana Etelä-Viron vapauttamisessa – sen takaisin valloittamisessa viholliselta sekä puolustamisessa Sangastesta Valgaan, Marienburgin (Alūksnen) sotaretkellä ja puolustustaisteluissa Vastseliinan–Mission rintamalla.

Tänään, 20 vuotta myöhemmin hiljennymme syvästi kunnioittamaan niiden muistoa, jotka heimolaisina taistellen antoivat henkensä Viron vapauden puolesta. Kiitollisena ja kunnioituksella muistamme myös kaikkia niitä, jotka taistelivat noina vaikeina, mutta sankarillisina aikoina rinta rinnan virolaisten kanssa. Samoin emme toki unohda koko Suomen kansan lämmintä tukea, joka mahdollisti näiden apujoukkojen saapumisen.

Viron ja Suomen välistä heimosidettä on vuosikymmenten kuluessa ilmaistu lukuisina kauniina sanoina ja tekoina. Kahtena pystypäisenä, yhdestä tukevasta rungosta versoneena veljenä olemme toisinaan lausuneet toisillemme myös kitkeriä sanoja. Viime mainittuja on kuitenkin lausuttu arkisemmissa toimissa ja ohi menevien vähäisempien erimielisyyksien yhteydessä.

Kummallakin puolella Suomenlahtea tiedetään, että ratkaisevalla hetkellä nämä kaksi veljeä seisovat toisensa rinnalla kylki kyljessä, ja me tiedämme, ettei ole yhtäkään toista kansaa, jonka tuntisimme niin läheiseksi kuin heimolaisemme lahden pohjoisrannikolla.

Siitä, että suomalaisten suhtautuminen Viroon on samanlainen, antoi parhaimman todistuksen 30. joulukuuta 1918. Emme unohda sitä. – K.

7.3.2019

Nimet graniittipaasilla – Viron vapaussodan suomalaisten sankarihaudat Helsingissä

Sata vuotta sitten, tammi-maaliskuussa 1919 haudattiin Helsingissä 35 Virossa kaatunutta suomalaista. Keitä nämä vapaaehtoiset olivat ja miksi sankarihautoja on kaksi?