Tänään on kulunut 169 vuotta siitä, kun kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin ruotsiksi riimittämä Vårt land laulettiin ensi kerran Fredrik Paciuksen sävelin 13. toukokuuta 1848.
Fredrik Pacius (1809–1891) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Tällöin ei laulettu meille tuttuja suomenkielisiä säkeitä ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!”, sillä niiden aika koitti vasta 19 vuotta myöhemmin, vuonna 1867.
Kääntäjät toivat tuolloin lauluun isänmaan nimen ja vieläpä sen ensi riville. Suomeksi laulun maa oli siitä pitäen Suomi, eikä enää vain ”Maamme, maamme, isänmaamme”.
Suomalaisten sanojen synnystä on tasaiset 150 vuotta, joten meillä on tänään erityistä syytä miettiä Maamme-laulua.
Toki mietteissämme on illalla saapunut suruviesti presidentti Mauno Koiviston poismenosta. Sitenkin päivään sopii kierros Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä.
Sävelmä syntyy neljässä päivässä toukokuussa 1848
Johan Mauritz Nordenstam (1802–1882) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Luonteva lähtöpiste on säveltäjä Fredrik Paciuksen (1809–1891) hauta. Sen löytää hautausmaan vanhan puolen 4. korttelista, Lapinlahdentietä reunustavan eteläisen muurin laidalta ja siellä suunnilleen sen puolivälistä. Takavuosina kivi vaikutti lohduttoman unohdetulta. Nykyisin sen tunnistaa helposti kirkkaista kullatuista kirjaimista ja Maamme-laulun ensi tahdeista nuottiviivastolla, jotka ovat sopivasti käytävälle päin.
Näköetäisyydellä, puolensadan askeleen päässä Marian sairaalan suuntaan kohoaa jyhkeä kenraali Johan Mauritz Nordenstamin (1802–1882) hautamuistomerkki. Vuonna 1848 hän oli yhtä aikaa Uudenmaan läänin kuvernööri, senaatin jäsen ja yliopiston sijaiskansleri, mutta tässä yhteydessä avainhenkilö, joka vapautti 12 vuotta kielletyn ylioppilaiden Floran päivän kevätjuhlan.
Ylioppilaskunta tilasi Paciukselta sävellyksen Runebergin runosta nimenomaan Flora-juhlaan. Sävellystyöhön ja oman Akademiska Sångföreningen -kuoronsa harjoittamiseen hän varasi kaksi päivää, toiset kaksi sovittamiseen Suomen Kaartin ja Meriekipaasin soittokunnille. Ajankäytön perusteella Pacius teki ammattimiehen työtä kepeään kevätjuhlaan pohtimatta poliittista vakavuutta tai kauaskantoisuutta.
Taavi Hahl (1847–1880) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Miten lienee, laulaisimmeko Maamme-laulua samoin sävelin, jos keisarin käskynhaltija olisi jättänyt Flora-kiellon voimaan? Kilpailevia sävellyksiä oli tehty, myös Runeberg oli kirjoittanut omansa, joka kuultiin Porvoon kaupungin 500-vuotisjuhlassa vuonna 1846. Puheiden päätyttyä juhlapaikalla Kumtähden kentällä ylioppilaat nostivat kenraali Nordenstamin hurraa-huutojen kaikuessa korkealle ilmaan. Eikä syyttä?
”Vänrikit” julkaisevat suomennoksen 1867
Maamme-laulussa on yksitoista säkeistöä, mutta kansallislauluna laulamme vain ensimmäistä ja viimeistä. Tapa juontaa jo vuodesta 1871 kuoronjohtaja Taavi Hahlin (1847–1880) Ylioppilaslaulujen 1. vihkosta, jossa hän myös viimeisteli laulutekstin korvaamalla ”pohjaisen” sanalla ”pohjoinen”. Samassa vihkossa hän julkaisi myös yhä laulettavan suomennoksen Suomen laulusta.
Aleksanteri Rahkonen (1841–1877) kuoli Vapun aamuna Viipurissa. – Suomen Elämäkerrasto 1955
Muutoin säkeistöt ovat peräisin vuodelta 1867. Ensijulkaisu oli toukokuussa Länsisuomalaisen osakunnan Penni-kirjastossa. Samana vuonna nuno ilmestyi Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisessä kokonaissuomennoksessa, jonka yhteistyösti ”viiden vänrikin” runoilijaryhmä: B.F. Godenhjelm, Julius Krohn (kirjailijanimi Suonio), Aleksanteri Rahkonen, Kaarlo Slöör (Santala) ja Antti Törneroos (Tuokko). Hahlin yhden a-kirjaimen muutos jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi – yrityksistä huolimatta.
”Miks leivo lennät Suomehen”-runon kirjoittajana tunnetun Aleksanteri Rahkosen (1841–1877) hauta jäi luovutettuun Viipuriin, Ristimäen vanhalle hautausmaalle. Riimejä verraten hänen itsenäinen käännöksensä vuodelta 1865 vaikuttaa vahvasti ohjanneen runoilijaryhmän yhteistuotosta.
Muut runovänrikit lepäävät Hietaniemessä: kolme lähellä toisiaan vanhalla puolella ja Antti Törneroos uudella puolella.
Kaarlo Slöör (Santala, 1833–1905) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Kaksi vänrikkiä on haudattu 15. korttelin taiteilijakukkulan puoleiselle laidalle. Hiukan sisempää alkavalta viidenneltä riviltä löytyy Kaarlo Slöörin (1833–1905) punagraniittisen muistokivi, jonka muotoili Akseli Gallen-Kallela. Laatassa on runoilijanimi Santala ja muheva, partainen kasvokuva. Slöörin suomennoksista mainittakoon Macbeth, tiettävästi ensimmäinen suomeksi käännetty Shakespearen näytelmä. Gallen-Kallela oli muuten Slöörin vävy ja lepäsi alkuaan itsekin tämän paaden suojassa. Taiteilijamestarin maalliset jäänteet siirrettiin vuonna 1943 taiteilijakukkulan alapuoliseen mausoleumiin.
Julius Krohnin (1835–1888) perhehaudan löydämme 22. riviltä. Krohn oli ”viiden vänrikin” kääntäjäryhmän vetäjä ja vuosina 1867–70 runovihkoina julkaistujen Vänrikki Stoolin tarinoiden kustantaja. Paciuksen yhteydessä viitataan usein hänen saksalaiseen syntyperäänsä. Yllättävää on huomata, että myös Julius Krohnin äidinkieli oli saksa, mutta hän otti perheineen kielekseen suomen, ryhtyi suomalaiseksi.
Julius Krohn (Suonio, 1835–1888) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Tämä leposija on merkittävä virolaisillekin, sillä siinä lepäävät myös Krohnin tytär, kirjailija Aino Kallas ja hänen puolisonsa, Viron kansallismuseon perustaja Oskar Kallas. Merkityksensä on isälläkin, joka laati ensimmäisen suomalaisille tarkoitetun viron kieliopin vuonna 1872. Julius Krohnilla oli myös oma roolinsa Paciuksen sävelmän tiellä Viron hymniksi.
Bernhard Fredrik (B.F.) Godenhjelmin (1840–1912) punagraniittinen, hiottu hautapaasi jää polun laitaan, kun nousemme Mechelininkadun portin parkkipaikalta taiteilijakukkulalle. Se sijaitsee 19. korttelin 16. rivillä. Godenhjelmia voi kuvata lähinnä monipuoliseksi koulumieheksi ja yhdessä puolisonsa Idan kanssa naissivistyksen edistäjäksi. Pariskunta perusti esimerkiksi Helsingin ensimmäisen suomenkielisen tyttökoulun vuonna 1869. Ida toimitti opettajasisarensa Minnan ja Krohnin perheen kanssa myös lastenlehti Pääskystä.
Bernhard Fredrik Godenhjelm (1840–1912) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Sisaresta tuli sittemmin Julius Krohnin toinen puoliso ja Aino Kallaksen äiti. Tiivis perheystävyys tuki kirjailijan uran alkutaivalta. Isän sijaisena Godenhjelm saattoi Ainon alttarille vuonna 1900. Haudassa lepää myös hänen isänsä, tuottelias alttaritaulujen taidemaalari Berndt Abraham Godenhjelm.
Muutama askel edempää, 20. korttelin Ramsayn kypäräkoristeisen sotilashaudan takaa löydämme myös edellä mainitun ”Maamme-laulun viimeistelijän”, nuorena kuolleen Taavi Hahlin haudan. Siinä lepää myös muusikkopuoliso ja Bergbomin teatterisisarusten tuki, jolle Jean Sibelius omisti kuoroteoksen Till Thérèse Hahl.
Antti Törneroosin (1835–1896) hauta tulee etsiä Hietaniemen uudelta alueelta, 17. korttelista ja sen alimmalta riviltä. Kortteliin pääsee suoraan Hietaniemenkadun muuriin murretun uuden portin kautta. Tämäkin muistokivi on punaista graniittia sekä peräisin ”Ystäviltä ja Hämäläiseltä osakunnalta”.
Antti Törneroos (Tuokko, 1835–1896) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Syntyessään Antti oli vielä Juhonpoika, Törneroosin hänestä teki koulun rehtori Heinolassa. Kirjailijana hän käytti nimeä Tuokko. Takavuosina koululaisille tuli hyvin tutuksi Törneroosin suomentama Laps Suomen, joka on alkuaan Zacharias Topeliuksen romanssiksi nimeämä ja Paciuksen säveltämä O barn af Hellas. Samasta kynästä on myös kirkonurkuri Oskar Merikannon säveltämä Työväen marssi (Käy eespäin väki voimakas…).
Kuudes vänrikki yrittää muuttaa laulua 1889
Kierroksen voimme päättää Paavo Cajanderin (1846–1913) haudalle, jonka löydämme taiteilijakukkulalta alas laskeutuvista terassikortteleista, 25. korttelin 2. riviltä. Kiven on veistänyt Emil Wikström. Maamme-laulun käännös painetaaan nuotteissa lähes sääntönä virheellisesti Cajanderin nimiin ja vuoteen 1889, joka on varsinaisesti Vänrikki Stoolin tarinoiden – koko runoteoksen suomennoksen – korjaillun version julkaisuvuosi.
Paavo Cajander (1846–1913) – Suomen Elämäkerrasto 1955
Cajander yritti parannella Maamme-lauluakin, jonka alkusäkeen hän oikaisi muotoon: ”Maa, isänmaamme, Suomenmaa”.
Ehkä tarkoitus oli hyvä ja ”Oi” todellakin turha rytminen avaus, mutta kansa ei muutoksiin taipunut. Nuoriso sai opetella niitä toistakymmentä vuotta Stoolin tarinain koulupainoksista, kunnes Cajander taipui ja palautti itse vuonna 1901 Maamme-lauluun tutun, näinä päivinä 150 vuoden iän saavuttavan vänrikkiviisikon säkeen ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa” vuodelta 1867.
Maamme-runossa on 66 säettä, joista Cajanderin vuoden 1889 parannukset ovat säilyneet 24 säkeessä, kun mukaan luetaan myös vähäiset taivutuksen ja sanajärjestyksen muutokset. Täysin Krohnin ryhmän muotoilun ovat pitäneet 8., 9. ja 11. säkeistö – kuten myös Taavi Hahlin muuttama ensimmäisen säkeistön pohjoinen, jonka Cajander yritti palauttaa ”pohjaiseksi”.
Ensijulkaisu Uuden Suomen Vapaavuorossa 13.5.2017
4.10.2019
Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus
”Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu”, näin sanotaan, mutta eihän se ole totta. Miksi suomalaisilla on kertosäe, mutta Viron hymnissä ei? Kadottiko joku sen? Vai keksikö joku sen Suomen kovakalloisille koululaisille…?
2.5.2021
Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksankielisenä?
Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt Land esitettiin ensi kerran Helsingissä 13. toukokuuta 1848. Saksan Leipzigissa nuotit julkaistiin vuonna 1849. Veikö matka Viroon 20 vuotta?
13.5.2015
Ovatko Maamme-laulun vironkieliset sanat todella vanhemmat kuin suomenkieliset?
Muutamia vuosia sitten satuin ystävälliseen väittelyyn siitä, onko Suomella vai Virolla varhaisempi ”esikoisoikeus” Fredrik Paciuksen säveltämään kansallislauluun…
Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo
- Tuomo Väliaho, Taavi Hahl mullisti kaikessa hiljaisuudessa Suomen kansallislaulun – nyt hänen hautakivensä makaa unohdettuna Hietaniemessä, Helsingin Sanomat 24.12.2019
- Pekka Linnainen, Suomenkielinen Maamme-laulu 150 vuotta, Uusi Suomi 11.5.2017
- Seppo Zetterberg, Suomen sillan kulkijoita, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2015
- Lea Laitinen, Maamme – Meidän maa, Virittäjä 2008
- Lea Laitinen, Maamme-laulun versioita: suomennoksia ja muunnelmia, Virittäjä 2008
- Soi sana kultainen, Maamme-laulun viisitoista vuosikymmentä, Yliopistopaino 1998
- Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat, WSOY 1982
- Matti Klinge, Suomen sinivalkoiset värit, Otava 1981
- Maila Talvio, ”Kaikki kohtaavat täällä toisensa”, Suomen Kuvalehti 25.5.1929
- Aarne Huuskonen, Piirteitä Aleksanteri Rahkosen elämästä, Karjala 20., 23. ja 26.6.1923
- Suomalainen ylioppilaslaulu 40-vuotias, Taavi Hahlin roolista, Uusi Suometar 9.4.1916
- Paavo Cajander, Kyläkirjaston Kuvalehti, B-sarja 7/1913
- Helmi Krohn, Paavo Cajander, ”isän ja perheemme ystävä”, Otava 7/1913
- Alli Nissinen, B. F. Godenhjem, Kyläkirjaston Kuvalehti, A-sarja 10/1912
- Tuokon hautapatsas uudella luterilaisella hautausmaalla, Helsingin Kaiku 21.10.1905
- Hovineuvos Kaarlo Aleksanteri Slöör, Uusi Suometar 23.9.1905
- Antti Tuokko, Kyläkirjaston Kuvalehti, B-sarja 2/1896
- Fredrik Pacius, muistokirjoitus, Päivälehti 9.1.1891
- Julius Leopold Fredrik Krohn, Kyläkirjaston Kuvalehti 15.10.1888
- Emil Nervander, I de dödas stad, en vägledning för vandraden på Helsingfors’ lutherska begrafningsplatser, G. W. Edlunds Förlag 1883
- Juhana Maurits Nordenstam, ”Suomen hallituskunnan pääministeri”, Uusi Suometar 9.6.1882
- D. Hahl, Ylioppilaslauluja : Studentsånger, 1. vihko, K. E. Holms Förlag 1871
- Runebergin Vänrikki Stoolin Tarinat, Ensimmäinen vihko, Kirjallinen Kuukauslehti 20.1.1869
- Vänrikki Stoolin Tarinat, runoilijan luvan saanut suomennos, kustantaja J. Krohn 1867
- Yrjö Koskinen, Penni-kirjasto Suomen kansalle, arvostelu, Kirjallinen Kuukauslehti 16.5.1867
- Penni-kirjasto Suomen kansalle, V. Johan Ludwig Runeberg, Per Theodor Stolpe 1867
Maamme-laulu Paavo Cajanderin sanoin
- Maamme (Maa, isänmaamme, Suomenmaa…)
- Fredrik Pacius (1848), Paavo Cajander (1889)
- Wäinö Sola, Tukholma 6.11.1915
- Kansallisgalleria, Doria
