Voisiko Tarton sijasta tänään ollakin Kööpen­haminan, Tallinnan tai Danzigin rauhan 100-vuotispäivä?

Vietämme tänään Neuvosto-Venäjän kanssa solmitun Tarton rauhan 100-vuotispäivää. Kansanjuhlaa tuskin tulee, sillä meillä rauhojen ajanlasku alkaa talvisodasta, toisin kuin virolaisilla, joille oma Tarton rauha on itsenäisyyden peruskivi. Viro teki sen kotimaassa. Miksi Suomi lähti ulkomaille ja samaan Tarttoon?

Valinta oli lehdistölle yllätys – ja tarttolaisille. Samana päivänä 27. toukokuuta 1920, kun Helsingin ja Tallinnan lehdet uutisoivat Venäjän hallitukselle tehdystä ehdotuksesta, Tarton päälehti Postimees ennakoi neuvottelujen alkamista Tallinnassa, näin myös iltapäivän painoksessaan. Itse asiassa Tallinnaa oli ennustettu vasta viime päivät. Edellinen ykkös­ehdokas oli Kööpenhamina.

Paikkaa oli pohdittu jo kuusi viikkoa aiemmin Rajajoella käytyjen aseleponeuvottelujen yhteydessä. Hufvudstads­bladetin mukaan suomalaiset toivoivat lopullisten rauhan­neuvottelujen järjestämistä puolueettomalla alueella. Tällaiseksi mainittiin Danzigin vapaakaupunki, joka oli Versaillesin rauhassa erotettu Saksan valtakunnasta.

Varsinainen ”valintaprosessi” käynnistyi 11.­ toukokuuta, kun Neuvosto-Venäjän ulkoasian­kansan­komissaari Georgi Tšitšerin sähkötti Suomen ulkoministerille Rudolf Holstille hallituksensa halusta ryhtyä rauhan­neuvotteluihin.

Kolmen päivän kuluttua Suomi lähetti suostumuksensa – kohteliaasti varaten itselleen oikeuden tehdä ehdotuksen neuvottelu­paikasta ja alkamis­ajasta. Tšitšerin myöntyi sitä kohteliaammin, mutta vasta 22. toukokuuta. Odotutus herätti lehdistössä lievää tyytymättömyyttä.

”Kööpenhaminassa, ellei venäläisille sovi joku Suomen paikkakunta.”

Hufvudstadsbladet, jolla vaikuttaa olleen muita joutuisammat tietolähteet, kertoi jo 16. toukokuuta, että neuvottelu­paikaksi huhutaan tulevan ”Danzigin, Kööpenhaminan tai Tallinnan”. Näitä kolmea nimeä, tässä järjestyksessä lainattiin lähipäivät pitkin Suomea pohjoisimpia lehtiä myöten.

Seuraavana päivänä Suomen Sosialidemokraatti julkaisi rinnalle uutisen J. K. Paasikiven johtamasta neuvottelujen valmistelu­komiteasta, joka sittemmin nimettiin myös neuvottelu­valtuuskunnaksi. Se totesi ­asian kuuluvan hallitukselle, mutta ilmoitti mielipiteenään, ”että ellei venäläisille sovi joku paikka­kunta Suomessa, neuvottelut siinä tapauksessa tapahtuisivat Kööpenhaminassa”.

Komiteaan kuului sosiali­demokraattina Väinö Tanner, joka kesän 1947 ”ajanvietetyönään pakollisessa eristyneisyydessä” kirjoitti sittemmin historian lähteenä suositut muistelmana Tarton neuvotteluista. Tanner muisti Kööpenhaminan, mutta sen vaihtoehdot toisin: ”Paikka­­kysymys oli hallituksessa ollut perin­­pohjaisen harkinnan alaisena. Ehdolla olivat olleet: Viipuri, Moskova, Tartto ja Kööpenhamina.”

Aikalaislehdissä Viipuria ja Moskovaa ei ehdokkaina mainita – kuten ei Tarttoakaan kertaakaan ennen valintaa. Komitea ei uskonut venäläisten suostuvan Suomen paikkakuntaan, koska täältä he eivät voi pysyä sähkeyhteydessä hallitukseensa. Samoin olisi käynyt suomalaisille Moskovassa. Etäkokousten aika oli nimittäin koittanut, ja Tartostakin vedettiin kaukokirjoitinlinja Helsingin ulkoministeriöön. Venäjällä oli myös odottaa kiusallisia kohtaamisia Punaisen Suomen johtomiesten kanssa, ellei jopa samassa pöydässä. Sinne lähtö tuntuu lähtökohtaisesti hylätyn. Suomeen kutsumista hillitsi myös Terijoen terveys­karanteeni, josta kiisteltiin yhä alkuvuonna 1921, kun lähettiläitä vaihdettiin.

”Tanska ilmoittaa olevansa kiitollinen, jos siltä ei tiedusteltaisi…”

Suomalaisten näkökulmasta Danzig, Kööpenhamina ja Tallinna olivat kaikki laiva­yhteyksien päässä, toisin kuin Neuvosto-Venäjälle, jolle Itämeri oli yhä Englannin julistamassa kauppasaarrossa. Kansain­liiton nimissä se myös miehitti Danzigia ja piti sen satamassa laivuetta. Vapaavaltio oli vasta järjes­täy­tymässä ja samalla Puolan valtapyrkimysten kohteena, mihin liittyivät myös epävarmat viesti­yhteydet. Samaan aikaan Puola oli sodassa Venäjän kanssa eikä sen johtajalla, marsalkka Pilsudskilla ollut vielä halua keskustella rauhasta. Muutoin olisi ollut harkittavissa ja eduksikin istuutua puolalaisten kanssa samaan neuvottelupöytään vastapäätä venäläisiä. Neuvottelukesä Danzigissa (Gdansk) tai Zoppotin (Sopot) kylpyläkaupungissa olisi epäilemättä ollut viihtyisä, mutta monin syin mahdoton.

Kööpenhamina oli etäisin, mutta siellä oli Suomen lähetystö varusteineen. Lähettiläänä oli Gustaf Idman, joka oli äskettäin kutsuttu ulkoministeriöön hoitamaan Kansainliiton jäsenyyttä ja Ahvenan­maan kysymystä. (Viime mainittu lienee yksi syy siihen, ettei Tukholma ollut ehdokkaana.) Idman osallistui rauhan­neuvottelujen valmisteluun ja lähti myös valtuus­kunnan mukana Tarttoon ”kansain­­välisen oikeuden tuntijana”, kuten pöytä­kirjoihin merkittiin. Hänen vaikutustaan voi arvailla.

Helsingin Sanomat selvitteli Kööpenhaminan valintaa kirjoituksessaan 20. toukokuuta ja kertoi, ettei hallitus ole tehnyt asiasta ehdotusta Tanskan hallitukselle tai edes kysynyt sen mielipidettä. Sen sijaan oletetaan, että Tanskan hallitus ”varmaankaan ei halua neuvotteluja määrättäväksi Kööpenhaminaan”. Sörnäisten kirjoittaja­residenssissä Tanner siloitteli asian tätäkin diplomaattisemmin: ”Tanska oli ilmoittanut olevansa kiitollinen, jos siltä ei tiedusteltaisi Kööpenhaminaa neuvottelujen paikaksi.”

Selitystä ei tarvitse hakea. Venäjän keisariperheen murhasta ei ollut kahtakaan vuotta. Nikolai II oli Tanskan kuninkaan Kristian X:n serkku. Kuninkaan täti, leski­keisarinna Dagmar, ortodoksi­nimeltään Maria Feodorovna, asui Tanskassa. Bolševikit olivat murhanneet hänen kaksi poikaansa ja viisi lasten­lastaan. Nikolai II oli myös Norjan Haakon VII:n, Englannin Yrjö V:n ja Kreikan Konstantin I:n ensim­mäinen serkku. Viime mainittu oli tosin maan­paossa, mutta sijaan riitti pikkuserkkuja. Euroopan monarkioilta ja varsinkin Tanskalta oli turha odottaa kuukausien vieraanvaraisuutta.

”Soome-Wene rahuläbirääkimised algawad Tallinnas?”

Viron ulkoministeri Ado Birk saapui maanantaina, 24. toukokuuta puolisoineen Helsinkiin. Päivä alkoi neuvotteluilla kollega Holstin kanssa ja päättyi Suomalaisen oopperan tasavallan presidentin aitiossa kuunnellen Armas Järnefeltin johtamaa Carmenia. Seuraavanakin päivänä ministerit tapasivat heti aamiaisella. Keskiviikkona oli vuorossa päivällinen pääministeri Rafael Erichin seurassa. Ministeri palasi Tallinnaan torstaiaamuna 27. toukokuuta, jolloin kokouspaikka oli saanut ratkaisun.

Tšitserin odotti jo Suomen hallituksen ehdotusta – ja ministerivierailu vaikuttaa antaneen vauhtia.

Iltalehti kertoi 25. touko­kuuta ”asian­omaiselta taholta” ilmoitetun, ettei paikaksi ehdoteta Kööpen­haminaa. Samana päivänä Hufvudstadsbladet tiesi hallituksen päättävän paikasta jo seuraavana päivänä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan päätös lykkääntyi päivällä.

Sen sijaan Tannerin puoluetoveri Yrjö Räisänen eli Sasu Punanen ”paljasti” pakina­palstallaan Suomen Sosiali­demokraatissa hallituksen valinneen Tallinnan. Samaa ennusti myös tallinnalainen Waba Maa ‑lehti viitaten Kööpen­haminan hylkäämiseen. Lehden mukaan toden­näköisin neuvottelu­paikka olisi nyt Tallinna. Muutoin uutisissa ei ole vihjettäkään, että Tartto oli ehdolla tai että siitä oli tiedetty ennen Viron hallituksen päätöstä.

Seuraavana päivänä Waba Maa oli saanut ”luotettavalta taholtaaan” lisätietoa. Suomen hallitus oli lähettänyt virallisen pyynnön rauhanneuvotteluista Viron alueella. Hallitus oli punninnut tärkeää asiaa eri puolilta useita tunteja ja lopulta määrännyt neuvottelupaikaksi Tarton kaupungin.

Hallituksen salaisena pöytäkirjattu päätös on ytimekäs. Siinä luvataan järjestää rauhanneuvottelut Virossa, määrätään paikaksi Tartto sekä jätetään tilakysymykset ulko- ja sisäministerien vastuulle. Muotoilun perusteella valinnan teki isäntämaa eikä siinä syitä sen paremmin selitetä.

Suomalaisille kerrottiin, ettei Tallinnassa ollut tarjolla sopivia tiloja. Etäisyydestä aiheutuvaa haittaa ja epämukavuutta luvattiin helpottaa rautateiden erikoisvaunulla ja kaukokirjoitinyhteydellä Tartosta Helsinkiin. Suomen asiainhoitajan Erkki Reijosen mukaan Tarton puolesta puhui myös se, että kaikki oli ”tuttua ja taattua” Viron omien rauhanneuvottelujen ansiosta. Varteenotettava oli myös Viron ulkoministeriön ilmoitus, jonka mukaan bolševikkien silmälläpito sujui paremmin Tartossa.

Seuraavana päivänä, 27. toukokuuta ulkoministeri Holsti sähkötti ehdotuksen kollega Tšitšerinille, jolta saapui hyväksyntä kaksi päivää myöhemmin. Jatko on Tarton rauhan historiaa.

---

Suomen ja Viron yhteinen pöytä: ”Kokoushuoneen täytti suuri soikea pöytä, jonka ääressä oli tarkoitus neuvotella. Sen ääressä oli Viron ja Neuvosto-Venäjän välinen rauha muutamaa kuukautta aikaisemmin tehty, mitä saatiin pitää hyvänä enteenä.” – Näin kuvasi Väinö Tanner neuvottelu­pöytää, jonka oli teettänyt Tarton osuuskassa (Tartu Eesti Laenu- ja Hoiuühisus). Pankki lainasi sitä molempiin neuvotteluihin, ja niinpä kumpikin Tarton rauha on neuvoteltu samassa pöydässä.

---

6.7.2020

Seitsemän rauhanveljestä vapaalla Tartossa 1920

”Sitten kävimme saunassa Vennola, Tanner ja minä. Holsti oli jo kysynyt, mitä valtioneuvoston pitäisi meille ohjeeksi antaa. Paasikivi sanoi, että herrat ovat saunassa, kävelyllä ja mikä missäkin ja että vastataan myöhemmin…”

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

1. Väinö Tanner, Tarton rauha: sen syntyvaiheet ja -vaikeudet. Tammi 1949
2. Tuomo Polvinen, Paasikivi: Valtiomiehen elämäntyö 2. Tarton rauha. WSOY 1992
3. Ants Siim, Tartu rahuläbirääkimiste laua lugu. Tartu Linnajaloo Muuseumid 12.10.2020
4. Fredsunderhandlingarna. Uppgifter on Finlands freddelegerade. ”Fredsunderhandlingarna önskar man på finländskt håll förlaglagda till neutral botten. Ryktevis uppges att i sådant avseende Danzig skulle ifrågakomma.” Hufvudstadsbladet 12.4.1920
5. Rajajoen neuvottelut. Rauhanneuvottelujen paikaksi toivotaan suomalaisella taholla puolueetonta aluetta. Tällaiseksi paikaksi mainitaan Danzig. Keskisuomalainen 14.4.1920
6. Rauhanneuvottelupaikaksi tulenee Danzig. Liitto 16.4.1920
7. Neuvosto-Venäjä ehdottaa rauhanneuvotteluja Suomelle. Aamulehti 13.5.1920
8. Suomi suostuu rauhaan. Suomen hallitus suostuu rauhanneuvotteluihin, ja tulee puolestaan tekemään ehdotuksen neuvottelujen paikasta ja alkamisajasta. Uusi Suomi 15.5.1920
9. De förestående fredsunderhandlingarna. ”Såsom plats för fredunderhandlingarna nämdes ryktevis Danzig, Köpenhamn eller Reval.” Hufvudstadsbladet 16.5.1920
10. Rauhanneuvottelujen valmistelu. Iltalehti 17.5.1920
11. Rauhanneuvottelujen valmistelu. ”Komitea on mieli­piteenään ilmoittanut, että ellei venäläisille sovi rauhanneuvottelujen paikaksi joku paikkakunta Suomessa, neuvottelut siinä tapauksessa tapahtuisivat Köpenhaminassa.” Suomen Sosialidemokraatti 17.5.1920
12. Rauhanneuvottelujen paikka. ”Tanskan hallitus ei varmaankaan halua neuvotteluja Köpen­haminaan. Komitean mielestä pitäisi rauhanneuvottelujen tapahtua jollakin paikkakunnalla Suomessa, mihin bolshevikit tuskin tulevat suostumaan.” Helsingin Sanomat 20.5.1920
13. Rauhanneuvottelujen paikaksi Köpenhamina. Savonmaa 20.5.1920
14. Rauhanneuvottelujen alkaminen. Kaiken todennäköisyyden mukaan pidetään neuvottelut Köpenhaminassa. Kajaanin Lehti 21.5.1920
15. Suomen ja Venäjä suhteita selvittelevä komitea kiiruhtaa työtään. ”Hbl. kertoo kuulleensa, että komitea saisi tehtäväkseen myöskin rauhanneuvottelujen käymisen ja että neuvottelujen paikaksi mainitaan Danzigia, Köpenhaminaa ja Tallinnaa.” Heinolan Sanomat 22.5.1920
16. Rauhanneuvottelujen alkaminen. ”Tietojen johdosta, että Köpenhamina tulisi rauhan­neuvotteluiden paikaksi, on asianomaiselta taholta ilmoitettu, ettei Suomen puolelta ehdotettane tätä kaupunkia rauhan­neuvottelujen paikaksi.” Iltalehti 25.5.1920
17. Finlands regerings förslag torde avlåtas i morgon. Hufvudstadsbladet 25.5.1920
18. Soome-Vene rahuläbirääkimised algavad Tallinnas? Waba Maa 26.5.1920
19. Vabariigi Valitsuse otsus 26 mail 1920. Eesti Ajutise Valitsuse ja Eesti Vabariigi Valitsuse koosolekute sekreetsed otsused, ERA.31.1.14. Rahvusarhiiv
20. Valitsuse koosolekute salajased otsused, ERA.31.1.215. Rahvusarhiiv
21. Wabariigi walitsus on luba annud Soome-Wene rahukonwerentsil Tartus kokkuastuda. ”Koosolek wältas asja tähtsuse kohaselt mitu tundi.” Waba Maa 27.5.1920
22. Soome-Wene rahuläbirääkimised algawad Tallinnas? Postimees 27.5.1920
23. Köpenhaminaa ei tulla ehdottamaan rauhanneuvottelujen paikaksi. Karjalan Ääni 27.5.1920
24. Sasu Punanen, Rauhankysymyksestä. ”Rauhanneuvotteluja vastaan ei hallituksella ole mitään, vaan tulee se esittämään niitä Tallinnassa pidettäväksi.” Suomen Sosialidemokraatti 27.5.1920
25. Viron ulkoministeri Helsingissä [24.–27.5.]. Helsingin Sanomat 27.5.1920
26. Suomen hallituksen vastaus annetaan tänään. Uusi Suomi 27.5.1920
27. Valtioneuvoston pöytäkirja 27. toukokuuta 1920. Ca:18. Kansallisarkisto
28. Regeringen föreslår Dorpat den 10 juni. Svenska Tidningen 27.5.1920
29. Rauhanneuvottelut. Viron hallitus päätti ehdottaa Tarttoa. Helsingin Sanomat 28.5.1920
30. Viron ulkoministeriä haastattelemassa. Helsingin Sanomat 29.5.1920
31. Bolshevikit suostuvat neuvottelemaan rauhasta Tartossa. Turun Sanomat 30.5.1920
32. Ent. keisari Nikolai murhattu Jekaterinburgissa. Uusi Suometar 22.7.1918
33. Venäjän keisarillisen huoneen jäännökset. Uusi Suomi 27.5.1920
34. Liisa Risto, Eräs kohtalokas elämä. Leskikeisarinna Dagmarin, ”uuden Hekuban”, äskeisen 80-vuotispäivän johdosta. Uusi Suomi Sunnuntailiite 11.12.1927
35. Ministeri Idman kutsuttu Suomeen. Satakunnan Kansa 8.4.1920
36. Ahvenanmaan kysymys kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Iltalehti 25.6.1920
37. Venäläinen valtuuskunta. 5 päivää Terijoen karanteenissa. Uusi Suomi 16.1.1921
38. Huono alku. Venäjän edustajat matkustaneet takaisin. Suomen Sosialidemokraatti 18.1.1921
39. Päivän tapahtumat. ”Venäläinen valtuuskunta / asioille Suomeen saapu, / pistettihin karan­teeniin / päälle valkee suojakaapu. // Diplomaatien mielestä ei / vastaanotto ollut lämmin. / Pietarihin palas kunnes / kohdellahan sävyisämmin.” Vapaus 19.1.1921
40. Ristiriitaa Suomen ja Neuvosto-Venäjän hallitusten välillä karanteeniasiasta. ”Venäjä koleran, pilkkukuumeen, lavantaudin ym. kulkutautien saastuttama.” Suunta 7/1921
41. Yrjö Kulovesi, Pilkkukuumevaara Venäjällä. Terveydenhoitolehti 6/1922
42. Tietoja Danzigin vapaavaltiosta. Helsingin Sanomat 4.4.1920
43. Laivaliikenne Helsingissä. Alkaa Tallinnaan ja Danzigiin. Uusi Aura 10.4.1920
44. Itämeren saarto jatkuu. Vapaa Sana 15.5.1920
45. Itämeren rannikon Monte Carlo. Iltalehti 15.6.1920
46. Danzigin parlamentti avattu. Uusi Suomi 17.6.1920