Äitiyden sydän sykkii Suomen sillalla – 100-vuotistarina

Seuratalo Sampo on täynnä äitejä. Heille lauletaan Hilja Haahdin suomentama ”Äidin sydän”, ensi kerran täällä ja äitienpäivillä kautta maan. Juhlassa puhuvat Koti­kasvatus­yhdistyksen sihteeri Vilho Reima ja lakitieteen ylioppilas Helmi Pett (Mäelo), Suomen ”äitienpäivän isä” ja Viron ”äitienpäivän äiti”.

Reima kiersi ahkeraan esitelmämatkoilla ja Pett oli mukana oppimassa käytännön valistustoimintaa. Vuoden 1922 äitienpäivänä Reima toi hänet kotipitäjäänsä Kymiin, jossa kumpikin puhui sekä kirkon­kylän seuratalolla että Korkeakosken työväentalolla. Kirkon­kylä on nyt Karhulan keskustaa ja osa Kotkan kaupunkia, kuten koko vanha emäpitäjäkin. Työväentalo purettiin 1970-luvulla, mutta seuratalo Sampo on yhä paikallaan ja voi liittää tämän 100-vuotismuiston historiaansa.

Äitienpäivän vietto alkoi pienimuotoisesti Yhdysvalloissa vuonna 1907. Samana vuonna perustettiin Kotikasvatusyhdistys, jonka toimintaan Reima ehdotti jo seuraavana vuonna ”äitien päiviä”. Tosin hän ajatteli niitä enemmän valistus- kuin juhlapäivinä. Varsinaisen aloitteensa hän julkaisi huhtikuussa 1918, kun sisällissota vielä riehui ja juuri siksi. ”Vihollisenkin äidillä on äidin sydän ja hän tarvitsee lohdutusta surussaan”, vetosi Reima. Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina tulisi viettää suuria äitienpäiviä ja kutsua niiden kunniavieraiksi kaikkien kaatuneiden äidit erotuksetta.

Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin vain paikoin maaseudulla, kuten Alavieskassa, Harjavallassa ja Urjalassa; kolme viikkoa myöhemmin myös Korpilahdella, mutta nimenomaan Reiman hengessä lievityksenä kansalliseen suruun. Seuraavana vuonna juhlittiin syyskuun toisena sunnuntaina ja sen jälkeen toukokuun kolmantena sunnuntaina vuoteen 1927, jolloin äitienpäivä siirtyi tutulle paikalle viikkoa aikaisemmaksi. Kotikasvatusyhdistys vei ajatuksen läpi, kannusti, tuotti ohjelma­lehtisiä ja onnistui – tosiasiassa toki sihteerinsä ja toiminnanjohtajansa Reiman ponnistuksin.

Voimistelunopettaja Viipurista ohjaa Tarton tyttöjä aatteisiin

Reima oli raittiusmies, joka liittyi raittiusseura Koittoon kohta muutettuaan Helsinkiin vuonna 1893. Hän palveli sittemmin yhdeksän vuotta myös seuran puheenjohtajana. Raittiusaatteen oli omaksunut myös Pett jo Tarton tyttöjen keskikoulussa. Yksi vaikuttajista oli viipurilainen voimistelunopettaja Aino Hyppönen, jonka hän kutsui rippijuhlaansa. Puheissa tuli esiin raittius­kysymys ja yhtäkkiä Helmi tajusi, miksi hänen suosikkiopettajansa kieltäytyi jopa pihlajaviinistä hänen juhlassaan. Suomalaisella oli periaatteensa. Seuraavana heräsi heimoaate. Vuonna 1917 perustettiin Viron nuorison kansallinen liitto, johon Pett liittyi ensimmäisten joukossa. Hän ryhtyi oppimaan suomen kieltä liiton kursseilla, joita vetivät kielitieteilijä Johannes Aavik ja opettajasta ystäväksi tullut Hyppönen. Ajatuksena oli lähentää kahden veljeskansan kulttuuripyrkimyksiä kielen ymmärtämisen avulla.

Heinäkuussa 1919 järjestöaktiivisuus vei Helmin ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Helsinkiin, ensin virolaisten valtuuskunnassa Pohjoismaiden raittiuskokoukseen ja heti perään Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kesäkokoukseen, jonne ”virolainen neiti Helmi Pett toi virolaisten aatetoverien tervehdyksen”. Hän oli tällöin 21-vuotias. Opiskelijakokoukseen osallistuivat myös Aino Kallaksen veljenpojat Ensio ja Felix, joiden äitipuoli Hilja Haahti, virallisesti Krohn, muistetaan Äidin sydämen suomentajana. Ensimmäinen hän ei toki ollut, sillä edelle ehti lanko Kaarle Krohn jo vuonna 1889. Helmi sai majoittua Kallasten perheessä, sillä tytär Virve oli hänen ystävänsä ja koulutoverinsa Tartosta. Kahden kielen ja kulttuurin paras ymmärrys oli todella käden ulottuvilla.

”Ehkäpä tälläkin lailla siltaa ylitse Suomenlahden vahvistetaan”

Reima kutsui esitelmäkierroksiaan ”kodinpäiviksi”. Niitä hän oli pitänyt jopa Yhdysvalloissa, jossa hän otti myös oppia äitien­päivään, ja Inkerinmaalla ennen keisarin kukistumista. Reima uskoi sanomaansa ja niin uskoi myös Viron raittiusseurojen keskusjärjestö, joka anoi ja sai maansa opetusministeriöltä määrärahan kotikasvatusta koskevalle luentosarjalle.

Tammikuussa 1922 Reima urakoi Virossa yhteensä 27 esitelmä­tilaisuutta, useimmat Tallinnassa ja Tartossa, mutta vieraillen myös Narvassa, Rakveressa, Tapalla, Valgassa ja Võrussa. Tulkkeina seurasivat Viron lähettilään Oskar Kallaksen yksityis­sihteeri Leeni Vesterinen, joka oli Suomeen kotiutunut virolainen, ja Pett, joka esiteltiin toisinaan myös toisena puheenpitäjänä. Jatkoa toivottiin ja Reima täydensi luentoja vielä toukokuun alussa, jolloin hän kiersi samat paikkakunnat Narvaa lukuun ottamatta.

Luennot toivat äitienpäivään ”Äidin sydämen”. Sitä oli laulettu kaikissa tilaisuuksissa hartaudella, joka oli tehnyt Reimaan syvän vaikutuksen. Robert Theodor Hansenin sävellys Lydia Koidulan runoon tunnettiin Virossa yleisesti, mutta ei vielä Suomessa, minkä hän otti asiakseen korjata:

Silloin usein lupasin heltyneille virolaisille kasvattajille, että Suomessakin ruvetaan tätä laulua laulamaan kodin ja äitien päivillä, ja että tämä laulu varmasti Suomessakin lämmittää äitejä ja kasvattajia. Samalla lausuin, että tätä laulua Suomessa laulettaessa aina myötätunnolla ajatellaan virolaisia äitejä, ja toivottavasti niin tehdäänkin. Ehkäpä tälläkin lailla siltaa Suomenlahden ylitse vahvistetaan.

Näin Reima kirjoitti huhtikuun Koti-lehdessä, joka sisälsi nuotit, Hilja Haahdin uuden suomennoksen ja alkuperäiset vironkieliset sanat. ”Tätä lehteä olisi levitettävä runsaasti, jotta laulu pian kaikkialla osattaisiin”, hän jatkoi ja kannusti lehden hankintaan. Reima sisällytti nuotit ja suomalaiset sanat myös vuosittaiseen ohjelma­lehteen, jonka yhdistys julkaisi äitienpäiväjuhlien järjestäjille.

Suomi saa Hansenin sävelmän – ja Viro vastalahjana äitienpäivän

Pett muisteli 35 vuotta myöhemmin, miten Suomessa koettu johti äitienpäiväjuhlaan hänen omassa kotikylässään Udernassa, nykyisen Elvan alueella. Hän liitti muistonsa Viipuriin, mutta yksityiskohdat viittaavat myöhempiin vuosiin. Mahdollisesti ajatus heräsi juuri Kymin pitäjän juhlissa. Lisäksi Reima saattoi viedä hänet Kotkaan, jossa samaan aikaan juhlittiin Hovinsaaren koululla. Olennaisempaa on lopputulos: Viron ensimmäinen äitienpäiväjuhla 13. elokuuta 1922 Udernan koulutalolla. Pett ohjasi äitinsä eturiviin ja piti elämänsä ensimmäisen äitienpäivän merkityksestä. Ensimmäistä kertaa hän myös toisti Reimalta oppimaansa johtolauseen: ”Koti on kansan sydän, äiti sen sielu.”

Seuraavana vuonna Pett kutsui virolaiset viettämään 3. kesäkuuta ensimmäistä Viron valtakunnallista äitienpäivää. Kutsun hän esitti toimittamassaan Naiste Töö ja Elu -lehdessä, jonka kyseinen numero oli eräänlainen äitienpäivän ohjelmalehti. Virallinen järjestäjä oli Viron naisten raittiusliitto, jota sitäkin johti perustajajäsen ja sihteeri Helmi Pett, tosin pian sukunimellä Mäelo.

Helmi Mäelo oli säännöllinen vieras Suomen raittiustapahtumissa aina talvisotaan saakka ja yhteys piti myös pakolaisena Tukholmasta. Vuonna 1932 hän kirjoitti Koti-lehteen artikkelin Viron koti­kasvatus­työstä ja toi esiin äitienpäivän, joka oli hänen mukaansa ”ehkä tunnetuin ja laajimmalle levinnyt seuraus Kotikasvatusyhdistyksen ja Vilho Reiman vaikutuksesta Eestissä”.

Reima ei korostanut itseään. Kun häneltä kysyttiin vanhuutensa päivinä, mitä hän pitää parhaimpana saavutuksenaan, mikään ei ollut hänestä maininnan arvoista. Kohta hän kuitenkin lisäsi: ”Eniten iloitsen siitä, että olen nähnyt äitienpäivän vieton juurtuvan kansamme keskuuteen.”

”Tuskin tämä laulu herättää laajempaa kiinnostusta”

Reima oivalsi myös Äidin sydämen kuuluvan äitienpäivään ja liitti sen perinteeseen. Virossa sitä oli laulettu jo neljäkymmentä vuotta, tosin ensimmäiset vuodet lähes yksinomaan Iisakun kuoron suulla. Ensimmäinen julkinen esitys saattoi olla Iisakun koulutalon vihkiäisissä lokakuussa 1882. Säveltäjä, pitäjän lukkari ja koulumestari Hansen halusi pitää laulun kuorollaan: ”Olen luonut tämän laulun omalle Iisakun sekakuorolleni enkä usko, että se voisi herättää laajempaa kiinnostusta.”

Tosiasiassa juuri Äidin sydän herätti yleisön ja lehdistön kiinnostuksen Hansenin kuoroon, joka konsertoi ja kiersi juhlatapahtumissa pukeutuneena nk. poluvervikkien eli puoliuskoisten asuun. Samalla hän loi arvostusta Iisakun pitäjän omaperäiselle, luterilaisuuden ja ortodoksisen perinteen välimailla eläneelle kansansirpaleelle.

Erityistä mainetta synnytti keisari Aleksanteri III:n veljen, suuriruhtinas Vladimirin ja hänen puolisonsa Marian vierailu Tallinnassa kesäkuussa 1886. Vieraat osoittivat Äidin sydämelle suosiotaan ja kutsuivat laulajat luokseen onniteltavaksi. Suuriruhtinatar vieläpä pyysi Hansenilta kopion laulun nuoteista ja vironkielisistä sanoista.

Pari viikkoa myöhemmin tämä johti noloon tilanteeseen. Koerun kuoro saapui herättämään laulullaan pitäjässä vierailevaa Vironmaan kuvernööriä Sergei Šahovskoita. Tämä ilahtui, tuli ulos kuoron pariin ja tervehti heitä viroksi. Kuvernööri olisi halunnut kuulla vielä yhden laulun, Äidin sydämen, joka oli ihastuttanut äskettäin korkeita vieraita Tallinnasta. Koerulaiset joutuivat selittämään, että laulu on uusi ja heille tuntematon. Toki he tiesivät sen kuuluvan Hansenin kuoron ohjelmaan.

Slavjanskin kuoro yllättää Wirulane-lehden toimittajan

Jälleen meni pari viikkoa ja Äidin sydän palasi taas palstoille. Dmitri Agrenjev-Slavjanskin kuoro oli konsertoinut Tallinnassa matkallaan Lontoosta Pietariin. Maailmalla nimellä Slavic Capella tunnettu kuoro kiersi yleensä Euroopassa ja Yhdysvalloissa esittäen venäläisiä balladeja ja hengellisiä sävelmiä. Wirulane-lehti kertoi innostuneena ja yllättyneenä, miten kuoron ohjelmistoon kuului kaksi virolaista laulua: ”Oh ma vaene varrekene” – ja Äidin sydän. Edellisen kuoro oli voinut todella harjoitella, sillä nuotit oli julkaistu vuoden 1880 laulujuhlien ohjelmassa. Jälkimmäinen jäi sen paremmin selittämättä. Jotenkin nuotit oli vain saatu, ehditty sanoittaa venäjäksi ja harjoitellakin. Wirulane oli vaikuttunut laulun asemasta konsertissa ja korosti sen yllättävyyttä viittaamalla Koerun tapaukseen.

Todennäköisin selitys on erehdys. Hansenin ilmeinen innoittaja on Aleksandr Aljabjevin vuonna 1828 säveltämä Iltakello (Vetserni zvon), joka istui täydellisesti Slavic Capellan repertuaariin. Sävelmien melodiarakenne ja sointupohja myötäilevät toisiaan. Niissä on myös identtisiä kohtia, joten laulua on kuunneltava hetkinen ollakseen varma, kummasta on kysymys. Yleisö ja lehden toimittaja eivät tunteneet Hansenin sävelmää vielä kovin hyvin, ja yhtäläisyys täytti mielen odotuksen.

Painettuna Äidin sydämen nuotit julkaistiin vuonna 1890. Ne eivät olleet ensimmäiset. Sävelmää Koidulan runoon oli etsinyt myös Ado Grenzstein, joka sovitti sen skotlantilaiseen kansansävelmään vuonna 1878. Lisäksi virolainen säveltäjä F. A. Saebelmann ehti vuonna 1887 julkaista oman mies­kuoroille laatimansa sävellyksen. Hansenin sävelmää ne eivät ole koskaan haastaneet.

Suomessa sävelmän omaksuminen otti vielä aikansa. Äidin sydäntä oli myös opittu laulamaan Krohnin sanoin, jotka Kansanvalitusseura oli julkaissut vuoden 1890 kalenterissaan ja jotka koulumies Anton Rikström oli sovittanut kansansävelmällä laulukokoelmaansa Kanteloinen jo vuonna 1892. Reimaakin otti sen vuonna 1898 toimittamaansa Kansanopistokurssien laulukirjaan. Ehkä uusi versio koettiin eri lauluksi, sillä vielä 1940-luvulla saattoi äitienpäiväjuhlan ohjelmassa olla yhtä aikaa niin Haahdin ”Maan päällä paikka yksi on” kuin Krohnin ”Yks’ maailmassa on paikkanen”. Sopuisaa yhteis­eloa kuvaavasti kumpikin talletettiin ensi kerran äänilevylle samana vuonna 1954.

---

Äidin sydän on legendojen lähde. Erään mukaan Hansen kirjoitti sävelmän lohduttaakseen puolisoaan 2-vuotiaan Elsa-tyttären kuolemasta. Kerrotaan myös, miten hän opetti sen surussaan Iisakun koulun oppilaille. Tosiasiassa Hansen sävelsi Äidin sydämen silloin, kun perheessä vasta odotettiin Elsaa. Tämä osoittaa, miten Äidin sydän sopii yhtä lailla iloon kuin suruun – ja tähän päivään:

Hyvää äitienpäivää!  Head emadepäeva!

---

3.8.2020

Honkain keskellä paistaa virolaisten maa

”Virolainen marssilaulu Isamaa hiilgava pinnala lähestyi satamaa Loksan kylän suunnalta.” Näin muisteli kapteeni Johan Pitka tammikuun 9. päivää 1919. Kylä oli vallattu suomalais-virolaisin voimin – ja laulu mitä sopivin.

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

Äänitteet | Salvestised

1. Ema süda. Harri Vasar ja Eesti Raadio noorteansambel 1952. Viis kopikat. YouTube
2. Yks’ maailmassa on paikkanen (Äidin sydän). Heikki-Juhani Piha ja Finlandia-yhtye, johtaja ja sovittaja Georg Malmstén 1954. Kansansävelmä, suom. Kaarle Krohn. Pispapoi. YouTube
3. Äidin sydän (Ema süda). Georg Malmstén yhtyeineen 1954. Robert Theodor Hansen, san. Lydia Koidula – Hilja Haahti, sov. Georg Malmstén. Dallape30. YouTube
4. Äidin sydän. Georg Ots 9.5.1958. Sov. George de Godzinsky. WM Finland. YouTube
5. Вечерний звон (Vetserni zvon, Evening Bells). Konevets Quartet Concert. Holy Trinity Orthodox Church State College, Pennsylvania, USA 16.6.2011. Artvbal0rthodox. YouTube

Kirjallisuus | Kirjandus

1. Emmasüdda. Luulekogus Emmajöe Öpik. Tartu, H. Laakmann, 1867
2. Ema süda. Inglisi rahwa-wiis Shotimaal. Lauluraamatus Kooli laulmise raamat. III. jagu. Kuues jaos kirja pannud Ado Grenzstein. Tartu, Schnakenburg 1878
3. Ema süda (Meestekoor). F. Säbelmann. Laulu ja mängu leht. Tartu, K. A. Hermann 1887
4. Äidin sydän (Maailmass’ yks on paikkanen, / Pyhäinen paikka rakkauden, / Tyyssija onnen, kaiken sen, / Mik’ outoa on mailmallen.) Koidulan virolaisista runoelmista suomensi Väinö [Kaarle Krohn]. Kansanwalistus-Seuran Kalenteri 1890. Helsinki, Kansanwalistus-Seura 1889
5. Ema süda (Segakoor). Rahva suust, nagu seda laulu R. Th. Hanseni komponeeritud viisi järele lauldakse. Viiehäälsele koorile sdn. K. A. Hermann. Laulu ja mängu leht. K. A. Hermann 1890
6. Äidin sydän (Yks’ maailmassa on paikkanen). Kanteloinen : Uusi kokoelma kaksiäänisiä lauluja kouluja ja nuorisoa varten. Toim. Anton Rikström (Valtavuo). Viipuri, Clouberg 1892
7. Äidin sydän (Yks’ maailmassa on paikkanen, / Se pyhä paikka on rakkauden, / On kehto onnen ja kaiken sen, / Mik’ ompi outoa maailmallen.) Kansanwalistus-seuran Lehtisiä N:o 47, 1898
8. Yks’ maailmassa on paikkanen. Kansanopistokurssen laulukirja (myöhempi Kansan laulukirja). Kustantanut Wilho Reiman 1898. – Kansanopistokurssen nuottikirja. Kansanvalistusseura 1899
9. Ema süda. Lydia Koidula – Theodor Hansen. Lauluraamatus Koolilaste laulud kahele ja kolmele häälele. Kokku seadnud Juhan Elken. Tallinn, G. Pihlakas 1913
10. Äidin sydän (Yks’ maailmassa on paikkanen). Kansannopiston laulukirja. Otava 1918
11. Äidin sydän (Yks’ maailmassa on paikkanen, se pyhä paikka on rakkauden, on kehto onnen ja kaiken sen, mik’ onpi outoa maailmallen.) Työväenopistojen laulukirja. Otava 1928
12. Äidin sydän (Yks’ maailmassa on paikkanen, se pyhä paikka on rakkauden.) Sov. A. H–o. Halme–Paavolan kansakoulun laulukirjan säestykset. WSOY 1933
13. Äidin sydän (Yks’ maailmassa on paikkanen). Wilho Siukonen, Laulukirja. 5. p. Otava 1936
14. Äidin sydän. Virolainen kansansävelmä. Sov. E. M. [Nuotit sekä 1. ja 2. säkeistön sanat.] Lydia Koidula. Suom. Hilja Haahti.  – ”Äitienpäivän ohjelmaan kotona ja koulussa erottamattomasti kuuluva laulu. Sen kirjoittaja, eestiläinen Lydia Koidula (1843–1886), julkaisi runokokoelmien lisäksi mm. seuranäytelmiä.” Suuri toivelaulukirja : 1. Musiikki Fazer 1976
15. Krohn, Kaarle. ”Nimimerkillä Väinö runoja useissa ylioppilas-albumeissa ja Kansan­valistus­seuran kalentereissa.” Kutsumuskirja Majisterin- ja Tohtorin-Promotsioneihin 21.5.1886
16. Hilma Räsänen, Suomenlahden takaa : Piirteitä Viron entisyydestä ja nykyisyydestä. ”Mutta Lydia Koidulan laulut – niistä on suomennettu ’Yks’ maailmassa on paikkanen’ – tulevat vielä kauan kansan suusta kaikumaan.” Kansanvalistusseura 1910
17. Oskar Albin Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus. Edellinen osa : Vanhempi eli perustava aika. ”Nuorimpana vanhempien savokarjalaisten albumirunoilijain joukossa mainittakoon vielä nimimerkki Väinö, jonka omistaja on professori Kaarle Krohn.” WSOY 1911
18. Slavjanskij, Dmitrij, rysk folkvisesångare, f. 1836, d. 1908. Nordisk Familjebok 1917
19. Väinö Seppä, Rikas elämä. Vilho Reiman elämän vaiheet. Heimotyössä, s. 139–145. Äitienpäivä-aatteen herättäjänä, s. 201–208. Kotikasvatusyhdistys 1949
20. Helmi Mäelo, Talutütar. S. 72–74: ”Ühel kevadel, maikuu alguses viibisin taas Soomes. See oli maikuu teine pühapäev, millist nimetati emadepäevaks. – Nagu mäletan, peatusin tol korral Viiburis ühe naisõpetaja juures. Temaga koos läksime kesklinnasse asuvasse tütarlaste lütseumi, mille aulas arvas ta olevat kõige paremini korraldatud emadepäeva aktuse. Mu kaaslase arvates oli Viiburis samaaegselt kümmekond aktust. Teel märkasin linna olevat lipuehtes. Selle põhjuse järele pärides sain vastuseks: emade auks! – Ka ei saanud ma enam valla tundest, et isiklikuski elus pean midagi oma ema vastu heaks tegema. Viimasest äratundmisest aetuna korraldasingi Udernas esimese emadepäeva 1922. a. suvel. Tegime seda koos kooli­juhatajaga Uderna kooli­majas. See oli esimene emadepäev Eestis.” S. 217–246. Lund, Eesti Kirjanike Kooperatiiv 1959
21. Marjut Hjelt, Lauluja äidille 1929–1952. Kokoelmaesittely. Artie Music 2003
22. Rainer Strömmer, Suomalaisten 78 kierroksen äänilevyjen luettelo 1901–1961. Virhetieto Helsingin Vallilan työväentalolla heinä-elokuussa 1939 tehdystä äänityksestä: ”Kullervo Hurttia ja ’Rion’ orkesteri Eugen Malmsténin johdolla. Äidin sydän (Ema süda), laulu (2:35) (Robert Theodor Hansen, R. Reima [R. R. Ryynänen], Herman Sjöblom).” – Sanat alkavat ”Lyö sydän äidin sinulle, sä suret taikka riemuitset” eikä laululla ole yhteyttä Koidulan tekstiin tai Hansenin sävelmään. Sjöblom oli Westerlundin musiikkiliikkeen toimitusjohtaja ja edustamansa His Master’s Voice -levymerkin vakiosäveltäjä. Helsinki, Suomen äänitearkisto ry 2012
23. Linkki maailman runouteen. Lydia Koidula. Lahden kaupunginkirjasto

Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses

1. Amerikkalaisia laulajia. Herra Slawjanski on lauluseuraneen Amerikasta tänne tullut. Laulu­seurassa on 25 henkeä; paraimmat owat baasi- ja tenori-äänet. Pietarin Sanomat 15.5.1870
2. Wiru maakonnast. ”16. Okt. sai lisaku kihelkonna uus koolimaja sisse õnnistatud. – Siis saiwad mitmed kenad koorilaulud ette lauldud. Iseäranis kiiduwäärt oli laul ja muusikumäng ühes laulus, mis R. Hanseni komponeeritud.” Eesti Postimees ehk Näddalaleht 3.11.1882
3. Wirumaakonnast. Alutaguse jaoskonnast. Kontsert. ”Pühapäew 24. skp. anti Iisaku segakoori lauljatest Jõhvi alewikus kontserti. – Laulu ’Ema süda’, mida R. T. Hansen komponeeritud, ette­laulmisel paisus südame äratus õrnemaks ja pehmemaks, ja silmawesi ajas wägise õrnaste liigutatud tundmusest silmad niiskeks.” Eesti Postimees ehk Näddalaleht 3.8.1883
4. Keiserliste kõrguste suurivürst Wladimir Aleksandrowitshi ja tema proua suurwürstinna Maria Pawlowna külaskäik Tallinnas [13.6.1886]. ”Siis laulis lisaku segakoor ’Ema süda’, mille laulu selle koori juhataja hra Hansen komponeerinud ja mille laulmine paljudele pisarad palgele tõi. Laul oli iseäraline kaunis hingeline kunstitöö ja lauljad, nimelt soolo laulja proua Kleement, oskasiwad teda pehmetes sulatawates toonides südametesse tungiwaks elawaks hingeks muuta. Ka keiserlikud kõrgused oliwad kauni lauluga wäga rahul, tunnistasiwad seda kätelaksutamlsega, tänasiwad lauljaid eneste juurde kutsudes ja suurwiirstinna palus selle laulu nootidest ühes Eesti keeli sõnadega enesele üht ärakirja.” Keisarin veljen vierailu. Wirulane 17.6.1886
5. Järwamaalt [2.7.1886]. Koerulane Jaan Tomson: ”Nõuda jõudis homik kätte, kus Koeru lauljad auustatud Tallinna kuberneri härra Würst Shahowskoile laulma läksiwad. Kuberneri härral oli wäga hea meel, ja tuli wälja, kus ta lauljaid esiteks Eestikeele teretas ja siis neid laulu eest tänas, ühtlase aga ka soowi awaldas, et lauljad Temale laulu ’Ema süda’ peaksiwad laulma, mida Ta (kuberner) juba Tallinnas Lootuse lauljatest kuulnud olla. Et see laul aga wäga hilja aegu lisaku laulu-koori juhatajast Hansenist tehtud on, sellepärast oli ta weel meite Koeru lauljatele tundmata, ega wõidud sellepärast kuberneri härra soowi täita.” Eesti Postimees 16.7.1886
6. Slawjanski laulukoor andis pühapäew 20. skp. siin kolmanda kontserti ja nimelt Rannawärawa wallimäel. Selle mäekontserti kuulajate hulk oli wäga suur ja laulud leidsiwad niisama lahket wastuwõtmist, nagu ennegi. Ilusate Wene rahwalaulude seas laulis koor ka kaks Eesti laulu, ’Ema süda’, mida lisaku koor Lootuse aias suuurmürst Wladimiri ja tema abikaasa ees laulis, ja ’Oh ma waene warrekene.’ Muidugi mõista, oliwad mõlemad laulud Wene keelde ümber seatud. Iseäranis kauniste ja mõnusalt helises ’Ema süda’ tubli Wene koori käes. Kontserti sissetulek sai, nagu kuuleme, ühe siinse Wene kooli kasuks. Meile puutub Slawjanski kontsertide juures peale muu ka kaks iseäralist asja silma, esiteks isewärki wärwikas pilt meie Saksa lehtede kenast meele­kõrgusest, sest nad kumbgi ei ole Slawjanski wiimseid kontsertisid eneste nimetamisegi wääri­liseks arwanud, kuna nad muidu kül ka kõige tühisematest asjust kirjeldusi ja ka kiitusid toowad, – ning teiseks Eesti laulu ”Ema süda” tähtsus. Waewalt olt Slawjanski koor Londonist tulles siia jõuudnud, aga juba oli ka laul ’Ema süda’ siit kusgilt sellesse koorisse tunginud, nii et ta tema käes kontsertis helises. Ka on suurwürstlik keiserliste kõrguste paar oma Paide teel Aruküla mõisas olles seda laulu Koeru lauljatelt niisamuti kuulda soovinud, nagu nad teda Lootuses lisaku koorilt kuulsiwad. Kõrge soow pidanud aga täitmata jääma, sest Koeru kooril ei olla ella, õrna ’Ema südant’ olnud. Kuda teame, küsis suurwürstlik proua selle laulu noodid lauljalt koorilt siin olles ka omale. Laul ’Ema süda’ on aga lisaku koori juhataja Eesti mehe hra Hanseni kompo­neeritud. Iseäraline õn ja au sellel kaunil Eesti laulul. Wirulane 29.7.1886
7. Kotikasvatusyhdistyksen neuvottelukokous. ”Väliajan jälkeen alusti op. V. Reima kysymyksen: ’Miten olisi kotikasvatusyhdistyksen toiminta järjestettävä’; ehdotti myöskin toimeen­pantavaksi ’äitien päiviä’ j. n. e.” Suomalainen Kansa ja Uusi Suometar 10.12.1908
8. Miten olisi Kotikasvatusyhdistyksen toiminta järjestettävä? ”Myöskin on järjestettävä äitien päiviä. Kahden tai kolmen päivän kuluessa olisi kylässä äideille puhuttava kasvatuksesta ja muista sitä lähellä olevista seikoista. 3–4 esitelmää voisi pitää päivässä.” Kotikasvatus 2/1909
9. Äitien päiwä. ”Yhdyswaltain suurissa kaupungeissa tulee wietettäwäksi uusi juhlapäiwä: äitien päiwä. Jo wuosi takaperin oli joku senaattori ehdottanut. että yksi päiwä määrättäisiin äitien kunnioittamista warten ja että kaikki amerikkalaiset miehet toukokuun toisena sunnun­taina kantaisiwat walkeata kukkaa äitinsä kunniaksi.” Uusi Suometar 21.4.1909
10. Maija, Kotona. 10/6 09. ”Poissa on rakas isä ja äiti mutta sittenkin olen kotona, jossa jokainen nurkka ja soppi laulaa:  Maailmass’ yks’ on paikkanen / Pyhäinen paikka rakkauden / Tyyssija onnen kaiken sen / Mi outoa on maailmallen. // Tunnetko kodin sydäntä / On hellä, luja, kestäwä, / Sun iloissasi iloittaa / Ja suruissasi surettaa.” Tyrwään Sanomat 16.6.1909
11. Hengellisestä vokaalimusiikista Venäjällä. Slavjanskin kuoro. Säveletär 15.6.1911
12. Th. Robert Hansen ♱ 13. aug. 1912. Hansen oli pääasjalikult koori juht, on aga ka heliloojana meie rahwa keskele enesest mälestuse järele jätnud: tema ’Ema süda’ kõlab oma sooja südamlikkusega rahwa-lauluna igas kodumaa nurgas. Postimees 27.8.1912
13. Ed. Mäki, Äitien päivä. Kirjoitettu äitien päivänä Virginiassa, Minn. Koti 7–8/1913
14. Juhlapäivä kaikille. ”Veljen päivä… Serkun päivä…” Helsingin Sanomat 8.9.1914
15. Opettaja Vilho Reima 50-vuotias. Kansakoulun Lehti 6/1917
16. Vilho Reima, Äitien puolesta. ”Amerikassa vietetään äitien päivää. Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käytäntöön. – Vihollisenkin äidillä on äidin sydän. – Heinäkuun ensimmäisenä sunnun­taina vietetään kaikkialla maassamme ’Äitien päivää’, johon tilaisuuteen erikoisesti kutsutaan kunniavieraiksi kaikkien kaatuneitten äidit.” Koti 2–3/1918 ja Uusi Päivä 20.4.1918
17. Harjawalta. – ”Äitien päiwä”. Harjawallan sisälähetysyhdistyksen toimesta wietetään n. s. äitien päiwää ensi sunnuntaina t. k. 7 p. Honkalassa. Satakunnan Kansa 6.7.1918
18. Äitien päiwä. Se oli heinäkuun 7 päiwä. Urjalan Sanomat 13.7.1918
19. Äitien päivät. – ensimäiset laatuaan paikkakunnalla – pidettiin asianharrastajain toimesta Alavieskan Kirkonkylän kansakoululla heinäkuun 7 p:nä. Koti 8–9/1918
20. Korpilahden naiset! Ensi sunnuntaina [28.7.] pidetään kirkonkylän kansakoululla äitien päiwää. Kokoonnutaan oikein joukolla, ilman eroitusta, kaikki, jotka kaipaawat naisten kesken yhteis­ymmärrystä ja lämmittäwää, sowittawaa rakkautta. Erittäin haluaisimme nähdä kaikkien kaatuneiden äidit päiwän sankareina mukana. Keskisuomalainen 26.7.1918
21. Kirjekortti Korpilahdelta. ”Uutta pitäjässämme on n.s. ’äitien päivä’-aate. – Pääasiana olisi saada liewitystä siihen sywään suruun, minkä pojan kuolema on äidille tuottanut. Siksipä onkin alotteen tekijä ehdottanut, että näille päiwille olisi kutsuttawa kaikkien kaatuneitten äidit, oliwatpa sitten punaisia tai walkoisia, wieläpä kunniawieraiksi.” Keskisuomalainen 13.9.1918
22. Äitien päivä. Viime kerralla ehdotettiin, että heinäkuun ensimäinen sunnuntai järjestettäisiin äitien juhlapäiväksi kautta maan, mutta jäi tämä ehdotus toteuttamatta. – Kotikasvatusyhdistys on nyttemmin ajatellut että tänä vuonna vietettäisiin äitien päivää syyskuun toisena sunnun­taina ja muina vuosina toukokuun kolmantena sunnuntaina. Valkonauha 4/1919
23. Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kesäkokous Helsingissä heinäk. 21–23 p:nä. ”Esitelmän alkoholin vaikutuksesta ihmisen henkisiin piti yliopp. Ensio Krohn [Kurki-Suonio]. Virolainen nti Helmi Pett toi virolaisten aatetoverien tervehdyksen.” Pohjantähti 10/1919
24. S. O. N. R:n XVIII vuosi- ja kesäkokous [Viipurissa]. ”Helmi Pett edustamassa Eesti Noorsoo Karskuse Uhenduste.” Imatran retki. Viron edustaja Imatran partaalla. Pohjantähti 3–5/1919
25. Äitien päivä. ”Nyt aikoo Kotikasvatusyhdistys tämän kauniin ajatuksen läpi ajaa ja kysymys on vain siitä, mikä päivä vuodessa paraiten soveltuisi sanotuksi juhlapäiväksi.” Koti 4/1919
26. A. H., Äitien päivänä. Syyskuun 2. sunnuntai. Viipuri, Karjalan Aamulehti 14.9.1919
27. Suuria Äitien päiviä [Helsingissä]. Äitien päivän vietto maaseudulla. Koti 10/1919
28. Äitienpäivää viettämään! Viime syksynä vietettiin Suomessa ensi kerran yleisemmin äitien päivää. Vaikka asia ei silloin vielä saanutkaan sitä kannatusta, mitä se ansaitsisi, niin monet sadat tilaisuudet oli kuitenkin valmistettu eri puolille maata. – Tästälähin on päätetty viettää äitien päivää keväisin, toukokuun 3:tena sunnuntaina. Ja nyt Kotikasvatusyhdistys kehoittaa, että se päivä tänä keväänäkin vietettäisiin suurena juhlapäivänä. Viipuri, Nuorten Toivo 5/1920
29. Jalmari Matisto, Muistelmia Kuopion suurilta raittiusjuhlilta kesäk. 5–8 p. 1921. ”Aivan erikoisella mielenkiinnolla seurattiin sitä esitelmää, jonka piti virolainen lakitieteen ylioppilas, neiti Helmi ’Pitt’. Surullisella mielellä puhuja tunnusti, että hänen kansansa on suurin spriin myyjäkansa maailmassa. Viron kansa huokaa tällä hetkellä raskaan viina-kirouksen alla, sillä spriitä siellä juodaan 2 tooppia henkeä kohti, naiset ja kaikki pienet lapsetkin lukuun otettuna ja rahaa menee 180 mk. henkeä kohti. Valtio saa 28 % tuloistaan väkijuomaliikkeestään. Rikokset ja muu väkijuomain aiheuttama kurjuus on suuresti lisääntynyt. Valtiomiehet Virossa eivät vielä huomaa kansan hätää, sillä heille on maan tulot pääasia. Oli mieltäliikuttavaa kuulla, miten virolainen itse tunnusti kansalaistensa olevan syypään siihen, että Suomessakin nähdään vielä viinan kirousta kieltolaista huolimatta.” Hämeen Sanomat 19.6.1921
30. Naisten yleinen raittiuskokous Helsingissä. ”Wiron edustajana lak. yliopp. Helmi Pett. Hän kertoili järkyttäwiä tosikuwia juoppouden tuomasta kurjuudesta Wiron kansan keskuudessa. Ja toi ilmi Wiron raittiuskansan sywän huolen sen suuren surun wuoksi, joka Suomea kohtaa Wiron taholta wäkijuomien salakuljetuksen tähden. Toiwottawaa on, että tämä ikäwyys näiden maiden raittiuskansan yhteisellä ponnistuksella saadaan poistetuksi.” Työkansa 5.12.1921
31. Toetusraha karskusseltside kesktoimkonnale. Haridusministeerium on otsustanud määrata Eesti karskusseltside kesktoimkonnale 25.000 marka toetusraha loengute korraldamiseks koduse kaswatuse iile. Loenguid saab pidama Soome õpetaja Vilho Reima. Postimees 6.12.1921
32. Viron lehdistö Vilho Reimasta 1922. Digar Eesti artiklid. Eesti Rahvusraamatukogu
33. Kasvatusesitelmiä Virossa. Viron hallituksen y. m. kutsusta liikkuu opettaja Vilho Reima paraikaa Virossa pitäen kasvatusesitelmiä noin 20 paikassa, etupäässä kaupungeissa ja seminaareissa. Matka ulottuu aina Setunmaalle asti. Tulkkina näissä tilaisuuksissa toimivat konsulinna [Leeni] Vesterinen ja ylioppilas neiti [Helmi] Pett. Koti 1/1922
34. Suomalaisia esitelmätilaisuuksia Wirossa. Wiron siwistys­ministeriön kannatuksella liikkui Kotikasvatusyhdistyksen sihteeri, opettaja Wilho Reima tammikuun ajalla Wirossa pitäen yhteensä 27 kolousta ja niissä 40 esitelmää. Tallinnassa pidettiin 8 tilaisuutta, Tartossa 7, muut Narwassa. Tapalla, Rakweressa, Walgassa, Ropkassa ja Wörussa. Kotimaa 31.1.1922
35. Vilho Reima, Ensimmäisiltä Kodinpäiviltä Virossa. Koti 2/1922
36. Vilho Reima, Suomen uskonnolliselle kansalle. ”Viron uutta polvea uhkaa täysi pakanuus verrattain pian.” Kirje Virosta 24.1. Helsingin Sanomat 31.1. ja Kotimaa 3.2.1922
37. Soomlane Eestist paganaid otsimas. Tulevik 26.2.1922
38. Soomlane, Wilho Reima otsused ja nende arwustamine. Postimees 2.3.1922
39. Weel kord Wilho Reima ja usuõpetuse seis meie koolides. Postimees 4.3.1922
40. Virolaisia tervehdyksiä opettaja Vilho Reimalle, Kotikasvatusyhdistykselle ja Suomen kansalle. Mm. opettaja Jakob Tederin kiitospuhe Võrussa. Koti 3/1922
41. Vilho Reima, Virolaisen Koidulan ”Äidin sydän”. Nuotit. Suomentanut Hilja Haahti. ”Tätä lehteä olisi levitettävä runsaasti, jotta laulu pian kaikkialla osattaisiin.” Koti 4/1922
42. Vilho Reima, Äitien päivä aika lähenee. ”Ohjelmavihkonenkin on saatavissa. M.m. on siinä sävelmä ja Hilja Haahden käännös virolaisesta laulusta Äidin sydän.” Koti 4/1922
43. Äidin sydän, ihana äitien- ja kotienpäivän laulu saadaan nuotteineen Kodin konttorista, Hieta­lahden­ranta 17. Vähin tilattava määrä on 5 kpl. 2:50. 10 kpl. 5:– mk. j.n.e. Lähes kaikki lapset voivat uhrata 50 p:iä ja silloin tämä laulu jo tänä kevännä tulee tunnetuksi kautta Suomen. Toinen matka Viroon. Vilho Reima matkustaa taasen toukokuun 3 p:nä Viroon Kodin päiville, joita pidetään useissa Viron kaupungeissa, kaikkiaan parikymmentä kokousta. Koti 5/1922
44. Wilho Reima, Soome kodukaswatusühisuse juhataja jõuab 6. mail Tallinna, et meie kodumaa suuremates linnades kõnelda. 6. ja 7. mail Tallinnas, 8. Rakveres, 9. Tapal, 11. ja 12. mail Tartus, siis Wõrus ja Walgas. Loodetavasti on W. Reimal nüüd võimalik Eestiga paremini tutwuneda, eriti Eesti noorsooga ja oma arvamist ja otsust Eesti kohta muuta. Wõru Teataja 4.5.1922
45. Wilho Reima, Mälestused kodupäivilt Eestis. Postimees 5.5.1922
46. Suuria äitienpäivätilaisuuksia Kymin [Karhulan] Sammolle ja Korkeakosken työwäentalolle. Puhuvat opettaja Wilho Reima ja wirolainen ylioppilas Helmi Pett. Etelä-Suomi 9.5.1922
47. Äitien päivä Kotkassa. Hovinsaaren kansakoululla [21.5.] klo 4 i. p. Etelä-Suomi 18.5.1922
48. Äitien päiwä Kymissä. Wiime sunnuntaina wietettiin Kymissä äitien päiwää kahdessa paikassa, [kirkonkylän eli Helilän (nyk. Karhulan) seuratalolla] Sammolla klo 12 ja [Korkeakoskella] Kymin läntisen työwäenyhdistyksen talolla klo 4 i. p. Sammolla puhui opettaja W. Reima ja wirolainen ylioppilas Helmi ”Piitt”. Sitäpaitsi oli ohjelmassa lausuntoa, kertomus, lasten laulua esittäen wirolaisen laulun ’Äidin sydän’, soololaulua ja lopuksi hra E. Pälli puhui kymiläisten puolesta op. Reimalle ja wirolaiselle wieraalle huomauttaen samalla, että tästäkin onnistuneesta tilaisuudesta olemme kiitollisia hra Reimalle. Äidit oliwat täyttäneet Sammon suuren salin ääriään myöten ja tarjottiin kaikille Karhula-yhtiön puolesta kahwit leiwän kera. Kotka. Etelä-Suomi 27.5.1922
49. Kasvatusesitelmiä Virossa. ”Kokouksia pidettiin [toukokuussa] Tallinnassa, Tartossa, Tapassa, Rakveressa, Vörussa ja Valgassa, yhteensä 10 tilaisuutta ja niissä 16 esitelmää.” Koti 7/1922
50. 40. Yleinen raittiuskokous. Tampere 18.–20.6.1922. Kuva: neiti Helmi Pett ja ylioppilas Eduard Kubjas. Kylväjä : Raittiuden Ystävien äänenkannattaja 14–16/1922
51. ”Emade-päew” Udernas. Pühap. 13. aug. peeti Uderna koolimaja juures esimene emade-päew ära, mis Eestis wist küll esimeseks tuleb pidada. – Kõnelesid üliõpl. Helmi Pett emadele päewa­kohasest ainest ja üliõp. Eduard Kubjas laste ja wanemate wahekorrast. Postimees 17.8.1922
52. Helmi Pett, Emadepäew. ”3. juunil pühitseb Eesti oma esimest emadepäewa, s. o. püha, mil noored oma emadele tahawad üles näidata suuremat lugupidamist, suuremal au, teenimist ja armastust.” Naiste Töö ja Elu (tegev toimetaja Helmi Pett) 2.5.1923
53. Helmi Pett, Aino Hyppönen ♱ 8. aug. 1923. Postimees 18.8.1923
54. Teine ülemaaline emadepäew. Üleilmlisel eeskujul korraldab Naiste Karskusliit 18. mail [mai 3. pühapäeval] teise ülemaalise emadepäewa. Postimees 30.4.1924
55. 41. Yleinen raittiuskokous. Sähkösanoma Tartosta: ”Kaksi vähäpätöistä eestiläistä raittiin Suomensillan rakentajaa pyytävät puolestaan tervehtää veljeskansan yleistä raittiuskokousta surren, etteivät voi olla mukana. Helmi Pett. Edvard Kubjas.” Kylväjä 13–14/1923
56. Alina Partilo, Kaikulan Kaisan äitienpäivä. ”Yks’ maailmassa on paikkanen, se pyhä paikka on rakkauden… Kaisa-äiti itki kun pieni Sirkka-Liisa lauloi.” Koti 5/1926
57. Äitienpäiväaika on nyt muutettu entisestään viikkoa aikaisemmaksi. Koti 2/1927
58. Eestin naisten raittiustyöstä. Raittiusnaisten edustaja Helmi Pett-Mäelo. Valkonauha 1/1928
59. Äidin sydän. Lydia Koidula. Suom. Martti Korpilahti. R. Th. Hansen. Sisä-Suomi 10.5.1931
60. Helmi Mäelo, Kotikasvatustyötä Eestissä. Äitien päivä on ehkä tunnetuin ja laajimmalle levinnyt seuraus Suomen Kotikasvatusyhdistyksen ja Vilho Reiman vaikutuksesta Eestissä. Tämän vuoden keväällä voitiin niitä viettää 10:nnen kerran koko maassa. Ja liike osoittaa yhä nousua, vaikka se ei ole aivan yhtä yleinen vielä kuin Suomessa. Koti 10/1932
61. Kaarle Krohn 70-vuotias. ”… esiintynyt lahjakkaana runoilijana käyttäen nimimerkkiä Väinö, jonka kaikki suomalaisen lyriikan seuraajat hyvin tuntevat.” Länsi-Suomi 10.5.1933
62. Vilho Reima, Äitien päivä. ”Koti on kansan sydän – ja äiti kodin sydän.” Puutarha 5/1936
63. Äitienpäiväjuhlia Kainuussa. Leihunvaaran Ala-Leihussa vietettiin äitienpäivää t.k. 8 pnä. ”[Ohjelman alussa:] Yhteislauluna laulettiin ’Maan päällä paikka yksi on’. – [Väliajan jälkeen:] Yhteisesti laulettiin ’Yks maailmassa on paikkanen’.” Kainuun Sanomat 10.5.1938
64. Heimotyötä.  ”Kongressin yhteydessä oli myös suomalais-ugrilainen kokous, jonka puheen­johtajina toimivat prof. Aarni Voipio Suomesta ja herra E. Kubjas Virosta sekä sihteereinä kirjailija Helmi Mäelo Virosta ja past. Yrjö Mikkonen Suomesta.” Uusi Suomi 4.8.1939
65. Äitienpäivän vietto. Impilahden Hippolassa. ”Laulettiin laulu ’Maan päällä paikka yksi on’.” – Suojärven Ignoilassa. ”Alakoulun oppilaiden esitettyä opettaja Mikko Haapalan johdolla laulun ’Kotini’ lauloi yläkoulun oppilaista kokoonpantu kuoro samoin opettajan johdolla mieltymyksellä kuullun laulun ’Yks’ maailmassa on paikkanen’.” Laatokka 14.5.1943
66. Äitienpäivä liputuspäiväksi. Helsingin Sanomat 22.3.1947
67. Koduloouurimine. Uderna koolis on õppinud Friedebert Tuglas ja Jaan Kärner. Mõlemad kirjanikud on kujutanud kooli ümbruskonda oma teostes. Sirp ja Vasar 19.7.1957
68. R. Voore, ”Ema süda” viisi loojast. ”Ma olen selle laulu loonud oma [Iisaku sega]koori jaoks ja ei usu, et see võiks laiemaid hulki huvitada.” Sirp ja Vasar 2.9.1958
69. A. Martin, Kuidas sündis laul ”Ema süda”. ”Hansenil oli väike tütar Elsa, väga terane ja armas, perekonna ja kooli lemmik . Siis haigestus Elsa ja põdes raskesti, ööd ja päevad istus Hanseni abikaasa haige lapse voodi juures. Elsa suri [2-aastaselt 6./18.3.1885]. Varsti pärast seda õpetas Hansen koolis lastele uue laulu: ’Üks paigake siin ilmas on’.” Sirp ja Vasar 31.8.1962
70. Kaasaegne, Emast ja emadepäevast. Helmi Mäelo rõhutas Soome kuulsa koduse kasvatuse õhutaja Vilho Reima juhtlauset: ”Kodu on rahva süda, ema selle hing.” Eesti Päevaleht 6.7.1984
71. Ene Puusemp, Uderna kooliõuelt kandus hea mõte üle Eesti. Tartu Postimees 22.5.2012
72. Marika Oolberg, Iisaku köstrist sai Eesti südamlikuma laulu autor. Põhjarannik 16.10.2019