Ovatko Maamme-laulun vironkieliset sanat todella vanhemmat kuin suomenkieliset?

Kahden vuoden kuluttua [2017] vietämme itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa. Samana vuonna täyttävät 150 vuotta suomenkieliset säkeet: ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!”

Maamme-laulussa on yksitoista säkeistöä, mutta jo 1880-luvulla niistä ryhdyttiin laulamaan yleensä vain ensimmäistä ja viimeistä. Näiden säkeistöjen santa peräisin ”viiden vänrikin” runoilijaryhmän kynästä vuodelta 1867 – ja yhden sanan tai oikeammin kirjaimen osalta vuodelta 1871.

Muutamia vuosia sitten satuin ystävälliseen väittelyyn siitä, onko Suomella vai Virolla suurempi oikeus Fredrik Paciuksen säveltämään kansallislauluun. Tuttavani oletti, että virolaiset ottivat sen omakseen jo useita vuosia ennen suomalaisia, koska he käänsivät sen äidinkielelleen ensin.

Vironkielinen ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm” kuultiin mieskuoron laulamana ensi kerran kesäkuussa 1869 Tartossa vietetyillä Viron ensimmäisillä laulujuhlilla. Hymninsä syntyhetken tietävät kaikki laulavat virolaiset ja hehän laulavat kaikki, sain kuulla. Vironkielisen tekstin riimitti – virallisesti yksinomaan – laulujuhlien organisaattori Johann Voldemar Jannsen, jonka tytär Lydia Koidula käänsi ohjelmaan myös Karl Collanin säveltämän Savolaisen laulun (Mu meeles seisab alati).

Omaksuivatko virolaiset kansallislaulunsa ennen suomalaisia?

Kyllähän me suomalaisetkin olemme oppineet Maamme-laulun syntyhetken. Fredrik Paciuksen sävelmä esitettiin ensi kerran ylioppilaiden Floran päivän kevätjuhlassa Kumtähden kentällä vuonna 1848. Ylioppilas­kunta marssi iltapäivällä nykyiseen Helsingin Toukolaan sotilassoittokuntien tahdittamana. Kuorona oli Paciuksen perustama Akademiska Sångföreningen, joka ensi kerran kajautti laulun hyvinkin jo Pitkälläsillalla.

Matti Klinge on kuvannut, kuinka osaavasti järjestäjät etäännyttivät juhlasta Euroopan hullun vuoden kumousmielen ja kanavoivat sen maiseman romantisointiin. Ylioppilas­kunta oli tilannut sävelmän Fredrik Paciukselta nimenomaan Flora-juhlaan, jonka vietto oli vapautettu 12 vuoden pannasta. Ajankäyttönsä perusteella säveltäjä ei vaikuta pohtineen poliittista vakavuutta tai kauaskantoisuutta. Sävellystyöhön ja kuoronsa harjoittamiseen hän varasi kaksi päivää, toiset kaksi kuluivat sovittamisessa Kaartin ja Meriekipaasin soittokunnílle.

Kumtähden kentällä laulettiin ruotsiksi, keskeytti tuttavani, eikä sitä laulua, jota suomalaiset nyt laulavat. Totesin, että meillä on vain tapana lukea Maamme-laulun historia vuoden 1848 Flora-juhlasta, jossa Paciuksen sävelmä nousi suosioon. Virallistavan panoksensa antoi myös kansallis­runoilija J.L. Runeberg itse, joka liitti nuotit saman vuoden syksyllä julkaistuun Vänrikki Stoolin tarinoiden ensipainokseen. Aivan varma sävelmän lopullisuudesta hän ei ehkä siltikään ollut, sillä jo 2. painokseen hän otti sen rinnalle kolme vaihtoehtoista sävelmää.

Käännettiinkö Maamme-laulu suomeksi vasta vuonna 1889?

Runeberg oli kirjoittanut Vårt land -runon jo kaksi vuotta aiemmin, kevätkesällä 1846.

Runoilija ajatteli sen nimenomaan sävellettäväksi, ja ennen seuraavaa uutta vuotta versiota olikin jo kolme. Ensimmäisen sävellyksen laati August Engelberg heti kesällä ja seuraavan Fredrik August Ehrström syksyllä. Kolmas oli Runebergin oma sävellys, joka kuultiin Porvoon kaupungin 500-vuotisjuhlassa 3. joulukuuta 1846.

Vuonna 1850 julkaistuun Stoolin 2. painokseen Runeberg sisällytti Paciuksen, Ehrströmin, ruotsalaisen J. A. Josephsonin ja koululaulun uranuurtajan Heinrich Wächterin sävellykset. Wächter sovitti sittemmin Paciuksen sävelmän kertosäkeellisenä Suomen ensimmäisiin koululauluvihkoihin.

Tuo on ruotsinkielisen laulun historiaa, ei Virossakaan juhlita saksan-, vaan vironkielistä hymniä, jatkui väittelymme. Tuttavani otti hyllystään lauluvihkon, jossa todistettiin: ”suomennos Paavo Cajander, 1889”. En voinut moittia häntä, sillä oletin tietäväni merkinnän taustan, kuten senkin, miten perustavasti kansallisuus- ja kielisuhteittemme historia poikkeaa virolaisten kokemuksista.

Mainittuna vuonna valmistui Kansanvalistusseuran kustantama ja Paavo Cajanderin toimittama Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennos. Siitä julkaistiin myös pitkävaikutteinen koulupainos, joka kului vielä minunkin käsissäni tamperelaisessa oppikoulussa.

Kustantaja ei alkuaan merkinnyt Cajanderia suomentajaksi: vasta vuoden 1899 yhdestoista painos – koko kirja – julkaistiin hänen nimissään.

Laulamme tänään kuten laulettiin vuonna 1867 – yhden kirjaimen erolla

Wäinö Sola, ”Maamme”, sanat Paavo Cajander 1889  (Maa, isänmaamme, Suomenmaa…), Tukholma 1915

Vårt land -runon käännöstyö alkoi tavallaan heti Kumtähden kentältä. Virittäjässä on julkaistu Lea Laitisen mielenkiintoinen kokoelma eri versioista. Nykyisin laulettavat ensimmäinen ja viimeinen säkeistö saivat sanoiltaan vakiintuneen suomen­kielisen muotonsa jo vuonna 1867 – vaikka niitä on vaihtaa yritetty.

Tuolloin julkaistiin Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen kokonaissuomennos, johon Paavo Cajander teki lukuisia parannuksia. Hän yritti sitä myös kansan mieleen vakiintuneissa Maamme-laulun säkeistöissä ja muutti alkusäkeenkin muotoon: ”Maa, isänmaamme, Suomenmaa”. Vuonna 1901 Cajander joutui taipumaan ja palauttamaan tutut riimit koulukirjoihin. Hänenkään muotoaan ei heti hylätty, mitä osoittaa Wäinö Solan vielä marraskuussa 1915 Tukholmassa tekemä levytys.

Yksi muutos on toki tapahtunut. Kotimaamme ei ole ”pohjainen”, vaan pohjoinen. Ensi kerran näin johdatti laulamaan Taavi Hahl vuonna 1871 mieskuorojen laulukirjassaan Ylioppilaslauluja. Ilmeisesti vastaanotto ei ollut jakamaton, koska sekakuorojen laulukirjaan Sävelistö, kaikuja laulustamme Hahl sisällytti pohjaisen vielä vuonna 1879. Pohjoista viljeltiin kuitenkin lehdistössä pitkin 1880-lukua, kuten Suomen Raittiuden Lehdessä joulukuussa 1885. Huomattakoon, että Hahlin nuoteista juontaa myös vakiintunut tapa laulaa Maamme-laulusta vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Maamme-laulu ensi kerran suomenkielisessä nykymuodossaan Taavi Hahlin Ylioppilaslauluja-kokoelman 1. vihkossa 1871.

Maamme-laulun hymnisäkeistöt ensi kerran suomenkielisessä nykymuodossaan Taavi Hahlin Ylioppilaslauluja-kokoelman 1. vihkossa 1871 – 18 vuotta ennen nk. Cajanderin käännöstä. Kertosäkeet lisättiin 2. painoksessa 1881.

Maamme-laulu on ”Viiden vänrikin” ryhmätyö

Kuten todettu, Maamme-laulun perinteiset hymnisäkeistöt julkaistiin Vänrikki Stoolin tarinoiden kokonais­suomennoksen ensimmäisessä vihkossa joulukuussa 1867. Ensijulkaisu oli tosin jo toukokuussa Länsisuomalaisen osakunnan Penni-kirjastossa Suomen kansalle.

Kyseessä oli yhteissuomennos, josta vastasi ”viiden vänrikin” runoilijaryhmä. Vuosina 1867–70 julkaistujen runovihkojen kustantajana toimi Julius Krohn (kirjailijanimi Suonio), virolaisten hyvin tunteman kirjailijan Aino Kallaksen isä. Muut vänrikit olivat Bernhard Fredrik GodenhjelmAleksanteri RahkonenKaarlo Slöör (kirjailijanimi Santala) ja Antti Törneroos (Tuokko).

Riimejä verratessa tulee vaikutelma, että Aleksanteri Rahkosen kaksi vuotta varhaisempi itsenäinen käännös ohjasi lopputulosta. Rahkosen nimeä harva enää muistaa, mutta yksi hänen runoistaan tuli vielä takavuosina koululaisille hyvin tutuksi.

Kyseessä on nykyisin Erkki Melartinin sävelmällä laulettava Miks leivo lennät Suomehen. Yhtä tutuksi tuli Tuokon suomentama Laps Suomen, alkuaan Zacharias Topeliuksen romanssiksi nimeämä ja Paciuksen säveltämä O barn af Hellas. Samasta kynästä on myös Työväen marssi (Käy eespäin väki voimakas…). Jos ajan moniarvoisuus yllättää, niin ehkä säveltäjäkin: Johanneksenkirkon urkuri Oskar Merikanto.

Julius Krohn toi tekstin Tarttoon lähes kirjoituspöydältä

Viroon ja suoraan Jannsenien perheeseen vänrikkien laatimat Maamme-laulun suomenkieliset sanat saapuivat muuten tuoreeltaan heti ensijulkaisun jälkeen, kun Julius Krohn ja Yrjö Koskinen vierailivat Tartossa kesäkuussa 1867. ”Vänrikki Krohn” jätti ne itse Koidulalle, jolle hän opetti myös sävelmän – siis kaksi vuotta ennen Viron hymnin ensiesitystä laulujuhlilla kesällä 1869.

Suomenkieliset sanat olivat Jannseneille uutta, ehkä innoittavaa tietoa. Sen sijaan on vaikea uskoa, että he olisivat olleet tietämättömiä Vårt Landin olemassaolosta. Olivathan tallinnalainen Revalsche Zeitung ja tarttolainen Dörptsche Zeitung esitelleet sen jo elokuussa 1863 – Aleksanteri II:n vierailtua Suomessa – nimellä ”suomenmaalainen kansallislaulu”, das finnländische Nationallied.

Täysimittainen Maamme-laulu sisältää 66 säettä – kuusi säettä kussakin 11. säkeistössä. Cajanderin korjaukset ovat säilyneet 24 säkeessä. Suuri osa koskee sanojen järjestystä tai muotoilua, esim. Sen kyllä vieras hylkäjää / Sen vieras kyllä hylkäjää tai Ja halla nälän tuskat toi / Ja halla näläntuskan toi, mutta on myös uusia sanoja kuten: Kohinat koskien / Koskemme kuohuineen tai Sä vapaa, riemuinen / Vapaa ja iloinen. Täysin Krohnin ryhmän muotoilun ovat pitäneet 8., 9. ja 11. säkeistö – kuten myös Hahlin muuttama 1. säkeistön ”pohjoinen”, jota Cajander yritti palauttaa ”pohjaiseksi”

Suomeksi ja viroksi laulettavat hymnit ovat lähes ikätovereita. Tähän päädyimme sopuisasti tuttavani kanssa. Tosin hän vielä kehaisi, että kaikki virolaiset tietävät äidinkielisen kansallislaulunsa sanojen kirjoittajan ja painavat tietenkin hänen nimensä laulukirjoihin. Ja he muuten laulavatkin hymnin niin kuin säveltäjä Pacius sen opetti: ilman kertosäkeitä. Tässäkin jäi viimeinen sana Viroon.


Viidellä vänrikillä oli useita edelläkävijöitä. Ketään ei toki pidä nostaa jalustalle, mutta meidän suomalaisten on hyvä huomata, että laulamme Maamme-laulua suomeksi sanoilla, joissa heti ensi säkeessä nimeämme isänmaamme Suomeksi. Näin viisi vänrikkiä sen oikeaksi oivalsivat. Heidän suomenkieliset säkeensä täyttävät kahden vuoden kuluttua 150 vuotta.

Vuosi 2017 ei ole vain itsenäisyytemme riemujuhla.

Ensijulkaisu Uuden Suomen Vapaavuorossa 13.5.2015


Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus4.10.2019

Maamme-laulu ja kadonneen kertosäkeen tapaus

”Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu”, näin sanotaan, mutta eihän se ole totta. Miksi suomalaisilla on kertosäe, mutta Viron hymnissä ei? Kadottiko joku sen? Vai keksikö joku sen Suomen kovakalloisille koululaisille…?


LYHYESTI:  Maamme-laulun erilaistumisen vuodet

1846
Kevätkesä: J. L. Runeberg kirjoittaa 11 säkeistön mittaisen Vårt Land -runon.
1848
Toukokuu: Fredrik Pacius säveltää Vårt Land -runon mieskuorolle ja soittokunnalle esitettäväksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Flora-juhlassa.
1858
Marraskuu: Heinrich Wächter painattaa Suomen ensimmäisen koululaulukirjan Samling af Valda Sångstycken – ja oletettavasti samalla ensi kerran Vårt Landin kertosäkeellisenä.
1862
Elokuu: Isak Inberg julkaisee ensimmäisen suomenkielisen mieskuoro­­laulujen ­kokoelman Moni­äänisiä lauluja Nuorisolle, johon sisältyy neliääninen Maamme ilman kertosäettä.
Joulukuu: Julius Krohn kirjoittaa Inbergin kokoelmasta Mehiläinen-lehdessä.
1863
Heinäkuu: Keisari Aleksanteri II paljastaa Helsingissä päänsä Vårt Landille.
Elokuu: Viron lehdet kutsuvat sävelmää Suomen kansallislauluksi.
1864
Heinäkuu: Heinrich Wächter julkaisee ensimmäisen suomenkielisen koululaulukirjan 50 Koulu-Laulua, johon sisältyy kertosäkeellinen Vårt Land nimellä Syntymaamme.
1867
Toukokuu: Julius Krohnin,  B. F. Godenhjelmin, Aleksanteri Rahkosen, Kaarlo Slöörin ja Antti Törneroosin runoilijaryhmänä kääntämät – ja nykypäivään vakiintuneet – Maamme-laulun suomen­kieliset sanat julkaistaan Länsisuomalaisen osakunnan Penni-kirjastossa.
Kesäkuu: Julius Krohn jättää Maamme-laulun sanat Jannsenin perheelle.
1868
Maaliskuu: J. V. Jannsen kiittää Yrjö Koskista suomalaisten neliäänisten mieskuorolaulujen kokoelmasta, johon sisältyi Savolaisen laulu. Kiitosta vastaa vain Inbergin nuotisto.
1869
Kesä/heinäkuu: J. V. Jannsenin kolmisäkeistöiseksi kirjoittama ja suomalaisista nuoteista sovittama Mu isamaa, mu õnn ja rööm esitetään Viron 1. laulujuhlilla.
1871
Lokakuu: Taavi Hahl julkaisee mieskuorolaulukirjan Ylioppilaslauluja, 1. vihko, johon sisältyy kertosäkeetön Maamme tekstinään Runebergin runon 1. ja 11. säkeistö Krohnin ryhmän kääntämänä – paitsi sana pohjainen, jonka korvaa pohjoinen. Näin vakiintuukin.
1879
Joulukuu: Taavi Hahl julkaisee sekakuoroille tarkoitetun laulukokoelman Sävelistö, kaikuja laulustamme, 1. vihko, johon sisältyy kertosäkeellinen Maamme-laulu.
1881
Lokakuu: Maamme löytää muotonsa Ylioppilaslaulujen 1. vihkon 2. painoksessa:
1.  Paciuksen sävelmä
2.  säkeistöjen 3.–6. säkeet kerraten
3.  tekstinä Krohnin ryhmän käännös
4.  Runebergin runon 1. ja 11. säkeistöstä,
5.  mutta laulaen pohjaisen sijasta pohjoisesta.
– – – – – – –
1992
Heinäkuu: Viron olympiavoittajalle Erika Salumäelle soitetaan Maamme-laulu.

Lähteitä ja lisätietoa


13.5.2017

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi (2017)

Maamme-laulun kulttuurihistoria hautojen kertomana Helsingin Hietaniemessä, jossa lepäävat säveltäjä Fredrik Pacius ja laulun suomalaisten sanojen työstäjät…


Maamme-laulu Paavo Cajanderin sanoin

Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen!

  • Maamme (Maa, isänmaamme, Suomenmaa…)
  • Fredrik Pacius (1848), Paavo Cajander (1889)
  • Wäinö Sola, Tukholma 6.11.1915
  • Kansallisgalleria, Doria