Ovatko Maamme-laulun vironkieliset sanat todella vanhemmat kuin suomenkieliset?

Kahden vuoden kuluttua [2017] vietämme itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa. Samana vuonna täyttävät 150 vuotta suomenkieliset säkeet: ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!”

Maamme-laulussa on yksitoista säkeistöä, mutta jo 1880-luvulla niistä ryhdyttiin laulamaan yleensä vain ensimmäistä ja viimeistä. Näiden säkeistöjen sanat ovat peräisin ”viiden vänrikin” runoilijaryhmän kynästä vuodelta 1867 – ja yhden sanan, oikeammin kirjaimen osalta vuodelta 1871.

Muutamia vuosia sitten satuin ystävälliseen väittelyyn siitä, onko Suomella vai Virolla suurempi oikeus Fredrik Paciuksen säveltämään kansallislauluun. Tuttavani oletti, että virolaiset ottivat sen omakseen jo useita vuosia ennen suomalaisia, koska he käänsivät sen äidinkielelleen ensin.

Vironkielinen ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm” kuultiin mieskuoron laulamana ensi kerran kesäkuussa 1869 Tartossa vietetyillä Viron ensimmäisillä laulujuhlilla. Hymninsä syntyhetken tietävät kaikki laulavat virolaiset ja hehän laulavat kaikki, sain kuulla. Vironkielisen tekstin riimitti – virallisesti yksinomaan – laulujuhlien organisaattori Johann Voldemar Jannsen, jonka tytär Lydia Koidula käänsi ohjelmaan myös Karl Collanin säveltämän Savolaisen laulun (Mu meeles seisab alati).

Omaksuivatko virolaiset kansallislaulunsa ennen suomalaisia?

Kyllähän me suomalaisetkin olemme oppineet Maamme-laulun syntyhetken. Fredrik Paciuksen sävelmä esitettiin ensi kerran ylioppilaiden Floran päivän kevätjuhlassa Kumtähden kentällä vuonna 1848. Ylioppilaskunta marssi iltapäivällä nykyiseen Helsingin Toukolaan sotilassoittokuntien tahdittamana. Kuorona oli Paciuksen perustama Akademiska Sångföreningen, joka ensi kerran kajautti laulun hyvinkin jo Pitkälläsillalla.

Matti Klinge on kuvannut, kuinka osaavasti järjestäjät etäännyttivät juhlasta Euroopan hullun vuoden kumousmielen ja kanavoivat sen maiseman romantisointiin. Ylioppilaskunta oli tilannut sävelmän Fredrik Paciukselta nimenomaan Flora-juhlaan, jonka vietto oli vapautettu 12 vuoden pannasta. Ajankäyttönsä perusteella säveltäjä ei vaikuta pohtineen poliittista vakavuutta tai kauaskantoisuutta. Sävellystyöhön ja kuoronsa harjoittamiseen hän varasi kaksi päivää, toiset kaksi kuluivat sovittamisessa Kaartin ja Meriekipaasin soittokunnílle.

Kumtähden kentällä laulettiin ruotsiksi, keskeytti tuttavani, eikä sitä laulua, jota suomalaiset nyt laulavat. Totesin, että meillä on vain tapana lukea Maamme-laulun historia vuoden 1848 Flora-juhlasta, jossa Paciuksen sävelmä nousi suosioon. Virallistavan panoksensa antoi myös kansallisrunoilija J. L. Runeberg itse, joka liitti nuotit saman vuoden syksyllä julkaistuun Vänrikki Stoolin tarinoiden ensipainokseen. Aivan varma sävelmän lopullisuudesta hän ei ehkä siltikään ollut, sillä jo 2. painokseen hän otti sen rinnalle kolme vaihtoehtoista sävelmää.

Käännettiinkö Maamme-laulu suomeksi vasta vuonna 1889?

Runeberg oli kirjoittanut Vårt land -runon jo kaksi vuotta aiemmin, kesällä 1846. Runoilija ajatteli sen nimenomaan sävellettäväksi, ja ennen seuraavaa uutta vuotta versiota olikin jo kolme. Ensimmäisen sävellyksen laati August Engelberg heti kesällä ja seuraavan Fredrik August Ehrström syksyllä. Kolmas oli Runebergin oma sävellys, joka kuultiin Porvoon kaupungin 500-vuotisjuhlassa 3. joulukuuta 1846.

Vuonna 1850 julkaistuun Stoolin 2. painokseen Runeberg sisällytti Paciuksen, Ehrströmin, ruotsalaisen J. A. Josephsonin ja koululaulun uranuurtajan Heinrich Wächterin sävellykset. Wächter sovitti sittemmin Paciuksen sävelmän kertosäkeellisenä Suomen ensimmäisiin koululauluvihkoihin.

”Tuo kaikki on ruotsinkielisen laulun historiaa, ei Virossakaan juhlita saksan-, vaan vironkielistä hymniä”, jatkui väittelymme. Tuttavani otti hyllystään lauluvihkon, joka todisti: ”suomennos Paavo Cajander, 1889”. En voinut moittia häntä, sillä oletin tietäväni merkinnän taustan, kuten senkin, miten perustavasti kansallisuus- ja kielisuhteittemme historia poikkeaa virolaisten kokemuksista.

Mainittuna vuonna valmistui Kansanvalistusseuran kustantama ja Paavo Cajanderin toimittama Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennos. Siitä julkaistiin myös pitkävaikutteinen koulupainos, joka kului vielä minunkin käsissäni tamperelaisessa oppikoulussa.

Kustantaja ei merkinnyt Cajanderia suomentajaksi: vasta vuoden 1899 yhdestoista painos – ja samalla kokoelman jokainen säe – julkaistiin hänen nimissään.

Laulamme tänään kuten laulettiin vuonna 1867 – yhden kirjaimen erolla

Wäinö Sola, ”Maamme”, sanat Paavo Cajander 1889 (Maa, isänmaamme, Suomenmaa…), Tukholma 1915

Vårt land -runon käännöstyö alkoi tavallaan heti Kumtähden kentältä. Virittäjässä on julkaistu Lea Laitisen mielenkiintoinen kokoelma eri versioista. Nykyisin laulettavat ensimmäinen ja viimeinen säkeistö saivat sanoiltaan vakiintuneen suomenkielisen muotonsa jo vuonna 1867 – vaikka niitä on vaihtaa yritetty.

Tuolloin julkaistiin Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen kokonaissuomennos, johon Paavo Cajander teki lukuisia parannuksia. Hän yritti sitä myös kansan mieleen vakiintuneissa Maamme-laulun säkeistöissä ja muutti alkusäkeenkin muotoon: ”Maa, isänmaamme, Suomenmaa”. Vuonna 1901 Cajander joutui taipumaan ja palauttamaan tutut riimit koulukirjoihin. Hänenkään muotoaan ei heti hylätty, mitä osoittaa Wäinö Solan vielä marraskuussa 1915 Tukholmassa tekemä levytys.

Yksi muutos on toki tapahtunut. Kotimaamme ei ole ”pohjainen”, vaan pohjoinen. Ensi kerran näin johdatti laulamaan Taavi Hahl vuonna 1871 mieskuorojen laulukirjassaan Ylioppilaslauluja. Ilmeisesti vastaanotto ei ollut jakamaton, koska sekakuorojen laulukirjaan Sävelistö, kaikuja laulustamme Hahl sisällytti pohjaisen vielä vuonna 1879. Pohjoista viljeltiin kuitenkin lehdistössä pitkin 1880-lukua, kuten Suomen Raittiuden Lehdessä joulukuussa 1885. Huomattakoon, että Hahlin nuoteista juontaa myös vakiintunut tapa laulaa Maamme-laulusta vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Maamme-laulu ensi kerran suomenkielisessä nykymuodossaan Taavi Hahlin Ylioppilaslauluja-kokoelman 1. vihkossa 1871.

Maamme-laulun hymnisäkeistöt ensi kerran suomenkielisessä nykymuodossaan Taavi Hahlin Ylioppilaslauluja-kokoelman 1. vihkossa 1871 – 18 vuotta ennen nk. Cajanderin käännöstä. Kertosäkeet lisättiin 2. painoksessa 1881.

Maamme-laulu on ”Viiden vänrikin” ryhmätyö

Kuten todettu, Maamme-laulun perinteiset hymnisäkeistöt julkaistiin Vänrikki Stoolin tarinoiden kokonaissuomennoksen ensimmäisessä vihkossa joulukuussa 1867. Ensijulkaisu oli tosin jo toukokuussa Länsisuomalaisen osakunnan Penni-kirjastossa Suomen kansalle.

Kyseessä oli yhteissuomennos, josta vastasi ”viiden vänrikin” runoilijaryhmä. Vuosina 1867–70 julkaistujen runovihkojen kustantajana toimi Julius Krohn (kirjailijanimi Suonio), virolaisten hyvin tunteman kirjailijan Aino Kallaksen isä. Muut vänrikit olivat Bernhard Fredrik Godenhjelm, Aleksanteri Rahkonen, Kaarlo Slöör (kirjailijanimi Santala) ja Antti Törneroos (Tuokko). Heistä Rahkonen oli tehnyt Maamme-laulusta oman käännöksen jo kaksi vuotta aiemmin. Säkeistöjä verratessa tulee vaikutelma, että se ohjasi ainakin jonkin verran lopputulosta.

Rahkosen nimeä harva enää muistaa, mutta yksi hänen runoistaan tuli vielä takavuosina koululaisille hyvin tutuksi. Kyseessä on Erkki Melartinin sävelmällä nykyisin laulettava Miks leivo lennät Suomehen. Yhtä tutuksi tuli Tuokon suomentama Laps Suomen, alkuaan Zacharias Topeliuksen romanssiksi nimeämä ja Paciuksen säveltämä O barn af Hellas. Samasta kynästä on myös Työväen marssi (Käy eespäin väki voimakas). Jos ajan moniarvoisuus yllättää, niin ehkä säveltäjäkin, Johanneksenkirkon urkuri Oskar Merikanto.

Julius Krohn toi tekstin Tarttoon lähes kirjoituspöydältä

Viroon ja suoraan Jannsenien perheeseen vänrikkien laatimat Maamme-laulun suomenkieliset sanat saapuivat kuukausi ensijulkaisun jälkeen, kun Julius Krohn ja Yrjö Koskinen vierailivat Tartossa kesäkuussa 1867. ”Vänrikki Krohn” jätti ne Koidulalle ja opetti hänelle myös sävelmän.

Tuoreimmat suomenkieliset sanat saatoivat olla Jannseneille innoittavaa tietoa. Tuskin he kuitenkaan olivat tietämättömiä Vårt Landin olemassaolosta ja merkityksestä. Olivathan tallinnalainen Revalsche Zeitung ja tarttolainen Dörptsche Zeitung esitelleet sen jo elokuussa 1863 – Aleksanteri II:n vierailtua Suomessa – nimellä ”suomenmaalainen kansallislaulu”, das finnländische Nationallied.

Täysimittainen Maamme-laulu sisältää 66 säettä – kuusi säettä kussakin 11. säkeistössä. Cajanderin korjaukset ovat säilyneet 24 säkeessä. Suuri osa koskee sanojen järjestystä tai muotoilua, esim. Sen kyllä vieras hylkäjää / Sen vieras kyllä hylkäjää tai Ja halla nälän tuskat toi / Ja halla näläntuskan toi, mutta on myös uusia sanoja kuten: Kohinat koskien / Koskemme kuohuineen tai Sä vapaa, riemuinen / Vapaa ja iloinen. Täysin Krohnin ryhmän muotoilun ovat pitäneet 8., 9. ja 11. säkeistö, niin myös 1. säkeistö Hahlin ”pohjoisen” korjauksella. Cajander yritti vielä palauttaa sitä ”pohjaiseksi”.

Suomeksi ja viroksi laulettavat hymnit ovat lähes ikätovereita. Tähän päädyimme sopuisasti tuttavani kanssa. Tosin hän vielä kehaisi, että kaikki virolaiset tietävät äidinkielisen kansallislaulunsa sanojen kirjoittajan ja painavat tietenkin hänen nimensä laulukirjoihin. Ja he muuten laulavatkin hymnin niin kuin säveltäjä Pacius sen opetti: ilman kertosäkeitä. Tässäkin jäi viimeinen sana Viroon.

Viidellä vänrikillä oli useita edelläkävijöitä. Ketään ei toki pidä nostaa jalustalle, mutta meidän suomalaisten on hyvä huomata, että laulamme Maamme-laulua suomeksi sanoilla, joissa heti ensi säkeessä nimeämme isänmaamme Suomeksi. Näin viisi vänrikkiä sen oikeaksi oivalsivat. Heidän suomenkieliset säkeensä täyttävät kahden vuoden kuluttua 150 vuotta.

Vuosi 2017 ei ole vain itsenäisyytemme riemujuhla.

Ensijulkaisu Uuden Suomen Vapaavuorossa 13.5.2015

2.5.2021

Paciuksen hymni tuli Viroon nimellä ”Unser Land” ja Runebergin runo innoitti saksankielisenä?

Fredrik Paciuksen säveltämä Vårt Land esitettiin ensi kerran Helsingissä 13. toukokuuta 1848. Saksan Leipzigissa nuotit julkaistiin vuonna 1849. Veikö matka Viroon 20 vuotta?

LYHYESTI: Maamme-laulun erilaistumisen vuodet

1846: Kesä: J. L. Runeberg kirjoittaa 11 säkeistön mittaisen Vårt Land -runon.
1847: Huhtikuu: Täysimittainen runo julkaistaan ensi kerran kokoelmassa Fosterländskt Album III, jossa on nuottiliitteenä runoilijan oma sävellys mieskuorosovituksena.
1848: Toukokuu: Fredrik Pacius säveltää Vårt Land -runon mieskuorolle ja soittokunnalle esitettäväksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Flora-juhlassa.
1849: Syyskuu: Heinrich Julius Heintzen saksantama Finnisches Vaterlandslied, ”isänmaanlaulu”, julkaistaan Paciuksen nuotein Leipzigissa vuosikirjassa Illustrirter Kalender für 1850.
1852: Syyskesä: Unser Land julkaistaan Ida Mevesin saksantamissa Vänrikki Stoolin tarinoissa, liitteenä Paciuksen nuotit yksinlauluun ja mieskuorolle. Vain joitain viikkoja aiemmin kokoelma oli julkaistu Hans Wachenhusenin kääntämänä. Kumpikin Leipzigissa.
1856: Elokuu (?): Heinrich Wächter julkaisee Ida Mevesin kääntämän, mies- ja sekakuoroille sovittamansa Unser Landin nuottivihkossa Russische und Finnische Volks-Hymne.
1858: Marraskuu: Heinrich Wächter painattaa Suomen ensimmäisen koululaulukirjan Samling af Valda Sångstycken – ja samalla oletettavasti ensi kerran Vårt Landin kertosäkeellisenä.
1862: Elokuu: Isak Inberg julkaisee ensimmäisen suomenkielisen mieskuorolaulujen kokoelman Moniäänisiä lauluja Nuorisolle, johon sisältyy neliääninen Maamme ilman kertauksia.; Joulukuu: Julius Krohn kirjoittaa Inbergin kokoelmasta Mehiläinen-lehdessä.
1863: Heinäkuu: Keisari Aleksanteri II paljastaa Helsingissä päänsä Vårt Landille.; Elokuu: Viron lehdet kutsuvat sävelmää Suomen kansallislauluksi.
1864: Heinäkuu: Heinrich Wächter julkaisee ensimmäisen suomenkielisen koululaulukirjan 50 Koulu-Laulua, johon sisältyy kertosäkeellinen Vårt Land nimellä Syntymaamme.
1867: Toukokuu: Julius Krohnin, B. F. Godenhjelmin, Aleksanteri Rahkosen, Kaarlo Slöörin ja Antti Törneroosin runoilijaryhmänä kääntämät – ja nykypäivään vakiintuneet – Maamme-laulun suomenkieliset sanat julkaistaan Länsisuomalaisen osakunnan Penni-kirjastossa.; Kesäkuu: Julius Krohn jättää Maamme-laulun sanat Jannsenin perheelle.; Syyskuu: Heinrich Wächter julkaisee kuorovihkon Kokous Neliäänisiä Lauluja, johon sisältyy Aleksanteri Rahkosen kääntämä, nelisäkeistöinen Maamme ilman kertauksia.
1868: Maaliskuu: J. V. Jannsen kiittää Yrjö Koskista suomalaisten neliäänisten mieskuorolaulujen kokoelmasta, johon sisältyi Savolaisen laulu. Kiitosta vastaa vain Inbergin nuotisto.
1869: Maaliskuu: Gustav Felix Rinne julkaisee kuorolaulukokoelman 32 Laulo nelja heälega laulda, johon sisältyy hänen Fredrik Paciuksen sävelmään sanoittamansa ja Heinrich Wächterin vuoden 1856 sekakuorosovitusta noudattava Hiomaa- ehk issamaa-laul.; Kesä/heinäkuu: J. V. Jannsenin sanoittama Mu isamaa, mu õnn ja rõõm kuullaan mieskuoron esittämänä Viron 1. laulujuhlilla – Paciuksen alkuperäiseen tapaan ilman kertauksia.
1871: Lokakuu: Taavi Hahl julkaisee mieskuorolaulukirjan Ylioppilaslauluja, 1. vihko, johon sisältyy kertosäkeetön Maamme tekstinään Runebergin runon 1. ja 11. säkeistö Krohnin ryhmän kääntämänä – paitsi sana pohjainen, jonka korvaa pohjoinen. Näin vakiintuukin.
1879: Joulukuu: Taavi Hahl julkaisee sekakuoroille tarkoitetun laulukokoelman Sävelistö, kaikuja laulustamme, 1. vihko, johon sisältyy kertosäkeellinen Maamme-laulu.
1881: Lokakuu: Maamme löytää muotonsa Ylioppilaslaulujen 1. vihkon 2. painoksessa:
1.  Paciuksen sävelmä
2.  säkeistöjen 3.–6. säkeet kerraten
3.  tekstinä Krohnin ryhmän käännös
4.  Runebergin runon 1. ja 11. säkeistöstä,
5. mutta laulaen pohjaisen sijasta pohjoisesta.
– – – – – – –
1992: Heinäkuu: Viron olympiavoittajalle Erika Salumäelle soitetaan Maamme-laulu.

Lähteitä ja lisätietoa

Pekka Linnainen, Maamme-laulu ja kertosäkeen arvoitus, Uusi Suomi 10.10.2019
Pekka Linnainen, Suomenkielinen Maamme-laulu 150 vuotta, Uusi Suomi 11.5.2017
Pekka Linnainen, Kierros Hietaniemessä Maamme-laulun kunniaksi, US 13.5.2017
Seppo Zetterberg, Suomen sillan kulkijoita, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2015
Lea Laitinen, Maamme – Meidän maa, Virittäjä 2008
Lea Laitinen, Maamme-laulun versioita: suomennoksia ja muunnelmia, Virittäjä 2008
Soi sana kultainen, Maamme-laulun viisitoista vuosikymmentä, Yliopistopaino 1998
Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat, WSOY 1982
Matti Klinge, Suomen sinivalkoiset värit, Otava 1981
Ka soomlased ei ole rahul ühishümniga, Heikki Klemetin kritiikki, Vaba Sõna 21.12.1933
Johan Ludvig Runebergs hundraårsminne : festskrift den 5 februari 1904. Om musiken till Runebergs dikter af Kar Flodin. Vårt Land, s. 253–256. ”I andra upplagan af Fänrik Ståls sägner, utkommen 1850, ingår i en musikbilaga Vårt land, tonsatt af Pacius, Ehrström, (s. o.; arr. för en röst med piano), Wächter och Josephson.” Svenska litteratursällskapet i Finland 1904
D. Hahl, Ylioppilaslauluja : Studentsånger, 1. vihko, K. E. Holms Förlag 1871
Runebergin Vänrikki Stoolin Tarinat, Ensimmäinen vihko, Kirjallinen Kuukauslehti 20.1.1868
Vänrikki Stoolin Tarinat, runoilijan luvan saanut suomennos, kustantaja J. Krohn 1867
Penni-kirjasto Suomen kansalle, V. Johan Ludwig Runeberg, Per Theodor Stolpe 1867
Yrjö Koskinen, Penni-kirjasto Suomen kansalle, arvostelu, Kirjallinen Kuukauslehti 16.5.1867
Das finnländische Nationallied „Vårt Land“, Dörptsche Zeitung 9.8.1863
Das finnländische Nationallied „Vårt Land“, Revalsche Zeitung 6.8.1863
H. K. M. Suuriruhtinamme käynti, Suometar 4.8.1863
Fyra särskilda melodier till ”Vårt Land”, Morgonbladet 17.6.1850
Fredrik Pacius, Vårt Land, Fänrik Ståls sägner: en samling sånger af Johan Ludvig Runeberg, nuottiliite, Porvoo 1848

13.5.2017

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi (2017)

Maamme-laulun kulttuurihistoria hautojen kertomana Helsingin Hietaniemessä, jossa lepäävät säveltäjä Fredrik Pacius ja laulun suomalaisten sanojen työstäjät…