Vironkävijäin sankarihaudan risti palautettiin Helsingissä alkuperäiseen asentoonsa

Helsingin kaupunki on heinäkuun alussa kunnostanut Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten veljeshaudan muistomerkin. Vanhassa kirkkopuistossa sijaitsevan sankaripatsaan risti, joka on muodoltaan Viron vapaudenristi, ehti olla useita vuosia kääntyneenä sivuttain.

Vanhan kirkkopuiston Vapaudenristi – ennen vuoden 1981 varkautta ja sen jälkeen. Kuvassa etupuoli, jossa on E-kirjain ja miekkaa iskuun kohottava haarniskoitu käsi. Selkämyksessä on kunniamerkin perustamispäivä 24.II.1919.

Viron vapaussodan historian seura kiinnitti asiaan huomiota keväällä. Muistomerkki sijaitsee 31 sotilaan hautakentän pohjoispäässä, josta haudat jatkuvat kukkaistutuksen alla etelään. Siksi sankaripatsaan etusivu ja risti katsovat tähän suuntaan sekä myös maahan, jonka vapauden puolesta miehet uhrasivat elämänsä.

Vapaudenristin kääntyminen puistoon päin hämärsi sankarihaudan kokonaisuutta, johon kuuluvat niin hautamuistomerkki kuin siitä hiekkakentällä erotettu hautaistutus. Osaltaan hahmotusta ovat vaikeuttaneet sivupinnoille syvennyskirjaimin hakatut nimitiedot ja muistolauseet, jotka on korostettu mustalla värillä 1970-luvulla ja sen jälkeen tehdyissä kunnostuksissa.

Vapaudenristin valitsi Viron hallitus

Oikean sivupinnan kolmikieliset riimit ovat herättäneet aitoa mielenkiintoa ohikulkijoissa. Väärin suunnattuna risti on luonut heille vaikutelmaa etusivusta, vaikkakin sen päällä on näkynyt ristin selkäpuoli. Kaksoissäe ”Vägitöö kaunis jääb hiilgama veervate aegade voolus (Urotyö kaunis jää loistamaan vieriväin aikain virrassa)” on peräisin Villem Grünthal-Ridalan runosta Epitaphium. Suomen- ja ruotsinkieliset säkeet jatkavat samaa ajatusta, mutta eivät ole käännöksiä.

Patsas perustuu kuvanveistäjä Into Saxelinin ja eduskuntatalosta tunnetun arkkitehti J. S. Sirénin luonnokseen, joka viimeisteltiin tilaajan, Viron hallituksen toiveiden pohjalta. Luonnoksen kuva-aiheet jäivät ennalleen. Etusivulla on kolme ratsumiestä sotalippujen alla ja vastakkaisella puolella kolme laivaa yötaivaan alla kuvaten merentakaista retkeä. Symbolisesti olennainen muutos oli valtakunnanomenan kaltaisen ristin vaihtaminen Viron vapaudenristiin, maan arvostetuimpaan kunniamerkkiin. Postuumina sen sai myös yhdeksän tässä sankarihaudassa lepäävää.

Vironkävijäin muistomerkki ennen ristin korjaamista (12.4.2019).

Muistomerkin risti on tuottanut aiemminkin ongelmia – jopa kansainvälistä kohua. Se varastettiin kahdesti 1980-luvun alussa. Korvaavien ristien hankkimisessa oli myös vaikeuksia. Nykyinen poikkeaa valokseltaan jonkin verran alkuperäisestä, joka oli vanhoista valokuvista päätellen myös kaksisävyinen.

Sankarihauta perustettiin valtakunnalliseksi

Sankarihauta perustettiin Viron vapaussodan vapaaehtoisten valtakunnalliseksi veljeshaudaksi jo helmikuussa 1919. Sen sijoittaminen Helsingin ylinkeskustaan herätti vastustusta, mistä johtuen viimeiset miehet siunattiin jo 7. maaliskuuta taistelujen yhä jatkuessa Virossa. Hautaan saatettiin vain kolmessa viikossa 31 suomalaista vapaaehtoista, joista lopulta yksitoista oli helsinkiläisiä – joko kaupungista tai pitäjän puolelta.

Haudatuista neljäntoista sotilaan elämä päättyi Pohjois-Virossa taistelleen 1. suomalaisen vapaajoukon riveissä ja seitsemäntoista Pohjan Poikain rykmentissä Kaakkois-Viron rintamilla, heistä neljän Latvian puolella. Sankaripatsasta kutsutaan toisinaan erheellisesti ”Pohjan Poikien muistomerkiksi”. Siksi on hyvä kerrata, että kyseessä on kahta sotilasyksikköä kunnioittava Vironkävijäin muistomerkki.

Viron valtio luovutti Taivassalon himmeäksi hiottuun graniittiin veistetyn monumentin Helsingin kaupungin omistukseen ja hoitoon vuonna 1923. Valtuuston puheenjohtaja Leo Ehrnrooth vakuutti, että ”sille tullaan omistamaan kaikkea sitä kunnioittavaa hoivaa, mihinkä tämä maittemme yhteinen muisto velvoittaa”. – Tänään voimme todeta, ettei kaupunki ole lupaustaan unohtanut.

Vironkävijäin sankarihauta heinäkuussa 2019. Patsaan oikean sivuun on kaiverrettu kolme muistolausetta: ”Vägitöö kaunis jääb hiilgama veervate aegade voolus. (Urotyö kaunis jää loistamaan vieriväin aikain virrassa.) / Taa ikiaikain käy teon uljaan muisto ja maine, vapaus vaalijanaan, siunaus seppelenään. / Tiderna tumla förbi som växlande vågor på havet, men som en klippa i storm bragdernas stod skall bestå. (Ajat vierivät ohi kuin vaihtuvat aallot merellä, mutta kuin kallioluoto myrskyssä urotekoin pylväs on kestävä.)” Patsas on omistettu ”Vabadussõja Võitlus-Vendadele (Vapaussodan taisteluveljille)”.

Vironkävijäin sankarihauta ja muistopatsas kuvattuna Yrjönkadun puolelta heinäkuussa 2016, jolloin se pysäytti tiiviisti nuorisoa ”pokestopina” eli Pokémon Go -pelin latauspisteenä. Vapaudenristin etupuoli on kuvassa nuoriin päin.

7.3.2019

Nimet graniittipaasilla – Viron vapaussodan suomalaisten sankarihaudat Helsingissä

Sata vuotta sitten, tammi-maaliskuussa 1919 haudattiin Helsingissä 35 Virossa kaatunutta suomalaista. Keitä nämä vapaaehtoiset olivat ja miksi sankarihautoja on kaksi?