Viisarit kääntyvät maaliskuun lopulla tunnin eteenpäin – ja lokakuun lopulla taas takaisin. Turhaa touhua, sanovat Suomessa ja Virossa niin ministerit kuin kansalaiset, mutta sana ei paina. Toisin oli 100 vuotta sitten, 1. toukokuuta 1921, kun siirryimme yhteiseen vyöhykeaikaamme, Itä-Euroopan aikaan.
Näinä päivinä herää taas toistuva keskustelu siitä, tulisiko ottaa pysyväksi normaali- eli talviaika vai kesäaika eli ”päivänvalon säästöaika”, joksi sitä maailmalla alkuperäisen ideansa mukaan kutsutaan. Joka tapauksessa niinä vuosina, joina Suomi ja Viro ovat saaneet ajasta vapaasti päättää, ne ovat päätyneet samaan. Seuraavassa palautan mieleen viime vuosisadan ”kellonkääntelyt”.
Yhtenäiset kellonajat ovat alkuaan levittäytyneet kaikille elämänalueille rautateiden ja viestinnän tarpeista. Vielä 1900-luvun alussa Suomessakin noudatettiin paikallisaikoja. Kun aurinko oli korkeimmalla kohdallaan, raatihuoneen kello näytti 12.00. Näin oli myös Kokkolassa, vaikkakin aseman kello oli samaan aikaan 12.05.
Esimerkki on todellinen ja julkaistu Kokkola-lehdessä lokakuussa 1919. Aikatauluja oli vaikea suunnitella ja julkaista paikallisajoilla. Valtionrautateiden junat kulkivat koko maassa Helsingin ajassa. Venäjän puolella, Valkeasaaren–Pietarin 32 kilometrin rataosuudella ajettiin myös Pietarin ajassa. Aikaero oli 21 min 23 sekuntia, mutta pyöreä ohje matkustajille oli kääntää viisareita 20 minuuttia.
Kellonajan ohella Valkeasaaressa vaihtui myös päivämäärä, sillä Suomessa noudatettiin gregoriaanista kalenteria eli uutta lukua, mutta varsinaisella Venäjällä, johon myös Viro kuului, siitä jäljessä kulkevaa juliaanista vanhaa lukua. 1800-luvulla ja vuosituhannen vaihtuessa kalenteriero oli 12 päivää, mutta karkausvuosien säännöt kasvattivat sen 13 päivään jo 14. maaliskuuta 1900. Tämä on sama ero, joka vaikuttaa yhä ortodoksisessa maailmassa. Seuraava lisäpäivä tulee vasta vuonna 2100.
Helsingin ja Tallinnan paikallisajat erosivat toisistaan vajaan minuutin, mutta kellon ero oli sama kuin Pietariin. Näin oli vuoden 1899 alusta alkaen, jolloin Tallinna siirtyi omasta aloitteestaan rautateiden käyttämään Pietarin aikaan. Samaan päätyi useampikin radanvarren kaupunki. Vastaavasti eräät Suomen kaupungit, suurimpana Viipuri, siirtyivät valtuuston päätöksellä Helsingin aikaan.
Venäjän vallankumous käänsi kellojen eron hetkeksi päinvastoin. Väliaikainen hallitus määräsi polttoainetta säästääkseen kellot siirrettäväksi tunnilla eteenpäin 1. heinäkuuta 1917 lukien. Alkuaan tästä piti luopua syyskuussa, mutta hallitus jätti sen voimaan. Entinen aika palasi Venäjälle vasta kansankomissaarien neuvoston käskystä joulupyhinä, jolloin Suomessa elettiin jo tammikuuta.
Yhteiseen kalenteripäivään – ja ”de facto” aikaankin
Uuteen lukuun Virossa siirryttiin vain kymmenen päivää ennen vuoden 1918 itsenäisyysjulistusta, kun kansankomissaarit päättivät viedä Venäjän valtakunnan ”muiden kulttuurimaiden kanssa yhteiseen ajanlaskuun”. Uudistus tehtiin loikkaamalla tammikuun lopusta helmikuun 14. päivään.
Itsenäisyysjulistusta 24. helmikuuta ei seurannut Viron aika, vaan Keski-Euroopan aika, johon Saksan armeija käänsi tornikellot edetessään, Tallinnassa jo seuraavana päivänä. Tiheän rataverkon maa oli yhtynyt vyöhykejärjestelmään jo vuonna 1893. Seuraavaksi viisarit kääntyivät 15. huhtikuuta viideksi kuukaudeksi Saksan kesäaikaan, joka vastasi Itä-Euroopan aikaa, Viron tulevaa normaaliaikaa. Kesäaika toi sekaannuksia, mutta toisaalta se koettiin ”oman ajan takaisin saamisena”. Ero Pietarin eli Pulkovon tähtitornin aikaan oli arkielämässä merkityksetön: 1 minuutti 13 sekuntia.
Saksan miehitys päättyi ensimmäisen maailmansodan aselepoon 11. marraskuuta 1918. Ohjat otti väliaikainen hallitus, joka käytännön ratkaisuna jätti valtaosan Saksan määräyksistä voimaan, myös pimeistä illoista moititun Keski-Euroopan ajan. Tärkeämpää oli itsenäisyyden vakauttaminen ja jopa säilyttäminen. Neuvosto-Venäjän joukot hyökkäsivät jo 28. marraskuuta Narvanjoen yli ja työntyivät syvälle Viron alueelle. Vapaussota kääntyi voitolliseksi vasta vuoden 1919 alkupäivinä.
Hallitus otti paikallisajan käsittelyyn 4. tammikuuta otsikolla ”Kellon siirto eteenpäin”. Pöytäkirjan mukaan se päätti lakonisesti: ”Julistaa tieministerin ehdotuksesta paikallisen ajan ja ottaa siksi de facto Helsingin ajan.” Uutisen julkaisi ensimmäisenä Sotsialdemokrat-lehti, joka kertoi myös hiukan enemmän. Viron ainoa tähtitorni oli Tartossa ja vihollisen käsissä. Ajan tarkistamisesta oli sovittu Helsingin tähtitornin kanssa, mitä uutista lainasi myös Uusi Suomi. Lehti oli sosiaalidemokraattien äänenkannattaja, joten oletettavia lähteitä olivat puolueen ministerit Karl Ast ja August Rei.
”Berliinin ajasta”, kuten lehti Keski-Euroopan aikaa kutsui, luovuttiin, koska Saksan hallinnon kanssa ei oltu enää tekemisissä. Paikallisaika oli päivittäisessä elämässä perustelluin. Uudistus toteutettaisiin 10. tammikuuta, jonka vastaisena keskiyönä kelloja siirrettäisiin 39 minuuttia eteenpäin. Tieministeri Eduar Säkk saattoi vielä tarkistaa sopivan tasaluvun, sillä 5. tammikuuta päivätyssä tiedonannossa siirto oli 38 minuuttia. Tämä ehti Tallinna Teatajassa etusivun ”viimeisiin uutisiin”. Sisäsivulla oli Sotsialdemokratista lainattu toinen uutinen ja minuuttiluku – ehkä aiemmin ladottu.
Helsingin tähtitornin aikaero hiukan lännempänä sijaitsevan Tallinnan aikaan oli vain vajaa minuutti, pituusasteista laskettuna 37,3 sekuntia, millä tuskin oli sodan oloissa suurta merkitystä. Helsingin ”aika-apua” ei tarvittu pitkään, sillä Tarton kaupunki vapautettiin jo 14. tammikuuta.
”Laillinen keskiaika, joka on 2 tuntia edellä Greenwichin keskiaurinkoajasta”
Helsinki ja Tallinna elivät suunnilleen samassa ajassa, mutta erillään Euroopan vyöhykeajoista vuoden 1921 vappuun saakka. Suomalaiset pääsivät tällöin myös lopullisesti eroon paikallisajoista. Suomi teki päätöksensä yli vuotta ennen voimaantuloa, jotta rautateiden aikataulut ja almanakat voitiin laatia asianmukaisesti. Itä-Euroopan aikaan siirryttiin vt. oikeusministeri Heikki Ritavuoren esittelemällä asetuksella, jonka tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg vahvisti 12. maaliskuuta 1920:
Laillisena keskiaikana Suomessa on toukokuun 1 päivästä 1921 pidettävä sitä aikaa, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin keskiaurinkoajasta. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
Asetus säädettiin Suomen Maantieteellisen Seuran ehdotuksesta, jonka oli valmistellut tähtitieteen professori Anders Donnerin johtama komitea. Kylmiltään ei lähdetty, sillä valtiosäädyt olivat anoneet yhteiseen aikaan siirtymistä jo vuosina 1888 ja 1897. Aloitteet kaatuivat senaatin torjuvaan kantaan. Ensimmäisellä kerralla tavoiteltiin yhteistä Helsingin aikaa. Hyvityksenä senaatti määräsi sen siihen asti Pietarin aikaa noudattaneelle vajaan 200 kilometrin rataosalle Sippolasta Valkeasaareen. Toisella kerralla pyydettiin lausunto professori Donnerilta. Hän suositti Itä-Euroopan aikaa, mutta säädyt päätyivät kompromissiin. Keisarilta anottiin esitystä ”noudatettavasta yhteisestä ajasta”.
Suomenlahden eteläpuolelle Itä-Euroopan aika tuli mutkattomasti parissa viikossa. Viron rautatiehallitus sekä posti- ja lennätinhallitus tekivät yhteisen esityksen kauppa-, teollisuus- ja tieministeri Juhan Kukkille huhtikuun puolivälissä 1921. Hän esitteli asian 27. huhtikuuta riigivanem Konstantin Pätsin hallitukselle, joka sen hyväksyi ja sääti tulemaan voimaan neljän päivän kuluttua:
Saatetaan Viron tasavallan alueella 1. toukokuuta 1921 alkaen voimaan Itä-Euroopan aika, joka on kaksi tuntia edellä Greenwichin meridiaanin mukaan lasketusta Länsi-Euroopan ajasta.
Liikenteen ja viestinnän tarpeet ymmärrettiin. Maat siirtyivät vyöhykeaikaan ilman kansallisen ajan puolustamista tai muita vastaväitteitä. Lähinnä aurinkoaikaa vastaava Itä-Euroopan aika koettiin luonnolliseksi valinnaksi eikä vaihtoehtoisista vyöhykkeistä käyty mitään keskustelua.
Itä-Euroopan ajassa elettiin myös Latviassa, mutta tästä etelään vasta Romaniassa ja Bulgariassa, sillä Liettua ja Puola noudattivat Keski-Euroopan aikaa. Entä missä oli Moskovan aika? Sitä ei nykymielessä Euroopassa ollut, sillä Itä-Euroopan ajassa elettiin Moskovassakin. Se syntyi vasta 21. kesäkuuta 1930, kun kansankomissaarit ”dekreteerasivat” kaikkien Neuvostoliiton aikavyöhykkeiden kellot tunnilla eteenpäin ”kesäaikaan”, joka jäi sitten pysyväksi ja sai sittemmin ”dekreettiajan” nimen.
”Kuulumista Länsi-Eurooppaan osoittaa myös noudatettava aika”
Käytännössä ainoa vaihtoehto oli Keski-Euroopan aika. Ensimmäisenä siihen siirtymistä esitti Suomen hallitukselle Posti- ja lennätinhallitus kesäkuussa 1929. Keskusviraston mukaan Itä-Euroopan aika ei enää soveltunut nykyaikaan, johon kuuluivat vilkkaat liikesuhteet Keski-Eurooppaan. Erilaiset virka- ja toimistoajat aiheuttivat hankaluuksia, joita uudet puhelinyhteydet korostivat. Ehdotus kaatui Keskuskauppakamarin epäävään lausuntoon, jossa yritysten arveltiin sopeutuvan mainittuihin hankaluuksiin ja viitattiin Yhdysvaltoihin, jonka liike-elämä toimi tehokkaasti neljällä auringonkiertoa vastaavalla vyöhykkeellä. Samalla todettiin, että siirtyä tulisi vain yhdessä Viron ja Latvian kanssa.
Suomen eteläisten naapurien kiinnostus aikavyöhykkeen vaihtoon heräsi 1930-luvun puolivälissä, jolloin Baltian maat kehittivät nopeita rautatieyhteyksiä Eurooppaan ja houkuttivat suomalaisia mukaan. Vuonna 1936 avattiin jopa suora junavuoro Tallinnan satamasta Riian kautta Berliiniin ja Varsovaan. Rautatiehallitukset pohtivat aikavyöhykettä lokakuussa 1937 vuotuisessa Euroopan aikataulukonferenssissa Tukholmassa, jossa Suomen, Viron ja Latvian edustajat sopivat esittävänsä Keski-Euroopan aikaan siirtymistä maidensa hallituksille.
Suomen lehdille hankkeesta kertoi tuoreeltaan Rautatiehallituksen pääjohtaja Jalmar Castrén. Ensimmäinen vastaanotto oli myönteinen – varsinkin niissä piireissä, joissa innostuttiin siirtymisestä ”länsimaiden aikaan” ja irtipääsystä idän leimasta. Keskustelu jatkui taloudellisin laskelmin, joissa kasvavia valaistuskustannuksia korvasi jopa aamukasteen kuivamisesta saatava hyöty.
Tukholman uutiset saapuivat Viroon ennen neuvottelijoita Castrénin haastattelun pohjalta. Waba Maa -lehti kysyi rautateiden ja postin viranomaisilta kommentteja ja sai torjuvan vastauksen: ”Ei tästä ole ollut puhetta. Teeman ovat varmaan ottaneet esille latvialaiset, joille se aika sopii paremmin.” Siltikin virisi vilkas keskustelu. Pohdittiin ”kastehyötyäkin”, josta todettiin, että maalaiset elävät kuitenkin auringon mukaan. Keskustelu hiipui muutamassa viikossa eikä johtanut toimenpiteisiin.
Suomessa ratkaiseva vastaisku oli lääkäriseura Duodecimin jyrkkä kanta terveysvaikutuksista, jonka jälkeen Posti- ja lennätinhallitus ilmoitti vastustavansa hanketta ja vetävänsä jopa vuoden 1929 aloitteensa takaisin. Kulkulaitosministeriö totesi, ettei aloitteen tekemiseen ole aihetta.
Moskovan ympärivuotisesta kesäajasta Brysselin direktiiviaikaan
Yhteinen aikamme katkesi 6. elokuuta 1940 keskiyöllä, jolloin miehitetyn Viron kellot käännettiin 01.00:een eli Moskovan aikaan. – Kello 20.30 Neuvostoliitto ”hyväksyi” Viron osakseen.
Itä-Euroopan aika palasi Saksan armeijan edetessä vuonna 1941. Virallisesti se oli ylipitkä kesäaika, josta jatkettiin Keski-Euroopan aikaan vasta 2. marraskuuta 1942. Yhteinen aikamme jäi vähiin, sillä Suomi kokeili kesäaikaa, tavallaan Moskovan aikaa. Perusteet olivat taloudessa ja terveydessä. Tällä kertaa Duodecimkin kannusti, sillä siirto oli auringonnousun suuntaan. Kokeilu jäi kesään 1942. (Pohjois-Orimattilassa maamiesseura katkaisi senkin 10 viikkoa ennen muuta Suomea.)
Viroon tuli vielä kesäaika, talviaika ja 3. huhtikuuta 1944 viimeinen Saksan kesäaika, jolloin pääsimme taas samaan aikaan. Syyskuussa Neuvostoliitto palautti valtansa ja Moskovan ajan. Sittemmin yhteistä aikaa toivat eriaikaiset kesäajat – ensi kerran 29.–31. maaliskuuta 1981 ja edelleen kolmena vuotena. Ajan kahle murtui 26. maaliskuuta 1989, jolloin Viro jätti siirtymättä miehittäjän kesäaikaan. Itä-Euroopan normaaliaikaan eli ”talviaikaan” palasimme yhtä jalkaa 24. syyskuuta 1989.
Kellomme ovat käyneet eri aikaa viimeksi vuosina 2000 ja 2001. Viro luopui tällöin kesäajasta viitaten terveyshaittoihin. ”Moskovan aikaan” siirtyi vain Suomi, jota sitoi EU-direktiivi. Ison-Britannian tahtoon alistuen kesäaikamme oli jo tuolloin venytetty syyskuusta lokakuun loppuun.
Professori Donnerin komitean joulukuussa 1919 jättämä ehdotus ei koskenut vain Itä-Euroopan aikaa, vaan siihen sisältyi myös siirtyminen 24 tunnin aikamerkiltään 12 tunnin aamu- ja iltapäiväaikojen sijaan. Tähän Suomen hallitus ei ollut vielä valmis. Käytännössä uudistukseen johti vasta Euroopan aikataulukonferessin yhteispäätös Baden-Badenissa lokakuussa 1926. Saksa ja koko Skandinavia siirtyivät 24 tuntiin jo keväällä ja Suomi vuotta myöhemmin 15. toukokuuta 1928.
Viroon järjestelmä oli saapunut jo vapaussodan aikana, kun juuri vapautetut Tarton ja Rakveren rautatiet avattiin tammikuussa 1919. Itse asiassa sitä olivat käyttäneet bolševikitkin.
Pikajunalla Berliiniin – 1930-luvun ”Rail Baltica”
”Balti Ekspress kiitää Tallinnasta 8 tunnissa Riikaan ja 27 tunnissa Berliiniin. Juna aloittaa liikenteen 15. toukokuuta 1935 ja luo olennaisesti nopeamman yhteyden Berliiniin ja Varsovaan. Keskinopeus on 75 kilometriä tunnissa…”
Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo
Tietokirjat | Teatmeteosed
- Aikaerot, maantieteellisestä pituusasteesta johtuva erotus eri paikkojen ajassa, joka aiheuttaa sen, että samanaikainen kellonmäärä kasvaa itää kohti ja vähenee länteen päin. Kutakin pituusasteen eroa vastaa 4 minuutin aikaero. – Rautateillä seurataan meillä Helsingin-aikaa, ainoastaan tulliasemien itäpuolella Pietarin-aikaa. Useilla valtiopäivillä on ollut esillä kysymys Helsingin-ajan ottamisesta koko maan yhteisajaksi. Päätökseen ei asiassa silti ole päästy. Rautateiden takia on Helsingin aika meillä kuitenkin hyvin yleisesti käytännössä määräävänä. Sähkölennätinlaitos noudattaa Pietarin-aikaa. Tietosanakirja 1. Tietosanakirja-Oy 1909
- Aikaerot. Iso Tietosanakirja 1. Otava 1931
- Ajanmittaus. Heikki Oja, Aikakirja 2013. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto 2013
- Dekreediaeg, a-st 1930 NSV Liidus kehtiv tsiviilaeg, mis on tund ees *vööndiajast. Dekreediaja rakendamine võimaldab ratsionaalsemalt kasutada loomulikku valgust ning jaotada elektrienergiat koduseks ja tööstuslikuks tarbimiseks. Analoogilist ettenihutatud aega kasutatakse suvel ka mõnedes teistes riikides (nimet. suveajaks). Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 1. Valgus 1968
- Ida-Euroopa aeg, Eestis, Soomes, Lätis, Nõukogude-Venes (lääne poole u. 40° i.p.) ja osalt Balkani riikides tarvitusel olev ühtlusaeg. On 2 tundi ees Greenwich’i keskmisest ajast. Vrd. Ajavahe. Eesti Entsüklopeedia III. K./Ü. Loodus, Tartu 1934
- Maailmaaeg, ülemailmne ühtlusaeg. A.st 1925 kasutatakse maailmaajana Greenwichi kohalikku keskmist päikeseaega. Eesti NSV-s *dekreediajana kehtiv Moskva aeg on maailmajast 3 tundi eest. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 4. Kirjastus Valgus 1972
- Moskva aeg, NSV Liidu II kellavööndis (*vööndiaeg), sealhulgas Eesti NSV-s, *dekreediajana kehtiv tsiviillaeg, mis on *maailmajast 3 tundi ees. Moskva aja järgi töötab kogu NSV Liidu transport ja side. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 5. Kirjastus Valgus 1973
- Normaaliaika. Kello muissa maissa, kun se on 12.00 Greenwichissä. Aika. Muutamien Suomen kaupunkien paikallisajat verrattuna viralliseen aikaan. Työväen Kalenteri 1939
- Vööndiaeg, aja- ehk kellavööndi keskmeridiaani kohalik keskmine *päikeseaeg, mis kehtib kogu ajavööndi ulatuses. – Maakera jaotati ajavöönditeks 1884. NSV Liidus kehtestati ajavöönditel rajanev ajaarvamissüsteem 1. VII 1919. NSV Liidu territoorium kuulub 11 ajavööndisse. A-st 1930 kehtib NSV Liidus *dekreediaeg. Eesti Nõukogude Entsüklopeedia 8. Kirjastus Valgus 1976
- Yleismaailmallinen vyöhykeaika, Sosialistinen kalenteri 1933. Kirja, Leningrad 1932
Säännökset aikajärjestyksessä | Määrused ajalises järjestuses
- Dekreet uue kalendri maksmapaneku kohta Wenemaal. Esimest päewa peale 31. jaanuari ei tule enam mitte 1. weebruariks lugeda, waid 14. weebruariks. Maatamees 29.1./11.2.1918
- Nr. 3. Koosolek 4. jaanuaril 1919. ”VIII. Kella ettelükkamine. Kuulutada Teedeministri ettepanekul kohalik aeg wälja ja wõtta selleks de facto Helsingi aeg.” Ajutise Valitsuse koosolekute protokollid, ERA.31.1.12. Rahvusarhiiv
- Protokoll № 50. Ajutise Valitsuse koosolek 4. jaanuaril 1919 a. ”VII Kohaliku aja määramine. Kuulutada välja kohalik aeg, selleks de facto Helsingi aega võttes.” Ajutine Valitsus 1919
- Teedeministeriumi teadaanne (5.1.1919). Ajutise Walitsuse otsuse põhjal meie praegune tunniaeg, mis Berlini aja järele, kohalise aja järele seatakse ja selleks kell 12 öösel 9. wastu 10. jaanuari s. a. kellad 38 minuti mõrra edasi lükatakse. Riigi Teataja 18.1.1919
- Valtioneuvoston pöytäkirja 12. maaliskuuta 1920. Ca:16. Kansallisarkisto
- Vabariigi [nuku]valitsuse otsus 3. augustist 1940. Pannakse kehtima E. N. S. V. territooriumil Moskva kellaaeg, alates 5. augustist 1940 kell 24.00. Riigi Teataja 5.8.1940
- Asetus kesäajasta vuonna 1989 (966/1988). Finlex.fi
- Eesti NSV Ministrite Nõukogu määrus 20. märtsist 1989.a. Vööndiaja rakendamise kohta Eesti NSV territooriumil. ”3. Tunnistada kehtetuks Vabariigi Valitsuse 3. augusti 1940.a. otsus Eesti NSV territooriumil Moskva kellaaja kehtestamise kohta (terviktekst). Eesti Nõukogude Sotsialistliku Vabariigi Ülemnõukogu ja Valitsuse Teataja 31.3.1989
- VV 22. septembri 1998. a määruse nr 206 «Suveaja rakendamine» kehtetuks tunnistamine (12.10.1999). [Suveaega polnud aastail 2000 ja 2001.] Riigi Teataja I 1999, 76, 717
- VV 29. juuni 1999. a määruse nr 212 «Kohustuslike mõõtühikute ja nende kasutusalade kinnitamine» muutmine (21.2.2002). [Suveaja taastamine.] Riigi Teataja I 2002, 22, 127
Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses
- Prof. Anders Donner, Yhteis-ajasta. Valvoja 1, tammikuu 1886
- Motioner och petitionmemorial vid 1888 års landtdag. Af hr Gustaf Albin Wasastjerna: om införande af en för hela landet gemensam tidsberäkning. [NB! Esittäjä oli Anders Donnerin puolison Elin Maria Donnerin, s. Wasastjerna, pikkuserkku.] Dagbladet 7.2.1888
- Yleinen walituswaliokunta puolustaa hra Wasastjernan ritaristossa ja aatelissa esittämää anomusta, että Helsingin aika määrättäisiin yhteiseksi koko maalle. Päivän Uutiset 5.5.1888
- Kuopion aika on nykyään 10 minuuttia edellä Helsingin ajasta, jota Savon radalla noudatetaan. Vaikka tuo tosin tuntuu hieman itsenäiseltä, että on ”oma aika”, on se kuitenkin hyvin epämukavaa sille, joka vähänkään on tekemisissä rautatien kanssa. – Sen tähden ehdotamme, että Kuopio ojentaisi kellonsa Helsingin ajan mukaan. Koko maassa pitäisi olla sama aika. Niin on muissakin maissa. Ja ajan vaihdos Kaipiaisissakin [Pietarin aikaan] tuntuu hyvin kankealta ja hankalalta. – Niin ovat jo kuulemma tehneet Mikkelissä. Savo 30.10.1889
- Ilmoitus. Kuopion Maistraatin päätöksen mukaan tulee tuomiokirkon, maistraatin, tuomiokapitulin, valtiokoulujen sekä kasarmin kellojen käynti maanantaina t. k. 18 p:stä alkaen muutettavaksi Helsingin ajan mukaan. – Peruutus. Savo-Karjala 13. ja 15.11.1889
- Gemensam medeltid för landet. Nya Pressen 6.11.1889
- Yhteinen keskiaika Suomelle. Säädyt anoivat, kuten tunnettu, viime valtiopäivillä yhteisen keskiajan säätämistä Suomea varten. Vaaditussa lausunnossa on senaatti, tietää Nya Pressen, päättänyt ehdottaa, että ainoastaan Suomen rautateille säädettäisiin yhteinen keskiaika. [Tarkoitti käytännössä Helsingin ja Pietarin aikarajan siirtoa Suomen alueelta Sippolan Kaipiaisista keisarikunnan puolelle Valkeasaareen.] Uusi Suometar 19.11.1889
- Gemensam tid för statsjernvägarne i landet. Den nu anbefalda förändring träffar således egentligen blott sträckan Kaipiais–Petersburg, ty på alla öfriga bansträckor har ju äfven görut H:fors tid varir införd. Jernvägsmannabladet 1.1.1890
- Yhteinen aika valtion rautateille Suomessa tulee kohdakkoin asetettavaksi. Senaatti on säätyjen tekemän anomuksen johdosta käskenyt rautatiehallitusta panemaan Helsingin ajan käytäntöön kaikkialla Suomen valtion rautateillä. Kuitenkin niissä tauluissa, jotka tulevat Pietarin–Viipurin välille, ilmoitetaan rinnakkain Helsingin ja Pietarin aika. Savo 2.1.1890
- Yhteinen keskiaika. Kysymys yhteisen keskiajan määräämisestä koko maallemme kuuluu sikseen rauenneen. Päivälehti ja tarkalleen samoin Uusi Suomi 8.2.1890
- Sommartidtabellen. Numera tågtiderna ända till och med Terijoki station äro upptaggna enligt Helsingfors tid. Jernvägsmannabladet 16.4.1890
- Uusi aikataulu waltionrautateille on ilmaantunut alkawaksi tulewan toukokuun 16 p:stä. Nykyään juna-ajat aina Terijoen asemalle owat Helsingin ajan mukaan [aiemmin Sippolan Kaipiaisten asemalle, josta itään Pietarin ajan mukaan]. Wiipurin Sanomat 20.4.1890
- Vintertidtabellen. I den nya tabellen ortstiden för tågen emellan Helsingfors och Petersburg angifves på trenne sätt, nemligen för sträckan emellan Helsingfors och Kaipiais efter blott Helsingfors horisont, emellan Kaipiais och Terijoki eller till den ryska gränsen såväl Petersburgs som Helsingfors tid, den senare med kursiv stil och emellan Valkeasaari och Petersburg endast med Petersburgs tid. Jernvägsmannabladet 16.9.1890
- Yhteinen aika Saksassa ensi kuun 1 p:stä. Uusi Suometar 9.3.1893
- Keski-Europan aika, johon Saksa wiime kuun 1 p. yhtyi, tulee myöskin ensi wuoden alusta otettawaksi käytäntöön Tanskassa. Uusi Suometar 2.5.1893
- Helsingin aika Wiipuriin. Waltuuston kokouksessa päätettiin muuttaa nykyään täällä wallassa olewat Wiipurin, Helsingin ja Pietarin ajat Helsingin ajaksi. Wiipuri 11.5.1895
- ”Uusi aika”. Tämä muutos [Helsingin aikaan] pannaan tänä iltana Wiipurin tornikellon kanssa toimeen siten, että se pysäytetään kello 11 ja 12 välillä tarwittawa määrä, joten, kun tornikello tänä iltana lyö 12, niin on se jo uutta aikaa, jota se silloin ilmoittaa. Wiipuri 23.6.1895
- Mitä aikaa höyrylaiwa Ladoga seuraa kulkuwuoroissaan? Kulkuilmoituksissahan on laiwan isännistö ilmoittanut, ettei Kivisalmesta laiwa lähde ennen kello 8 aamulla. Minä saawuin laiwarantaan kymmenen minuuttia vailla kahdeksan ja laiwa oli juuri lähtenyt rannasta. Kello oli Käkisalmella noudatettawan Helsingin ajan mukaan. Wuoksi 17.8.1895
- Helsingin aika Kuopioon. Liikemies ehdottaa. Savo-Karjala 12.7.1895
- Yleisen anomuslautakunnan mietintö N:o 2, Porwarissäädylle annetun anomusehdotuksen johdosta, joka koskee maalle yhteisen keskiajan toimeenpanemista. – Tähtitieteen professori Anders Donnerin lausunto: ”Itäeuroopan aika sopisi meidän maallemme. Siitä seuraa sekin etu, että se ainoastaan hiukan, 1 minuutin ja 13 sekuntia eroaa n. k. Pietarin-ajasta, jota käytetään meidän lennätinlaitoksessamme. – Näin ollen esiintyy Helsingin-ajan pysyttäminen ja vielä enemmän sen käyttöönottaminen maamme yhteiseksi keskiajaksi vanhentuneena kantana. Parempana on pidettävä astua koko askel ja omaksumalla itäeuroopan-ajan saattaa maan keskiaika yhteyteen naapurimaitten ajanlaskun kanssa.” Uusi Suometar 8.3.1897
- Pappissääty. Yhteinen keskiaika. Ernst Bonsdorff: ”Jos pidetään silmällä waan Suomen olot, on kyllä Helsingin aika sopiva, mutta jos otetaan huomioon suhteemme naapurimaihin, ei tämä aika sowi. Ruotsissa esim. on jo woimassa n. k. keskieuroopan aika. Pian täytyisi määrätä toisen ajan mukaan kuin muualla. Sitä paitsi tulisi, jos valiokunnan ehdotus hyväksyttäisiin, kaksi aikaa, Helsingin aika ja n. k. Pulkovan aika, jota käytetään lennätinlaitoksella. Helsingin aika ei siis ollenkaan ole sopiva. Asialla ei muuten ole mitään kiirettä. Puhuja kehoitti säätyä yhtymään seuraavaan ponteen: että säädyille, niin pian kuin asian haarat vaativat, annettaisiin armollinen esitys, että huolimatta kunkin eri paikkakunnan puolipäiväpiirin ajasta, yli koko maan sekä oikeudellisessa että yhteiskunnallisessa suhteessa olisi yhteinen aika käytettävä ja että tätä yhteistä aikaa määrättäisiin samojen perusteitten mukaan kuin nykyään yhteisen ajan suhteen on noudatettu useimmissa Länsi- ja Keski-Euroopan maissa.” Uusi Suometar 13.3.1897
- Anders Donner, Helsingin waiko itäeuropalainen aika. Uusi Suometar 19.3.1897
- Tähtjas muutus kohalikus elus wõetaste meie linnas täna õhtu ette. Õhtu kell kaheksa pandakse meie linna raekoja ja Jaani kiriku tornikellad Peterburi aja järele käima. Sellega käiwad edaspidi Jurjewi [Tartu] kellad praegusest ajast 14 minutit ette. Postimees 3.1.1898
- Tallinnast. Linnaametile saab ette pandud, kella aja wahetamise asjus kohaste raudtee, kooli, kohtu ja kubermangu walitsustega läbi rääkida. Eesti Postimees ehk Nädalileht 11.6.1898
- Tallinna tunnikellad. Nii et meil nüüd enam waja ei ole ütelda, ”kohaline aeg” ja Peterburi aeg. Sellega saavad ühtlasi kõik Tallinnas elawad inimesed ootamata viisil 23 minutit wanemaks, sest just nii palju minutisi lükatakse kellasid edasi. Postimees 31.12.1898
- Peterburi aeg hakkab meie linnas [Tallinnas] 31.detsembrist saadik kell 6 pärast lõunat maksma. Uuendus, mille meie kodumaa linnad wist aega mööda kõik wastu wõtawad, pakub läbikäimises muidugi mitmesuguseid kergendusi. Eesti Postimees ehk Näddalaleht 31.12.1898
- Rakverest. Ka Rakvere linna wolikogu on oma koosolekul 18. juunil otsustanud, Peterburi kellaaega sisse seada. Eesti Postimees ehk Nädalileht 2.7.1898
- Helsingin aika päätettiin ottaa kaupungissamme [Rauma] käytäntöön. Ajan muuttamisesta yhdenmukaiseksi n. s. rautatien ajan kanssa oltiin yksimielisiä kahden ajan käyttämisestä johtuvat hankaluudet kun katsottiin siksi ilmeisiksi. Rauman Lehti 26.10.1899
- Yhteinen keskiaika koko maalle. Senaatti on päättänyt antaa epäävän vastauksen säätyjen [vuoden 1897] anomuksesta. Uusi Suometar 31.1.1900
- Omituinen päivänvaihdos. Tänä päivänä tapahtuu Juliolaisessa kalenterissa, jota Venäjällä käytetään ja meidänkin almanakoissamme on merkitty nimellä ”vanha luku”, pieni taantumis-askel. Vanha luku on kuluneen vuosisadan aikana ollut kahtatoista päivää jälempänä meidän ajanlaskusta. Tästä eteenpäin on jo kolmentoista päivän eroitus. Uusi Suometar 14.3.1900
- Wähän ajantietoa. Uusi Suometar 12.4.1911
- Turisti. Heinäk.–Elok. 1914. Muistutuksia ja merkkien selityksiä. Aika on ilmoitettu Helsingin ajan mukaan, paitsi Pietarin–Valkeasaaren välisellä matkalla, jolla Pietarin aika on voimassa. (Helsinki k:lo 12 = Pietari 12.20.) Suomen Matkailijayhdistys 1914
- Kellot tunti eteenpäin Venäjällä heinäkuun 1 p:stä. Työmies 29.6.1917
- Kellaaja edasilükkamine. Tallinna Teataja 29.6./12.7.1917
- Kellad tund aega edasi! Ajutise walitsuse ettepanekul annab kubermangukomissar teada, et täna öösel kell 12 kõik kellad üks tund tuleb edasi lükata ja homsest päevast peale kõikides kroonu- ja omawalitsuseametikohtades tööga üks tund aega warem peale hakatakse kui senini. Kas raudteerongid ka tund warem liikuma hakkawad, pole senini teada. Päewaleht 30.6./13.7.1917
- Poimintoja. Senaatti on päättänyt, ettei Suomessa tänä kesänä siirretä kelloa yhtä tuntia eteenpäin, kuten keisarikunnassa on tehty. Jaakkima 1.8.1917
- Praegune kellaaeg jääb esialgu maksma. Postimees 18.9./1.10.1917
- Riigipööre. Peterburi enamlaste wõimuses. Tallinna Teataja 26.10./8.11.1917
- Kellad tagasi! Keskwalitsuse teatel on kellaeg tunni wõrra tagasi lükatud, nii et nüüd kellad jälle õiget aega peawad näitama. Maatamees 16./29.12.1917
- Kella aeg tagasi. Rahwakomissaride nõukogu andis dekredi wälja, mille põhjal igal pool Wenemaal kell 12 öösel wastu 27. detsembrit kellad ühe tunni wõrra tagasi tulewad lükata. – Soome iseseisvuseks tunnistamise dekredi on kesktäidesaatew komitee hääks kiitnud. – Soome iseseiswus Prantsusmaa poolt makswaks tunnistatud. Sotsialdemokrat 28.12.1917/10.1.1918
- Raatuse kell (Nikolai kiriku tornis) aeti eile tund aega tagasi, nõnda et aeg wäljamaaga [Saksa] ühesugune on. Postimees : Pärnu väljaanne 26.2.1918
- Muudatused rongideliikumises Saksa suweaja sisseseadmise puhul. Saksa suweaeg algab käesolewal aastal 15. aprillil kell 2 päewal (Kesk-Europa aja järele) ja lõpeb 16. septembril kell 3 päewal (suweaja [Ida-Euroopa aja] järele). Postimees 13.4.1918
- Kellaaja edasilükkamine ühe tunni wõrra, mis Saksa suweaja sisseseadmise puhul 15. aprillil sündis, näib weel paljudele teadmata olewat. Tallinna Teataja 17.4.1918
- Tallinnast. Kuupäevade muutmise järgi tuli pea ka päeva-aja muutus. Uue võimu käsul pandi ka meil Kesk-Europa aeg maksma, see on üks tund endisest varem. Aga see seadlus muutus seekord ruttu. 15. apr. peale seati Saksa riigis, nii ka meil, suve-aeg maksma, mille järgi kellad 1 tund ette lükati, nagu mullu meilgi sündis; sellega saime jälle oma endise aja kätte, ja see kestab 16. septembrini. Ristirahwa Pühhapäewaleht 25.4.1918
- Suwe aja kohta. 16-mal Septembril 1918 a. kell 3 enne lõunat lõpeb suweaeg. Verordnungs-Blatt des Kreises Pernau : Amtlicher Teil der Pernauschen Zeitung 18.9.1918
- Seatagu kellad jälle õigeks. Kellaaja määramisel peaks Tartu aeg aluseks wõetama, sest seal asub maa haridusline keskkoht tähetorniga. Tallinna Teataja 13.11.1918
- Rongide sõiduplaan Narwa Rakwere wahel 21. dets. 1918. a. ”Kellaaeg arwatakse kella 1 öösel järgmise ööni ilma wahetpidamata. nii et kell 10 õhtul endise arwamise järele nüüd kell 22 nimetatud saab.” Eesti Kütiväe Teataja, Eesti Töörahwa Kommuna Nõukogu 26.12.1918
- Tartus awaldatud päewakäsu järele kõik awalikud kellad ühe tunni wõrra ette on lükatud – Wene ajaga ühte. See on siis kuues ajamuutus ühe aasta sees. Maaliit 5.1.1919
- Kellaaja uuesti korraldamine. Meil on praegu teatavasti Berlini kellaaeg tarvitusel, mis Saksa okupatsiooni wõimude poolt kewadel maksma pandi. Meie oma aeg (Tallinna aeg) on Saksa kellaajast 39 min. ees. Sotsialdemokrat 7.1.1919
- Wiimased teated. Kellad 38 min. ette. Sellega annab teedeministeerium teada. et ajutise walitsuse otsuse põhjal meie praegune tunniaeg, mis Berlini aja järel, kohaliku aja järel seatakse ja selleks kell 12 öösel 9. wastu 10. jaanuari s. a. kellad 38 minuti mõrra edasi lükatakse. – Kellaaja uuesti korraldamine. Ajutine Walitsus otsustas kella aega 39 minuti wõrd edasi liikata lasta. – Kuna Tartu linn waenlase kätte on langenud ja Eesti wabariigil praegu ühtki tähetorni tarwitada pole, siis sünnib kellade korregeerimine (õigeaegluse järele walwamine) Helsingi tähetorni abil. Sellekohane leping on tehtud. Tallinna Teataja 7.1.1919
- Normaaliaika Virossa. Helsingin tähtitornin avulla. Uusi Suomi 10.1.1919
- Moskwa kellaaeg postiasutustes. 20. jaanuaril hakkawad kõik posti-telegrafi asutused Moskwa kellaaja järele töötama, aga mitte Peterburi aja järele nagu see ennem oli. Edasi 17.1.1919
- Rongid Tartu ja Tallinna wahel hakkavad tana hommikul käima [vabastatud raudteel]. Rongid liiguwad ainult päewal: ärasõit Tallinnast kell 8 homm., Tartu sissesõit kell 18 (k. 6) õhtul; ärasõit Tartust kell 8 homm., sissesõit Tallinna k. 18 õhtul. Waba Maa 18.1.1919
- Raudtee sõidud. Tänasest pääle [Tartu] kellad Tallinna aja järele ümber seatakse, s. o. umbes pool tundi Peterburi ajast taha. Postimees 18.1.1919
- Henrik Renqvist. Kansainvälinen aika. Valvoja 7, heinä–elokuu 1919
- Kokkolan aika. Meille on usealta taholta huomautettu niistä haitoista, joita johtuu siitä, että raatihuoneen kelloa käytetään todellisen Kokkolan ajan mukaan, joka on n. 5 minuuttia jälessä Helsingin ajasta. Usea maalainen, joka ei tiedä aseman ja raatihuoneen kellojen näyttävän eri aikaa, on myöhästynyt junasta tai saanut kääntyä tyhjin toimin takaisin posti-, rautatie- ym. virallisista toimistoista, joissa seurataan rautatien aikaa. Kokkola 16.10.1919
- Aikareformi. Suomen Maantieteellisen Seuran ehdotus virallisen ajan uudistamisesta [Greenwich +2 tuntia]. 24-tuntinen merkintä käytäntöön. Uusi Suometar 10.12.1919
- Keskiaurinkoaika otetaan käytäntöön Suomessa. Asetuksen mukaan on laillisena keskiaikana Suomessa toukok. 1 p:stä 1921 pidettävä sitä aikaa, joka on 2 tuntia edellä Greenwichin keskiaurinkoajasta. Aika siirtyy n. 20 minuuttia varhaisemmaksi. Aamulehti 13.3.1920
- Ettepanek kella-aja muutmise kohta. Posti-telegraafi peawalitsus esineb ühes raudteewalitsusega ettepanekuga, et Eestis Ida-Euroopa kellaaeg maksma pandaks. Postimees 16.4.1921
- Ida-Euroopa aeg. Tallinna pikkus 24° 47′ 57″ Greenwichist ida poole. Ida-Euroopa zooni aeg on 2 tundi Õhtu-Euroopa zooni ehk Greenwichi ajast eest. Kuna Tallinn ka Ida-Euroopa zooni alla kuulub, peaks tema aeg siis vastavalt 2 tundi Greenwichi ajast ees olema. Tallinna kell on aga ainult 1 tund 39 min 11,8 sek. Greenwichi ajast ees. nii et teda Ida-Euroopa ajaga kooskõlasse viies 20 minutit 48,2 sekundit veel ette lükkama peab. Päewaleht 26.4.1921
- Määrus Ida-Euroopa kellaaja maksmapanemise kohta Eestis (27.4.1921). Maksma panna Eesti Vabariigi piirides 1921 a. 1. maist arwates Ida-Euroopa kellaaeg, mis Greenwichi meridiaani järele arwatawasti Lääne-Euroopa kellaajast kaks tundi ees on. Riigi Teataja 4.5.1921
- Kellot 20 minuuttia eteenpäin. Suomen laillinen keskiaika on tarkemmin sanottuna 20 min. 10,9 sek. edellä Helsingin keskiajasta. Karjala 30.4.1921
- 24-tunnin aikajako meillekin. Badenin aikataulukonferenssi. Helsingin Sanomat 23.10.1926
- Uusi aikataulu ja 24 tunnin aikajako [15.5.1928 alkaen]. Aamulehti 12.5.1928
- Keski-Euroopan aika käytäntöön myös Suomessa? Itä-Euroopan aika ei meille enää sovellu. Posti- ja lennätinhallituksen ehdotus valtioneuvostolle. Uusi Suomi 19.6.1929
- Auringon mukainen aika on ainoa luonnollinen, joten se on pidettävä. Sellaista noudattavat kaikki maat. Käytännölliset näkökohdat, jotka vaativat siirtymistä Keski-Euroopan aikaan, merkitsevät suhteellisen vähän. Uusi Suomi 20.6.1929
- Keski-Euroopan ajan käytäntöönottaminen. Keskuskauppakamari ehdottaa. että esitys saisi tällä kertaa raueta. ”Elämämme luonnollinen suhde aurinkoon muuttuisi epäedullisemmaksi. – Vaikka liikeyhteytemme länteen ja Keski-Eurooppaan ovatkin vilkkaammat, olisi liikesuhteille edullisempaa, että luopuisimme Itä-Euroopan ajasta vasta silloin, kun ne maat, jotka sijaitsevat meistä etelään samalla meridiaanilla kuin Suomi, puolestaan myös siirtyvät heistä länteen sijaitsevien maiden aikaan.” Suomen Sosiaalidemokraatti 5.9.1929
- Keski-Euroopan aikaa ei tahdota meille. Kauppa- ja teollisuusministeriö on yhtynyt Keskuskauppakamarin epäävään lausuntoon. Suomen Kelloseppä 5/1929
- Keski-Euroopan aikaa ei oteta meillä käytäntöön. Karjala 20.9.1929
- Eemeli Jaakkola, Meriväen mestarilaukaus. Tähtitornin huipusta esiinpistävään salkoon kohotettiin joka päivä puolen päivän aikaan pyöreä pallo. Kun kello oli täsmälleen 12, vedettiin pallo äkkiä alas. Tätä toimitusta tarkkasivat lahden toisella puolella olevalla Katajanokalla tykkinsä ääressä valvovat merisotilaat. Kun pallo putosi, iski yksi sotilaista vasaralla tykin nallihattuun, jolloin tykki laukesi ja ilmoitti rämeällä pamauksella, että nyt oli kello 12: olkaa hyvät, pääkaupunkilaiset ja asettakaa kellonne oikeaan aikaan. [Tästä muistuttaa 1977–79 rakennetun uuden katuverkon nimi Puolipäivänkatu, Tolvskottsgatan.] Hakkapeliitta 12.10.1929
- Venäjällä kellonviisarien siirto tänä iltana. Kansankomissarien neuvosto on päättänyt ottaa käytäntöön erikoisen kesäajan syyskuuhun asti, siirtäen kesäkuun 20 p:nä klo 24 kellon viisarit koko Neuvostoliitossa tunnin edelle. STT / Suomen Sosialidemokraatti 20.6.1930
- Wenemaal kell 1 tund ette. Rahvakomissaride nõukogu otsustas alates 20. juunist kell 24 üle kogu SSSR-i kella ühe tunni wõrra ette lükata. Waba Maa 20.6.1930
- ”Erikoinen kesäaika” Venäjälle. [Jäi ympärivuotiseksi.] STT / Karjala 21.6.1930
- Siirtyminen Keski-Euroopan aikaan voisi aiheuttaa rettelöitä työsääntöjen laatimisessa ja pyrkimystä työajan supistamiseen. Kellojen siirtämisestä olisi kyllä hyötyä kansainvälisissä liiketoimissa, erikoisesti sanomalehdistön uutishankinnassa. Monessa maassa pyritään nykyisin juuri päinvastaiseen ku ysyväksiin mitä meillä on esitetty. Jos siirtäisimme kellonviisarit tunnin taaksepäin, olisi Viron tehtävä samoin. Aamulehti 18.12.1935
- Helsinki puhuu… Mistä Helsinki saa aikamerkin? Radiosta, vastaatte. Mutta entä muualta? Ne antoivat ennen sen tähtitornista pudottamalla mustan pallon [aikapussin, öljykankaasta] mastosta.– Soitimme torniin. Kyllä. Kyllä se [yhä] annetaan. Uusi Suomi 17.1.1937
- Matka Helsingistä Berliiniin 28 tunnissa. Kysymys siirtymisestä länsimaisen ajan käyttöön meillä ja Itämeren maissa jatkuvasti päivänkohtainen. Ajan Suunta 8.10.1937
- Kellad 1 tund taha. Raudteekonverentsil Stokholmis Soome, Eesti ja Läti esindajad on pooldanud üleminekut üleminekut Kesk-Euroopa ajale. Eesti raudteede- ja postiametkonna juhtidelt kuuleme, et üleminek Kesk-Euroopa kellaajale ei ole tähend. ametkondades arutusel olnud. Wõimalik, et selles asjas on oma arwamisi awaldanud teedeministri abi Jürgenson ja kolonel Kasak, kes praegu wiibiwad Stokholmis konwerentsil. Ka on tõenäoline, et küsimus on üles tõstetud lätlaste poolt, kellele Kesk-Euroopa aeg sobib rohkem kui meile. Waba Maa 9.10.1937
- Länsieurooppalaiseen aikaan siirtymistä suunnitellaan Suomessa, Virossa, Liettuassa [maa noudatti jo Keski-Euroopan aikaa] ja Latviassa. Aamulehti 9.10.1937
- Siirtyminen Keski-Euroopan aikaan. Pääkirjoitus: ”Kiinteä kuulumisemme Länsi-Eurooppaan on saatava ilmenemään myös täällä noudatettuun aikaan nähden. Aina, kun meidät syystä tai toisesta luetaan Itä-Eurooppaan kuuluviksi, omanarvontuntomme tuntee saaneensa kolauksen. – Sen johdosta, että Viro ja Latvia Suomen ohella kuuluvat Itä-Euroopan aikavyöhykkeeseen, voitaisiin, vaikka tässä ei olekaan mikään kansainvälinen asia kyseessä, esittää niille toivomus samanaikaisesta siirtymisestä Keski-Euroopan aikaan. Jos nekin olisivat siihen valmiit, näyttäisi Suomen liittyminen mainittuun vyöhykkeeseen sitä luonnollisemmalta.” Kauppalehti 13.10.1937
- Liikenne, kauppa ja posti kannattavat Keski-Euroopan aikaa. Uusi Suomi 22.10.1937
- Eestis maksma Kesk-Euroopa aeg? Eesti, Soome ja Läti teedeministeeriumide esindajad ootawad oma ettepaneku kaalumist ja heakskiitmist. Päewaleht 23.10.1937
- Aamukaste antaisi 12 miljoonaa. Uusi Suomi 23.10.1937
- Keski-Euroopan aikaan siirtyminen toisi maataloudelle 12 milj. markan voiton ja kaupunkiväestölle 4,5 milj. markan tappion valaistusmenoissa. Uusi ehdotus: Keski-Euroopan aika kesäksi! Suomen Sosialidemokraatti 23.10.1937
- Koko elämämme vai kellotko vain länsimaiden aikaan? Uusi Suomi 24.10.1937
- Keski-Euroopan aikaan siirtymisessä mielipiteet ristiin. Karjala 24.11.1937
- Mida toob Kesk-Euroopa aeg? Ringküsimus kellaaja muutmiskavatsuse kohta. Maarahvas käib päikese aja järele. Linnades nihkuks elu tunni võrra õhtu poole. Postimees 26.10.1937
- Johannes Wittlich, ”Saksa aeg” ei sobi meile. Kesk-Euroopa ajale mineku warjuküljed. Pilk Eesti kella ajalukku. Eesti kaotaks ühe tunni päikesepaistet ja walgust. Waba Maa 1.11.1937
- Keski-Euroopan ajan käyttöönottaminen. Rautatiehallitus tehnyt esityksen. Vaasa 7.11.1937
- Puolipäivä klo 11:ksi. Rautatiehallitus jättänyt ehdotuksensa siirtymisestä Keski-Euroopan aikaan kulkulaitosministeriölle. Uusi Suomi 7.11.1937
- Prof. Iivari Leiviskä, Onko Keski-Euroopan aikaan siirtyminen paikallaan? Kartta. ”Tuntuu, että pääsyynä on halu osoittaa kuuluvaisuutta länsimaihin.” Uusi Suomi. 21.11.1937
- Lääkärit vastustavat jyrkästi Keski-Euroopan aikaan siirtymistä. Ajan Suunta 10.12.1937
- Päivän siirtäminen auringonlaskua kohti tuo terveydellisiä haittoja. Lääkäriseura Duodecim vastustaa rautatiehallituksen ehdotusta. Suomen Sosialidemokraatti 10.12.1937
- Posti- ja lennätinhallitus vastustaa Keski-Euroopan aikaa. Työn Voima 18.12.1937
- Soomes ei tule Kesk-Euroopa aega. Waba Maa 18.12.1937
- Keski-Euroopan ajan käytäntöönotto. Kulkulaitosministeriö ei tee asiassa aloitetta. Rautatiehallituksen alistettua kulkulaitosministeriön harkittavaksi kysymyksen keskieurooppalaisen ajan ottamisesta käytäntöön ei kulkulaitosministeriö ole katsonut olevan aihetta aloitteen tekemiseen voimassa olevan asetuksen muuttamiseen tässä suhteessa. Uusi Suomi. 9.1.1938
- Valtioneuvos Anders Donnerin viimeinen matka. Uusi Suomi 22.4.1938
- Eesti NS Vabariik võeti vastu NSV Liidu liikmeks. ”Koosoleku juhataja teeb teatavaks, et seadus Eesti NS Vabariigi vastuvötmise kohta NSV Liidu täisõiguslikuks liikmeks on NSVL-u ülemnõukogu poolt vastu vöetud ühel häälel. Kell on 20.30.” Postimees 7.8.1940
- Tartu vabastati punasest hirmuvalitsusest. Hakkas maksama Kesk-Euroopa kellaaeg [Saksa ”suveaeg”, tegelikult Ida-Euroopa aeg, mis kehtis kuni 4.11.1942]. Postimees 13.7.1941
- Kesäaikaan siirtymistä vaativat terveydelliset ja taloudelliset syyt. ”Etenkin asutuskeskuksissa yhä kiristynyt elintarviketilanne voi vahvasti uhata kansamme terveyttä, ellei turvauduta kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin elimistömme vastustuskyvyn kohottamiseksi. Koska tällainen keino epäilemättä on auringon ja päivänvalon hyväksikäyttö, katsoo Duodecim-seura velvollisuudekseen huomauttaa kesäaikaan siirtymisen tärkeydestä.” Laatokka 28.2.1942
- Kello tuntia eteenpäin huhtik. 2 pnä. Kesäaika lokak. 4 päivään saakka. Laatokka 21.3.1942
- Normaaliaikaan Orimattilassa. Pohjois-Orimattilan maamiesseuran kokouksessa päätettiin yksimielisesti ruveta tk. 24 päivästä lähtien normaaliaikaan. Laatokka 27.8.1942
- Kesäaika pysyy voimassa. Kesäaika jatkuu vielä kuukauden eli lokakuun 4. päivään. Maataloustuottajain taholta on tehty esityksiä, että kesäajasta luovuttaisiin mahdollisimman pian. Aikoinaan tehdyn päätöksen muutos ei ole kuitenkaan odotettavissa. Laatokka 8.9.1942
- Talviaikaan siirrytään sunnuntain vastaisena yönä. Laatokka 3.10.1942
- Eestis hakkas esmaspäevast [2.11.] kehtima Kesk-Euroopa aeg. Sakala 4.11.1942
- Üleminek ametlikus kellaajas. Esmaspäeva, 29. märtsi hommikul kell 2 toimub meil üleminek Kesk-Euroopa ajast Ida-Euroopa ajale ehk nn. saksa suveajale [kuni 4.10.]. Postimees 26.3.1943
- 4. okt. muudatus kellaajas. Kellad lükati üks tund tadasi. Võrumaa Teataja 5.10.1943
- Üleminek normaalajale [ehk Ida-Euroopa ajale, Saksa suveajale] toimub 3. aprillil kell 2 öösel. Siis lükatakse kõik kellad tunni võrra edasi. Virumaa Teataja 1.3.1944
- Kesäaikapäätös hallituksen pöydällä. Kelloja siirretään maaliskuun lopulla. ”Kesäaikaan siirtymistä ryhdyttiin valmistelemaan Suomessa marraskuun alussa. Silloin tuli tieto, että Neuvostoliittokin aikoo ottaa käyttöön kesäajan ensi vuonna. Suomi aikoo seurata Neuvostoliiton perässä, mutta Suomeen ei tule kesäaikaa yhtä aikaa kuin Neuvostoliitossa. Siellä kelloja siirretään vasta huhtikuun alussa [Suomessa 29. maaliskuuta 1981].” Helsingin Sanomat 19.12.1980
- Kotiin kompuroiva kadottaa tunnin. Kellonaikaa kahdesta kolmeen ei ole. Älä kotiin kompuroidessasi yritä väittää, että kokous kesti puoli kolmeen. Helsingin Sanomat 28.3.1981
- Kesäaika lyhentää ensi yötä tunnin. Kellot siirretään jälleen 26. maaliskuuta kesäaikaan. Siirtäminen tapahtuu siten, että kun normaaliaikaa näyttänyt kello tulee 3, sen osoittimet tai numerot siirretään näyttämään 4:ää. Näin kellon mukaan laskettu yö lyhenee tunnin. Kesäaika päättyy 24. syyskuuta. – Myös Neuvostoliitossa siirrytään samana yönä kesäaikaan. Baltian maat liittyvät samaan [Itä-Euroopan] aikavyöhykkeeseen. Viron, Latvian ja Liettuan neuvostotasavalloissa luovutaan ns. Moskovan ajasta ja siirrytään kesäaikaan. Helsingin Sanomat 25.3.1989
- Kesäaika alkoi kaikissa EU-maissa. Viro, Latvia ja Liettua eivät siirtyneet Suomen ja muiden EU-maiden kanssa samaan aikavyöhykkeeseen. Tallinnan-laivojen lähtöajat kuitenkin pysyvät suomalaisten aikataulujen mukaisina. STT / Helsingin Sanomat 26.3.2000
- Andres Kuusk, Suveaeg ja talveaeg. Sirp 23.10.2020