Päijät-Hämeen emäseurakunnan Hollolan hautausmaa. Pyhän Marian kirkko (n. 1495-1510) ja C. L. Engelin suunnittelema kellotapuli (1829–31), vasemmalla Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki ”Uusi päivä” (Walter Mikkola, 1956).
”Ei kestänyt kuin keyristä sielujen päivään.” Juhla loppui alkuunsa. Näin saattoi suomalainen huomauttaa siihen aikaan, kun keyriä eli kekriä vietettiin vielä säntillisesti 1. marraskuuta kirkon opetuksen mukaisena pyhäinmiestenpäivänä ja muistossa oli yhä hämärästi, että pyhä oli ollut huomennakin. Suomalaiset viettävät pyhäinpäivää, virolaiset sielujen päivää (hingedepäev). Miten tässä näin on käynyt?
— ARTIKKELI TULOSSA! —
18.3.2021
Ajanlasku Suomenlahden erottajana ja yhdistäjänä
Viisarit kääntyvät maaliskuun lopulla tunnin eteenpäin – ja lokakuun lopulla takaisin. Turhaa, sanovat niin ministerit kuin kansalaiset, mutta sanamme ei paina. Toisin oli 100 vuotta sitten, kun siirryimme Itä-Euroopan aikaan…
Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo
Kirjallisuus ja tietokannat | Kirjandus ja andmebaasid
- Jakoaika (virolaisten „Hinge kuu” 1. „Ingede aig”), pakanallisten suomalaisten juhla, jota vietettiin syysjuhlana vainajain henkien kunniaksi. Samoin kuin muinaisten suomalaisten juhlien viettoaika ja pituus yleensä oli epämääräinen. samoin oli laita jakoajankin. Henkien syysjuhlan viettäminen ryhmittyi myöhemmin Pyhäinmiesten päivän ja Mikkelin päivän ympärille. Jakoaika näyttää olleen tunnettu varsinkin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Erään Vehkalahdelta saadun muistiinpanon mukaan silloin eläimet jakaillaan, toiset tapetaan, toiset jätetään talveksi, ja samoin jaetaan myös eläinten ruoka. Tietosanakirja 3. Tietosanakirja-Oy 1911
- Jaguaeg e. jäguaeg (ka jägu-ehtud), folkl., hingedeaja (←) nimetus põhjarannikul. Eesti Entsüklopeedia. 4, Jaapan–käolina. Loodus 1934
- Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto. Otava 1973
- Kustaa Vilkuna, Talonpojan kekristä puoluejuhlaksi. Juhlakirja, suomalaiset merkkipäivät. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) 1979
- Hingedepäev. Berta – Eesti rahvakalendri tähtpäevade andmebaas
- Almanakka-arkisto. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto
Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses
- Kekrijuhla ennen ja nyt. ”Kekrijuhla on myöhempinä aikoina suureksi osaksi menettänyt merkityksensä. Tosin vietetään sitä vielä yli koko maan, mutta toisista syistä kuin ennen. Melkein kaikkialla merkitsee se vain palvelusväen muuttoaikaa, joka tavallisesti kestää koko viikon ja on saanut monta eri nimitystä, Pohjanmaalla ja Savossa römppäviikko, jolloin pidetään römppätanssit ja kuljetaan römpällä. Myöskin löytyy nimitykset kissanviikko muka senvuoksi, että palvelijat ovat sen ajan vapaina; kisaviikko, koska palvelijat käyvät huveissa eli kisoissa, ryysyviikko, kun palvelijat korjaavat vanhoja vaatteitansa.” Hämeen Sanomat 1.11.1887
- Vihtori Alava, Mikä on Kekri? Virittäjä 2/1897
- Aatto juhlista jaloin – kekrin aatto varsinkin. Kotiseutu 22–23/1910
- Hingedepäev. „Katoliku kirikutes peetakse homme (2. novembril) hingedepäeva. Sel päeval tuletatakse meelde kõiki neid, kes kirikuaasta vältel elavate hulgast on lahkunud.” Kaja 1.11.1934.
- Hingedeaeg. Sõnapilt 17.10.1936
- Kirkollisista juhlapäivistä lakiesitys. Uusi järjestely voimaa vuoden 1955 alusta. ”Kirkolliskokous on päättänyt kannattaa sellaista muutosehdotusta, jonka mukaan Marian ilmestyspäivää aina vietettäisiin sunnuntaina ja juhannuspäivää aina lauanataina. Koska Marian ilmestyspäivän siirtäminen sunnuntaiksi vähentäisi yhden vapaapäivän on kirkolliskokous päättänyt ehdottaa yhden uuden, arkipäivälle sattuvan pyhäpäivän viettämistä syyskaudella. Tämä olisi pyhäpäivä, jota vietettäisiin lauantaina loka-marraskuun vaihteessa.” Helsingin Sanomat 21.11.1953
- H. Kard, Kalendaarium. „Hingedepäev – kui ehitustarvete kauplustes on ühekorraga saadaval kõiki sorte akna- ja uksehingi.“ Õhtuleht 13.7.1957
- Vanu eesti tähtpäevi ja kombeid. Hingede päev. Meie Kodu, Sidney 26.11.1975
- Eesti Muinsuskaitse Seltsi esimees Trivimi Velliste, Kuninglik muinsuskaitse. „Seltsi volikogus oli arutusel ka lahkunute, sõdades ja muudes ajalookeerdkäikudes hukkunute mälestuspäeva väljakuulutamine – ühiselt Eesti Kultuurifondiga. Otsustati lähtuda pärimuslikust hingedepäevast, mida on teadaolevalt XIV sajandist peetud iga aasta 2. novembril. Sügisene lahkunute mälestamine on olnud omane paljudele soome-ugri rahvastele ja see tava on ilmselt väga vana algupäraga.“ Kodumaa 13.4.1988
- Lauri Vahtre, Hingede päevast ja lehtede kolletamise päevast. „Kui tänapäeval lähevad elavad surnuaiale, siis päris hingedepäeval oodati hingi koju.” Edasi 25.10.1988
- Eesti Muinsuskaitse Seltsi juhatuse läkitus 13.10.1988. Võitlev Sõna 1.11.1988
- Mall Hiiemäe, Hingedepäev, hingedeaeg. Kodumaa 2.11.1988
- Tõnu Vare, Leedus on 1. november ja 25. detsember riigipühad. Noorte Hääl 29.10.1989
- Harald Tammik, Hingedepäev mälestuspühana. „Sügisene hingedeaeg on paljudele rahvastele omane. Tuleb siiski arvestada, et hingedepäev on seotud koduga, surnute mälestuspüha (25. november) aga kalmul käimisega. Hingedeajal oodati esivanemaid nende kunagistesse kodudesse. Köeti saun ja pandi neile toit lauale või toapeale. Ei viidud lilli lahkunute kalmudele, vaid oodati neid kalmistult koju. Hingedepäevast algab hingedeaeg, mis lõpeb surnute mälestuspühaga.“ Pärnu Postimees 2.11.1990
