”Vieraiksi oli saatu monien muitten parla­men­taa­risten maitten arvovaltaisia edustajia”, kirjoitti Helsingin Sanomat 23. toukokuuta 1947. Eduskunta juhli 40-vuotista toimintaansa, ja Pohjois­maiden ohella tuli valtuuskunta Neuvosto­liitosta. ”Virolaisia” saapui kaksi, kumpikin jopa ”pääministeri”.

Korkein neuvosto lähetti Suomen eduskuntajuhliin viisi jäsentään, jotka esiteltiin tiedotteissa ensi sijassa parlamentaarikkoina ja kamarinsa edustajina. Siten valtuuskuntaa johti liittoneuvoston jäsen, Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan opetusministeri Andrei Kalašnikov. Liittoneuvoston jäseniä olivat myös Viron neuvosto­tasavallan ministeri­neuvoston puheenjohtaja Arnold Veimer ja Serpulovin kaupungin lasten­poliklinikan ylilääkäri Maria Sokolova. Toista kamaria, kansallisuuksien neuvostoa edustivat Leningradin toimeen­panevan komitean puheenjohtaja Pjotr Lazutin, virassaan lähinnä pormestari, ja Kirovin rautatien eli Muurmannin radan pääjohtaja Voldemar Virolainen.

Lehdistö oikaisi Veimerin tittelin nopeasti pääministeriksi. Sen sijaan jäi havaitsematta, että maahan saapui vastaava arvohenkilö ”itäisestä naapurimaasta”, Karjalais-suomalaisesta neuvosto­tasavallasta, jonka ministeri­neuvoston puheen­johtajaksi Virolainen oli nimitetty jo helmikuussa. Hän oli Pietarin suomalaisia ja äidin­kielensä ansiosta hyödyllinen juhlapöydissä. Virka ei tainnut kuitenkaan sopia juhlaan, sillä Petroskoin hallitus oli monessa suhteessa Terijoen hallituksen perillinen.

Veimer herättää lehdistön huomion – vai herättääkö?

Tukholmassa julkaistu Eesti Teataja kertoi Veimerin saapumisen herättäneen tavallista suurempaa mielenkiintoa. Sen mukaan Helsingin lehtien toimittajat ryntäsivät hänen luokseen kuullakseen uutisia Suomenlahden toiselta puolen. Sinnikästä ahkeruutta, voisi sanoa, sillä Leningradin juna myöhästyi 1,5 tuntia ja ehti Helsinkiin vasta vuorokauden vaihduttua juhlapäivän klo 00.35:een. Tosiasiassa nimiluetteloa laajemmin ”pääministerin” saapumisesta kirjoitettiin vain Helsingin Sanomissa. Hienovaraisen erityishuomion antoi lisäksi kommunistien Työkansan Sanomat, joka ainoana lehtenä julkaisi Veimerin kuvan ja sijoitti sen Kalašnikovin kuvan yläpuolelle.

Voi toki olla, että useampikin toimittaja tapasi Veimerin, mutta ei vain saanut hänestä irti mitään uutisarvoista. Helsingin Sanomatkin jäi suorastaan nolottavan ympäripyöreäksi:

”Edustajallamme oli tilaisuus vaihtaa muutama sana pääministeri Veimerin kanssa, ja tällöin oli lähinnä puheena luonnollisestikin Eestin sosialistisen neuvosto­tasavallan sekä Suomen välisten suhteitten kehit­tä­minen, ottaen huomioon sen seikan, että huomattava osa Neuvostoliiton liittotasavalloista omaa nykyään oman ulkoasiainministeriönsä, puolustusministeriönsä jne. – Mikäli tulee kysymykseen Suomen ja Eestin neuvostotasavallan esimerkiksi välitön postiyhteys, laiva- ja matkustajaliikenne, ministeri Veimer lausui, että se tulee huomattavassa määrin riippumaan tilanteen yleisestä kehityksestä.”

Hella Wuolijoki ”hälventää kuiskailupropagandan kuvaa Neuvosto-Eestistä”

Helsingin Sanomat ei Veimerin ajatuksiin palannut. Kahdeksan­päiväisen matkan aikana niitä ei julkaistu muissakaan lehdissä, mutta kylläkin viisi päivää kotiinpaluun jälkeen.

Suomen Kansan Demokraattisen Liiton äänenkannattaja Vapaa Sana ilmoitti 4. kesäkuuta etusivullaan saaneensa tilaisuuden julkaista Yleisradion pääjohtajan, kirjailija Hella Wuolijoen saaman haastattelun ja arveli sen ”hälventävän taantumuksen kuiskailu­propagandan Neuvosto-Eestistä antamaa väärää kuvaa”.

Haastattelu on päässyt Yleisradion historiaankin, jonka lainaukset vastaavat lehdessä julkaistua. Vastaukset ovat pitkiä ja perus­teel­lisia. Epäilyksen alle jää, onko ne saatu  mikrofonin ääressä vai kirjallisesti ”yhteistyössä Moskovan radion kanssa”.

Veimer ei suomea puhunut. Sen taito yleistyi Virossa vasta television myötä. Ehkä haastattelu luettiin radiossa? Mielessään saattaa kuulla 30 vuotta myöhemmän ”Näin naapurissa” -katsauksen toimittajien äänet. Aikakauden paljastaa kysymys kolhooseista. Niitä ei ole, mutta kuka tahansa saa viljeltäväkseen 30 hehtaaria maata. Tosiasiassa kyse oli vain ylimeno­kaudesta. Pakko­kollektivisointi oli päätetty ja käynnistyi vuoden 1949 maaliskuussa yli 20 000 virolaisen kyydityksellä Siperiaan.

Mietityttävä on toki sana ”kaksois­veli”, jota sekä kysyjä että vastaaja käyttävät Virosta.

Kommenttinsa antoi ulkovirolaisen lehdistön aktiivisin Suomen-tarkkailija, Stockholms Tidningenin vironkielisten sivujen toimittaja Voldemar Kures, joka oli hyvin verkottunut ja oppinut kielen suoma­laiselta isoäidiltään. Suhdetta vahvisti Malmilla sankarihaudassa lepäävä poika. Kures ei säästellyt sanojaan ja esitti Wuolijoen virtuoosimaisena mielistelijänä. Toisaalta hän kehui – tässä ja myös muissa yhteyksissä – Wuolijoen loputonta elinvoimaa. Energia oli nyt väärinkäytössä.

Kures kävi haastattelun läpi ja oikoi sen yksityiskohtia. Neuvostoliittoon oli kyyditetty myös Wuolijoen sukulaisia ja tuttavia, silti hän leimasi kaiken ”niiden piirien jutuiksi, jotka pelottivat Suomen kansaa sillä, että se paljain jaloin kuljetetaan Siperiaan”. Kuresin mukaan tämä käytös johtui sensaatiohalusta ja matka­kuumeesta. ”Suomessa tiedetään hyvin, että hän on ottanut tavoitteekseen saada matkustus­lupa Neuvosto-Viroon. jossa hän haluaa neuvotella teostensa julkaisusta.” Tässä ehkä kaikui Kuresin ensinärkästys. ”Matkakuume” tiedettiin, mutta oletettavasti sen syynä oli henkilökohtainen huolikin. Lupaa ei ikinä tullut. Saman vuoden syyskuussa Wuolijoki kääntyi Veimerin puoleen päästäkseen Niina-sisarensa hautajaisiin Tallinnaan. Edes tähän ”pääministerin” valta ei ulottunut.

Wuolijoen haastattelu ja linkki Kuresin artikkeliin ovat kirjoituksen jäljessä.

Lenin ja Stalin viitoittavat tien Tampereelle

Eduskuntajuhlan päivä päättyi puhemies K.-A. Fagerholmin isännöimään päivälliseen Seurahuoneella. Seuraavana päivänä lounaan tarjosi ulkoministeri Carl Enckell valtioneuvoston juhlahuoneistossa. Kiitospuheen valtuuskuntien puolesta piti opetusministeri Kalašnikov. Yhteiseen ohjelmaan kuului vielä presidentti J. K. Paasikiven korkean tason iltapäivävastaanotto Presidentinlinnassa.

Valtuuskunta teki väistämättömän retken Tampereelle, jonka työväentalossa oli edellisvuonna avattu Lenin-museo. Neuvosto­vieraille talo oli merkittävä Leninin ja Stalinin ensi kohtaamisesta bolševikkien kokouksessa joulukuussa 1905. Nimeksi ei tullut sentään Lenin-Stalin-museo, vaikka opetus­ministeri Johan Helo näin itselleen Stalinille oli hankkeen esitellyt. Varsinainen kohderyhmä olivat kuitenkin suomalaiset ja tehtävänä todistaa Leninin asema Suomen itsenäisyyden isähahmona.

Tampereelle saavuttiin ylimääräisellä junalla maanantai-iltana 26. toukokuuta.  Ohjelma alkoi Lenin-museossa ja jatkui samassa talossa Työväen Teatterin puolella. Vieraat seurasivat Ensio Rislakin uutuus­näytelmän Ruman Elsan esitystä ja saivat väliajalla tutustua näyttelijöihin. Elsan roolissa esiintyi Rauni Luoma. Näytännön jälkeen koulu­hallituksen pääjohtaja Yrjö Ruutu tarjosi illallisen.

Yönsä vieraat viettivät junassaan rautatieasemalla, josta Tampereen kaupunginisät hakivat heidät aamuyhdeksältä. Aamukahvi nautittiin Teatteri­ravintolassa. Tervehdys­puheen piti kaupungin­valtuuston puheenjohtaja K. V. Syrjänen ja kiitospuheen tottuneesti Kalašnikov.

Kaupunkikierroksella tutustuttiin aluksi Finlaysonin ja Lokomon tehtaisiin, sen jälkeen ammatti­kouluun, Tampereen lyseoon ja Nekalan kansakouluun, jossa vieraita tervehti lapsikuoro. Lounaan kaupunki tarjosi Rosendahlin näköalaravintolassa, jonka jälkeen pistäydyttiin, luultavasti kävellen, Pyynikin näkötornissa. Viimeisenä tutustumiskohteena oli Tampellan konepaja. Päivän päätti illallinen hotelli Tammerissa, jonka jälkeen vieraat lähtivät paluumatkalle Helsinkiin.

Karjalan ”pääministeri” paljastuu VR:n mieheksi

Viimeistään Tampereella paljastui, että Virolainen oli entinen veturimies. Autonomian aikaan Valtion­rautatiet vastasi Helsingin–Pietarin radasta koko mitallaan ja omisti myös sen pääteaseman keisari­kunnan pääkaupungissa. Virolainen pääsi VR:n palvelukseen jo teini-iässä, aluksi ratatöihin ja sitten viilarin oppiin Suomen aseman verstaalle. Rautatieläisten yhteisö oli suomenkielinen. Sillä oli oma urheiluseurakin, Tarmo, ja nuori Voldemar sen jalkapallojoukkueen keskushyökkääjä.

Mahdollisesti Virolaiselle esiteltiin Hk1-sarjan kevyt höyryveturi nro 293, jolla tamperelaiset vetivät Haapamäen suunnan paikallisjunia. Muistelmissaan hän mainitsee käväisseensä sen tiimoilta myös Suomen rautatie­hallituksessa. Kannaksella palvellut veturi oli jäänyt Suomen ja Venäjän pesäerossa Neuvostoliiton Lokakuun rautateille, jolta se oli vuonna 1924 ostettu Suomeen. Kyseinen nro 293 oli veturin­kuljettaja Hugo Jalavan veturi, jonka ”vallankumouksellinen” arvo kohosi vasta, kun Jalava muisteli, miten hän auttoi Leniniä rajanylityksissä ottamalla tämän ”lämmittäjäkseen”.

Matkan jälkeen Virolainen otti asiakseen veturin saamisen takaisin Leningradiin ja kääntyi johtaviin kommunisteihin kuuluneen Lazar Kaganovitšin puoleen. Asia ei silti edennyt ja katkesi Virolaisen osalta ajan tapaan vangitsemiseen vuonna 1950. Hän vapautui Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954, pääsi vielä osastopäälliköksi Lokakuun rautateille ja jäi eläkkeelle vuonna 1957. Samana vuonna, 13. kesäkuuta toteutui myös hänen toiveensa.

Suomen hallitus lahjoitti veturin nro 293 Neuvostoliiton hallitukselle pääsihteeri Nikita Hruštšovin ja pääministeri Nikolai Bulganinin vierailun yhteydessä. Veturi oli ajettu Helsingin Merikadulle, jossa Hruštšov kapusi ketterästi ohjaamoon ja totesi, että laitteet ovat kunnossa. Veturin loppu­sijoitus­paikaksi tuli Pietarin Suomen asema.

Tampereen jälkeen oli vielä edessä Neuvostoliiton lähettilään vastaanotto ja presidentti Paasikiven kahvi­kutsut. Kalašnikov piti virkansa puolesta yliopistolla luennon maansa opetus­järjestelmästä. Kotimatkaan valtuuskunta lähti Helsingin rautatieasemalta 30. toukokuuta kello 23.00.

---

Pääministeri Arnold Veimer pääjohtaja Hella Wuolijoen haastattelussa:

”Viro pyrkii Suomen tasa-arvoiseksi kaksoisveljeksi”

”Maassamme vierailleen Neuvostoliiton parlamentti­valtuus­kunnan jäseniin kuului Neuvosto-Eestin pääministeri Arnold Weimer [po. Veimer], jota pääjohtaja Hella Wuolijoki on haastatellut. Seuraavassa meillä on tilaisuus julkaista tämä haastattelu, joka sisältää runsaasti mielenkiintoisia tietoja jälleen­rakentavasta uudesta Eestistä. Haastattelu on varmaan omiaan hälventämään taantumuksen kuiskailu­propagandan Neuvosto-Eestistä antamaa väärää kuvaa.” – Vapaa Sana, SKDL:n pää-äänen­kannattaja etusivullaan 4.6.1947

---

Hella Wuolijoki: Herra pääministeri, tahtoisitteko ystävällisesti kertoa meille, mitä kuuluu Neuvosto-Eestiin ja miten siellä eletään? Me tiedämme, että sodan aikana Viro on saanut suuresti kärsiä, mitä toiveita on Viron jälleenrakentamisesta?

Arnold Veimer: Taantumukselliset piirit, jotka vuonna 1939 yrittivät tehdä Virosta fasistisen Saksan alusmaata ja auttajaa, eivät enää pidä käsissään valtiovaltaa Virossa. Sen jälkeen kun Viron kansa oli murtanut näiden taantumuk­sellisten piirien vallan, se taisteli toisessa maailman­sodassa Neuvosto­liiton mukana ja koko sen maailman mukana, joka taisteli fasismia vastaan, ja siten se kykeni säilyttämään itsenäisyytensä ja vapautensa yhdessä muiden Neuvostoliiton kansojen kanssa.

Kansat ja ihmiset, jotka ovat tottuneet orjuuttamaan pieniä kansoja, eivät voi käsittää, että pienet kansat voivat Neuvosto­tasavaltojen liitossa elää itsenäisesti, vapaasti ja yhden­vertaisesti. Sodan ja miehityksen aikana sai Viron talous paljon kärsiä, mutta sodan aikaisen asetoveruuden hengessä Neuvosto­liiton kansat yhteisvoimin auttavat sodassa kärsineitä tasavaltoja.

Helmikuun 16. päivänä valittu Viron Neuvostotasavallan korkein neuvosto hyväksyi istunnossaan hallituksen esittämän 5-vuotis­suunnitelman, jonka mukaan kansantalouden kehitys ja sivistystaso tulevat tuntuvasti ylittämään ennen sotaa vallinneen tason, ja tänä vuonna Viron talous nousee samalle tasolle kuin ennen sotaa. Mutta tärkeimmät teollisuus­alat ovat jo viime vuonna tuntuvasti ylittäneet ennen sotaa vallinneen tason. Ennen sotaa tuotettiin palavaa kiveä 1.800.000 tonnia. Tämä määrä ylitettiin viime vuonna. Vuonna 1950 palavan kiven tuotanto tulee olemaan 8.400.000 tonnia, josta suuri osa joutuu jalostetavaksi. Myöskin metalli­teollisuus tulee suuresti kehittymään, ennen kaikkea laivanrakennus ja sähköteollisuus.

Hella Wuolijoki: Onko Virossa pantu toimeen uudistuksia maanviljelyksen alalla?

Arnold Veimer: Kylissä on lopullisesti lyöty lävitse maareformi, jonka perusteella jokainen maata haluava on saanut alueen itselleen.

Hella Wuolijoki: Onko Virossa kollektiivitalouksia ja kolhooseja?

Arnold Veimer: Ei. Talonpojilla saa olla peltoja 30 hehtaariin saakka. Suurtalonpoikien, joita me kutsumme harmaiksi paroneiksi, suurtalouksia vähennettiin 35 hehtaariin saakka. Meillä on olemassa suuria valtion tiloja tai neuvostotiloja, jotka ovat maatalousteknillisesti korkealla tasolla ja hankkivat elintarpeita kaupungeille. Näitä talouksia me laajennamme suoviljelyksien kautta, sillä Virossa on paljon viljelyskelpoisia soita.

Hella Wuolijoki: Selittäkää minulle, Herra Pääministeri, kuinka Viroa nykyään hallitaan ja millainen on Viron perustuslaki?

Arnold Veimer: Korkein valta on Viron korkeimmalla neuvostolla, joka on sosialistinen parlamentti. Siihen kuuluu 100 edustajaa. Edustajat valitaan yhtäläisellä salaisella äänioikeudella kolmeksi vuodeksi. Korkein neuvosto määrää hallituksen ja korkeimman tuomioistuimen sekä omat valiokuntansa, kuten laki­valio­kunnan, valtio­varain­valiokunnan jne.

Hallitus on vastuunalainen korkeimmalle neuvostolle. Hallituksessa on 22 ministeriä, jotka johtavat seuraavia ministeriöitä: opetus-, sosiaali-, terveydenhoito-, oikeus-, sisäasiain-, ulkoasiain-, puolustus-, valtiovarain- ja valtion kontrolli­ministeriöitä. Käsityö sekä pienet teollisuuslaitokset ovat jääneet entisille omistajille, mutta koska suurteollisuus on valtiollistettu ja sen vuoksi valtiovallan hallussa ja hoidettava, on Virossa myöskin seuraavat teollisuusministeriöt: elin­tarpeitten ministeriö, kala­teollisuus­ministeriö ja metsä­teollisuus­ministeriö, sillä metsän­hoitoon kiinnitetään paljon huomiota. 15.000 hehtaaria nuorta metsää istutetaan tänä vuonna.

Sitten on palavan kiven ja kemiallisen teollisuuden ministeriöt, paikallisen teollisuuden ministeriö – tämän alaisuuteen kuuluvat tekstiili- ja jalkineteollisuus ja kaikkien tavallisten tarvikkeiden teollisuus – rakennusteollisuuden ministeriö, jolla on luonnollisesti tavattoman paljon työtä nykyisenä jälleen­rakennusaikana. Kaupunkien asuntoja, niin yksityisiä kuin valtionkin taloja, sitä paitsi kunnallisia laitoksia, sähköasema-, vesijohto- ja kanavaverkostoa, kunnallista kuljetusta, myöskin kaupunkien suunnittelua johtaa kunnallisministeriö.

Kauppatoimintaa johtaa kauppa­ministeriö, niin yksityisten kauppojen kuin sangen voimakkaan osuusliikkeen ja valtiollisen kauppa­verkoston kautta. Maan­viljelystä hoitaa yli koko tasavallan maan­viljelys­ministeriö samalla kun valtion maatiloja johtaa valtion maatilojen – sovhoosien – ministeriö. Valtioneuvoston puitteissa toimii myöskin eri alojen ylihallituksia, kuten taiteitten ylihallitus, joka johtaa kaikkia teattereita, sillä valtio kustantaa kaikki teatterit, sitten sivistysasiain ylihallitus, joka hoitaa museoita, julkisia puistoja, kansantaloja jne.

Filmiasiain hoitoa varten on filmiasiain hallinto, joka juuri rakentaa omaa filmistudiota. Ensimmäinen filmi, nimeltään ”Neuvosto-Eesti”, on juuri valmistunut. Nyt juuri valmis­tetaan filmiä [August] Jakobsonin ”Elämä linnoituksessa” -draaman mukaan. Sitten on hallituksen yhteydessä oleva radio­komitea. Radio­komitea tulee saamaan uuden, suuren ja kauniin talon ja uuden lähetysaseman, jonka teho on 50 kW. Nämä valmistuvat tulevana syksynä. Valtioneuvoston yhteydessä ovat myöskin saarten osuustoiminnallisten järjestöjen johtoelimet, esimerkiksi maa­taloudelliset yhteis­toiminnalliset järjestöt ja teollisuus­kooperaatiot, jotka palvelevat kansan elimellisiä tarpeita.

Sitten mainitsen urheilukomitean, joka hoitaa kaikki urheilujärjestöt. Suurimmat järjestöt ovat ”Kalev”, ammattijärjestöjen urheiluseura ja ”Dynamo”, joka on sisä­asiain­ministeriön yhteydessä. Maalais­nuorisolla on uusi urheiluseura ”Voima”. Urheilu­komitea johtaa näitä kaikkia.

Uskonnollisilla järjestöillä on myöskin omat valtuutettunsa hallituksen yhteydessä ja tasavallan prokuraattori valvoo lakien täyttämistä niin yksityisten kansalaisten kuin valtion elimien tahoilla.

Tarton yliopiston ja Tallinnan polyteknillisen opiston rinnalla työskentelee vielä kuusi korkeampaa opistoa ja enemmän kuin 40 teknillistä koulua, niiden joukossa vuoriteollisuuden teknillinen opisto, joka vähitellen muutetaan korkeimmaksi opistoksi.

Hella Wuolijoki: Mitä Herra Pääministeri voisi sanoa sivistyselämän ilmiöistä ja kehityksestä Virossa?

Arnold Veimer: Käsi kädessä taloudellisen kehityksen kanssa käy kehitys sivistyksen alalla, koska Neuvostoliiton systeemi ja olemassaolo ja perustuslaki jo edellyttävät, että suuret kansan­joukot saatetaan osalliseksi sivistyksestä.

Kansanjoukot ovat saaneet haltuunsa ennen kaikkea kokoustaloja, joihin heillä ei ollut pääsyä aikaisemmin. Nyt on esimerkiksi Tallinnassa kuuluisa aatelisklubi, nk. Mustapäitten klubi muutettu Jaan Tomp’in, kaatuneen vapaustaistelijan nimelle pyhitetyksi työväen klubiksi. Taantumuksellisten virolaisten piirien suuri kokouspaikka ”Centum” on muutettu valtion kirjastoksi. Kansa asettaa aivan toisia vaatimuksia teatterille nykyään kuin ennen, se ei enää tyydy halpahintaisiin Englannista tai Amerikasta tuotettuihin farsseihin, vaan vaatii vakavia, omaa elämäänsä esittäviä näyttämöteoksia.

Kansa tungeksii päästäkseen sekä keski- että korkeampiin kouluihin, mutta suurin tungos on teknillisiin korkeakouluihin. Henkisen luomistyön alalla on olemassa huomattaviakin saavutuksia. On kuvaavaa, että kahden vuoden kuluessa siitä, kun miehitys lakkasi, on luotu kaksi niinkin huomattavaa teosta kuin [Eugen] Kappin ”Kostoliekit”-ooppera ja [Gustav] Ernesaksin ooppera ”Pyhäjärvi”, joista Kapp on saanut Stalinin palkinnon. Kappin ooppera menee tällä hetkellä Riian ja Lvovin oopperoissa suurella menestyksellä ja on otettu Moskovan Suuren teatterin ohjelmistoon. On ilmestynyt hyviä teatteri­kappaleita, erikoisesti on mainittava Jakobsonin kaksi draamaa ”Elämä linnoituksessa” ja ”Taistelu ilman rintamaa”.  Ensimmäinen tunnustettiin suurenmoiseksi taiteel­liseksi voitoksi ja joutuu lähiaikoina filmattavaksi. Viimeksi mainittua käännetään venäjäksi ja se menee kattavasti myös venäläisille näyttämöille. ”Elämä linnoituksessa” käsittelee hyvin aktuellia probleemia, professori Miilaksen henkistä taistelua nykyajan ristiriidoissa ja yleensä sivistyneistön suhtautumista viime aikojen tapahtumiin. Hugo Raudsepp on kirjoittanut uuden teoksen ja muut vanhat tekijät, [Johannes] Semper, [Mart] Raud ja [Aadu] Hint jatkavat työtään ja julkaisevat uusia teoksia, samoin [Richard] Roht ja [Friedebert] Tuglas sekä [Oskar] Luts, vanha tunnettu humoristinen kirjailija.

Kansan taiteellinen omatoimisuus on erikoisesti kehittynyt viime aikoina ja parhaana osoituksena siitä on tämän vuoden suuri laulujuhla, jota on valmistettu kaksi vuotta ja johon tulee osallistumaan ainakin 20 000 laulajaa. Samaan aikaan tulee olemaan myös kymmenen päivää kestävä taiteen esittely, taidenäyttelyjen ja suuren ulkoilmateatterin esityksien muodossa. Suurta tieteellistä työtä suorittaa Tiedeakatemia, jota johtavat professorit [Hans] Kruus, [Juhan] Vaabel, [Jüri] Nuut ja [Johan] Eichfeld. Akatemialla on ollut jo kolme suurta tieteellistä istuntoa, joihin ottivat osaa tiedemiehet muitten tasavaltojen akatemioista. Akatemialla on 800 avustajajäsentä.

Viro kasvaa ja kehittyy sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti ja toivoo, että se vähitellen kehittyisi vähintään Suomen tasa-arvoiseksi kaksoisveljeksi. Koska porvarillisena aikana suhteet Suomeen olivat vain viinan salakuljetusyhteyksiä, toivon, että nykyiset suhteet Suomeen saisivat paljon laajemman sekä taloudellisen että sivistyksellisen perustan.

Hella Wuolijoki: Kummallista kyllä oli ennen vanhaan Suomen ja Viron välisten sivistys­suhteiden hoito etupäässä vanhoillisimpien piirien etuoikeutena. Minä toivon, Herra Pää­ministeri, että tästä lähtien Suomen kansa tulee ystävällisemmin kuin koskaan ennen suhtautumaan jälleenrakentavaan ja voimistuvaan kaksoisveljeensä.

– Tiedätte, Herra Pääministeri, Suomessa on jo seitsemän vuotta puhuttu, että suuri osa Viron kansaa oli vuonna 1940 kuljetettu pois Venäjälle. Minä ymmärrän, että tätä juttua kertovat etupäässä nämä samat piirit, jotka pelottivat Suomen kansaa sillä, että se paljain jaloin kuljetetaan Siperiaan.

Arnold Veimer: Tämä on luonnollisesti fasistien vääristelyä, että suuri osa Viron kansaa on kuljetettu pois. On totta, että ennen sotaa pieni joukko Hitlerin ystäviä ja hänen henkisiä kannattajiaan lähetettiin ennakkotoimenpiteenä Virosta pois. Heistä ovat jo monet tulleet takaisin heti rauhan jälkeen, ja parhaat heistä ovat jo mukana Viroa uudelleen rakentamassa, esimerkiksi professori [Paul] Kogerman, joka on valittu edelleen Viron Akatemiaan ja tekee tärkeitä tutkimustöitä [entinen opetus­ministeri ja öljyliuskeen huippututkija, joka noudettiin vankileiriltä Sverdlovskin piiristä].

Hella Wuolijoki: Oli liikuttavaa kuulla, kuinka Viro kutsui kotiin pakolaisiaan radiossa; sen vuoksi tahtoisin kysyä, miten on näiden pakolaisten laita; saavatko he palata Ruotsista ja muualta ja palaavatko he?

Arnold Veimer: Kyllä he saavat tulla takaisin ja kyllä he tulevatkin.

Hella Wuolijoki: Mitä Herra Pääministerillä olisi sanottavana Suomelle?

Arnold Veimer: Toivon menestystä demokraattisille voimille, jotka ovat parhaana takeena siitä, että Suomi tulee menestymään.

Vapaa Sana 4.6.1947

---

6.7.2021

Siihen aikaan kun kotkalaiset Tallinnaan, uuteen ystävyys­kaupunkiin laulujuhlille kutsuttiin

”Kotkalaiset tekivät reippaan tempauksen. Kun saivat valita itselleen Neuvostoliitosta ystävyyskaupungin, valitsivat Tallinnan. Vaali hyväksyttiin ja tuli kutsu kylään…”

---

Lähteitä ja lisätietoa | Allikad ja lisainfo

Lehdistö aikajärjestyksessä | Ajakirjandus ajalises järjestuses

1. Venäjältä ostetut veturit uusitaan. Näillä korjatuilla vetureilla saadaan tuntuvasti poistetuksi sitä keskikokoisten veturien puutetta, mikä rautateillämme vallitsee. Aamuviesti 5.1.1925
2. Venäjältä ostettuja suomalaisia vetureita. 30.12.1924. Suomen Kuvalehti 17.1.1925
3. Lauri Viljanen, Keskustelu Stalinin työhuoneessa [8.10.1945]. ”Stalinia vastapäätä ministeri Helo, Molotovia vastapäätä Hertta Kuusinen, sitten Hella Wuolijoki ja muut valtuuskunnan jäsenet [mm. Urho Kekkonen ja kirjoittaja, 15 henkeä]. – Tässä ministeri Helo mainitsi, että Tampereelle on tarkoitus perustaa Lenin-Stalin-museo.” Helsingin Sanomat 16.10.1945
4. Lenin lupasi Suomelle itsenäisyyden jo v. 1905. Tampereen Lenin-museon avajaiset eilen. Läsnä mm. Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki. Helsingin Sanomat 21.1.1946
5. Seadlus Eesti NSV Rahvakomissaride Nõukogu ümberkujundamise kohta Eesti NSV Ministrite Nõukoguks. Vastavalt sellele nimetada Eesti NSV Rahvakomissaride Nõukogu esimeest Eesti NSV Ministrite Nõukogu esimeheks. Postimees 27.3.1946
6. Opetusministerin johtama valtuuskunta SSSRstä eduskuntajuhliimme. Valtuuskunnan johtajana toimii Kansallisuuksien Neuvoston jäsen, Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvosto­tasavallan opetusministeri Aleksej Georgievitsh Kalashnikov. Jäseninä ovat Liitto­neuvoston jäsen, Liittoneuvoston budjettikomission jäsen, Eestin Sosialistisen Neuvosto­tasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja Arnold Tönivitsh Weimer; Kansallisuuksien Neuvoston jäsen, Leningradin kaupunkineuvoston toimeenpanevan komiten puheenjohtaja Petr Georgievitsh Lazutin; Kansallisuuksien Neuvoston jäsen, [Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvosto­tasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja,] Kirovin rautatien päällikkö Voldemar Matvejevitsh Virolainen; Liittoneuvoston jäsen, Serpuhovin kaupungin lastenpoliklinikan ylilääkäri Maria Aleksejeva Sokolova. Työkansan Sanomat 21.5.1947
7. Venäläiset edustajat saapuneet. Helsinkiin 23.5. klo 00.35. Helsingin Sanomat 23.5.1947
8. Suomalaisen kansanvallan merkkipäivä. Pääkirjoitus. ”Maassamme vietetään tänään yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitun kansanedustuslaitoksen merkkipäivää juhlallisuuksin, joihin on kutsuttu ja saatu vieraiksi monien muitten parlamentaaristen maitten arvovaltaisia edustajia.” – Venäläiset edustajat eduskuntajuhlaan saapuneet. Helsingin Sanomat 23.5.1947
9. Eduskunnan 40-vuotisjuhla. ”Juhlallisuudet alkavat klo 12 jumalanpalveluksella…” Yläkuvassa Veimer, alla NL:n valtuuskunnan johtaja Kalašnikov. Työkansan Sanomat 23.5.1947
10. Suomen kansan eduskunta vietti eilen 40-vuotisjuhlaansa. Vapaa Sana 24.5.1947
11. Vastaanotto parlamenttivaltuuskuntien kunniaksi linnassa. – Ulkoministeri Enckellin lounas valtioneuvoston juhlahuoneistossa. Helsingin Sanomat 25.5.1947
12. Neuvostovieraamme Tampereella. Majoitus erikoisjunassa. Työkansan Sanomat 28.5.1947
13. Neuvostoliiton lähettiläs, ministeri Abramov järjesti eilen illalla vastaanoton neuvosto­venäläisen parlamenttivaltuuskunnan kunniaksi. Helsingin Sanomat 29.5.1947
14. Neuvostoliiton opetusjärjestelmä. Ministeri Kalashnikovin esitelmä yliopistolla. Tilaisuuden olivat järjestäneet kouluhallitus ja SN-seura. Helsingin Sanomat 30.5.1947
15. Tasavallan presidentti ja rva Paasikivi järjestivät eilen klo 16 Linnassa kahvikutsut. – Venäjän opetusministerin Kalashnikovin johtaman valtuuskunnan vierailu päättyi eilen. Vieraat lähtivät paluumatkalle junassa klo 23. Helsingin Sanomat 31.5.1947
16. ”Peaminister” Veimer Soome parlamendi juubelil. Balti riikide-kuuluvust Nõukogude Liitu demonstreeris Moskva ka äsjastel Soome parlamendi juubelipidustustel. ”Peaminister” Veimeri tulek  äratas tavalisest suuremat tähelepanu. Helsingi ajalehtede esindajad ründasid vennasmaa ”riigipead”, et kuulda saada, mis sünnib teiselpool Soome lahte. Eesti Teataja 31.5.1947
17. SSSRn Suomen vieraat palanneet kotiin. Ministeri Kalashnikovin johtama SSSRn Korkeimman Neuvoston valtuuskunta palasi [2.6.] Moskovaan. Asemalla oli valtuuskuntaa vastaan­ottamassa lähettiläs Cay Sundström ja lähetystön virkamiehiä. Työkansan Sanomat 3.6.1947
18. Eesti kehittyy kaikilla aloilla Suomen tasa-arvoiseksi veljeksi. Hella Wuolijoki haastatellut pääministeri Weimeriä. ”Haastattelu on varmaan omiaan hälventämään taantumuksen kuiskailu­propagandan Neuvosto-Eestistä antamaa väärää kuvaa.” Vapaa Sana 4.6.1947
19. Fakt (Voldemar Kures), Hella Wuolijoki usutles Veimerit. ”Wuolijoe poolt tehtava reklaami tagamõte on kaunis läbipaistev, ta on nimelt ka sensatsioonihimuline ja reisimishaige. Soomes teatakse väga hästi, et ta on enesele sihiks seadnud hankida luba N. Eestisse pääsemiseks, kus ta tahab oma teoste kirjastamise üle läbirääkimisi alata.” Lehekülg eestlastele 10.6.1947
20. NL:n opetusministeri [Kalašnikov] vapautettu tehtävistään. Helsingin Sanomat 27.1.1948
21. Fakt, Arnold Veimer, kes N. Eesti ministrite nõukogu esimehe kohalt hiljuti vabastati, on arvatavasti puhastuse ohver. Stockholms-Tidningen Eestlastele 5.4.1951
22. Baltian kotikommunistit syrjään (etusivu). ”Neuvostoliitto saattaa parhaillaan nopeassa tahdissa päätökseen kolmen Baltian maan, Viron, Latvian ja Liettuan venäläistyttämistä, joka pantiin alulle jo vuonna 1950. – Virossa, jossa maan venäläistyttämisohjelma on ilmeisesti pantu toimeen kaikkein perusteellisimmin, kuuluu hallitukseen nykyään enää venäläisiä tai Venäjällä syntyneitä ja kasvaneita virolaisia.” Helsingin Sanomat 27.4.1953
23. Fakt, Hella Vuolijoe surm. Stockholms-Tidningen Eestlastele 4.2.1954
24. Fakt, Soomlased Hella Vuolijoest. Stockholms-Tidningen Eestlastele 5.2.1954
25. Hella Wuolijoe osa vaba Eesti mahategemisel. Vaba Eestlane, Toronto 17.2.1954
26. J. U. Arvika, Miks vihati Wuolijoed? ”V. a. STE toimetus. Teie igp. tehes ilmus Hella Wuoiijoe surma puhul märkus, et teda Soomes ei sallitud rahvuse pärast. Minu tähelepanekute kohaselt aga teda ei sallitud tema poliitilise värvuse pärast ning punase propaganda tegemise pärast Soome raadio juhina.” Stockholms-Tidningen Eestlastele 21.3.1954
27. ”Elävät vauraasti” (pääkirjoitus). ”Sellainenkin ihme on tapahtunut näiden poikkeuksellisten kesähelteiden aikana, että suomalainen valtuuskunta on vieraillut Eestissä eli Virossa. Ihmehän tämä on, sillä tietääksemme ei suomalaisille ole annettu mahdollisuutta viimeisen kymmenen vuoden aikana pistäytyä läheisimmässä veljesmaassamme. Ei edes kaikkein ”luotettavimmille” suomalaisille. Onhan tunnettua, että tässä jokin vuosi sitten eräs maamme tunnetuimpia kommu­nisteja, joka oli itse syntynyt Eestissä ja joka kyllä tavan takaa vieraili jopa Moskovassa saakka, ei saanut matkustaa entiseen kotimaahansa.” Ilta-Sanomat 28.7.1955
28. Fakt, Kus on meie riigijuhid? ”Ühel banketil oli A. Veimer istunud Hella Vuolijoe kõrval. Vuolijoki oli Veimerilt küsinud, kas ta teab midagi Jaan Tõnissonist. Veimer olevat vastanud, et Tõnisson on N. Liidus ja tegeleb seal kirjalikkudel töödel.” Vaba Eestlane 15.8.1956
29. Historiallinen Lenin-veturi annettiin neuvostovieraille. Helsingin Sanomat 14.6.1957
30. B & H:n kylämatka. Ennen kotimatkan alkua korkeat vieraat vastaanottivat Suomen valtion Neuvostoliitolle lahjoittaman veturin n:o 293. jolla Lenin aikoinaan pakeni Pietarista Suomen puolelle. Hrushtshev piti kiitospuheen. Valok. Dahlgren. Suomen Kuvalehti 22.6.1957
31. Vello Pekomäe, Intervjuu vana ajakirjanikuga. Voldemar Kures. Välis-Eesti 24.11.1978

Kirjallisuus ja muu lisätieto | Kirjandus ja muu lisainfo

1. Osmo Hyytiä, Karjalais-Suomalainen Neuvostorasavalta 1940–1956. Kansallinen tasavalta? ”Karjalais-Suomalaisen SNT:n Korkeimman Neuvoston puhemiehistö vapautti 24.2.1950 tehtä­vis­tään Ministerineuvoston puheenjohtajana vuodesta 1947 toimineen Voldemar Virolaisen, joka pian sen jälkeen vangittiin. Suomen Historiallinen Seura 1999
2. Erkki Tuomioja, Häivähdys punaista. Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallan­kumouksen palveluksessa. ”Heidän siskonsa Nina kuoli seuraavan vuoden syyskuussa [1947] Tallinnassa. Kukaan siskoksista ei ollut läsnä hänen hautajaisissaan, sillä edes Hella ei Viron pääministerille esittämästään avunpyynnöstä huolimatta saanut lupaa saapua tilaisuuteen Viroon, joka oli käytännössä täysin eristetty muusta maailmasta.” Tammi 2006
3. Timo Vihavainen, Sodan ja vaaran vuodet. Yleisradion historia, 1. osa, 1926–1949.  Sodan­jälkeinen aika 1944–1949. ”Suhteet Baltiaan eivät yleisistä syistä enää muodostuneet tiiviiksi. Vuonna 1947 Hella Wuolijoki sentään haastatteli Suomessa vierailevaa Viron pääministeriä Arnold Veimeriä. – Wuolijoki leimasi toistuvasti pahantahtoiseksi propagandaksi kertomukset Neuvostoliitossa ja sen hallitsemalla alalla tapahtuneista vainoista.” Yleisradio 1996
4. Voldemar Virolainen, Vihreä valo. Veturi jalustalla, s. 37–43. ”Veturi n:o 293 on minulle erityisen kallis, sainhan minäkin olla siinä kuljettajana. Ja sen etsinnät ja palauttaminen vuosien kuluttua Leningradiin muodostavat muistoisan sivun elämässäni.” Moskova, Progress 1981.
5. Ville Zilliacus, Suomalaisia Pietarissa. Televisiohaastattelussa ”entinen rautatieläinen, veturin­kuljettaja” Voldemar Virolainen (alkaen 02:16 min) 20.5.1966. Yle Elävä arkisto
6. Näin naapurissa. Neuvostotietouden välitys aloitettiin vuonna 1975 sarjalla Naapurineljännes. Syksyllä 1978 lähetysaikaa lisättiin puoleen tuntiin. Yle Elävä arkisto 5.9.2008
7. Höyryveturi Hk1 nro 293. H2-sarja vuoteen 1942. Riihimäki 1957. Suomen Rautatiemuseo
8. Kohti Pietaria. Aleksandr Lopuhovin maalaus vuodelta 1953. Neuvostoliiton posti 1979
9. Ravintola Rosendahl. Velj. Karhumäki. Viim. 1944. Historian kuvakokoelma. Museovirasto